Tällä kohtaa kirkkovuodessa puhutaan aarteista, katoavista ja katoamattomista. Mitkä ovat sinun ”kesäaarteitasi?” Mikä tekeminen tai asia tekee olosi hyväksi? Ovatko niitä auringon lämmöstä tai valoisuudesta nauttiminen? Odotus kesälomasta? Sukulaisjuhlat? Yhdessäolo läheisten kanssa? Luonto? Ihania asioita kaikki!

Kesän mukavia asioita voi olla monenlaisia. Itselleni yksi sellainen oli mahdollisuus viettää hetki retriittiä eli vetäytymistä hiljaisuuteen Karjalohjan Heponiemessä. Siitä reissusta tuli minulle tärkeä kokemus. Se oli ensinnäkin mahdollisuus ihanaan lepoon, sillä muut huolehtivat ruuanlaitosta, saunanlämmityksestä, kaikesta käytännöllisen elämän sujumisesta.

Kun arjessa on paljon meteliä, on kaupungin hälyääniä, on valtavaa informaatiotulvaa ja myös päänsisäistä meteliä, niin silloin vetäytyminen hiljaiseen paikkaan tekee hyvää. Että voi tarkastella omaa elämäänsä, hiljaisuudessa kuulostella, mitä itselle kuuluu. Että voi myös etsiä Jumalan läsnäolon vaikutuksia omassa elämässä, miettiä Jumalaan liittyviä asioita. Meille suomalaisille hiljaisuuden luontevia kokemispaikkoja ovat tietysti myös luonto, saunanlauteet, järvimaisemassakin viipyilemme mielellämme. Toivon, että tänä kesänä jokainen pääsee hiljentymään itselle sopivassa paikassa.

Toiseksi toivon kaikille kesäaarteeksi armon kokemusten ulottumista omaan elämään. Nopeasti ajateltuna se voisi tarkoittaa, ettei olisi itse niin vaativa omista tai muiden tekemisistä eikä niin nopeasti lausuisi hätäisiä tuomioita muille. Jos nyt grillimakkarat tai muu kesäruoka jäi vähän haaleaksi tai mauttomaksi, niin ei se mitään. Ensi kerralla mennään sitten vaikka vähän paremmin reseptejä noudattaen.

Syvällisemmin käsitettynä armo on kristinuskon aivan ydinasia. Se tarkoittaa, ettei Jumalan armon saaminen ole meidän suoritustemme ja ajatustemme varassa. Se on Jumalan puhdas ja vastikkeeton lahja jokaiselle ihmiselle Kristuksen sovitustyön tähden. Yksinkertaisesti, Jumala tahtoo olla hyvä ihmiselle. Sen hyvyyden ymmärtämisen ja kokemisen välähdyksiä toivon jokaisen kesään.

Jumalan armosta pääsee kuulemaan kesän monilla hengellisillä kesäjuhlilla ja kesäseuroissa. Ja tietysti jumalanpalveluksissa, joissa myös jokainen kutsutaan nauttimaan Jumalan armoa välittävää sakramenttia eli ehtoollista. Olet lämpimästi tervetullut Launeen seurakunnan kesäjumalanpalveluksiin!

Lopuksi vielä toivon, että meistä armahduksen saaneista ja kiitollisista ihmisistä, armahtavaisuus virtaa eteenpäin kesäaarteiksi muille ihmisille, lähellä ja kaukana oleville lähimmäisille!

Armorikasta kesää!

Kati Saukkonen
Launeen seurakunnan pastori

Suomalaista politiikkaa on usein kuvattu tylsäksi ja tasaiseksi. Kulunut viikko vahvisti poikkeuksen, kun Perussuomalaisten lauantaisen puoluekokouksen jälkeinen tapahtumaketju käynnistyi. Se ei ollut ihan perusviikko suomalaisessa politiikassa. Perussuomalainen eduskuntaryhmä hajosi. Monen ennustama kahtiajako PS:n perinteisen SMP-siiven ja nk. Nuvien kanssa tapahtui. Epäselväksi jäi kuitenkin kuinka suunniteltua kaikki oli – kuka puhui totta ja kuka ei.

Arvot ratkaisivat

Kokoomukselle ja Keskustalle pitää antaa iso käsi suoraselkäisestä käyttäytymisestä. Suomen hallituksessa ei voi eikä tule olla Halla-Ahon, Huhtasaaren ja Hakkaraisen ja muiden vastaavien ajattelua. Arvomaailma ratkaisi – rajat on osattava vetää ja nyt niin tehtiin. Se ei ole Suomen linja. Ratkaisevaksi ei muodostunut pelkästään rasistiset mielipiteet ja tuomiot, vaan Suomen kannalta isot asia: Euroopan Unionin jäsenyys, osallistuminen euro-alueeseen ja suhtautuminen kaiken kaikkiaan kansainväliseen yhteistyöhön. Eduskunta on tälläkin kaudella lausunut mm. Suomen eurojäsenyyden hyödyistä ja haitoista. Talousvaliokunta katsoi lausunnossaan, että Suomen viime vuosina kokemat taloudelliset ongelmat eivät johdu euroalueen jäsenyydestä, vaan ovat pääasiassa seurausta talouden rakenteellisista ongelmista.

Pitää muistaa, että hyvinvointimme on rakentunut merkittäviltä osin viennin varaan ja kotimarkkinamme pienuuden johdosta yhdentyneet eurooppalaiset sisämarkkinat ovat olleet Suomen talouden kannalta erittäin merkityksellien tekijä. Suomen EU – jäsenyydellä ei pidä leikkiä. Suomi on nyt osa länttä ja eurooppalaista arvoyhteisöä. Se on ulko – ja turvallisuuspolitiikan lisäksi myös talouden perusta. Suomen talouden kasvu voisi vaarantua, jos markkinat alkaisivat reagoida Suomen EU-eron mahdollisuuteen.

Oppositiolla myös vastuu

Maananaina SDP:n puoluejohto keskusteli kokouksessaan pitkään mahdollisesta osallistumisesta hallitusneuvotteluihin. Näkökulmia oli puolesta ja vastaan. Emme kuitenkaan uskoneet, että vaatimuksemme talouspolitiikassa, hyvinvoinnissa, koulutuksessa ja esimerkiksi pienituloisten aseman parantamiseksi olisivat saaneet tulta nopealla aikatauluilla käytävissä neuvotteluissa. Yhteenvetomme oli, että olemme valmiit hallitusvastuuseen, mutta vain vaalien kautta.

SDP on edelleen suurin oppositiopuolue ja se tarkoittaa myös vastuuta. Meidän pitää pystyä tarjoamaan Suomelle ja suomalaisille uskottava vaihtoehto hallituksen harjoittamalle politiikalle. Silloinkin kyse on viime kädessä arvoista, jotka ohjaavat kaikkea tekemistä. Kuka puolustaa heikommassa asemassa olevia eli esimerkiksi pienituloisia, opiskelijoita, eläkeläisiä tai lapsiperheitä ? Talouden kasvu ei sada vähempiosaisille samalla tavalla kuin rikkaille.

Mielenkiintoista on nähdä miten uusi Perussuomalainen puolue alkaa käyttäytyä eduskunnassa oppositiopuolueena. Odotettavissa on todennäköisesti Ruotsindemokraattien tyylistä oppositiopolitiikkaa. Toivottavasti keskustelu kuitenkin pysyy hyvän maun ja käytöksen rajoissa.

Ville Skinnari

Helluntain jälkeinen aika alkaa Pyhän kolminaisuuden päivällä. Jeesuksen elämänvaiheet on nyt käyty kirkkovuodessa läpi syntymästä kuolemaan, haudasta nousemiseen ja taivaaseen astumiseen asti. Pyhä Henki on annettu ihmisten oppaaksi. Nyt on aika koota kaikki yhteen.
Kolminaisuudessa ytimenä on se, että meillä on yksi Jumala, joka lähestyy meitä kolmen persoonan kautta Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä.

Tämä oppi on kaunis ja ehjä, mutta samalla vaikea, käsittämätönkin. Rippikoulussa koitan avata vaikeaa asiaa vaikka niin, että vesi H2O voi olla höyryä, nestettä tai kiinteää jäätä, mutta silti se on koko ajan samaa ainetta eli vettä. Jumalakin on samalla Luoja ja Taivaallinen isä. Mutta hän on erityisesti ilmestynyt meille Pojassaan Jeesuksessa. Jeesus on historiallinen henkilö, hänen sanansa ja tekonsa löytyvät Raamatusta – Jeesus on kolminaisuuden persoonista ehkä helpoin ymmärtää. Kolmantena tulee Pyhä Henki. Hengen kautta Jumala nyt toimii maailmassa.

Vaikka opiskelisimme päämme puhki, emme voisi oppien kautta tajuta Jumalaa. Hänen kuuluukin olla meidän yläpuolellamme, kaikkivaltiaana, äärettömänä, salattuna. Hän ei olisi tosi Jumala, jos pystyisin vangitsemaan hänet hyppysiini.
Mutta Jumala tulee myös lähelle. Hän on Isi, jota voimme rukoilla. Hän välittää jokaisesta luodustaan. Jumalan suurin rakkaus näkyy siinä, että Jumala tahtoi tehdä kaikkensa pelastaakseen ihmiset. Jumala antoi ainoa Poikansa meidän syntiemme sovittajaksi. Ristinkuolemassa Pyhä Jumala osoittaa, että olemme hänelle näin suuren uhrauksen arvoisia. Hän tulee lähelle ja sanoo: kaikki on täytetty, ota vastaan armo ja rauha!

Riitta Särkiö

Yksi inhottavimmista ja ahdistavimmista tilanteista on, kun on eksyksissä ja pelkää myöhästyvänsä jostain sovitusta ajasta ja paikasta. Siinä hetkessä olo on yleensä tuskan hikinen ja nolo. Tämä tilanne onneksi yleensä laukeaa siinä hetkessä, kun oikean paikan löytää ja voi huokaista, että ei tässä kuinkaan käynyt.

Joskus kuitenkin elämässä voi tuntea olevansa eksyksissä, vailla suuntaa. Näitä tunteita saattaa aiheuttaa erilaiset elämän tilanteet esimerkiksi työttömyys, pulma siitä mitä lähteä opiskelemaan, sairastuminen, ero ja niin edelleen.

Me emme kuitenkaan koskaan ole täysin yksin, täysin eksyksissä, vaikka meistä siltä saattaisi tuntua. Saatamme vain tuntea olevamme umpikujassa, mutta meille on luvattu että emme koskaan ole yksin. Kolmiyhteinen Jumala on varmistanut, että me emme koskaan jää yksin.

Ensimmäisenä helluntaina Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen, Jeesus vuodatti Pyhän Hengen maailmaan. Pyhä Henki on meidän oppaamme, tukemme ja turvamme jokaisessa hetkessä. Isä ja Poika ovat kanssamme Pyhän Hengen kautta, koko ajan. Me ihmiset vaan emme aina muista tai huomaa sitä elämän kiireissä ja arjessa. Saatamme vaipua epätoivoon, kun koemme jäävämme yksin kulkemaan tiettömälle tielle. Niissä tilanteissa me emme vai kykene tai muista sitä, että meidän rinnallamme kulkee auttaja.

Pyhällä Hengellä on monta tehtävää, Hän synnyttää meissä uskoa, lohduttaa ja pelastaa. Pyhä Henki on myös antanut meille jokaiselle omia vahvuuksia ja lahjoja. Hän on siis kanssamme aina ja kaikkialla. Niinä hetkinä kuin oikein mielemme on umpikujassa voimmekin laittaa kädet ristiin ja rukoilla, että Henki valaisisi jälleen tietämme ja luottaa siihen, että sen Hän myös tekee.
Siunattua helluntaita kaikille!

Anna Kuru
Launeen srk

Alkoholilain uudistus sovittiin hallituspuolueiden kesken ja sen piti olla selkeä eduskuntaan ennen kesää tuleva esitys. Näin ei kuitenkaan käynyt. Keskustan ryhmä halusi ”vapaat kädet” eli oikeuden äänestää omantunnon mukaisesti. Nyt näyttää siltä, että kompromissiin ei eduskuntaryhmissä päästä, vaan päätös siirtyy puolueiden puheenjohtajien ratkaistavaksi. Samaa taktiikkaa on käytetty jo aiemmin muissakin hankkeissa ja lopputulos ei ole aina ollut paras mahdollinen. Jos hallitus repeää alkoholilaissa eli antaa edustajilleen vapaat käset äänestää, ratkaisu jää opposition käyttäytymisen varaan. Näin ollen oppositio voi olla ratkaisemassa lain kiistellyt prosenttirajat. Kiihkeän prosenttikeskustelun jalkoihin on jäänyt ravintoloilla tärkeä asia eli omien juomien salliminen tilausravintoloihin. Sen ymmärtää, koska moni ruokaravintola tekee katteensa eli elantonsa alkoholimyynnistä.

Puhuttiin eduskunnassa tällä viikolla muustakin kuin hallituksen viikon putkesta sekoilla uuden alkoholilain kanssa. Lisätalousarviokeskustelussa nostin esille kasvun eriarvoisuuden. Suomen talous kasvaa, mutta kenelle kasvu jakautuu?
Jos nyt katsotaan Suomea, miten kasvu todellisuudessa jakautuu eri ihmisten kesken? Jos juttelee pienyrittäjän, palkansaajan, eläkeläisen, pätkätyöläisen tai opiskelijan kanssa, niin kyllähän sitä kasvua vielä odotetaan siellä omassa taloudessa. Eläkeläiset ovat oman työnsä tehneet ja tietysti palkkansa siinä ohessa ansainneet. Silti heidän ostovoimastaan leikkaaminen, jos mikä, näkyy taloudessa.

Lisäksi nostin esille leikkaukset tukityöllistämisestä. Hallitus on usein jopa ehkä hieman kritisoinut ja kokenut sen jotenkin tempputyöllistämisenä. Esimerkiksi Tanskassa ja Ruotsissa panostettiin aivan toisella tasolla tukityöllistämiseen kuin meillä, jopa kaksinkertaisesti, moninkertaisesti myös Saksassa, ja se kuoppa, mihin me jouduimme, olisi ollut ehkä toisen näköinen, jos mekin olisimme toimineet toisin.

Viikon ylivoimaisesti tärkein asia oli pääministerin ilmoitus ulko – ja turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ja Euroopan Unionin toimintaympäristön muutokseen. USA:n presidentin Euroopan vierailun reaktiot ovat poikkeuksellisia ja siksi tilanteen tiivis seuraaminen ja analyysi on erittäin tärkeää. Ensi viikolla olen Suomen edustajana Venäjällä Barents – kokouksessa keskustelemassa pohjoisten alueiden tulevaisuudesta ja yhteistyöstä. Meidän pitää pystyä puhumaan vaikeistakin asioista. Yritän raportoida Nenetsiasta jäämeren rannalta ensi viikolla. Lennän jo maanantaina Moskovaan, joten en pääse osallistumaan uuden valtuuston ensimmäiseen kokoukseen.

Ville Skinnari

Ensimmäisen helatorstain ja helluntain välissä oli kummallinen tyhjä kohta. Jeesus oli noussut taivaaseen. Jeesuksen lupaama Pyhä Henki ei ollut vielä tullut. Piti vain hiljaa odottaa, mitä tuleman pitää. Odotus palkittiin. Helluntaista alkaen Jumala on toiminut täällä maan päällä Pyhän Henkensä kautta. Jumalan henki auttaa meitä uskomaan ja rukoilemaan. Henki opastaa eteenpäin, avaa Raamatun sanaa, patistaa liikkeelle lähimmäisen luo.

Välillä ihmisen elämässä on hiljaisia, haaleita, pimeitä kohtia. Mikään ei oikein sytytä. Ei koeta suuria tunteita, kaikki tuntuu tylsältä. Ehkä sellaisissa tyhjissä kohdissa kytee jonkun uuden odotus. Kun mikään ei säväytä, herkistymme pienillekin toivon merkeille. Kun flunssa on ensin vienyt makuaistin, tuntuvat ensimmäiset raikkaat maut tervehtyneessä suussa aivan erityisiltä.

Jumala on meidän kanssamme kaikenlaisissa vaiheissa. Hän ei ole vain vahvoissa uskon hetkissä, rukousvastauksissa ja ihmeissä. Hän on aivan yhtä lailla läsnä hiljaisessa tuulenhuminassa: silloin kun ihminen rukoilee arasti Jumalalta apua, silloin, kun hätääntynyt löytää luottamuksen, kun masentunut alkaa vähän toivoa.

Meidän ei tarvitse katsoa itseemme, vaan saamme kääntää huomion suureen, rakastavaan Jumalaan. Hän on meidät luonut. Hän johdattaa meitä. Jumala on antanut Poikansa maailmaan. Jeesus täytti kaiken, mitä tarvittiin ihmisen pelastukseen. Siksi voimme siirtää katseen omasta heikkoudesta Jumalan lahjoihin. Pyhä Henki avatkoon niitä meille joka päivä.

Riitta Särkiö

Maanantai-iltana Manchesterissa tehty terrori-isku oli monella tavalla hirvittävä ja todiste siitä, miten pitkälle iskun tekijät ovat valmiina menemään saadakseen teolleen maksimaalisen julkisuuden. Kohteeksi oli suunnitelmallisesti valittu nuoria, perheitä ja lapsia.

Miten juurisyihin voi vaikuttaa?

Suomeen iskulla ei ole todettu olevan suoraa yhteyttä, mutta on selvää, että henkisesti jokainen isku vaikuttaa myös meihin suomalaisiin. Uuden tiedustelulain odotetaan ratkaisevan paljon, mutta mikään laki tai tiedustelu ei ratkaise itse ongelmaa. Terrorismin juurisyihin me emme pääse lainsäädännöllä kiinni. Se vaatii, että ongelmia ratkaiseva politiikka palaa kansainväliseen politiikkaan. USA:n, Venäjän ja muiden suurvaltojen lisäksi avaimia on myös Euroopan Unionin käsissä. Syyrian, Irakin ja koko Lähi-Idän ja Pohjois-Afrikan kriisien ratkaisua ei ole näköpiirissä. Suomi voi vaikuttaa asioihin, mutta pääasiassa EU:n kautta.

Manchester kestää

Minulle Manchesterin Areena on tuttu paikka. Ensimmäisen kerran pelasin siellä jääkiekkoa keväällä 1996 paikallista Manchester Storm-joukkuetta vastaan Birminghamin joukkueen eli Solihull Blazen paidassa. Samana vuonna kaupungin ylpeys Oasis tuli ulos biisillään ”Don’t look back with anger”. Olen Britanniassa Lontoossa ja Birminghamissa asuessani usein vieraillut Manchesterissa, koska kaupungissa on oma erityinen henki ja meininki. Eikä kyse ole vain jalkapallosta tai musiikista. Itsetunto on terveellä tavalla positiivinen.

Missä ja mitä seuraavaksi?

Historia on opettanut Brittejä katsomaan vaikeitakin tilanteita silmiin. Manchesterin henki on vahva ja se kestää. Silti jokainen meistä miettii jo eteenpäin – missä ja mitä tapahtuu seuraavaksi? On selvää, että niin Britanniassakin muin muualla turvatarkastuksia ja tiesulkuja tullaan näkemään entistä enemmän. Liberaali, vapaaseen liikkuvuuteen tottunut Eurooppa on kovilla ja se on juuri iskujen tekijöiden tavoite. Siksi pelolle ei saa antaa valtaa, vaan meidän on tehtävä kuten Manchesterissa – elää normaalia elämää ja arkea, kylvää vähemmän riitoja ja löytää ongelmiin ratkaisuja. Sieltä ne juurisyyt kaikkiin ongelmiin lopulta tulevat. Suuriin ja pieniin.

Ville Skinnari

Oletko joskus juuttunut kumisaappaat jalassa kiinni upottavaan, märkään peltoon? Pitäisikö paakkuinen saapas jättää liejuun, ja jatkaa kevyemmin kuivemmalle tantereelle. Tai yrittäisikö vielä kaapia sitä puukepillä ja toisen saappaan pohjalla, ja sitten vain sinnitellä eteenpäin? Lapsena tuollainen tilanne tuntui erityisen tukalalta. Sitä ehti jo miettiä, pääsenkö ollenkaan täältä pois.

Ja miten tämä sitten liittyy rukoilemiseen? No ainakin siten, että sunnuntain psalmissa (40) sanotaan muun muassa: ”Hän veti minut ylös syvästä kuopasta, upottavasta liejusta. Hän nosti minut kalliolle, antoi lujan pohjan jalkojeni alle.” Psalmissa kerrotaan, että Hän vahvisti askeleeni ja antoi minulle uuden kiitoslaulun! Lisäksi muutkin näkevät tapahtuneen, ja parhaassa tapauksessa turvaavat Korkeimpaan. Rukousvastauksella on siis kerrannaisvaikutus lähipiirissämme! Tämä extra on rohkaisevaa.

Liejuun juuttuminen säikäyttää. Maan vetovoima näyttää voimansa, näinkin yksinkertaisessa etenemisessä. Mitä kumisaappaista voisi oppia – lapsuuden muistossani muut porhalsivat eteenpäin. Oma tyypillinen tapani oli yrittää selviytyä yksin, ja tuosta selviydyinkin. Kotiin päästyäni kerroin tapahtuneen äidille, moitetta ja huutoahan sitä seurasi. Psalmissa kerrotaan, että Isämme ei mutaan juuttunutta moiti, hän nostaa ylös, kovalle maalle ja vielä vahvistaa askeleemme matkalle eteenpäin.

Lopuksi Psalmin kirjoittaja ylistää Jumalaa, joka tekee ihmeitä aina vain, ja jolla on voima meidät pelastaa, kun olemme uppoamassa. Aivan samoin yhä.

Johanna Piirola
pastori
Launeen seurakunta

Presidentti Mauno Koiviston perintöä kannattaa vaalia. Koivisto vei rohkeasti Suomen osaksi länttä ja Euroopan Unionia. Ulko- ja talouspolitiikka ovat Koiviston ajoista nykyisin vielä enemmän kytköksissä toisiinsa. Molempien osaamisen yhdistelmä on sellaista, mitä Suomi edelleen tarvitsee. Ystävät kannattaa olla läheltä ja viholliset kaukaa.

Koivisto ymmärsi realistina Suomen maantieteen merkityksen ja Venäjä-suhteen tärkeyden. Presidentin valitsijamiesvaaleissa pääsin isäni Joukon vaalityössä loppuvuonna 1981 tapaamaan Lahden Jukossa ensimmäisen kerran nuorena poikana tulevaa presidenttiä. Koiviston ajattelu sopii ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä talouden lisäksi myös maakunnan sisäisen yhteistyön rakentamiseen. Näemmekö todella kaikki mahdollisuudet tehdä yhteistyötä oman maakunnan sisällä? Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymä on tästä hyvä esimerkki ja koeponnistus yhteisen näkemyksen merkityksestä, sen olemassaolosta tai sen puutteesta.

Torstaina olimme perustuslakivaliokunnan kanssa tapaamassa tasavallan presidenttiä. Samalla minulla oli mahdollisuus allekirjoittaa presidentti Koiviston surukirja Presidentilinnassa.

Pieni maa voi vaikuttaa

Pieni maa voi olla kokoaan suurempi vaikutttaja kansainvälisesti ja EU:ssa. Suomi on ollut pitkään kokoonsa nähden merkittävässä roolissa kansainvälisesti, kuten esimerkiksi presidentti Koiviston aikakaudella. Suomi on onnistunut valitsemaan aikaansa sopivat ja osaavat presidentit – näin on nytkin.

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Eurooppa-politiikassa Suomea johtaa päämiestasolla pääministeri. EU:ssa käydään tänä vuonna laajaa tulevaisuuskeskustelua. Uudelle ajattelulle on tilausta ja suuri tarve. Kansainvälisesti Suomella on kaksi vahvuutta ylitse muiden: korkea teknologia – ja ympäristöosaaminen ja historiastamme johtuva Venäjä-tuntemus.

Suomi ei ole onnistunut profiloitumaan strategisella tasolla Euroopan unionissa sitten Lipposen I hallituksen. Aktiivisen EU-politiikan sijaan olemme käpertyneet seuraamaan sivusta, mihin suuntaan EU meitä vie. Edelläkävijän rooli ja näkemyksellisyys on vaihtunut omien kantojen puolustamiseksi. EU-oikeutta impivaaralainen Suomi tulkitsee tiukemmin kuin muut. Meillä on kuitenkin paikka ottaa roolia kokoamme suurempana vaikuttajana, kun olemme EU:n puheenjohtajamaa vuonna 2019. Se ei onnistu ilman todellisia visioita ja näkemyksiä eli politiikan sisältöjä.

Pariisin kevät

Suomen jääkiekkomaajoukkueen edesottamuksista riittää aina mielipiteitä. Pariisin kevät on ollut maajoukkueelle vaikea. Tätä kirjoittaessani en vielä tiedä miten torstaina USA-ottelussa tulee käymään. Kanada-ottelussa tuli esille kylmä tosiasia joukkueiden tasoerosta. Suomen pelaajamateriaali ei yksinkertaisesti riitä huippumaita vastaan. Pelitapa – oikea tai väärä – ei enää ratkaise, kun yksilötaidossa, kaksinkamppaluissa ja kiekollisessa varmuudessa nopeassa kansainvälisessä pelissä ollaan merkittävästi jäljessä. Kisojen jälkeen voidaan toki kysyä miksi niin moni NHL-pelaaja ei halunnut edustaa Suomea nykyisen päävalmentajan alaisuudessa.

Myönnän, että oma arvioni meni aivan pieleen, kun toimittaja kysyi ennen kisoja Juha-Matti Aaltosen roolista MM-kisoissa. Ennustin, että Juhis yllättää positiivisesti aika vaikean HIFK – kauden jälkeen ja sytyttää joukkueen lentoon. Olin väärässä, vai olinko? USA-ottelu voi vielä muuttaa kaiken, koska tämä kaveri voi syttyessään tulla sammuttajaosastolta aivan liekkeihin ja kääntää yksin matsin kuin matsin.

Ville Skinnari

Maailmamme tuntuu levottomalta ja epävakaalta. On sotia, terrorismia ja erilaisia konflikteja. Maailmanrauha ei ole vain missikisojen osallistujien toiveena, vaan sitä kaipaa yhä useampi. Kuitenkin ponnistelut rauhan rakentamiseksi tuntuvat olevan kovin vaikeita. Historia on osoittanut, että rauhan eteen on tehtävä työtä. Se ei tule itsestään. Mutta historian esimerkit rohkaisevat meitä myös siinä, että rauha voidaan löytää.

Tuntuu siltä, että rauha on suurvaltojen johtajien käsissä. Osittain näin onkin. Mutta myös meillä on oma roolimme ja paikkamme. Rauha lähtee ruohonjuuritasolta. Arjen elämässä luodaan joko vastakkainasetteluja tai toisen ymmärtämistä. Ja niitä vastakkainasetteluja voidaan luoda hyvin erilaisten ihmisryhmien välille: kansojen ja kansallisuuksien, uskontojen, poliittisten ryhmittymien, rotujen, eri yhteiskuntaluokkien, ym. välille. Mutta samoin voidaan etsiä toisen ymmärtämistä, toisen asemaan asettumista ja puolesta puhumista.

Ensi sunnuntain raamatunteksti lupaa: ”Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.” Vanhurskaudella Raamatussa tarkoitetaan oikeudenmukaisuutta ja Jumalan mielenmukaisuutta mutta myös Jumalalle kelvollisuutta. Epäoikeudenmukaisuus synnyttää kaunaa ja eriarvoisuutta. Oikeudenmukaisuus tuottaa ja rakentaa rauhaa.

Todellisen oikeudenmukaisuuden taustalla on Jumalan mielenmukainen elämä ja käsitys elämästä. Sen perustana on Jumalan luomisteko, että meidät on luotu yhdenvertaisiksi ja tasa-arvoisiksi. Ja todellisen rauhan perustana on se anteeksiantamus, jonka Jumala on valmistanut pojassaan Jeesuksessa Kristuksessa. Kaunoista ja vihasta voidaan päästä vain anteeksiantamuksen kautta. Jos joutuu kantamaan vihaa tai katkeruutta, se vammauttaa mielen ja koko elämän. Kun Jeesus kehottaa, että voita sinä paha hyvällä, se ei ole helposti tehty. Mutta jos ymmärtää myös itse saaneensa anteeksi, on helpompaa antaa anteeksi.

”Ja vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune