Yhdysvaltain presidentinvaaleista on kulunut viikko. New Yorkissa ja Washingtonissa tämän viikon USA:n tapahtumia seuranneena voin sanoa, että Donaldin trumpetti soi Yhdysvalloissa jo täysillä. Demokraattienemmistöisessä New Yorkissa kadunmiestä tai naista ärsyttää Trumpissa moni asia. Erityisesti naisille Trumpin voitto oli kova paikka. ”Vaimoni itki vaalituloksen selvittyä”, sanoi minulle amerikkalainen kaverini. ”Niin minunkin”, hänen kollegansa säesti vieressä. Pohjoismaista tasa-arvoa arvostavassa New Yorkissa pelätään Trumpin voiton vaikutuksia naisten asemaan ja tasa-arvoon. Miksi? Ennen vaaleja Trump uhosi mm. haastavansa oikeuteen kaikki ne naiset, jotka ovat syyttäneet häntä ahdistelusta. New Yorkin asukkaita ärsyttää sekin, että Trumpin kodin ympärillä olevat turvatoimet tukkivat koko 5. Avenuen ja Manhattanin muutenkin ruuhkaisen liikenteen tulevan presidentin ollessa kotonaan Trump Towerissa. Keskiviikkona New Yorkissa poistettiin monista nimikylttejä Trumpin mukaan nimetyistä rakennuksista, koska asukkaiden mukaan se alentaa asuntojen arvoa.

Amerikka ensin

Arvostettu yhdysvaltalainen professori aloitti tapaamisemme kysymällä onko Trump vitsi vai fasisti? Vaalit hän voitti kotimaan asioilla ja siksi hän tulee keskittymään kotimaan asioihin, kuten verotuksen keventämiseen rikkailta. Republikaanien sisälle on jo ladattu kovat panokset avainpaikkojen nimityksille eikä raastavilta riidoilta ole vältytty. Todennäköisesti Trump keskittyy kautensa alussa lyömään lukkoon ne vaalilupaukset, joilla hänen peruskannattajilleen eniten on merkitystä. Verotusta uudistetaan, maahanmuuttajia lähetetään pois maasta ja kotimaan liikenneinfraan investoidaan. Myös öljy- ja kaasuteollisuus saa porskuttaa. Uusiutuva energia tai kiertotalous tuskin kuuluvat Tumpin sanastoon, ellei liittovaltiotasolta – esimerkiksi New Yorkista tai Kaliforniasta sitten löydy poliittista tahtoa maailmanparantamiseen.

Onko ilmastonmuutos olemassa?

Trumpin hallinto tulee olemaan mitä todennäköisimmin erittäin kriittinen YK:n rahoitusta kohtaan. Ennen vaaleja Trump väitti ilmastonmuutosta kiinalaisten keksinnöksi. Ilmastomuutoksen ohjelmista Trump tulee leikkaamaan ja Pariisin sopimuksen asemaa hän tulee arvioimaan uudelleen. Arvioiden mukaan USA saattaa saada tukea Euroopasta, esimerkiksi Puolalta. Euroopan Unionin ääni on silti vahva ilmastoasioissa ja sitä arvostetaan. Siksi EU:n yhtenäisellä kannalla on väliä. Kiina saattaa yllättää monet tukemalla Pariisin sopimusta ja avaamalla pelin todelliseen ilmastonmuutokseen esimerkiksi tuomalla sähköautot nopeammin markkinoille, kuin me eurooppalaiset arvaammekaan. Tavoitteena Kiinalla on ottaa USA:n paikka maailman ykkösenä – vahvana globaalina uudistajana.

Syyria ratkaisee paljon

Brexitin jälkeen Iso-Britannia todennäköisesti kääntyy lähteen ja tiivistää suhteitaan Yhdysvaltoihin. Siinä ei sinänsä ole mitään uutta, mutta mielenkiintoiseksi tilanteen tekee USA:n ja Venäjän todennäköinen lähentyminen. Syyrian kriisissä voidaan ajautua tilanteeseen, jossa molemmat – USA ja Venäjä yhdessä – tukevat al-Assadin hallinnon jatkoa. Ranska ja Iso-Britannia jäävät YK:n turvallisuusneuvostossa haastavaan tilanteeseen eikä turvaneuvostossa puhetta johtavan Ruotsin tehtävä ole helppo löytää yhteistä näkemystä.

Kaikilla uusilla johtajilla pitää olla aikaa näyttää osaamisensa. Se pätee myös Trumpiin. Amerikkalaisen teräs- tai hiilikaivostyöntekijän työpaikkoja Trumpin on silti vaikea nähdä pelastavan. Hänen ohjelmapaperinsa näyttää vievän Yhdysvaltoja ennemmän taaksepäin kuin kohti menestyksekästä globaalisti maailmaa johtavaa tulevaisuutta.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Onko sinulle tuttu kertomus kymmenestä morsiusneidosta, jotka ovat matkalla hääjuhlaan? Viisi neidoista on viisaita ja hyvissä ajoin varustautuneita matkaan. Tyhmät puolestaan joutuvat lähtemään matkalle huonoin eväin ja kesken matkaa heiltä loppuu lamppuöljy. Lopulta viisaat morsiusneidot ehtivät ajoissa juhlaan, mutta tyhmät jätetään oven ulkopuolelle.

Minulle tämän kertomuksen äärellä heräsi kysymys siitä, mitä oikein on viisaus? Ajattelen, että tässä kertomuksessa ei puhuta kirjaviisaudesta tai älykkyydestä. Viisaus on sitä, miten me kohtelemme toisiamme tässä elämässä. Viisaalla on kykyä ymmärtää, kuunnella, välittää, rakastaa ja antaa anteeksi. Viisas on epäitsekäs, kärsivällinen, vaatimaton ja sopuisa. Viisas ottaa toiset huomioon, kunnioittaa kaikkia ihmisiä, toimii oikeuden puolesta ja puolustaa heikkoja.

Tyhmä puolestaan käyttäytyy itsekkäästi ja epäkunnioittavasti, toimii typerästi, puhuu ajattelemattomasti. Tyhmällä ei ole kykyä ymmärtää ja kuunnella, olla myötätuntoinen tai suvaitsevainen tai ottaa vastuuta omista virheistään. Tyhmyys on siis kaikkea sitä, mitä viisaus ei ole. Tyhmä on viisaan vastakohta.

Kertomus tyhmistä ja viisaista neidoista vie meidät lähelle omaa sisintämme, sitä hyvää ja pahaa tai viisasta ja tyhmää, mitä meissä jokaisessa on. Jokainen meistä tekee virheitä, mutta toivottavasti myös opimme niistä jotakin. Kukaan ei ole täydellinen eikä sitä kenenkään tarvitse olla. Mutta viisas on se, jonka elämä ei pyöri pelkästään oman navan ympärillä, joka huomaa toiset ihmiset ympärillään ja kohtelee heitä niin kuin haluaisi itseään kohdeltavan.

Kertomuksessa sekä viisaat että tyhmät väsyivät odottamaan hääjuhlaa ja nukahtivat kesken odotuksen. Kertomus päättyy Jeesuksen kehotukseen, joka onkin tarkoitettu meille kaikille: ”Valvokaa, sillä ette tiedä päivää ettekä hetkeä.” Yksin on yön pimeinä tunteina vaikea pysyä hereillä. Mutta voisiko valvominen olla hitusen helpompaa, jos rohkenisimme erään rukouslaulun sanoin pyytää:

Valvomaan ja rukoilemaan, rohkaise Jeesus, kanssasi Jeesus.
Valvomaan ja rukoilemaan, jää Herra Jeesus, kanssasi Jeesus.

Pauliina Hatakka
Launeen srk

Yhdysvaltain presidentinvaalit näyttivät jälleen kerran, että gallupit ja asiantuntijat olivat väärässä. Donald Trump on USA:n seuraava presidentti. Yhtä likaista ja saastaista kampanjaa saa hakea aina 1800-luvulta. Toivottavasti vastaava poliittinen kulttuuri, jossa kaikki energia käytetään vastustajan mustamaalaamiseen ei tule meille. Trumpin heitoista kampanjan aikana tuskin kovin moni toteutuu. Sen totesi myös heti USA:n presidentinvaalien jälkeen ulkoministeri Timo Soini (ps.), joka ehkä parhaiten Suomessa tietää mistä puhuu.

Osallistun ensi viikolla YK:n yleiskokoukseen ulkoministeriön delegaatiossa. Lisäksi vierailemme Washingtonissa. Raportoin sieltä tunnelmia ja tilanteita ensi viikon perjantaina.

Oikea vero vai piilovero?

Lahden kaupunginvaltuusto kokoontui viime maanantaina. Lahden kaupungin strategiassa kerrotaan Lahden olevan rohkea ja kansainvälinen kaupunki. Kokouksen aluksi sain kaupunginhallituksen vastauksen kirjalliseen kysymykseeni kansainvälisen koulun perustamiseksi Lahteen. Sinänsä asiallinen virkamiesvastaus jätti kertomatta miksi Lahti ei ole hakenut kaupunkina EU-tukea. Espoo haki ja sai 155.000 euroa.

Lahden kaupunginhallituksen äänestystulos kiinteistöverosta kertoo tulevien kuntavaalien läheisyydestä. Trumpin ja muiden populistien puheita on kuunneltu: annetaan kansalle sitä mitä kansa haluaa. Mitä käy päiväkodeille, kouluille tai terveyskeskusmaksuille on sitten jo kokonaan toinen asia? Koulupuolelta ei enää voi eikä saa säästää. Virkamiesvalmistelusta kouluverkkouudistukseen saimme esimakua Salinkallion koululla viikko sitten järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.

Kokoomuslainen suhtautuminen veroihin tiedetään, mutta piiloverojen suhteen lopputulos voi olla mielenkiintoinen. Nyt jätetään Lahdessa kiinteistövero ennalleen, mutta piiloverotetaanko lahtelaisia vaatimalla muun muassa Lahti Energialta korkeampaa tuloutusta kaupungille? Kysymys kuuluu mitä tästä seuraa Lahti Energian lämmön ja sähkön hinnoittelulle? Eli samoille asiakkaille, jotka nyt säästyvät kiinteistöveron korotukselta. Tästä en tietenkään päätä minä yksittäisenä energiayhtiön hallituksen jäsenenä ja varapuheenjohtajana, mutta tiedän, että paineita hintojen korotuksille tulee. Näin ollen Kokoomuksen perustelu pientuloisten huomioimisesta ja kiinteistön omistavien ostovoiman säilyttämisestä ontuu pahasti.

Itse olisin panostanut vielä enemmän opetukseen, nuorten työllistämiseen ja pitkäaikaistyöttömyyden torjuntaan. Liian moni perhe voi pahoin. Lastensuojelu on ruuhkautunut. Tarinoita tosielämän tragedioista, jossa pienet lapset ovat kärsijöinä tulee viikottain. Meidän kaikkien apua tarvitaan ja asennetta toisten auttamiseen. Ketään ei saa jättää yksin.

Uudistusryhmä urheilun rahoitukseen

Opetus – ja kulttuuriministeri Sanni Grahn-Laasonen asetti työryhmän, jonka tehtävänä on liikunnan ja urheilun avustusjärjestelmien ja ohjauskeinojen kokonaisvaltainen uudistaminen ja selkiyttäminen. Valtion liikunta-avustukset uudistetaan painottaen liikunnan kansalaistoimintaa ja kuntia koskevaa avustamista. Työryhmän tulee laatia esitys avustusjärjestelmien selkeyttämisestä sekä vaikuttavuuden lisäämisestä. Työryhmän toimikausi päättyy 1.5.2017. Kiitän ministeriä luottamuksesta ja valinnastani asiantuntijaryhmään. Ryhmän puheenjohtajana toimii kansanedustaja Harry Harkimo. Työryhmän jäseninä ovat mm. Tapio Korjus (valtion liikuntaneuvosto), urheilija Riikka Lehtonen ja yrittäjä, ex-tennismies Jarkko Nieminen.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Huomenna illan hämärtyessä hautausmaat muuttuvat tuikkiviksi valomeriksi. Kynttilöiden vieminen haudoille ei ole Suomessa kuitenkaan mikään erityisen pitkä perinne. Mutta nykyisin hyvin suosittu, ja kieltämättä vaikuttava.

Usein Pyhäinpäivänä vallitsee ehkä koko vuoden synkein sää. Maa on musta, hyytävä tuuli puhaltaa, ja vedensekaista räntää vihmoo kaikista ilmansuunnista. Kun omaisen haudalle, tai muualle haudattujen muistomerkille asti selviytyy, se kynttilän sytyttäminen vaatii vielä erityistaitoja. Lisäksi olisi kiva, jos liekki myös jäisi palamaan, kun vierailija poistuu kotimatkalle.

Erityisesti jää mieleen se, kun ensimmäisen kerran tekee Pyhäinpäivänä matkan läheisensä haudalle. Sen haluaa tehdä, vaikka eteenpäin puskeminen huonossa kelissä ja kesärenkaat alla ei olisi kovin viisastakaan. Vuoden aikana rajan yli siirtyneiden nimet luetaan yleensä tuolloin kirkossa, ja siinä haluaa olla mukana. Hetki on monella tavalla merkityksellinen.

Pyhäinpäivässä yhdistyvät sekä vanhan kirkon tapa muistella pyhimyksiä, että kaikkien poisnukkuneiden rakkaiden muistaminen. Muistelemme silloin poisnukkuneita pyhiä, koska jo Uudessa testamentissa kristittyjä kutsutaan nimityksellä pyhät. Jeesus puhuu Vuorisarnassaan siitä, ketkä ovat autuaita eli onnellisia (Matt. 5:1-12). Tällaisiksi hän mainitsee hänen tähtensä kärsivät, sillä he saavat palkan taivaassa. Pyhiä olemme, kun olemme Kristuksen omia, emme sinänsä itsessämme. Kaikkia edesmenneitä kristittyjä voimme siis kutsua pyhiksi. Heiksi, joiden kanssa meillä tämän puolen pyhillä toteutuu se ”pyhäin yhteys”, johon voimme näkymättömästi uskossa liittyä jo täällä, välillä pimeässä maailmassa.

Johanna Piirola
pastori

Tänä sunnuntaina Suomen kirkoissa mietitään elämää kahden valtakunnan kansalaisena. Me osallistumme tämän maan asioihin, rakennamme osaltamme yhteiskuntaa. Ja se rakennustyö koostuu muuten hyvinkin pienistä palasista. Se on sitä, että koko kylä kasvattaa lapsia, koko kylä pitää huolta vaikkapa eksyneestä muistisairaasta ja opastaa kotiin. Yhteiskuntaa rakennetaan tekemällä työtä ja tuottamalla työpaikkoja, noudattamalla yhteisiä sääntöjä, pitämällä yllä hyviä asioita. Pidämme jalat tukevasti maassa ja kädet avoinna.

Mutta kristittyinä emme ole vain Suomen kansalaisia. Me olemme myös Jumalan lapsia ja tähyämme kohti Taivaan valtakuntaa. Siellä on lopullinen päämäärä. Jumala on kuitenkin läsnä jo nyt, muuten kristityn elämä olisi pelkkää kaipausta ja toivomista. Jumala on kutsunut meidät olemaan Taivaan kansalaisia. Tämä kansalaisuus toteutuu uskomalla, toivomalla ja rakastamalla. Silloin meistä voi edes hetkittäin heijastua Taivaan valoa tähän välillä aika synkkään maailmaan.

Jeesuksen vastustajat koittivat saada hänet ansaan kysymällä: onko oikein maksaa keisarille veroa (Matt 22:15-22). Jeesus ei lähtenyt kapinalliseksi, vaan vastasi tapansa mukaan ovelasti ja viisaasti. Hän pyysi havaintovälineeksi denaarinkolikon. ”Kenen kuva ja nimi siinä on?” Kolikkoon oli kuvattu Rooman keisari, ja se osoitti Jeesuksen mukaan myös veron kohteen ja tarkoituksen. Jeesus sanoi: Antakaa siis keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu.”

Tässä on naseva ja täysin paikkansa pitävä ohje meillekin. Saakoon yhteiskunta, oma maa ja tämä koko maailma meiltä sen panoksen, joka sille kuuluu. Samalla koko ajan pitää kriittisesti arvioida päättäjien toimia, niin että oikeus toteutuisi. Jeesuksen vastauksen toinen viesti on: Saakoon Jumala, mikä hänelle kuuluu. Jumala odottaa meiltä sitä, että uskomme ja luotamme Jumalaan, että tunnustamme Jeesuksen koko elämämme Herraksi. Hän on kaiken hyvän lähde ja myös lopullinen päämäärä. Hänen lapsinaan meillä on sydän taivaassa jo nyt.

Riitta Särkiö

Ensi keväänä järjestettävät hiihdon maailmamestaruuskilpailut ratkaisevat paljon. Kisojen jälkeen tulee tehdä linjauksia Lahden stadionin tulevaisuudesta. Lähdetäänkö stadionia aidosti kehittämään tulevaisuuden matkailukeskukseksi, korjataanko vain välttämättömät hiihtourheilun tarpeeseen vai valitaanko joku muu vaihtoehto?

Urheilullisesti kyse on myös eri lajien tulevaisuudesta. Halutaanko mäkihyppyä kehittää edelleen ja tavoitella maailman huippua, vaan valitaanko Ruotsin tie eli polku, joka johtaa väistämättä Suomen katoamiseen maailman mäkihyppykartalta? Yhdistetyn tilanne ei sekään ole paljon parempi. Maastohiihdossa voi parhaimmillaan tulla ensi keväänä jopa mitaleita Suomeen. Silti töitä on tehtävä, jotta uutta sukupolvea saadaan mukaan tuleviin olympiakisoihin ja MM-tasolle.

Lahden matkailun vetovoiman kannalta myös uusi hotellihanke tulee saada liikkeelle mahdollisimman pian. Vaihtoehtoja on. Siksi kaupungin ei pidä hirttäytyä vain vanhoihin suunnitelmiin, vaan uskaltaa tehdä myös uusia avauksia. Tämä koskee laajemmin kaikkea Lahden urheilu- ja vapaa-ajan rakentamista. Yrityksien ajatuksia pitää kuunnella. Erityisesti paikallisten osaajien.

Keskitetään seuratyötä?

Mäkihypyssä tulisi mielestäni tehdä radikaaleja uudistuksia myös seuratasolla. Nuoria urheilijoita ei yksinkertaisesti riitä ripoteltavaksi pitkin Suomea. Vai luodaanko mekin Japanin tyyliin talliajattelu, jossa rahoitus tulee suoraan tallin nimeä kantavalta yritykseltä? Keskinäiseen riitelyyn ja syyttelyyn ei pienessä maassa ole varaa. Valmennukseen ja valmentajien palkkaamiseen on pakko panostaa.
Yksilölajit ovat kaiken kaikkiaan Suomessa vaikeuksissa. Ammattilaisuudesta ei voida puhua kuin harvojen kohdalla. Siksi urheilun rahoitusta ja sen kohdistamista pitää ja tulee uudistaa.

Lintilä Rehnin paikalle

Eduskunnan odotetuin uutinen oli kokeneen kansaedustajan Mika Lintilän (kesk.) valinta uudeksi elinkeinoministeriksi Suomen Pankkiin siirtyvän Olli Rehnin tilalle. Paikka on ehkä se tärkein miniterin salkku, kun puhutaan Suomen talouden suurimmasta ongelmasta eli talouskasvun hitaudesta. Olemme istuneet viimeisen puolitoistavuotta Lintilän kanssa eduskunnan talousvaliokunnassa. Hän on erityisesti verotuksen osaaja. Lisäksi Lintilä tunnetaan myös intohimoisena ravimiehenä. Lahden Jokimaalla hänet tullaan varmasti näkemään viimeistään ensi kesänä. Hevosurheilun ja Jokimaan alueen kehittämisellekin Lintilän nimitys on varmasti hyvä uutinen. Lahdessa on hevosalan osaamista ja työpaikkoja paljon, joten pohja uuden kehittämiselle on olemassa.

Hallitus säästää lääkekorvauksista

Tällä viikolla SDP on ottanut esille eduskuntakeskustelussa diabeetikoiden lääkekorvaukset. Aikuisiän diabetesta sairastaville on luvassa satojen eurojen lisälasku. Diabetesliiton mukaan hallituksen säästötoimi kohdistuisi kipeimmin iäkkääseen pienituloiseen diabeetikkoon. Tyypin 2 diabeteslääkkeet ovat siirtymässä ensi vuoden alussa osana hallituksen säästötoimia 100 prosentin erityiskorvausluokasta alempaan 65 prosentin erityiskorvausluokkaan.
Kelan mukaan 80 000 henkilön omavastuuosuus on nousemassa päätöksen seurauksena 100-300 eurolla vuodessa. Asiantuntija-arvioiden mukaan tyypillisen tyypin 2 diabetesta sairastavan henkilön kolmen kuukauden lääkekustannukset nousisivat hallituksen päätöksen myötä yli kymmenkertaisiksi 13,50 eurosta 187 euroon. Leikkaus kohdistuu juuri pienituloisiin ikäihmisiin. Siksi me Sosialidemokraatit emme sitä hyväksy ja teemme kaikkemme, että hallitus peruisi tämän epäoikeudenmukaisen säästötoimen.

Ville Skinnari

Niin kuin mekin anteeksi annamme niille, jotka ovat meitä vastaan rikkoneet. Jokainen varmasti tietää tunteen, kun omatunto kolkuttaa. Se kertoo että olen tehnyt väärin, loukannut lähimmäistäni tai Jumalaa pahoilla teoilla tai ajatuksilla. kuitenkin omantunnon soimaus on myös hyvä merkki. Oikeuden tajuni on tallella, tiedän että olen toiminut väärin ja kadun sitä. Tämä kuuluu ihmisyyteen, sillä kukaan meistä ei ole täydellinen. Kukaan ei ole täydellinen ja niin ollen pysty elämään ilman, että tekisi syntiä. Omatunto onkin annettu oppaaksemme, jotta ymmärtäisimme virheemme, ja että voisimme vielä yrittää korjata aiheuttamamme tilanteen.

Yhtälailla, kun anteeksi pyytäminen myös anteeksi antaminen toiselle on joskus vaikeaa. Joskus vastassa on oma ylpeys, joskus taas kiukku, suru tai pettymys. Meitä kuitenkin kehotetaan antamaan toisillemme anteeksi, vaikka se ei aina olekaan helppoa. Täydestä sydämestä saatu anteeksi anto tai lausuttu anteeksi pyyntö, tuovat mukanaan helpotuksen tunteen. Se on tietyllä tavalla luopumista katkeruudesta, vihasta ja syyllisyydestä. Niinä hetkinä kun meiltä pyydetään anteeksi antoa, olisi hyvä muistaa tilanne, jossa itse on ollut pyytämässä anteeksi ja saanut anteeksi. Pitäisi muistaa, että itsekin on tehnyt joskus väärin lähimmistään kohtaan.

Jeesus on luvannut antaa kaikki syntimme anteeksi, hän kuoli puolestamme ristillä, meidän syntiemme tähden. Hän teki suurimman rakkauden teon meitä kohtaan, mitä tehdä saattaa. Me ihmiset, emme kykene samoihin tekoihin kun Vapahtajamme, mutta hän on opettanut meitä sanoen: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille”(Matt.7:12). Jos me edes yritämme elää tämän ohjeen mukaan, meidän on helpompi elää täällä toinen toistemme kanssa, pyytäen ja antaen anteeksi. Jumala suree rikkomuksiamme, mutta yhtälailla iloitsee kanssamme kaikista sovinnoista, mitä saamme aikaan.

Anna Niemelä 
pappi, Launeen srk

Ensi sunnuntaina vietetään kirkossa uskonpuhdistuksen muistopäivää. Silloin on tapana muistella uskonpuhdistuksen keskeistä sisältöä mutta myös Martti Lutheria, jonka toiminnasta koko kirkon uudistus alkoi. Parin viikon päästä tulee 500 vuotta täyteen siitä, kuinka Luther naulasi kuuluisat teesinsä Wittenbergin kirkon oveen.

Wittenberg on vielä nykyäänkin pieni kaupunki, jonka keskusta ja nähtävyydet ovat helposti nähtävissä yhden päiväretken aikana. Saksalaisille kaupunki on useiden pyöräilyreittien välipiste. 1500-luvulla Wittenberg oli uskonnollisen ja kulttuurillisen muutoksen keskipiste, jolla oli vaikutus koko Eurooppaan. Myös Suomeen erityisesti kirjakielen luojan, Mikael Agricolan myötä.

Sunnuntai antaa esimakua reformaation merkkivuodesta 2017. Ekumeenisesti on täsmällisempää puhua uudistuksesta, reformaatiosta kuin uskonpuhdistuksesta. Uudistus on luterilaisen uskon ytimessä. Kirkon on kysyttävä itseltään, miten sen sanoma löytää vastaanottajat juuri tänä aikana.

Reformaation merkkivuoden teemana on Armoa 2017!. Uudistumisen ja armon välillä voisi joskus piirtää yhtäläisyysmerkin. Kristityn elämässä Jumalan armo ja ihmisen elämä ovat kokoaikaisessa vuorovaikutuksessa. Koko olemassaolomme perustuu siihen, että me rakastamme Jumalaa ja armollinen Jumala armahtaa meitä rakkaudessaan.

Virittäytyminen kohti reformaation merkkivuotta voi alkaa.

Ville Hakulinen

Koulutuksen tärkeyden Suomelle ja suomalaisten menestykselle on nostanut esille muun muassa talouden tuore Nobel – palkinnon saaja Bengt Holmström. Pieni maa selviää kansainvälisessä kilpailussa vain osaamisella. Kaikki lähtee jo laadukkaasta varhaiskasvatuksesta ja peruskoulusta. Lahden alueella leikkaukset näkyvät ja tuntuvat, viimeisenä esimerkkinä Lahden Ammattikorkeakoulun irtisanomiset.

Tasa-arvoinen koulutus on tasa-arvoisen yhteiskunnan kivijalka. Digitalisaatio on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää uuden pedagogiikan kehittäminen ja soveltaminen. Levottomuus kouluissa lisääntyy ja koulurauha pitää olla kaikkien – oppilaiden, opettajien ja kouluhenkilökunnan oikeus ja velvollisuus. Toivottavasti Kärpäsen koulun tapahtumilla on se vaikutus, että ongelmaan todella herätään ja siihen puututaan entistä konkreettisemmin. Kolmen lapsen ja kahden teinipojan isänä tunnustan, että hermot lasten värikkään kielenkäytön kanssa on kotona välillä tiukalla. Rajoja pitää ja tulee uskaltaa vetää – paljon on kiinni siitä, miten kotona käyttäytymisen arvopohja on luotu. .

Tasa-arvoista perhevapaata?

”Jos miesten osuus perhevapaiden pitäisessä kasvaisi, he olisivat yhtä suuri riski työnantajalle. Se parantaisi naisten suhteellista asemaa ja mahdollisesti vähentäisi naisten määräaikaisia työsuhteita”. Näin sanoo Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuspäällikkö Minna Salmi. THL on esittänyt mallia, jossa kummallekin vanhemmalle on kiintiöity 6 kuukautta vanhenpainvapaata. Se olisi vapaasti jaettavissa vanhempien kesken. Tätä mallia kannattavat mm. SDP:n nuoret. Perheet saisivat enemmän tukea ja perheet tasa-arvoa. Kustannukset kasvaisivat, mutta hyödytkin voisivat olla suuria.

On totta, että vanhempainraha ei ole pysynyt yhteiskunnan kehityksessä mukana. Yrittäjyyttä, pätkätöitä ja osa-aikatyötä ei ole tarpeeksi otettu huomioon. Meillä on omassa perheessä tästä konkreettista kokemusta. Lastenteossa emme ole ottaneet lainsäädäntöä tai tukijärjestelmää huomioon. Onko hyvä asia, että äiti on pitkään poissa työelämästä? Kysymys on vaikea, koska joskus on lapsen etu, että äiti on kotona ja lasta lähellä. Toisaalta laadukas varhaiskasvatus on monelle lapselle se paras paikka. Äidin kannalta taas paluu työelämään voi olla todella vaikeaa pitkän kotona vietetyn ajan jälkeen.

Koulutuksesta ei saa leikata

Päiväkoti on paikka, missä kaikki ovat tasa-arvoisia. Siksi päivähoidosta pitää huolehtia. Kaiken kaikkiaan koulutustasosta pitää huolehtia ja se pitää tehdä tasa-arvoisesti. Suomen vahvuus on se, että kaikilla on mahdollisuus tasa-arvoisesti opiskella – ei vain rikkailla ja hyväosaisilla, kuten esimerkiksi Yhdysvalloissa. Koulutuksesta leikkaaminen vie pohjan kaikelta. Lahti on tässä asiassa tekemässä samaa kaupunkina, kun Sipilän, Orpon ja Soinin SOS hallitus koko Suomelle. Toivottavasti järki voittaa Lahdessa.

Koulurauha pitää olla kaikkien oikeus ja myös velvollisuus. Tasa-arvoinen ja laadukas varhaiskasvatus ja koulutus tuo koulurauhaa. Jokaisella pitää olla oikeus kouluttautua laadukkasti ja tavoitella omia unelmiaan – jopa sitä Nobel – palkintoa.

Ville Skinnari

Meillä useimmilla on täysi työ selviytyä arjessa ja sen velvollisuuksissa. Eipä tule aina mieleen, että kristittyinä meillä on täällä elämässä toinenkin tehtävä. Tehtävämme on antaa omastamme eteenpäin. Mutta ei vain aineellisesti, kukin tilanteensa mukaan, vaan myös aineetonta hyvää. Sitä kaikkein pysyvintä ja arvokkainta.

Vielä on olemassa hyvää, kaunista ja oikeaa. Siitä huolimatta, että Euroopan lähinaapurissa pommitetaan kaupunkeja ja jopa sairaaloita maan tasalle. Juuri nyt pahuus ja ihmisten välinpitämättömyys näyttävät tuhovoimaansa. Näiden uutisten keskellä ei ole helppo muistaa ihmisyytemme perustaa. Mutta ei unohdeta sitä, sillä se olisi vielä tuhoisampaa.

Tehtävämme on se, että saamme kiittää ja iloita siitä, millainen Herramme on. Ei ole mikään ihme, että syy iloon hukkuu kaiken melskeen, eripuran ja sapelinkalistelun alle. Ei ole myöskään tarkoitus kiittää hampaat irvessä, ja vain koska pitäisi. Ikiaikaista totuutta saamme ammentaa siitä sanomasta, että Herra on anteeksiantava ja hyvä kaikille. Näin kerrotaan Psalmissa 145 sunnuntain aiheesta: Jeesuksen lähettiläät. Luojamme omina saamme tuoda hänen tekonsa ja rakkautensa ihmisiä kohtaan muidenkin tietoon. Vain hän on luotettava kaikissa sanoissaan, ja uskollinen kaikissa teoissaan. Sen sijaan ihmisten hyväntahtoisetkin lupaukset tuntuvat kovin helposti kaatuvan; tämä on nähty kautta historian.

Ei siis unohdeta, että pahuus ei lopulta voita, vaan kaiken olemassaolo perustuu jo alkujaan rakkauteen. Kaikkivaltiaalla on maailma kämmenellään. Mihin muuhun hyödyttää ripustaa toivonsa, kuin luotettavuuteen ja uskollisuuteen, joka pysyy aina vain.

Johanna Piirola