Vuosi: 2016

Jouluvalmistelujen tuoksinassa saattaa näyttää siltä, että joulu on kiven takana. Ilo ei ole ihan päällimmäisin tunne stressisellä joulusiivoajalla tai parkkipaikkaa etsivällä viime hetken shoppaajalla. Meillä voi olla monia itsetehtyjä tai muiden asettamia paineita siitä, miten vietämme joulua. On tärkeää arvioida joulutekemistä sillä silmällä, että mikä tuntuu hyvältä ja oleelliselta. Itse joulun lahja on jo valmiina.

Enkeli yllätti ensimmäisenä jouluyönä paimenet kesken arkisen yötyön. Muut nukkuivat, kun enkeli julisti paimenille suuren ilon: heille ja maailman kaikille ihmisille on syntynyt Vapahtaja. Paimenet eivät olleet yhtään osanneet valmistautua tähän. Tallikin oli siinä kunnossa, kuin eläinten suoja on: oljet hujan hajan. Tämän kaiken keskelle syntyi Jumalan Poika. Hän osoitti heti syntymällään, että nyt ei kysytä ihmisen tekemisiä vaan annetaan lahja. Jumala rakastaa maailmaa niin paljon, että tahtoo pelastaa ihmiset. Siihen tarvittiin Jeesus, joka tuli ihmiseksi.

Juhlaa on minusta yleensä ihan mukava valmistella. Ainakin meidän huushollissa tarvitaan joulun kaltaista kimmoketta vähän perusteellisempaan siivoukseen. Joulun makuja on ikävä, ja tutut koristeet tuovat lämpimän mielen. Ei siis ole tarkoitus tyrmätä jouluvalmisteluja. Mutta kaiken keskellä on tärkeä muistaa, että joulun ydin on lahjaa ja iloa. Se tulee meidän ulkopuoleltamme. Joulun sanoma löytää juuri sinne, missä sinä nyt olet. Ei ole olemassa sellaista paikkaa tai tilannetta, johon Jeesus ei haluaisi tulla.
”Joulu riemukas, juhla autuas, aika armoa tulvillaan! Maailmamme vaivaan syntyi Herra taivaan. Kristityt riemuitkaa päällä maan!” Virsi 35:1

Toivotan sinulle Launeen seurakunnan puolesta hyvää ja siunattua joulua. Tervetuloa seurakunnan joulunajan tilaisuuksiin!

Riitta Särkiö

Ensi sunnuntaina vietämme jo neljättä adventtia. Näin vanhemmiten joulu tuntuu saapuvan yhä aikaisemmin ja vauhti on nopeaa. Eikö kesän kauneus ja vehreys loppunut aivan vasta sitten. Kun puhutaan joulusta, puhutaan usein valmistautumisesta. Joulukalenterin luukkuja aukaistaan joka päivä ja eri adventteina kynttelikkö saa lisää loistetta. Neljäntenä adventtina jokainen tietää, että ollaan jo lähellä mutta ei aivan perillä. Siksi sunnuntain aiheena onkin ”Herran syntymä on lähellä”. Jouluun valmistautumisen loppuvaihe alkaa.

Ortodoksisessa kirkossa odottamiseen liittyy myös fyysistä valmistautumista. Jeesuksen syntymäjuhlaan valmistaudutaan paastoamalla. Kyseistä aikaa kutsutaan pieneksi paastoksi, erotuksena pääsisäisen isosta paastosta. Meille luterilaisille pienestä paastosta on jäänyt vain kaunis muisto. Emme muutenkaan taida olla kovin hyviä lihasta luopujia. Joulun alla ei siis karnevaaleja pidetä, vaikka joskus tuntuukin hoosiannan laulaminen täpötäydessä Launeen kirkossa, että voikin olla kunnon hulinaa. Kuin pientä karnevaalia. Iloista laulamista saimme ainakin kokea viime viikonloppuna Liipolan seurakuntakeskuksessa, jossa 200 ihmistä oli tullut jatkamaan kauneimpien joululaulujen perinnettä.

Hengellinen valmistautuminen, sisältyipä siihen sitten ruoka-aineista kieltäytymistä tai ei, vaatii ruumiin ja sielun liitosta. Ilman rukousta ei voi olla paastoa. Voisiko meidänkin jouluun valmistautuminen sisältää, odottamisen lisäksi, myös rukouksen? Valmistuisivatko joululaatikot helpommin, jos tekisimme niitä rukoillen? Ehkäpä. Ainakin se toisi joulupöytään oman hengellisen mausteensa.

Siunattua valmistautumista,

Ville Hakulinen ​

Eduskunta on kuluneen viikon istunut pitkään ja hartaasti. Maanantainakin istunto venyi pitkälle yöhön. Budjettilait on pakko saada eteenpäin ennen joulutaukoa. Torstaina ja perjantaina käymme läpi budjettia pääluokka kerrallaan eli jokainen ministeri on tulessa vuorollaan. Maanantaina sama jatkuu joulutaukoon saakka.

Torstaina jätin ministerille kirjallisen kysymyksen kilpailukykysopimuksen (Kiky) vaikutuksesta osittaiseenn hoitorahaan. Kiky:n myötä useiden ihmisten viikottainen työaika pitenee. Monet pientenlasten vanhemmat tekevät 80 prosenttista työaikaa, koska heillä on oikeus osittaiseen hoitovapaaseen. Kela kuitenkin maksaa osittaista hoitorahaa vain siinä tapauksessa, että vanhempi työskentelee enintään 30 tuntia viikossa. Mikäli 100 prosenttinen työaika pitenee yli 37,5 tunnin viikossa, pitenee 80 prosenttinen työaika yli tuon 30 tunnin rajan.

Huoli on, että muutos vie mahdollisuuden osittaiseen päivärahaan. Kysyn ministeriltä ovatko 80 prosenttista työaikaa tekevät vanhemmat oikeutettuja osittaiseen hoitorahaan jatkossa? Lisäksi haluan tietää onko hallitus huomioinut kyseisen ongelman ja aikooko se ryhtyä toimiin mm. Kelan maksukriteereiden selkeyttämiseksi ?

Uusia tutkimuksia lasten liikunnasta

Torstaina saimme hyvän tietopaketin lasten ja nuorten liikkumisesta. Kaksi kansallista tutkimusta kertoivat suoraan ja selkästi mitä istuva elämäntapa on saanut aikaan. Kansallisessa Liitu-tutkimuksessa selvitettiin lasten ja nuorten liikkumista. Kyselyyn osallistui 10 000 9-15 vuotiasta koululaista. Toisessa tutkimuksessa eli Move-mittauksessa selvitettiin fyysistä toimintakykyä ensimmäistä kertaa kouluissa.

Tulokset saatiin 45 000 viidennen ja kahdeksannen luokan oppilailta. Poikien liikunta on lisääntynyt ja se on hyvä asia. Yksi syy voi olla panostukset koulujen lisäliikuntaan. Asiantuntijan mukaan Suomen tulevaisuus on katastrofaalinen tuki- ja liikuntaelinsairauksien kannalta. Selvityksissä käy ilmi, että osa lapsista ei pääse enää kyykkyyn eikä pysty istumaan suorassa. Huolestuttavinta on se, että 40 prosenttia 9.luokalla olevista ovat hyvää vauhtia matkalla elintasosairauksien riskiryhmään.

Liika istuminen näkyy kaikessa. Liika istuminen voi nollata liikkumisen ja harjoittelun vaikutukset. Lääkkeeksi tarjotaan monipuolista liikuntaa, terveellistä ruokaa ja riittävästi unta. Huolestuttavaa tutkimuksessa oli se, että myös urheilussa kiusataan. Yli kolmannes 11-15 vuotiaista lapsista kertoi tulleensa kiusatuksi liikuntaharrastuksissa.

”Lähde lenkille”

Liikunta on aikuisillekin usein parasta lääkettä eli samaa reseptiä tulisi meidän aikuistenkin noudattaa – myös minun. Omalta kohdaltani olen huomannut, että lapsuuden ja nuoruuden vahva liikunta- ja urheilutausta on auttanut pitkään, mutta nyt vähän yli nelikymppisenä tarvitaan jo ryhtiä ravintoon ja säännölliseen liikuntaan. Lepo on yhtä tärkeää. Muuten on edessä siirtyminen monen sairauden riskiryhmään.

Ensimmäiset oireeni sain jo noin kymmenen vuotta sitten kun verenpaine alkoi olla ikäiselleni liian korkea. Geenit toki vaikuttavat eikä perimäni ole paras mahdollinen. Työkiireet olivat yksi syy, mutta toinen oli liikunnan puute. Lahtelainen kokenut kardiologi määräsi minut verenpainelääkkeiden sijasta lenkille. Elimistö sai suhteellisen nopeasti kiiinni säännöllisestä harjoittelusta. Verenpaine laski. Juoksemisesta en ollut koskaan tykännyt, mutta juoksin kuitenkin kaksi maratoonia ja liikunta oli taas kivaa kuten nuorenpanakin.

Siitä on nyt seitsemän vuotta. Nyt olisi minunkin aika taas ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa säännöllisempi liikunta – ilman lääkärin määräystä.

Ville Skinnari
Kansanedustaja

Kyntteliköt palavat ikkunoissa, pihoja ja parvekkeita koristavat jouluvalot. Pimeyden keskelle on tullut valoa. Myös kirkoissa adventti adventilta kynttilöitä sytytetään ja valo lisääntyy. Odotamme joulua. Saatamme käyttää kaikki viimeiset voimamme lahjojen hankintaan, joulusiivoukseen ja koristeluun. Joulun valmistelu kiireiden keskellä on hyvä pysähtyä miettimään, miksi teemme tämän kaiken. Miksi valmistelemme ja odotamme tätä juhlaa niin paljon.

Joulu muistuttaa meitä Jeesuksen syntymän ilosanomasta. Siitä, että maanpäälle kerran syntyi vapahtaja, joka otti meidän synnit kantaakseen, pelasti meidät. Muistammeko me tämän kaiken, tohinan keskellä?

Ajatuksissamme kaiken valmistelukiireiden keskellä voisimme hetkisen viivähtää Jeesuksen juurilla. Ei ollut sattumaa, että Jeesus tuli ihmiseksi. Profeetat olivat ennustaneet Jeesuksen tulemisen jo vanhassa testamentissa. Jeesuksen edellä kulki Johannes Kastaja, joka teki tietä Jeesukselle. Hän valmisti kansaa odotetun Messiaan tuloa varten. Johannes kutsui Jeesusta kansan kuullen Jumalan Karitsaksi. Hän tarkoitti sillä, että Jeesus on tullut uhrautumaan meidän puolestamme.

Ei siis ihme että joulu on suuri juhla, johon haluamme valmistautua parhaalla mahdollisella tavalla. Voimme kuitenkin panostaa siihen entistä enemmän, maallisten valmistelujen lisäksi myös ajatuksissamme. Tärkeämpää kuin lahjojen ostelu ja jouluruokien viimeisen päälle laittaminen on, että olemme ajatuksissamme valmistautuneet vastaan ottamaan Kristuksen. Me siis saamme luvan kanssa huokaista ja suhtautua jouluvalmisteluihin kevyemmin. Ei tarvitse yli suorittaa. Me tiedämme, että Herralle riittää vähempikin. Tehkäämme siis jouluvalmisteluja omien voimiemme mukaan.

Suunnatkaamme ajatuksemme siis tulevaan joulun iloon. Jumalan Karitsa kyllä kantaa meitä tänäkin jouluna.
Siunattua adventin aikaa!

Anna Niemelä
Launeen srk

Kuluneen viikon aikana juhlittiin Suomen 99. itsenäisyyspäivää. Tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle osallistuimme vaimoni kanssa toista kertaa. Presidentinlinnan vastaanotto on säilyttänyt arvokkuutensa. Ensi vuonna itsenäisyyden juhlallisuudet tulevat olemaan vielä merkittävämpiä, kun Suomi täyttää täydet 100 vuotta.

Keskiviikkoaamuna eduskuntatyö jatkui heti arkisena eli valiokuntien kokouksilla. Perustuslakivaliokunnassa teimme keskiviikkoisen aamukokouksen lisäksi vielä päivän neuvottelutyötä sekä ylimääräisen kokouksen, jotta saimme valmiiksi tärkeän yksimielisen linjauksen kielellisen tasa-arvon toteutumiseen sosiaali- ja terveysalan uudistuksessa. Perustuslakivaliokunnan tehtävänä on tulkita perustuslakia – ei tehdä politiikkaa. Mietintövaliokuntana sosiaali- terveysvaliokunta tekee lopulliset linjaukset.

Talousvaliokunnassa valmistui mietintö hankintalain uudistukseen. Jätimme oppositiosta eriävän mielipiteen. koska hallituksen esitys ei muuttunut valiokunnassa toivomallamme tavalla. Hankintojen arvo on Suomessa yli 30 miljardia vuodessa eli kysymys on erittäin merkittävästä asiasta kaikkien suomalaisten kannalta.  Valiokuntatyö on eduskunnan arkea neljä päivää viikossa eli tiistaista perjantaihin. Maanantaisin edustajilla on niin sanottu maakuntapäivä, jolloin järjestetään valtuustokokoukset ja muuta paikalliset tapahtumat.

Toimeentulo on kaikkien oikeus

Sanotaan, että meidän pitäisi osata enemmän nauttia arjesta. Se on helposti sanottu, mutta välillä todella vaikeaa. Arki on erittäin raskasta ja jopa mahdotonta, jos ei ole riittävää toimeentuloa tai turvaa selviytyä jokapäiväisistä asioista. Eläkeläisten köyhyys on kasvanut huolestuttavan paljon, samoin lapsiperheiden ja yksinasuvien. Jatkuva leikkaaminen ja epätasa-arvoinen verotus näkyvät. Rahat eivät tahdo riittää edes työssäkäyvillä, kun kustannukset nousevat jatkuvasti.

Lapsien harrastamisen kustannukset ovat usein niin korkeita, että harrastaminen jää lapsen tai nuoren haaveeksi. Opiskelijoiden arki on pitkälle kiinni opintotuesta ja sen määrästä. Lahdessa erityisesti hintoja on nostettu maksimimäärät esimerkiksi potilasmaksuissa huolimatta siitä, että Lahdessa on verrattuna muuhun Suomeen pienemmät palkat ja pienemmän eläkkeet. Tukityöllistämisestä leikataan, vaikka se olisi aivan välttämätöntä ihmisten pitämiseksi mukana työelämässä.

Ketään ei pidä jättää yksin

SDP on pienpuolueiden kanssa jätetty yksin Lahden valtuustossa, kun Kokoomus, Keskusta ja Perussuomalaiset ovat tehneet maan hallituksen näköistä politiikkaa paikallistasolla. Samalla meitä on syytetty ”oppositiopolitikoinnista” ja valtakunnan politiikan tuomista paikalliselle tasolle. Kysymys on arvovalinnoista ja meidän mielestä toimeentulo kuuluu kaikille. Ei vain rikkaille ja paremmin tienaaville. Heikompia pitää puolustaa.

Yhteiskunnallista eheyttä peräsi myös presidentti Niinistö itsenäisyyspäivän alla. Ketään ei pidä jättää yksin. Imatran järkyttävät tapahtumat olivat jälleen kerran osoitus siitä, että Suomen suurin turvallisuusuhka ovat suomalaiset syrjäytyneet nuoret miehet. Miksi sitten niin hallitus kuin paikallistasolla kaupunki leikkaa juuri näistä palveluista? Yksi leikattu euro palveluista voi aiheuttaa monen euron kustannukset jossain muualla. Tämä analyysi puuttuu liian usein asioiden valmistelusta. Ennaltaehkäisy ja vaikeassa elämäntilanteessa olevien auttaminen tulee olla painopiste numero yksi, kun Päijät-Hämeessä siirretään sosiaali – ja terveyspalveluita uuden hyvinvointikuntayhtymän alaisuuteen.

Ville Skinnari

Adventtisunnuntaiden kirkolliset aiheet eivät aina ole tunnelmiltaan sopusoinnussa kilikellojen helinän ja vienon leipomisen tuoksun kanssa.

Toisen adventin kirkollinen sanoma on Kuninkaasi tulee kunniassa. Jeesus itse kertoi tulevansa kerran takaisin. Kirkossa me rukoilemme yhteen ääneen, Isä meidän -rukouksessa, Jumalan valtakunnan tulemista niin taivaassa kuin maan päällä. Jotkut vieläpä ovat aivan erityisesti vihkiytyneet tutkimaan tätä aihepiiriä. Osa taas on lakannut kokonaan odottamasta Jeesuksen paluuta, jos on koskaan odottanutkaan.

Jeesuksen tulo ei ole uhkaus. Jeesuksen tulo on lupaus hänen seurakunnalleen: lupaus siitä, että keskelle hädän ja syyllisyyden maailmaamme, on tulossa pelastuksen aika. Jeesuksen tulemisella on myös eri merkityksiä. Jumalan valtakunta on muun muassa rauhaa ja iloa Pyhässä Hengessä. Jumalan valtakunta on jotakin, joka jo on – ja samalla jotakin, jota vasta odotamme tulevaksi. Jeesuksen sanan mukaan se voi olla keskellämme jo nyt. Tämä, on rauhoittavaa. Hän on itse kanssamme. Samalla tämä vastaus velvoittaa: kuinka Jumalan valtakunnasta osallinen elää ja toimii.

Nyt elämme keskellä jouluun valmistautumista. Juhla vaatii käytännön valmistelunsa, mutta puhutaan myös sisäisen tilan raivaamisesta Jeesus-lapsen tulemiselle. Jos tämän liittää tiiviisti vain jouluun, on tuo Kunnian kuninkaan tulo melko pian myös ohi. Vain muutaman pyhäpäivän jälkeen, kun enkelit taas sullotaan laatikoihinsa.

Saamme odottaa Kunnian kuningasta tulevaksi vuoden jokaisena päivänä. Ja iloita siitä, että hän on jo tullut.

Johanna Piirola
pastori

Tällä viikolla vierailin Lahden kaupunginvaltuuston maanantain kokouksen jälkeen Kemissä. Puhuin tiistaina Lapin liikennepäivillä Pohjoismaiden Neuvoston liikenneraportoijana uusien liikenneyhteyksien merkityksestä Suomelle ja Pohjoismaille. Nyt tehtävät linjaukset näkyvät pitkään – seuraavat 100-vuotta. Jäämeren yhteys on ollut meille tavoite jo pitkään. Erimielisyyttä Suomen puolella on siitä mitä kautta reitin Jäämerelle tulisi kulkea.

Olen poikani kanssa käynyt kahtena kesänä Jäämerellä ja paikasta on tullut pojan suosikki. ”Maailman paras paikka”, totesi kalastukseen hurahtanut Axel minulle 10-vuotiaana pari vuotta sitten Jäämeren rannalla. Tosin vietimme paljon aikaa myös pienilä järvillä Pohjois-Norjassa ja Suomenkin puolella ja Näätämöjoella. Kalaa ei Suomen puolelta tullut, Norjasta sitäkin enemmän. Sekin saattoi vaikuttaa pojan mielipiteeseen Norjan paremmuudesta.

Nyt raideyhteys on norjalaisten kanssa realismia. Rahoitusta on saatavissa Euroopasta ja Aasiasta, jos suunnitelmat saadaan valmiiksi. Miksi Jäämeren yhteys on tärkeä? Suomi on porttina Euroopasta Aasiaan monessa mielessä. Koillisväylä on tavaraliikenteelle noin kolme viikkoa nopeampi reitti Kiinaan, Koreaan ja Japaniin sekä laajemmin Asiaan verrattuna Suezin kanavaan. Vuoteen 2020 mennessä kiinalaiset tavoittelevat 20% osuutta kansainvälisestä tavaraliikenteestä Koillisväylälle. Suomalaisten yritysten liikevaihdosta 14% menee logistiikkaan. Kyse on siis Suomen kilpailukyvystä, joka on paljon muuta kuin Sipilän hallituksen vaatimat palkanalennukset. Palkat ovat itse asiassa vain yksi pieni osa todellista Suomen kilpailukykyä. Osaaminen ja liikenneyhteydet maailmalle ratkaisevat eniten.

Datakaapeli kulkee suunnilleen samaan reittiä – Suomi on tässäkin solmukohta Euroopan ja Aasian välillä. Onnistuessaan uudet avaukset tuovat paljon työtä koko Suomeen – myös Lahteen. Bitti liikkuu kaapelia pitkän Lahden Launeelta ja Liipolastakin nopeasti ja turvallisesti Aasian suuriin metropoleihin. Ruotsin Luulajassa on jo nyt 100 uutta IT-alan yritystä palvelemassa pohjoisen asiakkaita. Pohjois-Ruotsissa ja Pohjois-Norjassa työttömyys on noin 3-4 %.

”Ilmastonmuutos on olemassa”

Eduskunnassa keskusteltiin keskiviikkona kansallisesta energia – ja ilmastostrategiasta. Ministeri Olli Rehn (kesk.) esitteli laajan ja kunnianhimoisen paketin, joka vaikuttaa energia-alan lisäksi kaupunkisuunnitteluun, julkiseen liikenteeseen, liikenteen polttoaineisiin ja liikkumiseen kaiken kaikkiaan. Suomi ja Eurooppa tietää, että ilmastonmuutos on olemassa. Trump on myö alkanut sen ymmärtämään. Autonvalmistajien siirtyminen sähköautoihin on ollut yllättävä nopeaa ja Suomen pitää tässäkin kehityksessä pysyä mukana. Kun määrät lisääntyvät, hinnat samalla laskevat. Olen nähnyt suunnitelmia noin 10.000 euroa maksavasta city-sähköautosta. Ei paha hinta verrattuna esimerkiksi turvattomaan mopoautoon.

Media ei kaiken maailman kohujen keskellä kovin paljon ehtinyt tämän kauden ehkä yhtä suurinta lainsäädäntöhanketta tuoda esille, mutta tähän varmasti vielä palataan. Hyvän strategian pitää tarkoittaa meille myös uusia työpaikkoja ja parempaa toimeentuloa.

Omassa puheenvuorossani toin esille Suomen vahvuuksia, mutta myös heikkouksia. Koko Euroopan sitoutumisella yhteisiin tavoitteiseen lähetämme maailmalle viestin, että olemme ilmastonmuutoksen kanssa tosissamme. Se noteerataan USA:ssakin, tuleva presidentti Trump ei aivan kaikkea päätä yksin.

Lahti on ollut Suomessa edelläkävijä uusiutuvassa energiassa ja sen käyttöönotossa. Lahdessa tavoite hiilestä eroon pääsemiseksi on totta ja vielä suhteellisen helposti. Julkisen liikenteen, pyöräilyn ja kävelyn edellytysten kehittämisessä meillä sen sijaa riittää tekemistä. Esimerkiksi kouluverkkouudistuksen toteuttaminen virkamiesten ajattelemalla tavalla vaatisi Lahdelta uusia linja-autoratkaisuja suurien oppilasmäärien liikuttamiseksi. Kouluista ja kuljetuksista päättää viime kädessä Lahden kaupunginvaltuusto.

Ville Skinnari

Adventista alkaa joulunodotus. Tai niin ainakin joskus on ollut. Perinteiset joulukalenterit, vaikkapa Partiolaisten adventtikalenteri alkavat adventista. Kuitenkin joulukatuja on jo avattu ja joulumusiikki on jo alkanut soida paljon ennen adventtia. Joulua ja siihen liittyvää musiikkia, mainontaa ja kaikkea muuta saamme tämän tulevan kuukauden ajan lähes kyllästymiseen asti – ennen kuin joulu on todellisesti edes alkanut.

Olemmeko me niin malttamattomia? Emmekö jaksa odottaa? Ajassamme on pinnalla ”kaikki heti”-henki. Moni asia vaatii kuitenkin vaivaa ja kypsyttelyä. Hukkaammeko me tämän puolen elämästämme tässä hektisyydessämme? Adventti on odottamisen aikaa. On hyvä opetella odottamaan. Kaiken ei tarvitse tapahtua heti, eikä meidän aikataulumme mukaan. Adventti on vanhastaan ollut ja on edelleen paaston aikaa, aikaa jolloin pysähdytään, hiljennytään ja rukoillaan. Tuntuu kuitenkin, että tämä pikkujoulujen aika on kaikkea muuta kuin odottamisen ja hiljentymisen aikaa. Ja kuitenkin me tarvitsemme myös lepoa, hiljaisuutta ja rauhaa. Itse asiassa juuri sitä odotamme myös joululta. Unelmoimme levosta ja rauhasta. Rauhaa on kuitenkin vaikea löytää kaikessa hälyssä ja kiireessä.

Adventti haastaa meidät hidastamaan vauhtia. Ja adventin paasto merkitsee myös sitä, että mietin, onko elämässäni jotain, josta voin luopua. Onko elämässäni jokin sellainen asia, joka kahlitsee ja sitoo minua väärällä tavalla? Olenko valmis pysähtymään joulun lapsen seimen äärelle? Jos olen, niin hänessä löydän myös joulun rauhan.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Pari viikkoa sitten olin puhumassa Jämsässä Päijäteen alueen yhteistyöstä. Matkailun kansainvälisestä potentiaalista on vielä suuri osa hyödyntämättä Suomessa. Suomesta tunnetaan maailmalla vain Lappi ja Helsinki. Matkailun kehittämistä tulee tehdä laajemmin koko Päijänteen vaikutusalueella ja vieläkin laajemmin yhdessä yli maakuntarajojen. Puheessani, esitin, että Keski-Suomen tulee yhdistää voimia yhdessä Päijät-Hämeen ja muiden Järvi-Suomen maakuntien kanssa. Sisävesisatamiin tulisi myös panostaa enemmän. Etenkin Lahdesta puuttuu tasokas vierassatama houkuttelemaan asiakkaita koko Päijänteen alueelta ja laajemminkin. Suomessa kansainvälisten matkailijoiden määrä on kaksinkertaistunut 2000-luvulla ja matkailutulolla on mahdollisuuksia kasvaa 14 miljardista 20 miljardiin euroon vuoteen 2025 mennessä.
Päijät-Häme ei saa mennä rikki

Päijät-Hämen on suhteellisen nuori maakunta ja sen perustamiseen on tehty paljon työtä. On pakko myöntää, että 2000-luvulla emme ole onnistuneet muodostamaan parasta mahdollista yhteishenkeä Päijät-Hämeessä eri uudistuksiin. Asioiden lisäksi myös henkilöt riitelevät. Voisimme tehdä paljon enemmän ja paljon paremmin yhdessä.

Alueelliset jännitteet ovat konkretisoituneet uuden Päijät-Hämeen Hyvinvointikuntayhtymän perustamisessa. Viime maanantaina Sibelius – talossa pidetyssä valtuustoseminaarissa puheenvuoroissa esiintyi edelleen sanat ”me” ja ”te”. Tämä siis vain kuukausi ennen, kun uuden ja yhteisen alueellisen Hyvinvointikuntayhtymän pitäisi aloittaa toimintansa. Vastakkainasettelussa on pitkä historia. Lahdessa kaupunki on tähän saakka vastannut perusterveydenhoidosta, kuntayhtymä erikoissairaanhoidossa. Nyt nämä toiminnot yhdistetään saman organisaation alle, mikä on hyvä asia. Poikkeuksena Heinola ja Sysmä, jotka jatkavat omalla perustason toiminnallaan. Tietojärjestelmät keskustelevat kohta vihdoin keskenään – asiakastiedot kulkevat paikasta toiseen. Säästöt eivät kuitenkaan näy heti, vaan vasta parin vuoden päästä. Lahden ja muidenkin kuntien puolesta on muistutettu usein erikoissairanhoidon kustannuksista, vaikka Päijät-Hämeen keskussairaala on ollut hinta-laatusuhteeltaan Suomen parhaita jo pitkään. Kritiikille on varmasti aihettakin, mutta kyllä suurimmat haasteet meillä on edelleen perusterveydenhuollossa. Miten pääsen lääkäriin ja millä hinnalla?

Julkinen vastaan yksityinen

Vastakkainasettelu osataan eduskunnassakin. Välillä tuntuu, että asialla ei ole niin väliä, kunhan vain ollaan eri mieltä.
Tämän hallituskauden yksi perustavaa laatua oleva vastakkainasettelu on julkisen ja yksityisen sektorin suhde. ”Julkinen sektori on tehoton, yksityinen rosvoaa aina veronmaksajien rahat”. Molemmat väittämät ovat vääriä. Julkisen ja yksityisen vastakkainasettelun sijaan tulisi nähdä miten toimitaan yhdessä. Silloin molemmat hyötyvät.

Eduskunnassa käsittellään parhaillaan hallituksen esitystä uudeksi hankintalaiksi. Tässäkin esityksessä on luotu kuva, jossa julkisen sektorin puolustajat ovat vanhanaikaisia. Miksi minä olen puolustanut julkista sektoria ja sen asemaa johtuu yksinkertaisesti siitä, että julkisen toimijan rooli on merkittävä harvaan asutussa maassa, jossa markkinaehtoisia toimintoja ei ole koko maassa. Sitä ilman myös yksityinen toiminta kärsii.

Hankintalakiesitys on merkittävä, koska Suomessa tehdään julkisia hankintoja yli 30 miljardilla eurolla vuodessa. Laki sisältää paljon hyviä uudistuksia, mutta pitää sisällään myös olennaisia heikennyksiä nykytilaan. Näistä merkittävin on esitys koskien sidosyksikköhankintoja. Hallituksen esityksessä on asetettu huomattavan tiukat rajat sidosyksiköiden ulosmyynnille eli mahdollisuudesta myydä muille kuin omistajilleen. EU:n hankintadirektiivissä sidosyksiköillä on sallittua olla ulosmyyntiä 20 prosenttia liikevaihdostaan. Direktiivissä ei aseteta mitään euromääräisiä enimmäisrajoja ulosmyynnille.

Hallituksen esityksessä ulosmyynnin absoluuttiseksi ylärajaksi asetettaisiin 500.000 euroa ja sen alapuolella ulosmyyntiä saisi olla enintään 5 % liikevaihdosta. Rajat ovat erittäin tiukat ja vaikuttataisivat laajaasti kuntien toimintaan elinkeinokentässä. SDP:n mielestä 20 prosenttia olisi edelleen hyvä raja ulosmyyntiin varmistaen kuntayhtiöiden toimintaedellysten jatkamisen. Miksi hallitus haluaa ampua muutenkin talousvaikeuksissa olevia kuntia jalkaa tekemällä EU:n vaatimuksia tiukempia rajauksia kuntayhtiöiden ulosmyyntiin?

Hallituksen esityksen mukaiset rajat aiheuttaisivat merkittäviä ongelmia erityisesti kunnallisille jäteyhtiöille, joista monet nykyisin tarkoituksenmukaisuussyistä hoitavat myös esimerkiksi alueellaan toimivien yritysten jätehuoltoa. Muita esimerkkejä ovat mm. työterveyshuolto ja kunnallinen laboratorioliiketoiminta.

Vastakkainasettelusta olisi aika päästä yhteistyöhön Lahdessa, Päijät-Hämeessä ja koko Suomessa.

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Ensi sunnuntai on kirkkovuoden viimeinen pyhä, ja se kertoo viimeisestä tuomiosta. Elämänsä lopulla ihminen joutuu jollakin tavalla tilille siitä, mitä on elämässään tehnyt. Tämä ajatus on tuttu lähes kaikille uskonnoille ja myös maallisille filosofioille.

Viimeinen tuomio on tuttu arkielämästäkin. Koulun päättyessä annetaan käteen päättötodistus. Sotilaspassiin merkitään armeijan jälkeen arviointeja kuntoisuudesta. Työtodistuksen saa lähtiessään työpaikasta. Ja sitten kansanviisauskin sanoo että ”Rehellisyys maan perii” tai ”Valheella on lyhyet jäljet”. Tuntuu siltä, kuin kaikkeen inhimilliseen elämään kuuluisi arviointia ja lopputuomioiden jakelua.

Sunnuntain Matteuksen evankeliumiin sisältyy kuvaus viimeisestä tuomiosta, ja siinä lampaat erotetaan vuohista. Oikealle kutsutaan oikein toimineet ja vasemmalle väärin tehneet. Lähimmäisen rakkautta osoittaneet pääsevät iankaikkiseen iloon. Vasemmalle komennetaan ne, jotka ovat olleet välinpitämättömiä ja jättäneet kaikki heikot huomioimatta.

On olemassa vanha tarina, jonka mukaan taivaassa tulee olemaan kolme yllätystä. Ensinnäkin se, että taivaassa ei ole niitä, joiden luulisi siellä olevan. Toinen yllätys on se, että taivaassa on sellaisia, joiden ei luulisi siellä olevan. Tarinan mukaan kolmas ja suurin yllätys on se, että ihminen löytää sieltä itsensä. Jokainen löytänee peilinsä edessä paljon sellaisia syitä, joiden nojalla taivaaseen pääsyyn ei olisi edellytyksiä. Sisimpään kätkettyjä taivaan esteitä muut eivät juurikaan voi tietää ja tuntea.

Taivaallisten yllätysten yhteisnimi on armo. Viimeisen tuomion käsite sisältää sen vaikean ja epäjohdonmukaisen opin, että ihminen tuomitaan tekojensa mukaan, mutta hänet armahdetaan yksin Jumalan armon perusteella. Syntinen armahdetaan Jeesuksen tähden.

Mitenkään ei kukaan saa kuitenkaan unohtaa Jeesuksen lähimmäisen rakkauden vaatimusta. Sitä kaikille meille osoitettua tärkeää kutsua lähteä tekemään hyvää lähimmäisille, erityisesti osattomille ja heikoille, kodittomille ja nälkäisille. Niille, jotka elävät jonkinlaisessa ahdingossa lähellä tai kaukana.

Piispa Eero Huovinen on sanonut, että tuomiosunnuntain evankeliumi on epälooginen ilosanoma, jossa on suurta ihmettä. Siinä kun korostetaan, että taivaaseen päässeet eivät tiedä tehneensä mitään hyvää. Sinne ei siis päästä luottamalla omiin hyviin tekoihin ja omiin ansioihin. Voi uumoilla, että evankeliumin yllätyksessä on jotain samaa kuin Jeesuksen lupauksessa ristin ryövärille: ”Tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.”

Kati Saukkonen
Launeen seurakunta