Kuukausi: syyskuu 2026

Hallitus piti tällä viikolla vaalikauden viimeisen budjettiriihensä. Yksi sen kovimmista ratkaisuista koskee sosiaali- ja terveysjärjestöjä. STEA-avustuksiin kohdistuvat mittavat leikkaukset toteutuvat, eikä ministeri Rydmanin linjaamiin leikkauksiin tullut järjestöjen odottamaa muutosta. Valtiontalouden mittakaavassa kyse on pienestä rahasta. Sote-järjestöjen valtionavustukset ovat vain murto-osa valtion budjetista. Apua tarvitseville ihmisille niiden merkitys on mittaamaton.

Järjestöjen hätä on nyt käsin kosketeltava. Kyse ei ole ensisijaisesti organisaatioista, toimistoista tai hallinnosta. Kyse on ihmisistä ja heidän arjessansa selviytymisestä. Kehitysvammaliiton toiminta on vakavasti uhattuna. Papunet tarjoaa palveluja ihmisille, joille puhuminen tai viestiminen on vaikeaa. Autismiliitto ja monet muut järjestöt ovat rakentaneet vuosikymmenten aikana erityisosaamista, jota suomalainen yhteiskunta tarvitsee .

Olen saanut surullisia viestejä myös Lahdesta. Niiden sisältö kiteytyy yhteen kysymykseen: miten meidän perheellemme nyt käy? Vammaisuus, läheisen sairastuminen, mielenterveysongelma tai perhettä kohtaava kriisi voi tulla kenen tahansa elämään. Yhteiskunnan arvon mitta näkyy siinä, miten ihminen silloin kohdataan.

Suomen suorituskykyä mitataan myös sillä, miten puolustamme heikoimmassa asemassa olevia ja autamme ihmisiä takaisin osaksi yhteiskuntaa. Tavoitteena pitää olla mahdollisimman monelle tie opiskeluun, työhön, osallisuuteen ja tavalliseen arkeen. Kaikille se ei sairauden, vamman, iän tai elämäntilanteen vuoksi ole mahdollista. Silloinkin yhteiskunnan tehtävä on pitää ihminen mukana ja varmistaa, ettei hän jää yksin.

Nyt hyvinvointiyhteiskunnan työnjakoa muutetaan nopeasti. Siksi hallituksen pitäisi pystyä vastaamaan kysymykseen: kuka tekee jatkossa sen työn, jonka järjestöt tekevät nyt? Avun tarve ei katoa leikkauspäätöksellä. Kun ennaltaehkäisevää mielenterveys- ja päihdetyötä vähennetään, ongelmat siirtyvät helposti raskaampiin ja kalliimpiin palveluihin. Sama koskee väkivallan ehkäisyä, vammaisten palveluja sekä lasten, vanhusten ja perheiden tukemista.

Myös järjestökenttää pitää uudistaa. Hallintoa voidaan keventää, päällekkäisyyksiä poistaa ja rahoituksen vaikuttavuutta arvioida kriittisesti. Nyt leikkausten mittakaava uhkaa kuitenkin kokonaisia toimintoja ja vuosikymmenten aikana rakennettua osaamista. Niiden rakentaminen myöhemmin uudelleen tulee huomattavasti säästöjä kalliimmaksi. Siksi seuraavassa hallitusohjelmassa tulee vakavasti pohtia sosiaali- ja terveysjärjestöjen rahoituksen pitkäjänteistä turvaamista.

Suomi on valmis sitoutumaan puolustusmenojen nostamiseen viiteen prosenttiin bruttokansantuotteesta, koska turvallisuus ja suorituskyky tarvitsevat pitkäjänteisen rahoituksen. Miksi emme samalla määrittelisi järjestöjen tärkeälle työlle omaa, riittävää ja ennustettavaa osuutta julkisesta rahoituksesta? Ajatus ei ole uusi. Raha-automaattiyhdistyksen aikana järjestötyöllä oli oma rahoituspohjansa. Järjestelmä on muuttunut, mutta sen perusajatus on ollut selvä: yhteiskunnalle tärkeä työ tarvitsee vakaan rahoituksen yli yksittäisten budjettivuosien.

Turvallisuus on paljon muutakin kuin sotilaallista suorituskykyä. Se on myös ihmisten toimintakykyä, osallisuutta ja luottamusta siihen, että vaikeassa tilanteessa yhteiskunta kantaa. Puolustusmäärärahoilla rakennamme Suomen ulkoista turvallisuutta. Järjestöjen ja hyvinvointipalvelujen kautta vahvistamme yhteiskunnan sisäistä kestävyyttä. Vahva Suomi tarvitsee molempia. Seuraavan hallitusohjelman on aika tunnustaa tämä myös rahoituksessa.

Ville Skinnari

Kilpurin muistan omilta pelivuosiltani. Hän oli erotuomari, pakki, huoltaja ja mikä milloinkin. Kilpurin ollessa molarina yllätin hänet jonkun kerran. Tai aika kultaa muistot. Hieno jälki on jäänyt miehestä mieleen.

Persoonia tarvitaan. Peli-Veikot perustettiin 1905 Viipurissa. Alkuperäinen nimi oli Voimistelu- ja Urheiluseura Weikot. Välillä toiminta hiipui, mutta seuran henki säilyi ja 1923 Armas Salminen perusti Sorvalin Veikot- nimisen urheiluseuran.

Juoksija Eino Leino ja painonnostaja Väinö Kokkinen menestyivät ja edustivat Suomea olympialaisissa. Sotien jälkeen seura siirtyi Lahteen ja päälajiksi vakiintui jalkapallo. Menestys oli vaihtelevaa. Nelosdivari muodostui sarjatasoksi vuosiksi. Jopa nousu olisi ollut mahdollista, mutta joukkue hävisi karsinnat taktisesti. Talous ja pelaajamäärä eivät olisi riittäneet. Maalivahti Kai Vauhkala ja puolustuksen Mika Törnwall olisivat kyllä pärjänneet korkeallakin tasolla.

Peven toiminnan ytimessä on aina ollut peli-ilo. Seura on tarjonnut mahdollisuuden liikuntaan, ystävyyteen ja kulttuurien kohtaamiseen. Pelaajia on ollut vuosien varrelta mm. Marokosta, Syyriasta, Kiinasta ja Virosta. Tämän päivän tunnetuin pelaaja on Viktor Alonen, joka on pelannut Viron A-maajoukkueessa 71 virallista ottelua.

Peven syyskausi 45-vuotiaissa on alkanut komeasti. Esimerkiksi vaarallinen ja vahva FC Elite kaatui 5-3. Jari Kuokkanen teki kaksi maalia, Juha Kinnunen, MVP Said Aamarri ja Vitali Riabinin yhden mieheen. Petri Kasakkamäki palkittiin ennen ottelua juhlallisesti yllätyspalkinnolla, jonka säilyvyyttä epäilen.

Onnea 121-vuotias seura. Onnea Yli-Savolat, Kilpuri, Fabio Oula ja Veli-Matti Seppälä muutaman kuuluisan peveläisen mainitakseni.

Ja vielä Kortteliliiga. Se on matkalla kohti Peven ikää. Ei sentään vielä. Jalkapallossa kausi huipentuu 5.9. pienkentän finaaleihin ja suuren suosion saavuttaneen mölkyn finaaleihin samana päivänä. Saamani tiedon mukaan Team Lokin Marko Lusi on takuuvarma heittäjä. Sami ”Tase” Nieminen voitti pappaliigan pistepörssin jalkapallossa. Pelimiehiä…

Raine Järvinen

Kiitollisuuden sunnuntain tärkeä raamatunkertomus on Jeesuksen ja kymmenen spitaalisen kohtaaminen.

Paha, helposti tarttuva spitaali eristi ihmisen toisista. Spitaalisen piti huutaa vastaantuleville: ”saastainen”, jottei kukaan tulisi lähelle. Jeesukselle nämä miehet kuitenkin huusivat: ”Jeesus, armahda meitä!” Jeesus ei spitaalia pelännyt. Hän paransi miehet. Ei kuitenkaan siinä hetkessä, vaan miesten ollessa matkalla pappien luo.

Juutalaisten säädösten mukaan papin piti nimittäin varmistaa spitaalisen parantuminen. Kaikki miehet parantuivat, mutta vain yksi (halveksittu samarialainen!) palasi kiittämään Jeesusta. Kiitollisuus kertoi miehen uskosta Jeesukseen, luottamuksesta Vapahtajaan. Siksi tämä yksi sai enemmän kuin muut. Hän pelastui.

Jokaisella on elämässään aihetta kiittää, mutta usein kiitosaiheet unohtuvat. Ehkä älyän ja muistan kiittää vain yhdestä asiasta, kun aiheita olisi kymmenen ja vaikka kuinka paljon.

Jumalan kiittäminen merkitsee sitä, että ymmärrän kaiken hyvän tulevan häneltä. Jeesuksen kiittäminen kertoo uskosta häneen.

Jumala, avaa tänään silmämme näkemään sinun suuret ja pienet lahjasi.

Kiitos kaikesta! Kiitos, että annoit Jeesuksen meille auttajaksi ja pelastajaksi.
Auta, että voisimme elää elämäämme kiitollisina. Aamen.

Riitta Särkiö