Kuukausi: huhtikuu 2026

Vannoutunut koripallomies Harri Helminen valisti minua. ”Lahti kuhisi pääsiäisenä koriksesta tykkäävistä pelureista. Vuodesta 1995 alkanut Eastern Tournament keräsi 247 joukkuetta. Kansainvälisiä vieraita oli 48 joukkueen verran. Lahden junnuille turnaus on taloudellisesti tärkeä.” Harri muisti kiittää talkoolaisia. Äidit, isit, siskot, veljet, mummit ja vaarit plus muut saavat enemmän kuin kehuja. Luulen, että parasta on hyvä mieli.

Harri muisteli olleensa talkoissa mukana kymmenisen vuotta erotuomarina. ”Oma rakas isäni pelasi LaKossa ollen juonikas takamies. Hän kannusti loppuun asti Suurhallissa poikaani Lauria ja veljeni Ollin poikaa Juusoa.” Korissukua.

Itse muistan turnauksesta aikojen alusta, kuinka kuuluisaksi noussut elokuvaohjaaja Teppo Airaksinen pussitti Urkilla palloa koriin. Hyvä suoritus kovassa paineessa, sillä siihen aikaan olin kovaääninen.

En ole tulosorientoitunut, pääasia reilu peli, voitto tai tappio. Ja paskat, näin meidän kesken, olen aina ollut sitä mieltä, että tärkeintä ei ole voitto vaan kaksoisvoitto!

Neljä lahtelaista joukkuetta voitti. Kolme näistä oli tyttöporukoita…viikko sitten kirjoitin, että Lahdesta naisten palloilupääkaupunki. Hyvällä tiellä ollaan.

U10-9 finaalissa LaBa Black nuiji PeKan 50-29. Aliisa Kaikkonen teki 14, Cindy Suonio ja Mila Pekkola viimeistelivät kahdeksan pinnaa.

U14-13 LaBa Black löylytti Järvenpäätä 51-33 Alina Aallon johdolla. Vuotta vanhemmissa LaBa kaatoi Keilan 61-49. Mea-Maaret Laaksonen heitti 21 pojoa ja Iiris Hirvonen 12.

Pojissa U19-17 LaBa Black kukisti BC Kalevin 66-47. Arian Edalattar iski peräti 26 täppää. Vielä matikkaa. Trio Kerola-Niementö-Ruhanen teki yhteensä 33 pistettä ja kukin yhtä monta, siis montako per lupaus?

Muuten, kirjoitan mustekynällä kaikki jutussa mainitut nimet poislukien Helminen vihreään vihkooni ja seuraan kehitystä tulevina vuosina. No, Harriakin mölkkymiehenä.

Olen posipäällä, koska pääsiäinen on ohi ja koska virpojia ei tullut, söin heille varatut suklaat itse. Namnam. Päätän kehuihin, jotka Helminen lähetti:
”Tällä hetkellä Mettis on ylivoimaisesti paras halli Lahdessa. Valoisa, parketti joustavan ystävällinen. Käsis- ja futsalmaalit hienosti asennettu seinälle, josta ne on helppo ottaa käyttöön. Pravoo!”

Mettis? Veikkaan, että Metsäkangas. Parempaan ei muukalainen pysty.

Raine Järvinen

Viimeaikaisen USA–Iran -Israel uutisoinnin keskellä tulee mieleen Ultra Bran kappale Amerikka. Siinä lauletaan osuvasti:
“Voi sitä mekaniikkaa, toimintaa mitä Amerikka harjoittaa. Ei ole muuta valtakuntaa, jossa taivaan valtakunta kajastaa”

Tämä kiteyttää jotain olennaista siitä, miten suurvallat toimivat – yhtä aikaa talouden ja turvallisuuden logiikalla välittämättä ihmisoikeuksista, kansainvälisestä oikeudesta tai sopimuksista.
Kun vierailin viimeksi USA:n presidentinvaalien yhteydessä Los Angelesissa, yksi asia jäi konkreettisesti mieleen: TikTok ei ole siellä vain sovellus, vaan merkittävä työllistäjä ja osa uuden rakentamisen ydintä. Pilvenpiirtäjät täyttyivät TikTokin työntekijöillä. Sama brändi näkyi myös NHL-ottelussa Washington, D.C.:ssä. Kun Capitals saapui jäälle niin TikTok logot kiersivät areenaa. Oli siellä myös muuten Ali Babakin.

Samaan aikaan amerikkalaiset ovat korostaneet meille suomalasille TikTokin turvallisuushuolia. Tämä ristiriita ei ole poikkeus – vaan toimintatapa. Investoidaan, rakennetaan ja luodaan työpaikkoja, mutta samalla suojataan omaa järjestelmää ja vaikutusvaltaa. Mitä jos meidän areenoillamme pyörisi samat kiinalaiset brändit? Jokainen voi sitä itse pohtia Suomen nykyisessä yhden totuuden ilmapiirissä ja uutistarjonnassa.

TikTokin tulo Lahteen on kuitenkin hyvä uutinen. Tapahtuu edes jotain! Investoinnit, rakentaminen ja kansainvälinen kiinnostus ovat Suomelle tärkeitä. Meillä on tästä jo kokemusta Kouvolasta.
Työllisyysvaikutuksista on kuitenkin syytä puhua rehellisesti. Maakuntalehdissä korostetaan helposti esimerkiksi sadan pysyvän työpaikan syntyä. Suurin vaikutus syntyy rakentamisesta, alihankinnasta ja epäsuorista vaikutuksista, ei niinkään pysyvien työpaikkojen määrästä.

Silti ymmärrän hyvin, miksi investointeja halutaan. Kun talous ei kasva ja Orpon ja Purran (lue Elinkeinoelämän Keskusliiton lobbareiden) talouspolitiikan keinot eivät tuota tuloksia, vaan nollakasvua, on pakko hakea kasvua sieltä mistä sitä on saatavissa. Muita investointeja ei vain ole.
Mutta samalla meidän on katsottava pidemmälle.

Teknologiat kehittyvät jatkuvasti, ja erityisesti datan tallentaminen, käsittely ja hyödyntäminen muuttuvat nopeasti. Datakeskukset eivät ole enää vain palvelinhalleja, vaan osa yhteiskunnan ydininfrastruktuuria – ja samalla vallankäyttöä. Siksi keskeinen kysymys kuuluu: kuka omistaa datan?

Kun puhumme hyperskaalaajista, kuten Microsoft tai Amazon, data voi sijaita Euroopassa, mutta sen hallinta, analytiikka ja liiketoimintamallit ovat usein Yhdysvalloissa. Sama kysymys koskee ByteDancen omistamaa TikTokia. Vaikka dataa säilytettäisiin Euroopassa, se ei vielä tarkoita, että kontrolli olisi eurooppalaisissa käsissä.
Yhdysvallat ja Kiina toimivat eri tavoin, mutta tavoite on sama: pitää data, arvo ja vaikutusvalta omissa käsissä. Yhdysvallat tekee sen markkinoiden ja yritysten kautta, Kiina vahvemmin valtion ohjauksella. Juuri siksi Suomen ja Euroopan ei pidä olla sinisilmäisiä kumpaankaan suuntaan. Ei itään – mutta ei myöskään länteen. Viimeistään nyt Suomen nykyisen ulkopoliittisen johdon pitäisi herätä ja arvioida riskit kaikkiin ilmansuuntiin.

Meidän tehtävämme on rakentaa oma linjamme. Sellainen, jossa investoinnit ovat tervetulleita, mutta datan omistajuus, turvallisuus ja päätösvalta pysyvät hallinnassa. Meidän tulee olla suomalaisia ja eurooppalaisia – ei vain markkina, vaan toimija. TikTok Lahdessa voi olla erinomainen hanke. Sen todellinen arvo mitataan kuitenkin siinä, miten hyvin osaamme yhdistää avoimuuden ja oman edun.

Palataan vielä NHL:ään ja kotimaan Liigaan. Pelicans lähti kesälomille ja KooKoo meni ansaitusti jatkoon. Mutta koska TikTok logo ilmestyy Pelicansin pelipaitaan? Kouvolassa se taitaa jo olla, jos muistan oikein. Amerikkalaisten teknologiajättien logoja en ole suomalaisessa urheilussa vielä nähnyt. Tai sitten se on mennyt minulta ohi – mutta se varmaan on sekin sitä arvopohjaista realismia.

Ville Skinnari

Viime viikon tietovisassa viitattiin nimillä Haakana, Palmroos ja Syrjälä Pelicansin naisiin, jotka nousivat liigaan, Auroraliigaan. Tietäjät tiesivät.

Toivottavasti esimerkiksi Essi Holopainen (mv), Jannika Sten ja Jeanette Andersson jatkavat turkooseissa. Menen ilman muuta katsomaan, kun Pelsu saapuu Manseen. Mutta koska naisista kyse, eivät pelaa Arenalla, eivät edes Hakametsässä vaan Tesoman pienessä hallissa. Naiset ansaitsevat parempaa. Lahdessa toki pääsevät komeaan päähalliin.

Runo. Tässä onnittelut Rainen, Sinä Pelsu-nainen, oppivainen, taitavainen!

Lahdessa tähdätään naiskiekon pääpaikaksi. Kyllä käy, minähän olen jo aiemmin kuvitellut kuinka Lahdesta voisi tulla naispalloilun pk. Ringette, koris, fudis, sähly, lentis ja muut. Ottakaa oppia kiekosta, jossa näköjään osataan. Määrätietoinen työ mahdollistaa unelmat.

Futsalin kuusvitoset viirupaidat nappasivat vakuuttavasti SM-kultaa Kangasalan turnauksessa. Olin ihailemassa sujuvaa syöttöpeliä. Hradeckymainen maalivahti Heikki Salminen nousi avainasemaan. Kaikkia pelipaikkoja aikanaan kokeillut Hema on löytänyt vihdoin tonttinsa. Hän taipui jopa jalkatorjuntoihin. Vetreys on verissä, peliälyä opetti itse Hape Kampman.

Harri Vuontelo oli puolustuksen tuki ja turva. Jukka Tuukkanen jakeli älykkäitä syöttöjä. Taito on opittu Nastolan Nopsassa.

Reippaan kasvatti, Lyseon mallioppilas Ari Tupasela täyttää pitkäperjantaina 70. Onnittelut. Aikansa kuluksi mies voisi kirjoittaa kirjan Kirveskadulta Keijupuiston kautta Lauttasaareen. Lukisin oitis.

Lempinimensä on Kille, en tiedä miksi. Hän pelasi lähes sata SM-sarjan ottelua ja 16 nuorten maaottelua. Maalinteko oli tuttua. Uran huippu lienee vuodessa 1975. Reipas venyi tasapeliin West Hamia vastaan. Harri Lindholm yllätti 1-0, maailman kuulu Trevor Brooking tasoitti, Tupasela iski 2-1, Billy Bonds teki loppuluvut 2-2. Lahti oli pelattu Euroopan kartalle.

Lontoossa kotijoukkue voitti 3-0 tehtyään toisen maalinsa vasta 88.minuutilla. Oi niitä aikoja!

Rauhallista pääsiäistä toivoo mämmiä kohtuulla ahmiva

Raine Järvinen

Pääsiäisaamun evankeliumissa kolme naista kulkee kohti hautaa. Heidän askeleissaan ei ole riemua, vaan surua ja hämmennystä. He haluavat vielä kerran osoittaa rakkautta Jeesukselle, mutta samalla he tietävät, että suuri kivi haudan suulla on este, jota he eivät omin voimin pysty siirtämään. Perille päästyään he kohtaavat kuitenkin jotakin odottamatonta: kivi on vieritetty pois ja hauta on tyhjä. Viesti on hämmentävä ja suuri: Jeesus elää!

Silti kertomus ei pääty iloon, vaan pelkoon ja hiljaisuuteen. Naiset vapisevat eivätkä uskalla heti kertoa kenellekään. Tämä tekee pääsiäisen kertomuksesta yllättävän inhimillisen. Se muistuttaa, että usko ei synny aina varmuudesta tai rohkeudesta, vaan usein keskellä pelkoa ja epävarmuutta. Juuri siinä, missä ihminen vaikenee ja epäröi, Jumala jatkaa toimintaansa.

Ja silti me olemme täällä. Jossain vaiheessa hiljaisuus murtui ja ilosanoma lähti liikkeelle. Pääsiäinen kertoo, ettei pelko saa viimeistä sanaa. Tyhjä hauta julistaa, että elämä voittaa kuoleman ja toivo kantaa epävarmuuden läpi. Siksi pääsiäinen kutsuu myös meitä levittämään ilosanomaa: ei siksi, että olisimme rohkeita tai varmoja, vaan siksi, että Jumala toimii meissä, meidän kauttamme ja joskus myös onneksi meistä huolimatta.

Kristus on noussut kuolleista – ja siinä on toivomme tänään ja aina.

Maija-Reetta Katajisto

Maailman ja Suomenkin tilanteesta pitää olla huolissaan, mutta pelolle ei pidä antaa valtaa. Perinteinen jako sodan ja rauhan välillä ei enää kuvaa todellisuutta. Turvallisuuteen kohdistuva toiminta on jatkuvaa, monimuotoista ja usein vaikeasti tunnistettavaa – ja siksi se näkyy myös tavallisen ihmisen arjessa epävarmuutena. Suomen kokonaisturvallisuusjärjestelmä on vahva. Se perustuu viranomaisten yhteistyöhön, korkeaan luottamukseen ja pitkäjänteiseen varautumiseen. Mutta vahvuus on myös ymmärtää heikkouksia ja mahdollisuuksia.

Suomeen ulottuneet vieraan valtion droonit ovat konkreettinen muistutus tästä. Onko Suomessa turvallista, miten viranomaiset toimivat ja viestivät ja mitä tämä tarkoittaa jatkossa. Itäraja tai Kouvola ei ole kaukana Lahdestakaan. Uskallan sanoa, että meillä on erinomaiset viranomaiset ja erinomainen varautuminen. Mutta se ei tarkoita, etteikö pitäisi kehittää ja parantaa, kuten tämäkin viikko on osoittanut.

Kuka muistaa enää aiempia keskusteluja puolustuksen hankinnoista – viimeisimpänä jalkaväkimiinakeskustelun, jossa peräsin teknologisia ratkaisuja uuden ajan uhkiin? Jo silloin oli nähtävissä, että pelkkä perinteinen ajattelu ei riitä. Tämä keskustelu on ollut vaikeaa viime vuosina Suomessa.

Keskeinen kysymys on nähdä eteenpäin eikä historiaa ja osata kohdentaminen. Naton viiden prosentin tavoite nostaa esiin määrän. Mutta ratkaisevaa on, mihin raha käytetään. Sama koskee Eurooppaa. REARM Europe kokoaa 100 miljardin euron panostukset, mutta kuinka suuri osa tästä kohdistuu korkean teknologian järjestelmiin – ja kuinka suuri osa perinteiseen puolustukseen?
Molempia tarvitaan, mutta tällä hetkellä painopiste on selvästi jälkimmäisessä. Esimerkiksi Saksassa Rheinmetall kasvattaa tuotantoaan, ja Euroopassa hankitaan lisää kalustoa, ammuksia ja panssarivaunuja. Tätä tarvitaan – mutta se ei yksin vastaa muuttuvaan toimintaympäristöön.

Turvallisuus ei kuitenkaan ole vain puolustusvoimien tehtävä. Poliisi, Rajavartiolaitos, pelastustoimi ja hyvinvointialueet ovat keskeinen osa kokonaisturvallisuutta ja varautumista. Juuri nämä toimijat näkyvät ihmisten arjessa ensimmäisinä, kun jotain tapahtuu. Heitä ei saa unohtaa, kun puolustuksesta ja rahoituksesta puhutaan.

Sama teknologinen perusta – tilannekuva, data, analytiikka ja droonijärjestelmät – palvelee koko turvallisuussektoria. Siksi investointeja ei pidä rakentaa siiloissa. Tämä ymmärretään, mutta sen on myös näyttävä käytännössä. Lainsäädäntö ei estä laajojen kokonaisuuksien rakentamista – kyse on valinnoista.

Samalla on muistettava perusasia: täydellistä suojaa ei ole. Turvallisuus ei tarkoita sitä, että mitään ei koskaan tapahdu, vaan sitä, että yhteiskunta toimii myös häiriötilanteissa.
Tähän liittyy myös pidemmän aikavälin kysymyksiä, jotka eivät ehkä näy arjessa heti, mutta ratkaisevat tulevaisuuden. Kriittisiin järjestelmiin on voitava luottaa kaikissa oloissa. Tämä koskee myös tekoälylaskentaa. On syytä kysyä: onko Suomen ja Euroopan GPU-kapasiteetti riittävästi omissa käsissä ja skaalattavissa? Jos laskenta on muualla, syntyy riippuvuus.

Sama koskee dataa. Hankinnoissa ei ratkaista vain järjestelmiä, vaan myös se, kuka omistaa ja hallitsee syntyvän tiedon. Suomesta virtaa merkittäviä summia kansainvälisille toimijoille – pelkästään Microsoft -ratkaisuihin arviolta 1,4 miljardia euroa – ja samalla data siirtyy niiden ekosysteemeihin. Kotimaisia ja eurooppalaisia vaihtoehtoja on olemassa, ja ne on otettava käyttöön.

Päättäjien vastuulla on katsoa pidemmälle kuin seuraavan päivän otsikkoa. Turvallisuus on ymmärrettävä laajasti – ei vain puolustuksena, vaan kokonaisuutena, jossa teknologia, viranomaisyhteistyö, varautuminen ja yhteiskunnan toimivuus kietoutuvat yhteen. Samoin myös talous, työllisyys ja toimeentulo. Miten motivoida ihmisiä puolustamaan maatamme, jos elämän perusasiat eivät ole kunnossa, kaikesta leikataan ja luottamusta tulevaisuuteen ei ole? Kysymys on silloin myös rahasta, mutta myös oikeudenmukaisuudesta ja arvoista.

Ville Skinnari