Kiekkokausi on lähellä. Olen kuunnellut kuuden joukkueen valmentajan avauspuheet pelaajilleen. Ensinnäkin en ymmärrä, miten puheet julkaistaan netissä. Mitä pukuhuoneessa tapahtuu ja puhutaan, se jää sinne. Näin ennen, ei enää.
Eipä puheissa juuri eroja ollut. Niinhän se on, teot puhuvat, sanat eivät. Haluaisin kuulla, mitä Raipe puhui Saipalle. Lyhyestä virsi kaunis, luulen. Ylijunnila osaa puhua.
Rakkaalla Radiomäellä oli loppukesästä raju, mutta ystävällismielin kaksintaistelu. Hannu Nissinen ja Jukka Nikkanen mittelivät miesten välineillä moukarissa, kuulassa, kiekossa, keihäässä ja seipäässä. Nikkanen oli ylivoimainen moukarissa, 16,96 – 10.89. Muissa lajeissa Nissinen pärjäsi paljon paremmin, jopa hämmästyttävän hyvin.
Toriraati pui vielä lopputulosta. Ainakin douping meni kummaltakin puhtaasti läpi. Jopa jatkoilla maistui vain nollanolla.
Hurjia yliaikuisia nämä miehet! Seivästä kauhistelin, mutta riman yli menivät. Kisan päätuomarina toimi Pekka Kosonen, apunaan Jommi Salonen mitä jutuiltaan ehti. Arvovaltaista katsojajoukkoa johti Olavi Litmanen, joka jaksoi kivuta mäelle asti ehkä myös muistelemaan aikoja, jolloin Ratikalla pelattiin pääsarjaa. Ja hyvällä menestyksellä pelattiinkin.
FC Lahti voitti HJK:n. Ai, että mä nautin! Nyt perjantaina pitäisi nujertaa EIF. Ei kai ihan helppo homma.
FC Lahti etsii toiminnanjohtajaa. Ilmoitan tässä julkisesti, että harkintani jälkeen en tehtävään hae. Joten ymmärrän Urpo Karjalainen pettymyksesi, mutta turha Upi odottaa sähköpostiani. Älä suutu, hyvän te silti löydätte.
Raine Järvinen
