Kuukausi: huhtikuu 2024

Oho, sain viestin, että kirjoita maalivahdeista. Nöyränä palvelijana kävin tuumasta toimeen.

Arvostan molareita. Ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Maalivahdeista riittää tarinoita. ”Muista puristaa, kun käsissä jotain tuntuu”. Tai kuten ex-valmentaja sanoi pelipalaverissa: ”Tänään lauotaan kaukaa, niilläkin on huono veska!”

Tästä puuttuu monta kyvykästä veskaria, esim. Retu ja Moppe. Heistä saisi kirjan. Värityskirjan. Kuten huippumolke Pertti Wole Tammistosta, aatelistoa pallon vangitsijana ja ihmisenä.

LTP:stä muistan Timo Airaksen, Seppo Pekkarisen, Tuomo Mäkiahon ja erityisen lahjakkaan Jukka Jalon. Toki myös Kari Hyytiän, joka korvasi puuttuvan sentin armottomalla asenteella. Hyytiän oli helppo pelata, koska edessä oli krouveineen äärettömän kova puolustus.

Raimo Rinkisen erikoisuus oli, että vaihtoi lupaavan mäkihyppääjän uransa maalin suulle. Liimanäppi, SM-hopeaa.

Heikki Luostarisesta tuli professori ja torjunnat jäivät. Heikki Levaniemi oli loistava molari, mutta osasi kentälläkin. Kuten Velodromin kentällä.

Antero Haili on vanhemmiten kunnostautunut myös kenttäpelaajana puhumattakaan Kilpuri Kilpisestä, jolle ei mikään tehtävä ole vieras. On torjunut monta palloa, kerrotaan.

Janne Sillgrenin (yllä) peluriksi kasvamisessa auttoi, kun sai Reippaan junnuissa torjua itse Jari Litmasen vetoja.

Ristoja on monta. Parkkonen kuntoihme, Saloranta loistaa edelleen ikämiehissä ja E.Penttilä telkkarissa.

Markku Hoikkanen oli lähellä huippua. Korttelissa Kalle Loveson ja Kari Kajala olivat este monelle hyökkääjälle.

Lopuksi tarina. Armeijassa oli hiljaisuus. Uni ei meinannut tulla. Kuului kysymys. Ookko ikinä ollu naisen kanssa sillai? Hiljaisuus jatkui. Pian kuului maalivahdin vastaus: ”Oon mä kerran – Dubrovnikissa.”

Naurun remahdus pisti alikessun toimimaan. Hauskoja tyyppejä nämä veskarit! Nyt jännitän, kuka on FC Lahden maalissa sarja-avauksessa lauantaina. Siitä ensi viikolla.

Raine Järvinen

Jääkiekkoliigassa Pelicans voitti HIFK:n puolivälierissä otteluvoitoin 4-3 ja jatkaa nyt välieriin. Viime kevään KalPa-sarjan tasolla ei olla pelillisesti, mutta vielä on aikaa parantaa. Parasta vauhtia ja kamppailuja tarjosi ehkä hieman yllättäen TPS-Tappara puolivälieräpari. Sanotaan, että kun joukkueet pelaavat vastakkain 7 kertaa paras joukkue aina voittaa. Tähän on vaikea väittää vastaan ja niin kävi nytkin. Molemmilla joukkueilla oli paljon pelissä. IFK:lla maine ja kunnia, Pelicansilla lisäksi ennätyksellisten panostusten takia myös taloudellinen tulevaisuus. Jos nyt pitää ennustaa, niin finaalista tulee viime kevään puolivälierien uusinta eli Pelicans-KalPa. Game seveneitä nähdään varmaan vielä lisää.

Kuten aina, kiekkokevääseen kuuluu myös jälkipyykin pesu. IFK:n menestymättömyys on kestoaihe, josta varmaan tehdään vielä väitöskirjoja. Tunnen valmentaja Ville Peltosen pitkältä ajalta ja vuosien 1993-1994 Lahden Urheilunkoulun kasvattina ja Launeen Mäkkärin vakioasiakkaana häneltä ei ainakaan kunnianhimoa puutu. Tehdään pitkää päivää ja tunteja tulee. Mutta tehdäänkö liikaa ja tapetaan se luovuus millä pelit voitetaan? Tulokset vain ratkaisevat tulosurheilussa ja IFK:n johdolla on varmasti pohdinnan paikka, miten tästä lähdetään rakentamaan tulevaisuutta.

Pelicansin lisäksi myös Lahden kaupungintalolla alkaa ensi viikolla Lahden tulevaisuuden Game seven. Lahti Energian tulevaisuuden ratkaisut ovat Lahden tulevaisuuden kannalta historiallisen merkittäviä ja koskettavat myös urheiluseuroja, koska ulkomaalaisen pääomasijoittajan omistama yhtiö tuskin näkee lahtelaisen urheilun ja kulttuurin tukemista enää välttämättömänä. Vuositasolla tämä on tarkoittanut satojatuhansia euroa lahtelaiseen jääkiekkoon, koripalloon ja jalkapalloon. Tämä on ollut se Lahden kaupungin tuki eli se on ”ulkoistettu” kaupungin omistamalle energiayhtiölle ja ratkaisu on toiminut ainakin ennen.

Uusi kaupunginjohtaja tuli torstaina julkisuuteen ja esittää 49 prosentin osuuden eli vähemmistöosuuden myyntiä Lahti Energiasta. Yritän ymmärtää häntä, koska kaupunginhallitus on hänen esimiehensä, ja kiire on kova, koska vaalit on tulossa ensi vuonna. Mikkelin kokemuksia ei haluta odottaa. Aikalisä tarvittaisiin, mutta sitä ei haluta. Samaan aikaan maailmantilanne energiamerkkinoilla alkaa hiljalleen selkiytyä, polttoaineiden hintamarkkina on tasaantumassa ja yhtiöt ymmärtävät tilanteen ja saavat helpotusta kustannuksiin. Yhtiöiden arvostukset on lisäksi hyvin alhaalla, mutta silläkään ei ole nyt merkitystä.

Kaupungintalolta viesti meille valtuutetuille on ollut yksinkertainen: jos Lahti Energiaa ei myydä, niin joudutaan leikkaamaan pahasti ja julmasti. Vastakkain on aseteltu etenkin opetus eli sivistystoimi ja näin on saatu vietyä ”konsulttihankinnat” näinkin pitkälle. Meillä myynnin vastustajille on ollut vain yksi viesti. Miksi te ette tuo vaihtoehtoja – teillä ei ole vaihtoehtoja. Tähän minulla on yksi vastakysymys ja yksi selkeä vastaus. Miksi te ette ole valmistelleet vaihtoehtoa? Tähän vastaan itse, että ette ole halunneet edes tutkia muita vaihtoehtoja, koska myynti on helppoa ja konsultteja löytyy, joilta saa korvausta vastaa valmiit esitykset ja perustelutkin.

Historiasta voin kertoa sen verran että virkamiesjohdosta taistelupari Myllyvirta-Mäkinen ajoi tätä jo vuosia sitten, mutta Lahti Energian hallituksessa etsimme silloin oman kestävän ratkaisun. Lahden konsernijohdossa ei sen sijaan omia ratkaisuja tai ideoita ole ollut, mutta syylliset on kyllä löydetty ja aina muualta. Milloin sairaanhoitopiiristä eli sosiaali- ja terveydenhuollosta, milloin mistäkin. Oma pelikirja on ollut hukassa eikä jääkiekkovertauksella olisi päästy tasakentillä edes yli punaviivan. Ylivoimasta puhumattakaan.
Mutta nyt siihen vaihtoehtoon. Olemme viimeiset viikot rakentaneet Lahdelle vaihtoehtoa ja tulemme sen kertomaan ensi viikon alkuun mennessä. Tämä vaihtoehto tarkoittaa, että energiayhtiöitä ei tarvitse myydä – edes vähemmistöä- mutta uusia ratkaisuja pitää tehdä. Viimeistään maanantaina saamme oman esityksemme julkisuuteen, kun tiedämme myös millaisella joukkueella lähdemme seiskaotteluun.

Nyt alkaa lahtelaisten oma Game seven ja tätä varten me on treenattu.

Ville Skinnari