Vuosi: 2020

Mikä on käskyistä kaikkein tärkein? Mitä sinä siihen vastaisit?

Jeesuksen vastaus on tässä: “Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi ja koko voimallasi. Ja rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (Mark. 12:30-31).

Muistan erään rippileirin, missä mietimme käskyjen pohjalta yhteisiä pelisääntöjä leirielämään. Yksi asia toistui ylitse muiden: Älä jätä ketään yksin. Siihen haluttiin yhdessä panostaa ja sitoutua – eikä kukaan jäänyt yksin, porukan ulkopuolelle.

Uskon, että jokainen kaipaa kokemusta siitä, että on hyväksytty ja rakastettu juuri sellaisena kuin on. Jokainen tarvitsee elämäänsä ainakin yhden ihmisen, joka katsoo rakastavasti, on vieressä ja tukena. Meistä kuka tahansa voi olla sellainen ihminen toiselle.

Rakkauden kaksoiskäskyn ytimessä on Jumala, joka on rakkaus. Jumala, jolta saamme kaiken hyvän. Jumala, joka on ei jätä meitä yksin. Jos päästämme Jumalan lähelle, siitä voi yllättäen syntyä jotakin uutta. Jos annamme Jumalan rakkauden liikauttaa meitä itseämme, siitä voi syntyä myös rakkaus toisiin ihmisiin.

Pauliina Hatakka

Vanhustenpäivää on vietetty lokakuun ensimmäisenä sunnuntaina jo vuodesta 1954. Sitä seuraava viikko on Vanhustenviikko, jonka teemana on tänä vuonna ”Onni on vanheta”. Aihe on tärkeä ja tänä vuonna erityisen tärkeä, sillä koronarajoituksista johtuen moni vanhus vietti koko kevään ja alkukesän karanteenin kaltaisissa olosuhteissa. Monilta vanhuksilta normaalit arjen aktiviteetit ja sosiaaliset kontaktit jäivät joko kokonaan pois tai olivat hyvin rajoitetut muutamia kuukausia. ”Onni on vanheta” on meille kaikille hyvä viesti huomion keskittämisestä siihen, mikä arjessa ja elämässä ylipäätään on positiivista ja tuottaa iloa. Meidän kaikkien arjessa on varmasti monia asioita, jotka tekevät meidät ikääntyessäkin onnelliseksi kivuista ja säryistä huolimatta. Onni ei ole olla yksin, onni on olla yhteydessä omaisiin ja läheisiin.

Leikkimielisesti totean, että ikääntyminen ja säryt ovat olleet tällä viikolla konkreettisia myös omalla kohdallani. Olin alkuviikosta Levillä etsimässä ratkaisuvaihtoehtoja matkailualan ahdinkoon yhdessä ministeri Lintilän kanssa. Matkailualan ahdinko ei koske vain Lappia, vaan koko Suomea ja Lahteakin.

Yritän saada ministerinäkin työviikkoihin muutamia treenikertoja ja Levillä ollessani ajattelin juosta aamutreeninä laskettelurinteeseen rakennetut 766 porrasta ylös. Lopputuloksena oli rappusten kiipeäminen kävellen ylös kolmesti, syke maksimissa joka kerta ja muutaman päivän ajan niin kipeät jalkalihakset, että tuolista nouseminen teetti tuskaa. Mieleeni muistui jääkiekkoajat, jolloin rappusia juostiin ylös ja välillä kannettiin toista äijää reppuselässä. Enää ei kannettaisi, mutta jokainen tehty treeni on kuitenkin parempi kuin tekemättä jäänyt liikuntasuoritus. Tässä iässä onnea on vanheta terveenä ja toimintakykyisenä.

Koronakeväänä koko maailma joutui ottamaan hyvin äkillisen, valtavan digiloikan. Joillekin tämä onnistui yhdessä yössä, mutta tätä ei voi pitää oletusarvona. Monet meistä ovat viime kuukausina todennäköisesti opettaneet ikääntyneille läheisillemme Teamsia, Zoomia tai WhatsAppia. Tämä on arvokasta, sillä monille yhteys ystäviin, tuttuihin ja sukulaisiin siirtyi fyysisestä tapaamisesta verkkoon.

Olen saanut kentältä tietoa, että vanhustyössä monet toimijat onnistuivat siirtämään toimintansa etäyhteyksien päähän kiitettävästi. On nähty monia innovatiivisia ja luovia, teknologiaa ja etäyhteyksiä hyödyntäviä ratkaisuja kevään aikana. Keväällä myös nähtiin, mikä toimii ja mikä ei ja hyvistä käytännöistä kannattaakin pitää kiinni myös jatkossa. Digiloikka on jo otettu.

Keskeinen kysymys on, miten korona-aikana ja sen jälkeen taataan kaikille yhdenmukaisempi arki ja mahdollisuudet entistä digitaalisemmassa maailmassa. Tukea käyttöliittymien haltuunottoon tarvitaan ikäihmisille monessa mielessä. Nuorten kyky omaksua uutta on niin ilmiömäistä, että olen itsekin oppilaana oppimassa uutta.   

Ville Skinnari

Eräässä someryhmässä esitettiin kysymys, että jos pääsisit perhemessussa lasten kanssa haastattelemaan enkeliä, niin mitä häneltä kysyisit? Saadut kysymykset olivat hyvin vaihtelevia: Onko kiva lentää ja nukutko pilvenhattaralla? Siellä taivaassa niin onko Jumalalla oikeasti parta? Pääsettekö te enkelit seinien läpi? Miksi ette aina ota koppeja? Entä millaisia erilaisia enkeleitä on? Onko kaikki seesteisiä ja rauhallisia? Miten vahva enkeli olet?

Melkoisia kysymyksiä, joihin olisi mielenkiintoista saada kuulla vastauksia meistä aikuisistakin! Aikuisena pohtii ehkä vähän erilaisia asioita. Itse jäin pohtimaan esimerkiksi sellaista kysymystä kuin että onhan se oma läheinen siellä taivaassa teidän luonanne hyvässä turvassa tai miksi yksi teistä lankesi? Mitä sinä haluaisit kysyä enkeliltä?

Raamattu kertoo enkeleistä, että he ovat Jumalan luomia henkiolentoja, jotka toteuttavat Jumalan tahtoa. Enkelit ovat palvelevia henkiä, jotka suojelevat ja opastavat meitä. He ovat Jumalan sanansaattajia ja väkeviä viestintuojia, joiden kirkkaus on peräisin Jumalasta. Tulevan sunnuntain evankeliumissa (Matt. 18:10) muistutetaan siitä, että pienten lasten enkelit ovat taivaallisessa enkelihierarkiassa kaikkein lähimpänä Jumalaa. Siksi he saavat katsella Jumalan kasvoja joka hetki.

Raamatussa kerrotaan sellaisistakin enkelikokemuksista, jotka ovat hieman pelottavia. Enkelit eivät siten pelkisty kiiltokuviksi vaan heissä on voimaa, jota tarvitaan taistelussa pimeyden joukkoja vastaan. Mutta erityisesti lohduttajia ja vahvistajia enkelit ovat. Getsemanessa Jeesustakin lohdutti enkeli. Ja usein Raamatun kertomuksissa enkelit aloittavat kohtaamisen tärkeällä viestillä: ”Älä pelkää!” Se viesti on tänään meillekin tärkeä: Jumalan enkelien johdatuksessa ei tarvitse kenenkään meistä pelätä!

Tulevana sunnuntaina vietetään Mikkelinpäivää, josta on tullut kaikkien enkelien päivä. Voimallinen Mikael-arkkienkeli on antanut pyhälle nimensä. Tervetuloa silloin mukaan Launeen kirkkoon viettämään perhemessua! Silloin erityisesti kaikuu Jumalan lupaus siitä, että jokaisen meistä edellä enkeli kulkee, suojaa matkaamme ja vie kerran Taivaan kotiin!

Rukous: Jumala, kiitos, että lähetät tiellemme enkeleitä, jotka johdattavat meitä. Auta meitä muistamaan, että enkelit tulevat joskus luoksemme ihmisen hahmossa. Opeta meitä kunnioittamaan kaikkia ihmisiä ja osoittamaan rakkautta. Aamen.

Pastori
Kati Saukkonen

Kirjoitin alkuviikosta koronan vaikutuksista ja samalla siitä, että se toimii röntgenkuvan lailla läpivalaisten yhteiskuntamme vahvuudet ja heikkoudet.

Olen ollut erittäin tyytyväinen Lahden kaupungin kykyyn reagoida Scanian ikäviin uutisiin.  Luotiin nopeasti todellisen kasvun kokonaisuus sähköisen liikenteen ratkaisujen ympärille surullisten irtisanomisuutisten keskellä. Samaan aikaan olen ihmetellyt Lahden kaupungin operatiivista ajankäyttöä ja kiinnostusta olla jatkuvasti ”järjestelemässä” organisaatioita, kuten Lahti Energia, Työterveys Wellamo, Hyvinvointiyhtymä ja viimeisenä Lahden Ateria, tunnetuin tuloksin. Kysymys on omistajaohjauksesta ja sen periaatteista. Kuntavaalien jälkeen on viimeistään luotava periaatteet, jotta poukkoilu ja asioiden jatkuva edestakainen vatvominen ei vie aikaa, kuten nyt on käynyt. Tämä siis tilanteessa, jossa kaikkien kaupunkien – myös Lahden – tulee luoda kestävän kasvun polku investoinneille ja työllisyydelle sekä koulutukselle vuosille 2021 – 2023. Tähän työhön tulee käyttää kaikkien toimijoiden, kaikki mahdollinen energia ja aika, koska se ratkaisee myös lahtelaisten tulevaisuuden. Ja tehdä työtä erityisesti tiiviisti yritysten ja koulutussektorin kanssa. Yhdessä.

Valtiolla on selkeät omistajaohjaukset pelisäännöt, jossa keskeinen rooli on periaatepäätöksillä. Periaatepäätöksellä annetaan valtionhallinnolle ohjeita ja suuntaviivoja asioiden valmistelulle. Jokainen hallitus päättää erikseen kautensa alussa, mitkä aikaisemmilla hallituskausilla hyväksytyistä periaatepäätöksistä ovat voimassa kuluvalla hallituskaudella.

Lahden kaupungin tulee selkeyttää samalla tavalla omistajapolitiikkaansa. Suomeksi se tarkoittaa, että löydetään yhteinen näkemys siitä, mikä omistaminen on strategista ja mistä pidetään kiinni. Ja mistä voidaan myös luopua. Tällä tarkoitan esimerkiksi Lahti Energiaa ja Lahti Aquaa ja Lahden Ateriaa yrityksinä joissa meillä tulee edelleen olla sataprosenttinen omistus. Niiden yhteiskunnanallinen merkitys sen jo kertoo. Samoin hallintosääntöä tulee tarkastella ja koko organisaatiota, siten että siellä on tarvittava osaaminen tähän tarkoitukseen. Samalla pitää ymmärtää mikä on omistajaohjauksen rooli.  Mikä tehtävä omistajalle kuuluu – ei operatiivinen. Tämä raja ei tunnu olevan nyt aina ihan selvä edes osakeyhtiölain valossa. Samalla tulee selkeyttää elinkeinopolitiikasta vastuullisten roolia ja tuoda avainrooliin sellaiset henkilöt jotka pystyvät paketoimaan ja viestimään myös valtakunnan tasolla ja jopa kansainvälisesti.

Lahden Ateria on tehnyt henkilöstönsä kanssa hyvää työtä. Tärkeää työtä lahtelaisten laadukkaan kouluruoan ja ruokapalveluiden puolesta. Omana yhtiönä, omana tuotantona. Tämä on myös tärkeä osa paikallista huoltovarmuutta. Yhtiölle asetettiin tulostavoitteeksi nollatulos. Nyt tämä tavoite on jossain kesken valtuustokauden muuttunut ja muutettu eikä kaupungintalolla olla tyytyväisiä taloudelliseen tulokseen. Tämän nostin esille keskiviikkona Lahden kaupunginvaltuuston infotilaisuudessa. Ruoka-annoksen hintavertailu on tehtävä tarkasti. Toimitilakustannuksia tulee seurata tarkkaan, koska vuokrien hinnoittelu voidaan kertoa monella tavalla. Pyysin tästä puolueetonta selvitystä koko valtuustolle. 

SDP ei kannattanut Lahden Aterian osakkeiden myyntiä Lahden kaupunginhallituksessa. Muut puolueet kannattivat. Tämä prosessi on hyvä osoitus siitä, että aina on vaihtoehtoja. Toivottavasti valtuuston enemmistö on fiksu ja löytää sellaisen ja turvaa samalla lahtelaisen ateriatuotannon ja työpaikkojen jatkon Lahdessa myös tulevaisuudessa. 

Ville Skinnari

Tätä viikkoa on värittänyt Lahteen kohdistunut iso ja surullinen irtisanomisuutinen. Scanian tytäryhtiö SOE Busproduction Finland ilmoitti lopettavansa bussikorien valmistuksen Lahdessa. Tämä tarkoittaa, että tehtaan 342 työntekijästä työt loppuvat vähintään 260 työntekijältä. Päätös tuli siinä mielessä yllätyksenä, että tiedossa oli paineita tuotannon vähentämiseen. Koronaviruspandemian myötä linja-autojen ja erityisesti turistibussien kysyntä on romahtanut. Päätös tuotannon lopettaminen kokonaan oli kuitenkin kova isku Lahdelle. Ja etenkin meille, jotka tunnemme Autokorin hienon historian ja sen, miten tähän tilanteeseen ylipäänsä päädyttiin Scanian kanssa. Kaupunkimme työmarkkinatilanne oli jo ennen Scanian ilmoitusta haastava. Elokuun työnvälitystilaston mukaan Lahden työttömyysaste oli vähän vajaa 17 %.

Tässäkin tilanteessa katse pitää kuitenkin kyetä suuntaamaan tulevaisuuteen. Alueen toimijoiden tiiviillä yhteistyöllä on lähdettävä saman tien rakentamaan irtisanotuille työntekijöille polkuja uuden työn ja koulutuspaikan löytämiseksi sekä osaamisen kehittämiseksi. Lisäksi on lähdettävä rakentamaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia Lahden vahvuuksille perustuen. Jo tällä hetkellä kysyntää on tiettyjen alojen osaajille. Päijät-Hämeessä on esimerkiksi metallialan yrityksiä, joilla on työvoimapulaa. Hämeen TE-toimistoon onkin jo tullut kyselyitä paikallisilta työnantajilta, jotka olisivat kiinnostuneita työllistämään Scanialta työttömiksi jääviä. Ja toki kysyntää on myös muilla alueilla Suomessa, kuten esimerkiksi Valmet Automotivella Uudessakaupungissa. Lahdessa on myös osaamista ja tietopohjaa uusien liiketoimintamahdollisuuksien kehittämisessä. Meillä on mahdollista hyödyntää muun muassa alueemme korkeakouluja uusien liiketoimintamahdollisuuksien etsimisessä ja edistämisessä.

Valtio on Lahden tukena uuden rakentamisessa. Työntekijöiden tulevaisuudesta huolehtiminen on luonnollisesti kaikista tärkeintä tässä tilanteissa. Hämeen TE-toimisto onkin jo käynnistänyt muutosturvaprosessin, jonka avulla tuetaan nopeaa uudelleentyöllistymistä. Ensimmäisiä tarvittavia toimenpiteitä saadaan joustavasti liikkeelle jo TE-toimiston ja ELY-keskuksen tämänhetkisillä resursseilla. Esimerkiksi uusien toimien näkökulmasta katsottuna työllisyysmäärärahojen tilanne on Hämeessä hyvä.

Olennaista on nyt se, että Lahden ja Päijät-Hämeen keskeiset toimijat istuvat yhteiseen pöytään ja valmistelevat toimenpidesuunnitelman työllisyyden, elinkeinoelämän ja alueen elinvoiman näkökulmasta. Itse olen jo keskustellut Lahden tilanteesta Scania-konsernin toimitusjohtaja Henrik Henrikssonin kanssa. Valtiolla on monipuoliset mahdollisuudet osallistua toimenpiteiden rahoittamiseen, mutta kaikki lähtee liikkeelle ideoista, toimenpiteistä ja uskottavasta suunnitelmasta, ei vain rahasta.

Puhdas ja sähköinen liikenne kasvaa joka puolella maailmaa ja kysyntää tulee olemaan myös Suomessa. Hallituksen valmistelema fossiilittoman liikenteen tiekartta näyttää tietä koko Suomelle. Tässä voimme omalla erikoisosaamiselle olla maailman parhaita. Silloin emme kilpaile hinnalla, vaan laadulla. Lahden uudella yliopistolla on nyt mahdollisuus profiloitua kansainvälisesti puhtaan liikenteen ratkaisujen osaamisessa. Tätäkin lahtelaista osaamista vien eteenpäin niin ruotsalaisille, saksalaisille kuin muillekin kansainvälisille areenoille. 

Ville Skinnari

Vanhan testamentin Job joutui elämässään koviin koettelemuksiin. Häneltä vietiin lähes kaikki: omaiset, läheiset, terveys. Silloin hän oli valmis jo luopumaan henkirievustaankin. Hän oli väsynyt kärsimään.

Kaiken raskaan keskellä Job kuitenkin säilyttää pienen toivon kipinän. Elämä on rankkaa, mutta Jumala on kaiken takana. Hän sanoo: ”Niin kauan kuin työvuoroni jatkuu, minä kuitenkin odotan, että raadanta päättyy. Silloin sinä kutsuisit minua, ja minä vastaisin, sinä kaipaisit jälleen sitä, minkä oma kätesi on luonut.” (Job 14:14-15)

Tämä on mitä kauneinta puhetta ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Luoja ja ihminen ovat vuoropuhelussa: Jumala kutsuu ja ihminen vastaa. Jumala kaipaa ja ihminen ilostuu siitä, että suuri kaikkivaltias Jumala pitää pientä ihmistä niin tärkeänä ja rakkaana. Jumala on luonut ihmisen eikä unohda häntä.

Ihmiselämä voi joskus tuntua raadannalta, kuin ylipitkältä työvuorolta. Mutta raatamisessa on Jumala kanssamme: ei ahdistavana piiskurina vaan voimaa antavana tukena. Hän kutsuu meitä kaikkia lähelleen. Hän kaipaa juuri sinua.

Riitta Särkiö

Urheilutermeillä kuvattuna kulunut viikko on ollut hikinen ja melkein on menty hapoille. Alkuviikosta hallitus neuvotteli ensi vuoden talousarvioesityksestä, joka julkistettiin keskiviikkona. Heti talousarvioesityksen tiedotustilaisuuden jälkeen osallistuin etäyhteyksien avulla suomalais-ruotsalais-norjalais -kokoonpanolla järjestettyyn kauppaseminaariin, jossa pidin puheenvuoron ruotsalaisen talousvaikuttaja Jacob Wallenbergin jälkeen. Seminaarin kielenä oli ruotsi ja täytyy tunnustaa, että vähän jännitti oman puheenvuoron pitäminen toisella kotimaisella, kun mukana oli myös Norjankin kauppaministeri Ruotsin lisäksi. Eri murteita riittää muissakin kielissä kuin suomen kielessä. Meillä Pohjoismailla on vahva yhteinen tahto tehdä yhdessä digitalisaatiota, vihreää siirtymää ja vientiä. Yhdessä olemme maailmassa merkittävä talous ja toimija.  

Hallituksen ensi vuoden talousarvioesitystä on kuvattu sanalla elvyttävä. Sen tavoitteena on rakentaa tie koronakriisin jälkeiseen aikaan ja luoda edellytyksiä hyvinvointiyhteiskunnan, talouden ja työllisyyden toipumiselle. Talousarvioesitys sisältää kuntatalouteen ja kuntien peruspalveluihin merkittävän 1,45 miljardin euron tukipaketin. Koronavirus on vaikuttanut kuntien taloudelliseen tilanteeseen merkittävästi muun muassa alentuneiden verotulojen kautta. Kun tämä yhdistetään usean kunnan jo aiemmin vaikeutuneeseen taloustilanteeseen, on monille kunnille aiheutunut suuria haasteita, joihin tukipaketti tuo helpotuksia. Näin se on myös Lahdessa.

Lisäksi vuoden 2021 talousarvioesityksessä kuntatalouteen kohdentuu merkittäviä uudistuksia, jotka liittyvät muun muassa oppivelvollisuuden laajentamiseen ja hoivahenkilöstön sitovaan vähimmäishenkilöstömitoitukseen. Uudistusten vaikutus kuntien talouteen nousee monissa tehtävissä asteittain. Esimerkiksi hoivahenkilöstön sitovan vähimmäismitoituksen vaikutus vuonna 2021 on 53 miljoonaa ja nousee 266 miljoonaan euroon vuoteen 2024 mennessä.

Hyviä uutisia kuntapuolelle on myös Kestävä matkailu 2030 -ohjelman käynnistäminen. Ohjelmakokonaisuus valmistellaan yhdessä matkailualan, teollisuuden, alueellisten toimijoiden sekä työ – ja elinkeinoministeriön kanssa. Sen keskiössä ovat ilmasto- ja luontokestävyys, saavutettavuus, ympärivuotisuus ja kilpailukyky. Matkailu on Suomen kasvuala ja sen merkitys työllisyydessä tulee jälleen kasvamaan koronakriisin jälkeen. Kotimaan suosituimpien matkailukohteiden ongelmana (Lappi, Pohjois-Pohjanmaa, Kainuu) on ollut ja on edelleen saavutettavuus.  Keskeistä ja on juna- ja lentoyhteyksien kestävä kehittäminen sekä raideyhteyksien parantaminen. Ohjelman puitteissa laaditaan lentoliikenteeseen jokaisen lentoaseman toiminta-alueelle oma liikenneohjelma yhdessä alueen teollisuuden, matkailun ja elinkeinoelämän kanssa. Lisäksi kehitetään rohkeasti sähköistä lentoliikennettä tavoitteena pilottien käynnistäminen vuoteen 2025 mennessä.  

Jacob Wallenberg lopetti puheenvuoronsa toteamalla, että koronapandemia on korostanut kahta asiaa, joista ruotsalaisilla olisi paljon opittavaa. Ensimmäinen on suomalainen sisu ja toinen on suomalaisten kyky pysyä vahvana silloinkin, kun on vaikeaa. Pidetään myös me nämä kansallisominaisuutemme mielessä, kun suuntaamme kulkua ja polkua ulos koronakriisistä.

Ville Skinnari

Tämä vuosi on minulle merkkivuosi monella tapaa. Tänä vuonna tulee kymmenen vuotta täyteen pappina ja Launeen seurakunnan seurakuntapastorina. Viime viikolla vietin kymmenvuotishääpäivääni vaimoni kanssa. En kymmenen vuotta sitten olisi uskonut, minkälaista elämää tänään eläisin. Lahteen muutto oli minulle yllätys ja kaipasin pitkään palaamista ulkomaille. Nyt jumalanpalveluksia striimataan nettiin eikä kätteleminen ole enää suotavaa. Kymmenen vuoden aikana moni asia ehtii muuttumaan.

Kun elämää katsoo taaksepäin, huomaa Jumalan huolenpidon. Jeesus opettaa, että ihmisen ei tarvitse kantaa huolta kaikesta mahdollisesta. Kun on akuutisti kipeä, murheellinen tai pelkää tulevaa, Jumalan huolenpito saattaa tuntua kaukaiselta asialta. Voi jopa tuntua, että Jumala on hylännyt minut murheeseeni. Ehkä siksi tarvitaan katsomista taaksepäin. Kymmenen vuoden perspektiivissä asiat näyttäytyvät hyvin erilaisilta. Se mikä joskus oli vaikeaa tai mahdotonta, onkin nyt takanapäin.

Silloinkin kun olet epätoivoinen, voit luottaa siihen, että Jumala on kanssasi. Seuraava päivä ei ehkä ole niin paha päivä kuin tämä päivä ja vuosien päästä saatat jo uskaltaa unelmoida uusista asioista.

Jumalan huolenpito on tämän sunnuntain aiheena. Tule messuun tai striimaa kotisohvalta.

Ville Hakulinen

Kuluneen viikon koronauutiset kertovat karua kieltään korona-viruksen ärhäkkyydestä. Lahden ja Mikkelin tapaukset todistavat sen, että yksittäiset ihmiset voivat levittää tautia pelottavan nopeasti ja laajasti. Mikkelin Jukureissa toimittiin esimerkillisesti yhteistyössä sairaanhoitopiirin kanssa. Nopea reagointi, viestintä ja yhteistyö ovat tässä avainasemassa. Vastuullinen toiminta on meidän kaikkien vastuulla, yhdessä ja yksilöinä. Erityisesti nuorten tulee ottaa tilanne vakavasti ja ymmärtää riskit – ei vain itselle, vaan koko perheelle ja erityisesti ikäihmisille.

Urheilun ja kulttuurin lisäksi koronavirus on aiheuttanut taloudellista ja inhimillistä vahinkoa koko työmarkkinakentällä. Myös perheissä huoli toimeentulosta on aito ja vakava. Mistä rahat nyt laskuihin, kun töitä ei ole tai yrityksen toiminta ei pyöri. Yksinyrittäjien tuki ei jostain syystä ole tavoittanut kaikkia. Nyt pitää miettiä miten sen saisi paremmin jalkautumaan yrittäjille. Samoin kustannustuen ongelmat pitää korjata. Suuret yritykset puristavat nyt tulosta alihankkijoiden kustannuksella. Peli on kovaa yritysmaailmassa. Kansainvälinen matkustaminen on ollut jäissä. Finnair tekee tappiota noin kaksi miljoonaa euroa päivässä. Yrityksissä ja matkailualalla odotetaan nyt hallituksen linjauksia kuumeisesti ja valmista on jo loppuviikosta. Teemme tänään kokonaisratkaisun, joka on samalla myös pidempiaikainen ratkaisu. Vientiyritysten on päästävä liikkeelle. Finnairin on päästävä liikkeelle. Kotimaan matkailussa esimerkiksi Lapin lentojen pitää olla myös sen hintaisia, että kotimainen matkailija voi sen maksaa. Terveysturvallisuudesta ei silti pidä tinkiä. 

Tapahtuma-ala on kovilla. Pieniä ja suuria tapahtumia on jouduttu perumaan yksi toisensa jälkeen. Esimerkiksi Lahden messut ovat siirtäneet kaikki tapahtumansa tältä syksyltä ensi vuodelle. Tämä on erittäin valitettavaa, mutta toki ihmisten terveys tulee asettaa etusijalle. Erityisen rajusti korona on kurittanut tapahtuma-alaa. Alan liikevaihto on pudonnut jopa 75 prosenttia koronarajoitusten vuoksi. Mikäli tapahtuma-ala ei pian pääse käynnistymään, ovat alan 20 000 kokoaikaista ja 175 000 tilapäistä työpaikkaa ovat vaarassa. Kun korona viime keväänä iski, tapahtumajärjestäjillä ei ollut vielä minkäänlaista etujärjestöä. Kesällä alan toimijat perustivat Tapahtumateollisuus ry:n, mikä on jo nyt tekemässä aktiivista vaikuttamistyötä. Helsingin kansalaistorilla ja Eduskunnan portailla järjestettiin tämän viikon tiistaina mielenosoitus tapahtuma-alan pelastamiseksi. Meidän tulee pyrkiä tukemaan kotimaisia toimijoita joka alalla. Kotimaisten tuotteiden ja matkailun suosiminen nouseekin nyt tärkeämpään asemaan kuin ennen.

Budjettiriihi alkaa maanantaina. Luvassa on päätöksiä niin työllisyyteen kuin talouteen ja toimeentuloon. Kuntien talous tulee turvata. Tämä on tärkeä viesti myös Lahdessa. Sivistystoimen edellytykset päivähoidossa ja perusopetuksessa tulee olla olemassa myös ensi vuonna ja jatkossa. Tässä asiassa valtion pitää ottaa vastuuta ja tästä ei pidä antaa Lahdessakaan periksi. SDP tulee puolustamaan sivistystoimen riittävää rahoitusta Lahdessa ja koko Suomessa. Peruskoulu on ihmisen tärkein koulu ja perusopetuksen laatu ja resurssit tulee olla riittävät. Meillä on maailman parhaat opettajat ja kouluhenkilökunta, jotka tarvitsevat tukea erityisesti juuri nyt koronan keskellä. Kouluruoka ja sen merkitys on tärkeä myös perheissä. Ketään ei pidä jättää yksin tai ilman päivittäistä kouluruokaa.

Virus vaatii nyt vastuullisuutta meiltä kaikilta. Näillä sanoilla hyvää syksyn alkua kaikille!

Ville Skinnari

Tälle viikolle annetussa Raamatun tekstissä minua on pysäyttänyt sairaan miehen sanat. Hän oli sairastanut 38 vuotta. Siinä toivossa, että hän paranisi, hän oli odottanut Betesdan altaan reunalla, että joku auttaisi hänet veteen veden kuohuessa. Kuitenkin hän vastaa Jeesukselle: ”Herra, minulla ei ole ketään.” Mies koki avuttomuutta ja yksinäisyyttä keskellä väentungosta.

Yksinäisyys on vakava ongelma. Erityisesti korona-aika on nostanut esiin yksinäisyyden. Kuitenkaan yksinäisyys ei ole vain siitä johtuva asia, vaan se on ollut monen tuttu jo ennen koronaa. Se on tauti, jota vaivaa laajasti koko yhteiskuntaamme ja varmaan monikin siitä aika ajoin kärsii. Suuret ihmismassat eivät poista yksinäisyyttä, jos kohtaamisia ja yhteyttä ihmisten välillä ei synny.

Kuitenkin yksinäisyyden torjunnassa katsetta voi kääntää itsestä toiseen. Voin surkutella omaa yksinäisyyttäni tai sitten voin etsiä lähimmäistäni, jolla ei ole ketään. Franciscus Assisilaisen rukouksessa sanotaan: ”…niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita, hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia, pyytää rakkautta kuin rakastaa muita.”

Jeesus itse kulki etsimässä unohdettuja, torjuttuja ja sairauden tai muun syyn tähden sidottuja ihmisiä. Ja Jesus lähettää seuraajansa teille ja aitovierille. Ehkäpä minäkin voin olla lähimmäinen hänelle, jolla ei ole ketään.

Heikki Pelkonen
kirkoherra, Laune