Vuosi: 2015

Paimenet saivat ensimmäisenä kuulla ilosanoman Vapahtajan syntymästä. Enkelit toivat heille viestin: ”Tänään on teille Daavidin kaupungissa syntynyt Vapahtaja. Hän on Kristus, Herra.” Sama joulun sanoma kuuluu meille: ”Teille on syntynyt Vapahtaja.” Siinä on joulun sanoma tiivistetysti ja pelkistetysti. Tämä uutinen on se rauhan, lämmön ja ilon lähde. Meitä ei ole jätetty yksin. Jumala ei ole hylännyt meitä, hän ei ole kaukana yhdestäkään meistä. Jeesuksessa hän on tullut veljeksemme ja auttajaksemme.

Kun enkeli oli ilmoittanut tämän viestin paimenille, yhtäkkiä hänen ympärillään oli suuri enkelten joukko, joka ylisti Jumalaa sanoen: ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha, joita hän rakastaa.” Tuo laulu ei jäänyt vain enkelten lauluksi. Paimenista sanotaan, että palattuaan seimeltä hekin kiittivät ja ylistivät Jumalaa. Samaan ylistykseen ja kiitokseen mekin saamme yhtyä. Ja niinhän me varmaan teemme joululaulujen kautta. Vaikkapa Maa on niin kaunis -virressä voimme yhtyä tähän enkelten ylistykseen: ”Kunnia Herran, maassa nyt rauha, kun Jeesus meille armon toi.”

On hyvä kiittää Jumalaa hänen armostaan, hänen lahjoistaan, Jeesuksesta, Vapahtajasta. Eikö tuo enkelten laulu voisi olla kuin kutsu tai kuin ohjelman julistus meille? Eikö meitä ole kutsuttu ensinnäkin ylistämään Jumalaa, toiseksi rakentamaan sovintoa ja rauhaa ja kolmanneksi muistuttamaan Jumalan rakkaudesta kaikkia ihmisiä kohtaan ja jakamaan tätä Jumalan rakkautta?

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Kolmas adventti synnyttää itselleni usein pienen ahdistuksenomaisen paniikin. Joulu on hiipinyt yhtäkkiä lähemmäksi kuin olen huomannut. Joulukortit, joululahjat ja niiden toimittaminen, aikataulutus kaikkien mahdollisten joulujuhlien, konserttien, jouluruokailu-joulupuurotilaisuuksien suhteen on usein kaikista kiireimmillänsä juuri 3. adventin tienoilla.

Vaikka ristiriita kirkkovuodessa vietettävän paastonajan ja muualla yhteiskunnassa vietettävän suurimman kulutusjuhlan suhteen on suuri, ehkä kuitenkin tarvitsemme näitä molempia. Päämäärä joulun suhteen itselläni on päästä rauhoittumaan, hiljentymään joulun ihmeen äärellä ja viettää aikaa läheisten kanssa. Mutta miten saavuttaa rauha ilman valmistautumista?

Olen usein itse puhunut miten ristiriitaista on puhua paastosta ja hiljentymisestä samalla kun järjestän monia joulujuhlatilaisuuksia. Mutta ehkä valmistautuminen tässä ajassa onkin erilaista? Ehkä kaiken kiireisyyden ja kulutukseen liittyvän elämän keskellä joulupaniikista täytyy saada osansa ennen kuin voi rauhoittua? Ehkä juuri tämä on sitä valmistautumista?

Kolmannen adventin keskushahmo on Johannes Kastaja, joka on ehkä yksi haastavimmista persoonista Jeesuksen lähellä. Jos yritän miettiä miten Johannes Kastaja saapuisi tänä päivänä raivaamaan tietä Jeesuksen tulemiselle, keksin ainoastaan sellaisia hahmoja, jotka herkästi kokisin varsin vaikeina ja ristiriitaisia tunteita herättävinä.

Ehkä tämä onkin juuri Johanneksen tarkoitus. Muistuttaa että Jumala löytyy ristiriitaisuuksissa. Ehkä myös joulupaniikin keskellä? Jumala toimii usein täysin toisin kuin me odotamme ja mikä olisi sopivaa. Jumala viisaus on ihmisten silmissä hulluutta. Onneksi meidän ei tarvitse ymmärtää Jumalaa, riittää että saavumme seimelle ihmettelemään joulun lasta.

Hanna Suominen
vs kappalainen

Suomessa maan hallitus johtaa lainsäädäntötyötä. Hallituksella on enemmistö eduskunnassa ja valiokunnissa. Näin ollen hallitus saa halutessaan aina tahtonsa läpi. Hallituksella on valta, mutta samalla myös vastuu lainsäädännön hyvästä ja oikeellisesta valmistelusta. Pääministeri Sipilän johtama hallitus on viimeisten kuukausien aikana huomannut hyvän valmistelun merkityksen, kun se on perunut kahdeksan hallituksen esitystä. Katsotaan millaiseen lukemaan vielä päästään pakkolakipakettien lausuntokierrosten valmistuessa. Varmaa on ,että Sipilän, Stubbin ja Soinin kolmikantainen lainsäädäntösirkus on suomenennätysvauhdissa.

Tällä viikolla eduskunnassa käyty välikysymyskeskustelu työllisyydestä osoitti, että oppositiosta voi vaikuttaa. Työministeri Jari Lindström (ps.) kertoi, että hän on ottanut nk. Rinteen mallin avuksi työllistämisessä. Rinteen mallilla tarkoitetaan SDP:n puheenjohtaja Antti Rinteen esittämää yrittäjälle tarjottavaa peruspäivärahan suuruista palkkaseteliä, jolla yrittäjä voi työllistää nopeasti ja viivyttelemättä työttömän työnhakijan kuuden kuukauden työttömyyden jälkeen. Sama malli toimisi myös työttömän halutessa yrittäjäksi starttirahan muodossa.

Työttömyyden kasvaessa kuntien osuus työmarkkinatuen kustannuksista on kasvanut räjähdysmäisesti. SDP on ajanut työllistämistä kuntien vastuuksi ja oikeudeksi. Näin toimitaan mm. Tanskassa ja Hollannissa. nyt vastuun ollessa valtiolla ja kunnilla roolit ovat usein epäselvät ja toiminta tehotonta. Tässäkin asiassa hallitus on ottanut nyt härkää sarvista ja ajaa mallia eteenpäin työ – ja elinkeinoministeriössä. Hyvä niin.

Esitin omassa puheenvuorossani eduskunnassa jo aiemmin työntekijöiden mukaan ottamista yrityksen hallituksiin, jotta yhteinen näkemys työntekijöiden ja työnantajan kesken saadaan paremmin esille. Näin on myös Ruotsissa ja Saksassa, joten miksi ei Suomessa? Pääministeri kertoi tukevansa ajatusta osana paikallisen sopimisen edistämistä. Toivottavasti tämäkin asia konkretisoituu lainsäädännössä ja pääsemme yhteistyössä yrityksissä eurooppalaiselle tasolle.

Hallitus kehui oppositiota

Keskiviikon välikysymyskeskustelussa hallitus myös kehui opposition avauksia rakentaviksi ja toivoi lisää uusia hyviä avauksia. Tein itse kaksi uutta ehdotusta, jotka esittelimme SDP:n yrittäjäpaketissa yhdessä kansanedustaja Timo Harakan (sd). kanssa: Suomessa on 170.000 yksinyrittäjää, jotka tekevät kovaa ja korvaamatonta työtä. He ovat usein myös taloudellisesti tiukoilla. Sanon tämän myös kokemuksesta, koska olen itse ollut sellainen. Jos jokainen yksinyrittäjä palkkaisi yhden uuden työntekijän, meillä ei olisi työllisyysongelmaa. Se ei ole helppoa, koska taloudelliset riskit ovat yleensä aina liian suuret. Siksi tarvitsemme fiksua valtiota, joka auttaa yritystä työllistämään. Ammatinharjoittaja, henkilöyritys tai osakeyhtiö voisi esityksessämme vähentää ensimmäisen perheen ulkopuolisen työntekijän palkasta enintään 20.000 euroa seuraavan tilikauden tuloksesta. Työsuhde voi olla myös osa-aikainen tai vähintään kuuden kuukauden määräaikaisuus. Tasapuolisuuden ja väärien kannusteiden välttämiseksi vähennys koskee myös yrityksiä, joilla on ennestään yksi ulkopuolinen työntekijä.

Toinen esitykseni koski rahoitusta: hallitus esittää 300 miljoonan uutta Finnveran lainaohjelmaa yrittäjille. Se pitäisi ottaa käyttöön nyt eikä vasta ensi vuonna. Miksi hallitus viivyttelee tässä asiassa?

SDP:n vaihtoehtobudjetissa olemme lähteneet siitä, että yrittäjä hyötyy – yritysluodosta riippuen – työllistämisvähennyksestä maksimissaan 4000 – 6000 euroa. Me olemme mitoittaneet budjetin sen mukaan, että ensimmäisenä vuonna tarjoukseen tarttuisi 5000 yrittäjää.

Eläkeläisille tarjoamme vaihtoehtobudjetissa eläketulojen muutokseen samanlaiset muutokset kuin palkkatulojen. Miksi eläkkeestä jää vähemmän käteen kuin palkkatulosta? Näin eläkeläiselle jäisi 250 euroa enemmän käteen kuin hallituksen veromallissa. Hallitus on pettänyt eläkeläiset vaalilupauksillaan.

Työttömyys on edelleen Suomen pahin turvallisuusuhka. Hallituksen leikkaukset aikuiskoulutuksesta vaikeuttavat työstä työhön siirtymistä. Nyt liian moni joutuu hakemaan kokonaan uuden koulutuksen. Siinä ei ole aina järkeä. Työttömyys maksaa yhteiskunnalle vuosittain yli 6 miljardia euroa. Toivottavasti hallitus kuuntelee jatkossakin oppositiota. Osaavaa ja työtä tahtovaa ihmistä ei pidä hukata kortistoon

Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)

Minulla on lämpöisiä muistoja itsenäisyyspäivästä, tärkeästä juhlapäivästä lapsuudenkodissani. Vanhempani olivat innokkaita kuoroihmisiä, ja aina itsenäisyyspäivän iltana he olivat järjestämässä tunnelmallista Musiikkia isänmaalle -tapahtumaa Oriveden musiikkiyhdistyksen kanssa. Ensimmäinen ”julkinen esiintymisenikin” taisi tapahtua juuri itsenäisyyspäivänä Oriveden kirkossa. Muistan vieläkin ne jännityksen ja juhlallisuuden tunteet, joita koin 8-vuotiaana pikkutyttönä laulaessani ison kirkon mahtavalla parvella ”Mun isäin oli sotamies” äidin säestäessä uruilla. Oli paljon kynttilöitä, kuorolaulua, kiitollista juhlamieltä.

Mutta mitä tänään ajattelen isänmaasta ja isänmaallisuudesta? Ainakin näistä teemoista käydään kiihkeää väittelyä, sen huomasin luettuani aiheeseen liittyviä blogikeskusteluja. Niiden kirjoittajien mielestä joku on väärällä tavalla omimassa isänmaallisuuden ja sen symbolit kokonaan itselleen. Toisten mielestä isänmaallisuus on Suomesta kuollut, olemme vain riitainen, syrjäinen ja nyt uusienkin uhkien alainen paikka Euroopan äärireunalla.

Itse yhdyn niihin mielipiteisiin, joiden mukaan on edelleen olemassa vahvaa tervettä suomalaista isänmaallisuutta. Se on sitä, että iloitsemme ja olemme ylpeitä omasta kulttuuristamme. Tunnemme merkittävimmät kirjailijamme, taiteilijamme ja muut olennaiset historiamme vaikuttajat. Tunnemme historiamme ja myönnämme myös puutteemme. Pidämme yllä perinteitä ja luomme arvojemme pohjalta tulevaisuutta, mutta suvaitsevaisesti ja avarakatseisesti. Isänmaallisuus on myös iloitsemista siitä, että meillä on aina ollut vapautta – vaikkapa metsissä vaeltamiseen, oman ladun aukaisemiseen järven jäälle! Tunnetta siitä, että jokaista askeltaan ei tarvitse varoa tai pyytää anteeksi. Suomalaisuuteen kuuluu myös luterilainen usko ja kirkko. Niiden puoleen on käännytty ja käännytään erityisesti kriisien aikana. ”Jumala ompi linnamme ja vahva turva aivan…” eli näinhän vanhemmalle polvelle tuttu virsi asiaa sanoittaa.

Ensi sunnuntaina itsenäisyyspäivänä ja uuden kirkkovuoden toisena adventtisunnuntaina saamme sytytellä kahdenlaisia kynttilöitä. Ensinnäkin sytytämme toisen adventtikynttilän tuomaan kirkasta ja meitä parantavaa Kristus-valoa maailman pimeyteen ja omaan jouluun valmistautumiseemme. Ja sen toisen kynttilän, sen sinivalkoisen itsenäisyyspäiväkynttilän ajattelen meidän sytyttävän kiitokseksi Jumalalle omasta kotimaastamme ja kaikista sen hienoista ominaisuuksista ja mahdollisuuksista nykypäivänäkin.

Toivon, että sytytämme sen myös muistaen niitä ihmisiä ja sukupolvia, jotka antoivat valtavia uhrauksia – oman elämänsä, terveytensä, työpanoksensa – turvatakseen meille tuleville suomalaisille isänmaan vapauden ja itsenäisyyden. Sen muistaminen ei ole mitään pölyistä historiahavinaa vaan hurjan tärkeää oman menneisyyden kunnioittamista. Se on vielä tänäänkin yhteisen identiteetin ja tulevaisuuden rakentamista.

Pastori Kati Saukkonen

Ensimmäisenä adventtina on lupa aloittaa joulun odotus. Joidenkin odotus on alkanut jo kauan sitten. Siskoni sai syntymäpäivälahjaksi joulukalenterin jo lokakuun puolessa välissä, mutta uskon, että lahja oli hänelle silti mieluisa. Hänelle, jouluihmiselle, jouluruoka, läheiset ja joulun rauha merkitsevät paljon. Jouluvalokin ilmestyi ikkunaan jo hyvissä ajoin.

Se, mikä toiselle on onnen aikaa, saattaa toiselle olla tuskainen kokemus. Eräs kollegani, papin töistä muihin hommiin lähtenyt, sanoi minulle jotakin pysäyttävää joulusta. Hän oli sitä mieltä, että joulun seutu oli papille vaikeinta työvuoden aikaa. Hänestä joulun työkiireet tuntuivat alkavan aina vain aikaisemmin ja aikaisemmin.

Luulen, että näiden kahden ääripään väliin mahtuu suurin osa ihmisistä. Joulun odotus on tasapainoilua arjen ja kiireen keskellä. Varsinainen lahja on kuitenkin se, että valmistautuminen kannattaa ja joulun voi viettää rauhassa rakkaiden ympäröimänä.

Ensimmäinen adventti aloittaa uuden kirkkovuoden ja joulujakson. Evankeliumitekstit kertovat siitä, miten Jeesus saapuu aasilla Jerusalemiin ja hänen kanssaan kulkee hyvin suuri joukko ihmisiä. Tämän ihmisjoukon odotus palkittiin. Adventin aika onkin ennen kaikkea juuri odottamista ja valmistautumista. Kuten Jeesuksen reitille kokoontuneet ihmiset myös me odotamme jouluna Kristusta. Hän lupaa tulla jokaisen odottajan elämään. Olipa joulu sinulle iloista touhuamista tai kiireistä arkea.

Siunattua joulun aikaa,
Ville Hakulinen

Poliittisessa päätöksenteossa on yleensä aina vaihtoehtoja. SDP julkisti tällä viikolla vaihtoehtobudjettinsa vuodelle 2016. Vaihtoehtobudjetilla on kolme tavoitetta: aito kasvu, kestävä työllisyys, oikeudenmukainen ja valtiontaloudellisesti vastuullinen Suomi. SDP:n budjetin välittömät työllisyysvaikutukset ovat 35 000 uutta työpaikkaa. SDP ei myöskään ottaisi velkaa yhtä paljon kuin hallitus.

SDP:n vaihtoehtobudjetti korjaa Sipilän hallituksen budjetin epäoikeudenmukaiset toimet oikeudenmukaisilla ja talouden kasvua tukevilla vaihtoehdoilla. Olemme samalla Kansainvälisen Valuuttarahaston IMF:n linjoilla: ensin kasvu, sitten kuri.

Pieni- ja keskituloisille palkansaajille ja eläkeläisille jäisi palkasta ja eläkkeestä enemmän rahaa käteen. Näin vahvistettaisiin ostovoimaa ja toimeentuloa. Sipilän hallituksen lainsäädäntösirkuksen keskellä eläkeläisten toimeentulo on muutenkin koetuksella. Kolmen Ässän hallitus ottaa ja antaa ja taas ottaa. Sipilän prosessikaavio soutaa ja huopaa edestakaisin – päätöksiä tehdään, mutta ei tekoja.

Yrittäminen painopisteenä

Yrittäjäosaamista voi olla myös SDP:ssä, joka on juuriltaan pienyrittäjien puolue. Kokonaisuutena SDP:n malli kannustaa yrittäjyyteen sekä yritysten liiketoiminnan kasvattamiseen sekä edistää kansainvälistymistä. Me ymmärrämme sen, että Suomen menestys riippuu Suomen yritysten menestyksestä. Fiksu valtio toimii aktiivisesti yritysten apuna.

Olemme valmistelleet yhdessä kansanedustaja Timo Harakan kanssa yrittäjäpaketin, joka on yksi SDP:n vaihtoehtobudjetin painopiste. Molemmat meistä ovat olleet pienyrittäjiä. Hoputamme hallitusta tuomaan Finnveran 300 miljoonan euron yritysrahoituspaketin nyt heti eikä ensi vuonna. Mitä hallitus odottaa? Yksinyrittäjiä on Suomessa 170.000 ja he tarvitsevat tukea.

Pienyrittäjille tarjoamme henkilöyhtiöiden verotuksen muuttamista takapainotteiseksi, kuten se on palkansaajillakin. SDP:n yrittäjäpaketti, niin sanottu 8+2-malli sisältää muun muassa ensimmäisen työntekijän vähennyksen, tehoja matkailun edistämiseen, yritysrahoituksen uudistuksen ja viennin veturiverkoston, jonka lisäksi SDP haluaa, että Tekes-rahoitus jatkuu.

Vähemmän velkaa

Pohjoismaiden neuvostossa olen pitänyt esillä Suomen ja koko Pohjolan kasvumahdollisuuksia matkailualalla. Se näkyy myös SDP:n vaihtoehtobudjetissa. Voimme luoda uusia työpaikkoja ja edistää talouden kasvua panostamalla kansainväliseen matkailuun ja palvelualan kehittämiseen.
SDP:n vaihtoehtobudjetissa ei leikata Suomen eikä suomalaisten lasten ja nuorten tulevaisuudesta – SDP peruisi hallituksen leikkaukset koulutukseen, jotka vaarantavat osaamisen ja kasvun.

Sen lisäksi, että SDP:n vaihtoehtobudjetti on oikeudenmukaisempi ottaisimme myös vähemmän velkaa vuonna 2016 kuin hallituksen talousarvioesitys. Vaihtoehtomme on 332 miljoonaa euroa ylijäämäinen suhteessa hallituksen esitykseen. Rahaa otamme edelleen rikkailta ja jaamme sitä enemmän tarvitseville. Se on mielestämme oikeudenmukaisuutta.
Vaihtoehtomme tavoitteena on haastaa hallitusta ja tuoda vaihtoehtoja. Se on opposition tehtävä ja velvollisuuskin.

Meidänkin ajatuksia saa ja pitää haastaa. Olen tavattavissa joka kuukauden ensimmäinen maanantai Marinkadun Sinuhessa klo 16-17. Tervetuloa tapaamaan.

Ville Skinnari,
Kansanedustaja

Vaikka sunnuntain nimi tällä viikolla on Tuomiosunnuntai, viittaus kaikkeuden Herraan tuo esiin Jeesuksen Kristuksen kuninkuuden.

Jokaisen ihmisen kohdalla toteutuu tässä elämässä periaate :hautaan kaikki kaatuu kerran. Elämä on rajallinen ja aivan varmasti kerran päättyy, tavalla tai toisella. Evankeliumi, ilosanoma kuoleman voittamisesta ja ikuisesta elämästä, tuo näkyviin sellaisen Jeesuksen Kristuksen, joka tulee aikojen lopulla ( =maailmanloppu ) kirkkaudessaan kaikkien enkeliensä kanssa ja istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle toimittamaan viimeisen tuomion.

Tälle tuomiolle saapuu jokainen tässä maailmassa elävä ja elänyt. Enää ei voi hämätä, kiertää, kieltää tai paeta. Pahuus ja hyvyys tulevat esiin ja jokainen joutuu edesvastuuseen teoistaan ja tekemättä jättämisistään. Hyvin käy, jos on tässä elämässä ottanut myönteisen kannan siihen, että Jeesus Kristus on maailman vapahtaja ja on kantanut meille kuuluvan rangaistuksen.

Profeetta Malakialta löytyy yksi näkökulma:”Katso, se päivä tulee liekehtivänä kuin tulinen uuni. Kaikki röyhkeät ja pahantekijät ovat silloin oljenkorsia. Se päivä tulee ja sytyttää ne liekkiin – sanoo Herra Sebaot -eikä niistä jää jäljelle juurta eikä vartta. Mutta teille, jotka pelkäätte minun nimeäni, on nouseva pelastuksen aurinko, ja te parannutte sen siipien alla. Te astutte ulos, hypitte riemusta kuin vasikat laitumella. ”

Houkuttava ja koukuttava ajatusrypäs. Nyt on hyvä ajatella tätä elämää matkana ikuisuutta kohti. Kenen joukoissa haluan olla. Mitä kohdallani on elämän kirjaan kirjoitettu? Missä on elämäni pohja? Sitä miettikäämme ja tehkäämme hyviä päätöksiä!

Esa Kekki
Launeen srk

Pariisin tapahtumat muuttivat Eurooppaa ja Suomen on pysyttävä kansainvälisessä kehityksessä mukana. Tiedustelulait tarvitsevat päivitystä ja viranomaisten resurssit on saatava kansainväliselle tasolle. Sisä-, puolustus- ja oikeusministeriö kertovat lokakuussa uudesta siviili- ja sotilastiedustelulaista, jonka tarkoituksena on lisätä poliisin sekä supon tiedusteluoikeuksien kasvattamista.

Kansalaisten turvallisuuden takaamiseksi meidän pitää pystyä tekemään laadukasta omaa tiedustelua ja tiiviimpää yhteistyötä kansainvälisesti. Se vaatii pikaisesti uutta tiedustelulainsäädäntöä ja todennäköisesti perustuslain muuttamista. Perustuslain muuttamiseen tämän eduskunnan aikana tarvitaan eduskunnan viiden kuudesosan määräenemmistö. Perustuslaillinen tarkastelu kuuluu eduskunnassa perustuslakivaliokunnan tehtäviin.
Kansalaisten perusoikeuksia pitää kunnioittaa, mutta uskon, että eduskunta on uudistuksien kannalla Pariisin surullisten tapahtumien jälkeen. Kun kansalaisilta kysytään kumman he valitsevat: perheensä turvallisuuden vai näkymättömän käden bittiavaruudessa, enemmistö todennäköisesti priorisoi oman ja perheensä turvallisuuden.

Suomalainen – jo nyt maailman kärkeä oleva – tietoturvaosaaminen samalla kasvaa ja luo edellytyksiä Suomen kehittymiseksi maailman huippumaaksi tietoturvassa.  Ennakointi on avainasemassa. Kansainvälisen yhteistyön avulla Suomen viranomaiset voivat saada ajoissa tärkeää tietoa Suomeen saapuvista henkilöistä, joiden aikeena on toteuttaa terrori-isku. Tässä vaiheessa muuta tietoa henkilöistä, iskun kohteesta tai toimeksiantajasta ei ole. Uuden lain avulla viranomaiset pystyisivät ennakoimaan ja seuraamaan viestiliikennettä Suomeen ja yksilöimään henkilöt, jotka aikovat toteuttaa iskun. Nopean tiedonkeruun avulla mahdollinen isku voidaan estää.

Tiedustelutoimijoiden rahoitus on Suomessa pohjoismaisia naapureita jäljessä. Meidän tulisi olla samalla viivalla muiden Pohjoismaiden kanssa. Lakiuudistuksen lisäksi tarvitsemme myös taloudellisia lisäresursseja varmistamaan Suomen turvallisuutta.

Ville Skinnari
Kansanedustaja,
perustuslakivaliokunnan jäsen

”Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden ennustaminen”, sanoo vanha sanonta. Lausetta on laitettu monenkin ajattelijan sanomaksi, eikä ihme. Sen kokemus on varmaan tuttua meille kaikille. Mihin maailma on menossa, mitä huomenna tapahtuu? Kukapa sen tietää? Siksi, vai pitäisikö sanoa siitä huolimatta, tulevaisuuteen on hyvä varautua ja valmistautua.

Monenlaista varautumista me teemmekin. Talven tuloon olemme saattaneet varautua talvivaatteilla tai hankkimalla polttopuita. Liukkaita varten olemme ehkä jo laittaneet talvirenkaat autoon. Joka vuosi se talvi tulee ja kuitenkin se tuntuu aina yllättävän. Ensiliukkailla pelti kolisee ja ulosajoja sattuu.

Mihin meidän sitten tulisi varautua? Ne, jotka vastaavat maamme turvallisuudesta, laativat luetteloita mahdollisista uhista ja tekevät riskianalyysejä. Tältä pohjalta sitten tehdään valintoja ja ratkaisuja. Niinpä esimerkiksi sähköyhtiöt ovat alkaneet laittaa johtoja maahan, jottei myrsky katkoisi linjoja ja sähköjä.

Mutta entäs meidän yksityisten ihmisten elämässä? Mitä se meidän varautuminen oikein on? Varmaan moniakin asioita. Jeesuskin sanoo: ”Jos joku teistä aikoo rakentaa tornin, niin kai hän ensin istuutuu arvioimaan kustannuksia nähdäkseen, onko hänellä varoja rakentaa se valmiiksi.”

Meille tärkein asia on se, että elämämme on lujalla ja varmalla pohjalla. Silloin vastoinkäymiset eivät voi nujertaa meitä, vaan me kestämme. Omassa voimassa voimme kestää pienet koettelemukset, mutta sillä perustalla, joka on Jeesuksessa Kristuksessa, voimme kestää kaiken, mitä elämä tuo. Se varautuminen kannattaa.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Kirkkovuodessa on kaksi sellaista erityispyhää, joiden ajankohdan seurakunta voi vapaasti päättää: Luomakunnan sunnuntai ja Perheen sunnuntai. Lahdessa on tapana viettää Luomakunnan sunnuntaita kesäkuun alussa luonnon herättyä, suvivirren soidessa. Perheen sunnuntai puolestaan sijoittuu tänä vuonna isänpäivään 8.11. Silloin kaikissa Lahden ev.lut. kirkkojen messuissa puhutaan perheestä, isistä, äideistä, puolisoista, lapsista, isovanhemmista.

On paikallaan joskus pysähtyä tärkeän teeman eteen. Siksihän me vietämme isänpäivää ja äitienpäivääkin – että havahtuisimme itsestäänselvyyksiin, että arvostaisimme sitä, mitä tavallisina päivinä ei aina huomaa. Perhe saattaa olla arjen kaaokseen ja kiireeseen katoava aarre! Emme huomaa aarteen arvoa, ennen kuin kadotamme sen joko hetkeksi vaikkapa työmatkan ajaksi tai sitten vakavammasta syystä: välirikon, sairauden, kuoleman takia. Silloin vasta tajuamme, miten paljon rakastimme ja tarvitsimme toisiamme.

Perhe on yhtä aikaa lahja ja tehtävä niin kuin avioliitto, parisuhde ja muutkin ihmissuhteet. Siinä toteutuu kristityn kutsumus, lähimmäisen palveleminen. Meidän on nähtävä vaivaa perheen hyvinvoinnin eteen, mutta samalla me saamme myös voimaa perheen elämästä: pienistä hyvistä hetkistä ihmisten välillä, asioiden järjestymisestä, kodin antamasta turvapaikasta. Joskus ääneen huokaisen onnesta, kun avaan kotioven ja pääsen perheen pariin päivän tohinan jälkeen.

Perheitä on hyvin monenlaisia. Samaan aikaan perhe saattaa tarkoittaa meille lapsuuden perhettä, nykyistä perhettä, entistä perhettä. Joskus perheen tärkeät ihmiset ovat jo kuolleet, ja silti he ovat elämässä ja muistoissa läsnä. Kaikissa tapauksissa on kyse ihmisten välisistä siteistä. Jokin liittää meidät perheeksi ja yhdistää meidät toisiimme, vaikka elämä ei menisikään virtaviivaisesti.

Jumala on luonut meidät kumppania ja ihmisten välistä yhteyttä kaipaaviksi ihmisiksi. Siksi kaipaamme vierellemme ihmistä, kainaloomme kumppania, käteemme isoa tai pientä ihmistä, joka tarttuu meidän käteemme.

Jumala antaa voimaa ja viisautta elämämme haasteisiin: myös perheen elämään. Hänen edessään saamme yhdessä ja erikseen hiljentyä ja rukoilla apua siihen, mikä kulloinkin on meille vaikeaa. Taivaallinen Isä tahtoo siunata sinun perhettäsi ja sinulle tärkeitä ihmisiä.

Riitta Särkiö