Lahden kaupunkikonserniin kuuluu noin 60 yritystä, yhtiötä, kuntayhtiötä ja säätiötä. Töissä näissä suojatyöpaikoissa on yli 10000 ”iskurityöläistä”, jotka tuottavat monesti mutu- tietoja ja täysin toisarvoista tietokantaa, eivätkä kuuluisi Lahden kaupungin ydinosaamiseen. Poikkeuksen toki tekevät Lahti Energia Oy ja Lahti Aqua Oy, jotka huolehtivat Lahden infrastruktuurista ja sen ylläpidosta.

Tärkeitä ovat toki palvelutuotannosta huolehtivat Koulutuskeskus Salpaus ja muut koulutusyksiköt sekä tietysti terveydenhoitoon erikoistuneet yksiköt ja toimipisteet.Mutta täysin hyödyttömiä ovat sellaiset yhtiöt ,kuten Lahti Region Oy, joka palvelee muka Laden seudun matkailua? Internetissä hoidetaan jo suoraan tällä hetkellä 93, 4 % kaikista matkailuun ja huoneenvaraukseen liittyvistä asioista. On tyhmää maksaa liikaa ja turhasta.

Toinen vastaava on KOKO Lahti Oy, johon kuuluu Sibeliustalo, Messut ja Lahti Events Oy. Ne on perustettu yksinomaan eräänlaisiksi roskapankeiksi, joihin voidaan upottaa ”tappiollinen toiminta” laillisesti ja kivuttomasti. Lahden suurena ideana oli tehdä kaikista omistuksistaan osakeyhtiöitä, joiden taseet pysyvät piilossa uteliailta osakelainsäädännön avulla ja toiseksi, hädän hetkellä ne voidaan lakkauttaa ja ajaa alas eli tehdä
hallittu konkurssi, kuten tehtiin laittomasti viime vuonna.

Kuitenkin näitä bulvaaniyhtiöiden ja konserniyhtiöiden toimintaa pitäisi ohjata selkeät konserniohjeet. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kaupunginhallituksen tilajaostolla on vastuu konserninohjauksesta!  Miksi sitä ei ole käytetty? Laki sanoo yksiselitteisesti, että Lahden kaupunginhallituksen tilajaostolla on vastuu tila-asioista sekä konsernitasolla että kunnan omien kiinteistöjen tasolla!

Tämä viherpiipertäjä Aleksi Mäntylän johtama jaosto ei ole laittanut tikkua ristiin huolehtiakseen millään tavalla rakennuttamisvastuista Lahdessa, vaan on antanut Tilakeskuksen virkamiesten häärätä aivan miten nämä haluavat esimerkiksi homekoulujen ja kaiken muunkin korjausrakentamisen osalta! Ja tästä syystä Lahdelle on aiheutunut vuosien varrella yli 15 miljoonan euron kustannukset!

Mielestäni tilajaoston vastuita kannattaa myös kysellä tutkimuspyynnöllä, ellei asiaan tule mitään korjausta. Antaa mennä vaan, politiikan on Lahdessakin muututtava. Elleivät sitä osaa tehdä Lahden kaupungin valtuuston ”lullukka porukka”, se täytyy hoitaa valitusmenettelyillä ja rikosilmoituksilla yksityisten toimijoiden kautta.

Olen huomannut, että vuosien kirjoittelu näistä asioista ei tunnu auttavan. Kuka suojelee ketä ja miksi väärinkäytöksiin ei puututa? Seuraavaksi tulen osoittamaan valitukseni Lahden kaupungin valvontaelimille ja heidän toimimattomuuteensa asioissa, joista he ovat tienneet, mutta eivät ole ryhtyneet tarvittaviin toimenpiteisiin? Eihän kukaan toimi näin yksityisellä sektorillakaan!

Juhani Melanen

Onko sinulla kokemusta siitä, millaista on katsoa jotakin henkeäsalpaavan kaunista maisemaa ensimmäisen kerran? Miltä tuntuu kaikki se kauneus, joka silmien eteen avautuu? Sellaisessa hetkessä voi samaan aikaan naurattaa ja itkettää. Sellaisessa hetkessä on läsnä jotakin minua suurempaa, kuin pyhän kosketus.

Ehkä jotakin samaa koki se sokeana syntynyt mies, jonka Jeesus paransi. Siihen saakka mies oli elänyt pimeydessä, toisten hyljeksimänä ja muiden avusta riippuvaisena. Silmien aukeamisen jälkeen koko maailma tuntui erilaiselta. Elämään tuli valoa ja värejä. Mikään ei ollut enää niin kuin ennen.

Oli vain tämä hetki, jossa kaikki muuttui. Paluuta entiseen elämään ei enää ollut. Ja muutoksesta alkoi kasvaa jotakin uutta. Mies sai myös omin silmin nähdä Ihmisen Pojan, sen, josta jo vanhat kirjoitukset ennustivat. Siinäkin oli läsnä jotakin suurempaa, kuin pyhän kosketus.

Pyhän kosketuksen voi kokea monissa asioissa: luonnon kauneudessa, lähellä olevissa ihmisissä, rukouksessa, ehtoollisessa. Ja kaikki se on Jumalan lahjaa. Hänen lahjaansa on myös usko, jota monesti kutsutaan luottamukseksi. Usko on luottamusta siihen, että mihin ikinä meitä johdetaan, siellä Hän on kanssamme. Ja luottamuksessa saamme uskoa todeksi sen, minkä kauan elänyt rukoilija Julia Norwichlainen puhuttelevasti on sanoittanut:

”Kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja aivan kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.”

    Pauliina Hatakka

Keskiviikkoaamuna sain tekstiviestin perustuslakivaliokunnan kokoukseen eduskuntaan. Viestin, jonka tiesin joskus tulevan, mutta jota en koskaan olisi halunnut saada. Isoäitini Rauha oli kuollut. Vielä tuntia aiemmin hän oli puhunut siskoni Jonnan kanssa puhelimessa, kuten jokaisena aamu. Rauha asui kodissaan Lahden keskustassa. Kiitos Erkki-enoni ja siskoni sekä muiden läheisten hän sai elää loppuun saakka omassa asunnossaan. Rauha oli minulle enemmän kuin isoäiti. Hänen 94 vuotta kestänyt elämänkokemuksensa 1930-luvun Viipurista, Karjalan Kannakselta 100- vuotiaaseen Suomeen ja Lahteen ei mahdu tähän kirjoitukseen.

Rauha Skyttä syntyi Viipurin Muolaan Leipäsuolla 1923. Isä Emil Skyttä oli asemamies, äiti Ida toimi puhelinkeskuksen hoitajana perheen kodissa. Kaunis koti pihoineen ja puutarhoineen piti jättää, kun talvisota syttyi. Evakkoon lähdettiin itsenäisyyspäivänä 6.12.1939. Rauhan tehtävänä oli muun muassa 15-vuotiaana lopettaa eläimet ennen kuin matka Loimaalle alkoi. Sodan aikana Rauha toimi Lottana ja osallistui jatkosodan aikana erittäin vaativiin huolto-operaatioihin rintamalla, maalla ja merellä.

Rauha avioitui ruotsinkieliseltä Karjaalta kotoisin olleen Aarre Santeron kanssa ja äitini syntyi vuonna 1947. Aarren ensimmäinen virkamiesposti alkoi nuorena juristina Lieksan kauppalan johtajana. Perhe muutti työn perässä Pohjois-Karjalaan ja sieltä Lahteen 1960-luvun alussa, kun isoisäni aloitti Lahdessa apulaiskaupunginjohtajana. Rauha oli Lahdessa aktiivinen vapaaehtoistyössä ja kulttuurin parissa. Runoja hän kirjoitti itse ja osasi niitä laajasti lausua. Osan värssyistä opin itsekin ulkoa. Suosikkini oli seuraava ja se on edelleen ajankohtainen, vaikka kuvaakin Runebergin sanoin nuoren Vilhelm von Schwerinin panosta Suomen sodassa. Rauha puhutteli tällä tekstillä omia poikiani usein, koska oli huolissaan nuorten syrjäytymisestä ja tulevaisuudesta – niin meidän perheen kuin muidenkin.

Ei ollut hän kuuttatoistakaan,
nuor’ urho tää,
mut ikää siinäkin, työ jalo vaan jos on elämää.

Siskoni Jonnan kanssa olemme kirjanneet paljon ylös sitä elävää kieltä, jota Rauha puhui. Kielen taito oli hänelle tärkeää. Siis suomen kielen, vaikka Viipuri oli eurooppalaisittain monikielisempi kuin Helsinki nyt. Esikoispoikani Emil (2002) nimettiin Rauhan isän mukaan. Rauha kuvasi minua usein Muolaan mieheksi tarkoittaen sitä huumoria ja kielenkäyttöä mitä hänen isänsä ja karjalaiset osasivat. Vaikeitakin asioita viestitimme huumorin kautta. Karjalan murteella höystetyllä huumorilla ja oikealla asenteella selviää Rauhan mukaan kaikesta – aivan kaikesta.

Rauha sai elää poikkeuksellisen ja pitkän elämän kotonaan muutamia sairaalajaksoja lukuun ottamatta. Kuolemaa emme osanneet vielä aavistaa, koska kunto oli vielä suhteellisen hyvä. Lähdön hetkenäkin hänellä oli oma poikansa eli Erkki vieressä. Hautajaisista hän toivoi mahdollisimman pienimuotoisia, mutta Rauhan kielellä se tarkoittaa mahdollisimman hyvää ruokaa ja monipuolista ohjelmaa.

Kiitos kaikesta Rauha. Tarinoita Karjalan Kannakselta, Viipurista, Lottana toimimisesta, Ojakkalasta, Lieksasta ja Lahdesta minulla, Jonnalla ja Erkillä sekä lapsillammekin – ja toivottavasti vielä heidän lapsillaan – riittää ja ne elävät sekä värittyvät vielä Muolaan tyyliin moneen kertaan.

Ville Skinnari

Mukavinta tässä toimittajan työssä on palaute; siis myönteinen! Tuntuu mukavalta, kun tutut kehuvat juttujani ja sanovat, että hyvin kirjoitit tai soittavat ja kertovat epäkohdista, virkamiesten laiminlyönneistä ja rakenteellisesta korruptioista. Ikävintä taas on se, että Lahden kaupungin johto ei tee mitään kirjoittamieni asioiden korjaamiseksi, vaikka pystyisin esittämään laiminlyönneistä selkeää faktaa ja osoittamaan, että lahtelaiset veronmaksajat ovat kärsineet miljoonien menetyksiä rakennuskohteiden valvonnan laiminlyöntien takia.

Uskomattominta on se, että tämän toiminnan annetaan jatkua vuodesta toiseen siksi, että kukaan ei ota asioista selvää. Selvistä vastuuasioista vaietaan niin visusti ja totaalisesti vain siksi, ettei myönnetä sitä, että kaikki johtuu yksinkertaisesti rakennusvalvonnan kompetenssin puutteesta, johdon salaamishalusta ja Lahden kaupungin johdon halusta kitkeä tai mitenkään puuttua tähän rikolliseen toimintaan. Kun joku yrittää siihen puuttua, häntä uhkaillaan ja hänet vaiennetaan aidon mafian tyyliin omertan lailla.

Kaksi vuotta olen kirjoittanut tästä kaikkiin Lahdessa oleviin sanomalehtiin ja tuskaillut asiantilaa, mutta mikään ei ole muuttunut tai mitään ei ole tapahtunut, vaikka Lahden tarkastuslautakuntakin on yrittänyt omalta osaltaan puuttua valvonnan ongelmiin. Mitkään huomautukset tai oikeuskanslerin huomautukset eivät vaikuta tilakeskuksen luupäihin millään tavalla. He noudattavat sitä hyvää tsaarin aikaista ohjetta, että ellei virkamies tee mitään, hän ei tee virkavirhettäkään! Kyllä kansa maksaa!

Epäilen suuresti, että Lahden tilakeskuksen johtaja vastaavine päällikköineen ovat pätemättömyydellään aiheuttaneet Lahden kaupungille miljoonien vahingot siksi, etteivät ole huolehtineet tilaajan rakennuttamisvastuusta, vaan ovat hyväksyneet sellaisia laskuja töistä, joita ei ole tehty asianmukaisesti tai on valvottu huonosti tai ollenkaan. Päättäjille tiedoksi Suomen laki ei kiellä epäilemistä! Toiseksi ” melastelua” on pakina!

Erityisen pettynyt olen Lahden kaupunginvaltuutettujen ymmärrykseen ja kiinnostukseen näitä yhteisistä rahoista, joita vuosien ajan on kylvetty huitsin Nevadaan ja aiheutettu veronmaksajille sellaisia kustannuksia, joilta olisi voitu välttyä asianmukaisella rakennusvalvonnalla ja sisäisillä tarkastuksilla.

Kaikkein hurjinta asiassa on se, että mitä enemmän näitä Tilakeskuksen asioita rakennuttamisvastuista pöyhii, sitä enemmän se alkaa haista! Tutkivalla journalismilla ei Lahdessa ole ollut jalansijaa, koska Lahdessa vaikeneminen on ollut tabu ja tietoja on piilotettu niin taitavasti, että lasten flunssasta ja leikkikenttien tarpeellisuuksista kirjoittavista lahtelaisista rivitoimittajista ei yksinkertaisesti ole löytämään ja käsittelemään näitä asioita. Toisaalta myös monesti toimituksen johto ei uskalla tarkistettujakaan tietoja julkaista!

Pakko yrittää nyt kuitenkin poliisille tehdyn tutkintapyynnön avulla yrittää selvitellä, miksi kustannukset ovat karanneet ja homekouluja on rakennettu Lahdessa ilman suunnitelmia ” mutu”-tuntumalla! Vapaa tiedonvälitys on demokratian paras kulmakivi!

Juhani Melanen

Tässä taannoin mietimme Launeen seurakunnan nuorten kanssa hyvän elämän ohjeita. Ohjeita siihen, miten elämää kannattaa elää, tulee monesta suunnasta. Myös nuoret miettivät elämänohjeita, joita kokosimme yhteen ja jaoimme toisillemme. Niitä olivat muun muassa: älä ressaa turhista, anna anteeksi ja armahda, ole oma itsesi ja anna muidenkin olla sekä rakasta! Mahtavia ohjeita vai mitä?

Raamatussa on myös paljon ohjeita hyvään elämään. 10 käskyä ohjaavat meitä suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Jeesus tiivisti lain rakkauden kaksoiskäskyyn: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Ajattelen, että Raamattu ei kuitenkaan ole pelkästään hyvän elämän ohjekirja, vaan sen sanojen kautta Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä. Jumala ei kutsu meitä ensisijaisesti hyvään elämään, vaan pelastukseen, elämään armahdettuina. Hyvä elämä on jokaiselle meistä ehkä hiukan eri asioita. Yhteistä sille voisi olla, että on terveyttä, läheisiä ympärillä ja katto pään päällä. Kaikki se on kuitenkin itsestä riippumatonta, Jumalalta lahjaksi saatua. Elämä on hyvää, kun sen elää Jumalan kanssa. Niin kuin virressä 517 lauletaan: ”Onneni on olla Herraa lähellä.”

Maija-Reetta Katajisto
Launeen srk

Suomi täyttää 100 vuotta ja sen kunniaksi me kansanedustajat olemme käyneet tutustumassa päiväkoteihin ympäri Suomea. Omat lapseni eivät enää ole päiväkodissa, mutta oma kokemus kolmen lapsen osalta auttaa ymmärtämään niin lasten kuin henkilökunnan arkea. Lahtelaisten päiväkotien lisäksi vierailin tällä viikolla Kalkkisissa ja Vääksyn keskustelussa päiväkoti Hulivilissä. Meillä oli lasten kanssa aivan mainioita keskusteluita. Kaupunkipäiväkoteihin verrattuna Kalkkisissa oli lapsilla jo aika selkeä kuva mitä isona halutaan tehdä. Luonto, kalastus, metsästys, puimurit ja muut työkoneet sekä ajoneuvot olivat lapsille tuttuja. Olemmeko me kaupunkilaisperheet irtautumassa luonnosta ja sen ymmärtämisessä? En usko, mutta töitä pitää tehdä. Päiväkodeissa ja alakouluissa tehdään tärkeää työtä retkien,opetuksen ja leikkienkin muodossa.

Lasten oikeuksia pitää puolustaa

SDP on kannattanut subjektiivista päivähoito-oikeutta myös Lahdessa. Syy on se, että kyse on lapsen oikeudesta. Lapsen oikeudesta olla tasa-arvoisessa asemassa lapsuuden tärkeät vuodet perhetaustasta riippumatta. Turvallinen ja toimiva varhaiskasvatus on koko yhteiskunnan ja perheen kivijalka.

Lainsäätäjälle lapsen etu on keskeinen periaate, joka näkyy ja pitää näkyä kaikessa. Minua on koskettanut ehkä eniten työssäni jatkuvasti kasvaneet lasten huostaanottotapaukset Lahdessa ja Päijät-Hämeessä. Meidän pitää pystyä auttamaan perheitä paremmin, koska uskon, että monta lasten huostaanottoa voidaan ehkäistä oikeilla toimilla. Tässäkin päiväkodin rooli on keskeinen. Hyvinvointiyhtymän pitää tehdä saumatonta yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja koulutoimen kanssa – samoin kun muiden viranomaisten.

Elinkaarimalli on oikea ratkaisu

Lahden koulujen ja päiväkotien uudistaminen ja uuden rakentaminen on tämän syksyn suurimpia päätöksiä Lahdessa. Elinkaarimallin käyttö on aivan oikein otettu mukaan Lahden kaupungin työkalupakkiin ja se on oikein. Liian paljon ja liian monta riskiä on toteutunut kaupungin omalla tuotannolla tehdyissä hankkeissa. Ammatilaisten kanssa tehtävä esimerkiksi 20 vuoden sopimus on lasten ja aikuisten eli hyvinvoinnin henkivakuutus. Siksi toivon, että myös Humpulan päiväkoti (7 MEUR) saadaan mukaan investointiohjelmaan elinkaarimallilla. Muuten meillä tulee ongelmaksi päiväkotipaikkojen riittävyys kunnallisesssa päivähoidossa. Ykstyistä päivähoitoa tarvitaan, mutta ei saa olla itsetarkoitus ajaa alas hyvin toimivaa julkisen sektorin eli Lahden kaupungin päivähoitoa. Oikein toteuttu elinkaarimalli tuo työtä Lahteen ja koko maakuntaan.

Ville Skinnari

Venäjä, Turkki, Pohjois-Korea ja kymmenet maat ovat vajonneet rautasaappaan alle ja sellaisista ihmisoikeuksista, kuin meillä on Suomessa, voidaan vain haaveilla.

Venäjä levittää valeuutisia ja rahoittaa uusfasismia. Sen tavoite on edelleen demokratian tuhoaminen. Lonkerot ulottuvat jo Valkoiseen taloon, joten nyt jos koskaan tarvitaan vastarintaa. Trumpin örveltäminen USA:ssa on jo niin groteski ilmiö, että hänen vastustamisestaan voi tulla milleniaalisukupolven poliittinen avainkokemus.

Luin viikonloppuna loistavan pamfletin, jonka oli kirjoittanut Yalen yliopiston hstorian professori Timothy Snyder. ”Tyranniasta” (suom. Matti Kinnunen, Siltala 2017) kirjassaan hän ruotii säälimättömästi fasismia ja patistelee lukijoita vastarintaan, ennen kuin on liian myöhäistä. Hän on julistanut varsinaisen ”vastarinnan katekismuksen”, jossa käy 20 käskyä Lutherin periaatteella Käsky ja Mitä se on?

Seuraavassa esittelen ne lyhennettyinä ja suuresti pelkistettyinä, mutta erittäin tärkeinä ja vakaviksi tarkoitettuina hätähuutoina elämäntapamme puolesta.

1. Älä tottele ennakkoon
Älä lankea itsesensuuriin! (suomettuminen)

2. Puolusta säilyttäviä instituutioita
Kunnioita yliopistoa, kirkkoa, oikeuslaitosta ja vapaata sanomalehdistöä.

3. Varo yhden puolueen valtioita
Tue monipuoluejärjestelmää

4. Kanna vastuusi maailmaa kohtaan
Aktivoidu ja seuraa aikaasi. Älä jää syrjäänkatsojaksi. Osallistu vaaleihin ehdokkaana!

5. Muista etiikka ja moraali
Keskiluokan ammateissa (lääkärit, tuomarit, opettajat) noudatetaan usein sovittuja pelisääntöjä!

6. Varo puolisotilaallisia ryhmiä
Puolustusvoimat hoitaa kyllä tehtävänsä.

7. Erottaudu
Älä ravaa joukon mukana

8. Usko totuuteen
Tiede ja uskomus ovat eri asia. Tarkista tietosi

9. Ota selvää!
Lue pitkiä artikkeleita ja tarkastele useita lähteitä

10. Ole isänmaan ystävä
Rakasta Suomea aidosti!

Noudata seuraavia myös seuraavia ohjeita:
– Ole mahdollisimman rohkea, aja hyviä asioita, säilytä maltti, kun tapahtuu mahdottomia, harjoittele kehon
politiikkaa, katso silmiin ja juttele, puolusta yksityiselämää, ja tarkkaile ympäristöäsi koko ajan.

Näillä ohjeilla sinä selviät tulevaisuudessa mainiosti. Tosiasiassa yksi Trump ei silti kykene romuttamaan
amerikkalaista järjestelmää, vaikka kuinka uhoaisi. Siksi sinun kannatta myös kuulostella vihapuheita ja vaarallisia sanoja. Löydät myös muista maista vertaisryhmiä niin internetistä kuin järjestöistä.

Nyt olet saanut rokotuksen despootteja, dikaattoreita ja tyraniaa vastaan. Siis hengitä! Ole Suomessa!

Juhani Melanen

Istun lentokoneessa. Kuulen, kuinka koneen mahtavat voimat jylisevät ulkona. Lentokone on juuri aloittamassa kiihdytyksen kiitoradalla. Hetkeä myöhemmin tunnen, kuinka vauhti kiihtyy ja kone koskettaa viimeisen kerran Helsinki-Vantaan lentokentän asfalttia. Katson edessä istuvaa henkilöä, josta huokuu lentopelko. Hän sanoo vierustoverilleen: ”kaikista pahimpia ovat nousut, jostain syystä alkuun latautuu kaikista voimakkain jännitys. Joka kerta hyvästelen mielessäni siihen asti eletyn elämän ja teen hypyn tuntemattomaan. Outoa, koska olen matkustanut satoja kertoja ja silti aina vain pelottaa.”

Jään miettimään ajatusta pelon kohtaamisesta. Sanotaan, että Kristus kohtasi sen kaikkein pahimman pelkonsa Golgatan kukkulalla. Hän pelkäsi yleisinhimillisesti ja tunsi olevansa kahlehdittu tuon pelkonsa alla. Markuksen evankeliumiin on tallennettu sanat, jotka muistuttavat, kuinka hän Getsemanen kauniissa puutarhassa toivoi ”maljan” menevän hänen ohitseen. Se, miten lopulta todellisuudessa kävi, sen me tiedämme.

Hetkeä myöhemmin palaan kahden ihmisen väliseen keskusteluun, joka on ilmeisesti päättymässä. Vieressä oleva vastaa hänelle: ”Mielestäni rohkea ihminen ei ole se, joka ei pelkää mitään. Mielestäni rohkea on sen sijaan se ihminen, jota pelostaan huolimatta uskaltaa. Onko rohkeampaa ja vapaampaa ihmistä kuin se, joka kohtaa pelkonsa?”

Niin, onko siinä Golgatan miehen salaisuus? Valtavan pelon äärellä syntyi jotain, mikä mullisti maailman.

Teemu Reinikainen

Keskiviikkoinen työpaiväni oli monella tavalla positiivinen ja poikkeuksillinen. Aamulla kokoonnuimme Lahden kaupungintalolle Hyvinvointiyhtymän (HYKY) työvaliokunnan kokoukseen yhdessä Päijät-Hämeen kuntajohtajien kanssa. Henki oli hyvä ja uskon, että löydämme yhteisen maakunnallisen näkemyksen vuosille 2018 – 2019. Ne ovat todella haastavia, koska kuntien pitää säästää saadakseen paremmin valtionosuuksia vuoden 2020 jälkeen ja seuraavaksi sadaksi vuodeksi, kun maakuntamalli (ehkä) käynnistyy. Valtiovaraiministeriön valmistelema malli on monella tavalla järkeä vailla. Eri maakunnissa tilanne on erilainen. Meidän pitää nyt panostaa palveluihin (esimerkiksi kotihoito ja terveyskeskukset) ja investoida Keskussairaalaan. Muuten emme ole kilpailukykyisiä 2020 – luvulla, kun kilpailu asiakkaista käydään maakuntien ja myös yksityisten ja julkisten palveluiden välillä.

Aamuinen kokous Lahdessa tarkoitti minulle poissaoloa aamun valiokuntatyöstä (perustuslakivaliokunta), mutta joskus oman kaupungin ja maakunnan asiat pitää laittaa lainsäädäntötyön edelle.

Eduskunta tuli Lahteen

Keskiviikkona Lahti sai vieraaksi eduskunnan, mikä on harvinaista herkkua. Noin 60 kansanedustajaa saapui Lahteen katsomaan teatteriin Täällä Pohjantähden alla – kappaleen ensiesityksen. Tätä ennen kävimme vaasalaisen kollegani Joakim Strandin (rkp) kanssa alustamassa liikunnan – ja kulttuurin kehittämisestä ja rahoituksesta Lahden kaupungin liikunta – ja kulttuurilautakunnalle. Vaasalla menee hyvin ja siellä ollaan ylpeitä panostuksista liikuntaan, kulttuuriin ja sosiaali – ja terveyspalveluihin. He haluavat tarjota asukkailleen Suomen parhaat olosuhteet ja parhaat palvelut. Työllisyys on kunnossa, yliopisto kehittyy ja viennistä tulee rahaa molemmilla kotimaisilla kielillä. Vaasa osaa näyttää tietä myös Lahdelle – Vasa kan visa vägen, kuten Vasa Bladetin haastattelussa totesin.

Minulle teatteri-ilta Lahdessa oli monella tavalla muuta kuin tavanomainen. Aloitteen eduskunnan vierailusta Lahden kaupunginteatteriin teki isäni Jouko vuonna 2014 silloiselle eduskunnan puhemiehelle Eero Heinäluomalle. Isäni muistutti minua asiasta aloittaessani eduskunnassa keväällä 2015 ja vielä vähän ennen kuolemaansa keväällä 2016. ”Varmista, että teatterivierailu Lahteen toteutuu, kun Suomi täyttää 100 vuotta”. Lahtelaisen sivistyksen, kulttuurin ja henkisen pääoman kehittäminen olivat isälleni tärkeitä asioita yhdessä Oikoradan, yliopiskeskuksen ja ammattikorkeakoulun kanssa.

Työ, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus

Mitä itse esitykseen tulee niin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on edelleen ajankohtainen ja puhuttelee meitä monella tavalla eriarvoistuvassa maailmassa ja Suomessa. Mikä on suomalaisen keskiluokan ja hyvinvointivaltion nykytila ja tulevaisuus? Rikkailla menee entistä paremmin – heikommassa asemassa olevilla huonommin. Pienipalkkaisella työllä tai pienyrittäjyydellä ei meinaa enää selvitä – puhumattakaan, jos olet työtön tai muuten työelämän ulkopuolella. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että oikedenmukaisuuden, tasa-arvon ja työn puolesta pitää edelleen taistella. Eli kyse on juuri siitä, miksi Sosialidemokraattinen puolue on aikanaan perustettu ja mihin meitä edelleen tarvitaan porvarimediassa liikkuvista huhuista huolimatta.

Koska olet muuten viimeksi käynyt Lahden kaupunginteatterissa tai missään teatterissa? Kannustan lahtelaisia teatteriin, koska edelleen upea Lahden kaupunginteatteri tarvitsee menestyäkseen asiakkaita muulta Suomesta, mutta myös meitä paikallisia.

Ville Skinnari

Maailman parhaaksi kehuttu peruskoulumme taantuu ilman ripeitä toimia. Nykyinen hallituskoalitio ei enää arvosta koulutusta eikä panosta siihen. Tänään koulutuksen trendejä ovat eriarvoistuminen, laskevat oppimistulokset ja valtion panostuksen romahtaminen.

Valtion päättäjät ovat kääntäneet selkänsä Suomen suurimmalle ylpeydelle: hyvälle peruskoululle. Valtio tukee kyllä Aalto-yliopistoa perustamalla sinne huippu talousyksikön, mutta kääntää selkänsä kruunujalokivellemme, jonka PISA-tuloksia ihmeteltiin ympäri maailmaa ja tultiin katsomaan kauempaakin!

OAJ on yrittänyt takoa päättäjien takaraivoon, millaisia tekoja pitäisi tehdä, että voisimme vielä pelastaa peruskoulumme, mutta turhaan. Tosiasiassa avainasemassa ovat kuntapäättäjät; meillä Lahden kaupungin valtuusto. Tämä porukka on ollut varsin hiljaa ja katsellut vierestä, Se ei ole edes tuominnut huonosti töitä valvoneita Lahden omia virkamiehiä homekoulusotkuissa, vaan on siunannut kymmenien miljoonien vahingot ilman sanktioita!

Ongelmana ei ole se, etteikö perusopetuksen pedagogiikkaa ja opetussuunnitelmia kehitettäisi. Nyt vain eletään sellaisessa Suomessa, jossa päättäjiltä puuttuu tahto uudistaa rahoitusta ja ohjausta peruskoulumme korjaamiseen. Peruskoululaki on luonteeltaan puitelainsäädäntöä. Siksi se antaa kunnille, siis myös Lahdelle ,lähes rajattoman vapauden luovuudelle, jota ei Lahdessa käytetä ainakaan oppimisen hyväksi.

Lahdessa esimerkiksi keksitään koko ajan keinoja vähentää kustannuksia ja tuottaa perusopetusta yhä halvemmalla. Peruspalveluiden valtionosuusjärjestelmä ei aseta vaatimuksia sille, kuinka paljon rahaa perusopetukseen, kukin kunta, Lahtikin, käyttää. Peruskoulun rahoitus on siis yllättävän paljon kiinni kuntapäättäjien halusta ja tahdosta korostaa koulutusta ja sen tukitoimia.

Erittäin tärkeää on tässä tilanteessa kysyä, onko peruskoulun kehittäminen epäonnistuneiden sote-uudistusten vanki? Ja kauanko tämä tilanne jatkuu? Emme voi enää ulkomaanmatkoilla kehuskella aamukahvipöydässä suomalaisten PISA-tuloksilla, sillä vuoden 2006 jälkeen oppimistulosten lasku on ollut tosiasia. Erityisen huolestuttavaa sellaisten oppilaiden kohdalla, jotka eivät saa koulusta edes jatko-opinnoissa tarvittavaa vähimmäisosaamista.

Kotitaustan yhteys oppimistuloksiin on vahvistunut. Yksityiset koulut toimivat kaupungeissa ja maaseudulla oppimistulokset ovat heikompia kuin kaupungeissa. Erot kasvavat oppimistuloksissa, tuen määrissä,kielivalinnoissa, opetusryhmien koossa ja oppilashuollossa. Erot pääkaupunkiseudun ja muun maan välillä kasvavat!

Päättäjien tulisi muistaa, että uusi oppiminen vaatii investointeja ja opettajien osaamisen jatkuvaa päivittämistä! Peruskoulumme tila ei oikeasti tunneta ja tiedetä, vaikka pitäisi. Eniten pihalla tästä on opetusministerimme Sanni Grahn-Laasonen!  Mihin sivistysporvaristo on kadonnut?

Juhani Melanen