On harmaata, märkää ja koleaa. Hyvin tyypillinen marraskuinen ilta. Pimeän keskellä näkyy kuitenkin valomeri. Hautausmaa loistaa Pyhäinpäivän illassa. Näky sopii täydellisesti päivän tunnelmaan. Pyhäinpäivä täyttää sydämen ja mielen surulla ja kaipauksella. Tänäkin vuonna olen jälleen joutunut lausumaan hyvästejäni rakkaille. Ympäröivä pimeys ja synkkyys muistuttavat menetyksistä ja siitä, kuinka elämän rajallisuus luo varjonsa toisten kanssa jaetuille yhteisille matkoille.

Hämärä hautausmaa tai kuoleman todellisuus eivät kuitenkaan pelota. Tunnelma kynttilöistä syntyvän valomeren keskellä on surun ohella samaan aikaan myös levollinen ja tunnelmallinen. Lisäksi koen suurta kiitollisuutta. Jos en kokisi niin suurta surua, en olisi kokenut myöskään rakkautta. Kiitollisuus on hiipinyt mukaan kuvaan vähitellen ja varovaisesti. Sen on pitänyt odottaa oikeaa hetkeä, että olen ollut valmis ottamaan sen vastaan.

Samalla tavalla, kun kynttilöiden valo rikkoo illan pimeyden, kiitollisuuden lisäksi myös toivo rikkoo menetyksen mukanaan tuoman pimeyden. Vaikka hyvästit on lausuttu, tiedän, että kaikki ei ole vielä menetetty. Uskon, että on olemassa mahdollisuus nähdä vielä jonain päivänä taivaan kodissa. Tuon toivon merkiksi sytytän rakkailleni kynttilän. Kunnes näemme jälleen.

Mari Ruuska

Muistoissa elää. Wikipedian mukaan LTP perustettiin 1980. Jääränä väitin, että jo 1979. Olin oikeassa. Nimi muuttui TP Lahdeksi 1999 ja tarina loppui kesken kauden 2004. Syyn arvaatte.

Äskeinen todistettiin, kun joukko ältsyläisiä kokoontui. Muisteltavaa riitti. Yksi muisti yhtä, toinen toista ja kolmas eri lailla.

LTP:n nuorekkaat vanhat miehet

LTP oli väriläiskä. Reijo Virtasen luomus. Parhaimmillaan joukkue oli kärkikahinoissa kakkosessa. Pikkufinaalin voitto jäi parhaaksi meriitiksi.

LTP:ssä pelasi ja valmensi moni pääsarjalainenkin. Nimeän seuran kaikkien aikojen pelaajaksi Jouko Katajan. Saksalassakin asunut edesmennyt maalivahti kuului Suomen olympiajoukkueeseen Moskovassa 1980.

Kahvikekkereissä olivat mukana mm. Sunin veljekset, kaikkien tuntema Hape Kampman sekä Kuusysin kuuluisaksi tekemä, mutta Milkin Pallon hioma Rommi Kallio unohtamatta Kängi Kangasahoa. Näistä miehistä on kirjoitettu mm. Savon ja Kouvolan Sanomissa.

Kari Hyytiä oli maalilla liimanäppi. Hannu Paavo Krouvi omasi eväät komeaan uraan kuten Hannu Nissinen, joka yöjunassa matkalla itään tajusi, että hänestä tuleekin yleisurheilija. Ja tuli.

Alkuaikojen miehistä mukana olivat Jaakko Päivärinta, maaliahne Olli Jokinen, tyylikkäästi juuri ikääntynyt Heikki Hradecky Salminen sekä Ismo Lehtinen, joka lähti aika äkkiä kuten aikanaan saunailloista vaimon käskystä. Mauri Hyökki on edelleen Herrasmies.

Oi niitä aikoja!

Raine Järvinen

Istun Pekingin keskustan kahvilassa ja yritän nopeasti koota ajatuksia tämän viikon valtiovierailusta Kiinaan. Olin ensimmäistä kertaa Pekingissä 1997, 23-vuotiaana. Paljon on Peking muuttunut, paljon on Kiinan muuttunut. Pieni Suomi oli tunnettu teknologiasta ja Nokiasta. Mutta miten nyt? Edelleen Suomen maine on hyvä. Katukuvassakin Suomi näkyy hienosti nyt valtiovierailun aikana. Lentoyhteydet ovat nyt hankalia, kun Venäjä on sulkenut ilmatilansa meiltä. Finnairilla Pekingiin pääsi reilussa 7 tunnissa. Nyt matkaan menee helposti vaihtoineen yli 15 tuntia.

Osallistun täällä tasavallan presidentti Alexander Stubbin valtiovierailuun yhdessä ulkoministeri Valtosen, ympäristöministeri Mykkäsen, maatalousministeri Essayahin ja kansanedustaja Sakari Puiston kanssa. Mukana täällä on noin 25 yrityksen valtuuskunta. Lahtelaista väriä tuovat Peikko ja Halton, joille molemmille kansainvälinen kauppa ja Kiina ovat tärkeässä roolissa.

Eilen tapasimme Kiinan presidentin Xi Jinpingin, pääministeri Li Qiangin ja kansankongressin puhemiehen Zhao Lejin. Lisäksi olemme edustaja Puiston kanssa tavanneet mm. ulkoasianvaliokunnan varapuhemiehen Fu Ziingin ja varapääsihteeri Qi Lujiangin. Stubbin ja Xi:n tapaamisesta on varmasti uutisoitu myös kotimaassa, ja tämä on ollut tärkeä vierailu monessa mielessä tässä maailmantilanteessa Suomelle. Suomen Tekojää Oy:n uutta sopimusta Kiinaan olimme todistamassa jo maanantaina. Moni suomalainen yritys solmii täällä nyt tärkeitä sopimuksia. Hyvä niin, koska kasvua ja työpaikkoja Suomi todella tarvitsee.

Meillä on nyt hyvin erilainen presidentti kuin aiemmin, mutta hyvin on Alex suoriutunut erittäin kovassa paikassa. Pekingiä kovempaa mittaria saa nimittäin maailmasta hakea. Suomen viestit ovat menneet hyvin perille ja olemme saaneet täällä kokoomme nähden erittäin paljon huomioita ja medianäkyvyyttä. Ukrainan tilanne, Venäjä, Lähi-Itä, ydinaseiden uhka, Pohjois-Korea, Euroopan Unionin suhde Kiinaan, USA:n vaalit ja tietenkin maidemme kahdenväliset suhteet ovat olleet agendalla. Eli aikamoinen paketti! Maailman toiseksi suurin talous yskii täälläkin ja voi sanoa, että kenelläkään ei maailmassa mene nyt hyvin. Epävarmuus ja jännitteet näkyvät turvallisuudessa ja taloudessa. Kiinalla on ratkaisujen avaimet kaikkiin merkittäviin asioihin maailmassa, sodista ilmastonmuutokseen. Ja Kiinaa kuunnellaan. Mekin kuuntelimme ja kuuntelemme. Paljon asioita pohdittavaksi jatkoa ajatellen.

Tänään jatkamme vielä illaksi Shanghaihin ja vierailu päättyy torstaina. Yksi konkreettinen asia on ollut sähköautot. Miten suhtaudumme kiinalaisten sähköautojen Euroopan valloitukseen? Hyvälaatuisia ja eurooppalaisia edullisempia autoja löytyy jo Lahdestakin. Miksi en ostaisi sellaista? EU:n ja Kiinan suhteita on hiertänyt EU:n komission 4.7. 2024 asettamat väliaikaiset tasoitustullit kiinalaisille sähköautoille. Suomi pidättäytyi äänestettäessä väliaikaisista tulleista. Lopullisista tasoitustulleista äänestettiin komission tuotesuojakomiteassa 4.10. 2024. Komissio sai jäsenmailta riittävän tuen toimien asettamiseksi viimeistään 31.10. 2024. Suomi pidättäytyi lopullisessa äänestyksessä, koska asetusehdotuksen ei katsottu täyttävän kaikkia kriteerejä. Suomi on ollut varauksellinen myös tuontisuojatoimista, jotka liittyvät kuluttajille merkittäviin tuotteisiin. Me toivomme, että tähän vielä löytyisi neuvotteluratkaisu ja tätä myös Kiinan kauppaministeri korosti minulle tiistaina Pekingissä.

Isoja kysymyksiä ja edelleen vähän vastauksia, mutta tärkeintä, että on keskusteluyhteys tärkeisiin kumppaneihin eri puolilla maailmaa.
Kiinan presidentin isännöimällä illallisella soi tuttua musiikkia: Apulanta toimi erinomaisesti ja samoin Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija.
Moni kiinalalainen kysyi mitä biisejä nämä on.. Eli keikkakutsuja voi alkaa tulla Kiinasta Päijät-Hämeeseen!

Ville Skinnari

Lahdessa, kun FC Lahden naiset varmistivat paikkansa Ykkösessä. Putoaminen kurkki oven takana, sillä VJS johti 4-3, kun 90 oli pelattu. Sitten lahtelaislikat näyttivät luonteensa.

Aino Venemies tasoitti ja ajassa 90+10 Ella Pesonen pisti nimensä historiaan iskemällä osuman, joka riitti säilymiseen. Hurja temppu!

Lahti ansaitsi säilyä, olihan se käynyt voittamassa juuri Oulussa ja Tampereella peräti 5-1 Elli Savolaisen ja Aamu Kinnusen johdolla. Ensi kauden Ykkönen on laatusarja, kun pääsarja typistettiin 8 joukkueeseen. Lisää täytyy treenata ja kova ryhmä kasata, jotta vauhdissa pysytään.

Huima lauantai oli Kuopiossakin. Kups ansaitsi kullan kipparinsa Pennasen johdolla. Ilves juhli hopeaa ja sanokaa minun sanoneen, että lähivuosina sen juhlat jatkuvat. HJK tyri ja saas nähdä, saako tikku-ukko lähteä.

Lahden hiihtomaisemissa ei juhlittu. Kuhnureiden kausi sai jatkoa, mutta eiköhän Jaro hoidu ja sitten uusin eväin parempaan kauteen.

Seuraan salibandyä myös. LaSB kävi Lempäälässä häviämässä raihnaiselle Classicille 1-11. Luit oikein!

Sitä vaan, että Classicin tehomies, ex-LaSB, Tiitus Salokangas jutteli: ”Piti psyykata itseä aika paljon, että pystyi katsomaan heitä vihollisina eikä ystävinä eikä perheenjäseninä.”

Tiituksen isä Thomas ja veli Julius vaikuttavat Lahden kehittyvässä joukkueessa. Tiitukselle tiedoksi, että vastustajat ovat kanssakilpailijoita, ei missään nimessä vihollisia. Ja olisi Tiitus voinut vähän sääliä tuntea.

Sarjassani uudet nuoret kyvyt on vuorossa FC Lahden P17- joukkueen kärkäs kärkimies Emeraude Ndabawedje. Pankaa nimi mieleen!

Raine Järvinen

Päivittäin luemme uutisista sadoista irtisanomisista teollisuudessa, palvelualoilla, rakennusalalla ja IT-sektorilla. Voi olla, että pahin on vielä edessä.
Hallituksen tavoite 100 000 uudesta työllisestä näyttää karkaavan yhä kauemmas. Työllisiä on nyt 50 000 vähemmän kuin hallituksen aloittaessa, ja määrä vain kasvaa.

Monien talousennustajien mukaan talouden elpyminen ja työllisyyden paraneminen perustuvat kotimaisen kysynnän vahvistamiseen, koska vienti kärsii keskeisten kauppakumppaniemme vaikeasta tilanteesta.

Hallitus kuitenkin heikentää ostovoimaa massiivisilla arvonlisäveron korotuksilla ja leikkauksilla, jotka kohdistuvat erityisesti pienituloisiin. Samoin hallituksen veropolitiikan linjaukset halvaannuttivat esimerkiksi Fazerin jätti-investoinnin Lahteen. Epävarmuuden luominen muutenkin vaikeassa markkinatilanteessa ei vahvista yrityksien luottamusta Suomeen ja investointeihin.

Markkinoiden elpyminen ei onnistu, jos ostovoimaa heikennetään entisestään.

Samalla kun työllisyyskehitys on Euroopan heikointa, konkurssien määrä on ennätyslukemissa ja uutiset muutosneuvotteluista ovat arkipäivää, mitä tekee hallitus? Hallitus perustaa jälleen uuden työryhmän. Risto Murron johtama kasvutyöryhmä on hyvä asia, mutta pääministeri Orpon olisi tullut käynnistää tämä työ jo hallituksen aloittaessa kesällä 2023. Jo silloin oli nähtävissä, että Suomen talous ajautuu suohon ja alakuloisuus leviää rakennusteollisuudesta muuallekin.

Työttömyys nousee Lahdessakin. Lahden kaupungin passiivisuus aktiivisuuden sijaan ihmetyttää. Esimerkkinä monelle nuorelle tekemistä ja työtä tuoneen Inspiksen lakkauttaminen. Onko todella näin, että työttömyyden sakkomaksujen vaikutusta on arvioitu aidosti ja oikeasti ja siten todettu, että työllisyyteen ei kannata panostaa? Kuinka moni lahtelainen on saanut työtä eri yhdistysten palkkatukeen perustuneesta työllistämisen mallista? Hyvin moni. Päijät-Hämeen liikunta ja urheilu on tästä hyvä esimerkki.

Matkustan ensi viikolla Kiinaan tasavallan presidentti Stubbin, sekä ympäristö- ja ilmastoministeri Mykkäsen, maa- ja metsätalousministeri Essayahin, ulkoministeri Valtosen ja Kiina-ystävyysryhmän varapuheenjohtaja Puiston kanssa. Toimin eduskunnan Kiina – ryhmän puheenjohtajana. Valtiovierailulla keskusteluissa esillä ovat Suomen ja Kiinan kahdenväliset suhteet, Venäjän hyökkäyssota Ukrainassa ja muut ajankohtaiset turvallisuuspoliittiset ja kansainväliset kysymykset. Ohjelmassa on lisäksi eri tilaisuuksia ja tapaamisia yhdessä suomalaisen yritysdelegaation kanssa.

Ville Skinnari

Kirkkovuoden teksti muistuttaa meitä anteeksiantamuksesta. Jo pienen lapsen kanssa anteeksi antamista ja saamista pitää kovasti harjoitella. Kun antaa anteeksi leikkikaverille, voi taas jatkaa yhteistä leikkiä uudelta pohjalta. Parhaimmillaan anteeksianto nollaa tilanteen, eikä ikävä teko enää kaiherra mieltä. Molemmat voivat luottaa siihen, että toinen ei ajattele toisesta pahaa.

Uutisia seuratessa anteeksianto kansojen kesken tuntuu olevan vaikeampaa, kuin lasten maailmassa. Usein tuhoisia ilmaiskuja ei pyydetä anteeksi, eikä niitä myöskään saada anteeksi. Pikemminkin vastataan uusilla ilmaiskuilla ja koston kierre on valmis. En tiedä kuuluuko rauhansopimuksiin anteeksianto mutta se voisi poistaa katkeruutta.

Kristitty elää koko elämänsä anteeksiantamuksen varassa. Se velvoittaa ja vapauttaa meidät kohtaamaan lähimmäisemme ystävällisesti, lempeästi ja anteeksiantavasti. Tällöin Jumala saa vaikuttaa kaikissa kohtaamisissamme. Voimme olla enkeleitä toisillemme.

Ville Hakulinen 

Eduskunnassa on ollut taas vilkas viikko. Lahdessa osallistuin valtuustoseminaariin torstaina. Kaupungintalolle kokoontuneet valtuutetut saivat tietoa mm. valtionosuuksista valtiovarainministeriön toimesta ja rakentamisen luvituksesta.
Eduskunnassa oppositio jätti hallitukselle välikysymyksen vientivetoisesta palkkamallista, eli niin sanotusta palkkakuoppalaista. Laki lukitsisi naisvaltaiset- ja matalapalkka-alat ikuiseen palkkakuoppaan. Esitimme hallitukselle epäluottamusta.  Olisi ollut rehellistä kertoa mitä tämä tarkoittaa opettajille, varhaiskasvatuksen ammattilaisille tai sairaanhoitajille.

Hallitus on esittänyt, ettei lakiehdotus ole tarkoitettu rajoittamaan minkään alan palkanmuodostusta. On kuitenkin syytä palauttaa mieleen valtakunnansovittelija Sajavaaran lausunto Helsingin Sanomissa, jossa hän totesi, että laki käytännössä estäisi kunta-alan ja naisvaltaisten alojen palkkaeroja kaventavien esitysten, kuten vuoden 2022 sopimuksen tekemisen jatkossa.

Hallitus on myös korostanut, ettei lakimuutoksella haluta puuttua sovittelijan riippumattomuuteen tai työmarkkinajärjestöjen sopimusvapauteen, eli työnantaja- ja työntekijäliittojen välisiin neuvotteluihin. Kuitenkin oikeuskansleri, hallituksen ylin laillisuusvalvoja, on todennut lausunnossaan, että ”vaarana on, että puuttumalla työmarkkinajärjestöjen sopimusautonomiaan ja sovitteluinstituution riippumattomuuteen lainsäädännön keinoin, saatetaan vaarantaa työmarkkinajärjestelmän toimivuutta epäasianmukaisella ja oikeudellisesti ongelmallisella tavalla.”

Hoitajapula on tällä hetkellä valtava, eikä alalle saada riittävästi opiskelijoita. Samanaikaisesti hallitus suunnittelee merkittäviä leikkauksia hyvinvointialueiden rahoitukseen. Työmäärän ja tehtävien vaativuuden kasvu, puutteellinen perehdytys vaativiin tehtäviin sekä asiakasmäärän ja kiireen lisääntyminen ovat jo nyt heikentäneet terveydenhuoltoalan vetovoimaa ja työssä pysymistä. Lisäksi tyytymättömyys palkkaukseen on yksi merkittävimmistä syistä, miksi monet harkitsevat alan vaihtoa.

Tällä lakimuutoksella naisten ja miesten väliset palkkaerot kasvavat entisestään ja sen lisäksi sairaanhoitajat, opettajat ja varhaiskasvatuksen työntekijät ollaan ajamassa pysyvästi palkkakuoppaan. Eikä tämä rajoitu pelkästään julkisen sektorin työntekijöihin – samaan kuoppaan joutuvat myös myyjät, tarjoilijat, rakennusmiehet, laitoshuoltajat ja kuljettajat. Tämä esitys koskee kahta kolmasosaa suomalaisista palkansaajista eli puoltatoista miljoonaa suomalaista.

Ja sitten vielä itse vientiteollisuuteen. Suomen viennin kilpailukyvystä pitää olla huolissaan, mutta onko duunarin palkkataso se todellinen viennin ongelma? Ei ole. Todellinen ongelma on Suomen elinkeinorakenne ja yrityksien kyvyttömyys muodostaa arvoa viennistä. Myymme edelleen bulkkia. Onneksi toki poikkeuksia on. Katsotaan vaikka metsäteollisuutta, mikä lupauksistaan huolimatta ei ole pystynyt kehittämään uusia tuotteita. Sellu on edelleen sellua. 1930-luvun innovaatio. Ei ihme, jos Suomen kansantalous ei kasva. Tästä kehityksestä on suomalaista duunaria turha syyttää. Tai edes politikkoja. Suomalainen yritysjohtaja on tehnyt tulosta viimeiset 20 vuotta saneeraamalla, ei luomalla kannattavaa kasvua. Siinä on suuri ero maailman kärkeen. Miksi tuemme edes startup – yhtiöitä, kun niitä pääasiassa omistavat venture capitalistit eli sijoittajat myyvät ne ensimmäisen tilaisuuden tultua ulkomaille?

Etelärannassa tämä voi olla vaikea aihe keskustella, koska työmarkkinoista on helpompi puhua. Siinä olisi keskustelun avaus. Suoraa puhetta arvopohjaisesti ja realistisesti. Eli arvopohjaista realismia parhaimmillaan.

Ville Skinnari

Lokakuun lopulla vietetään maailman kaikissa luterilaisissa kirkoissa reformaation eli uskonpuhdistuksen muistopäivää. Vuoden 1517 lokakuun viimeisenä päivä Martti Luther nimittäin julkaisi 95 teesiään katolisen kirkon anekauppaa ja muita väärinkäytöksiä vastaan. Siitä alkoi kehitys, joka lopulta johti evankelis-luterilaisen kikkokunnan syntyyn ja mikä tärkeää, myös katolisen kirkon uudistumiseen.

Luther ei lainkaan aikonut perustaa uutta kirkkoa eikä tähdännyt siihen, että hänen nimensä komeilisi tuon kirkkokunnan nimessä. Hän vain halusi palauttaa kirkon takaisin perustuksilleen, Raamattuun, Jumalan armoon, lahjana saatuun vanhurskauteen. Hän tahtoi putsata pois kirkon aarteen päälle kertyneen pölyn ja roskan. Tämä puhdistustyö ei sujunut noin vain.

Niinhän se on yksittäisten ihmistenkin kohdalla: ei ole mukavaa kuulla, että olen ollut väärässä ja minun pitäisi muuttaa käyttäytymistäni. Vastustus ja uhmakkuus siitä helposti seuraa. Reformaation eli uudelleen muotoilun muistopäivä antaa meille hyvän syyn katsoa omaa elämää ja uskoa. Onko siihen kerääntynyt huomaamatta jotain turhaa, Jumalan tahdon vastaista? Olisiko aihetta palata uskon yksinkertaisiin perusasioihin?

Minusta ne ovat Jumalan rakkaus, Jeesuksen ristinkuolema ja ylösnousemus, minkä tähden anteeksianto ja pelastus on meille täyttä lahjaa. Me palastumme yksin uskosta, yksin armosta, yksin Kristuksen tähden. Raamatusta ja seurakunnan elämästä nämä perusasiat löytyvät. Tervetuloa niiden ääreen!

Riitta Särkiö

Ja nuoriin naisiin. Unohdetaan hetkeksi Huuhkajat. Mitäs sinne rahaa polttamaan.
Kyllä ne ammattilaiset elävät ilman Palloliiton rahoja.

Ja valmennusta pienemmäksi. Laskin, että Huuhkajien listoilla on ainakin kahdeksan eri valmentajaa. Kuka kuiskii mitäkin Riven korviin.

Ei ihme, ettei osata päättää montako topparia, mikä on Pohjanpalon rooli, mikä Kamaran pelipaikka jne. Minusta muuten Kamaran paras paikka on vaihtopenkki.

Ehdotan, että aletaan satsata naismaajoukkueeseen. He menevät kisoihin ja siellä on jopa menestymismahdollisuudet. Myös tyttöjoukkueisiin pitää laittaa rahaa, se poikii ? tulevaisuudessa.

Palloliiton täytyy palkita ylimmäksi koordinaattoriksi Sirpa Selänne. Sirpahan tietää kaiken!

Lisäksi kaikki mahdollinen tuki poikamaajoukkueille. Kaksykkösissä on valtavaa voimaa ja 19-vuotiaat mellastavat kansainvälisiin voittoihin lahtelaisvoimin, Pasanen, Maukonen, Huovila ja Puukko.

Huuhkajien kohtalosta päättäköön itse Stubb, kun tulee valtiovierailulle Suomeen.

Sarjassani lahtelaiset futislegandat on vuorossa mm. Milpassa ja Ältsyssä pelannut Jaakko Päivärinta. Siinä sitkeä pakki kuin terrieri ja heitteli laidaltaan maukkaita keskityksiä ja muistanpa Jaskan iskeneen maalin jos toisenkin. Muistutti tyyliltään Reippaan kahden kullan Ismo Niskakoskea.

Kiekosta sen verran, että älkää perjantaina buuakko HPK:n Jesse Kiiskiselle. Orastava tähti matkalla Änäriin ja se tietää Pelsuille rahaa!

Raine Järvinen

FC Lahden P17, minulle B-junnut, pelaavat pääsarjassa ihan kärkijoukkueiden takana. Vierailu Tampereen Vuorekseen ei lisännyt pistetiliä. Jopa kullasta unelmoiva Ilves voitti 2-1. Tekisi mieleni sanoa, että säkällä.

Alku näytti pahalta. Peli tasaantui ja lahtelaiset pistivät kotipojat pinteeseen. Oliver Helttunen tasoitti ja toisen jakson alkupuolella vierasjohto roikkui ilmassa.Ei tullut osumaa hyvistäkään paikoista, tuli punainen kortti ja Ilves onnistui iskemään voittomaalin kahdeksan minuuttia ennen loppua. No, oli Ipalla muitakin paikkoja.

Lahti on tässä ikäluokassa maamme kärjen tasolla. Lupaavia poikia kaikki. Vaihtopojat kestivät vertailun aloittaviin. Jos treeni-intoa riittää, on saumaa vaikka mihin.

Molari Veikka Rättö teki useita haamutorjuntoja. Hän ohjasi hyvin äänellään puolustuspeliä. Niin paljon veesanaa ei tarvitsisi käyttää, enkä nyt tarkoita varo, varo huutoja.
Topparipari Miro Köykkä (C) – Abulfazar Seyar pärjäsi erinomaisesti Ilveksen kovia kärkiä (mm. Veikkausliigassakin esiintynyt Arttu Tulehmo) vastaan. Vasen pakki Jesse Nieminen oli vaikeasti ohitettavissa. Sitkeä oikea pakki Miika Vatanen nousi silmissäni ehkä parhaaksi, mutta jostain syystä hänet vaihdettiin pois. Tilalle tuli toki pelimies.
Emil Kuparinen uurasti keskikentällä kahden edestä. Otto Heimonen oli pari kertaa hilkulla maalata. Kauden maalitykki Elias Riihelä ei viihtynyt tekonurmella täyttä aikaa.
Valmentaja Ilari Koljonen oli mainio tsemppari ja taktista silmääkin näytti ja kuului olevan. Kerran hän arvosteli tuomaria sanoin, nyt menee vihkoon. Oikeassa oli.

Ai niin, erikoistilanteita sopii hioa…

Lopuksi ilosanoma. Ensi kaudella lahtelaisella jalkapalloilulla menee huomattavasti tätä kautta paremmin useimmilla rintamilla! Uskoo ja toivoo

Raine Järvinen