Jätin viime kuussa kirjallisen kysymyksen työsuhdepyörien verovapauden poistamisesta. Valtiovarainministerin vastaus kysymykseeni ei vakuuta.
Purra ei ottanut lainkaan kantaa pyöräilyn terveyshyötyihin. Työmatkapyöräily on tutkitusti lisännyt työntekijöiden työhyvinvointia ja vähentänyt sairaslomapäiviä. Nämä tuovat myös säästöjä valtion sosiaali- ja terveysmenoihin. Eikä kyse ole eliitin etuoikeus, vaan tavallisen suomalaisen työssäkäyvän mahdollisuus liikkua monipuolisesti.

Vastauksessa perusteltiin lakimuutosta lähinnä vain talouden kannalta. Purran mukaan työsuhdepyöräetu kohdistuu ”tavallista kalliimpi” pyöriin, eli sähköpyöriin. On täysin perusteltua, että työsuhdepyöräksi valikoituu nimenomaan sähköpyörä. Sähköpyörä alentaa tutkitusti kynnystä liikkua hieman pidempikin työmatka yksityisauton sijasta pyörällä. Se on siis ympäristöteko, mutta ennen kaikkea kansanterveyteen vaikuttava asia.
Purra toteaa myös, että työsuhdepyörien kasvu näyttäisi laskeneen alkuvuoden jälkeen. Syy tähän on yksiselitteisesti juuri tämä lakimuutos – ihmiset eivät enää valitse pyörää tämän veroedun poistamisen vuoksi. Mahdollinen lakimuutos on jo nyt pysäyttänyt sähköpyörien kaupan. Kävi aivan samoin kuin 2015–2019 Sipilän hallituksen kaudella, kun Anne Berner toi puskista autoverouudistuksen esityksen, joka jäädytti autokaupan täysin.
Taloudenhoito on sekin taitolaji. Oman laisensa ilmapiirin luomisessa nykyhallitus on onnistunut. Pelottelu, uhkailu ja tavallisten ihmisten kyykyttäminen on ainakin onnistunut. Nyt Suomessa pitää tehdä iso työ, että ilmapiiri muuttuisi.

Viime viikolla pelasimme jääkiekon Alumni Cupin Launeen jäähallissa. Mukana meitä oli 360 entistä Reippaan pelaajaa vuosilta 1950 aina 1980 luvun loppuun saakka. Oli mahtavaa tavata pelikavereita vuosien tauon jälkeen. Osan kanssa emme olleet tavanneet varmaan vuosikymmeniin.
Meillä 1970 – luvulla syntyneillä oli vähän eri tempo kuin 1980 – lukulaisilla, mutta siihen nähden meillä meni ihan hyvin. 1973–1974 syntyneiden joukkuettamme kipparoi Anssi Karen ja varakapteenina toimi Jari Kauppila. Mika Morri pelasi varmaa peruspakin peliä ja minunkin puolustajan roolin tuli mukaan yksi maali ja yksi rangaistuslaukaus (tolppaa ei kuitenkaan lasketa).
Toivottavasti turnaus saa jatkoa ensi vuonna. Iso kiitos järjestäjille!

Ville Skinnari

Kesälomat on nuorilla alkaneet ja syytä iloon on paljon! Kaverit ja loma aika makee juttu! Kesäkuussa riittää tekemistä ja tapahtumia Lahdessa ja koko maakunnassa.

Moni viime viikolla valmistujaisia juhlinut miettii nyt kuumeisesti mistä saada töitä? Työllistävä hanketoiminta on ajettu alas siitä mitä se on ollut. ”Markkinat hoitaa” on hokema ja polku minne Orpo ja Purra ovat Suomea vieneet ja tulostaulu on armoton. Alaspäin mennään ja kovaa.

Ei pitäisi aina vanhoja muistella, mutta kyllä meidän nuoruudessa kesätyöt oli mahdollisuus tienata ja päästä mukaan työelämään. Paikkojakin oli tarjolla, julkisella ja yksityisellä sektorilla. Ja eka duuni on kova juttu! Seuraava työ on aina helpompi löytää. Työhaastattelun yksi tärkein kysymys on aina yleensä se tärkein onko sinulle työkokemusta ja jos on niin mistä.

Nyt tilanne on toinen. Kesätöitä ei ole kuin harvoille. Nuorisotyöttömyys on nyt Suomessa 27 prosenttia! Se on karmea luku.

Nuorten pitkäaikaistyöttömyys on ollut räjähdysmäisessä nousussa. Korkeakoulutettujen vuorten pitkäaikaistyöttömyys on jopa kaksinkertaistunut. Alle 25-vuotiaiden keskuudessa työttömyys on kasvanut suomalaisilla 92 prosenttia ja ulkomaalaistaustaisilla 218 prosenttia. Työttömyydestä kärsiietenkin rakennustyöntekijät, myyjät ja kauppiaat jahoivapalvelun ja terveydenhuollon työntekijät. Esimerkiksi näissä ammateissa avoimien työpaikkojen määrä on pudonnut keskimäärin 37%.
Pitkäaikaistyöttömyys vaikuttaa nuoren elämään usealla eri tavalla. Se ei ainoastaan heikennä ammatissa osaamista ja työkykyä, vaan vaikuttaa myös laajasti mielenterveyteen ja jaksamiseen. Taloudellinen epävarmuus voi ajaa nuoren taas rahaongelmiin, mikä aiheuttaa taas lisää haasteita arkeen. On kestämätön tilanne, että nuori tekee ison työn ja valmistuu ammattiin, vain jäädäkseen työttömäksi odottamaan avointa oman alan työpaikkaa. Useasti tässä tilanteessa päädytäänkin hakemaan töitä jostain muulta kuin siltä omalta alalta, koska paineet toimeentulosta ratkaisee.

Moni nuori olisi hyvinkin motivoitunut tekemään kesätöitä, mutta jos paikkoja ei ole tarjolla, ei tätä tärkeää ensikokemusta työelämästä oikein saa. Meillä on valtavasti reippaita ja osaavia nuoria, joiden potentiaali tulee saada kokonaisuudessaan käytäntöön.

Lahti on tehnyt ennen paljon kesätöiden löytämiseksi ja hyviä hankkeita. Ja tekee edelleen. Se ei vain enää riitä, kun Orpon hallitus on vienyt työkalut kasvuun ja talouden iso kuva on synkkä.

Kiitos myös Lahdessa siitä, että puistoruokailut ovat tulleet takaisin. Paljon sen eteen tehtiin töitä, mutta hyvä että nyt tämä käytäntö on tullut takaisin.

Ville Skinnari

Tuntuuko sinusta siltä, että kesää kohti vauhti vaan kiihtyy? Valoisat illat, joka puolelta ympäröivä vehreys, lintujen laulu ja kesän odotus valtaa mielen eikä työnteosta ja arjen askareista tahdo tulla mitään. Toisaalta on halu saada työpöytä tyhjäksi ja elämä valmiiksi ennen kesän tuomaa lepoa ja virvoitusta.

Helluntai on hyvä pysähdyspaikka kaiken tämän keskellä. On hyvä ihan vaan olla ja hengitellä, viipyä Pyhän Hengen virvoittavassa tuulessa, liekin lämmössä, kyyhkysen kujerruksessa. Pyhä Henki on lohduttaja, toivon antaja ja viisauden tuoja, rohkaisija, luovuuden ja rakkauden lähde.

Pysähdy siis hetkeksi ja hengitä ulos kaikki huolesi ja murheesi. Sisäänhengityksessä voit antaa rakkauden ja lempeän hyväksynnän virrata itseesi. Rukoile oman hengityksesi tahdissa Martin Lönnebon rukouksen sanoin:

Hengitän ulos levottomuuden,
hengitän sisään rauhan.

Hengitän ulos hälinän,
hengitän sisään hiljaisuuden.

Hengitän ulos pimeyden,
hengitän sisään valon.

Kristus sanoo:
”Älköön sydämenne olko levoton.
Minä jätän teille rauhan.”

Pauliina Hatakka

Moro. Olen ollut kevättauolla ja jatkan kesälomalle parvekkeelle, josta on avara näkymä yötä päivää auki olevan Prisman pihaan. Siinä sitä kuulkaa näkee vaikka mitä. Jo nyt kukkavarkaus, tappelu, kolari…

Skuutteja seurailen silmä tarkkana. Onnettomuus on tulossa. Kaksi yhdellä on normi, kolme samassa ei harvinaista. Mahtuuko siihen neljä? Tarkkailen…

Skuuteista puheenollen lähdin ppllä kylille, matkaa kymmenen kilsaa. Löin itseni kanssa vetoa, että saan juoda yhden oluen kypärällistä skuuttaajaa kohden. Sain nauttia vissystä.

Olen pohdiskellut miksi Kuopio pärjää, Lahti ei. Miksei Suomi pärjää kiekossa? En ota kantaa valmentajaan. Paitsi kyllä siellä innostavampi käskijä saisi olla.

FC Lahdelle näyttäisi aurinko paistavan, vaikken isolla mainitse voittoa Helsingin seudun kutosjoukkueesta. (Kartassani Järvenpää kuuluu Helsinkiin).

Vaikka peli on yskinyt, asiantunteva, hehee, silmäni näkee kehittyvät otteet. Olkaa huoleti, Lahti nousee. Hienoa, että omat pojat loistavat Inkisen johdolla. Hyvät kotimaiset hankinnat kehittyvät Koskinen mallina. Muutama ulkolainen on ihan vahvistus Kante esimerkkinä. Hyvä tästä tulee.

Naisjoukkue on yllättänyt ja on kärkikahinoissa. Liigasta pudonneet Ilves ja Honka ovat saaneet kyytiä. Jatkakaa samaan malliin johtotähtinä Sanni Saarinen ja Elli Savolainen.

FC Lahden B-junnut jyräävät SM-sarjaan. Hienoa, kun on tulevaisuutta. Eliel Salmensuu ja Eelis Kuparinen ovat loistaneet muiden ohella. A-junnuja ei auta edes Niilo Rantasen taitavuus.

Jo ammoisina aikoina tutustuin Saksalassa Rene Lehtoseen, urheilumieheen. Nyt hän on poissa, vaikkei ole. Hän elää perheensä sydämissä.
Myös Kisapuiston yllä leijuu Renen henki. Reipas järjesti hienon muistamisen ja hiljaisen hetken. Renen kunniaksi Reipas järjesti maalikarkelot.

Rene, tämän kesän makkarat jäi syömättä, tarinat tarinoimatta, mutta muistoissa olet. Hieno Mies.

Raine Järvinen

Toukokuun loppu ja kesäkuun alku ovat omassa elämässäni usein kiireistä ja samalla innostavaa aikaa. Kesän rippikoulut ovat juuri alkamassa. Toukokuu kuluu viimeisiä valmisteluja tehdessä, isosia rohkaistessa ja kuluneesta isoskoulutusvuodesta kiittäessä. Miten upeaa onkaan taas päästä pohtimaan elämän suuria kysymyksiä yhdessä nuorten kanssa!

Kesän ensimmäinen leiripäivä on usein täynnä jännitystä – kuka nukkuu missäkin, mitä tehdään illalla, ja löytyykö kavereita. Mutta jo ensimmäisen iltahartauden aikana tapahtuu usein jotakin hiljaista ja suurta: yhteys alkaa syntyä.

Samalla kun valmistaudumme leireihin, alamme kirkkovuodessa lähestyä Helluntaita – Pyhän Hengen vuodattamisen juhlaa. Elämme Pyhän Hengen odotusta. Ylösnoussut Jeesus lupasi, että me emme jää tänne yksin. Hän lupasi lähettää meille Puolustajan, Totuuden Hengen, joka kulkee kanssamme, rohkaisee ja synnyttää uskoa. Pyhä Henki on kuin tuuli, sitä ei voi nähdä, mutta sen vaikutukset näkee ja tuntee!

Elämässä on paljon hetkiä, jolloin kaipaamme puolustajaa, rohkaisijaa ja yhteyttä toisiin. Silloin voimme luottaa siihen, että Jumala on läsnä – Henkensä kautta. Milloin sinä olet viimeksi kaivannut rohkaisua? Entä hetkeä, jolloin olet kokenut olevasi osa jotakin suurempaa?

Maija-Reetta Katajisto

Työskentelin Kuusamossa vuosina 2005–2009 aluekehitysjohtajana. Vastuualue oli laaja eli Koillis-Suomi ja haasteet sen mukaiset mukaan lukien Venäjän raja-asemat Sallassa ja Kuusamossa. Mahdollisuuksia oli kyllä sitäkin enemmän, kuten matkailun ja yhteyksien kehittäminen Suomessa, mutta myös eri puolille maailmaa. Rukan kansainvälistyminen on tästä hyvä esimerkki. Muistan 2008 finanssikriisin jälkeiset tunnelmat Suomesta mutta myös rajan takaa itänapuurissa. Kysyimme Vienan Karjalassa, miten lama on vaikuttanut elämään: ”Ei mitenkään, meillä on järvessä kalaa ja vettä.”

Suomalainen aluekehitys on monella tavalla muuttunut ja jäänyt paitsioon. Pienten kuntien on vaikea saada riittäviä resursseja uuden luomiseen. Siksi yhteistyö on välttämätöntä. Koko Suomi on talouden ja työllisyyden vakavassa kriisissä eikä parempaa ole luvassa Orpon ja Purran puheista tai teoista huolimatta. Onneksi meillä on puhtaat vesistöt ja kalaakin.

Heinolassa ja koko alueella kuultiin uutinen, kun Great Northern Minerals ja sen tytäryhtiö Stedle Exploration AB malminetsintälupahakemus vedettiin pois. Otin itse asiaan kantaan aivan kuten Asikkalan aiempaan kaivoshankkeeseen ja toin faktoja esille. Kaivosala ymmärsi itse, että on parempi vetäytyä. Marinin hallituksen uusima kaivoslaki tuo myös paikallisia työkaluja ja vaikuttamiskykyä. Paikallisten aktiivinen työ, yli 100 lausuntoa Tukesille ja kaupungin selkeä kanta toivat tulosta. Päijänteen vesistöalue on meidän eikä sitä kukaan saa pilata. Ei koskaan.

Hienoja kohteita meillä on Sysmässä ja Asikkalassa monia, samoin Päijänteen toisellakin rannalla Kuhmoisissa, Padasjoella ja Jämsässä. Haukkasalon talkoohenki urheilupaikkojen rakentamiseen on saatava meille myös Virmailan saareen ja muuallekin. 

Tekemistä silti tarvitaan. Maakuntaliitto nosti aivan oikein Päijänteen aluekehityksen keskiöön. Lahden ja Jyväskylän pitää olla tässä täysillä mukana. Samoin Pirkanmaan ja Kymenlaakson maakuntien Päijät-Hämeestä ja Keski-Suomesta puhumattakaan.

Yhteiset tavoitteet auttavat. Päijät-Hämeen, Keski-Suomen sekä Pirkanmaan asia on yhteinen. Uusia yhteyksiä ja reittejä tarvitaan itä-länsi suunnassa erityisesti. Päijänteen ja Saimaan yhdistäminen kanavalla on entistä ajankohtaisempaa, kun Saimaan Kanava on paitsiossa. Nyt pitäisi ajatella isommin. Pienistä askelista konkreettinen esimerkki yhteistyöstä on Sysmän ja Kuhmoisten välisen lauttayhteyden elvyttämiseksi. Lautta mahdollistaa sujuvan yhteyden matkailuun ja paikalliseen yrittäjyyteen – ja Tehinselkään, joka nukkuu harvoin.

Tunnen vedet ja satamat hyvin, koska Virmailan saaresta meillä on lyhyt matka Sysmään tai Kuhmoisiin. Ei tarvitse edes valita, kun voi käydä molemmissa ja matkalla pysähtyä Koreakoivussa kolmen kunnan yhteisellä saarella. Kalaa on ja puhdasta vettä. Päijänne on meidän lähde ja meri. Välillä niin pehmeä, juotavan kaunis, mutta joskus pirun kylmä, vihainen ja myrskyisä.

Ville Skinnari

Suomi ja Euroopan Unioni ei voi enää katsoa vierestä Israelin sotarikoksia. Voi olla jo myöhäistä, mutta parempaakaan aikaa ei tule. Suomen pitää välittömästi käynnistää valmistelu Palestiinan tunnustamisesta ja edistää kahden valtion malliin pohjaavaa rauhanratkaisua.
Palestiina on raunioina, ihmiset kuolevat, näkevät nälkää, mutta Israel ei lopeta. Israel on viimein myöntänyt suoraan, mitä se tavoittelee: Gazan täydellistä tuhoa ja palestiinalaisten pakkosiirtoa. Israel käyttää palestiinalaisten nälkää ja hätää sotakeinona ja estää humanitäärisen avun Gazaan. Gazassa on kuollut lapsia enemmän kuin missään modernin ajan konfliktissa. Päivittäin kuolee tai vahingoittuu 100 lasta YK:n raporttien mukaan. Ja nyt lisäksi nälkäkuolema uhkaa 14 000 vauvaa.

Hallitus ei ole kyennyt johdonmukaiseen ja aloitteelliseen politiikkaan Gazan kysymyksessä. Perussuomalaiset ja Kristillisdemokraatit jarruttavat. Ulkoministeri Valtonenkin on ollut vaitonainen kommentoimaan aihetta. Hallituksen yhteisiä linjauksia ei yksinkertaisesti ole. Ne vähätkin kannanotot, mitä olemme saaneet, tulevat valitettavasti liian myöhässä. SDP kannatti Palestiinan tunnustamista jo elokuusta 2024. Miksi Norja ja Ruotsi ovat sen voineet tehdä, mutta me emme?

Suomi ja Euroopan Unioni voi vaikuttaa, jos haluaa. Tässä esimerkkejä diplomatian keinoista ja kovimmistakin työkaluista:

• YK:n työn ja humanitaaristen periaatteiden puolustamiseksi Suomi voisi viestiä selvästi, että emme hyväksy humanitaaristen periaatteiden vastaisia suunnitelmia, kuten Israelin ja Yhdysvaltojen esittämää “uutta apumekanismia”, jonka YK ja kansalaisjärjestöt ovat tuominneet humanitaaristen periaatteiden vastaisena ja vaarallisena ilmoittaen, että he eivät ole siinä mukana. Suomen tulisi esittää vahva poliittinen tuki YK:n ja humanitaarisen yhteisön työlle Gazassa. YK:lla on täysi valmius avun toimittamiseksi perille.

• Palestiinan tunnustaminen. Suomi voisi selkeästi ilmoittaa aikomuksesta tunnustaa Palestiinan valtio ja käynnistää prosessi tunnustamisen toteuttamiseksi mahdollisimman pian. Suomi voisi ilmoittaa tunnistamisesta Ranskan ja Saudi Arabian puheenjohtamassa YK:n kahden valtion ratkaisua koskevassa rauhankonferenssissa kesäkuussa 2025. Konferenssi toisi tunnustamiselle painoarvoa. Suomen voisi lähettää konferenssiin korkeimman mahdollisen edustuksen eli tasavallan presidentin.

• Kansainväliset tuomioistuimet. Suomi on ilmaissut tukensa ICJ:n ja ICC:n toimivallalle ja työlle. Tämä tuki tulisi osoittaa myös käytännössä: Suomen tulisi selväsanaisesti tuomita Yhdysvaltojen kansainvälisen rikostuomioistuimelle (ICC) asettamat pakotteet ja tukea tuomioistuimen toimintakykyä. Suomi voisi rahoittaa kansainvälisen rikostuomioistuimen ja kansainvälisen tuomioistuimen työtä. Suomi voisi tukea Etelä-Afrikan kannetta kansainvälisessä tuomioistuimessa (ICJ) kansanmurhan tutkimiseksi. EU-maista Belgia, Espanja ja Irlanti ovat liittyneet tukemaan kannetta.

• EU-Israel yhteistyö ja taloudelliset pakotteet. Suomi voisi edistää proaktiivisesti EU-Israel-assosiaatiosopimuksen jäädyttämistä ja yhteistyön keskeyttämistä toistaiseksi sekä sopimuksen ihmisoikeuspykälän toteutumisen arvioita. Suomi on jo asettunut kannattamaan aloitetta sopimuksen ihmisoikeuspykälän arvioinnista, mutta tätä on syytä vaatia toimeenpantavaksi viipymättä sen sijaan että asiasta vain keskustellaan. Suomi voisi edistää siirtokuntatuotteiden tuonnin kieltoa EU:n alueelle. Suomi voisi edistää EU-maiden yhteisiä kauppapakotteita Israelin valtiolle sekä valtionjohdolle. Suomi voisi vahvistaa yhteistyötään muiden samanmielisten EU-maiden kanssa, yhteisillä julkilausumilla ja yhteisellä vaikuttamistyöllä suhteessa Israeliin, muihin EU maihin ja Yhdysvaltoihin.

• Suomi voisi vastata EU:n avunpyyntöön ilmoittaen valmiudestaan vastaanottaa sairaanhoidon tarpeessa olevia vakavasti sairaita ja loukkaantuneita lapsia Gazasta. Esimerkiksi Italia ja Irlanti ovat näin tehneet.

• Suomi voisi lisätä humanitaarista apuaan alueelle, erityisesti UNRWA:lle, joka on keskeisin Gazan humanitaarisen avun toimija.

• Suomen tulisi vahvistaa tukeaan Israelin ja Palestiinan kansalaisyhteiskunnan toimijoille, jotka työskentelevät ihmisoikeuksien ja rauhan toteutumisen puolesta. Konkreettisesti Suomi voisi kohdentaa rahoitusta paikallisen yhteistyön määrärahan hankkeille Tel Avivin ja Ramallahin edustustoissa ihmisoikeuspuolustajien työlle. Uusia hankkeita ei ole kummassakaan edustustossa rahoitettu vuoden 2023 rahoitushaun jälkeen.

Ville Skinnari

Muistatko, mikä on ollut ensimmäinen oppimasi rukous? Aika monella se on iltarukous, jonka äiti, isä tai isovanhemmat ovat opettaneet ja mitä on yhdessä rukoiltu ennen nukkumaan menoa. Iltarukous onkin hyvä tapa päättää päivä. Jättää kaikki päivän asiat, huolet ja murheet Jumalalle, jotta voi käydä nukkumaan levollisin mielin.

Myös päivän aloittaminen rukouksella on hyvä tapa, koska rukoillessa mieli väkisinkin rauhoittuu edes hieman ja samalla ehtii pysähtyä alkavan päivän asioihin ja suunnitelmiin. Jos rukoillessa etsii kiitoksen aiheita, tulee väkisinkin huomanneeksi mitä kaikkea hyvää elämässä on vaikeinakin päivinä.

Kaikista palavimmin olen itse rukoillut silloin, kun olen pelännyt jotain tai joutunut tilanteeseen, jossa koen suurta epävarmuutta. Mutta ehkä onkin niin, että kun ihminen epävarmana kaipaa vahvistusta, rukous syntyy kuin itsestään.

Kaikista eniten ja säännöllisimmin rukoilen itselleni tärkeiden ja rakkaiden ihmisten puolesta. Aika usein on myös niin, että asiat ja ihmiset, joita kohtaan työssäni tulevat rukoukseen. Silloin kun ei itse pysty tekemään oikein mitään, mikä helpottaisi vaikeuksien keskellä kamppailevaa ihmistä, voin ainakin muistaa häntä rukouksessa.

Joskus voi tuntua, että rukoukseen ei vain kertakaikkisesti löydy sanoja. Silloin on hyvä muistaa, että sanat ovat meitä ihmisiä varten, Jumala kuulee myös sanattomat huokaukset.

Hanna Rikkanen
pappi Launeen srk

Miten meillä ja meidän lapsillamme menee? Kesätöitä ei ole kuin harvoille. Opiskeluaikana on vaikea löytää töitä tai edes opinnot eivät takaa työpaikkaa. Ammatillinen koulutus ei takaa työtä tai toimeentuloa. Moni kandidaattitasolle valmistunut tai ammattikorkeakoulusta päässyt ei löydä työtä. Miksi opiskella kun, akateeminen työttömyys vain kasva ja kasvaa? Orpon ja Purran hallituksen leikkausten jälkeen opiskelijan raha ei riitä mihinkään.

Unicefin tuore tutkimus kertoo järkyttäviä lukuja maamme nuorten hyvinvoinnista. Report Card -tutkimuksessa Suomi sijoittui lasten ja nuorten hyvinvoinnissa 17. sijalle 43 maan joukossa, kun vielä vuonna 2020 sijoitus oli viides.

15–19-vuotiaiden nuorten itsemurhien määrässä Suomi sijoittuu kolmen heikoimman maan joukkoon. Kansainvälisestikin itsemurha on neljänneksi yleisin kuolinsyy tässä ikäluokassa. Suomessa on huomattu laskua myös elämäntyytyväisyydessä. Viime vuosina lapset ja nuoret ovat joutuneet elämään arvaamattomassa maailmassa, jota ovat koetelleet useat kriisit, kuten pandemia, sodat, ilmastonmuutos ja taloudellinen epävarmuus.
Tutkimustulokseen vaikutti myös lasten ylipainon yleistyminen ja oppimistulosten heikkeneminen. Suomalainen peruskoulu ei ole enää huippuluokkaa, mitä maailmalla kehuttiin ja arvostettiin. Rahattomuus vie uskon tulevaisuuteen ja samalla myös turvallisuuden tunteen.

Helppo sanoa, että on aikuisten tehtävä turvata lapsille ja nuorille tarvittavat mielenterveyspalvelut ja kehittää ennaltaehkäisevää työtä. Nuorille suunnatussa Sekasin-chatissa yhteydenotot itsemurhaa harkitsevilta nuorilta ovat kaksinkertaistuneet viime vuoteen verrattuna. Matalan kynnyksen palveluiden ylläpitäminen on elin tärkeää, sillä nämä ovat niitä ensimmäisiä kanavia nuorelle kertoa omasta olostaan. Tässä ei nyt enää puheet auta, koska nuoret eivät ole tyhmiä. He haluavat ratkaisuja. Uusilla valtuutetuilla tässä on iso rooli Lahdessa ja Hyvinvointialueella. Edelleen selitetään, että yhteydenpito ei toimi on käsittämätöntä vastuunpakoilua. Työllisyyden hoidossa on kaikki keinot otettava käyttöön, kun työpaikkoja ei ole.

Ville Skinnari

Suomen passi on ”kovaa valuuttaa”, sitä näyttämällä pääsee moneen paikkaan, moneen maahan noin vain. Varmaan sitä yritetään väärentääkin, jotta ovet aukenisivat. Tämän sunnuntain aiheena on Taivaan kansalaisena maailmassa. Miten pystyn osoittamaan tämän kansalaisuuteni?

Meillä kristityillä ei ole mitään ulkonaista, yleispätevää merkkiä, josta meidät voi tunnistaa. Kasteessa piirretystä ristinmerkistä ei ole jäänyt jälkeä otsaan, pukeutuminen tai hiusmalli eivät kerro mitään siitä, mihin uskoon kuulumme. Risti kaulassa on minusta aina jonkinlainen valinta ja tunnusmerkki, mutta ei sekään tietysti kerro, mitä sydämessä liikkuu.

Jeesus sanoi: ”Kaikki tuntevat teidät minun opetuslapsikseni, jos te rakastatte toisianne.” (Joh. 13: 35). Tässä onkin haastava taivaan kansalaisten tunnusmerkki: keskinäinen rakkaus! Ei ole helppoa rakastaa, auttaa, palvella, pysyä kärsivällisenä ja lempeänä. Kristitytkin epäonnistuvat, toimivat väärin ja rakkaudettomasti. Siksi tämä tunnusmerkki ei ole aukoton.

Mutta rakkauden osoittaminen on tärkeä tavoite. Kyllä minä olen monesti ystävällisen ja alttiin ihmisen kohdattuani ajatellut, että onkohan hän ”seurakuntaihminen” ja sitten pian sivulauseessa onkin käynyt ilmi, että olen siinä tavannut kristityn, Jumalaa ja lähimmäisiä rakastavan ihmisen. Siitä uskosta kumpusi hänen lämpönsä. Hän halusi siirtää eteenpäin Jumalalta lahjaksi saamaansa armoa ja rakkautta.

Taivaan kansalaisella ei ole takataskussaan passia, mutta toivottavasti hänellä on sydämessään halu rakastaa toisia.

Riitta Särkiö