Arkistot: Kolumnit

Aluksi onnittelut rakkaalle syntymäcitilleni Lahdelle, jossa parasta ovat sympaattiset lahtelaiset. He ovat edellä tamperelaisia, jotka eivät täydessä bussissa anna vanhemmille paikkaa, eivätkä esimerkiksi hallitse skuuttien käyttöä, vilkun käyttöä, heijastimen käyttöä…kiekkoa ja fudista he osaavat jollain lailla pelata.

Kortteliliigassa ovat sarjajärjestelmät kohdillaan. Voimatrio Jake-Tipi-Jani pohti uusia lajeja ja mm. tossufutis mainittiin. Mitäköhän se on? Suosittelen varsinkin seniorisarjoihin kävelyfutista. Se sopii polvivammaisille ja lonkkavaivaisille. Päävammat eivät pahene, sillä pukata ei saa!

Jokaisella kiekkoa seuraavalla on nykyisin mielipide uudesta sarjajärjestelmästä. Minäkin olen niitä lukuisia piirrellyt ruutupaperille. Voivat soitella, jos tarvis. Sanokaa minun sanoneen, että ensi kausi lätkitään edelleen 16 joukkueella. Tulonjakoa, nousua ja putoamista muutetaan.

Jokerit tässä on ongelma. Miten se saadaan liigaan? Sinne se kuuluu. Siinä on juonimista, ja jotenkin se tehdään viimeistään kaudeksi 27-28, jolloin pelataan 14 joukkueella. Missä sarjassa Pelsu? Kas siinä kysymys, se on ihan sixseven.

Jalkapallossa järjestelmä on kohdillaan. Mestaruussarja kaksinkertaisena on nerokasta samoin kuin nousut ja putoamiset selkeitä.

Muuten, tässä jutussa ei ole käytetty tekoälyä apuna. Liekö älyäkään?

Lopuksi onnittelut kaikille Isille sekä etelälahtelaisen jalkapallon pakkiterrieri Mauri Kipe Karppiselle, joka lauantaina viettää synttäreitään. Vuoden päästä tulee tasaluvut ja isoja juhlia odotellen

Raine Järvinen

Hyvä työllisyys on parasta työllisyyttä ja sosiaaliturvaa. Näin on aina sanottu ja se on totta. Nyt avoimia työpaikkoja ei ole. Petteri Orpon hallitus on päättänyt lopettaa laajamittaisen palkkatuen, joka on vuosien ajan auttanut nuoria työllistymään. Sen tilalle suunnitellaan niin sanottua työllisyysseteliä – mutta mallia ei ole vielä edes olemassa. Sitä vasta selvitetään, ja toistaiseksi on arvioitu, että vain noin kuusi prosenttia nuorista voisi ylipäätään päästä sen piiriin. Tästäkään uudistuksesta ei olla pystytty laskemaan työllisyysvaikutuksien arviota. Hallitus näyttää taas vain tekevän ja toivovan parasta vaikutuksien suhteen.

Lahden työttömyysluvuilla se tarkoittaisi, että ehkä muutamalle kymmenelle löytyisi mahdollisuus päästä tuen avulla töihin. Lopuille jää odottaminen – tai putoaminen kokonaan työelämän ulkopuolelle. Työministeri itse kertoi toivovan tämän setelin ennen kaikkea auttavan korkeakoulutettujen työllisyyttä. Nuorien työllisyyttä täytyisi taas mielestäni edistää kaikista koulutusasteista ja etenkin löytää ratkaisuja siihen, että alle 30-vuotiaiden pitkäaikaistyöttömyys on kasvanut 173 % viidessä vuodessa.
Hallituksen ratkaisu perustuu ajatukseen, että työmarkkinat hoitavat itse itsensä. Tämä ei kuitenkaan vastaa käytäntöä: monet nuoret hakevat kymmeniä työpaikkoja ilman vastausta. Työnantajat epäröivät palkata kokemattomia, ja ilman tukea kynnys ensimmäiseen työsuhteeseen on liian korkea.

Palkkatuki mahdollisti työnantajalle riskin ottamisen ja nuorelle ensimmäisen työkokemuksen. Nyt tämä väylä on katkaistu ennen kuin korvaavaa mallia on edes olemassa. Lopputulos on tyhjiö, jossa nuoret joutuvat odottamaan ratkaisua, jota ei ole näköpiirissä.

Lahden ei pidä jäädä odottamaan. Koska valtio ei tarjoa ratkaisua, kaupungin on otettava oma vastuunsa. Lahdessa voidaan tehdä päätöksiä, joilla nuorten työllisyyttä tuetaan konkreettisesti. Kaupunki voisi luoda oman palkkatukimallin, joka vastaa paikallisiin tarpeisiin. Jokaiselle nuorelle voisi nimetä yhdessä oppilaitoksien kanssa työelämävalmentajan, joka auttaa löytämään harjoittelun tai ensimmäisen työpaikan. Ispikset ja muut ovat hyviä asioita mutta nyt tarvitaan enemmän.
Yrityksiä tulisi kannustaa palkkaamaan nuoria kaikin mahdollisin tavoin esimerkiksi helpottamalla ensimmäisen työntekijän palkkausta. Etenkin pienet yritykset hyötyisivät tällaisesta mallista, missä mahdolliset riskit työntekijöiden palkkaamisessa minimoidaan.

Näillä toimenpiteillä voidaan katkaista nuorten pitkäaikaistyöttömyyden kierre ja varmistaa, että Lahdessa on tulevaisuuden työvoimaa.

Ville Skinnari

Isä,
Kiitos siitä, että luit minulle Veljeni Leijionamieltä kun makasin sairaana sängyn pohjalla.
Kiitos siitä, että tutustutit minut vanhojen, mustavalkoisten komedia-elokuvien maailmaan.
Kiitos siitä, että lauloit minulle iltalauluksi Suhmuran Santraa (vähän nuotin vierestä).
Kiitos siitä, että kuskasit harrastuksiin ja leireille.
Kiitos siitä, että sain meloa kanssasi Naarajärvellä ja ihmetellä luonnon kauneutta.
Kiitos siitä, että opetit minua puolustautumaan isoja poikia vastaan.
Kiitos siitä, että annoit minun ajatella omalla tavallani kaiken maailman asioista.
Kiitos siitä, että opin jakamaan kanssasi rakkauden hyvään ruokaan.
Kiitos siitä, että uskalsit antaa minun seikkailla ja nähdä maailmaa.
Kiitos siitä, että sinun kanssasi sai olla myös hiljaa.
Kiitos siitä, että olit minulle turvallinen ja hyvä isä.

Hyvää isänpäivää!

Pauliina Hatakka

Keski-Aasia on keskellä myös maailmanpolitiikan kartalla. Kiinan ja Venäjän naapurina sijaitseva alue on noussut strategiseksi solmukohdaksi, jossa kohtaavat idän ja lännen kauppa, energia, teknologia ja turvallisuus. Nyt myös Suomi on vahvistamassa läsnäoloaan – rakentamassa yhteyksiä, jotka yhdistävät Euroopan ja Aasian kestävällä tavalla.

Olen mukana Suomen parlamentin edustajana tasavallan presidentti Alexander Stubbin valtiovierailulla Kazakstaniin ja Uzbekistaniin yhdessä suomalaisen yritysdelegaation kanssa. Matka on tärkeä osoitus siitä, miten Suomi voi yhdistää ulkopolitiikan, elinkeinoelämän ja kestävän kehityksen tavoitteet konkreettiseksi yhteistyöksi nopeasti kasvavalla ja geopoliittisesti merkittävällä alueella. Vierailin molemmissa maissa myös helmikuussa 2023 ministerinä, ja on ollut hienoa nähdä, miten yhteistyö on lyhyessä ajassa syventynyt ja kiinnostus Suomea kohtaan kasvanut.

Kazakstanissa tiistain ja keskiviikon aikana keskustelimme maan johdon ja yrityssektorin kanssa energiasta, kriittisistä raaka-aineista, vihreästä siirtymästä ja teknologisesta yhteistyöstä. Suomella on näissä teemoissa paljon annettavaa – GTK:n ja Metso Outotecin osaaminen kaivannais- ja prosessiteknologiassa on maailman huippua, ja kiinnostus suomalaisia ratkaisuja kohtaan on vahvaa. Vierailun aikana valmisteltiin myös uusia yhteistyösopimuksia, jotka luovat pohjaa pitkäjänteiselle kumppanuudelle teollisuuden ja innovaatioiden kehittämisessä. Keski-Aasialla on myös kasvava ulko- ja turvallisuuspoliittinen merkitys. Kazakstanin presidentti matkustaa lähiviikkoina sekä Washingtoniin että Moskovaan – osoitus maan tasapainottelusta suurvaltojen välissä ja halusta vahvistaa yhteyksiä myös länteen.

Täällä ovat nyt kaikki suurvallat läsnä: Yhdysvallat, Kiina, Venäjä, Turkki ja Euroopan unioni. Juuri siksi on tärkeää, että myös Suomi on paikalla. Pienen maan suurin etu on usein se tärkein – luottamus. Suomen ääni kuunnellaan, koska se on rauhallinen, rakentava ja johdonmukainen. Suomi on ollut Keski-Aasian luottokumppani jo pitkään, ja tätä asemaa on syytä vaalia ja vahvistaa – poliittisesti, taloudellisesti ja inhimillisesti.

Torstaina vierailimme Taskentin suomalaismallisessa yliopistossa ja peruskoulussa, jotka herättävät suurta kiinnostusta. Oli hienoa nähdä, miten suomalainen koulutusosaaminen näkyy ja saa arvostusta kaukana kotimaasta – se on konkreettinen osoitus siitä, miten osaaminen ja koulutus luovat siltoja kulttuurien ja kansojen välille. Brändimme on edelleen hyvä vaikka kotona kaikki ei ole.

Perjantaina tapaamme Uzbekistanin presidentin ja pääministerin, ja keskusteluissa pääpaino on ulko- ja turvallisuuspolitiikassa, mutta myös kahdenvälisissä suhteissa, kaupassa ja koulutuksessa. Keski-Aasia on noussut todelliseksi gatewayksi Euroopan ja Kiinan välillä – uudeksi silkkitieksi, jonka varrella kulkevat paitsi tavarat, myös energia, tieto ja investoinnit. Suomella on mahdollisuus olla mukana rakentamassa älykkäitä kuljetusratkaisuja, vihreää infrastruktuuria ja kestävää kauppaa, joka yhdistää mantereet. Kiina-yhteydet ovat tärkeitä monelle suomalaiselle yritykselle – myös Lahdessa. Keski-Aasian kautta avautuvat reitit tarjoavat todellisia kasvumahdollisuuksia suomalaiselle teollisuudelle ja viennille.

Samalla luomme tulevaisuutta suomalaisille ja lahtelaisille työpaikoille. Kun yritys kasvaa kansainvälisesti, se voi panostaa enemmän ja paremmin tekemiseen myös kotipesässä. Vienti on meille elinehto – ja jokainen uusi markkina ja kauppa tuo työtä Suomeen. Keski-Aasia on Suomelle se lähin todellinen kasvumarkkina Euroopan unionin ulkopuolella. Sen taloudellinen, poliittinen ja logistinen merkitys kasvaa nopeasti – ja Suomella on kaikki edellytykset olla mukana rakentamassa tätä yhteyttä.
Matka on osoittanut, että Suomella on paljon kysyntää maailmalla – kunhan uskallamme olla paikalla ja tarttua mahdollisuuksiin. Euroopan unionilla on resursseja, yrityksillä osaamista – nyt ne on saatava käytäntöön.

Ja vielä yksi kohtaaminen jäi erityisesti mieleen: yliopistovierailun yhteydessä tapasimme suomalaisen naisen, joka on kävelemässä maailman ympäri.
Hän kertoi tarinansa hymyillen – rauhallisesti ja määrätietoisesti. Siinä on jotain hyvin suomalaista: matka jatkuu askel kerrallaan, kohti uusia mahdollisuuksia.

Ville Skinnari

Pyhäinpäivänä me muistelemme edesmenneitä rakkaitamme. Monella on tapana viedä kynttilä haudalle. Pyhäinpäivän iltana luetaan kirkoissa vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet. Monien meille tärkeiden ihmisten muisto kantaa meitä elämässämme. Vaikka he olivat tavallisia, vajavaisia ja erehtyviäkin ihmisiä, välittivät he jotakin arvokasta. Heidän sanansa tai tekonsa palautuvat mieliimme. On hienoa, että heitä saamme muistaa myös näin pyhäinpäivänä.

Raamatussa sanotaan: ”Uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.” Näin tosiaan on. Ainakin itse muistan monta kristittyä, monta rakasta ja hyvää ihmistä, joka puhuu minulle vielä kuoltuaankin. Heidän esimerkkinsä ja tekonsa muistuttavat minulle, että kyllä tässä maailmassa on rakkautta ja hyvyyttä, joka painaa jäljen toisen ihmisen sydämeen.

Vihan ja pahan kierre synnyttää uutta vihaa ja uutta pahuutta. Mutta kun on ollut heitä, jotka eivät ole vastanneet pahaan pahalla, onkin syntynyt jotain aivan muuta: rakkautta hyvyyttä ja kauneutta. Jumalan hyvä tahto on voinut toteutua heidän kauttaan. Siksi muistan heitä kiitollisuudella ja siunaan heitä. Heidän esimerkkinsä kutsuu myös minua pohtimaan tapaani elää ja olla. Voinko minä olla jakamassa hyvää, levittämässä valoa ympärilleni, todistamassa Jumalan rakkaudesta? Sanoohan Jeesus omistaan: ”Te olette maailman valo.” Ja edelleen: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Omalähiön lomailtua kertaamme pelitapahtumia positiivisessa sävyssä. Tappioista voi oppia.

HIFK piti tiedotustilaisuuden. Se kesti lähes 14 minuuttia eikä siinä mitään sanottu. Hesalaiset ovat liigan jumboja, mutta heille ei pidä ilkkua, sillä he nousevat kunhan sairaat tervehtyvät. Varsinkaan pelsulaisten ei pidä iloita, koska viimeistä sijaa saattaa kohta pitää joku muu kuin HIFK.

Valitettavasti Pelicans ei oikein loista. Vain Bartosak. Lahtelaisten ei nykyisin kannatta jännittää, tuleeko voitto. Kannattaa jännittää, tuleeko maali. Ja toivottavasti niitä viikonloppuna tulee urakalla HPK-peleissä.
Enkä tarkoita Jesse Kiiskisen saldoa…edelleen painotan, että kannatan hikipäässä Pelsua, vaikka se vaikeaa onkin.

Varsinainen optimisti saa olla, jos löytää posia Huuhkajista, jotka murjoivat Liettuan 2-1 ja hävisivät niukasti puolivaloilla pelanneelle Hollannille. Siinä matsissa valmentajamme Friis keksi uuden systeemin pelata ilman hyökkääjiä. Seuraavissa kotipeleissä Maltaa (14.11) ja Andorraa (17.11. Tre, Pukin viimeinen?) vastaan Jaakob saattaa koittaa pelata ilman molaria!

LaBa vieraili koriksessa Tampereella. Turpiin tuli oikein huolella. Hyvää siinä oli se, että se oli kauden huonoin peli. Säbässä LaSB on tottunut häviämään, mutta muistakaa minun kirjoittaneen, että voiton päivä ellei kaksikin vielä tulee. Älkää missatko.

FC Lahti nousi riemullisesti. Että kyllä lahtelaiset osaavat! Nyt odotellaan pelaajauutisia. Ei hyvin alkanut. Lupaava maalitykki Vilho Huovila siirtyi Interiin, jossa hän voi jonkun erikoisen säännön vuoksi pelata jo nyt mestaruusotteluissa.

Vilho pelasi kauden ykkösen peleissä 839 minuuttia tehoin 6+3. Usein ihmettelin, miksi Vilho penkillä. Poikamaajoukkueissa 19-vuotias hyökkääjä on tehoillut kuusi osumaa 33 maaottelussa. Hyvää Turkua! Siellä ovat pelanneet lahtelaisista aikanaan ainakin Ave Nieminen ja Hape Kampman. Kumpikin oppi murteen.

Lopuksi vähän huumoria pimeyteen. Olen yrittänyt laihduttaa. Tulos nolla ellei ihan negatiivinen. Lohduttaudun luulemalla, että joku sanoisi minulle: ”Ei olisi reilua, jos noin hauska ja komea mies olisi vielä laihakin ja timmikroppainen!”

Lopetan ennen kuin tämä menee ihan pieleen. Lopetan, vaikken päässyt vielä edes Tampereen naisten otteluun Suomi-Tanska. Etsikää itse tulos, mutta katsojia liki 7000. Hienoo!

Raine Järvinen

Sarjassani etelälahtelaisia kuuluisuuksia on vuorossa Kerintien kingi Kai Kokko, joka käyttää myös taiteilijanimeä Kaitsu Von Kansi. Onhan Kerintiestä aikaa ja Stiga-peleistä parvekkeella, jossa ei ollu kaidetta. Pienin ja nuorin Ossi Suni sai juosta, jos ei nyt alvariinsa, niin usein alas hakemaan lätkää.

Kaitsu on alkujaan Laitilasta, mutta Lahteen hän päätyi käymään Vuorikadun ja Keski-Lahden kouluja kavereinaan mm. Ramman Matti ja Mäkipään Epri. Jos en väärin arvaa, opet olivat täystyöllistettyjä. Kaitsu kiltti vilpertti, luulen.

Oletin, että Kai olisi saanut sivistyksensä Anttilamäen kansakoulussa Kaija ja Pekka Seppälän hellässä huomassa, mutta Etelä-Lahti tuli tutuksi myöhemmin.

Jalkapallossa Kai kotiutui maalivahdiksi. Reippaan B-junnuissa hän oli Risto Parkkosen varavahti. Ura loppui äkkiä seuraavasti. ”Johdimme reilusti, pyysin valmentajalta päästä kentälle. Valkku sanoi, että vie Ripalle juomapullo. Vein, mutta kävelin samantien ulos enkä palannut!”

Kaitsun molarin taidoista saivat Napakan Pallo ja Liipolan Tiikerit nauttia vuosia. Muistan upeita torjuntoja, mutta niistä ei mies hiisku vaan muistelee hilpeitä saunailtoja, joita riitti. Niissä tuleva näyttelijä oli korttiringin hidalgo ja iltojen – joskus jopa öiden – ilopilleri. Oi niitä aikoja, Napakassa pelasivat Sunit, Sinikantien Pitkäset, Ari Rivinoja ja monet monet muut, jopa maamme eliittiin kuuluneet Katajan Jokke, Ispi Lius ja Mane Litmanen unohtamatta hevosenpotkuista Osku Saarikalliota.

Ehdotan vielä yhtä Napakan saunailtaa. Tässä ohjelma. 1. Avaussanat, Kaitsu, 2. Sauvakävely Liipolassa 20-25 minuuttia, vapaaehtoinen, johtaa Julle. Voi suorittaa myös rollaattorilla. 3. Löylyt omien voimien mukaan, 4. Vissy ja kasvismakkara 5. Iltahartaus Sulppi ja Levolle laske luojani.

Kaitsu pääsi Lahden Kaupunginteatteriin järjestelijäksi näyttelijävelvollisuuksin. Teatteria hän palveli 38 vuotta. Siinä ehti tapahtua sitä ja tätä kuten nukketeatteriesityksessä kerran, kun esiintyjä nosti kätensä verhon välistä, mutta kiireessä nukke oli unohtunut. Muilla oli pokassa pitämässä ja repliikkejä piti omasta päästä improa. Mutta sehän Kaitsulta kävi!

Lopuksi onnittelut Rommi Kalliolle. On kuulema vetäissyt golfissa hole-in-onen. Onnittelut. Iso pallo aikanaan totteli ja niin näköjään nykyisin pienikin.

Raine Järvinen

Mitkä ovat Raamatun tärkeimmät jakeet? Sellaiset, jotka olisi hyvä osata vaikkapa ulkoa!

Ajattelen, että Raamatun ilosanoma tiivistyy kahteen kohtaan. Toinen niistä on pienoisevankeliumi Johanneksen evankeliumista, ja toinen on Jeesuksen kiteytys suurimmasta käskystä. Näiden varassa kristityn on hyvä elää elämäänsä. Pienoisevankeliumi kertoo meille siitä, että olemme Jumalan rakkauden arvoisia.
Kohta kuuluu näin: ”Jumala on rakastanut maailmaa niin paljon, että antoi ainoan Poikansa, jottei yksikään, joka häneen uskoo, joutuisi kadotukseen, vaan saisi iankaikkisen elämän.”

Suurin käsky puolestaan muistuttaa meitä lähimmäisen merkityksestä ja arvosta. Jeesus itse kiteytti elämämme tehtävän näin: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, yli kaiken, ja lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” Nämä kaksi kohtaa tulevat näkyviksi ristinmerkissä. Ristin pystypuu muistuttaa meitä siitä, että meidän tulee ennen kaikkea rakastaa Jumalaa – se kuvaa yhteyttä ihmisen ja Jumalan välillä. Ristin vaakapuu puolestaan muistuttaa yhteydestä toinen toisiimme ja siitä, että rakkaus näkyy teoissa ja välittämisessä.

Risti muistuttaa meitä siitä, että Jumalan rakkaus kantaa, kutsuu ja lähettää meidät rakastamaan, sekä Jumalaa että lähimmäistämme.

Maija-Reetta Katajisto

Eurooppa ei voi hyvin. Teollisuustuotanto hiipuu, työttömyys kasvaa, väkiluku vähenee, vienti sakkaa ja investoinnit valuvat muualle. Asehankintojen panostukset menevät pääasiassa Yhdysvaltoihin. Samalla poliittinen ilmapiiri koko Euroopassa polarisoituu – päätöksenteko hidastuu, riskinottohalu katoaa ja yhteinen suunta puuttuu. Tämä yhdistelmä on vaarallinen maanosalle, jonka vauraus on perustunut avoimuuteen, vakauteen ja vahvaan osaamiseen sekä teollisuuteen. Jos Eurooppa ei rakenna uutta kasvun moottoria, se surkastuu edelleen geopoliittisesti ja taloudellisesti – samaan aikaan, kun muut vahvistuvat.

Euroopan unionin talouspolitiikka on pitkään keskittynyt velkakestävyyteen. Uudistettu velkajarru tuo finanssipoliittista vakautta, mutta sen heikkous on edelleen sama: kasvun elementit puuttuvat. Jos Eurooppa aikoo menestyä maailmassa, jossa protektionismi lisääntyy, toimitusketjut pirstoutuvat ja teknologinen kilpailu kiristyy, on talouskurin rinnalle rakennettava strateginen kasvun kaasu.

Kasvupolitiikan on perustuttava klustereihin, jotka vahvistavat Euroopan kykyä tuottaa, innovoida ja suojata omaa taloudellista autonomiaansa. Velkajarrun yhteyteen tulisi liittää strategisen kasvun kehys, joka luodaan yhdessä yritysten kanssa sallien myös joustavamman finanssipolitiikan, kun varat kohdennetaan EU:n yhteisiin tulevaisuuden kasvualueisiin.

Ensimmäinen klusteri on teknologinen uudistuminen. Euroopan on oltava enemmän kuin tutkimuksen maanosa – sen on kyettävä tuottamaan ja kaupallistamaan sekä työllistämään. Investointilauseke tulisi ulottaa mm. 5G/ 6G:n, sensoreiden, tekoälyn, puolijohteiden, kvanttilaskennan ja bioteknologian ekosysteemeihin. Tässä tarvitaan yhteiseurooppalaisia ratkaisuja, ei pelkkiä kansallisia ohjelmia. Esimerkiksi Airbus-tyyppinen eurooppalainen teknologialiittouma, jossa useat valtiot ja yritykset yhdistävät voimansa strategisilla aloilla. Airbus osoitti, että yhteinen visio ja teollinen yhteistyö voivat luoda maailmanluokan kilpailukykyä – samaa logiikkaa tarvitaan nyt myös teknologisissa tulevaisuuden klustereissa.

Toinen klusteri on teollisuuden tuotantoketjujen monipuolistaminen. Globalisaation yksisuuntaiset virrat ovat kääntyneet, ja EU:n on varmistettava kriittisten komponenttien – kuten akkumateriaalien, elektroniikan ja energiaintensiivisen teollisuuden – läsnäolo omalla alueellaan. Velkajarruun sisällytettävä jousto voisi tukea investointeja vihreään teollisuuteen ja kiertotalouteen perustuvaan tuotantoon.

Kolmas painopiste on ruoka- ja lannoiteomavaraisuus. Maailmanmarkkinoiden protektionismin lisääntyessä Euroopan huoltovarmuus ei voi nojata globaaleihin toimitusketjuihin. “Omavaraisuuslauseke” sallisi investoinnit biopohjaisiin lannoitteisiin, maatalouden teknologioihin ja kestäviin ruokaverkostoihin.
Neljäs klusteri on lääketeollisuus ja kriittiset raaka-aineet. Euroopan on palautettava lääkkeiden ja vaikuttavien aineiden tuotanto lähemmäs kotimarkkinoita sekä varmistettava pääsy harvinaisiin mineraaleihin ja raaka-aineisiin. Myös tällä alalla Airbus-tyyppinen eurooppalainen konsortio voisi yhdistää tutkimuksen, teollisuuden ja julkisen rahoituksen yhteiseksi tuotantoallianssiksi. Ja kaikki tämä tulee luoda yhdessä yritysten kanssa. Ilman yritysten mukanaoloa ja sitoutumista me emme onnistu.

EU tekee strategisen virheen, jos se käyttää tulevien vuosien finanssipoliittisen liikkumavaransa pääosin vanhanaikaiseen aseistukseen ja REARM-ohjelmiin, ilman että se samalla rakentaa uutta järjestelmätason teollista ja teknologista lisäarvoa. Turvallisuutta ei luoda vain aseilla, vaan kehittämällä puolustus- ja siviiliteknologioita rinnakkain. Näiden yhteiskehittäminen – niin sanottu “dual-use-strategia” – vahvistaa Euroopan kilpailukykyä, huoltovarmuutta ja teknologista riippumattomuutta. Näin palvellaan sekä puolustusta että siviilitaloutta nykyistä tehokkaammin.

Strategisen velkajarrun ei siis pitäisi tarkoitta pelkkää kulujen hillintää, vaan älykästä ja yhteistä varojen kohdentamista. Velkaa saa ottaa, jos se rakentaa kasvun, turvallisuuden ja resilienssin perustaa. Eurooppa tarvitsee kasvupolitiikan, joka tunnistaa geopoliittiset realiteetit ja teknologisen murroksen – sekä uskaltaa investoida omiin vahvuuksiinsa. Vain näin Eurooppa voi olla sekä vakaa että vahva maailmassa, jossa muut pelaavat omilla säännöillään ja arvoillaan. Ilman tekoja Euroopan strategisen autonomian hokeminen juhlapuheissa alkaa olla jo vitsi.

Ville Skinnari

Järkyttävät uutiset lahtelaisesta koulusta pysäyttivät tällä viikolla. Kyse on samasta koulusta, jossa kävin yläasteen ja lukion.

Suomalainen peruskoulu on instituutiona ollut meidän yhteiskuntamme ydin ja ylpeydenaihe. Maailman paras koulu. Maailman parhaat opettajat ja maailman paras kouluruoka. Se syntyi 1970-luvulla aivan samaan aikaan kun hyvinvointivaltion kaikki muutkin pilarit ja perustukset valettiin.

Mutta tällä vuosituhannella kaikki on muuttunut. Kouluampumiset, kouluväkivalta, opettajien väsymys, kouluavustajien puute, suuret ryhmäkoot, levottomuus, monikulttuurisuuden haasteet ja erityisopetuksen tarpeiden räjähdysmäinen kasvu sekä resurssien puute. Kauniisti sanottuna toimintaympäristö on muuttunut täysin.

Paikallisesti koulujen asioista päätetään sivistystoimessa, sivistyslautakunnassa, kaupunginhallituksessa ja viime kädessä kaupunginvaltuustossa. Valtakunnallisesti maan hallitus luo resursseja kuntiin ja eduskunta hyväksyy budjetin. Opettajien rooli on tullut entistä haastavammaksi. Silti he varmasti tekevät parhaansa.

Paljon vaikuttaa myös millainen yhteiskunnallinen ilmapiiri meillä on. Miten suhtaudumme toisiimme, miten kunnioitamme toisiamme ja miten viestimme arvojamme omille lapsillemme. Ei tarvitse kuin seurata eduskunnan keskusteluja. Tämä on surullista, missä keskustelukulttuurissa elämä. On vain oikea ja väärä. Aikuisten käytös heijastuu suoraan lapsiimme. Meistä varmasti kaikki hyötyisivät hieman empaattisemmasta ja ratkaisukeskeisemmästä keskustelusta.

Myös taloustilanne perheissä vaikuttaa kaikkeen. Kun kotona asiat ovat huonosti lapsetkin kärsivät. Työttömyys, toimeentulo ja tuska jokapäiväisen elämisen kustannusten kanssa näkyy kaikkialla. Tässä asiassa leikkaukset sosiaaliturvasta kurittavat perheitä nyt. Perheiden taloudellinen ahdinko lisää myös lasten eriarvoisuutta – harrastuksien kustannukset nousevat ja se voi tarkoittaa lajista luopumista kokonaan.

Yhteiskunnallinen vastakkainasettelu näkyy nyt kouluissa. Tästä kantavat vastuun luonnollisesti poliitikot, miten he julkisuudessa käyttäytyvät. Samoin me kaikki miten sosiaalisessa mediassa kirjoitamme tai reagoimme. Uskon, että jokainen meistä opettaa lapsilleen kiusaamisen olevan väärin. Silti somessa, kommenttipalstoilla ja myös politiikassa liian moni aikuinen sortuu alatyyliseen puheeseen vastapuolesta. Jos näytämme tätä esimerkkiä, ei ole ihme, että lastemme keskuudessa koulukiusaaminen ja jopa väkivalta yleistyy. Asiaan on tultava muutos ja se ei tapahdu ilman meidän jokaisen panosta.
Resursseista pitää myös uskaltaa puhua. Mihin katosi Lahdessa valtion myöntämä rahoitus kouluille? Sitä ei varmasti ollut korvamerkitty, vaan se meni yleiskatteellisena jonnekin muualle. Näin on käynyt muuallakin.

Ville Skinnari