Kuukausi: elokuu 2025

Ärsyynnyn, kun joku puhuu potkupallosta. Kyllä on tänä kesänä nähty paljon erinomaisia suomalaissuorituksia. No, joitain hutejakin on tullut.

Aloitetaan historiasta. Vuonna 1975 alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa Suomi nappasi komeasti hopeaa hävittyään Englannille jatkoajalla. Ennen finaalia olivat kaatuneet Turkki ja siihen aikaan aina vahva Neuvostoliitto. Kumpaakin Saksaa vastaan tuli 1-1 alkulohkossa.

Yksi joukkueen avainpeluri oli maaliahne Harri Lindholm, joka teki komean uran Reippaassa. Maalinteko onnistui myös Atik Ismaililta. Mainittakoon vielä Arto Uimonen, joka piipahti Reippaassa. Joukkue kokoontui 50-vuotisjuhliin Uimosen Sportti-baariin. Missasin tapahtuman, vaikka olivat Mansessa. Välttelen baareja…

Sitten nykyaikaan. FC Lahti hakee tiiviisti liigapaikkaa, vaikka viime peleissä on tökkinyt. Itse uskon edelleen suoraan nousuun. Karsimaan ei kannata joutua, sillä liigan alakerran joukkueet ovat jostain taikoneet rahaa (esim. KTP) ja ovat divarilaiselle ehkä liian vahvoja. Lahti-EIF tänään 4-0, asiantuntijaveikkaus.

Ei menneet EM-alkulohkoista jatkoon ei nuoret Huuhkajat eivätkä naiset. Lahtelainen Marko Saloranta sai Helmarit mainioon kuosiin ja uskallan sanoa, että vain epäonni vei jatkopaikan. Pikkuhuuhkajat teki parhaansa, mutta pelaajavaihdoissaan epäonnistunut valmentaja Mika Lehkosuo himmensi sädekehäänsä. Ammattimies toki edelleen.

Lahtelaiset juniorit ovat menestyneet turnauksissaan vaihtelevan hyvin. Ehkä Reippaan ja Kuusysin yhdistymisessä myös junnupuolella on sittenkin ideaa, vaikka minä en sitä vanhana jääränä hyväksy. On muuten muutama muukin.

Jalkarannan Palloseuran pojat kävivät isossa Särkänniemi-turnauksessa näyttämässä taitonsa. Samuli Rädyn valmentama joukkue voitti koko lystin.
Valtavan hyviä pelimiehiä on kasvamassa….

Raine Järvinen

Paljonko me syömme kalaa päivässä tai viikossa? Kun olin nuori muistan hyvin, kuinka kouluissa ja mainonnassakin korostettiin kalan terveysvaikutuksia. Ahven, hauki, kuha, lahna, made, siika, harjus ynnä muut tulivat tutuksi jo lapsuudessa kalassa Loviisassa. Ja silakkaa myös syötiin – ainakin koulussa. Mutta tuntevatko nykynuoret enää edes kaloja? Ja kalaa voi syödä paljonkin.

Parhaiten tämä konkretisoitui minulle asuessani Japanissa. Kalaa syötiin päivittäin ja raakana tietenkin myös. Vain sunnuntaina sai työpaikan asuntolassa leipää Tokiossa. Se miten eettistä japanilainen kalastus on onkin sitten toinen asia. Suomessa on myös yleistynyt sushin syönti ja sitä saa marketeistakin. Pakko sanoa, että japanilaiseen makuun on eroja ja ravintoloissakin Lahdessa se on pääosin kaikki kiinalaisten tekemää. Mutta mikä japanilaisiakin kiinnostaa Suomessa on meidän kaloistamme tehty sushi tai sashimi. Siika on erinomainen vaihtoehto lohelle ja minusta paljon parempikin.

Euroopan Unioni tuo 60-70 prosenttia syömästään kalasta ulkomailta eli EU:n ulkopuolelta (tässä varmaan näkyy se, että Norja ja Islanti eivät ole EU:n jäseniä). Suurin osa kalan tarjonnasta tulee tuontina Norjasta, Islannista, Chilestä ja Aasiasta. Norjan lohi on se päätuote ja siihen meidät on nyt opetettu. Mutta olisiko meillä vaihtoehtoja? Raha ratkaisee tietenkin tässäkin ja kilohinta. Suomesta saa villiä kalaa ja erityisesti muikku on se mitä meillä olisi paljon enemmänkin tarjota. Muikku ei vain jostain syystä enää myy marketeissa eikä muutenkaan. Se kertoo paljon suomalaisten ja meidän kulutustottumuksistamme. Ahven on erinomainen kala, samoin kuha ja siika. Särkikin toimii, kun sen osaa tehdä.

Asikkalaan on suunniteltu kalajalostamoa. Mukana hankkeessa on koulutuskonserni Salpaus. Tähän tarvitaan tietenkin mukaan myös oikeaa yrittäjyyttä, mutta potentiaalia oikein toteutettuna on kyllä. Voisimme järjestää Päijät-Hämeessä vaikka resepti kilpailun jatkojalosteista. Kuusamossa perustettiin muikun vientihanke noin 20 vuotta sitten ja muikku meni suoraan Finnairilla Pariisin ja Geneven laatukeittiöihin. Tästä saatiin hyvä hinta, mutta sitten Kuusamon lentokentän logistiikka muutti Ouluun ja hanke ei enää toiminut. Silti se osoitti, että vienti on mahdollista.

Kesän aikana kävin useassa Päijänteen alueen ravintolassa kysymässä kalaruokaa. Paras annos löytyi Padasjoen sataman Palas ravintolasta. Ja se oli haukea. Aivan mielettömän hyvin tehty!

Ensi viikolla alkaa Lahdessa jo koulut. Toivottavasti kalaa on myös kouluissa ja sellaista mikä lapsille maistuu.

Ville Skinnari

Rippikoululaisten kanssa olemme joskus katselleet erilaisia kuvia, joissa Jeesuksen näkee esimerkiksi Torinon käärinliinoissa hennoin ääriviivoin piirtyvänä kapeakasvoisena miehenä, katakombien seinillä partaisena miehenä, ikonissa pyhänä miehenä sädekehineen tai Edelfeltin maalauksessa paimenena edessään Mataleena koivumetsässä. Olemme pohtineet, miten eri lailla Jeesusta on kuvattu eri aikoina eri paikoissa. Millainen on sinun mielikuvasi Jeesuksesta? Onko se kärsivä ristinmies vai lempeä rinnallakulkija? Rohkea väärinkäytösten vastustaja vai myrskystä pelastaja? Uuden Testamentin kirjoituksissa Jeesus näyttäytyy meille monenlaisena. Mutta kuka hän on sinulle? Onko sisimmässäsi vain yksi rakas kuva vai monta?

Sunnuntain evankeliumissa (Matt.17:1-8) kerrotaan yksi kuva Jeesuksesta. Ollaan Syyrian ja Libanonin rajalla, Hermonvuorella. Siellä muutama opetuslapsi saa nähdä uudenlaisen Jeesuksen. He olivat aluksi pitäneet Jeesusta hyvänä ja sanavalmiina opettajana, jota kannatti seurata. Kun Jeesus vielä paransi ihmeteoin, se lisäsi hänen vaikuttavuuttaan. Mutta tällä Kirkastusvuorella avautuu vielä huikaiseva näkökulma siihen, kuka Jeesus oli. Hänen ulkomuotonsa muuttuu hetkeksi valoisaksi ja loistavaksi, vieläpä pilvestä kuului Jumalan ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani.” Näin vahvistui Jeesuksen jumalallinen asema ja vahvistui myös opetuslasten usko.

Jeesuksen hahmo voi kirkastua meillekin vielä tänä päivänä. Ruumiillisesti hän ei näyttäydy, mutta hänet voi löytää Raamatusta ja ehtoollispöydästä. Siitä, kuka hän on, ja eritysesti siitä, kuka hän on itse kullekin meistä, voi tulla tietoiseksi. Se voi tapahtua pitkän ja rauhallisen kehityksen tuloksena tai yhdessä yllätyksellisessä hetkessä, niin kuin Paavalille kävi Damaskoksen tiellä.

Jeesus näyttäytyy erilaisena eri kehitysvaiheissamme ja elämäntilanteissamme. Hän voi olla sairastavalle tuki ja turva, vääryyttä kokeneelle puolustaja, tuhlurille anteeksiantava isä, haavoitetulle laupias samarialainen ja paljon muuta. Monenlainen on hän luvannut olla. Raamattu on tietenkin tärkein Jeesuksesta kertova teos. Silti voi joskus lukemalla monenlaista kirjallisuutta hahmottua uusia näkökulmia Jeesukseen. Kerro omia vinkkejäsi tutuille!

Tässä olisi myös muutama oma lukuvinkkini: Tom Holmenin Jeesus (tieteellistä käsittelyä Jeesuksesta), Risto Saarisen Jeesus Jokisen tapaus (fiktiivinen kertomus Jeesuksesta nykyajassa), Kaisa Kivirannan Jeesus ja elämisen taito (pohdiskeleva kirja kivasti kirjoitettuna), paavi Benedictus XVI:n Jeesus Nasaretilainen (hengellistä luettavaa Jeesuksen kasteesta ja kirkastumisesta).

Vielä on kesää jäljellä ja valoa käytettäväksi vaikka juuri lukemiseen. Niinpä toivotan siunattua elokuuta ja hyviä lukuhetkiä!

Kati Saukkonen