Luin kerran, että muusikko Kari Rydman kohtasi suru, kun hänen oppilaansa kuoli auto-onnettomuudessa. Tuolloin hän tarttui kynään ja kirjoitti kappaleen ”Niin kaunis on maa”. Laulussa on kohta: ”Niin kaunis on maa, niin korkea taivas. Soi lintujen laulusta kukkiva kunnas ja varjoisat veet. Niin varjoisat veet.” Minulle nuo sanat kuvaavat elämän ja kuoleman rajaa. Sitä hetkeä, kun kaikki on sokaisevan kaunista, mutta samalla niin ohikiitävää. Elämä täällä maan päällä ei ole ikuista. Tämä elämän rajallisuus nostaa pintaan kysymyksen: mitä kuoleman jälkeen tapahtuu? Sitä emme voi varmasti tietää.
Me kristityt kuitenkin uskomme, että Jeesus on avannut meille tien iankaikkiseen elämään ja iloon Jumalan luona. Siinä on meidän toivomme elämän rajallisuuden äärellä. Raamatusta voimme lukea kuolleiden ylösnousemuksesta ja viimeisestä tuomiosta. Jeesus itse herättää meidät viimeisenä päivänä ja saamme ylösnousemusruumiin, joka eroaa tästä vartalosta kuin siemen siitä nousevasta kukasta, niin kuin apostoli Paavali tätä kuvailee.
Raamattu kuvaa, että taivas on upea paikka. Johanneksen ilmestyksessä sitä kuvataan jotenkin näin: siellä ei ole kipua, ei kyyneleitä, ei maallisia murheita ja huolia, stressiä tai sydämen tykytystä. Taivaassa me saamme nähdä Lunastajamme kasvoista kasvoihin. Tuon lupauksen toteutumista koko Kristuksen kirkko odottaa. Saamme elää ja kuolla uskoen Kristukseen, joka sanoo: ”minä olen ylösnousemus ja elämä. Se, joka uskoo minuun ei ikinä kuole.”
En ala analysoimaan Lahden putoamista. Neuvojia riittää. En tykkää, että ensi kesä menee HJK:n ja SJK:n kakkosporukoiden seassa.
En ala pohdiskella piristyneen Pelicansin alkukautta. Uskon, että hyvä tulee. Maalivahtipeli on saatu kuosiin ja pakit jo Raumalla pelasivat odotetusti. Hyökkääjien soisi pysyvän terveinä, niin pisteitä ropisee.
En ole ollut ihan varma Yli-Junnilasta, kun en miestä tunne. Nyt olen. Luin Carlssonin haastiksen ja siinä hän ylisti Ylliä. Uskon. Ei ruotsalainen lausu väärää todistusta lähimmäisestään.
Änäri tuli Manseen. Olut maistui ja koppiin vietiin mustaamakkaraa. Floridan valmentaja kysyi, että kuka on tapettu?
En mennyt paikan päälle. Syy on simppeli. Lippu olisi yhteen peliin maksanut 250 euroa edes kohtuulliselle paikalle. Ihailin telkkarista Barkovia, josta pääsen asiantuntemukseeni.
Sivutyöni ansiosta seurailin nuorta Sashaa jo B-juniorina. Tajusin, että pojasta tulee maamme parhaita, mutta että maailman liki paras. En olisi uskonut.
Samoin kävi Jari Litmasen kanssa. Vaikka tiesin mahtavat geenit, ajattelin, että kotoinen Liiga riittää. Olinpa väärässä. Joten suhtautukaa varauksella tarinoihini…niin teettekin.
Mauri Hyökki
Sarjassani futislegendat on vuorossa Mauri Hyökki ja vielä kerran LTP. Seuran yhtenä taktiikkana oli värvätä parhaat pelaajat pahimmilta vastustajilta. Niinpä Maukkakin vastasi kuiskauksiin (rahakkaisiinko?) ja vaihtoi Altairista Ältsyyn kantavaksi voimaksi.
Onnittelut Mauri Karppiselle, liki 70 perjantaina ja kaikille muillekin isille.
On harmaata, märkää ja koleaa. Hyvin tyypillinen marraskuinen ilta. Pimeän keskellä näkyy kuitenkin valomeri. Hautausmaa loistaa Pyhäinpäivän illassa. Näky sopii täydellisesti päivän tunnelmaan. Pyhäinpäivä täyttää sydämen ja mielen surulla ja kaipauksella. Tänäkin vuonna olen jälleen joutunut lausumaan hyvästejäni rakkaille. Ympäröivä pimeys ja synkkyys muistuttavat menetyksistä ja siitä, kuinka elämän rajallisuus luo varjonsa toisten kanssa jaetuille yhteisille matkoille.
Hämärä hautausmaa tai kuoleman todellisuus eivät kuitenkaan pelota. Tunnelma kynttilöistä syntyvän valomeren keskellä on surun ohella samaan aikaan myös levollinen ja tunnelmallinen. Lisäksi koen suurta kiitollisuutta. Jos en kokisi niin suurta surua, en olisi kokenut myöskään rakkautta. Kiitollisuus on hiipinyt mukaan kuvaan vähitellen ja varovaisesti. Sen on pitänyt odottaa oikeaa hetkeä, että olen ollut valmis ottamaan sen vastaan.
Samalla tavalla, kun kynttilöiden valo rikkoo illan pimeyden, kiitollisuuden lisäksi myös toivo rikkoo menetyksen mukanaan tuoman pimeyden. Vaikka hyvästit on lausuttu, tiedän, että kaikki ei ole vielä menetetty. Uskon, että on olemassa mahdollisuus nähdä vielä jonain päivänä taivaan kodissa. Tuon toivon merkiksi sytytän rakkailleni kynttilän. Kunnes näemme jälleen.
Muistoissa elää. Wikipedian mukaan LTP perustettiin 1980. Jääränä väitin, että jo 1979. Olin oikeassa. Nimi muuttui TP Lahdeksi 1999 ja tarina loppui kesken kauden 2004. Syyn arvaatte.
Äskeinen todistettiin, kun joukko ältsyläisiä kokoontui. Muisteltavaa riitti. Yksi muisti yhtä, toinen toista ja kolmas eri lailla.
LTP:n nuorekkaat vanhat miehet
LTP oli väriläiskä. Reijo Virtasen luomus. Parhaimmillaan joukkue oli kärkikahinoissa kakkosessa. Pikkufinaalin voitto jäi parhaaksi meriitiksi.
LTP:ssä pelasi ja valmensi moni pääsarjalainenkin. Nimeän seuran kaikkien aikojen pelaajaksi Jouko Katajan. Saksalassakin asunut edesmennyt maalivahti kuului Suomen olympiajoukkueeseen Moskovassa 1980.
Kahvikekkereissä olivat mukana mm. Sunin veljekset, kaikkien tuntema Hape Kampman sekä Kuusysin kuuluisaksi tekemä, mutta Milkin Pallon hioma Rommi Kallio unohtamatta Kängi Kangasahoa. Näistä miehistä on kirjoitettu mm. Savon ja Kouvolan Sanomissa.
Kari Hyytiä oli maalilla liimanäppi. Hannu Paavo Krouvi omasi eväät komeaan uraan kuten Hannu Nissinen, joka yöjunassa matkalla itään tajusi, että hänestä tuleekin yleisurheilija. Ja tuli.
Alkuaikojen miehistä mukana olivat Jaakko Päivärinta, maaliahne Olli Jokinen, tyylikkäästi juuri ikääntynyt Heikki Hradecky Salminen sekä Ismo Lehtinen, joka lähti aika äkkiä kuten aikanaan saunailloista vaimon käskystä. Mauri Hyökki on edelleen Herrasmies.
Presidentti Stubbin valtiovierailun yhteydessä tapasimme myös Kiinan kansankongressin ulkoasianvaliokunnan varapuheenjohtaja Fu Ziyingin ja muita ulkoasianvaliokunnan jäseniä.
Istun Pekingin keskustan kahvilassa ja yritän nopeasti koota ajatuksia tämän viikon valtiovierailusta Kiinaan. Olin ensimmäistä kertaa Pekingissä 1997, 23-vuotiaana. Paljon on Peking muuttunut, paljon on Kiinan muuttunut. Pieni Suomi oli tunnettu teknologiasta ja Nokiasta. Mutta miten nyt? Edelleen Suomen maine on hyvä. Katukuvassakin Suomi näkyy hienosti nyt valtiovierailun aikana. Lentoyhteydet ovat nyt hankalia, kun Venäjä on sulkenut ilmatilansa meiltä. Finnairilla Pekingiin pääsi reilussa 7 tunnissa. Nyt matkaan menee helposti vaihtoineen yli 15 tuntia.
Osallistun täällä tasavallan presidentti Alexander Stubbin valtiovierailuun yhdessä ulkoministeri Valtosen, ympäristöministeri Mykkäsen, maatalousministeri Essayahin ja kansanedustaja Sakari Puiston kanssa. Mukana täällä on noin 25 yrityksen valtuuskunta. Lahtelaista väriä tuovat Peikko ja Halton, joille molemmille kansainvälinen kauppa ja Kiina ovat tärkeässä roolissa.
Eilen tapasimme Kiinan presidentin Xi Jinpingin, pääministeri Li Qiangin ja kansankongressin puhemiehen Zhao Lejin. Lisäksi olemme edustaja Puiston kanssa tavanneet mm. ulkoasianvaliokunnan varapuhemiehen Fu Ziingin ja varapääsihteeri Qi Lujiangin. Stubbin ja Xi:n tapaamisesta on varmasti uutisoitu myös kotimaassa, ja tämä on ollut tärkeä vierailu monessa mielessä tässä maailmantilanteessa Suomelle. Suomen Tekojää Oy:n uutta sopimusta Kiinaan olimme todistamassa jo maanantaina. Moni suomalainen yritys solmii täällä nyt tärkeitä sopimuksia. Hyvä niin, koska kasvua ja työpaikkoja Suomi todella tarvitsee.
Meillä on nyt hyvin erilainen presidentti kuin aiemmin, mutta hyvin on Alex suoriutunut erittäin kovassa paikassa. Pekingiä kovempaa mittaria saa nimittäin maailmasta hakea. Suomen viestit ovat menneet hyvin perille ja olemme saaneet täällä kokoomme nähden erittäin paljon huomioita ja medianäkyvyyttä. Ukrainan tilanne, Venäjä, Lähi-Itä, ydinaseiden uhka, Pohjois-Korea, Euroopan Unionin suhde Kiinaan, USA:n vaalit ja tietenkin maidemme kahdenväliset suhteet ovat olleet agendalla. Eli aikamoinen paketti! Maailman toiseksi suurin talous yskii täälläkin ja voi sanoa, että kenelläkään ei maailmassa mene nyt hyvin. Epävarmuus ja jännitteet näkyvät turvallisuudessa ja taloudessa. Kiinalla on ratkaisujen avaimet kaikkiin merkittäviin asioihin maailmassa, sodista ilmastonmuutokseen. Ja Kiinaa kuunnellaan. Mekin kuuntelimme ja kuuntelemme. Paljon asioita pohdittavaksi jatkoa ajatellen.
Tänään jatkamme vielä illaksi Shanghaihin ja vierailu päättyy torstaina. Yksi konkreettinen asia on ollut sähköautot. Miten suhtaudumme kiinalaisten sähköautojen Euroopan valloitukseen? Hyvälaatuisia ja eurooppalaisia edullisempia autoja löytyy jo Lahdestakin. Miksi en ostaisi sellaista? EU:n ja Kiinan suhteita on hiertänyt EU:n komission 4.7. 2024 asettamat väliaikaiset tasoitustullit kiinalaisille sähköautoille. Suomi pidättäytyi äänestettäessä väliaikaisista tulleista. Lopullisista tasoitustulleista äänestettiin komission tuotesuojakomiteassa 4.10. 2024. Komissio sai jäsenmailta riittävän tuen toimien asettamiseksi viimeistään 31.10. 2024. Suomi pidättäytyi lopullisessa äänestyksessä, koska asetusehdotuksen ei katsottu täyttävän kaikkia kriteerejä. Suomi on ollut varauksellinen myös tuontisuojatoimista, jotka liittyvät kuluttajille merkittäviin tuotteisiin. Me toivomme, että tähän vielä löytyisi neuvotteluratkaisu ja tätä myös Kiinan kauppaministeri korosti minulle tiistaina Pekingissä.
Isoja kysymyksiä ja edelleen vähän vastauksia, mutta tärkeintä, että on keskusteluyhteys tärkeisiin kumppaneihin eri puolilla maailmaa.
Kiinan presidentin isännöimällä illallisella soi tuttua musiikkia: Apulanta toimi erinomaisesti ja samoin Lasse Mårtensonin Myrskyluodon Maija.
Moni kiinalalainen kysyi mitä biisejä nämä on.. Eli keikkakutsuja voi alkaa tulla Kiinasta Päijät-Hämeeseen!
