Jotain tarttis tehdä

Nyt puhun uimataidosta tai paremminkin uimataidottomuudesta. Upea kesä, lämpimät vedet. Piti tulla kauniita muistoja. Liian monelle tuli suru, hautajaiset ja kyyneleet.

Jotain pitää tapahtua. Lapset on saatava oppimaan uimaan. Mutta miten? Siinä vasta kysymys. Myös liikennekasvatus kaipaa remonttia.

Uimakouluja lisää ja paljon ja halvalla. Kesäisin rannoille uimaopettajia päivystämään. Kun kerran uimaan oppii, niin se kantaa läpi elämän. Ja vaikka vesikävely on suosittua, tekee välillä hyvää uida. Monipuolisuus kannattaa.

Joku ehdotti, että peruskoulun opet laitetaan pitkillä kesälomillaan uimaopettajaksi. Tyhmä idea, ei kajota opettajien lomiin. Kohta ei muutenkaan saada tarpeeksi päteviä kynttilöitä, vrt. Itä-Helsinki.

Suurin vastuu on tietysti vanhemmilla. He tietävät lastensa kyvyt. Jos kykyä ei ole, ei lasta pidä vedessä päästää hetkeksikään silmistään.

Pieni askel olisi se myös, että kuivalla maalla vaikkapa alkuveryttelyssä tehdään pienestä pitäen uintiliikkeitä. Sama seniorijumppiin.

Lohjalla asiaa ratkotaan osaltaan kokeilulla, että uimahallissa voi saunoa ja peseytyä uima-asu päällä. Nuorille on alastomuus este. Mikäs siinä, jos vesi säilyy puhtaana. Esimerkiksi Tampere seuraa kokeilua kieli pitkänä.

Lasten ja nuorten hukkumisten lisäksi on ollut paljon vesionnettomuuksia. Kalja, viina, vauhti ja vesi ovat huono yhdistelmä. Kiekkokaksikko Kontiola-Lucenius pärjää näköjään paremmin jäällä kuin vedessä. Onneksi ei tullut vainajia.

Jotain tarttis tehdä myös Palloliiton päättäjille. Kysyn vaan kuka puupää on tehnyt Ykkösliigan syksyn peliohjelman? Yhdeksän ottelun jakso sisältää kaksi kahden viikon taukoa. Toisen kahden viikon tauon jälkeen on yksi peli…

Veikkaan, ettei tätä ohjelmaa ole kukaan puupää tehnyt vaan työryhmä. Ei edes tekoäly moiseen pysty.

Raine Järvinen

Uskollisuus Jumalan lahjojen hoitamisessa

Ihmisestä on sanottu, että hän Jumalan tai luomakunnan taloudenhoitaja. Tämä kuva on hyvä ja osuva monestakin syystä. Ensiksi ihminen laitettiin jo luomisessa ja paratiisissa viljelemään ja varjelemaan. Tähän tehtävään kuului lupa käyttää luomakunnan antimia.  Viljelyä on monenlaista, kasvatamme viljaa ja kasveja, eläimiä. Me viljelemme myös kulttuuria, taiteita, musiikkia ja kirjallisuutta. Se kaikki tulisi tapahtua yhteiseksi hyväksi ja hyödyksi niin, että myös heikoimmista pidetään huolta.

Tähän ihmiselle annettuun tehtävään kuului ja kuulu myös varjelu. Samalla kun meille annettiin lupa käyttää luonnon antimia ja luonnon varoja, annettiin tehtävä pitää niistä huolta. Ihminen on kuitenkin ahneudessaan tuhonnut luontoa ja kuluttanut luonnonvaroja yli niiden kantokyvyn. Siksi tarvitaan muistutusta, että lupaan käyttää sisältyy vastuu. Tänäkin päivänä ravintoa riittäisi tässä maailmassa kaikille, mutta nämä lahjat eivät jakaudu tasaisesti ja oikeudenmukaisesti. Kirkon profeetallisen äänen tulisi muistuttaa kohtuullisuudesta ja oikeudenmukaisuudesta. Kirkon ilmasto-ohjelman nimessä onkin kolme tärkeää sanaa: kiitollisuus, kunnioitus, kohtuus.

Kuva ihmisestä taloudenhoitajana on siinäkin mielessä onnistunut, että taloudenhoitaja hoitaa toisen omaisuutta. Ihminen mielellään omii itselleen asioita, tavaraa. Mutta viimekädessä luomakunta ja kaikki on Jumalan. Myös me kuulumme hänelle. Kun tämän muistamme ja ymmärrämme, osaamme oikein suhtautua itseemme, toisiimme ja koko luomakuntaan.

Heikki Pelkonen,
kirkkoherra

Suomi vuonna 2025

Tällä viikolla saimme valtiovaraisministeri Riikka Purran budjettiesityksen. Yllätyksellistä siinä on se, että sitä ei ole tehty yhteisesti kaikkien hallituspuolueiden kanssa. Siitä tuli perussuomalainen kesäteatteri. Kaikki on PS:n taattua tavaraa. Leikataan maahanmuutosta ja kehitysavusta, mutta samalla koulutuksesta ja järjestöiltä viedään viimeisetkin siivet.

Orpon ja Purran hallitus nousi valtaan ja voitti vaalit lupaamalla leikata. Tosin 9 miljardista saatiin kasaan alle 3 miljardia ja Suomen velkaantuminen on suurempaa kuin aiemmin. Mutta Suomen kansa ja enemmistö äänestäjistä saa nyt sitä mitä halusi ja koko rahalla. Silti asioita pitää katsoa aina pidemmälle ja syvemmälle. Miten Suomi tai EU, jossa syntyvyys sakkaa, väkiluku laskee, osaaminen rapistuu ja investoinnit laahaavat voisi menestyä? Fazer ja Lahti tästä iloinen poikkeus tietysti.

Halusin avata keskustelun tulevasta hallitusohjelmasta ESS:n vieraskynässä viime sunnuntaita. Se kannatti, koska sain monta hyvää viestiä ja ajatusta takaisin, miten Suomea pitäisi korjata. Mutta vaikeaa on käydä Suomessa enää keskustelua suuremmista ”systeemitason” muutoksista.
Muistatteko vielä Risto Murron työryhmän ja 54 esitystä Suomen kasvulle? Et varmaan, koska siitä ei jäänyt käteen kuin 2 prosentin yhteisöveron alennus millä nyt ei ole suurta merkitystä. Jäätiin jälleen kerran sen kuuluisan pilkun väärälle puolelle.

Pakolaiskiintiöstä leikkaaminen tai sen poistaminen kertoo sen miten vähän Perussuomalaiset ymmärtävät maahanmuuton tai pakolaisuuden suunnitelmallisuuden merkityksestä. Ja Kokoomus on sivussa hiljaa. Miksi lahtelainen maahanmuuttajayrittäjä, joka työllistää 10 ihmistä pakotetaan palaamaan kotimaahansa? Siksi, että hän on kotoisin Irakista. Se tekee hänestä ”huonomman” ihmisen. Miksi Lahteen ei saada enää ulkomaalaispelaajia koripallossa tai se on tehty niin vaikeaksi, että ei kannata edes yrittää? Tätä on Suomi vuonna 2025.

Suurin muutos politiikassa on se, että politiikassa ei enää puhuta sisällöistä eli politiikan ytimestä. On vain identiteettipolitiikkaa omalle kohderyhmälle. Tämä kaikki on helppo ymmärtää. Suuremmat muutokset ovat vaikeita ja ne eivät myy mediassa tai kiinnosta somessa. On kiva ottaa somekuvia ja kertoa ketä on tavannut ja missä, mutta mitä sitten?

Tästä esimerkkinä tämän kesän poliittiset avaukset. Vielä 10 vuotta sitten kesälläkin käytiin vilkasta keskustelua yhteiskunnan ongelmien ratkaisuista. Nyt ei näin ole. Sama koskee kunnallispolitiikkaa. Onko kukaan Lahdessa edes esittänyt miten saisimme työllisyyden kuntoon ja sitä kautta Lahden talouden?

Viime valtuustokauden suurin ajatus oli myydä Lahti Energia. Alussa meitä oli pieni joukko sitä vastustamassa, mutta onneksi järki voitti. Toinen oli perusterveydenhuollon myynti Mehiläiselle, mikä sitten myös toteutui. Siinäkin jäin vähemmistöön ja omatkin pettivät. Kysymys on meidän tärkeimpien palveluiden ja yhteiskunnan toimivuuden ytimestä. Vai tiedättekö parempaa sijoituskohdetta kuin kunnallinen energiayhtiö? Tai varmempaa sijoitusta kuin perusterveydenhuolto? Yhteistä molemmille on, että niitä pitää myös omistajan kehittää ja siksi moni varmaan koki sen haastavaksi tehtäväksi. Halutaan hakea monimutkaisiin ongelmiin yksinkertaisia ja helppoja sekä lyhyen aikavälin ratkaisuja.

Tässä on nyt ehkä se suurin ero menestyneen Suomen tekemiseen. Meiltä puuttuu maltti ja näkemys tehdä pidemmän aikavälin suunnitelmia ja sitoumuksia. Kunnat ja valtio elävät kvartaalitaloutta, kun samaan aikaan muu maailma, EU:n ulkopuolella erityisesti Kiina pelaa maltilla pitkää peliä.

Ville Skinnari

Totuus ja harha

Tämän viikon aihe on “Totuus ja harha”. Meille on määritelty jo pieninä tietyt säännöt joiden mukaan tulisi toimia. Älä varasta, älä kiusaa toista, kunnioita toisia ja niin edelleen.

Raamatun 10 käskyä antavat hyvät perusohjeet siihen miten meidän tulisi toimia. Kuitenkin joskus näemme harhan totuutena, joko alitajuisesti tai muiden ohjaamana. Sunnuntain evankeliumissa (Matt. 7:15-23) Jeesus varoittaa meitä harhasta joka ei ole helposti tunnistettavissa. Esimerkiksi jotkut ihmiset ovat kuin susia kietoutuneena valkoiseen lampaanvillaan, puhuvat korulauseilla vaikka sydämessään eivät tarkoita hyvää.

Kaikki astumme joskus harhaan yrittäessämme pysyä totuuden tiellä. Pohdimme kesän rippikoululaisten kanssa oikeita ja vääriä tekoja ja sitä voiko väärät teot joskus oikeuttaa hyvällä perustelulla. Emme löytäneet kunnollista vastausta, mutta totesimme että oli tilanne mikä tahansa olisi tärkeintä yrittää pysyä totuudessa. Niin Jeesuskin haluaisi meidän tekevän.

Jeesus painottaa, että pelkkä puhe totuudesta ei kuitenkaan riitä. Meidän tulisi elää todeksi Jumalan tahtoa. Totuus on elämään vaikuttava voima kun taas harha voi kulkea vierellämme täysin huomaamatta ja aiheuttaa silti tuhoa. Totuus Jumalasta ja Hänen suunnitelmastaan ei aina miellytä eikä aina ole helppo, mutta se tuo meille rauhan ja vapauden. Nuoren seurakunnan veisukirjan laulussa 70 sanotaan “Hän suojelee mua ansoilta ja vihollisen valheilta varjelee mua”. Kun turvaamme Jeesukseen, ei mikään harha voi erottaa meitä hänestä.


Saga Salenius,
kesäteologi

Mies kuin viini

Olipas viime viikonloppu! Urheilua riitti tuutin täydeltä. Yleisurheilun lisäksi juutuin frisbeegolfiin. Hieno laji, menen kokeilemaan. Luulen, jotta kroppani ja pelisilmäni yhdistettynä vahvaan heittokäteeni tekevät minusta kuin luodun tähän lajiin. Huom. täytyi saada huumoria mukaan tähän juttuun.

Vieraita Hannu Nissisen (pellavapää) juhlissa

Puolen Lahden ja koko torin tuntema urheilumies Hannu Nissinen täytti 70 vuotta. Miehen tahti urheilukentillä ei hiljene, eikä häneen sovi alkuunkaan Junnun laulun sanat ”mies kun tulee tiettyyn ikään ”.

Hannu on Upon Pallon kasvatti, joka jo junnuna hyppäsi Reippaaseen hankkimaan mitaleita. Maalinteko sujui luonnostaan, joskin minä näin miehessä luunkovan liberon.

Ikämiehenä Hanski on keskittynyt yleisurheiluun. Jopa moukari, kiekko, kuula ja keihäs lentävät pitkälle, ettenkö sanoisi kauas.

Baarit ovat vaihtuneet paareihin, joita tämä Kirveskadun lahja kantaa FC Lahden peleissä. Salppausselkä ja mäkihypyn toimitsijatehtävät, siis johtotehtävät, ovat tuttuja jo vuosien takaa.

Hannu hoiti opiskelut huolella itäisessä Suomessa. Hannun matikan tunneista on moni kiitollinen.

Jäähallissa tämän pellavapään näkee aina samalta paikalta. Hän ei huuda, ei pompi, ei laula, hän analysoi. Näkemys riittää siihen kuten torilla sivistyneeseen keskusteluun aiheesta kuin aiheesta.

Onnea Hannu! Olet kahvisi ansainnut.

Pelsun miehelle sopii Junnun laulun mukaillut sanat. ”Hannu on terästä, toiset tulee kaukaa perästä!”

Kiekkokausi alkoi. Saipa vei pitsin toistamiseen, vaikka Mikko Kousa lähti ja palasi kotiin.

Arvoituksellinen Pelsu avaa kautensa tänään, kun Jokerit tulee Lahteen. Meinasin tulla kysymyksiä ratkomaan, mutten pääse. Mene Sinä! Hanskin viekkuun.

Raine Järvinen

Kesäpotkuja

Ärsyynnyn, kun joku puhuu potkupallosta. Kyllä on tänä kesänä nähty paljon erinomaisia suomalaissuorituksia. No, joitain hutejakin on tullut.

Aloitetaan historiasta. Vuonna 1975 alle 18-vuotiaiden EM-kisoissa Suomi nappasi komeasti hopeaa hävittyään Englannille jatkoajalla. Ennen finaalia olivat kaatuneet Turkki ja siihen aikaan aina vahva Neuvostoliitto. Kumpaakin Saksaa vastaan tuli 1-1 alkulohkossa.

Yksi joukkueen avainpeluri oli maaliahne Harri Lindholm, joka teki komean uran Reippaassa. Maalinteko onnistui myös Atik Ismaililta. Mainittakoon vielä Arto Uimonen, joka piipahti Reippaassa. Joukkue kokoontui 50-vuotisjuhliin Uimosen Sportti-baariin. Missasin tapahtuman, vaikka olivat Mansessa. Välttelen baareja…

Sitten nykyaikaan. FC Lahti hakee tiiviisti liigapaikkaa, vaikka viime peleissä on tökkinyt. Itse uskon edelleen suoraan nousuun. Karsimaan ei kannata joutua, sillä liigan alakerran joukkueet ovat jostain taikoneet rahaa (esim. KTP) ja ovat divarilaiselle ehkä liian vahvoja. Lahti-EIF tänään 4-0, asiantuntijaveikkaus.

Ei menneet EM-alkulohkoista jatkoon ei nuoret Huuhkajat eivätkä naiset. Lahtelainen Marko Saloranta sai Helmarit mainioon kuosiin ja uskallan sanoa, että vain epäonni vei jatkopaikan. Pikkuhuuhkajat teki parhaansa, mutta pelaajavaihdoissaan epäonnistunut valmentaja Mika Lehkosuo himmensi sädekehäänsä. Ammattimies toki edelleen.

Lahtelaiset juniorit ovat menestyneet turnauksissaan vaihtelevan hyvin. Ehkä Reippaan ja Kuusysin yhdistymisessä myös junnupuolella on sittenkin ideaa, vaikka minä en sitä vanhana jääränä hyväksy. On muuten muutama muukin.

Jalkarannan Palloseuran pojat kävivät isossa Särkänniemi-turnauksessa näyttämässä taitonsa. Samuli Rädyn valmentama joukkue voitti koko lystin.
Valtavan hyviä pelimiehiä on kasvamassa….

Raine Järvinen

Syökää kalaa!

Paljonko me syömme kalaa päivässä tai viikossa? Kun olin nuori muistan hyvin, kuinka kouluissa ja mainonnassakin korostettiin kalan terveysvaikutuksia. Ahven, hauki, kuha, lahna, made, siika, harjus ynnä muut tulivat tutuksi jo lapsuudessa kalassa Loviisassa. Ja silakkaa myös syötiin – ainakin koulussa. Mutta tuntevatko nykynuoret enää edes kaloja? Ja kalaa voi syödä paljonkin.

Parhaiten tämä konkretisoitui minulle asuessani Japanissa. Kalaa syötiin päivittäin ja raakana tietenkin myös. Vain sunnuntaina sai työpaikan asuntolassa leipää Tokiossa. Se miten eettistä japanilainen kalastus on onkin sitten toinen asia. Suomessa on myös yleistynyt sushin syönti ja sitä saa marketeistakin. Pakko sanoa, että japanilaiseen makuun on eroja ja ravintoloissakin Lahdessa se on pääosin kaikki kiinalaisten tekemää. Mutta mikä japanilaisiakin kiinnostaa Suomessa on meidän kaloistamme tehty sushi tai sashimi. Siika on erinomainen vaihtoehto lohelle ja minusta paljon parempikin.

Euroopan Unioni tuo 60-70 prosenttia syömästään kalasta ulkomailta eli EU:n ulkopuolelta (tässä varmaan näkyy se, että Norja ja Islanti eivät ole EU:n jäseniä). Suurin osa kalan tarjonnasta tulee tuontina Norjasta, Islannista, Chilestä ja Aasiasta. Norjan lohi on se päätuote ja siihen meidät on nyt opetettu. Mutta olisiko meillä vaihtoehtoja? Raha ratkaisee tietenkin tässäkin ja kilohinta. Suomesta saa villiä kalaa ja erityisesti muikku on se mitä meillä olisi paljon enemmänkin tarjota. Muikku ei vain jostain syystä enää myy marketeissa eikä muutenkaan. Se kertoo paljon suomalaisten ja meidän kulutustottumuksistamme. Ahven on erinomainen kala, samoin kuha ja siika. Särkikin toimii, kun sen osaa tehdä.

Asikkalaan on suunniteltu kalajalostamoa. Mukana hankkeessa on koulutuskonserni Salpaus. Tähän tarvitaan tietenkin mukaan myös oikeaa yrittäjyyttä, mutta potentiaalia oikein toteutettuna on kyllä. Voisimme järjestää Päijät-Hämeessä vaikka resepti kilpailun jatkojalosteista. Kuusamossa perustettiin muikun vientihanke noin 20 vuotta sitten ja muikku meni suoraan Finnairilla Pariisin ja Geneven laatukeittiöihin. Tästä saatiin hyvä hinta, mutta sitten Kuusamon lentokentän logistiikka muutti Ouluun ja hanke ei enää toiminut. Silti se osoitti, että vienti on mahdollista.

Kesän aikana kävin useassa Päijänteen alueen ravintolassa kysymässä kalaruokaa. Paras annos löytyi Padasjoen sataman Palas ravintolasta. Ja se oli haukea. Aivan mielettömän hyvin tehty!

Ensi viikolla alkaa Lahdessa jo koulut. Toivottavasti kalaa on myös kouluissa ja sellaista mikä lapsille maistuu.

Ville Skinnari

Jeesus uusin silmin

Rippikoululaisten kanssa olemme joskus katselleet erilaisia kuvia, joissa Jeesuksen näkee esimerkiksi Torinon käärinliinoissa hennoin ääriviivoin piirtyvänä kapeakasvoisena miehenä, katakombien seinillä partaisena miehenä, ikonissa pyhänä miehenä sädekehineen tai Edelfeltin maalauksessa paimenena edessään Mataleena koivumetsässä. Olemme pohtineet, miten eri lailla Jeesusta on kuvattu eri aikoina eri paikoissa. Millainen on sinun mielikuvasi Jeesuksesta? Onko se kärsivä ristinmies vai lempeä rinnallakulkija? Rohkea väärinkäytösten vastustaja vai myrskystä pelastaja? Uuden Testamentin kirjoituksissa Jeesus näyttäytyy meille monenlaisena. Mutta kuka hän on sinulle? Onko sisimmässäsi vain yksi rakas kuva vai monta?

Sunnuntain evankeliumissa (Matt.17:1-8) kerrotaan yksi kuva Jeesuksesta. Ollaan Syyrian ja Libanonin rajalla, Hermonvuorella. Siellä muutama opetuslapsi saa nähdä uudenlaisen Jeesuksen. He olivat aluksi pitäneet Jeesusta hyvänä ja sanavalmiina opettajana, jota kannatti seurata. Kun Jeesus vielä paransi ihmeteoin, se lisäsi hänen vaikuttavuuttaan. Mutta tällä Kirkastusvuorella avautuu vielä huikaiseva näkökulma siihen, kuka Jeesus oli. Hänen ulkomuotonsa muuttuu hetkeksi valoisaksi ja loistavaksi, vieläpä pilvestä kuului Jumalan ääni: ”Tämä on minun rakas Poikani.” Näin vahvistui Jeesuksen jumalallinen asema ja vahvistui myös opetuslasten usko.

Jeesuksen hahmo voi kirkastua meillekin vielä tänä päivänä. Ruumiillisesti hän ei näyttäydy, mutta hänet voi löytää Raamatusta ja ehtoollispöydästä. Siitä, kuka hän on, ja eritysesti siitä, kuka hän on itse kullekin meistä, voi tulla tietoiseksi. Se voi tapahtua pitkän ja rauhallisen kehityksen tuloksena tai yhdessä yllätyksellisessä hetkessä, niin kuin Paavalille kävi Damaskoksen tiellä.

Jeesus näyttäytyy erilaisena eri kehitysvaiheissamme ja elämäntilanteissamme. Hän voi olla sairastavalle tuki ja turva, vääryyttä kokeneelle puolustaja, tuhlurille anteeksiantava isä, haavoitetulle laupias samarialainen ja paljon muuta. Monenlainen on hän luvannut olla. Raamattu on tietenkin tärkein Jeesuksesta kertova teos. Silti voi joskus lukemalla monenlaista kirjallisuutta hahmottua uusia näkökulmia Jeesukseen. Kerro omia vinkkejäsi tutuille!

Tässä olisi myös muutama oma lukuvinkkini: Tom Holmenin Jeesus (tieteellistä käsittelyä Jeesuksesta), Risto Saarisen Jeesus Jokisen tapaus (fiktiivinen kertomus Jeesuksesta nykyajassa), Kaisa Kivirannan Jeesus ja elämisen taito (pohdiskeleva kirja kivasti kirjoitettuna), paavi Benedictus XVI:n Jeesus Nasaretilainen (hengellistä luettavaa Jeesuksen kasteesta ja kirkastumisesta).

Vielä on kesää jäljellä ja valoa käytettäväksi vaikka juuri lukemiseen. Niinpä toivotan siunattua elokuuta ja hyviä lukuhetkiä!


Kati Saukkonen

Työttömyys ja sen sakkomaksut syövät Lahden tulevaisuutta

Päijät-Hämeen työttömyys on karannut käsistä. Toukokuun lopussa alueella oli 12 862 työtöntä työnhakijaa – 16 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Pitkäaikaistyöttömyys, eli yli vuoden jatkunut työttömyys, kasvoi peräti 29 prosenttia. Samalla avoimet työpaikat vähenivät dramaattisesti: Lahdessa 40 prosenttia, Asikkalassa ja Orimattilassa yli 70 prosenttia.

Nämä luvut eivät ole vain tilastoja. Ne ovat merkki siitä, että yrityselämä ei rekrytoi ja yhteiskunnan tukirakenteet eivät toimi, eikä suuntaa ole saatu käännettyä ajoissa. Ja pahinta on, että tästä kaikesta maksetaan – kirjaimellisesti. Helppoa on syyttää maailmantilannetta, mutta miksi muualla sitten on paremmin?

Lahden kaupunki maksaa työttömyyden perusteella valtiolle niin sanottuja sakkomaksuja eli työmarkkinatuen kuntaosuuksia. Tänä vuonna maksujen arvioidaan nousevan 24 miljoonaan euroon. Pelkästään tammikuussa Lahden lasku oli lähes 1,8 miljoonaa euroa. Kun ihmiset jäävät työttömiksi pitkäksi aikaa, kaupunki maksaa – eikä kukaan voita.

On käsittämätöntä, että samaan aikaan kun palveluista leikataan ja kunnalliset investoinnit ovat vaakalaudalla, kaupungin miljoonia valuu valtion kassaan. Sakkomaksut eivät kannusta kuntia, vaan rankaisevat juuri niitä, joilla on jo vaikeaa. Se on epäterve järjestelmä, joka vahvistaa eriarvoisuutta ja kurjistaa paikallistaloutta entisestään.

Tilanne tuo mieleen 1990-luvun alun laman. Tuolloin Suomi ajautui nopeasti massatyöttömyyteen. Työttömyys kasvoi parissa vuodessa yli puoleen miljoonaan, ja erityisesti teollisuuspaikkakunnat romahtivat. Myös Lahdessa menetettiin kymmeniä tuhansia työpaikkoja, ja pitkäaikaistyöttömyyden jälkiä näkyy yhä alueen rakenteissa – syrjäytymisenä, velkaantumisena ja sosiaalisena pahoinvointina. Nyt olemme ehkä jopa pahemmassa tilanteessa, koska kasvua ei ole näkyvissä ja maailman epävarmuus on tapissaan.

Työttömyyden kasvu ei ole yksittäisten ihmisten vika. Se kertoo Suomen tilannekuvan. Rakennusala on hiljentynyt, hoiva-ala kärsii työntekijäpulasta mutta ei houkuttele väkeä. Silti koulutusta ei ole suunnattu ajoissa uudelleen. Digitaalisten työkalujen hyödyntäminen työnvälityksessä vasta puheissa, ja työllisyyspalvelujen resurssit ovat riittämättömät.

Mitä pitäisi tehdä?

Suomen pitää luoda 90 päivän työllisyystakuu, joka on olemassa jo Ruotsissa. Työharjoittelu-, koulutus- tai työpaikka pitää löytyä nopeasti. 2019 yritimme tätä Rinteen hallitusohjelmassa, mutta kunnianhimo työ- ja elinkeinoministeriössä ei riittänyt vaikka poliittista tahtoa oli.

Ensinnäkin tarvitaan alueellinen työllisyysohjelma, joka yhdistää kunnat, oppilaitokset ja työnantajat. Palkkatuet, kuntien omat työllistämishankkeet ja osaamisen päivittäminen on saatava liikkeelle nyt – ei kahden vuoden päästä.

Toiseksi, Lahden täytyy panostaa koulutukseen ja ammattikorkeakoululla ja Salpauksella on kaikki edellytykset järjestää nopeita, työelämälähtöisiä koulutuksia. Mutta niihin tarvitaan rahaa – ja tahtoa.

Kolmanneksi, työttömien hyvinvointiin pitää panostaa. Työkyvyn tukeminen, mielenterveyspalvelut ja sosiaalinen kuntoutus ovat investointeja, eivät menoeriä. Pitkäaikaistyöttömyys on usein oire – ei pelkästään taloudellinen, vaan myös terveydellinen ja sosiaalinen.

Orpon ja Purran hallituksella on vastuu. Lahden kaupungilla on vastuu olla nyt aktiivinen ja haluta muutosta. Vaalien jälkeen on kehuttu kovasti yhteistyötä, mutta tekeminen olisi tärkeintä. TE-palveluiden siirto kunnille tuo uusia mahdollisuuksia, mutta ilman riittävää rahoitusta ja tukea uudistus kääntyy itseään vastaan. Nyt pitäisi investoida, ei leikata.

Sakkomaksut ovat kova lasku siitä, että mitään ei tehty ajoissa. Ne ovat muistutus siitä, että työttömyys ei ole vain henkilökohtainen tragedia – se on koko yhteiskunnan häpeä.

Ville Skinnari

Jumala kutsuu

Sain jo talvella kutsun kesähäihin. Ensimmäinen viesti oli vinkki pitää tämä päivä kalenterissa varattuna eli ”Save the date” -ilmoitus. Toukokuussa tuli sitten yksityiskohtaisempi kutsu ja ilmoittautumisohjeetkin. Heinäkuiset häät lähestyvät.

Raamatun aikaan oli vähän sama kuvio. Tämän sunnuntain evankeliumissa Jeesus kertoo isoista pidoista. Vertauksessa mies oli ajoissa esittänyt kutsun ja sitten aivan pitojen kynnyksellä palvelija lähetettiin sanomaan: Tulkaa, kaikki on jo valmiina. Pitojen päivä oli kalenterissa, mutta h-hetkellä kutsu ei enää miellyttänytkään. Kutsutut rupesivat esittämään verukkeita, joiden nojalla he torjuivat kutsun. Ihan samoin voi käydä nykyisinkin: en nyt jaksakaan lähteä illanviettoon… nyt tuli luvattua liikoja, täytyy jättää kaverin synttärit väliin…

Mutta huom! Nämä Jeesuksen vertauksen pidot eivät olekaan mitkä tahansa juhlat. Ne ovat vertauskuva Jumalan kutsusta, pelastuksesta, pääsystä taivaan suureen juhlaan. Jumala kutsuu meitä elämään hänen kanssaan joka päivä ja pääsemään lopulta hänen luokseen ikuiseen lepoon. Tämän kutsun myötä sain pääsyn hyvään, turvalliseen ja syvään elämään juuri nyt ja kerran kuoleman jälkeen. Minulta ei kysytä ansioita, saan vain avata tyhjät käteni lahjaa varten.

Jokaisena päivänä kuulemme nuo hienot sanat: Tulkaa, kaikki on jo valmiina! Anteeksianto, tulevaisuuden toivo, hyvät elämänohjeet, rakastettuna oleminen on kaikki jo valmiina meitä varten. Jumala kutsuu. Hänen luonaan on hyvä olla.

Riitta Särkiö

KOLUMNIT -arkisto

kesäkuu 2026

toukokuu 2026

huhtikuu 2026

maaliskuu 2026

helmikuu 2026

tammikuu 2026

joulukuu 2025

marraskuu 2025

lokakuu 2025

syyskuu 2025

elokuu 2025

kesäkuu 2025

toukokuu 2025

huhtikuu 2025

maaliskuu 2025

helmikuu 2025

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011