Vuosi: 2024

Kato mua – huutaa lapsi vanhemmalleen, kun haluaa tulla nähdyksi. Usein lapsi joutuu toistamaan pyyntönsä saadakseen vanhempiensa huomion. Kaipaamme toisen hyväksyvää katsetta myös aikuisina, perheessä, ystäväpiirissä ja työyhteisössä.

Sunnuntain evankeliumitekstissä (Luuk. 7:36–50) Jeesus aterioi Simon-nimisen fariseuksen luona. Fariseukset tunsivat tarkkaan juutalaisen uskontonsa säädökset ja valvoivat niiden toteuttamista. Usein he keskustelivat Jeesuksen kanssa uskon asioista.

Paikalle saapuu nainen, jonka tiedetään elävän syntistä elämää. Nainen suree elämäänsä, itkee syntejään. Simon katsoo naista halveksien, hän toivoo, että Jeesus käskisi naista poistumaan.
Erilaisia katsojia ja katseiden kohteita: naisen sisäänpäin kääntynyt, Simonin tuomitseva ja Jeesuksen sydämiin näkevä, armahtava ja parannukseen kutsuva katse.

Jeesus sanoo: ”Katso tätä naista. Kun tulin kotiisi, sinä et antanut vettä jalkojeni pesuun, mutta hän kasteli jalkani kyynelillään ja kuivasi ne hiuksillaan. Sinä et tervehtinyt minua suudelmalla, mutta hän on suudellut jalkojani siitä saakka, kun tänne tulin. Sinä et voidellut päätäni öljyllä, mutta hän voiteli jalkani tuoksuöljyllä. Hän sai paljot syntinsä anteeksi, sen vuoksi hän rakasti paljon. Mutta joka saa anteeksi vähän, se myös rakastaa vähän.” Ja hän sanoi naiselle: ”Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi.”

Tekosi ja ulkoinen asemasi eivät ratkaise sitä, miten Jumala näkee sinut. Syntejään katuva, Vapahtajaansa turvautuva saa osakseen Jumalan rakkauden. Jumala antaa Poikansa työn kautta anteeksi sen, mihin anteeksiantoa kaipaamme ja pyydämme.

Osaammeko pyytää anteeksi katsetta, jolla tuomitsemme toisen ihmisen? Vaikka Luukas ei kerro, pyysikö fariseus anteeksi kovaa asennettaan, myös omahyväisyyden saa uskoa anteeksi. Siunattua paastonaikaa Sinulle.

Johanna Hurtig
Vs. kappalainen
Launeen seurakunta

Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa. Kuten Pelicans-Ilves 1-7. Se hämmästyttää kummastuttaa vanhaa kulkijaa. Menköön työtapaturmaksi. Nyt pitää ryhdistäytyä. Loppusuora alkaa ja sitten pudotuspelit, joissa ei voi lepsuilla tippaakaan. Ymmärrän ohipelit välillä, mutta ei niitä tarvitse tulla tamperelaisia vastaan. Ovat kuin maailman omistajia Tammelan torilla, mutta minä en nöyristele.

Kuin lohdutukseksi Pelsuille kerron, että Reipas voitti futiksen mestaruuden 1967. Joukkue hävisi 20.8. Valkeakoskella järisyttävästi vesipallossa 1-9. Tappiosta opittiin ja tehtiin historiaa. Siitä vaan perässä kiekkoilijat.

Ben Blood tuli ja pelasi melkein koko pelin. Ei noita! Ilves-hyökkääjä analysoi Aamulehdessä, että Ben on iso ja kömpelö. Nyt pitää todistaa muuta.

Yhtenä avainasiana näen, että loukkaantumisten runtelema kaksikko Jämsen-Vilen löytää tehovireen. Nyt he ovat kaukana siitä. Ja on siinä Niemelälle mietittävää, keitä hyökkääjiä kulloinkin istuu katsomossa. Määrää on, onko laatua?

Lopuksi kolme asiaa. Yksi. Toimiiko Pelicansin ylivoima, toimiiko alivoima? Kaksi. Kuka on ykkösmolari ja onko maaginen? Kolme. Paljonko pelaa nuorten maajoukkueessa loistanut Jesse Kiiskinen? Vai kokeeko kohtalon ala Kinnunen-Larmi?

Vaikka olenkin vannoutunut Pelsu-fani, jää minulta perjantaina väliin eka erä (3-0) pelistä Pelicans-Sport. Olen silloin Tammelan stadionin avausottelussa Ilves-Haka. Keskellä talvea! Stadionin hinta muuten tällä hetkellä 44 miljoonaa, aluksi 28 milliä. Lahdessa vastaava avausjuhlamatsi lienee mahdollista noin 2034. Anteeksi.

Raine Järvinen

Presidentinvaalit on käyty ja Suomi saa uuden Tasavallan Presidentin 1.3. Yhdistävää tekijää tarvitaan nyt vastakkainasettelun Suomessa sisäisesti ja ulkoisestikin Suomen linja tulee olla selkeä, ei vain Ukrainassa, vaan myös Lähi-Idässä ja laajemmin kansainvälisessä politiikassa.

Eduskunnassa hallitus antoi esityksen alkoholilain muuttamiseksi, siten että lakimuutos toisi kahdeksanprosenttiset alkoholijuomat ruokakauppoihin. Nykyisin luvanvaraisessa vähittäismyynnissä saa myydä enintään 5,5 prosentin vahvuisia alkoholijuomia. Muutoksen myötä tähän lisättäisiin myös 5,5 – 8,0 prosentin vahvuiset käymisteitse valmistetut alkoholijuomat. Vuonna 2018 tehdyn muutoksen muistan hyvin, koska olin ainut SDP:n edustaja, joka kannatti 5,5 prosentin juomien tuomista kauppoihin. Yhdessä Vasemmistoliiton Markus Mustajärven kanssa ratkaisimme äänestystuloksen ja näin jälkikäteen voi sanoa, että järki voitti. Alkoholin kokonaiskulutus laskee etenkin nuorten keskuudessa ja 5,5 prosenttisen lonkeron paikka on siellä, minne se kuuluu. Tämä 8 prosentin uudistus on kuitenkin täysin epäonnistunut kompromissi enkä tiedä miten kokoomus ja perussuomalaiset aikovat sen suomalaisille selittää. Nyt nimittäin juomasekoitteet, kuten vahvat lonkerot jäävät tämän uudistuksen ulkopuolelle. Kuka tästä edes oikeasti hyötyy, on hyvä kysymys.

Lahdessa uutisointiin näyttävästi tällä viikolla, että Lahden Aterian taloudellinen tulos on parantunut. Se on hyvä uutinen. Mutta mitä kuuluu kouluruoalle kaiken kaikkiaan? Kuinka moni koululainen saa todella sen päivittäisen tärkeimmän aterian ja tarvittavan ravinnon kouluruoasta? Jopa puolet yläasteikäisistä jättää kouluruokailun väliin! Tiedän itse kolmen lapsen isänä millaista on, kun nälkäinen nuori kiiruhtaa kotiin ja lähtee esimerkiksi harrastuksiin nälkäisenä. Enkä tässä syytä nyt Lahden Ateriaa, jonka toimintaa on ronkittu jo vuosia. Keittiöissä tehdään arvokasta työtä ja yritetään tehdä sitä mitä pystytään tai käsketään. Laskimme joskus jo vuosia sitten yhden aterian ravintoarvoja ja kustannuksia. Kaupungeissa on eroja, mutta kyllä kouluruokailun laatu on ainakin osassa Suomea laskenut samalla tavalla kuin suomalaisten koululaisten oppimisen tulokset. Halutaanko tässäkin mennä Amerikan malliin, että varakkaiden kotien lapset käyvät muualla syömässä eli tehdä sama, kuin terveyspalveluissa? Siitähän tässä on lopulta kyse. Kouluruoka ei ole vain lautanen ruokaa keskellä koulupäivää, vaan se on kiinteä osa suomalaista koulujärjestelmää – ehkä yksi tärkeimmistä elementeistä. Nälkäinen lapsi ei opi eikä jaksa keskittyä. Monelle kyse on myös päivän ainoasta lämpimästä ateriasta.

Suomi on ollut maailman edelläkävijä kouluruokailussa jo vuodesta 1941 eli keskellä sotaa Suomi uskalsi ja osasi panostaa koululaisten ruokaan ja ravintoon. Loppu on historiaa. Suomi kehittyi, kasvoi ja vaurastui ja yksi suuri syy oli koulujärjestelmämme tasa-arvo. Kaikille annettiin mahdollisuus oppia ja menestyä.

Tämä esimerkki osoittaa, miten suurien asioiden kanssa kuntapäättäjät ovat tekemisissä Lahdessakin. Vai pitäisikö eduskunnan puuttua tähänkin lainsäädännöllä ja säätää kouluruokailun ”minimimitoitus laadulle”?
Tai luodaan kuva, että Lahti Energia myymällä ja ryhtymällä sijoittajaksi tämäkin ongelma ratkeaa? Lahden koulutoimi tarvitsee sen rahan mitä se tarvitsee toimivan koulutusjärjestelmän järjestämiseksi. On puhtaasti poliittinen valinta halutaanko näin tehdä. Ideologisista syistä voidaan toki lopettaa kaikki kuntien omistaminen. Mutta mitään järkevää syytä siihen ei ole. Siksi ihmettelen edelleen, miten Lahden valtuutetuista ei löydy 15 demokratiaa puolustavaa henkilöä, joka haluavat, että Lahti Energian myynti tuotaisiin valtuustoon. Ainakin minulle tämä näytelmä on vasta esinäytöksessä, koska niin härskiä peliä tässä nyt pelataan lahtelaisten omalla omaisuudella.

Ville Skinnari

Sunnuntaina on laskiaissunnuntai ja ensi viikolla alkaa paastonaika. Paaston tavoitteena on arvioida omaa elämää ja suhdetta Jumalaan sekä valmistautua tulevaan suureen juhlaan, pääsiäiseen. Laskiaissunnuntain latinankielinen nimi on esto mihi, mikä tarkoittaa suomeksi ole minulle. Monesti paastoamisen käytännön ajatus lähtee liikkeelle itsestä. Mietitään omia elämäntapoja ja tekoja sekä niiden vaikutuksia esimerkiksi ympäristöön, omaan hyvinvointiin tai ihmis- ja jumalasuhteeseen ja pyritään sen pohjalta tekemään hyviä muutoksia.

Entä jos tänä paastonaikana kokeilisikin kääntää tuon ajatusmallin toisin päin? Rakennetaankin paasto sanojen ”ole minulle” ympärille. Pohdi ensin hetki, mitä Jumala sinulle tällä hetkellä merkitsee. Minkälainen rooli Hänellä elämässäsi on? Oletko nähnyt Hänen toimintansa ja vaikutuksensa elämässäsi? Tämän jälkeen mieti, miten jatkaisit lausetta ”Ole minulle…”, jos sanoisit sen Jumalalle. Mitä kaipaisit Jumalalta tässä hetkessä, tässä elämäntilanteessa?

Seuraavaksi voit miettiä, mitä se, mitä kaipaat Jumalalta, vaatisi sinulta itseltäsi. Samalla tavalla kuin ihmissuhteet, myös suhde Jumalaan on nimittäin vastavuoroinen. Jos esimerkiksi toivomme enemmän Jumalan läsnäoloa elämässämme, pitää meidän ottaa myös aikaa hiljentymiselle ja rukoukselle, jotta voisimme tuon läsnäolon havaita ja jotta sille ylipäätään olisi tilaa ja mahdollisuus.

Voit palata pitkin paastonaikaa aina välillä näihin samoihin pohdintoihin. Voit myös tarkastella, muuttuuko se, mitä kaipaat Jumalalta, tapahtuuko elämässäsi jotain tämän myötä tai miten oma toimintasi asioihin vaikuttaa. Lausetta ”Ole minulle…” voi käyttää myös kiitokseen. Voit säännöllisesti pohtia, mistä kaikesta kulloinkin haluat Jumalaa kiittää. Esimerkiksi psalmin laatijan rukous kuuluu: ”Ole minulle kallio, jonka suojaan saan paeta” (Ps.31:3). Se voi toimia joko pyyntönä tai kiitoksena – tai ehkä se on molempia samalla kertaa.

Mari  Ruuska

Valtiopäivien avajaisia vietettiin eduskunnassa keskiviikkona. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö paalutti monta asiaa suoraan ja epäsuorasta. Tämä koski niin tasavallan presidentin omaa toimialaa eli ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa (UTP) kuin muita asioita, kuten talouspolitiikkaa. Eduskunnan puhemies Jussi Halla-Aho valitsi mielestäni väärän tyylilajin, mutta hän tekee sen tietoisesti keskittyen hallitusohjelman kirjauksiin varsin perussuomalaisilla painotuksilla ja puhuen myös liian pitkään, mikä presidentin jälkeen ei minusta sopinut oikein etikettiin. Suomessa on kirjoittamaton sääntö, että eduskunnan puhemiehen tulee olla päivänpolitiikan yläpuolella, mutta nyt tämäkin hieno perinne on sulamassa muodikkaan vastakkainasettelun tieltä.

Ehkä suorin UTP kannanotto kuultiin Niinistöltä median edessä. Suomen ydinenergialakia ei tule muuttaa eli Suomella ei ole mitään tarvetta avata ydinasekeskustelua. Nyt ydinräjähteiden tuominen Suomeen on kiellettyä. Hän muistutti, että ydinaseita Nato pitää vain muutamissa paikoissa Euroopassa, eikä mikään niistä ole kovin lähellä Suomea. Presidenttiehdokkaista Pekka Haavisto on tehnyt tässä oman kantansa selväksi. Hänen mielestään ydinaseiden varastoiminen Suomeen on vaara meille. Stubbin mielestä ydinase taas olisi rauhan tae ja siksi lakia pitäisi hänen mielestään muuttaa. Tässä kysymyksessä tiivistyy presidenttiehdokkaiden välinen ero ja todella perustavaa laatua olevassa asiassa. Minun mielestäni Niinistö ja Haavisto ovat oikeassa. Tätä linjaa olemme yhdessä olleet viimeiset vuodet rakentamassa ja siksi sillä on väliä, kuka on Suomen seuraava presidentti. Suomen ulko-  ja turvallisuuspolitiikan tärkein tavoite on ollut aina vähentää konfliktien ja sodan riskejä, ei eskaloida niitä tarkoituksella. Rehellisyyden nimissä on sanottava, että Stubb ei ole ajatuksineen yksin. Selkeää vastausta tähän kysymykseen ei ole saatu edes kaikilta demareilta.

Talouspolitiikassa Niinistö muistutti 16 vuoden ajasta Suomessa ilman merkittävää kasvua. Finanssikriisin jälkeen Suomi on jäänyt kasvussa telineisiin ja on jouduttu elämään velaksi. Yksi syy on ollut tietenkin kännykkä-Nokian loppu ja metsäteollisuuden alamäki, mutta miksi uutta tekemistä ei ole syntynyt yrityksistä huolimatta? Siihen olemme kaikki syyllisiä ja siksi olen jo vuosia tehnyt työtä Suomen kasvun eteen kansainvälisesti. Eli tässä oli mielestäni Niinistöltä piikki myös suomalaiselle elinkeinoelämälle. Suomessa on haettu yrityksissä kasvua vain tehostamalla toimintoja, nostettu osinkoja, mihin tietenkin omistajilla on täysi oikeus. Mutta miksi ei ole edes haluttu kasvaa kansainvälisesti toisin kuin Ruotsin tai Tanskan yritykset? Toki poikkeuksia onneksi on, kuten lahtelaiset Peikko, Kemppi, Luhta, Halton ja muutama muu. Meillä sakkaa pahasti tulopuoli, menoissa olemme samoilla viivoilla muiden Pohjoismaiden kanssa. Itse asiassa käytämme esimerkiksi sosiaali-  ja terveyspalveluissa vähemmän euroja asukasta kohden kuin muissa Pohjoismaissa. Se näkyy ja tuntuu Lahdessakin.

Lauantaina toivottavasti tavataan Lahdessa. Pekka Haavisto vierailee Lahdessa lauantaina klo 15–17 ja olemme lahtelaislähtöisen, ex-kansanedustaja- kollegani, Jaana Pelkosen kanssa juontamassa tilaisuutta torilla. Vaalikampanja on ollut pääosin asiallista ja toisia kunnioittavaa, kuten pitääkin, mutta yhtä asiaa ihmettelen. Miksi Haaviston sukupuolista suuntautumista piti nyt nostaa näin paljon esille? Vuonna 2024 ja Suomessa? Tämä keskustelu käytiin jo 2012 vaaleissa. Väitän, että jokainen tämän tyylinen nosto sataa loppujen lopuksi Haaviston laariin. Esimerkiksi ulkomailla, jossa voisi kuvitella tämän olevan jonkinasteinen ongelma, ongelmaa ei ole. Ranskan uusi pääministeri näyttää tietä jo Persianlahden maissa sekä Lähi-Idässä ja on kääntänyt sen vahvuudeksi. Mistä minä sen tiedän? Kysyin asiaa suoraan viime viikolla, kun vierailin alueella, jossa Haavisto on muuten tunnettu ja arvostettu diplomaatti.

Ville Skinnari

Ja taas olin Pyynikin palloiluhallissa, kun lahtelaiset saapuivat Pyrinnön vieraaksi. Kyse oli naisten ykkösdivarista, jossa lahtelaislupaukset ovat pärjänneet ihan hyvin.Joukkue on Team Lemkem, tekstillä ytimekkäästi Lahti ja Pyynikin taululla LAB. Ei nimellä välillä, voisin ristiä NiceKorikseksi, jos ei LaBa kelpaa.

Vähän myöhästyin, kun en vielä pyöräile ja linjuri hidasteli. Kun saavuin, Lahti johti 24-15. Taisin tuoda huonoa onnea, sillä kotijoukkue kiri tasoihin ja mainio Veera Mäntykivi loukkaantui. Harmi.

Toisella jaksolla Lahti näytti karkaavan. Tinja Taipale ja Peppi Lohko onnistuivat kolmosissa. Ella Sahuri syttyi isoon lentoon, kunnes alkoi vähän ahnehtia. Lahti johti jo 48-37 ja ajattelin, että nyt tulee harvinaista herkkua. Näen voiton, enpä nähnyt.

Lopulta Pyrintö oli parempi 63-58. Voittoa pohjustivat tutun oloiset nimet kuten Little, Poikola ja Toiviainen.

Jo mainittujen lisäksi iskivät silmiini nopeajalkainen pallotaituri Silja Ruutiainen, esimerkillinen kapteeni Jessi Lehtonen sekä kaksikko von Behr-Keskevaari (10pist).

Häviäjien valmentajat elivät tunteella. Vähän höristin korviani, kun puolityhjään katsomoon asti kuului kovaa huutoa tyyliin ”eikö voi muistaa perusasioita?” Tai ” mitä helvettiä sä oikein teet?”

Vaatimustaso on kova. Pääsin kuuntelemaan valmennuksen loppupuhetta suojateilleen. Siinä oli isällinen, opettava ja luottamuksellinen sävy. Hyvä!

Ei Lahti Tampereelle aina häviä. Reipas pöllytti TamUa Mukkulassa 3-1 maalareina Samson, Ala-Kauhaluoma ja Shala. Raportin mukaan Reippaan murskavoiton esti vieraiden loistava molari Järvinen. Luit oikein.

Muistutan. PPPP. Peli parasta paikan päällä.

Raine Järvinen

Team Lemkem

Jos olet futisihminen, älä lue tätä. Näkemiin. Jos olet lätkäihminen, älä lue tätä. Jos olet molempia, lopeta jo ihan oikeasti. Nissinen myös, lehti pois!

Olen surullisena seurannut lapsuuteni ja nuoruuteni suuren Rakkauden Kisapuiston kohtaloa. Olen huolestunut ja vihastunut, enkä enää mainitse Kisaria ennen kuin on kiittämisen ja kehumisen aika.

Sain idean. Nyt kun Lahdessa pelaaminen on sangen epävarmaa, siirretään FC Lahden pelit Tammelan uudelle stadionille, jossa jo nyt keskellä talvea treenataan ja pelataan täyttä häkää.

Ja kun Tammelaan ei aina mahdu, pelattakoon Tehtaan kentällä. Mainio stadion sielläkin.

Lahden kotiavaus on 20.4. Siitä viikko, kun pitäisi pelata kuopiolaisia vastaan. Tuskin Lahdessa onnistuu…

Voidaan toki Lahdessa keskikesällä muutama matsi otella, kunhan lumi on sulannut ja moukarikuopat tasoittuneet. Hiihtostadion kuuluu Ahkeralle ja Hiihtoseuralle!

Vink, vink. Lauantaina klo 13.30 Lahti – EIF Mukkulan hallissa. Onko jostain taiottu katsomotilaa?

Alkaa Lahden kiekkoareenakin ränsistyä. Nyt kun sekä Ilves että Tappara putoavat finaaleista, voisi Pelsu pelata Nokia Arenalla. Aina ois hallissa yli 12 000 katsojaa. Bussit täyteen ja Reissu Ruodille töitä.

Ja jos oma halli joutuu käyttökieltoon, ei muuta kuin jatkossa Hämeenlinnaan. HPK hävinnee liigakartalta lähivuosina.

Eläköön Lahti – urheilukaupunki. Ja anteeksi.

Raine Järvinen

Presidentinvaalien toinen kierros on ovella. Ilmoitin tällä viikolla tukevani Pekka Haavistoa Suomen seuraavaksi presidentiksi. Hän on tuo jatkuvuutta presidentti Niinistön linjalle, koska on ollut itse sitä tekemässä ja luomassa ulkoministerinä. Teimme tiiviisti yhteistyötä 4 vuotta ulkoministeriössä ja TP-UTVA:ssa sekä tietenkin eri puolilla maailmaa. Yhteistyön toimiminen ei ole aina itsestään selvyys ulkoministeriössä, mutta meillä se toimi erinomaisesti.

Jatkuvuus on tässäkin tärkeintä ja se, että Suomi pysyy Suomena myös kansallisen yhtenäisyyden näkökulmasta. Meitä arvostetaan ja kuunnellaan. Kolmantena nostan esille Suomen roolin kansainvälisenä vaikuttajana monenkeskisessä maailmassa. Jakolinjoja on helppo tehdä, mutta pitää osata myös rakentaa ja kuunnella eri mieltäkin olevia maita.

Kansa päättää ja demokratia on aina oikeassa. 11.2. tiedämme, kuka on seuraava presidentti.

Lahdessa valtuusto kokoontui maanantaina. Se oli perinteinen nykyvaltuuston kokous, jossa suuret asiat pidetään muualla ja keskustellaan lähinnä valtuustoaloitteista. Se on surullista. Tämä on vakava ongelma demokratialle. Suuret asiat on delegoitu jaostoille, jossa pieni porukkaa päättää suurista asioista.

Lahti Energian tilanne on demokratiankin kannalta omituinen. Laitoin nimeni Ulla Vaaran aloitteeseen, jossa pyydettiin Lahti Energian asiassa ja yleensäkin hallintosäännön muutosta ja eli päätöksenteko näin merkittävissä asioissa kuuluu valtuustolle.

Saimme kasaan vain 14 nimeä. Olen todella yllättynyt. Mistä tämä kertoo? Siitä, että enemmistö valtuutetuista ilmeisesti hyväksyy epämääräisen ja hähmäisen prosessin ja esimerkiksi konsulttien käytön huimalla korvauksella? Mitä meille lahtelaisille jää, jos myymme kannattavat perusliiketoiminnot sijoittajille. Muualla Euroopassa näitä virheitä nyt korjataan ja ostetaan toimintoja takaisin yksityiseltä sektorilta.

Ville Skinnari

Milloin sinä poltat kynttilöitä? Millaisen tunnelman ne sinulle tuovat? Kynttilät usein kuuluvat juhlahetkiin ja pimeään vuodenaikaan. Kynttilän valo tuntuu voittavan suurenkin pimeyden. Ruokailuhetkeen se tuo juhlan tuntua ja siunaustakin. Erityisen merkityksellinen on kastekynttilä ja kastejuhlassa sen ensimmäinen sytyttäminen. Sen yhteydessä lausutaan aina Jeesuksen siunaavat sanat: ”Minä olen maailman valo. Se joka seuraa minua, se ei pimeydessä vaella.”

Sunnuntaina vietämme kynttilänpäivää. Aikanaan se oli Marian ensimmäinen julkinen päivä äitinä. Juutalaisessa perinteessä naisen tuli käydä 40 päivän kuluttua poikalapsen syntymän jälkeen puhdistautumassa papin luona ja tuoda uhri. Marian puhdistuspäivän messuun liittyi sittemmin juhlallisia kynttiläkulkueita. Tästä kehitys johti siihen, että messuissa alettiin siunata tulevan vuoden kynttilät kirkkoon ja koteihinkin. Kodeissa näitä siunattuja kynttilöitä käytettiin silloin, kun oli sairautta ja kuolemaa tai kun vaara uhkasi. Kynttilän valon ajatellaan kuvaavan Jumalan siunaavaa voimaa ja tuovan valoisaa sekä toivorikasta mieltä.

Nyt sunnuntaina kirkkovuoden teemoihin kuuluu vielä evankeliumi Simeonin ja Jeesuksen kohtaamisesta. Simeon on pitkään odottanut ja saa lopulta nähdä Marian vauvalapsen, kauan odotetun Jeesus-Vapahtajan. Kuvattuna on hieno kohtaaminen vanhuksen ja pienokaisen välillä. Pitkän elämänmatkan kuljettuaan vanha Simeon saa rauhan, ja hän julistaa valon tulleen kaikille kansoille.

Kristittyinä meitäkin kutsutaan näkemään Jeesus-lapsessa Jumalan kirkkaus. Kasteella meille luvattiin, ettei meitä jätetä pimeyteen. Voi olla, että oma kastekynttilämme on jo aikoja sitten poltettu loppuun tai se on hukkunut. Tärkeintä on kuitenkin muistaa kastekynttilän valossa luettu voimallinen Jeesuksen lupaus olla valona koko elämämme ajan. Siitä kiitollisena meitä kutsutaan myös olemaan lähimmäisillemme valona maailmassa. Nyt sunnuntaina voisi olla hyvä päivä sytyttää kotonakin kynttilä palamaan ja tuomaan elämään siunaavaa valoa!

Pastori Kati Saukkonen

Vanhasta testamentista löytyy kertomus siitä, kuinka profeetta Samuel etsii uutta kuningasta Israelille. Edellinen kuningas Saul istuu vielä valtaistuimellaan, mutta hän ei ole noudattanut Jumalan tahtoa ja niin Jumala ohjeistaa pfofeettaansa voitelemaan uuden kuninkaan. Profeetta Samuel etsii ja löytääkin sopivan ehdokkaan, komean ja kookkaan miehen, mutta silloin Jumala puhuu hänelle: ” – Herra ei katso kuten ihminen. Ihminen katsoo ulkokuorta, mutta Herra näkee sydämen.” Lopulta Samuel voitelee kuninkaaksi nuoren Daavidin, jota ei oltu edes tajuttu tuoda aiemmin profeetan eteen. Daavidkaan ei ollut täydellinen ihminen, mutta rakasti Jumalaa koko sydämestään.

Jumala tuntee meistä jokaisen läpikotaisin. Hän näkee meidät kokonaan. Hän tietää, että me emme ole täydellisiä tai aina rakastettavia, usein kaukana siitä. Ja silti hän haluaa tarjota meille armonsa. Jumalan edessä meidän ei tarvitse yrittää esittää parempia kuin olemme. Hän on halunnut antaa ainoan poikansa kuolla meidän syntiemme tähden, jotta me saisimme anteeksiannon, armon ja ikuisen elämän.

Meitä kristittyjä kutsutaan toimimaan oikein ja Jumalan tahdon mukaan, vaikka tiedämme myös, että se on vaikeaa ja jopa mahdotonta. Me emme ole täydellisiä ja rikomme välillä melkein tahtomattakin Jumalan tahtoa vastaan. Meitä ei kuitenkaan motivoi se, että hyvillä teoilla ansaitsisimme paikkamme Taivaallisen isämme lapsina, vaan se, että voimme osoittaa kiitollisuutta siitä ansaitsemattomasta armosta, jonka olemme kohdanneet. Herra ei katso niin kuin ihminen, hän näkee sydämen ja hänen armonsa on ikuinen.

Maija-Reetta Katajisto