Vuosi: 2021

Tämän viikon keskiviikkona vietettiin kansainvälistä lukutaidon päivää. Lukutaito on välttämätön kansalaistaito. Siinä ei ole kyse vain kieliopista tai pänttäämisestä, vaan tiedon kriittisestä arvioinnista – siis ympäröivän yhteiskunnan ja maailman asioiden ymmärtämisestä.

Lukutaito on kaksisuuntainen väylä: se on paitsi keino paitsi vastaanottaa tietoa ja käsitellä sitä, myös ilmaista omia mielipiteitämme ja tunteitamme. Lukutaito on samalla keskustelutaidon ydintä: se auttaa meitä kommunikoimaan ympärillämme olevien ihmisten kanssa ja vaihtamaan ajatuksia.

Kolmen lapsen isänä huomaan jo kotona sen, että lukeminen ei enää ole itsestään selvyys. Liikkuvaa kuvaa on helpompi kuluttaa. Lukemisen taito heikentyy, ja huoli lasten ja nuorten lukuinnon hiipumisesta on aiheellinen. Myös aikuisilla – mukaan lukien itselläni – lukeminen saattaa työkiireiden keskellä jäädä ajoittain otsikkotasolle. Mutta kuitenkin juuri se monipuolinen lukeminen, aina kaunokirjallisuudesta urheilu-uutisiin, kehittää tehokkaimmin omaa ajattelua ja tietopohjaa.

Suomen koulutusjärjestelmän kulmakivi, peruskoulu, täyttää pian 50 vuotta. Se muodostaa yleissivistävän koulutuksemme perustan. Suomalainen peruskoulu on menestystuote, ja olemme hyvästä syystä tottuneet pitämään itseämme koulutuksen suurvaltana. Mutta nyt on tehtävä nopeat korjausliikkeet. Siksi Lahden kaupungin kaavailemat leikkaukset sivistyksen toimialaan tuntuvat käsittämättömiltä. Näinkö turvataan lahtelaisten tulevien aikuisten osaaminen?

Suomen sijoitus myös koululaisten osaamista mittaavissa Pisa-tutkimuksissa on laskenut. Tulosten mukaan peruskoulun päättävistä jopa 13,5 prosentilla on heikko lukutaito. Mikä huolestuttavinta, oppimistulokset jakautuvat meillä yhä selkeämmin koulujen ja alueiden välillä.

Koulutuksellinen tasa-arvo tarvitsee puolustajia nyt enemmän kuin koskaan. Hallitus teki viime syksynä yhden itsenäisen Suomen historian merkittävimmistä koulutusteoista päättäessään laajentaa oppivelvollisuutta ja turvata toisen asteen koulutuksen maksuttomuus. Uudistus auttaa varmistamaan sen, että jokainen suomalainen nuori saa mahdollisimman kattavat valmiudet työelämään.

Koulutuksen tulevaisuutta tarkasteltaessa on katsottava riittävän pitkälle tulevaisuuteen. Ei seuraavan kymmenen tai kahdenkymmenen vuoden päähän, vaan esimerkiksi vuoteen 2050. Tänä syksynä opinpolkunsa aloittavat ekaluokkalaiset ovat silloin jo omalla työurallaan, osa ehkä saattaa jo omia lapsiaankin koulutielle. Miltä maailma näyttää silloin? Mitkä ovat ne tulevaisuuden työelämän ja yhteiskunnan tarpeet, joihin tulisi jo nyt varautua?

Sanotaan, että maailmalla ollaan ajautumassa totuuden jälkeiseen aikaan. Tällä viitataan siihen kasvavaan virheellisen tai tarkoituksella harhaanjohtajan tiedon määrään, joka leviää etenkin verkossa. Sosiaalinen media on tarjonnut lähes rajattoman äänitorven sellaisille äärilaidoille, joiden viesti ei muuten keräisi kuulijoita.

Parhaita keinoja suojata yhteiskuntaa disinformaation vaaroilta on vahvistaa sen jokaisen yksilön kykyä tunnistaa ja torjua väärää tietoa. Erityisesti korona on muistuttanut meitä siitä, kuinka tärkeää tutkittuun tietoon pohjaava päätöksenteko on aina valtiojohdosta arkielämässä tapahtuviin valintoihin.

Lukutaito ja kriittinen ajattelu ovatkin itse demokratian elinehtoja. Kun meillä on yhteisymmärrys siitä, mikä on totta ja mikä ei, on yhteisistä pelisäännöistä ja tavoitteistakin huomattavasti helpompaa pitää kiinni.

Ville Skinnari

Kuka on minun lähimmäiseni? Lähimmäisyyden reuna-alueita voi hahmotella kysymällä itseltään, keiden ihmisten elämään minulla on vaikutusta omassa elämänpiirissäni?

Ihmisinä meillä on kyky ymmärtää toistemme tilanteita ja tukea ja auttaa toisiamme, silloin kun se on mahdollista.
Silloin kun ei pysty auttamaan, ihmisen voi sulkea Jumalan huolenpitoon rukoilemalla hänen puolestaan tai siunaamalla Herran siunauksella.

Rukouksella ja siunauksella on salattu voima, koska se milloin ja miten Jumala toimii, on vain Hänen tiedossaan. Mutta kuulla ja auttaa Jumala on luvannut.

Inhimillisyys on lähimmäisyyden toinen nimi. Ehkä meidän pitäisi olla enemmän ihmisiä toisillemme.
Kun olemme lähellä toisiamme ja toisiamme varten, meissä oleva Jumalan valo ja hyvyys pääsee paremmin hehkumaan.

Antti Kilpi
pastori, Launeen srk

Olen tällä hetkellä Japanissa, minulle hyvin tutussa maassa. Osallistun täällä Tokion paralympialaisiin ja tapaan myös maan avainministereitä, kuten ulkoministerin, digiministerin ja lentoliikenteestä sekä rakentamisesta vastaavat ministerit, sekä japanilaisten yritysten edustajia.

5G ja 6G -osaamisen lisäksi esittelin Tokiossa suomalaista puurakentamista. Sibelius-talo ihastuttaa edelleen alan ammattilaisia. Lahdessa käynnistetty hiilineutraalin rakentamisen keskus kiinnostaa ja se pääsee näyttämään osaamistaan, kun japanilaiset saapuvat Lahteen vierailulle, kun se on mahdollista. Yhdessä voimme tehdä paljon enemmän. Japanilaiset tuovat mukanaan osaamisen lisäksi myös kaivattuja resursseja ja verkostoja eri puolille maailmaa.

On ollut hienoa seurata suomalaisten kisamatkaa, vaikka koronan myötä tunnelma stadionilla onkin erilainen. Ratakelaajat Toni Piispanen ja Leo-Pekka Tähti sekä tuolikeihäänheittäjä Marjaana Heikkinen avasivat Suomen mitalitilin komeilla tuloksilla. Myös kolminkertainen maailmanmestari Amanda Kotaja kelasi satasen paralympiahopeaa huippuajalla ja saavutti samalla uransa ensimmäisen paralympiamitalin.

Pajulahden valmennus – ja leiritysosaaminen tunnetaan Japanissa ja koko paraurheiluperheessä ympäri maailmaa. Uusia leirityksiä odotetaan jo innolla. Koronarajoitukset ovat Japanissa Suomea paljon tiukemmat eikä matkustaminen ole helppoa.

Suomella on paljon tarjottavaa Japanille ja Japanilla myös meille. Japani on kolmanneksi suurin kauppakumppanimme Euroopan ulkopuolella. Japanin panostukset suuriin yhteiskunnallisiin hankkeisiin, kuten digitalisaatioon ja vihreään siirtymään, ja myös alueen kulutustottumukset tarjoavat isoja bisnesmahdollisuuksia suomalaisille yrityksille. Kysyntää ja potentiaalia kaupalle siis löytyy.

Myös Suomen maakuva on Japanissa erinomainen. Japanilaiset tuntevat meidät korkean tason osaamisesta, teknologiasta ja puhtaasta luonnosta. Japanin ja Suomen kulttuureissa ja toimintatavoissa on paljon eroavaisuuksia, mutta toisaalta hämmästyttävän paljon samaa. Perisuomalaiset hyveet, kuten rehellisyys ja täsmällisyys, ovat myös täällä suuressa arvossa.

Suomen ja Japanin välisen lentoliikenteen palauttaminen normaaliin on ollut vierailuni asialistan kärjessä. Finnairin suorat yhteydet Japanin suuriin kaupunkeihin Tokioon, Osakaan, Fukuokaan ja aina pohjoiseen Sapporoon saakka ovat olleet iso kilpailuvaltti, joka on mahdollistanut niin matkustajien kuin rahdin kulun Japaniin ja takaisin paitsi Suomesta myös Euroopan markkinoilta. Lahdesta lähtee Japaniin joulukuussa yritysryhmä, jonka myötä syntyy uutta vientiä ja yhteistyötä, mikä näkyy myös työpaikkoina.

Ensi sunnuntaina vietetään Yrittäjän päivää. Yrittäjätoiminnan tukemiseen ja yrittäjyyden arvostuksen edistämiseen tähtäävää päivää on vietetty vuodesta 1997 alkaen.

Ilman yrittäjyyttä ei olisi kasvua ja työllisyyttä. Yritystoiminnan merkitys Suomen taloudelle on korvaamattoman suuri, aina vientimenestyjistä pien- ja yksinyrittäjiin. Yrittäjyys on myös hyvinvointiyhteiskunnan kivijalka: julkisten palvelujen rahoitus on riippuvainen liiketoiminnan luomasta tulovirrasta.

Moni yrittäjä on ollut kovilla korona-aikana. Myös Lahdessa ja Päijät-Hämeessä löytyy paljon yrittäjiä, jotka ovat joutuneet tekemään vielä normaaliakin pidempää päivää ja miettimään oman firman ratkaisuja uudelleen. Toisaalta meiltä löytyy myös iso joukko kasvuyrityksiä, jotka ovat jo nyt luomassa loikkaa koronanjälkeiseen maailmaan.

Kun ostaa kotimaista ja kannattaa paikallista yrittäjää, ostaa samalla työtä Suomeen. Yrittäjä – aivan kuten työntekijäkin – on päivänsä ja arvostuksensa ansainnut.

Ville Skinnari

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on lähimmäinen, siis ne lähellä olevat ihmiset. Muutaman viime vuoden aikana olen huomannut, että sana on aika vieras monelle lapselle ja nuorelle. Olen miettinyt, mistä tämä mahtaa kertoa. Siitäkö, että sana on vanhahtava, tai ehkä se kertoo jonkinlaisesta kulttuurisesta muutoksesta?

Kirkollisissa piireissä sana lähimmäinen on kyllä käytössä, koska puhe lähimmäisistä oli Jeesuksen puheissa niin keskeisessä roolissa. Jopa siinä määrin, että kun häneltä kysyttiin mikä on suurin käskyistä, hän vastasi: ”Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi. Tämä on käskyistä suurin ja tärkein. Toinen yhtä tärkeä on tämä: Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.”  Jeesus myös laajentaa käsityksen lähimmäisistä. Lähimmäisiä eivät ole ainoastaan itselle läheiset ja luonnostaan rakkaat ihmiset, vaan myös kaikki sellaiset, joita on vaikea kohdata rakkaudella.

Käskypari: rakasta lähimmäistä kuten itseä, onkin yllättävän vaikea. Ehkäpä yksi syy sanan ”lähimmäinen” katoamiseen jokapäiväisestä kielenkäytöstä, liittyy käsitykseen lähimmäisenrakkaudesta. Aika usein se on ymmärretty sellaisena itsensä uhraavana rakkautena ja mahdollisesti myös rakkaudella tukahduttamisena, siis eräänlaisena vallan välineenä.

Jos lähimmäisenrakkaus ymmärretään yllä kuvatulla tavalla, mennään pahasti metsään. Jeesushan kehotti rakastamaan lähimmäistä samalla tavoin kuin itseä. Itsensä uhraaminen toisten puolesta, ei osoita rakkautta sen paremmin itseä kuin toistakaan kohtaan. Jos en pysty rakastamaan itseä, miten voisin rakastaa ketään toistakaan. Mutta samaan aikaan on kuitenkin huomattava, että jos rakastan ainoastaan itseäni, alan pystyttää raja-aitoja itseni ja toisten välille.

Ehkäpä vastaus löytyykin Jeesuksen muokkaaman käskyn alusta, eli Jumalan rakastamisesta, tai paremminkin Jumalan rakkaudesta meitä kohtaan. Pystyn rakastamaan itseä ja toisia, koska olen itse rakastettu.

Hanna Rikkanen
Kappalainen
Launeen seurakunta

Suomen talous kasvaa nyt historiallisen hyvää tahtia. Yritykset investoivat, työllisyys on nousussa ja markkinoiden luottamus tulevaisuuteen on vahva. Nousukausi on tuonut mukanaan kuitenkin myös kasvukipuja. Monia aloja vaivaa tällä hetkellä huutava työvoimapula. Kyse on siitä, että työvoiman tarjonta ei riitä täyttämään kysyntää. Työ ei toisin sanoen löydä tekijäänsä.

Pulaa työvoimasta esiintyy usein suhdannehuipulla, eli silloin, kun talous on aallonharjan laella. Tarkastellessa avoimien työpaikkojen määrää suhteessa työttömiin työnhakijoihin olemme jo nyt lähellä edellisen noususuhdanteen huippulukemia. Nousukiidon hidastumista ei kuitenkaan ole vielä näkyvissä. Työvoimapulasta on siksi tulossa kovaa vauhtia lukko yrityksien liiketoiminnan ja sitä kautta Suomen talouden kasvulle.

Työvoiman saatavuusongelmiin on monia syitä. Ensinnäkin korona on sotkenut kaiken muun ohella myös työmarkkinoita. Moni työssäkäyvä suomalainen on ollut viimeisen puolentoista vuoden aikana työpaikan ja jopa ammatin tai alan vaihdoksen edessä pakkotilanteessa. Eli työntekijää tilanteesta ei pidä syyttää. Kestää aikansa, ennen kuin tilanne tasoittuu.

Joillakin aloilla kyse on taas siitä, että kilpailu osaajista on aidosti niin kovaa, ettei sopivia hakijoita riitä joka tehtävään. Esimerkiksi tekniikan ammattilaisten määrä ei vastaa tällä hetkellä teknologia-alan tarpeita. Siellä missä osaajista on pulaa, tarvitaan aidosti markkinaehtoisia panostuksia koulutukseen ja osaamiseen. Koulutusohjelmien ja aloituspaikkojen määrä tulee saada erityisesti kasvualoilla tasolle, joka vastaa yritysten tarpeita.

Pelkkä koulutuspaikkojen lisääminen ei kuitenkaan riitä, jos alalle ei ole halukkaita. Esimerkiksi sote- ja hoiva-alalla kamppaillaan sen kanssa, että ovi käy lähinnä ulospäin. Kokeneita työntekijöitä jää eläkkeelle samaan aikaan, kun ala ei vedä uusia enää entiseen tahtiin. Hoitoalan työvuoroja jää täyttämättä eri puolilla Suomea, kun niihin ei riitä henkilöstöä.

Hoitotyö ei nykyisellään saa Suomessa sille kuuluvaa arvostusta, vaikka sen varaan rakentuu koko peruspalveluiden järjestelmä. Sekä palkoissa että työoloissa tulee tapahtua parannusta, jotta hoitohenkilöstön kohtaamille jatkuville ylitöille ja sijaisjärjestelyille saadaan stoppi.

Myös Lahdessa sotehenkilöstön jaksaminen ja riittävyys on paisunut jo todelliseksi ongelmaksi. Hykyn tärkeimpiä tehtäviä on siksi nyt pitää huolta henkilöstöstään ja houkutella samalla uusia ammattilaisia. Hyky:n uuden hallituksen ja yhtymäkokouksen tehtävänä on heti nyt syksyllä paaluttaa ne toimenpiteet, joilla asia korjataan.

Täsmälääke työvoimapulaan on helpottaa työikäisen työllistymistä ja kannustaa ihmisiä vastaanottamaan työtä. Toimivilla työvoimapalveluilla on keskeinen rooli työnantajien ja työnhakijoiden välisessä vuoropuhelussa. Hallituksen alullepanema kuntakokeilu ja pohjoismaisen työnhaun malli tähtäävät siihen, että tämä silta kestää.

Myös työperäisestä maahanmuutosta on esitetty ratkaisua työvoiman saatavuuteen ja erityisosaajien saamiseksi Suomeen. Hallitusohjelmassa on sitouduttu työperäisen maahanmuuton maltilliseen lisäämiseen, jotta tulevaisuuden työvoimatarpeisiin voidaan vastata väestön ikääntyessä.

Koronan jälkeinen kasvu on kiihdyttänyt työvoimapulaa, mutta monet siihen liittyvät rakenteelliset ongelmat ovat olleet tiedossa jo aiemmin. Hallituksen tärkeimpiä tehtäviä syksyn budjettiriihissä varmistaa työkalupakki ja toimenpiteet siihen, että työpaikoille riittää työntekijöitä. Myös valtiovarainministeriö selvittää parhaillaan keinoja työvoimapulan ratkaisemiseksi.

Suomen taloudella on nyt iso vaihde päällä. Jopa niin iso, että työmarkkinat eivät pysy perässä.

Ville Skinnari

Uutiset Afganistanista ovat järkyttäneet maailmaa. Yhdysvaltain maassa 20 vuotta sitten aloittama terrorismin vastainen sota sai synkän loppunäytelmän: Taliban tarttui valtaan väkivallan keinoin ja sysäsi Afganistanin yhä syvempään kriisiin.

Afganistanin haurasta demokratiaa on ylläpidetty pitkälti kansainvälisen yhteisön avun turvin. Nyt kun maan hallinto on luhistunut ääriliikkeen haltuun ja ulkomaiset rahahanat ehtyvät, on hyvin epävarmaa, mikä on taloudellisesti epävakaan ja jo valmiiksi nälänhädästä kärsivän kansakunnan tulevaisuus.

Erityisen huolestuttava on Afganistanin naisten ja tyttöjen asema. Talibanin edellisen valtakauden päättymisen jälkeen he ovat voineet liikkua, tehdä työtä ja käydä kouluja vapaasti. Tämä kaikki on nyt uhattuna.

Olemme ulkoministeriössä olleet tiiviisti akuutin kriisin päällä. Kun turvallisuustilanne alueella heikkeni, teimme päätöksen kotiuttaa Suomen diplomaattihenkilöstö Kabulista ja auttaa maassa olevia muita suomalaisia palaamaan kotimaahan. Evakuointilentojen järjestämisessä on tehty tiivistä yhteistyötä kumppanimaidemme kanssa.

Suomen Afganistanissa tekemä työ ei olisi ollut mahdollista ilman tulkkeina ja muissa tukitoiminnoissa työskennelleitä afganistanilaisia. Suomi evakuoi valtioneuvoston päätöksellä maasta siksi myös kaikkiaan 170 kanssamme työskennellyttä afganistanilaista perheineen.

Talibanin valtaannousua edelsi vuosien työ sen eteen, että Afganistanin valtio pystyisi puolustamaan itse itseään ja että nyt käsillä olevan kriisin kaltainen oikeusvaltion alasajo voitaisiin välttää.

Suomi antoi panoksensa tämän tavoitteen eteen osallistumalla Afganistanissa niin Nato- kuin EU-johtoisiin koulutusoperaatioihin ja siviilikriisinhallintaan. Suomalaiset ja lahtelaisetkin ovat palvelleet maassa eri tehtävissä ammattitaitoisesti ja tehtävälleen omistautuneesti. Tämä työ on tuonut mukanaan myös riskejä, niin fyysisiä kuin henkisiä.

Kaikki Afganistanissa palvelleet suomalaiset ansaitsevat ison kiitoksen. Heidän työpanoksensa ja Suomen mahdollisten tulevien kriisinhallintaoperaatioiden vuoksi on tärkeää tehdä seuraavaksi huolellinen arvio Suomen sotilaallisesta toiminnasta ja sen tuloksista Afganistanissa.

Kansainvälinen kriisinhallinta on Suomelle tärkeä ulko- ja turvallisuuspoliittinen työkalu. Suomalaisten sotilaiden lähettäminen valtiomme rajojen ulkopuolelle tulee kuitenkin olla aina perusteltua ja sen tulee palvella Suomen omia tavoitteita.

Aika näyttää, mikä on Afganistanin suunta tästä eteenpäin. Selvää joka tapauksessa on, että tarve henkiä pelastavalle humanitaariselle avulle tulee olemaan jatkossakin suuri. Siviilien hätä ei tule helpottamaan epävakauden, kuivuuden ja koronataudin keskellä.

Vaikka Suomen kehitysyhteistyön maksatukset Afganistanille on keskeytetty, humanitaarista apua tullaan toimittamaan myös jatkossa esimerkiksi Punaisen Ristin ja YK:n kautta. Avun tulee kaikissa muodoissaan tavoittaa nimenomaan afgaanisiviilit – Suomi ei anna rahaa Talibanien taskuun.

Afganistanille vuosien varrella annettu tuki ei ole kuitenkaan mennyt hukkaan. Pitää muistaa, että työtä on tehty ja tehdään erittäin vaikeissa olosuhteissa. On Suomen etu, että afganistanilaisia pyritään tukemaan myös jatkossa mahdollisin tavoin heidän kotimaassaan, jotta siellä kertyvän pakolaisvirran painetta saadaan hallittua.

Ville Skinnari

Katselin tässä taannoin isoisäni jäämistöstä löytyneitä kuvia, joista yhdessä poseerasi päässä hänen äitinsä, minun isoisoäitini. Raskas elämä oli jättänyt jälkensä naiseen, ja ainoastaan vierellä ollut pieni poika paljasti, että siinä oli isoisoäitini nuorimman lapsensa kanssa noin 50-vuoden ikäisenä.

Ennen vanhaan elämä oli fyysisesti raskasta. Työssä ei ollut apuna koneita tai laitteita, vaan asiat piti tehdä lihasvoimalla. Ruoanlaitto ja kotityöt vaativat myös aikaa ja fyysisyyttä, ei tullut pyykeistä puhtaita nappia painamalla tai ruoka kotiovelle tilaamalla. Nykyään elämä ei ehkä ole fyysisesti niin raskasta ja vapaa-aikaakin on paljon enemmän kuin ennen. Raskasta elämä on kuitenkin. Monen on vaikea irrottautua työstä ja kiireestä, mieli oireilee ja sydän sykkii epätahtiin stressistä ja ahdistuksesta. Korona-aika on myös tuonut osalle meistä ihmisistä mukanaan yksinäisyyttä, ahdistusta ja pelkoa.

Raamatussa on monta kertomusta siitä, miten Jeesus parantaa sairaita. Hänen luokseen tultiin monenlaisten vaivojen kanssa, niin fyysisten kuin henkistenkin. Jeesus kohtasi ihmiset, näki heidän kipunsa ja vaivansa. Ajattelen, että usko Jeesukseen on voimavara meistä jokaiselle. Jeesukseen uskova ei ehkä vaivoistaan vapaudu tässä elämässä, mutta saamme kuitenkin kulkea kohti tulevaa luottavaisin mielin. Jeesus itse kulkee kanssamme, tuntee kipumme ja huolemme. Hän sanoo: ”tulkaa minun luokseni te kaikki työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon”.

Maija-Reetta Katajisto

Jeesus antoi elämänohjeita. Mutta ne eivät useinkaan olleet samanlaisia kuin nykypäivän elämäntaito-oppaissa ja konsulttitoimistoissa annetaan. Jeesus sanoi Matteuksen evankeliumissa: ”Joka teistä on suurin, se olkoon toisten palvelija.” (Matt. 23:11)

Vapahtaja ei kehottanut kehittymään ja kasvamaan ja saavuttamaan aina vain korkeampia ja hienompia päämääriä. Niille, jotka olivat suuria joko kooltaan (eli olivat aikuisia) tai asemaltaan (olivat päättäjiä, hallitsijoita, johtajia), hän antaa palvelutehtävän. Suuren on nöyrryttävä orjaksi. Hänen tulee kumartua auttamaan toisia.

Altis palvelumieli ei synny ihan tuosta vaan. Ihminen on luonnostaan itsekäs. Tekee mieli saada itselle apua ja etuja. Mutta Jeesuksen mielestä elämän sisältö ja mielenrauha löytyykin siitä, että voi palvella muita. Siihen tehtävään meidät on luotu.

Jeesuksen opetuksilla on aina katetta hänen omassa elämässään. Jeesus itse oli kaikkien ihmisten palvelija. Hän otti orjan muodon (Fil. 2: 5–9). Hän alensi itsensä maailman kaikkien syntien kantajaksi, joka ristiinnaulittiin meidän puolestamme. Hän rakasti meitä niin paljon, että tahtoi täyttää tehtävänsä. Ja nyt hän kutsuu meitäkin rakastamaan ja palvelemaan lähimmäisiämme kaukana ja lähellä.

Riitta Särkiö

Lahden paikallispolitiikassa kesä on ollut surullisen myrskyisä. Valtuustoryhmien keskinäisellä sopimuksella valittavista puheenjohtajuuksista alkunsa saanut riita pitää ratkaista nyt nopeasti.

Niin isoilla kuin pienillä valtuustoryhmillä on luottamuspaikkakiistassa peiliin katsomisen paikka. Lahden päätöksenteolle ei lupaa hyvää se, ettei edes pelisäännöistä löydetä yhteisymmärrystä.

Kunnallisen päätöksenteon periaatteisiin kuuluu, että paikallisdemokratia toteutuu kulloisenkin vaalituloksen mukaisesti. Luottamuspaikkojen jaossa tämä tarkoittaa käytännössä, että vastuuta on jaettava reilusti, mutta poliittiset voimasuhteet huomioon ottaen.

Suurimpana valtuustoryhmänä jatkavan SDP:n on jatkettava myös suurimman vastuun kantajana. Lahden asioita on hoidettava vahvalla ja päämäärätietoisella poliittisella johtajuudella, ei vasemmalla tai oikealla kädellä tai muiden tehtävien ohessa.

Kaupunginhallituksen puheenjohtajan pestin säilyttäminen täysipäiväisenä oli siksi ainoa oikea päätös.

Vallanjako ei voi olla kuitenkaan itseisarvo. Poliittisen kädenväännön sijaan nyt tulisi keskittyä kiireesti niihin isoihin haasteisiin, joita Lahdella on ratkaistavanaan. Politiikka tarkoittaa ihmisten asioiden hoitamista – ja minulle se tarkoittaa myös heikomman puolustamista, sillä vahvat selviävät aina.

Kehityksen mittarit, eli asukasluku, työllisyysaste, investoinnit, terveys- ja hyvinvointi sekä talous on saatava seuraavan neljän vuoden aikana nousuun.

Työllisyys on ykkösasia. Uuden kaupunginhallituksen ja valtuuston on ensitekijöikseen määriteltävä, millä toimenpiteillä ja työkaluilla hoidetaan erityisen haavoittuvien kohderyhmien kuten nuorten, pitkäaikaistyöttömien ja osatyökykyisten työllisyyttä. Ketään ei saa jättää yksin.

Toinen vaalikauden tärkeimmistä tehtävistä on sote-uudistuksen paikallinen toteutus. Hyky:n henkilöstöstä huolehtiminen ja osaavan työvoiman saannin turvaaminen ovat ratkaisevassa asemassa kaupunkilaisten peruspalveluiden kannalta. Ja liian paljon niitä, joita apu ei nykyisellään tavoita riittävän hyvin.

Nuorten syrjäytyminen, päihdeongelmat tai ikäihmisten yksinäisyys ovat ongelmia, joita ei voi siirtää ratkaistavaksi myöhemmin. Matalan kynnyksen palveluiden kenttää on laajennettava ja niihin on varattava riittävät resurssit. Tätä kaikkea pitää osata johtaa kokonaisuutena, ilman toimialarajoja.

Kolmas asia on investoinnit sekä elinvoima. Lahti voi halutessaan olla johtava vihreän teollisuuden tulevaisuuskaupunki mutta tulos pitää tehdä, se ei synny itsestään.

Kasvu edellyttää panostuksia koulutukseen ja uskottavaan elinkeinopolitiikkaan. Lahden seudulle on keskittynyt kasvava joukko Suomen kärkitasolla kilpailevia yrityksiä sekä tutkimus- ja kehitystoimintaa. Näille edelläkävijoille on annettava tilaa kasvaa ja edistää näin koko maakunnan menestystä. Osaajia on koulutettava omista eli lahtelaisista, mutta myös uusia on houkuteltava Lahteen.

Lahden valtuusto kokoontuu ensi maanantaina vaalikauden ensimmäiseen kokoukseensa. Sopu pitää silloin olla maalissa, koska työt odottavat sekä päättäjiä että virkamiehiä. Lahti ei voi jäädä voimakkaan talouskasvun sivustakatsojaksi.

Elokuu tarkoittaa myös sitä, että koulut ovat alkaneet. Toivon tähän lukuvuoteen jaksamista vaikean koronavuoden jälkeen ja uusista asioista innostumista niin opinpolkunsa vasta aloittaneille kuin kokeneemmille konkareille!

Ville Skinnari

Vanhahtavaa raamatullista kieltä toisinaan kutsutaan kaanaankieleksi. Kuitenkin viljelemme tällaisia sanontoja jopa arkisessa puheessa. Niinpä erotuomari voi antaa ”Salomonin tuomion” tai jokin asia voi tapahtua ”yhdennellätoista hetkellä”. Joskus joku on saanut ”Pietarin kalansaaliin” tai jollakin toisella voi olla ”etsikon aikansa”. Mutta mitä tuolla etsikkoajalla oikein tarkoitetaan. Arkisessa kielessämme se merkitsee hyvää tilannetta, mahdollisuutta johonkin. Tai sillä viitataan siihen, kuinka elämässä on aikoja, jolloin ihminen ja ihmisyhteisöt joutuvat ratkaisujen ja valintojen eteen.

Olisi uskallettava toimia, kun siihen on mahdollisuus, osattava valita oikein, tehtävä oikeita ratkaisuja, ettei mahdollisuus menisi ohitse. Joskus kuuluu puhuttavan ”aikaikkunasta”. Tietyllä hetkellä voi nähdä auringon pimennyksen tai jäiden lähdön. Nyt voi poimia mustikoita ja muita marjoja, mutta kohta ei enää, kun kesä kääntyy syksyksi. Siksi on tartuttava hetkeen, ettei se mene ohitse.

Etsikkoaika ei merkitse vain sitä, milloin meidän olisi toimittava, vaan se muistuttaa myös siitä, että Jumala lähestyy meitä ja puhuttelee meitä. Näin ei ehkä aina ole. Siksi Jumalan puhuttelu on syytä ottaa todesta. Omiin kykyihin ja ihmisviisauteen luottaminen voivat estää meitä kuulemasta Jumalan ääntä. Siksi Raamattu muistuttaa meitä: ”Jos te tänä päivänä kuulette hänen äänensä, älkää paaduttako sydäntänne” (Hepr. 3: 15).

Jumalalla on meille hyviä uutisia. Hänen tahtonsa meitä kohtaan on hyvä. Hänen suunnitelmansa meitä varten ovat parhaat. Siksi häntä on hyvä kuulla ja hänen tahtoaan kysyä vielä kun meillä on etsikon aika ja voimme ottaa vastaan hänen rakkautensa lahjat.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune