Vuosi: 2021

Viime aikojen päivät ja välillä yötkin on saatu seurata tiiviisti Tokion olympialaisia ja urheilua maailman huipulta. Japanin kisat ovat kaikin tavoin poikkeukselliset ja keskustelua on riittänyt puolesta ja vastaan. Japanissa asuneena olen saanut olla paljon yhteydessä myös paikallisiin. Tiukat rajoitukset myös ärsyttävät japanilaisia, joista osa pitää niitä ylimitoitettuina. Japanissa on tulossa parlamenttivaalit syksyllä ja siksi tunnelma on kaikin tavoin jännittynyt. Kukaan ei halua, että kisat muistettaisiin vain koronasta, puhumattakaan valtavasta kisojen aiheuttamasta epidemiasta.

Suomalaiset urheilijat ovat taistelleet hienosti. Mitalimenestyminen uinnissa ja nyrkkeilyssä saa toivottavasti vielä jatkoa. Lahtelaisena jännitin erityisesti painija Arvi Savolaisen puolesta. Savolainen kävi matolla todella kovan kamppailun ja antoi kaikkensa. Pelkkä pronssiotteluun pääsy on jo kova saavutus. Lahdessa tehdään upeaa työtä junioreista saakka urheilussa ja erityisesti kamppailulajeissa. Takana on valtava määrä työtä ja hikipisaroita. Televisioruudusta on nähty myös kyyneleitä ja sekin kuuluu asiaan. Se valtava työmäärä, minkä urheilijat tekevät unelmiensa eteen, purkautuu. Pelkästään Tokion kosteus ja kuumuus tekevät työstä äärimmäisen haastavaa.

Olympialiike yhdistää ihmisiä ainutlaatuisella tavalla. Se on myös rauhanliike, jonka tavoitteisiin lukeutuu muun muassa reilun pelin, kansojen välisen yhteisymmärryksen ja nuorten urheiluharrastuksen edistäminen. Samalla olympialaiset ovat historiansa aikana olleet myös ikävien ja erittäin traagistenkin tapahtumien näyttämö. Hien ja kyynelten lisäksi on vuodatettu myös verta. Kansainvälisen politiikan keskiöön Tokion kisat nousivat tällä kertaa Valko-Venäjän urheilijoihinsa kohdistaman painostuksen myötä.

On tärkeää, että niin Kansainvälinen olympiakomitea kuin osallistujamaat puolustavat nyt yhdessä ihmisoikeuksia ja mielipiteenvapautta. Urheilulla on iso potentiaali maailmaa kehittävä voimana, eikä pelisääntöjen rikkojien pidä antaa tahrata yhteistyön tuloksia. Siksi kansainvälisen sääntöpohjaisen maailman pelisääntöjen kehittäminen ja niiden noudattaminen ovat Suomen ulkopolitiikankin ydintä. Se työ ei kovin usein näy televisiossa eikä lue lehdessä, mutta sitä työtä teemme meidän kaikissa 91 suurlähetystössä eri puolilla maailmaa.

Myös kotimaan urheilussa on nähty kovaa menoa. FC Lahti on pelannut komeasti koko kauden, ja menestyksen myötä voitonnälkä vain kasvaa. Nyt takana on jo yhdentoista ottelun pituudelta tappiotonta putkea. Nyt on edessä vielä se tärkein eli ratkaiseva loppusuora ja tahtoa mennä pitää löytyä loppuun saakka. Jääkiekkokausi ei sekään ole enää kaukana. Harjoitusottelut käynnistyivät jo Pelicansin B-junnujenkin osalta keskiviikkona Isku-Areenalla.

Päijät-Hämeeseen osui kolmaskin iso saavutus, kun orimattilalaisesta Suven Sametista tuli historian nuorin ravikuningatar. Hevosalan tekijät ovat Lahden alueellakin suuri työllistäjä ja siksi tärkeä elinkeino harrastusmahdollisuuksien lisäksi. Ravitapahtumat ovat yksi kesän kohokohta ja Lahdessa meillä on tässä pitkät perinteet ja hyvä tulevaisuus edessä. Tokion kisoista olen saanut tehtäväksi opetella ratsastuksen saloja, kun 11-vuotias tyttäreni on innostunut hevosista kaiken kaikkiaan. Eli hevos- ja ponipaikkoja on kierretty ahkerasti loman aikana eri puolilla maakuntaa.

Valtakunnan politiikassa on ollut tässä välillä hetken aikaa hiljaisempaa, mutta nyt on jo valmistauduttu täyttä vauhtia syksyyn. Hallituksen työlistalla tulee olemaan monta tärkeää asiaa, joista ensimmäisenä vuorossa on syyskuun budjettiriihi. Vaikka kasvuluvut näyttävät hyvältä, uudistuksia tarvitaan, niin yritykset kuin työntekijätkin odottavat hallitukselta kestäviä päätöksiä. Ilmastotoimia on tehty jo paljon ja nyt on aika näyttää, että ne myös tuovat investointeja ja työtä. Lahdessa Kempowerin investointi ja 150 uutta työpaikkaa on tästä hyvä esimerkki. Yritysten pitää olla nyt eturintamassa näyttämässä tietä uusilla avauksilla, koska samalla avautuu aivan uusia markkinoita.

Koronarintamalla hyvä uutinen on, että rokotuksissa on edistytty. Kiitos siitä kuuluu aktiivisesti rokotteensa hakeneille suomalaisille. Laajamittaisiin rajoituksiin palaamista on vältettävä viimeiseen asti, sillä ne osuvat ihmisten työhön ja toimeentuloon. Kouluissa sekä lasten ja nuorten harrastuksissa pitää nyt päästä jatkamaan mahdollisimman normaalia arkea. Etäopetus on ollut kaikille rankkaa, myös opettajille, ja siksi se ei voi olla kuin erittäin viimeinen vaihtoehto tulevaan syksyyn. Koronapassia pitää nyt edistää siten, että urheilu- ja tapahtumateollisuus pääsee syksyn aikana liikkeelle.

Ville Skinnari

Ensi sunnuntai on apostolien päivä. Tätä kirkollista juhlapäivää on vietetty Suomessa jo 1300-luvun alusta alkaen. Päivä on alkuaan ollut Pietarin ja Paavalin marttyyrikuoleman muistopäivä (29.6.). Perimätiedon mukaan he kuolivat vuonna 67 keisari Neron vainoissa Roomassa. Siellä päivää on vietetty kirkollisena muistopäivänä jo vuodesta 258 alkaen. Pietarilla ja Paavalilla oli aivan erityinen asema apostolien joukossa.

Pietari oli nimensä mukaisesti ”Kallio”, jonka tunnustukselle Kristus rakensi kirkkonsa. Häntä kutsuttiin yhdessä Jaakobin ja Johanneksen kanssa Pylväiksi. Paavali toteaa Galatalaiskirjeessä: ”Jaakob, Keefas (= Pietari) ja Johannes, joita pidettiin seurakunnan pylväinä…” (Gal 2:9). He muodostivat Jerusalemin seurakunnan ja koko varhaisen kirkon ”johtotroikan”.
Paavali taas oli ei-juutalaisten, siis pakanoitten, apostoli. Hänen työnsä ansiosta kristinusko mursi kansalliset rajat ja se levisi nopeasti ympäri Rooman valtakuntaa.

Kirkkotaiteessa on kullekin apostolille annettu omat tunnukset. Pietarin tunnuksia ovat avaimet tai väärinpäin oleva risti. Avaimet kertovat siitä, kuinka Jeesus antoi Pietarille ja apostoleille ”avainten vallan”, vallan sitoa syntejä ja julistaa anteeksiantamuksen sanomaa, evankeliumia (Matt 16:19). Väärinpäin oleva risti taas muistuttaa Pietarin kuolintavasta. Hänet määrättiin ristiinnaulittavaksi, mutta hän piti itseään arvottomana samanlaiseen kuolemaan kuin Mestarinsa. Siksi hän pyysi, että hänet naulittaisiin ristille pää alaspäin. Apostoli Paavalin tunnus on miekka. Paavali oli Rooman kansalainen ja siksi häntä ei voitu surmata häpeällisesti ristiinnaulitsemalla. Niinpä hänet mestattiin miekalla. Miekka muistuttaa myös siitä, miten Paavali vertaa Jumalan sanaa Hengen miekkaan. Ei väkivalloin vaan Raamatun sanan avulla kristitty voi taistella hyvän puolesta pahaa vastaan.

Palava halu palvella Kristusta ja julistaa evankeliumia hänestä toi apostoleille paljon vaivaa, se merkitsi lähtemistä kieltäymysten tielle ja lopulta se vaati heiltä hengen. Kuitenkin Jeesuksen rakkaus pakotti heidät liikkeelle. He eivät tahtoneet muutakaan. Paavali sanoo: ”Olemme köyhiä, mutta teemme monia rikkaiksi; meillä ei ole mitään, mutta omistamme kaiken” (2 Kor. 6: 10).

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Suomessa ei ole ollut puutetta lämmöstä, mutta niin vain täällä Atlantin toisellakin puolella hikeä pukkaa ja ukkonen paukkuu. Olen tällä hetkellä virkamatkalla Yhdysvaltain pääkaupungissa Washington DC:ssa sekä perjantaina New Yorkissa. Televisiosta tulee NHL-finaali, josta Leo Komarovin New York Islanders jäi niukasti rannalle. Lexakin lähtee nyt ansaitulle kesälomalle Suomeen.

Tapaan täällä mm. presidentti Bidenin kauppaedustaja Katherine Tain, kongressin jäseniä sekä kauppa-, teknologia- ja ilmastovaikuttajia. Tämä on ensimmäinen vierailuni täällä sitten rajojen sulkemisen jälkeen ja ensimmäinen ministerivierailu Suomesta.

Yhdysvallat on iso maa, mutta kesäisin yhä korkeammalle kohoavat lämpöaallot ja kiihtyvä kuivuus vaikuttavat jo maatalouteen ja ihmisten arkeen niin itä- kuin länsirannikolla. Ilmastonmuutosta vähäteltiin Trumpin Valkoisessa talossa, mutta uusi hallinto, asiantuntijat ja isot yritykset ovat jo toista mieltä. Nyt täällä puhutaan jo satojen miljardien dollarien panoksista vihreään infraan ja sähköautoihin. Syykin on selvä: kestävissä investoinneissa on kyse ympäristön ohella ihmisten hyvinvoinnista ja merkittävästä taloudellisesta hyödystä.

Bidenin hallinto on tuonut ilmastonvaihdoksen – ja tervetulleen sellaisen – myös muille politiikan sektoreille. On paljon asioita, joista Eurooppa ja Suomi ovat amerikkalaisten kanssa eri linjoilla, koska kaupan esteet eivät ole Suomen etu, eivätkä pitkällä aikavälillä myöskään amerikkalaisten. Positiivista agendaa pitää nyt löytää. Tämä on erittäin tärkeää, sillä talouden ja kaupan sekä turvallisuusyhteistyön alueilla on paljon sellaisia kysymyksiä, joissa olemme vahvemmilla yhdessä kuin erikseen.

Yhdysvallat on ainoa Suomen seitsemästä suurimmasta vientimarkkinasta, johon vientimme kasvoi myös viime vuonna. Vaikka korona on laittanut lentomatkaajille rajat kiinni, tavaraa ja tuotteita on liikkunut edelleen kovaa vauhtia. Mikä tärkeintä, amerikkalaisten mielenkiinto Pohjoismaita kohtaan on kasvussa. Suomi nähdään täällä aidosti teknologian ja koulutuksen edelläkävijänä. Olemme pieni maa, mutta meitä kuunnellaan. Tätä valttikorttia tulee hyödyntää kaupassamme nykyistä paremmin ja nyt pitää toimia.

Suomella on merkittäviä mahdollisuuksia syventää yhteistyötä Yhdysvaltojen kanssa erityisesti tieto- ja viestintäteknologian sekä vihreän teknologian aloilla. Esimerkiksi 5G:n ja seuraavan sukupolven verkkoyhteyksien kysyntä ja kaupat ovat nyt se suuri asia. Markkinoita jaetaan nyt eri puolilla maailmaa. Nokia on tässä valtavan iso pelimerkki Suomelle. Se antaa samalla mahdollisuuksia muille suomalaisille yrityksille.

Kilpailu on kuitenkin kovaa. Kiina on osannut hyötyä koronasta ja ajanut kiinni muiden etumatkaa. Yhdysvalloissa, kuten muuallakin, vedetään aina vähän kotiinpäin. America First -ajattelu on ja pysyy. Amerikkalaiset yritysjätit istuvat myös isojen pääomien päällä. Suomi on silti vahvoilla ja meillä on jalka oven välissä jo hyvin myös osavaltioissa. Ne ovat yksin usein Suomea suurempia markkinoita. Aivan kuten jääkiekossakin, häviämään ei lähdetä vaan voittamaan, ja tätä asennetta olen pyrkinyt nyt valamaan kotimaisiin yrityksiin.

Minulle ulkomaankauppaministerinä on ollut tärkeää, että olen saanut tehdä käytännönläheistä työtä vientimarkkinoiden avaamiseksi suomalaisten yritysten, isojen ja pienten, kanssa ja että vienninedistämisen resursseja maailmalle on lisätty. Lahden ja Päijät Hämeen yrityksillä on myös mahdollisuuksia. Halton, Harwall, Teerenpeli, Lemkem, Kempower voivat kaikki menestyä täälläkin.

Eduskunta jäi tällä viikolla kesätauolleen. Hallituksen työ ei kuitenkaan pysähdy. Aivan kuten viimekin vuonna, korona mutta myös maailman avautuminen pitää meitä valmiudessa läpi lomien. Aion itse ehtiä perheen kanssa mökille heti kun mahdollista. Lahti, kaverit, kesä, ja tietenkin minulle Päijänne on jotain, mitä en koskaan kesällä jättäisi. Eli välillä on hyvä mennä kauas, että osaa arvostaa entistä enemmän sitä mitä on lähellä.

Hyvää kesää ja loma-aikaa kaikille!

Ville Skinnari

Elämme nyt kuumaa juhannusviikkoa. Lämpötiloissa on huideltu lähellä ennätyslukemia. Myös Lahti nousi alkuviikosta hetkellisesti alkukesän lämpökartan kärkeen.

Helteillä on kuitenkin kääntöpuolensa, sillä ne tekevät ikäihmisten arjesta tukalaa ja ovat myös vaaraksi. Erityisesti kotona asuville vanhuksille äkillisen kuumuuden aiheuttama rasitus on riski. Silloin korostuvat entistä enemmän esimerkiksi omaisten rooli, kotikäyntien riittävä määrä ja se, miten oman kodin perusasiat ja viilennys toimivat. Kaikilla ei kuitenkaan ole riittävän lähellä omaisia tai muuta huolehtivaa ihmistä eivätkä kotona asumista tukevat palvelut toimi kaikkialla Suomessa niin kuin pitäisi.

Vanhuspalvelujen uudistaminen on ollut ja tulee olemaan yksi Marinin hallituksen yksi tärkeimmistä tavoitteista. Väestön ikääntyessä on välttämätöntä, että vanhusten hyvinvointiin kiinnitetään enemmän huomiota ja että palveluverkko saadaan kestävälle pohjalle. Tämä on mitä suurimmassa määrin myös tasa-arvokysymys. Kaikilla meillä on oikeus arvokkaaseen ja mielekkääseen elämään siinä vaiheessa, kun vuosia kertyy.

Hallitus on sitoutunut parantamaan ikäihmisten palveluiden saatavuutta ja laatua kokonaisvaltaisesti. Ensimmäinen iso askel eli sitova hoitajamitoitus kirjattiin lakiin jo viime vuonna. Nyt on käynnistynyt kakkosvaihe eli kotihoidon ja kotipalvelujen saaminen kuntoon.

Tavoitteena on varmistaa, että ikäihmiset voivat elää kodissaan turvallisesti ja että kotipalveluita saa ja että ne ovat tasokkaita. Jatkossa esimerkiksi kotihoidon saatavuutta kaikkina vuorokauden aikoina vanhuksen omien tarpeiden mukaan vahvistetaan ja kotihoidon sekä muiden kotona asumista tukevien palvelujen laatua tullaan valvomaan tiukemmin. Osana uudistusta myös henkilöstöä tullaan ohjaamaan enemmän aitoon asiakastyöhön.

Periaatteellisella tasolla tärkeä ja merkittävä teko on myös vanhusasiavaltuutetun viran perustaminen, mikä sai lainvoiman tällä viikolla. Vanhusasiavaltuutettu tulee olemaan itsenäinen ja riippumaton viranomainen, joka edistää ikääntyneiden asioita ja vanhuksien oikeuksien toteutumista. Valtuutetun viran perustaminen on osa hallitusohjelmaa, jossa ikäystävällisyyden lisäämisellä on iso rooli.

Tällä viikolla nähtiin myös toinen historiallinen ja sitäkin merkittävämpi saavutus. Sote-uudistusta on sorvattu eri hallitusten toimesta jo päälle 15 vuotta, mutta nyt on viimein päästy maaliin. Eduskunta hyväksyi keskiviikkona Marinin hallituksen soten. Uudistuksella parannetaan sote- ja peruspalveluiden laatua ja varmistetaan se, että kaikki suomalaiset saavat tarvitsemaan hoitoa asuinpaikastaan riippumatta. Uudistuksessa palvelut siirretään kunnilla isompien hartioiden vastuulle ja puututaan näin kustannusten nousuun.

Kyse ei ole ainoastaan siitä, että palveluihin panostetaan, vaan ihmisten on myös itse huolehdittava hyvinvoinnistaan kokonaisvaltaisesti ja koko elämänkaaren ajan. Terveet nuoret ja työikäiset ovat suuremmalla todennäköisyydellä sitä myös myöhempinä ikävuosinaan.

Politiikassa vedetään loppukiriä ennen eduskunnan istuntotaukoa. Harva hallitus on päässyt sanomaan, että näin monta isoa asiaa on saatu kesähelteiden keskellä pakettiin. Olemme aidosti lähempänä sitä, että sote- ja peruspalveluiden tulevaisuus saadaan turvattua. Työ kuitenkin jatkuu.

Keskikesä ja yöttömät yöt ovat täällä. Nyt kannattaa nauttia Suomen kesästä. Hyvää juhannusta kaikille!

Ville Skinnari

PS. Maailma avautuu nyt pikkuhiljaa ja viime viikolla olin Etelä-Koreassa ja matkustan ensi viikolla Yhdysvaltoihin Washingtoniin ja New Yorkiin. Suomen ja meidän vientiyritysten pitää olla etulinjassa ja siksi teemme nyt töitä ulkomaanedustojen kanssa täysillä. Finnairille on myös tärkeää saada reitit auki ja kilpailu on kovaa.

Sunnuntaina käydyt kuntavaalit olivat monella tavalla poikkeukselliset. Vaalien siirto koronasta johtuen kesäkuun puoliväliin saattoi omalta osaltaan vaikuttaa vaalipäivän alhaiseen äänestysintoon. Äänestysprosentti jäi koko maassa ja Lahdessakin huolestuttavan alhaiseksi. Tästä pitää olla huolissaan, sillä kuntavaalit ovat tärkeät vaalit ja ehkä kaupunkilaiselle juuri ne tärkeimmät.

Syykin on selvä: kuntavaaleissa on kyse oman asuinpaikan päätöksenteosta. Kaupunginvaltuusto, hallitus, lautakunnat ja ylikunnalliset toimijat, kuten esimerkiksi meillä Hyvinvointiyhtymä ovat vastuussa tärkeistä arjen asioista. Näihin lukeutuvat niin sosiaali- ja terveyspalvelut, kotihoito, koulut, päivähoito, kaavoitus ja liikunta- sekä kulttuuripalvelut.

Tulos oli lopulta aika odotettu: populistiset ehdokkaat menestyivät ja suurin puolue SDP menetti paikkoja, samoin vihreät ja kokoomus. Kulunut neljä vuotta on ollut valtuustossa levotonta ja kaikkea muuta kuin arvokasta toimintaa. Mieleen jää monille varmasti härkäpäisesti yksittäisten asioiden, kuten pormestarimallin edistäminen tai yksittäisten hankkeiden, kuten Lahti Energian myynnin puskista esiin tuominen. Viime kautta leimasi enemmän yksittäisten tulipalojen sammuttamiseen, kuin kokonaisvaltaisten ratkaisujen hakeminen. Eli työ todellisten ongelmien, kuten laajojen investointikokonaisuuksien, työllisyyden tai kotihoidon sekä omaishoidon haasteiden ratkaisemiseksi on jäänyt vähemmälle.

Nyt johtamisen pitää muuttua, jotta myös toiminta ja tekeminen muuttuisi. Tämä on erityisen tärkeää juuri nyt, kun voimakas koronan jälkeinen kasvu käynnistyy Suomessa ja koko maailmassa. Tähän pitää päästä mukaan eikä siinä auta populistinen asioista valittaminen vaan asioiden edistäminen ja vastuunkantaminen, joka ei aina ole niin mukavaa. Johtajuus edellyttää aitoa kykyä nähdä kauemmas kuin vain yhden valtuustokauden puhumattakaan kalenterivuodesta.

SDP:n menestykseen vaikutti moni syy, mutta yksi oli paikallisella tasolla sosiaali- ja terveyspalveluita koskevat Hyvinvointiyhtymän viime aikojen päätökset. Kun nykyisenmuotoinen HYKY luotiin, yksityisen terveysjätin kanssa mentiin kimppaan väkisin ja nopeasti, kaikkia asioita ei ajateltu loppuun saakka. Henkilöstöä ei kuultu. Nyt on sitten tullut esiin vuotokohtia, joiden tilkitseminen vaatii lisätyötä.

On uskomatonta, että esimerkiksi alle 25-vuotiaille tarjottavasta maksuttomasta ehkäisystä on jouduttu vääntämään vielä tänäkin keväänä. Muistan hyvin, kuinka jo vuonna 2018 Lahden valtuustossa päätimme tämän hyväksyä ja rahatkin odottivat valmiina, kunnes esitys hukkui byrokratian ja poliittisen kädenväännön sekamelskaan. Asiaa on sittemmin palloteltu Lahden kaupungin, HYKY:n ja yhtymäkokouksen välillä. Ei voi olla niin, että kaupunkilaisten toivomaa ja poliittisen enemmistön tukemaa uudistusta joudutaan odottamaan vuosikausia.

Toinen iso asia on vanhuspalvelujen ja kotihoidon tilanne, johon ei ole löydetty HYKY:ssa alueellisella tasolla kestävää ratkaisua. Kotihoidon piiriin pääsemisen kriteerit ovat meillä säästösyistä edelleen liian tiukat. Samaan aikaan myös muita kotiin annettavia palveluja saa liian harva, vaikka tarvetta olisi. Hallitus on tarttunut tähän nyt valtakunnan tasolla. Kotihoitoon ollaan tuomassa lisäresursseja ja kunnat tullaan velvoittamaan huolehtimaan siitä, että vanhukset saavat asianmukaista ja laadukasta huolenpitoa myös kotona.

Haluan kiittää nöyrästi kaikkia äänestäjiäni. SDP:n varapuheenjohtajana kiersin koko maata ennen vaaleja ja koronastakin johtuen perinteinen kampanjatyö jäi vähiin. Kiitos luottamuksesta – työ paremman Lahden puolesta jatkuu.

Ville Skinnari

Oletko sinä kadonnut vai löytynyt? Kenties jälleen kadonnut tai jälleen löytynyt? Ensi sunnuntain evankeliumi kertoo Matteuksesta, jonka Jeesus löysi ja kutsui opetuslapsekseen.

Kristinuskon syvä merkitys tulee todeksi hänelle, joka on kokenut olevansa eksyksissä ja sitten on tullut Jumalan löytämäksi. Yleensä Jumala tekee tämän löytämistyönsä käyttäen välikappaleinaan toisia ihmisiä, mutta on hänellä toki muitakin keinoja. Löydetty ihminen usein ymmärtää kiitollisuuden suuruuden. Sellainen ihminen laulaa sydämestään Amazing Grace, Ihmeellinen armo, joka pelasti eksyneen.

Kuitenkin on paljon ihmisiä, joilla ei ole yhtä vahvaa kokemusta eksymisestä ja löydetyksi tulemisesta. Mielestäni tästä saa ajatella niin, ettei tarvitse ollakaan: Jumalan laumaan mahtuu monenlaisia lampaita, Isän kodissa on monia huoneita.
Joskus eksymis-harhailuun liittyy kiusauksia. Joskus kristityillä on kiusaus ajatella, että juuri minun porukkani on oikeassa ja että minun porukkani on ansainnut erityistä kiitosta uskollisuudestaan. Lukuisat evankeliumien kertomukset opettavat tällaista asennetta vastaan. Toisinaan jokin taas estää näkemästä sitä, että on eksyksissä. Ylpeys ei usein anna myöntää sitä. Onneksi Jumalallamme on monenlaisia keinoja houkutella meitä takaisin luokseen, sekä keppiä että porkkanaa.

Raamatunkertomukset kadonneista ja jälleen löytyneistä puhuttelevat lopulta meitä kaikkia: sekä harhailevia että tallessa olevia. Meitä erilaisia ihmisiä yhdistää myös se, että ihminen tarvitsee jonkinlaisen vahvemman kokemuksen siitä, että hänestä välitetään. Esimerkiksi sakramentit – kaste ja ehtoollinen – välittävät sitä kokemusta, että meidät kukin on hyväksytty ihan omanlaisinamme. Tai että etsijämme on aivan lähellä ja kutsuu meitä!

Rukoilemme: Jumala, Sinä et tahdo, että yksikään luomasi ihminen joutuu hukkaan. Paljon enemmän kuin me etsimme sinua, sinä kannat huolta meistä. Anna herkät korvat kuulla kutsuva äänesi. Siunaa meitä! Aamen.

Pastori
Kati Saukkonen

Olen käyttänyt kuluneella viikolla paljon aikaa valmistellen pian alkavaa rippikoululeiriä. Tämä vuosi, kuten viime vuosikin on ollut poikkeuksellista aikaa leirin järjestelyjen kannalta. Mutta samalla tavalla myös rippikoulun päätös, eli konfirmaatio ja rippijuhlat vaativat paljon erityisvalmisteluja ja pohdintaa, ketä voidaan kutsua. Kuinka monta ihmistä voi olla samassa tilassa? Mitä, jos juhlat olisivatkin ulkona? Entäpä jos sataa tai on muuten huono ilma, Suomen kesästä, kun ei ikinä tiedä. Nämä ovat kysymyksiä, joita moni juhlia järjestävä ja kutsuja lähettävä joutuu miettimään.

No, mutta entäpä kutsun saaja? Miltä tuntuu, kun saa kutsun? Olen itse saanut elämäni aikana monenlaisia kutsuja: juhliin, haastatteluihin, erilaisiin tapaamisiin. Vaikka kaikki kutsut eivät ole ehkä tuntuneet pelkästään mukavilta, joka kerta kutsun saadessa on kuitenkin olo, että on tullut huomatuksi. On jollakin tavalla erityinen, kutsun arvoinen. Tämä tunne ehkä vielä voimistuu, nyt kun monet juhlat ja tilaisuudet on jouduttu viettämään hyvin rajatun vierasjoukon kesken.

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on myös kutsun saaminen, se miten Jumala kutsuu meitä yhteyteensä ja miten siihen kutsuun vastaamme. Toisin kuin tämän hetkisten kutsujen järjestäjä, Jumala ei rajaa kutsuttujen joukkoa. Jumala kutsuu jokaista ja elämän eri vaiheissa. Elämän alussa Jumala kutsuu meidät elämään, kasteessa yhteyteensä, erilaisten tapahtumien ja ihmisten kautta muistuttaa kutsusta aina ajoittain. Myös sanoittamaton kaipas ihmisen sisällä, on kutsu Jumalalta yhteyteen.

Miten kukin sitten vastaa saamiinsa kutsuihin, se jää oman harkinnan ja päätöksen varaan. Ajattelen kuitenkin, että jokainen kutsu on erityinen. Jokaiseen kutsuun voi reagoida jollakin tavoin.

Hanna Rikkanen
kappalainen
Launeen srk

Kesä hellii meitä nyt lämmöllään. Palasin Pietarin talousfoorumista lauantaina, ja matkan jälkeinen karanteeni on sujunut etätöiden merkeissä. Vauhti on jatkunut heti tällä viikolla kovana. Kävin torstaina Turussa lääkeyhtiön Bayerin 250 miljoonan euron tehdasinvestoinnin julkistustilaisuudessa valtiovarainministeri Saarikon kanssa ja tänään olen Nokian kampuksella Oulussa. Olemme vetäneet kovan loppukirin myös kampanjoinnissa, tavataan Lahden torilla ja satamassa lauantaina.

Pidämme tiivisti yhteyttä eri alojen yrityksiin ja pyrimme avaamaan ovia maailmanmarkkinoille hyvästä syystä. Esimerkiksi tällä viikolla esillä olleen lääke- ja terveysteknologia-alan osalta Suomi on onnistunut hienosti vahvistamaan asemaansa kansainvälisellä tasolla kiinnostavana investointikohteena. Olemme erittäin harvalukuisessa joukossa, sillä kuulumme niihin maailman seitsemään maahan, jotka vievät terveysteknologiaa enemmän kuin tuovat. Se on iso juttu.

Olen puhunut paljon siitä, kuinka kysyntä kasvaa nyt nopeasti maailmalla ja Suomen on päästävä vauhtiin mukaan. Kansantaloutemme kannalta meillä ei yksinkertaisesti ole varaa jäädä nyt odottelemaan, vaan osaamiseen ja kasvuun on laitettava tosissaan rahaa. Korona on koetellut monia yrittäjiä ja palkansaajia kovakouraisesti, mutta taloudessa on ollut jo hetken aikaa nähtävissä varovaisen positiivia merkkejä.

Tällä viikolla kasvuennusteille saatiin lisää vahvistusta. Tuoreen selvityksen mukaan Suomen teollisuuden investoinnit tulevat nousemaan tänä vuonna ennätyslukemiin. Teollisuuden kiinteät investoinnit kasvavat noin 5,2 miljardiin euroon, mikä on kaikkien aikojen ennätys ja reilut 19 prosenttia enemmän kuin edellisvuonna. Yritysten tutkimus- ja kehitysmenot nousevat vuorostaan vajaat 12 prosenttia noin 3,4 miljardiin euroon.

Näin kovia lukuja ei saa lukea joka päivä. Itseasiassa yksi Suomen talouden uudistumisen ja elinkeinorakenteen monipuolistumisen suurimpia esteitä on ollut nimenomaan matala investointiasteemme. Suomi on ollut tässä jo vuosikausia verrokkimaitamme, kuten Ruotsia ja Saksaa, jäljessä. Investointivajetta kuitenkin kurottua umpeen, jos nykyisestä tahdista pystytään pitämään kiinni.

Nykyinen hallitus on laittanut kestävän kasvun ohjelmassa ja muissa päätöksissään miljardiluokan summia kiinni investointeihin sekä tutkimukseen, kehitykseen ja innovaatioihin. Neljässä vuodessa ei kuitenkaan saada kaikkea valmiiksi. Ratkaisevaa on, että poliittiset päättäjät sitoutuisivat nyt aidosti pitämään kiinni investointien ja TKI-panosten tärkeydestä eikä kävisi enää niin, että toinen hallitus panostaa ja toinen leikkaa. Tarvitaan pysyvä tasokorotus ihmisten osaamiseen ja uusiin innovaatioihin, jotta Suomen varallisuus saadaan kasvuun.

Valoisat näkymät eivät kuitenkaan itsessään takaa talouden nousukiitoa. Investoinnit ovat hyvä moottori, mutta niillä on saatata aitoa lisäarvoa aikaan. Toinen kysymys on se, että koronan jälkeinen elpyminen etenee eri tahtia talouden eri toimialoilla. Esimerkiksi lentoyhtiöt joutuvat kannattelemaan nyt kasvanutta velkataakkaa. Vaikka rahaa liikkuu hurjaa tahtia, riskejä on edelleen eikä koronakaan ole vielä hävinnyt mihinkään.

Talouden kokonaiskuvassa kyse on ennen kaikkea siitä, miten noususuhdanne eli hetkellinen poutasää saadaan pönkitettyä kestäväksi talouskasvuksi. Tämä ratkaisee pitkässä juoksussa sen, miten yritykset menestyvät ja ihmiset työllistyvät. Aivan hetkessä suunnanmuutos ei tapahdu, mutta Suomen kurssi on nyt oikea.

Ville Skinnari

Kesäkuun ensimmäisenä viikonloppuna liehuvat liput: Puolustusvoimien lippujuhlana ja valmistujaisjuhlissa. Kunpa siniristilippumme saisi silloin hulmuta tuulessa vasten kirkasta sini-valkoista taivasta. Olisi hienoa juhlia kauniissa säässä (ja päästä olemaan koronaturvallisesti ulkona).

Siniristilipun viesti on kuitenkin vahva myös sateessa ja harmaassa kelissä. Meillä on oma maa, ja sen maan perustuksena on kristillinen usko. Siniset raidat lipussa eivät ole vain graafisesti mukavia viivoja. Ne kertovat Jeesuksen rististä. Kaikki Pohjoismaat ovat ottaneet lippuunsa ristin kertomaan kristillisistä juurista.

Risti nostaa katseemme ylös maasta, ylös omista mahdollisuuksistamme. Jeesus on kuollut puolestamme ristillä. Sitä ennen ristinpuu oli häpeällinen rangaistuspaikka. Jeesuksen kuoleman ja ylösnousemuksen jälkeen ristin merkitys muuttui. Nyt se on osoitus Jeesuksen uhrautuvasta rakkaudesta, syntien sovituksesta ja siitä, että Jeesus voitti kuoleman.

Tuulessa hulmuava sininen risti kertoo hienosti Jeesuksen tuomasta vapaudesta. Me emme ole väärien tekojemme ja sanojemme vankeina. Me voimme pyytää syntejämme anteeksi ja saamme myös kokea anteeksiantamuksen. Saamme karistaa syntimme harteiltamme, saamme elää vapaina niin kuin liehuva lippu.

Riitta Särkiö