Vuosi: 2018

Kulutin kaksi vuotta sitten syyskuussa Hyvinkään kirkonpenkkiä useiden tuntien ajan. Minut, joka olin aivan uunituore pappi, oli kutsuttu Espoon hiippakunnan kaksipäiväiseen synodaalikokoukseen. Lisäkseni kutsun olivat saaneet kaikki hiippakuntaan kuuluvat papit.

Kuuntelin suurella jännityksellä kirkonpenkissä teologien puheita siitä, miten minua viisaammat ja kokeneemmat papit näkevät meidän kirkomme tilanteen. Toiset puhuivat digiajasta ja toiset kirkosta eroamiskysymyksistä. Jotkut pitivät puheenvuoroja raamatuntutkimuksen merkityksestä ja toiset puhuivat urbaanissa ympäristössä elävästä kirkosta. Myös maahanmuuttoon ja vähemmistöihin liittyvät kysymykset olivat tapetilla.

Kauniita ja viisaita puheita aiheesta kuin aiheesta.
Kuitenkin minulle, yksinkertaiselle keltanokalle, jäi mieleen erityisesti yhden papin sanat.
Puheenvuoron nousi pitämään ortodoksikirkon pappismunkki ja Joensuun yliopiston professori Serafim Seppälä. Hän aloitti puheenvuoronsa: ” Teitä luterilaisia pappeja on niin paljon täällä ja minä edustan kirkkokuntaani yksin. Olo on kuin pienellä Daavidilla jättiläismäisen Goljatin edessä…Ja mehän muistamme, että Daavid voitti.”

Yleisö hymähteli hyväntuulisena Serafimin letkautukselle.
Tämän jälkeen hän ilmaisi missionsa: ”Te vietätte ensi vuonna teesien naulaamiseen liittyvää muistovuotta eli reformaation merkkivuotta. Reformaatiovuoden kunniaksi ajattelin naulata teille kymmenen teesiä.”

Yksi noista teeseistä on jäänyt erityisesti mieleeni tuosta synodaalikokouksesta. Daavid siis voitti, kuten Serafim lupasi. Se liittyi Jaakobin ja Jumalan väliseen kohtaamiseen. Tuo teesi ei päästänyt minua helpolla. Sitä ei voinut ratkaista yhdeltä istumalta, joten en selitä sitä sen enempää. En siis halua tehdä työtä sinun puolesta tai päästää sinua helpolla. Eihän Serafim päästänyt minuakaan.
Serafimin teesi kuului:
”Jumala ei kaipaa ihailua. Hän haluaa painia.”

Teemu Reinikainen

Keskiviikkona esittelimme SDP:n vaihtoehtobudjetin eduskunnassa. Valtiovarainministeri Orpo virkansa puolesta puolusti hallituksen linjaa. Me oppositiosta luonnollisesti omaamme. Esittelimme SDP:n tulevaisuusinvestoinnit budjetissa muun muassa koulutukseen, perhevapaauudistukseen, verotukseen ja eriarvoistumisen vähentämiseen. Siinä ei ole mitään uutta, että verotuksessa haluamme antaa enemmän vähempiosaisille ja ottaa rikkailta. Se on arvovalinta.
Istunnossa kiirehdin suoraan illan jalkapallo-otteluumme, joka oli minulle poikkeuksellinen. Pitkäaikainen eduskunnan jalkapallojoukkueen kapteeni Kari Uotila siirsi puoliajalla kapteenin nauhan minulle. Itse ottelu päättyi maalittomaan tasapeliin Fortumin joukkuetta vastaan. Viidentoistaminuutin riittämättömästä lämmittelystä huolimatta peli meni topparina yllättäen hyvin eli ilman revähdyksiä, loukkaantumisia tai päästettyjä maaleja. Toukokuussa 2020 Parlamenttien 4-maan turnaus tullaan pelaamaan Lahdessa eli Saksa, Sveitsi ja Itävalta pääsevät näyttämään osaamistaan.

Jalkapallo on hyvä aasinsilta Islantiin. Pienen pieni saarivaltio on tehnyt jäätävää jälkeä. Islannissa onnistuttiin lisäämään lasten ja nuorten hyvinvointia sekä vähentämään heidän alkoholinkäyttöään. Islannissa päätettiin tukea vanhemmuutta, mahdollistaa perheille enemmän yhteistä aikaa sekä varmistaa, että jokainen lapsi ja nuori pääsevät ohjatun harrastustoiminnan pariin. Määrätietoisella ja tutkimukseen perustuvalla päätöksenteolla siellä on onnistuttu tekemään ihmeitä – lapset ja nuoret voivat paremmin, perheet viettävät enemmän aikaa yhdessä, kaikilla lapsilla ja nuorilla on harrastus ja heidän alkoholinkäyttönsä on matalinta koko Pohjolassa.

Suomi käyttää Pohjoismaista vähiten rahaa henkeä kohden sosiaali – ja terveyspalveluihin. Silti rahat eivät riitä, koska työttömyys on meillä paljon korkeampaa kuin muissa Pohjoismaissa. Suomi eikä Lahti kestä 2020-lukua näillä työttömyysluvuilla – oli SOTE – malli mikä tahansa – ellei työllisyys kohene.

Ennaltaehkäisevä työ on entistä tärkeämpää. Julkinen sektori ei voi vain katsoa sivusta, että järjestöt ja muut toimijat hoitavat asiaa, vaan sen on todella aktivoiduttava. Siksi SDP on esittänyt vaihtoehtobudjetissaan suomalaiseen Islannin malliin panostamista. Esitämme SDP:n vaihtoehtobudjetissa 50 miljoonaa euroa ”Suomen Islannin malli” kokeilualueelle. Lahti voisi olla yksi näistä kokeilualueista vahvuuksineen ja haasteineen.
Mukaan pitää saada päiväkodit, koulut, urheiluseurat, kulttuuritoimijat ja järjestöt sekä erityisesti perheet. Kaikki lähtee kotoa ja kodin hyvinvoinnista. Rahoituksen voisi kanavoida Lahden kaupungille, joka sitten koordinoisi toimintaa. Nyt kuntien raha ei tähän riitä. Siksi tarvitaan valtion osallistumista.

Kokeilussa junioriohjaajat voisivat olla ”päätoimisia” ja tukea kouluja ja vanhempia kerhotoiminnassa tai vaihtoehtoisesti rahoitus voidaan antaa varhaiskasvatukseen tai kouluille. Paras malli syntyy kokeilemalla. Seurat ja yhdistykset saisivat tukea kuljetusten järjestämiseen. Näin lasten ei tarvitse viettää pitkiä aikoja yksin kotona, eikä vanhempien tarvitse heti työpäivän päätteeksi kuskailla lapsia ympäri kyliä eri harrastuksiin. Haluamme varmistaa, että jokaisella lapsella ja nuorella on mahdollisuus oppia, kasvaa ja harrastaa turvallisessa ympäristössä ja mikä tärkeintä saada ystäviä. Eikä se jalkapallo – tai muu urheilu – tai kulttuurimenestyskään olisi huono asia. Jokaisessa lapsessa on lahjakkuutta, kun häntä vain autetaan se löytämään.

Ville Skinnari

Suomalaiset ovat terveempiä ja elävät pidempään. Se on hieno asia, mutta samalla ikäihmisten palvelutarve lisääntyy. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tutkimuksen (2014) mukaan Suomi on hyvä paikka vanheta. Tilastollisesti tarkastellen ulkopuolisen avun tarve alkaa 80 ikävuoden jälkeen, jolloin vanhusten odotetaan jatkavan asumista kodeissaan mahdollisimman pitkään. Kaikki ikäihmiset eivät kuitenkaan saa tarvitsemaansa apua ja turvaa yhteiskunnalta, jolloin on turvauduttava iäkkääseen puolisoon, työelämässä oleviin lapsiin ja muihin sukulaisiin, jopa naapureihin. Syntyy myös tilanteita, joissa yksinäinen vanhus elää kotinsa vankina ja lähes heitteillä. Ikäihmiset tarvitsevat laadukkaita, monipuolisia ja yksilöllisiä avo- ja laitospalveluita ja hyviä asumisratkaisuja.

Muuttuva maailma ja digitalisaatio tuovat haasteita erityisesti ikäihmisten arkeen. On tärkeää, että ikäihmisillä on virallinen puolestapuhuja, vanhusasiavaltuutettu, joka on perehtynyt heidän asioihinsa ja puolustaa ikäihmisten asemaa yhteiskunnassa. Viran perustamiseksi on ministereille vuosien varrella luovutettu useita adresseja ja lakialoitteita, mutta asia ei ole edennyt. Kansalaisten oikeuksien turvaamiseksi on kuitenkin aiemmin perustettu esimerkiksi kuluttajansuoja-asiamiehen sekä tasa-arvo-, lapsiasiain-, tietosuoja- ja yhdenvertaisuusvaltuutettujen virat. SDP:n puoluekokouksessa (2017) on hyväksytty aloite vanhusasiavaltuutetun viran perustamiseksi.

Meidän päättäjien on varmistettava, että jokaisella on oikeus arvokkaaseen, hyvään ja turvalliseen vanhuuteen. Olemme kuitenkin saaneet lukea lehtien palstoilta ja hoitajaliitoilta, ettei tämä tällä hetkellä toteudu. Tulevalla hallituskaudella tarvitaan laajamittainen ohjelma eläkeköyhyyden torjumiseksi ja ikäihmisten aseman parantamiseksi.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

”Hei isä kato mua, ootsä musta ylpee?” Näin laulaa Tuure Kilpeläinen tämän syksyn Vain elämää –sarjassa. Laulussa käydään läpi lauluntekijän tärkeimmät elämänkohdat, nuoruuden kesätyöt, ajokortin saaminen, keikat oman bändin kanssa, levytyssopimuksen solmiminen. Isän hartiolta näkee kauas – ja kun tulee tiukka paikka eteen, isä on vieressä ja tarttuu käteen.

Tuure Kilpeläisen laulun innoittamana sanoitin oman rukoukseni Isälle.

Hei, Isä,
katso minua.
Sinä olet minut luonut.
Olen sinun lapsesi.
Välillä tuntuu siltä,
etten ole osannut antaa Sinulle
kovin paljon aihetta
olla minusta ylpeä.
Tässä kuitenkin olen.
Tällaisena kuin olen.
Katso minua, Isä.
Tartu käteeni,
kun en pärjää yksin.
Nosta harteille,
kun en jaksa enää itse kävellä.
Kiitos, että Sinä katsot minuun
rakkauden katseella
tänäänkin.

Hyvää isänpäivää ja siunausta kaikille isille!

Pauliina Hatakka

Pohjoismaiden huippukokouksessa Norjan parlamentissa Oslossa nostettiin olympiarenkaiden värinen villapaita pöydälle. Onko realismia hakea yhteisiä Pohjoismaisia talviolympialaisia vuodelle 2030? Norjalaiset vitsailivat tänään aikaisemmin, että hanke on erinomainen, kunhan vain Ruotsi maksaa laskut. Keskustelemme norjalaisen kollegan Jorodd Asphjellin kanssa. Hän on myös Norjan olympiakomitean jäsen. Hänenkin mielestä osaamista meillä Pohjoismailla on riittävästi.

Norjalaisen mielestä curlingia voisi olla Kööpenhaminassa, alppihiihtoa Norjassa, jääkiekkoa Ruotsissa ja mäkihyppyä Suomessa. Hiihtoa nyt ei voi unohtaa.. Lahti osaa kyllä hoitaa oman roolinsa, jos rahoitus saadaan kuntoon. Tähän varmaan palataan vielä moneen kertaan. Selvitystä yhteisistä Pohjoismaisista talvikisoista on viritelty myös Suomessa. Nyt alkaa olla selvää, että selvitys myös tehdään jos norjalaisia kuuntelee.

Pohjoismaiset pääministerit vierailivat huippukokouksessa

Puhuin kokouksessa kyberturvallisuudesta. Nostin esille sen, että, kaiken kaikkiaan kysymys on erittäin laajasta ja haastavasta globaalista haasteesta. Itseäni jäi hieman mietityttämään se tosiasia, että olisin toivonut pääministereiltä vielä enemmän kunnianhimoa tähänkin aiheeseen, enemmän visiotason näkemystä tulevaisuuteen, mitä Pohjoismaat todella haluavat olla globaalisti vuonna 2030. Me voimme halutessamme olla maailman paras, mutta meidän pitää lähettää siitä myös selkeä signaali. Kysymys on viime kädessä osaamisesta, tutkimuksesta ja kehityksestä eli kaikesta siitä, missä me olemme todella hyviä.

Omistajapolitiikka nousee myös keskeiseen asemaan – kuka omistaa ne tietoturvajärjestelmät, joilla me toimimme Pohjoismaissa, yksittäisissä valtioissa? Kyse ei ole vain sisäisestä turvallisuudesta tai itse asiassa on, koska se on ihan turvallisuuspolitiikan ydintä. Siksi toivon, että jokaisessa Pohjoismaassa myös valtiollinen omistajaohjaus pohtii tarkkaan, miten omistajuus on rakennettu kansainvälisessä maailmassa. Kysymys on myös koko julkisen sektorin turvallisuudesta: Miten kunnat, kaupungit, maakunnat, koulut, sairaanhoitopiirit, sairaalat on suojattu, energia-ala, vesiala ja niin edelleen? Olemmeko me todella päivittäneet tämän kaiken kaikilla näillä tasoilla? Väitän, että emme ole. Siitä on valitettavasti esimerkkejä.

Kyberturvallisuus liittyy myös kaiken kaikkiaan pohjoismaisiin aineettomiin oikeuksiin. Nyt me olemme antaneet senkin liikaa Yhdysvalloille. Meillä Euroopassa, Pohjoismaissa pitää olla rohkeutta kehittää omia aineettomia IPR-oikeuksia ja sitä kautta myös johtaa koko maailman kehitystä.

Ville Skinnari

Pyhäinpäivänä me muistelemme edesmenneitä rakkaitamme. Monella on tapana viedä kynttilä haudalle. Pyhäinpäivän iltana luetaan kirkoissa vuoden aikana kuolleiden seurakuntalaisten nimet. Monien meille tärkeiden ihmisten muisto kantaa meitä elämässämme. Vaikka he olivat tavallisia vajavaisia ja erehtyviäkin ihmisiä, välittivät he jotakin arvokasta. Heidän sanansa tai tekonsa palautuvat mieliimme. On hienoa, että heitä saamme muistaa myös näin pyhäinpäivänä.

Raamatussa sanotaan: ”Uskovana hän puhuu vielä kuoltuaankin.” Näin tosiaan on. Ainakin itse muistan monta kristittyä, monta rakasta ja hyvää ihmistä, joka puhuu minulle vielä kuoltuaankin. Heidän esimerkkinsä ja tekonsa muistuttavat minulle, että kyllä tässä maailmassa on rakkautta ja hyvyyttä, joka painaa jäljen toisen ihmisen sydämeen.

Vihan ja pahan kierre synnyttää uutta vihaa ja uutta pahuutta. Mutta kun on ollut heitä, jotka eivät ole vastanneet pahaan pahalla, onkin syntynyt jotain aivan muuta: rakkautta hyvyyttä ja kauneutta. Jumalan hyvä tahto on voinut toteutua heidän kauttaan. Siksi muistan heitä kiitollisuudella ja siunaan heitä. Heidän esimerkkinsä kutsuu myös minua pohtimaan tapaani elää ja olla. Voinko minä olla jakamassa hyvää, levittämässä valoa ympärilleni, todistamassa Jumalan rakkaudesta? Sanoohan Jeesus omistaan: ”Te olette maailman valo.” Ja edelleen: ”Näin loistakoon teidänkin valonne ihmisille, jotta he näkisivät teidän hyvät tekonne ja ylistäisivät Isäänne, joka on taivaissa.”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Japanin Yokohamassa tällä viikolla järjestetty maailman suurin kiertotaloustapahtuma kokosi yhteen yli 1200 kiertotalouden asiantuntijaa yritysjohtajista huippututkijoihin. Eduskunnasta seminaariin osallistuivat lisäkseni talousvaliokunnasta varapuheenjohtaja Harri Jaskari (kok.) ja Joakim Strand (rkp.) sekä ulkoasianvaliokunnan ja puolustusvaliokunnan jäsen Mikko Savola (kesk.). SITRA:n ja Japanin ympäristöministeriön aloitteesta järjestettyyn seminaariin osallistuivat myös Euroopan komission varapuheenjohtaja Jyrki Katainen ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen. Lahti oli hyvin esillä ympäristöosaamisellaan ja uuden Kioto – yhteistyön avauksella koulutuksessa ja osaamisessa.

Maailma tarvitsee uutta kauppapolitiikkaa, joka perustuu kestävän kehityksen kriteereihin. Myös Japanissa on tunnistettu, että Suomi on maailman ensimmäisenä maana tehnyt avauksen, missä luonnonvarojen ja massakulutuksen liiketoimintamallista siirrytään kiertotalouden ajattelutapaan, jossa materiaaleja käytetään lukuisia kertoja uudelleen. Etusija kaupassa annettaisiin ympäristön ja ilmaston kannalta kestäville ratkaisuille. Nyt on nopeasti löydettävä yhteiset kriteeristöt kestäville tuotteille ja palveluille ja saatava niille hyväksyntä maailman kauppajärjestön WTO:n kautta. Maailman 3. suurimman talouden Japanin sitoutuminen on erittäin tärkeä viesti koko maailmalle. Suomi ja Japani voivat yhdessä toimia yhdessä kiertotalouden edelläkävijänä. Molemmilla on jo konkreettisia tekoja kiertotalouteen. Japanilla on pitkät perinteet etenkin materiaalien kierrätyksessä – pinta-alaltaan pienenä, mutta väestöltään suurena saarivaltiona se on ollut pakotettu miettimään jätteiden hyötykäyttöä. Uudenlaista maailmantaloutta ja sen mahdollisuuksia korostivat Japanissa mm. YK:n ympäristöohjelma, YK:n kehitysohjelma, OECD ja Euroopan komissio. Japani on aloittamassa G20 – maiden puheenjohtajana samoin kuin Suomi EU:n puheenjohtajana ensi vuonna. Meillä on nyt globaalisti tilaisuus vaikuttaa ja muuttaa asioita.

Ruotsin elinkeino- ja innovaatioministeri Mikael Damberg vieraili Suomessa torstaina. Keskustelimme hänen kanssaan Ruotsin vaalien jälkeisestä tilanteesta, elinkeinopolitiikan yhteistyöstä ja maidemme ilmastotavoitteista. Voimme oppia paljon toisiltamme. Mutta ennen kaikkea meidän tulee tehdä tiivistä yhteistyötä ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Tutkimusten mukaan sähköautoihin siirtyminen vähentää liikenteen päästöt lähes nollaan. Siksi olemme tehneet Pohjoismaiden neuvostossa aloitteen, jossa vaaditaan pohjoismaisilta ministereiltä toimia Pohjolan sähköistämiseksi. Sähköautojen latauspisteitä löytyy jo melko hyvin koko Pohjolasta, mutta tarvitsemme myös valtion tahojen toimia, jotta kaikki tarvittavat reitit saadaan muutettua E-teiksi (eli teiksi, joiden varrella on riittävästi latauspisteitä. Lisäksi raideliikenteeseen pitää panostaa aivan uudella tavalla, mikä tarkoittaa Ruotsin tapaan miljardi-investointeja, jos ja kun liikennettä pitää saada pois kumipyöriltä sekä kaikki runkoverkot 2020-luvulla kaksiraiteiseksi. Siksi hallituksen vaivaisen yhden miljoonan euron suunnitteluraha pääradan parantamiseksi on esimerkki liikennepolitiikan ymmärtämättömyydestä.

Toinen suuri kokonaisuus on laivaliikenteen ja satamien sähköistäminen. Suomi on saari, jonne suurin osa tuotteista tuodaan Itämeren yli. Sähköiseen laivaliikenteeseen siirtyminen pitää ilman puhtaampana satamien läheisyydessä ja fossiilisten polttoaineiden kulutus vähenee. Itämeren suojeleminen on yksi meidän tärkeimmistä tehtävistämme. Suomen tiekartta muovin vähentämiseksi on julkaistu ja EU:ssa on linjattu, että kertakäyttömuovista luovutaan. Muovi on suurin uhka merillemme ja meressä eläville eläimille, linnuille ja kaloille. Toinen suuri haaste on maatalouden päästöt, jotka vaikuttavat vahvasti Itämereen. Peltojen kipsitys on yksi hyvä keino tilanteen ratkaisemiseksi. Sillä ei ole negatiivisia vaikutuksia viljelyyn, mutta vesistöjen kannalta on saatu hyviä tutkimustuloksia. Olen lähestynyt Ruotsin maatalousministeriä Sven-Erik Buchtia asian tiimoilta. Uskon, että voimme yhdessä löytää parhaat keinot Itämeren pelastamiseksi ja ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

Ville Skinnari

Raamatussa meitä kehotetaan antamaan toisillemme anteeksi. Matteuksen evankeliumissa Jeesus sanoo jopa niin, että meidän on annettava anteeksi, koska muuten taivaallinen isämmekään ei anna meille anteeksi. Ajattelen, että tämä Jeesuksen opetus alleviivaa, kuinka vaikeaa todellinen anteeksiantaminen on.

Luterilaisina kristittyinä me olemme armon suhteen ehdottomia. Omat teot eivät meitä pelasta, ei edes toisille anteeksiantaminen voi ostaa meille Jumalan armoa ja anteeksiantamusta. Kaikki on lahjaa.

Anteeksiantaminen on kuitenkin asia, johon meitä kehotetaan ja jopa käsketään. Miksi se on niin vaikeaa? Miksi on niin vaikeaa päästää irti katkeruudesta? Joskus tarraamme kiinni kokemaamme pahaan. Onko niin, että toisinaan meitä kohtaan tehdystä vääryydestä tuleekin yksi persoonan rakennuspalikka. Kuka minä olen, jos päästän irti, annan anteeksi ja jatkan elämääni? Anteeksiantaminen vaatii uskallusta. Aito anteeksiantaminen on koetun vääryyden hyväksymistä ja siitä irti päästämistä. Anteeksiantamisessa on uskomaton, vapauttava voima.

Se ei kuitenkaan ole helppoa. Ei ole helppoa tyynesti hyväksyä ja päästää irti asioista, jotka ovat satuttaneet. Saamme anteeksiannon vaikeuden edessä pyytää apua Jumalalta. Saamme luottaa siihen, että Jumalan armosta ja rakkaudesta meitä kohtaan riittää ammennettavaa myös toinen toisillemme.

Maija-Reetta Katajisto

Viime lauantaina osallistuin Lahdessa Maailman Saattohoitopäivän tilaisuuteen, jonka järjesti Päijät-Hämeen Saattohoidon Tukiyhdistys ry. Samalla vietettiin yhdistyksen 10 – vuotisjuhlia. Suomalaisen saattohoidon pioneeri, saattohoitolääkäri Juha Hänninen on tehnyt työtä koko saattohoidon eteen Suomessa. Pitkälle hänen ja muiden alan pitkäaikaisten vaikuttajien ansiosta koko aihealue on noussut omaksi kokonaisuudekseen. Päijät-Häme on myös ollut edelläkävijä, mutta nyt kaiken SOTE – murroksen keskellä meidän on erittäin huolellisesti seurata, että hyvä kehitys jatkuu, ja että muilla toiminnan muutoksilla ei aiheuteta saattohoidossa laadun heikennyksiä.

Lahti on energia-alan edelläkävijä hiilettömyydessä

Ilmastopaneelin linjaukset ilmastonmuutoksen tilasta ja tulevaisuudesta olivat hälyttäviä. Eduskunnan talousvaliokunta järjestää aiheesta julkisen kuulemisen marraskuussa tavoitteena tuoda esille myös konkreettisen polun ratkaisuiksi päästöjen vähentämiseksi. Lahti on pian hiiletön lämmön ja sähkön tuotannossa ja siitä pitää osata olla myös ylpeä. Määrätietoinen päästöjen vähentäminen on mahdollista, mutta se edellyttää konkreettisia toimenpiteitä kaikilla sektoreilla ja ymmärrystä siitä, mitä kiertotalouden mahdollisuuksilla todella tarkoitetaan. Biotalouden sijaan seuraavan hallituksen tulee puhua biokäännöksestä, jossa sitoudutaan fossiilisten raaka-aineiden käytön vähentämiseen ja kasvatetaan uusiutuvien ja kierrätettävien materiaalien käyttöä kaikilla teollisuuden aloilla.
On selvää, että kaikesta raaka-aineesta, kuten esimerkiksi biomassasta, tulee saada mahdollisimman suuri jalostusarvo. Samoin aineettomat oikeudet, eli esimerkiksi patentit, tulee pitää mahdollisimman pitkälle kotimaisessa omistuksessa, koska ne luovat liiketoiminnan todellisen arvon.

Puurakentaminen on ilmastoteko

Korkean jalostusarvon lopputuotteena puurakentamisen kehittäminen kotimaassa ja kansainvälisesti sekä tekstiiliteollisuuden uudet raaka-aineratkaisut, joilla korvataan ilmastoa kuormittavaa puuvillatuotantoa asteittain.
Biomassaan perustuvat pitkäaikaiset tuotteet, kuten puutalot, muodostavat hiilivarastoja. Suomella olisi kaikki edellytykset olla maailman johtava puurakentamisen osaaja.  Nyt alan suurimmat kansainväliset projektit ja patentit ovat muiden käsissä. Lahti voi olla tässä suunnannäyttäjänä, koska meillä on puuseppien kaupunkina edelleen paljon osaamista puutuotealalla, puurakentamisessa ja huonekalualalla. Olemme kartoittaneet Lahden alueelta noin 60 yritystä, jotka voivat olla mukana laajemmassa puurakentamisen kokonaisuudessa. Valtion suhtautuminen rahoitukseen on ollut nihkeää, mutta ei luovuteta, vaan tehdään tästä seuraavalla hallituskaudella yhteinen vastuullisen rakentamisen ohjelma koko Suomelle. Samalla saamme kaivattuja työ- ja koulutuspaikkoja.

Ville Skinnari

Tämän viikon sunnuntain aiheena on uskonpuhdistuksen muistopäivä. Saatat muistaa, miten olemme juhlineet luterilaisen reformaation 500 vuotispäivää aivan viime vuonna. Kaiken muutoksen keskellä oli ennen kaikkea Martti Luther. Tuon kapinamunkin seurauksena meilläkin Suomessa kristillisyyttä on ollut tapana tutkia luterilaisesta viitekehyksestä.

Sunnuntain evankeliumin lukukappale puhuu siitä, miten kristityt ovat maan suola. Ja jos suola menettää makunsa, sillä ei tee enää mitään vaan se heitetään pois. Kristityt toimivat myös maailman valona, joka loistaa pitkälle kaikkien kansojen keskuuteen.

Suola ei ehkä puhuttele nykyaikana siinä määrin, kuin ajatus valosta. Kaupasta saa ostaa suolaa yllin kyllin, eikä se ole enää edes kallista tavaraa. Kukaan ei enää saa palkkaansa suolana, joka olisikin nykyään melko inflaatioherkkää valuuttaa. Sen sijaan valoa me kaipaamme. Ja yhä enenemässä määrin mitä lähemmäs kohti loppuvuotta päivät kulkevat.

Meidän tehtävämme on toimia valona toinen toisellemme. Ehkä valoa voisi kuvata myös uskon iloksi. Sellainen ilo ei ole omaa iloa, vaan aitoa iloa, joka jakaantuu kaikille. Sillä ilolla on tapana tarttua, ja iloisen ihmisen huomaa jo kaukaa. Ei ole kauankaan siitä, kun juttelin erityisen iloisen ihmisen kanssa. Hänestä kumpusi ilo, lämpö ja rakkaus. Kysyinkin häneltä, mistä hän ilonsa ammentaa. Hänen vastauksensa oli selvä. Hänelle kaiken ilon lähde on taivaallinen Isä.

Siunattua syksyä,

Ville Hakulinen