Vuosi: 2018

Joulun aikaan on hyvä katsoa mennyttä vuotta sekä katsoa tulevaan. Pieni maa elää osaamisesta. Suomen tulee tavoitella tutkimus, kehitys ja innovaatiotoimintaympäristönä kärkipaikkaa maailmassa. Seuraavan hallituksen on laadittava pitkän aikavälin suunnitelma, jolla tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoituksen taso nostetaan neljään prosenttiin BKT:sta vuoteen 2030 mennessä.

Suomessa tarvitaan nyt kunnianhimon tason nostoa. Suomen tutkimus- ja kehitys-panostukset (TKI) ovat laskeneet systemaattisesti. Tavoite houkuttelevasta ja toimivasta TKI-toimintaympäristöstä on kuitenkin mahdollista saavuttaa, jos käännämme pikaisesti kurssia. Siihen tarvitaan saumatonta yksityisen ja julkisen sektorin yhteistyötä. Innovaatiotoiminnan tulokset eivät useimmiten synny nopeasti, joten sitä ohjaavan politiikan tulee olla pitkäjänteistä. Päijät-Hämeen TKI – panostukset ovat vain noin 1/5 Pirkanmaasta. Mikä mättää on hyvä kysymys? Vastuu on myös yrityksillä, ei vain julkisella sektorilla tai koulutusorganisaatioilla. Lahden ja Päijät-Hämeen pitää herätä. Uusi yliopisto pitää osata hyödyntää.

Hyvä innovaatiopolitiikka on yhdistelmä fiksuja yritystukia ja pitkäjänteistä kehitystoimintaa. Fiksut yritystuet mahdollistavat nopeaa tuotekehitystä ja skaalautuvaa kasvua. Tammikuussa tulemme esittämään kansanedustaja Pilvi Torstin (sd.) kanssa Suomeen uutta innovaatiokeskus-toimintamallia

Joulu on ovella

Joulu on monelle lomaa ja rauhoittumista arjen kiireistä. Pitää kuitenkin muistaa, että kaikilla suomalaisilla ei mene niin hyvin. Yksinäisyys, köyhyys tai päihdeongelmat ovat läsnä liian monen arjessa. Kuilu hyvinvoivien ja huonosti voivien välillä näkyy erityisesti jouluna. Tunteet ovat pinnassa. Kaikilla ei ole läheisiä, joiden kanssa viettää joulua. Kaikilla ei myöskään ole varaa ostaa jouluruokia, puhumattakaan pienistä lahjoista lapsille.

Köyhyys koskettaa Suomessa lähes miljoonaa ihmistä ja jopa yli 150 000 lasta. Kyseessä on laaja ilmiö, johon on monia syitä ja jolla on kauaskantoisia seurauksia. Köyhien lasten määrä on Suomessa kasvussa. Köyhien lasten määrä on saavuttamassa pian lapsiköyhyyden huippuvuoden 2007 luvut. Vuonna 1987 ja 1997 syntyneistä tehdyissä laajoissa tutkimuksissa ilmenee, että huono-osaisuus periytyy ja lapsiin kohdistuneet säästöt näkyvät moninkertaisina kustannuksina tulevaisuudessa. Haluan kiittää niitä järjestöjä ja yrityksiä, jotka tänäkin jouluna tukevat lasten ja perheiden hyvinvointia.

Politiikalla vaikutetaan siihen, miten hyvinvointia jaamme. Kyse on aina viime kädessä arvovalinnoista. Ensi vuonna tähänkin asiaan voi taas huhtikuussa vaikuttaa.

Eino Leinon sanoilla haluan toivottaa kaikille hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta!

”Talvella murheita muisteta ei, talvella paljon on lunta, muistoja kauniita katsellaan, riemuja vanhoja riemuitaan, nähdähän kesästä unta.” – Eino Leino

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Neljännen adventtisunnuntain keskushenkilöiksi on nostettu Jeesuksen vanhemmat isä Joosef ja äiti Maria. Itse olen kokenut Marian läheisemmäksi omien lasten syntymän myötä. Muistan, miten ollessani tuore äiti valvoin vauvan, oman esikoiseni kanssa yöllä, kun kaikkialla oli muuten hiljaista. Ikkunalla oleva kynttelikkö antoi valoa, muuten hämärään huoneeseen.

Siinä istuessani mietin Mariaa ja Jeesusta, joka syntyi tallissa.  Mitäköhän Maria on mahtanut tuntea ja ajatella? Millainen oli Marian odotus? Häkellyttävän viestin jälkeen, alkoi lapsen odotus. Tai millainen on ollut matka Nasaretista Betlehemiin? Sen on täytynyt olla vaivalloinen, koska raskaana ollessa mikä tahansa matkustaminen myös nykyisillä kulkuneuvoilla on vaivalloista, saati sitten aikana jolloin ei ollut ilmastoituja autoja.

Tai miten Joosefin suhtautuminen on vaikuttanut Mariaan? Millaista on ollut Joosefille odotusaika? Isälle lapsen odottaminen jää usein hieman ulkopuolisena olemiseksi, koska vauva ei kasva oman kehon sisällä.

Ihmiset ovat taatusti puhuneet ja ihmetelleet, kun nuori tyttö alkaa odottaa vauvaa. Uskon Joosefilla olleen pureskeltavaa, kun hänelle kihlattu tyttö onkin raskaana.
Ajattelen että kertomus Mariasta ja Joosefista kertoo luottamuksesta Jumalaan. Miten he sopeutuivat yllättävään uutiseen ja tilanteeseen, kun omat suunnitelmat muuttuivat kertaheitolla.

Elämää pystyy harvoin suunnittelemaan. Tai harvoin suunnitelmat toteutuvat siten kuin on ajatellut. Miten silloin reagoin ja sopeudun muutoksiin? Pystynkö luottamaan siihen, että asiat kyllä järjestyvät tavalla tai toisella? Että myös silloin kun tunnen olevani umpikujassa ja tilanteessa jossa kaikki omat suunnitelmat sekä toiveet ovat romuttuneet, jotain uutta on jo syntymässä ja alkamassa.

Olen miettinyt, miten kertomus Jumalan teoista ihmisiä kohtaan, pelastushistoriasta, on täynnä yllättäviä käänteitä. Jumalan laskeutuminen ihmisen ymmärryksen tasolle, syntyminen, tuleminen maailmaan tavalla joka on meille tuttu mutta samalla käsittämätön, kertoo Jumalan suuruudesta.

Hanna Suominen
kappalainen Launeen srk

Sleepy Sleepersin biisit ovat osa suomalaista kulttuurihistoriaa ja niitä pitää aina välillä kuunnella ja onhan ne myös jotain tosi lahtelaista. Mato Valtonen kävi luonani eduskunnassa päivittämässä viimeisintä projektiaan eli Lappiin perustettavaa Joulupukin valtiota. Suunnitelmissa Rovaniemen pohjoispuolelle perustetaan noin 10 000 hehtaarin kokoiselle alueelle Joulupukin oma valtio, joka olisi paitsi savuton myös autoton.Taustalla hankkeessa on muitakin ex-lahtelaisia. Hanke on kansainvälisesti erittäin kiinnostava. Matkailu Suomen nopeimmin kasvava toimiala ja siksi ei tällekään hankkeelle kannata nauraa. Enemmänkin suren sitä, että lahtelaiset tekevät muualle maailmaan erinomaisia edelläkävijähankkeita, mutta omassa kaupungissamme ei virkamiesvalmistelusta tulee mitään sellaista mikä edes ylittäisi kansallista uutiskynnystä. Kylpylähankkeet olivat 1980-lukua, mutta Lahdessa niiden nimeen edelleen tunnutaan uskovan, vaikka liike-elämän kiinnostus on jo aivan muualla.

Mopoautoista puhutaan paljon. Ne ovat turvattomia ja suhteettoman kalliita vakuutuksineen ja jatkuvina korjauksineen. Ainakin meillä tämä aihe aiheutti kotona kovan keskustelun. Noin vuoden väännön jälkeen suostuin vihdoin hankkimaan esikoispojalleni käytetyn sellaisen. Suostumukseni sisälsi pinon erilaisia lupauksia, miten ja kuinka liikenteessä sitten pitää käyttäytyä. Kaikki meni suhteellisen hyvin viime lauantaihin saakka. Poika soitti, että on ajanut autollaan liukkaalla kelillä Nostavan tiellä ulos. Paikalla oli ambulanssi ja poliisi. Onneksi hän selvisi aivotärähdyksellä. Mopoauto oli pyörähtänyt ympäri ja oli kirjaimellisesti entinen mopoauto. Tähän taisi päättyä meidän perheen mopoautotarina. Rahat menivät, mutta henki säilyi.

Kun aloitin eduskunnassa vuonna 2015, keskustelimme kollegoiden kanssa paljon, miten voisimme tehdä parempaa lainsäädäntöä, joka mahdollistaisi kevytautojen käytön. Eduskunnan liikenne – ja viestintävaliokunta antoi tällä viikolla mietinnön hallituksen esityksestä laeiksi ajoneuvolain ja ajokorttilain sekä eräiden niihin liittyvien lakien muuttamisesta. Esityksellä ehdotetaan otettavaksi käyttöön uusi kansallinen T-ajoneuvoluokan ajoneuvoryhmä, kevytauto, johon kuuluisivat henkilöautosta muunnettu, nopeudeltaan enintään 45 kilometriin tunnissa rajoitetut ajoneuvot.

Kevytauton kuljettaminen edellyttäisi mopoautoja vastaavasti AM-luokan ajo-oikeutta. Tavoitteena on mahdollistaa uusi liikkumisen muoto erityisesti nuorille, 15—17-vuotiaille, ottamalla käyttöön uusi ajoneuvoryhmä. Nuoret liikkuvat paljon ja liikkumiseen käytetään usein mopoa tai mopoautoa. Kevytauto toisi näiden rinnalle uuden vaihtoehdon. Esityksen tavoitteena on lisäksi parantaa erityisesti nuorten liikenneturvallisuutta. Valiokunta muutti hallituksen esitystä siten, että nopeusrajoitus nostettiin 45 km / tunnissa 60 km / tunnissa. Tämän johdosta tuli lakitekninen tarve säätää, ettei kevytautolla saa ajaa moottoritiellä tai moottoriliikennetiellä. Sähkökäyttöisten autojen massalle ei ollut esityksessä ylärajaa (muilla 1500kg). Valiokunta asetti rajaksi 1800 kg. Muutoskustannukset ajoneuvolle ovat jossain 400 euron tienoilla. Selkeyden vuoksi pitää todeta, että mopoautoja ei kielletä. Laki tulee voimaan 1. marraskuuta 2019.
Eli vuoden päästä puhutaan varmaan sitten m-autojen sijaan k-autoista. Hyvä niin.

Ville Skinnari

Kolmantena adventtina me muistamme Johannes Kastajaa, tuota huutava ääntä autiomaassa, joka raivaa tietä Herralle. Joulun odotuksessa Johanneksen ääni autiomaassa on ajankohtainen, vaikka elämämme on tyhjän autiomaan karun hiekan ja kallion vastakohta. Monella tavalla elämme yltäkylläisyydessä ja mukavuudessa. Onko meidän elämässämme tasoitettu tie Jumalan pojalle? Onko sydän niin turtunut kaiken hyvän keskellä, ettei se edes enää kaipaa Vapahtajaa?

Adventin aikana, odotuksen aikana, me vaellamme päivä päivältä kohti Betlehemin seimeä. Siellä makaava lapsi ei ollut yltäkylläisyyden ympäröimä. Kuningasten kuningas ei syntynyt suurissa saleissa eikä rikkauksissa, vaan eläinten suojassa. Vain taivaalla loistava kirkas tähti paljasti, että jotain merkittävää oli tapahtunut. Messias oli syntynyt.

Ehkä me joskus unohdamme, että Betlehemin seimen lapsi ei vaadi meiltä mitään. Hänen luokseen voi kulkea jokainen, eikä siihen tarvita lahjoja eikä erityistä joulumieltä. Lopulta hän ei koskaan ollutkaan kaukana, vaan vaeltaa vieressämme joka askeleen ajan. Hänen askeleissaan on hyvä kulkea kohti joulua: armahdettuina, vapautettuina, ilo ja rauha sydämessä. Hän itse valmistaa meille tien.

Maija-Reetta Katajisto

Otsikon mukaisia sanoja on veisattu viime sunnuntaina kirkon penkeissä kovaan ääneen. Virressä 7 kuitenkin esitetään, että Jumala rakastaa hiljaisuutta. Eikö tämä siis ole ristiriidassa sen metelin kanssa, joka ihmisistä on viikonloppuna kirkossa lähtenyt?

Viime sunnuntaina laulaessani virttä mietin, onko meidän pohjoisen luterilaiseen sydämeen periytynyt ajatus siitä, että meidän pitäisi olla hiljaa kuin lapset kotona aamuisin: ”isä vielä nukkuu, älkää nyt vaan herättäkö häntä.” Tai kuuluuko meidän jumalakuvaamme ajatus siitä, että kirkossa ei saa taputtaa tai osoittaa tunteita?

Jouluna odotamme saapuvaksi Jumalaa, joka ei tullut maailmaan hiljaa. Tähti, paimenet, eläimet, ja ihmiset iloitsivat Jumalan syntymästä. Ja vaikka, kaikki edellä mainitut olisivat olleet hiljaa, mitä todennäköisesti Jumala itse ei ollut hiljaa tullessaan maailmaan. Syntyihän tavallisen ihmisen tapaan lapsena, joka kyllä yleensä tuppaa ilmoittamaan oman maailmaan tulonsa.

Kysynkin sinulta, hyvä lukija, mikä on tuo Hiljaisuus, jota Jumala rakastaa?

Teemu Reinikainen

Torstaina vietetään itsenäisyyspäivää. Oma itsenäisyyspäiväni koostuu aamu- ja iltapäivän tilaisuuksista Lahdessa sekä päättyy tasavallan presidentin itsenäisyyspäivän vastaanottoon Helsingissä. Viime vuonna juhlittiin 100-vuotiasta Suomea.

Itsenäisyyspäivänä on hyvä lukea pari riviä Suomen perustuslakia. Minä tosin saan perustuslakivaliokunnan jäsenenä katsoa sitä yleensä neljänä päivänä viikossa, kun perustuslakivaliokunta kokoontuu eduskunnassa. Suomen perustuslain mukaan ”valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Lainsäädäntövaltaa käyttää eduskunta, joka päättää myös valtiontaloudesta. Hallitusvaltaa käyttävät tasavallan presidentti sekä valtioneuvosto, jonka jäsenten tulee nauttia eduskunnan luottamusta. Tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus”.

Tässä ei ole mitään uutta, mutta kun katsoo mitä maailmalla tapahtuu ja miten demokratiaa toteutetaan – tai ei toteuta – voi sanoa, että meillä Suomessa asiat ovat hyvin. Ongelmia toki on, mutta silti kansainvälisesti vertailtuna meillä demokratia ja yhteiskunta toimivat. Siitä voi ja pitääkin olla eri mieltä, miten demokraattisesti valittu kukin hallitus vuorollaan Suomea johtaa, mutta silti heidät on valittu demokratian pelisääntöjen mukaisesti.

Vuonna 2015 valmistauduin ensimmäiselle tasavallan presidentin itsenäisyyspäivävastaanotolle. Tätä ennen olin kuullut tilaisuuden luonteesta isältäni ja äidiltäni. Isäni kertoi usein, miten tilaisuuden luonne on elänyt ja muuttunut eri presidenttien mukaan. Hän vieraili linnassa viiden eri presidentin eli Kekkosen, Koiviston, Ahtisaaren, Halosen ja Niinistönkin aikakausina eli näkökulmia oli erilaisia. Isä muistutti minua myös arvokkaan käytöksen merkityksestä ja korosti, että lahtelaisena kansanedustajana sinä (ja vaimosi) et edusta siellä vain itseäsi, vaan samalla äänestäjiäsi. He ovat sinun esimiehiäsi ja näinhän se on. Sitä Suomen perustuslakikin tarkoittaa ja sanoo.

Isäni, valtiopäiväneuvos Jouko Skinnarin muistoreliefi sijoitetaan lauantaina Lahden rautatieasemalle. Reliefin paljastustilaisuus järjestetään lauantaina 8.12. klo 14.00-14.30. Muistoreliefi kiinnitetään asemarakennuksen Mannerheimintien puoleisen pääsisäänkäynnin viereen. Pronssisen reliefin paljastajana toimii pitkäaikainen pääministeri ja eduskunnan puhemies Paavo Lipponen. Samalla julkistetaan isäni nimeä kantava muistorahasto, jonka tarkoituksena on edistää ja tukee niitä yhteisöjä sekä yksityisiä henkilöitä, jotka haluavat kehittää Lahdessa, Päijät-Hämeessä, Suomessa ja samalla laajemmin kansainvälisesti kulttuuria, koulutusta, tieteitä, sosiaalisia ja taloudellisia olosuhteita, ihmisten ja ympäristön hyvinvointia sekä ilmastonmuutoksen torjuntaa. Tämä oli isäni viimeinen toive, jota nyt vihdoin pääsemme toteuttamaan.

Paikkana rautatieasema sopii myös erinomaisesti kuvaamaan Isäni uraa, koska asema ja junat olivat suuri osa hänen elämää. Etelä-Lahdesta Ali-Juhakkalasta kiirehdittiin junalle lähes joka aamu jo 1970-luvulta lähtien. Tarina kertoo, että VR:n henkilökuntakin osasi aamuisin odottaa juoksevaa eduskunnan valiokuntaneuvosta ja vuodesta 1980 alkaen kansanedustajaa. Tätä kun pohdin niin mikään ei tässä suhteessa ole muuttunut. Otan juoksuaskelia aika usein, viimeksi tänä aamuna. Silloin kansanedustajaa ehkä juna vielä odotti. Nyt ei enää näin ole.

Hyvää itsenäisyyspäivää kaikille!

Ville Skinnari
kansanedustaja

Kun joku menestynyt urheilija tai kuuluisa julkisuuden henkilö saapuu Suomeen, kokoontuu lentokentälle vastaan suuri joukko ihmisiä toivottamaan tulija tervetulleeksi. Vaikutelmaa halutaan vielä korostaa plakaatein tai lipuin: olemme odottaneet sinua.

Adventtina muistamme sitä, kuinka Jeesus tulee ihmisten luokse ja keskelle. Kun hän ratsasti Jerusalemiin, suuri joukko riemuitsevia ihmisiä oli häntä vastassa. Kansa levitti tielle vaatteita ja palmunoksia. Ei ollut punaista mattoa, niin kuin valtionjohtajilla, mutta viesti oli sama. Sitä samaa viestiä ihmiset kuuluttivat myös huudoin ja lauluin: ”Hoosianna! Siunattu sinä, joka tulet Herran nimessä!” Oli jännitystä ja suuren juhlan tuntu.

Adventista alkaa joulun odotus. Muistamme yhä sitä, että Jeesus tulee ihmisten luo. Kerran hän syntyi eläinten seimeen. Hän otti ihmisen osan sen iloineen ja suruineen. Siksi hän tuntee meidät ja voi auttaa meitä. Onhan hän maailman Vapahtaja ja syntiemme sovittaja. Hän tuli niidenkin luo, joiden luokse kaikki eivät tahtoneet mennä. Hän kohtasi spitaalisia, sokeita, rampoja. Hän vieraili Sakkeuksen kodissa, kohtasi samarialaisen naisen kaivolla, otti syliin lapsia ja siunasi heitä.

Jeesus tahtoo tulla jokaisen luo ja jokaiseen kotiin. Siksi kun odotamme joulua, saamme muistaa juuri tätä. Jeesus on tullut maailmaan jokaista varten, sinua ja minua varten. Saamme toivottaa hänet tervetulleeksi: ”Hoosianna! Siunattu sinä, joka tulet Herran nimessä!”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Euroopan Unionin merkityksestä ja hyödyistä esimerkiksi Suomelle on hyvä keskustella ja näin on tehtykin. Olin alkuviikon Brysselissä suomalaisten mielipidevaikuttajien ryhmässä keskustelemassa EU:n eri komissaareiden kanssa EU:n tilasta ja tulevaisuudesta sekä Suomen 1.7. 2019 alkavasta kuuden kuukauden puheenjohtajuudesta. Juhlallisesti nimettyyn ”Finnish Opinion Leaders” ryhmään oli valittu kansanedustajien lisäksi pääministerin ja eri avainministeriöiden esikuntaa, ammattiliittojen puheenjohtajia (mm. SAK, STTK, Akava) sekä Suomen Yrittäjien ja MTK:n edustus.

Globaali talous on monessa mielessä uuden edessä. Ilmastonmuutos haastaa periteisen tavan tuottaa tavaroita ja palveluita. Liiketoimintamallit muuttuvat samalla globaalisti. Kiertotalouden ajattelun pitää muuttaa maailmaa. Perinteinen maailmankaupan järjestys ja luottamus heiluu ja horjuu pitkälle USA:n presidentin vetämänä. Kiina on ottanut ja haluaa ottaa enemmän roolia globaalisti ja myös Euroopassa. Britannian ero EU:sta uhkaa toteutua keväällä. Vai toteutuuko? USA:n teknologiajätit imevät digitaalisen bisneksen tuotot uudelle mantereelle. Alustatalouden omistajuus ja osaaminen ei ole Suomessa tai edes aina Euroopassa. Suuressa kuvassa Eurooppa uhkaa vajota alihankintataloudeksi. Siihen meillä ei ole varaa. Eikö Eurooppa enää pysty luomaan uutta ja globaalisti menestyvää korkean jalostusarvon liiketoimintaa?

Euroopalla on silti nyt tilaisuus näyttää tietä koko maailmalle. Suomi voi nyt ensi vuonna ottaa jälleen kerran kokoaan suuremman roolin tiennäyttäjänä. Se vaatii meiltä ja seuraavalta hallitukselta rohkeaa agendaa ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja maailmankaupan järjestyksen uudelleen kirjoittamiseksi. Tällä tarkoitan esimerkiksi tariffeja sellaisille tuotteille, jotka aiheuttavat ilmastonkuormitusta ja taas ei tariffeja sellaisille, jotka eivät sitä tee. Mitä järkeä on esimerkiksi tilata muovinen Pets–lelu Kiinasta Suomeen parilla eurolla? Ei mitään. Kestävät materiaalit kuten puu nousevat arvoonsa. Puurakentaminen on edelleen ilmastoteko. Siinä me suomalaiset olemme hyviä. Samoin kiertotalouden ratkaisuissa. Esimerkkejä löytyy Lahdestakin. Mutta kuunteleeko muu maailma meitä, kun Suomi ja EU ottavat kunnianhimoisia tavoitteita ilmastonmuutoksen torjunnassa? Ainakin Japani kuuntelee, koska puhuimme tästä lokakuussa kansainvälisessä kiertotalouden seminaarissa Japanissa. Japani aloittaa ensi vuonna myös G 20–maiden puheenjohtajana eli heillä on suora yhteys vaikuttaa maailman suurimpiin talouksiin. Toiveissa on, että myös Kiina ja Intia lähtevät mukaan. Silloin Yhdysvallat jää aika yksin ja etenkin nykyinen presidentti. Jos me Euroopassa onnistumme, se tarkoittaa meille myös uutta liiketoimintaa, tuloja ja työpaikkoja.

Nuorisotyöttömyys ja syrjäytyminen Euroopan ehkä suurin ongelma

Euroopan Unionissa puhutaan usein sellaista kapulakieltä, että sitä on kansalaisen vaikea seurata. Siksi meidän kansanedustajienkin tehtävä on toimia tulkkina ja pyytää Brysselistä myös selkokieltä. Yksi esimerkki on EU:n sosiaalinen ulottuvuus, joka tarkoittaa mm. oikeudenmukaisia ja toimivia työmarkkinoita ja hyvinvointijärjestelmiä. Nuorison pahoinvointi, työttömyys ja syrjäytyminen ovat koko Euroopan ongelma. Ammatillisen koulutuksen ja lukionkin ongelmista on puhuttu paljon ja hyvä niin. Maanantaina vierailen Salpauksessa päivittämässä Lahden tilanteen. Yritysten selkeä viesti on, että tarvitsemme koulutettua työvoimaa. Siitä on pulaa ja siksi asia pitää korjata.

Digitalisaatio on hyvä renki mutta huono isäntä

Suomen koulutusjärjestelmää pidetään eurooppalaisittain edelleen yhtenä parhaista. Siksi meidän on syytä olla todella huolissaan Suomen ja Lahdenkin varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen ongelmista, jotka ovat todellisia ja jokapäiväisiä. Päiväkotien ryhmäkoot, koululuokkien levottomuus sekä oppilaiden kasvavat mielenterveysongelmat haastavat opettajakuntaa ja koko järjestelmään. Samaan aikaan henkilökunnan aikaa vievät erilaisten toiminnanohjausjärjestelmien päivittäminen (lue SAP) eli digitalisaatio onkin tuonut lisää työtä eikä päinvastoin. Varsinainen opetustyö kärsii. Sisäiset palaverit vievät aikaa todellisesta opetustyöstä. Hyvä esimerkki jälleen kerran huonosta johtamisesta ja julkisen sektorin tietohallinnon hankinnoista, joka ei onnistunut nostamaan työn tuottavuutta. Päinvastoin.

Ville Skinnari
kansanedustaja

Kirkkovuosi päättyy tänä viikonloppuna tuomiosunnuntaihin. Joku kavahtaa pyhäpäivän ankaraa nimeä. Se puhuu aikojen lopussa tulevasta viimeisestä tuomiosta: siitä, että Jumala tutkii kaikki ihmiset, jokaisen ihmisen iankaikkinen kohtalo käy ilmi. Päivän nimi on jylhä, mutta asialle en mitään voi. Maailmanlopussa joudun tuomiolle.

Tuomitseminen ei kuitenkaan ole Jumalan mieluisinta ja ominta työtä. Hän on ennen kaikkea rakastava Isä. Hän on täynnä laupeutta ja armoa, eikä halua mitään muuta enempää kuin juuri pelastaa ihmisiä. Siksi tuomiota ei tarvitse pelätä. Jumala on valmistanut jokaiselle ihmiselle pääsyn tuomion alta pelastukseen.

Jeesus on tämä tie synnistä armoon. Hän otti päälleen kaikkien ihmisten pahat teot, ihan niin kuin hän olisi ne kaikki tehnyt. Hän suostui ristille. Tämän sovituksen takia meitä ei enää laiteta tilille synneistämme. Me saamme kaiken anteeksi, jos vain tällainen käsittämätön lahja meille kelpaa.

Tuomiopäivä on siksi myös armon päivä. Silloin tutkitaan, mutta myös armahdetaan ja kutsutaan ikuiseen iloon. Näin isojen asioiden edessä rukoilemme: Herra, armahda meitä. Anna meidän suostua tunnustamaan syntimme ja ottamaan vastaan sinun armosi. Kiitos, että rakastat meitä. Aamen.

Riitta Särkiö

Lahden rautatieaseman alueen pysäköintipaikkojen tulevaisuus huolettaa ja syystä. Tällä hetkellä on 474 autopaikkaa. Meille luvattiin aikanaan varmuus 600 autopaikalle mutta toisin kävi (VR 300 ja Lahden kaupunki 300 eli yhteensä 600). Näistä poistuu nyt 180 paikkaa lähitulevaisuudessa. Mitä tämä tarkoittaa niille ihmisille jotka joka aamu alkaen 05.30 lähtevät Helsinkiin pääkaupunkiseudulle tai muualle tekemään päivätyötä? Uudet ratkaisut vievät aikaa ja siksi toivon että kaupunki löytää yhdessä VR:n kanssa myös väliaikaisia ratkaisuja asiaan. Työmatka on tärkeä osa työllisyyspolitiikkaa ja raideyhteys ratkaisee monelle, että Lahti on paras paikka asua.

Tämä on hyvä osoitus siitä, että Lahdessa olisi pitänyt jo Matkakeskusta suunniteltaessa nähdä tulevaisuuteen eikä tehdä vain yhtä hanketta. Kaiken kaikkiaan rautatieaseman alueen suunnittelu pitää ottaa osaksi 2030 visiotyöhön koska se on portti ja näyteikkuna tänne tuleville ja täältä lähteville – ei vain meille lahtelaisille. Mytäjäisten suuntaan on tilaa kasvaa, sen oikein rakentamalla olemmekin jo stadionilla.

Liikuntapoliittinen selonteko ei näe metsää puilta

Alkuviikosta keskustelimme eduskunnassa Liikuntapoliittisesta selonteosta. Se oli hyvä keskustelunavaus suomalaisen liikuntapolitiikan kehittämiseksi, mutta siitä puuttui kokonaisvaltainen näkemys ja tahtotila hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi. Selonteko olisi voinut olla yhteiskunnallisesti monipuolisempi. Siinä ei vastata selkeästi siihen, millaiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen ja tulevaisuusnäkemykseen urheilu ja liikunta kytketään yli perinteisten rajojen, eli miten liikunnan, hyvinvoinnin ja terveyssektorin välistä yhteistyötä todella luodaan.

Liikuntaa pidetään yleislääkkeenä, mutta sitä se ei ole. Se ei paranna tai ehkäise kaikkia sairauksia varsinkaan ohjeella LIIKU. Kokonaisvaltainen elämäntaparemontti vaatii muutakin: riittävää palautumista fyysisestä ja henkisestä kuormituksesta ja oikean ravinnon, jonka merkitys nousee todella korkealle. Pitää myös muistaa, että kaikki eivät voi tai halua liikkua.

Yhteistyöstä puhutaan, mutta se ei valitettavasti toimi. Liikuntaväen ja terveysväen pitää yhdistää voimansa, jotta saamme toivottuja tuloksia. Päijät-Hämeessä tavoitteena on ensimmäisenä Suomessa tuoda SOTE – palveluiden etulinjaan liikuntaneuvonnan lisäksi yhden luukun periaatteella myös muut ammattilaiset osaksi perinteistä avoterveydenhuoltoa. Eli oikeat täsmälääkkeet oikeaan tarpeeseen. Se on oikea tulevaisuusinvestointi ja parasta SOTE:n täsmäuudistamista ilman, että koko järjestelmää tarvitsee uudelleen kirjoittaa tai perustuslainmukaisuutta punnita.

Näyttö liikkumattomuuden terveydelle aiheuttamista miljardikustannuksista on ollut tiedossa pitkään, mutta jos ei ole esityksiä siitä, miten yhteistyötä terveys- ja liikunta-alalla saadaan aikaiseksi, silloin lopputulos jää varsin vähäiseksi. Tuli meille millainen sote-uudistus vain, on selvää, että seuraavalla hallituskaudella on vastattava seuraaviin kysymyksiin: Mikä on tai pitäisi olla valtion rooli liikunta- ja urheilukulttuurin kehityksessä? Ja ehkä vielä laajemmin, mikä on urheilun ja liikunnan toimintaympäristö ja liikuntapaikkarakentamisen visio tulevaisuuden Suomessa? Kustannukset nousevat ja hyvinvointi vähenee, jos tätä ei tehdä.

Ville Skinnari,
kansanedustaja