Vuosi: 2018

Kirkkovuodessa tämän sunnuntain otsikkona on ”Jeesuksen lähettiläät”. Lähettiläs? Mitä se tuo arkikielen maailmasta sinulle mieleen? Ehkä sanat edustaja, diplomaatti tai asiamies. Mielestäni kristinuskossa Jeesuksen lähettiläänä oleminen tarkoittaa vähän noitakin asioita. Että ollaan sovittelevasti Jeesuksen asiamiehiä ja kerrotaan Jeesuksen maailmaan tuomasta armosta.

Kun elää omaa arkista elämäänsä, ei ehkä tule mieleen, että voisi olla Jeesuksen hommissa lähettiläänä. Aina on hyvä nähdä tehtäväkenttä on laajasti. Jokaisella on oma tehtävänsä omalla paikallaan. Lisäksi voi olla mukana tukemassa lähetystyötä taloudellisesti tai rukouksen kautta tukea seurakunnan nimikkolähettejä. Launeen seurakunnan lähettejä on mm. Kroatiassa ja Kreikassa, Tansaniassa ja Namibiassa. Lähetykseen voi myös ajatella kuuluvan puhumista ja kertomista, omien tekojen ja toimien kautta todistamista. Jos/kun on kokenut saaneensa Jumalalta armoa ja elämänsuuntaa, on mahdollista jakaa muillekin hyvän elämän lahjoja ja osviittaa. Siinä hommassa pienikin on suurta.

Luukkaan evankeliumitekstissä (Luuk 10:4) Jeesus kertoo, mitä kaikkea varustusta Jeesuksen hommiin ei saa ottaa mukaan. Ei laukkua, rahakukkaroa, ei jalkineitakaan. Juuri mitään ei saa ottaa mukaan. Usein me kannammekin elämässämme liian paljon mukanamme. Mutta Jeesuksen hommissa saa luottaa siihen, ettei tarvita paljon tavaroita ja tarvikkeita. Saa luottaa, että evankeliumin sanomassa itsessään on voimaa. Saa jättää kaiken turhan ja tehdä matkaa jättäytyen Jumalan huolenpitoon. Jumala lupaa kantaa meitä meidän tehtävissämme ja toimissamme.

Pastori Kati Saukkonen

Eduskunta on valiokunnissa aloittanut valtion vuoden 2019 talousarvion käsittelyn. Torstaina kuulimme asiantuntijoita mm. valtiovarainministeriöstä, Suomen Pankista, EK:sta, SAK:sta ja eri tutkimuslaitoksista sekä etujärjestöistä. Kestävän kasvun tavoite on kaikille tärkeää. Miltä Suomen kasvu näyttää ja miten se kestää ensi vuosikymmenelle? Leikkaukset koulutuksesta ja tutkimuksesta näkyvät jo nyt osaamisen vajeena. Kyse ei siis ole vain osaajapulasta, vaan osaamispulasta. Yksi syy pitkään lamaan vuoden 2008 finanssikriisin jälkeen oli kapea elinkeinorakenteemme verrattuna esimerkiksi Ruotsiin. Nyt hallitus on ymmärtänyt virheenä ja luvannut lisää rahaa tutkimukseen ja kehitykseen tavoitteena 4 prosentin taso bruttokansantuotteesta tulevaisuudessa. Sekään ei vielä riitä suhteessa kilpailijamaihimme.

Lahdessakin nähtiin uuden kaupunginjohtajan ensimmäinen budjettiesitys. Suuria yllätyksiä ei ollut. Työttömyys on edelleen hälyttävän korkealla tasolla. Asukasluku ei kasva. Vuoden 2018 tulosta tulee rasittamaan SOTE – sektorilla tapahtuneet potilastietojärjestelmäongelmat ja Lahteen iskenyt haittaohjelma. Vuoden 2017 keväällä hankittu Tieto Oyj:n Life Care – ohjelmisto ei toiminut, kuten olisi pitänyt ja se on lamaannuttanut koko toiminnanohjauksen ja laskutuksenkin. Tappiot ovat miljoonaluokkaa ja vaikuttavat suoraan myös tuottavuuteen eli siihen mistä todellisia säästöjä olisi pitänyt tulla. Vaikka hankinta ei ole nykyisen hallituksen tekemä, meidän on kannettava vastuu ja korjattava tilanne. Syyttely ei nyt auta ketään. Tieto Oyj:n on kannettava oma vastuunsa. Potilasturvallisuuden vaarantuminen ei saa toistua enää koskaan.

Ammatillisen koulutuksen leikkaukset valtion tasolta näkyvät meilläkin. Seuraavalla hallituskaudella on rakennettava osaamispolku, joka takaa riittävät tulvaisuuden eväät jokaiselle lapselle ja nuorelle tulevaisuuden tekemiseen. Tulevaisuusinvestointeja on uskallettava tehdä. Ne on vain oltava todellisia elinvoimainvestointeja.

Lahden ja Päijät-Hämeen tulisi seuraavalla EU-ohjelmakaudella saada parempi asema tukialueena, koska kaikki avainmittarimme sen todistavat. Positiivinen rakennemuutos tarvitaan ja EU:ssa se on kansallisen päätöksenteon asia. Siksi nyt aika vaikuttaa asiaan.

Mikäli kirjasto otetaan meiltä pois, niin jäljelle jää vain ohitiemylläkkä ja marketit? Etelä-Lahdessa on aiheestakin oltu huolissaan Launeen kirjaston tärkeän toiminnan jatkumisesta nykyisellään.
Tähän kysymykseen odotettiin vastausta kaupunginjohtajan budjettiesityksestä kuluneella viikolla. Tekstistä ei löytynyt Launeen kirjaston lakkautusta, ainoastaan Jalkarannan. Kirjasto on myös tulevaisuusinvestointi, koska kulttuuri ja sivistys kuuluu kaikille. Nyt näyttää siltä, että Launeen kulttuuriolohuone saa jatkaa. Luovat toimialat ovat yksi Suomen tulevaisuuden kasvun moottori. Musiikin ja kulttuurin vienti on Ruotsille miljardibisnes. Miksei se voisi olla sitä myös meille?

Ville Skinnari

Lahden kaupunginkirjastossa keskusteltiin viime maanantaina huumeista ja päihteistä. Avoin keskusteluilta oli tarkoitettu kaikille Lahden asukkaille. Tavoite oli kutsua kuulemaan ja keskustelemaan siitä, miten huumeet ja niiden käyttö näkyvät Lahdessa ja lahtelaisten arjessa, mitä huumeongelmalle tulisi tehdä, ja mitä sen hoitamiseksi tehdään jo nyt.

Vakava ja erittäin kipeäkin aihe veti auditorion täyteen väkeä. Yhteistyö eri toimijoiden kanssa on tässäkin asiassa ensiarvoisen tärkeää. Poliisi, Lahden kaupunki, Hyvinvointiyhtymä, Päijät-Hämeen pelastuslaitos sekä eri toimijat olivat hyvin edustettuina ja kertoo kaikkien sitoutumisesta asiaan. Tilaisuudesta henki vahva tahto toimintojen parantamisesta, ennaltaehkäisyn merkityksestä ja hoitoprosessien tehostamisesta. Itse korostin yhteistyön lisäksi asenteen merkitystä. Pahinta on, jos keskitymme toistemme haukkumiseen. Riidankylväjiä riittää aina, ratkaisijoista on pulaa. Rahalla ja resursseilla toki on merkitystä. Teemmekö monivuotisia tulevaisuusinvestointeja esimerkiksi nuorten pahoinvoinnin estämiseksi vai katsommeko asioita aina vuosi kerrallaan ja toteamme vuosi toisensa jälkeen, että rahaa ennaltaehkäisyyn tai perustason toimenpiteiden vahvistamiseen ei ole?

Islannissa kesti 10-20 vuotta korjata Reykjavikin paha päihdeongelma. Koulun, kodin, urheiluseurojen ja koko kolmannen sektorin ja viranomaisten yhteistyö oli kaiken keskiössä. Meidän tulee nyt luoda oma mallimme ja siihen voidaan hyvin ottaa parhaat opit Islannista mukaan. Saan huolestuneita yhteydenottoja huolestuneilta vanhemmilta lapsen vaikeaan päihdeongelmaan liittyen. Miten voin saada lapselleni harrastuksen ja elämään sisältöä, kun rahaa ei ole? Miksi harrastusta tarjotaan yhteiskunnan toimesta, vasta kun lapsi on otettu huostaan, mutta ei ennen ongelmaa? Myönnän tuntevani itseni välillä voimattomaksi, koska näen ja kuulen aivan järkyttäviä nuorten ihmisten kohtaloita enkä pysty auttamaan. Korostan, että yhteydenottoja tulee eri puolelta Suomea – ei vain Lahdesta.

Pohjanmaalla etsittiin kesän aikana yhtä nuorta, jolle ei jostain syystä vain haluttu antaa lähetettä hoitoon. Se on paikallinen viranomaispäätös, jossa kansanedustajalla ei ole suoraan mitään valtaa. Omassa maakunnassa ja kotikaupungissa voimme kuitenkin vaikuttaa ja sitä vastuuta emme voi paeta ja osoittaa ketään sormella. Ensi keväällä eduskuntavaalien jälkeen aloittavan uuden hallituksen yksi suurin tehtävä on nuorten syrjäytymisen ehkäisemisen nostaminen kansalliseksi ykköstavoitteeksi, siten että löydämme myös toimenpiteitä – ei vain puhetta.

Yrittäjien perintäkuluille katto

Tällä hetkellä yksinyrittäjiä on jo reilusti yli puolet Suomen yrittäjistä. Juuri heille ja muille pienyrittäjille laskujen perintäkulut ovat usein kohtuuttomia. Syynä on voimassa olevan lain epämääräinen kirjaus, jonka mukaan yrittäjän on korvattava perinnästä aiheutuvat ”kohtuulliset kulut”. Todellisuudessa kulut ovat olleet satoja euroja. Tulkinnanvarainen lain teksti on muutettava ja siksi olemme tehneet lakialoitteen yritysten perintäkulujen säätämiseksi samalle tasolle kuluttajien kanssa. Kuluttajapuolella perintäkuluille on asetettu enimmäismäärä, joka vaihtelee saatavan suuruuden mukaan, mutta yritysten välisessä perinnässä tällaista kattoa ei ole. Myös yrittäjille kohdistuvien laskujen perintäkuluille pitää saada katto.

Kohtuuttomat huomautusmaksut ja perintäkulut eivät ole yhteiskunnan etu. Esimerkiksi eräässä tapauksessa perintätoimisto oli lisännyt 400 euron perintäkulut 2000 euron laskuun. Lakialoitteemme mukaan tämän suuruiseen laskuun olisi saanut sisällyttää korkeintaan 50 euroa perintäkuluja. Lakialoitteessa esitetään lisättäväksi uusi kohta koskien trattaan liittyviä perintäkuluja. Trattaan liittyvistä muista toimenpiteistä kuin maksumuistutuksista ja maksuvaatimuksista saisi velalliselta vaatia perintäkuluja enintään 80 euroa.
Pahimmillaan kohtuuttomista perintäkuluista voi syntyä pienelle yrittäjälle kohtalokas kuluerä. Äkillinen maksuvaikeus voi aiheutua sairastumisesta tai siitä, että pienyrityksen omaa saatavaa ei ole maksettu ajoissa tai maksuaika suuren yrityksen alihankkijana on ollut pakko sopia niin pitkäksi, että riski oman laskun erääntymiseen pääsee syntymään.

Lopuksi vielä viikon positiiviseen ja iloiseen uutiseen eli onnittelut vielä kerran nelikymppiselle Omalähiö – lehdelle! Valitettavasti en päässyt keskiviikkona Lahden torille juhlimaan, koska eduskunta ja sen perustuslakivaliokunta tarvitsee päätösvaltaa ja päättäjiä neljänä aamuna viikossa.

Ville Skinnari

Ollessani 1. luokalla koulussa, koin ehkä koko elämäni ihmeellisimmän ja hämmästyttävimmän asian. Ainakin se oli koko siihenastisen elämäni hämmästyttävin asia. Ja vaikka olen myöhemmin kokenut varmasti ihmeellisempiä asioita, en ole ehkä ikinä myöhemmin hämmästynyt mistään yhtä valtavasti.

Tilanne alkoi aivan tavallisesti, olimme käyneet koulua jo muutaman viikon ja kuvittelin jo tietäväni miten koulupäivät ja oppitunnit sujuvat. Tunti alkoi kuten ennenkin, mutta yht´äkkiä luokan eteen oli asetettu valkoinen kangas, jossa näkyi kuva. Kaikista hämmästyttävintä oli, että opettaja selvästi osoitteli kynällä kuvia, jotka näkyivät valkokankaalla. Koko lopputunti minulla meni siihen, kun ihmettelin, miten tämä oli mahdollista, koska mielestäni opettaja vain istui oman pöytänsä takana.

Myöhemmin tietysti opin, että kyseessä oli piirtoheitin eikä se hämmästyttänyt enää laisinkaan. Luokan muut oppilaat olivat ehkä minua viisaampia tai hoksaavampia, koska heitä piirtoheitin ei ollut hämmästyttänyt yhtään ja myöhemmin tunsin itseni hieman tyhmäksi hämmästeltyäni piirtoheitintä niin paljon.

Ihmisillä on halu näyttää tai kertoa toisia hämmästyttäviä asioita. Ainakin televisiota katsoessa, saa nähdä ja kuulla mitä ihmeellisimpiä asioita luonnosta, eläimistä tai ihmisten elämästä eri puolilta maailmaa. Jopa niin ihmeellisiä, että välillä on vaikea uskoa, vaikka näkee.

Vaikka uskon kanssa on hieman toisin, kuuluu siihenkin samanlainen hämmästyksen elementti. Uskoa ei pysty selittämään järjellä, vaan usko näyttäytyy järkevänä vain uskon avulla. Ei ihme, että Jeesus aiheutti paljon ristiriitaisia ajatuksia elinaikanaan ja myöhemminkin.

Hanna Suominen
kappalainen, Launeen srk

Ensi sunnuntaina kirkoissa saarnataan enkeleistä. Raamatussa ne kuvataan Jumalan sanansaattajiksi ja viestien viejiksi. Useat sunnuntain jumalanpalvelukset vietetään perhemessuina, sillä sanoma lapsista ja enkeleistä on perinteisesti sopinut hyvin yhteen. Launeen kirkolla vietetään jopa kokonaista perheiden päivää, jossa pääsee makkaranpaiston lisäksi kulkemaan enkelipolkua.

Enkelit eivät silti ole jotain, joka kuuluu pelkästään lasten maailmaan. Aikuinen, joka lähetti tänä syksynä vaikkapa pienen ekaluokkalaisen koulumatkalle, toivoo lapselleen luonnollisesti turvaa ja suojelua. On valtava mahdollisuus luottaa siihen, että taivaan Isä katsoo pienen koululaisen perään. Sitä me aikuisetkin oikeastaan kaipaamme. Luottamusta siihen, että vaikeuksista ja vastoinkäymisistä huolimatta elämällä on merkitys ja mielekkyys. Rukoilemme itsellemme ja läheisillemme turvallista elämää.

Useat meistä muistavat lapsuuden suojelusenkelitaulun. Se on edelleenkin suomalaiskotien tunnetuin taulu. Siinä enkeli kulkee vierellä, kun lapset ylittävät siltaa. Kuvasta tulee väistämättä mieleen virsi 489-Nyt kulkee halki korpimaan. Virren sanoma sopii meille kaikille seurakuntalaisille, niin isoille kuin pienillekin:

”Nyt kulkee halki korpimaan
Jumalan lapsen tie,
vaan päivän matkan kerrallaan
se kotiin täältä vie.”

Siunattua syksyä,

Ville Hakulinen

Järjestimme Asikkalassa maanantaina vesistömatkailun kehittämisestä seminaarin yhdessä Päijänteen ja Saimaan alueen matkailutoimijoiden kanssa. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Berner oli mukana kertomassa valtion roolista ja tavoitteista väylien suunnittelussa vuoteen 2030 saakka. Ministeri kertoi tilaisuudessa selvityksestä, jossa tutkitaan eri mahdollisuuksia yhdistää Päijänteen ja Saimaan vesistöjä edelleen uusilla väyläratkaisuilla 2020-luvulla. Olemme keskustelleet yhdessä Saimaan alueen toimijoiden kanssa ja ministeri on teettänyt aiheesta selvityksen, joka julkaistaan nyt syyskuun lopulla.  Seminaarin osallistui matkailualan toimijoita molemmilta vesialueilta.

Kuulimme myös Ruotsin esimerkin, miten Götan-kanava on toteutettu. Finnair kansainvälisenä toimijana kannusti Järvi-Suomea matkailualueena entistä kunnianhimoisempaan toimintaan tulevaisuudessa. Houkuttelevia tuotteita on olemassa, ne pitää vain osata tarjota, myydä ja markkinoida. Finnair on tähän yksi kansainvälinen kanava. Meillä on nyt vain kaksi kansainvälisesti tunnettua matkailualuetta, Lappi ja Helsinki. Jatkossa meillä voisi olla neljä: Järvi-Suomi (Lake Land) ja rannikkoseutu.

Matkailu työllistää noin 145 000 ihmistä Suomessa ja se on meidän nopeimmin kasvava toimiala. Siksi matkailusta pitää puhua vakavasti työpaikkojen ja verotulojen mahdollistajana. Elinkenoministeri Lintilä on suhtautunut esitykseeni Suomen uudesta matkailun liiketoimintasuunnitelmasta, jossa lähdetään neljän vahvan matkailualueen kautta vahvistamaan kansainvälistymistä. Järvi-Suomi on näistä yksi. Helsinki, Lappi ja rannikko Suomi ovat kolme muuta. Lahti on portti Järvi-Suomeen ja siksi Lahden ja erityisesti rautatieaseman ja matkakeskuksen ilme ja yhteydet sekä tietenkin palvelumme ovat avain asemassa, mikäli haluamme olla tässä kansainvälisessä kasvussa mukana.

Tiedustelulaki puhuttaa

Keskustelin torstaina Ylen Ykkösaamussa kansanedustajakollegoiden Tapani Töllin ja Anna-Maja Henrikssonin kanssa tiedustelulainsäädännöstä. Perustuslakivaliokunnassa saimme valmiiksi yksimielisen mietinnön vaikeassa asiassa. Se kertoo, että tärkeässä asiassa meillä on kyky löytää yhteinen näkemys. Perustuslain muuttaminen on aina iso ja vakavan harkinnan vaativa päätös ja se pitää tehdä pitkälle tulevaisuuteen. Sisäisen turvallisuuden lisääminen kansalaisten perusoikeuksia loukkaamatta on tärkeää. ja välillä myös vaikeaa tasapainoilua.

Kannatimme yksimielisesti uusia esitettyjä puuttumisperusteita viestinnän suojaan. Näitä ovat siis tiedon hankkiminen vakavasti kansallista turvallisuutta uhkaavasta toiminnasta ja toisaalta tiedon hankkiminen sotilaallisesti toiminnasta. painottaa perusoikeuksien. Painotimme välttämättömyysedellytystä eli puuttumisen viestinnän suojaan tulee olla aina mahdollisimman kohdennettua ja rajattua. Perustuslain muutos ei mahdollista yleistä, kohdentamatonta ja kaiken kattavaa tietoliikenteen seurantaa ja puuttuminen viestin salaisuuteen on sallittu vain, jos tietoa ei ole mahdollista hankkia muilla keinoin ja viestin salaisuuteen puututaan mahdollisimman kohdennetusti ja rajoitetusti. Lisäksi totesimme, että vakavan kansalliseen turvallisuuteen kohdistuvan uhan käsitteelle on asetettava korkeat vaatimukset huomioiden esim. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen käytäntö.  Pelkkä turvallisuuden edistäminen ei siis ole peruste, vaan pitää olla osoitettavissa konkreettinen vakava uhka ja että viestinnän suojaan puuttuminen on välttämätön ja tehokas tapa hankkia siitä tietoa.

Pidimme tärkeänä, että perustuslain kiireellistä muuttamismenettelyä käytetään vain pakottavissa tilanteissa ja välttämättömästä tarpeesta. Normaalin perustuslain muuttamismenettelyn tulee pysyä pääsääntönä, jotta kansalaiset yleensä vaaleissa ottaa kantaa perustuslain muuttamisehdotuksiin.

Linjasimme myös, että valtiosääntöoikeudellista ehdotonta estettä perustuslain muuttamiselle kiireellisessä menettelyssä ei ole ehdotonta estettä. Se tarkoittaa, että ratkaisu on poliittinen ja kunkin eduskuntaryhmän ja edustajan käsissä. Eduskunta päättää kiireellisestä menettelystä ensi keskiviikkona ja siihen tarvitaan 5/6 osan enemmistö.

Ville Skinnari

Viime viikolla sain tilaisuuden vierailla Pohjoismaiden Neuvoston kokouksessa Grönlannissa. Kokoonnuimme Pohjoismaisten kansanedustajien kanssa maan pääkaupunkiin Nuukiin. Grönlanti on maailman suurin saari, noin 2 miljoonaa neliökilometriä eli kuusi kertaa Suomen pinta-ala. Asukkaista maassa on noin 50.000, joista noin puolet asuu pääkaupungissa.

Sekä inuiitit että skandinaavit ovat asuneet Grönlannissa 1000-luvulta alkaen. Skandinaavien asutus hävisi 1400-luvun alussa ja syntyi uudelleen 1700-luvulla. Norjan erotessa Tanskasta Grönlannin alueet jäivät Tanskalle. Saaren itsehallinto on vahvistunut asteittain. Vuonna 1979 Tanska myönsi Grönlannille autonomian, ja vuonna 2008 grönlantilaisista 75 prosenttia äänesti itsehallinnon puolesta.
Strategisesti tärkeällä paikalla sijaitseva maa oli pitkään lähes suljettu muulta maailmalta. Pääelinkeinot liittyvät luonnollisesti merenkulkuun, metsästykseen ja kalastukseen. Maassa on suuria sosiaalisia ongelmia päihteiden ja huumeiden kanssa.

Hyvin harvassa paikassa maailmassa ilmastonmuutos näkyy, kuten Grönlannissa. Kaikki liittyy kaikkeen, kun puhutaan ilmastomuutoksen aiheuttamasta ekosysteemin muutoksesta. Arktisen alueen ja meren ekosysteemin muutokset ovat tosiasia, jota kukaan ei voi kiistää. Jäätiköiden sulaminen on merkittävästi lisääntynyt. 286 miljardia tonnia jäätä sulaa vuosittain ja se vaikuttaa suoraan meren ekosysteemiin. Asiantuntijat muistuttivat, että ei pidä katsoa yksittäisiä lajeja, vaan kokonaisuutta: lämpötilan lisäksi kyse on mm. jään koosta, virtauksista, valosta ja ravinteista. Kysymys on meren biologisesta tuottavuudesta.
Meren luonnonvarat ovat suurin lähde Grönlannin viennille, joka on arvoltaan noin 500 MEUR. Vuonojen merkitys on suuri, koska ne sijaitsevat jäätikön ja meren välissä. Kasvisto tarvitsee auringonvaloa ja ravinteita. Ravintorikas pohjavesi siirtyy pintaan hyödyttäen planktonituotantoa.

Merellä ilmastomuutos näkyy esimerkiksi turskan kohdalla. 1960-luvulla turska on yleinen kala, jota saatiin jopa 500.000 tonnia. 1970-luvulla sen kanta romahti. Syyksi luultiin ylikalastusta. Todellinen syy oli meren lämpötilassa. Katkarapu on tullut tilalle tärkeänä vientituotteena. Samoin makrilli. Kylmä merivirta pitää kuitenkin makrillin etelämmässä.

Arktinen alue on valtava ja ilman yhteistyötä sen valvominen ja pelastustehtävien toteuttaminen olisi mahdotonta. Arktinen kommando vastaa Grönlannin puolustuksesta. He näkevät ilmastonmuutoksen monella tavalla. Arktinen maantiede on muuttunut, kun jää on sulanut Grönlannin pohjoispuolelta. Esimerkiksi Maersk – yhtiö haluaa kuljettaa rahtia Koillisväylää pitkin Aasiaan. Resurssit ovat kuitenkin tiukalla. Pelastaminen jäätävästä merestä on vaikeaa. Ilmaston muutoksen toinen puoli on, että se auttaa pitämään reitit auki, jotka ovat ihmisille elintärkeitä. Arktinen neuvosto on yhteistyön tärkeä alusta.
Suomi on ajanut aktiivisesti taistelua mustaa hiiltä vastaan. Ei tarvitse mennä kuin Kuolan niemimaalle, kun näkee, miten hiili on vaikuttanut luontoon. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö on nostanut asian esille usein viime aikoina tapaamisissaan Venäjän ja Yhdysvaltojen päämiesten kanssa. Suomella on tarjota jäämurto-osaamisen lisäksi paljon teknologista osaamista arktiselle alueelle esimerkiksi navigoinnissa. Väisäla on tästä hyvä esimerkki.

Arktinen alue tarvitsee aitoa yhteistyötä ilmastomuutoksen hidastamiseksi. Siksi meidän tulee Suomena olla erityisen aktiivisia. Arktisen Neuvoston lisäksi meidän tulee vaikuttaa asiaan EU:ssa ja Pohjoismaisella tasolla. Suurin haaste on suurimpien saastuttajien mukaan saaminen. Presidentti Trumpin asenne ilmastomuutosta kohtaan ei ainakaan paranna globaaleja mahdollisuuksia ilmastonmuutoksen vastaisessa taistelussa. Venäjällä olisi tärkeää saada ympäristöprojekteja liikkeelle, mutta Krimin jälkeinen poliittinen toimintaympäristö vaikuttaa tässäkin asiaan. Monet rahastot ovat nyt Venäjälle kiinni johtuen talouspakotteista. Toivottavasti näemme tässäkin suhteessa vielä jonain päivänä sellaisen kansainvälisen kriisinratkaisun, joka mahdollistaa ympäristön suojelun, koska se ei enää voi odottaa.

Ville Skinnari

Ihmisroskaaminen kielletty.
Viime viikolla noussut kohu ihmisroskasta alkoi Oulun valtuuston kokouksesta, jossa Riikka Moilanen kysyi mitä Oulun kaupunki aikoo tehdä ihmisroskalle, joka on ottanut Oulun Isokadun omakseen. Hän tarkensi termiä vielä seuraavasti: ”tarkoitan niitä vähäosaisia ihmisiä, jotka käyttää ammattimaisesti alkoholia, huumeita, päihteitä…”. Moilasen sanoista syntyi myrsky ja hän joutui vastuuseen sanoistaan. Jo kokouksen aikana hän päätyi tarkentamaan ja korjaamaan sanomisiaan.

Puhe ”ihmisroskasta” on moukkamaista ja typerää ja se loukkaa erityisesti sitä, joka kokee kuuluvansa kohderyhmään. Kuten Oulussa asuva Markku Korhonen ilmaisi omia tuntemuksiaan: ”Tuntuu, ettei halutakaan auttaa, vaan ajatellaan, että tulisi jäteauto ja veisi nuo roskat kaatopaikalle.”

Tajuamme, että ketään ei tietenkään saa sanoa ihmisroskaksi. Kristityt uskovat, että Jumala on luonut meidät kaikki ihmiset samanarvoisiksi, yhtä kauniiksi, riippumatta elämäntilanteesta tai sosiaalisesta asemasta. Ihmisen arvo on meille kristityille luovuttamatonta. Eikä pelkästään kristityille, onhan ihmisarvo tunnustettu myös YK:n ihmisoikeusjulistuksessa.

Myös Moilanen tajusi kovan kielenkäyttönsä. Hän pahoitteli sanomisiaan kokouksen lisäksi mediassa (mm. Yle) ja sosiaalisessa mediassa (mm. Twitter): ”Pyydän anteeksi aiheuttamaani kohua tänään valtuustonkokouksessa! Tapahtui virhe, josta otan opikseni. Jokainen ihminen on arvokas ja haluan jokaiselle oululaiselle hyvän elämän.”

Moilasen anteeksipyynnölle ei kuitenkaan löytynyt vastakaikua. Sen sijaan hän sai itse ihmisroskan osan. Se on kuin lasten leikeistä tuttu sanonta: ”se joka toista nimittelee, on ite”. Hänen kommenttinsa tulkittiin muun muassa freudilaiseksi lipsahdukseksi, jossa hän ikään kuin vahingossa tuli paljastaneeksi todellisen minänsä, pahuutensa. Asenteesta kertoo Pihlajalinnan ratkaisu näyttää Moilaselle ovea, siis erottaa hänet Pihlajalinna Oulu Oy:n toimitusjohtajan tehtävästä. Kuitenkin julkisuudessa olevan kuvan perusteella muitakin ratkaisuja luultavasti olisi ollut, kuten nuhtelu tai varoitus.

Ollessani 15-vuotias, muistan erään viisaan ohjeen jalkapallovalmentajaltani: ”Ei se ole niin keskeistä, että tekee virheen. Sen sijaan tärkeää on se, mitä sinä teet virheen jälkeen.” Olen kantanut tätä viisautta myös kenttien ulkopuolella. Epäonnistumisen jälkeen on lupa ottaa roska pois silmästä ja yrittää onnistumista.
Viime sunnuntain päivän rukouksessa sanotaan: ”Me elämme kivun ja kuoleman maailmassa, mutta sinä olet kulkenut yli rajan […] Kiitämme, että pimeydellä ei ole valtaa meihin. […] Ylistämme sinua armostasi.”

Teemu Reinikainen

”Kulkija ken lienetkin, pysähdy ajattelemaan, että sinunkin vuorosi kerran tulee”, lukee kyltissä, joka on pystytetty Viinijärven ortodoksiselle hautausmaalle Liperissä.

Lehtikirjoituksesta luin, että tämä kyltti pelottaa usein ohikulkijoita. Kenties sen takia, että kuoleman edessä meistä jokainen on niin pieni, voimasta ja vallasta riisuttu. Samalla ajatus kaiken katoamisesta ahdistaa, kuoleman jälkeinen suuri tuntematon pelottaa.

Olen joskus kuullut sanottavan, että elämä on matkaa kohti kuolemaa. Kirkkoisä Augustinusta mukaillen: Kuitenkin jo elämän ensimmäisestä silmänräpäyksestä lähtien tapahtuu jatkuvasti jotain, mikä vie kohti kuolemaa. Elämä on kovin haikea laji, vaikka se onkin ihmisen osa.

Kristillisen uskon ytimessä on tyhjä hauta, ylösnousemus. Jeesus kuoli ristillä ja hänet haudattiin, mutta kolmantena päivänä hän nousi kuolleista. Kristus on voittanut kuoleman vallan. Hän elää!

Ylösnousemuksesta puhuessa me puhumme Jeesuksen kuolemasta ja ylösnousemuksesta, mutta samalla sillä on myös toinen merkitys. Me odotamme Kristuksen tulemista ja sen yhteydessä tapahtuvaa kuolleiden ylösnousemista. Me luotamme Jumalan sanan lupaukseen: ”Kristus on kuollut meidän puolestamme, jotta saisimme elää yhdessä hänen kanssaan.” (1. Tess. 5:10)

Tässä on kristityn toivo. Kuolema ei ole piste tänne elämälle, vaan se on kaksoispiste tulevalle – taivaan kodille.

Maija-Reetta Katajisto

Ruotsin parlamenttivaalit järjestettiin viime viikonloppuna. Lopullinen tulos selviää tämän viikon aikana, mutta on selvää, että hallitusneuvotteluista tulee poikkeuksellisen vaikeat. Perinteinen blokkipolitiikka on rikki. Selkeää enemmistöä ei kummastakaan perinteisestä blokista – vasemmalta tai oikealta – ole löytymässä. Ruotsindemokraattien ”jytky” oli odotettua pienempi, mutta silti demokratia on puhunut ja vaalitulosta pitää kunnioittaa, kuten aina.

Suomessa pidettiin Ruotsin vaaleja vain ja ainoastaan maahanmuuttovaaleina, mutta kyse on laajemmasta asiasta. Vierailin Ruotsissa viikko ennen vaaleja Uppsalan alueella ja tapasin kahden päivän aikana satoja ihmisiä eri tilaisuuksissa sekä koputin ruotsalaiseen tyyliin oviin keskustellen ihmisten kanssa. Ihmisille kysymys on ollut kokonaisturvallisuudesta, johon tietenkin maahanmuutto ja kotouttaminen liittyvät (vuonna 2015 Ruotsiin tuli 160 000 ihmistä, meille Suomeen noin 30 000). Tässä pitää luonnollisesti osata tehdä ero humanitäärisen pakolaisuuden ja maahanmuuton välille, mikä ei aina julkisessa keskustelussa ole helppoa. Järjestäytynyt rikollisuus on kärjistynyt Ruotsissa jengien välisiksi yhteenotoiksi. Kovan rikollisuuden kasvusta varoitettiin jo 10 vuotta sitten, mutta sitä ei otettu vakavasti.

Tämä siis samaan aikaan, kun Ruotsi on ollut taloudellisesti erittäin vahva. Elinkeinorakenne on monipuolinen, vienti vetää, työllisyys kasvaa ja samalla verotulot. Nykyisen hallituksen aikana on syntynyt 300 000 uutta työpaikkaa. Näistä 100 000 työpaikkaa on syntynyt julkisiin tai julkisesti rahoitettuihin palveluihin. Nuorisotyöttömyys on alhaisimmillaan sitten vuoden 2002. Pääministeri Löfven ajoi aloittaessaan 90 päivän takuun nuorille työ-, harjoittelu-, tai opiskelupaikkaan. Valtion velka on murto osa Suomeen verrattuna. Kasvun rakentamisessa voimme oppia Ruotsista paljon. Ilman maahanmuuttoa ja uutta työvoimaa Ruotsi ei olisi kasvanut, kuten viime vuosikymmeninä on tapahtunut. Silti samoja virheitä Suomessa ei pidä eikä saa tehdä. Kotouttamisen pitää tarkoittaa kielen oppimista mahdollisimman nopeasti. Siksi Ruotsin pääministerin kansalaisten turvallisuutta korostava ja maahanmuuttoon aiempaa määrätietoisemman otteen omaksuma linja on oikea.

Mistä vaalikentillä haluttiin puhua turvallisuuden lisäksi? Eniten perheitä puhuttivat palvelut. Miten terveyspalvelut ja koulutusjärjestelmä toimivat? Miten päiväkoti on järjestetty ja millaiset ovat ryhmäkoot? Ruotsissa hallitus on tuonut parlamenttiin juuri uuden lain joka takaa pääsyn terveyspalveluihin kolmessa päivässä. Viimeiset 20 vuotta palvelulupaus on ollut seitsemän päivää. Samaan aikaan Ruotsi nosti 67 000 opettajan palkkoja. Kuulostaa kalliilta ja sitä se onkin, mutta Ruotsilla on siihen varaa, koska talous on niin vahva.

Miten meillä Suomessa? On kaupunkeja, joissa työttömyys on edelleen lähes 15 prosenttia, vaikka talouden nousukausi on ollut kuumimmillaan. Samaan aikaan yrityksillä on työvoimapula. Lahti mukaan lukien. Ruotsiin verrattuna teemme monta asiaa väärin. Erityisesti elinkeinopolitiikassa olemme vasta kasvamassa kansainvälistymisen osaamisessa pääsarjatasolle. Palvelut on kuristettu äärirajoille. Koulutuksen rahat ovat tiukassa, samoin opettajien jaksaminen. Joissain kaupungeissa on viikkojen odotus terveyskeskuksiin. Laillisuusvalvojat ovat kuntien ja kuntayhtymien kimpussa aivan oikein. Kunnissa siis rikotaan eduskunnan säätämiä lakeja räikeästi ja tietoisesti rahapulaan vedoten. Tuttua tekstiä ja tosielämää meillä Lahdessakin vuosien ajan. Viimeisen vuoden aikana Lahdenkin suuntaa on pystytty parantamaan mm. suun terveydenhuollossa ja kotihoidossa. Samaan aikaan hoitajien ja muun henkilökunnan palkat nousevat, kuten työehtosopimusten mukaan pitääkin. Olemme taloudellisesti äärirajoilla ja ensi vuosi näyttäisi katastrofaalisesta, mikäli kuntien tahto kustannusten leikkaamisesta olisi myös Hyvinvointiyhtymän todellisuutta. Ruotsalaisten ja monen muunkin mielestä meillä on maailman parhaat opettajat. Miten jatkossa riippuu täysin siitä millaista politiikkaa Suomessa tulevaisuudessa tehdään.

Ville Skinnari