Vuosi: 2026

On juhannusaatto, ja makkarat ovat edelleen kaupassa. Pölypallot hortoilevat sängyn alta esiin, eivätkä auringon säteet lakkaa valaisemasta niitä. Mökkilaiturin lauta repsottaa pahaenteisesti, tai ehkä koko mökki on vain kaukainen haave. Kun kalusteet on viimein aseteltu grillin ympärille, alkaa hiljalleen jo tihuttaa.

Juhannuksena juhlimme Johannes Kastajan syntymää. Johanneksen isä Sakarias ei suostunut siihen, että lapsi olisi nimetty hänen mukaansa. Sakarias ilmoitti, että lapsen nimeksi tulee Johannes – se merkitsee: ”Jumala on armollinen”. Samalla Sakarias ihmeen kautta parani mykkyydestä.

Johannes tuli Jumalan suunnitelman mukaisesti raivaamaan tietä Jeesukselle ja julistamaan Jumalan armoa. Armon äärellä oltiin myös viime lauantaina 13.6., kun Lahdessa Ristinkirkolla ja sen ympäristössä vietettiin Sanan suvipäiviä. Osallistuin siellä työpajaan, jossa psykoterapeutti Mirja Sinkkonen ja rovasti Ulla Saunaluoma kertoivat uudesta kirjastaan Lahjana rajallisuus.

Työpajan aikana pohdimme niitä odotuksia, joita meihin kohdistetaan ulkopuoleltamme sekä niitä odotuksia, joita asetamme itsellemme. Puhujat toivat esiin, miten moni meistä suorittaa elämää ja uupuu, kun pitäisi oppia nopeasti uusia teknologioita ja jatkuvasti mukautua erilaisiin odotuksiin. Suorittamisen taustalla on usein häpeä, kokemus omasta riittämättömyydestä tai huonoudesta.

Psykoterapeutti Sinkkonen kertoi, miten häpeästä vapautuminen alkaa siitä, että ihminen huomaa, että hän ei ole ainoa, joka kokee uupumusta tai kipua. Ihminen voi myös pikkuhiljaa oppia erottamaan, millaista taakkaa hän kantaa: mitkä kommentit, paineet, odotukset ja pyrkimykset ovat sellaisia, jotka joku toinen on kohdistanut minuun? Millainen on minun kokoiseni elämä?

Johanneksen tehtävä oli kertoa Jumalan valtakunnasta jo ennen Jeesuksen tuloa. Samalla hän tunnisti tehtävänsä rajat, kun hän kuvasi Jeesuksen suuruutta: ”Hänen on tultava suuremmaksi, minun pienemmäksi. Hän, joka tulee ylhäältä, on kaikkien yläpuolella”. (Joh.3:30–31)

Lahjana rajallisuus – työpajassa pohdittiin, miten upea vastaus ihmisen kokemaan häpeään armo on. Saat levätä Jumalan armossa: Hän on luonut sinut omalle paikallesi, itsesi kokoiseksi. Samalla hän lupaa rakastaa juuri sinua, täysin ehdoitta. Juhannus ja sen armo tulee luoksesi, vaikka tehtävät ympärilläsi olisivat kesken, vaikka sinä olisit kesken, vaikka maa olisi sateesta märkänä. Saat viettää ainutlaatuisen, juuri sinun näköisesi ja kokoisesi juhannuksen.

Sofia Holopainen

Eduskunnan viikkoa on dominoinut ministeri Wille Rydmanin ilmoitus sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskriteerien muuttamisesta. Se on herättänyt laajaa huolta järjestökentässä. Ja syystä. Huoli ei johdu pelkästään mahdollisista uusista leikkauksista, vaan tavasta, jolla asiasta on viestitty juuri, kun järjestöt valmistautuvat syksyn avustushakuun.

Monessa järjestössä kysymys ei ole vain toiminnasta tai hallinnosta. Kysymys on ihmisistä. Työntekijöistä, vapaaehtoisista ja ennen kaikkea niistä suomalaisista, jotka tarvitsevat apua, tukea ja toivoa vaikeassa elämäntilanteessa. Perussuomalaisille kyse on myös vaalitaktiikasta. Maahanmuutto ei yksin riitä vaaliteemaksi, joten tarvitaan jotain muuta millä saadaan vastakkaisasettelua. Tätä on Suomen politiikka vuonna 2026.

Järjestöt eivät ole julkisen sektorin kilpailijoita. Ne ovat sen tärkeimpiä kumppaneita. Olen itse nähnyt tämän läheltä. Olen ollut mukana järjestötoiminnassa ja seurannut eitä läheltä jo pitkään. Irti Huumeista ry:n toiminnassa olin mukana 2010-luvulla ja auttamassa monia takaisin arkeen ja elämään. Näin, mitä päihdeongelma tekee ihmiselle, mutta myös mitä se tekee vanhemmille, puolisoille, sisaruksille ja lapsille. Monelle perheelle järjestö oli ensimmäinen paikka, jossa joku kuunteli, ymmärsi ja auttoi jaksamaan. Suomessa puhutaan paljon mielenterveyskriisistä, nuorten pahoinvoinnista, yksinäisyydestä ja päihdeongelmista. Samalla leikataan toimijoilta, jotka tekevät näiden ongelmien ehkäisyä ja korjaamista joka päivä. Yhtälö on vaikea ymmärtää. Huolestuttavinta on kuitenkin se viesti, jonka päätökset lähettävät. Suomi ei ole enää se Suomi, johon me kasvoimme tai me halusimme. Yhteiskunta, jossa välittäminen, yhteisöllisyys ja vastuu toisista nähtiin vahvuutena. Liian usein ne näyttävät nykyisin olevan ensimmäisiä kohteita, kun säästöjä etsitään.

Yhdysvaltojen ja Iranin ”rauhansopimus” on ollut vielä isompi uutinen. Tapasin tällä viikolla mm. Qatarin edustajia, koska Qatar on tehnyt valtavan työn sodan lopettamiseksi. USA:lle ja presidentti Trumpille tilanne on vaikea ja kasvojen menetystä on vaikea välttää. Turhan sodan aloittaminen ja laskun lähettäminen Euroopalle ja muulle maailmalle on suuri epäonnistuminen. Kuten A-Studioissa sanoin sodan käynnistyttyä, tässä ei palata edes vuoden 2016 tilanteeseen (Obaman sopimus Iranin kanssa), vaan vielä huonompaan. Kuten aina, USA:ssa kyse on pitkälle myös sisäpolitiikasta. Siksi USA:lla voi olla paineita aktivoitua esim. Kuuban suuntaan. Uusi asia tässä on silti USA:n ja Israelin suhteiden muutos.

Vielä ennen juhannusta eduskunta käsittelee ulko – ja turvallisuuspoliittista ajankohtaisselontekoa. Suomen liittyessä Natoon nimenomaan vahvistettiin, että ydinenergialaki ei ollut este Suomen kuulumiselle ydinpelotteen suojaan taikka osallistumiselle ydinasepuolustuksen suunnitteluun. Sosiaalidemokraattien linjana on, että ydinaseiden ihmiskunnalle aiheuttamaa totaalisen tuhon riskiä tulee kaikin keinoin ehkäistä. Vastustamme ydinenergialain ja rikoslain muuttamista hallituksen esittämällä tavalla.

Tällaisesta turvallisuuspolitiikan ydinasiasta olisi ollut perusteltua keskustella kaikkien eduskuntapuolueiden kanssa yhteisesti ja huolella. Nyt näin ei tapahtunut. Lisäksi selonteko jättää Euroopan Unionin ja Euroopan roolin ulko -ja turvallisuuspolitiikassa hyvin ohuelle käsittelylle. Miten Eurooppaa tulisi vahvistaa, taloudellisesti, teknologisesti tai puolustuksellisesti? Määräenemmistöpäätökset ovat yksi tärkeä asia, mutta vielä tärkeämpää on talouden vahvistaminen. Ilman sitä ei ole turvallisuutta. Tämä kertoo paljon tavasta, miten nykyisin Suomessa tehdään selontekoja. Kuvataan maailman muutosta ja riskejä, kuten uutislähetyksessä. Mutta itse ratkaisuja ei kerrota tai edes yritetä kertoa, koska ne vaativat aidon muutoksen. Itse asiassa Euroopan Unioni on se, minkä pitäisi kehittyä ja
muuttua nyt kaikkein eniten. Muuten Unionin rooli ja syy olla olemassa tullaan kyseenalaistamaan. Ainakin Saksan ja Ranskan vaalien jälkeen, kun ääri oikeiston valta tulee konkretisoituman.

Hyvää juhannusta kaikille maailman onnellisimman maan asukkaille!

Ville Skinnari

Olin pappakävelyllä. Sitä veti Rauno Korpi. Muita vetäjiä ovat Esko Roine, Ari Hjelm ja Heikki Salo. Juoni on yksinkertainen. Kävelylenkki, jossa jutellaan ja tauolla haastatellaan vetäjää. Jostain syystä tämä ei ole naisille. Ehkä heillä olisi liikaa kysyttävää. Ja liikaa vauhtia.

Korpi kertoi tietysti lähinnä kiekosta ja Tapparasta. Yksi juttu liippasi Lahteen. Upon Pallo hankki aikanaan Tapparasta Harvalan ja Hirvosen. He saivat työpaikan tehtaalta. Titteliksi tuli Laadunvalvoja. Työssä toinen sulki jääkaapin oven toisen mentyä sinne sisään. Näin tutkittiin paloiko valo. Kahden mestaruuden Harri Harvala ehti edustaa myös Reipasta. Jykevän mukavan pakin muistan Saksalasta ja Robbarista. Terveisiä Hasse!

Suosittelen vastaavaa pappakävelyä Lahteenkin. Kyselin jo alustavasti vetäjiä. Hape Kampman saattaisi suostua vetämään lenkin Radiomäeltä Kisapuistoon. Mukavasti alamaata ja taatusti mainioita juttuja, vastuu kuulijalla. Liipolan lenkin voisi Pasi Nurminen hoitaa yksinoikeudella. Saksalaan ja Anttilanmäelle tulisin itsekin joukon jatkoksi.

Joku voisi hoitaa Aleksin pupikävelyn. Stop, stop, älkää vaarit innostuko. Yhdessä pupissa vettä, toisessa lääkkeet, kolmannessa vissyä, neljännessä kahvit ja viimeisessä olut, jos olisi rouvalta lupalappu.

Pysymme kävelyssä, kävelyjalkapallossa. Olen niin iloinen, että vuosien houkutteluni taitaa tuottaa hedelmää ja Reipas saadaan mukaan Kangasalle kävelyfutiksen SM-kisoihin 1.8. Oranssimustien syömähammas tullee olemaan manselainen vahvistus Ilpo Talvio, Reippaan kasvatti. Ilpon loisto riippuu tuomarista, sillä vikkelällä Ilpolla tahtoo mennä juoksuksi. Olkaa kuulolla, raportoin miten Reipas pelaa. Saadaanko mukaan maalitykki Ari Kille Tupasela?

Kun kerran Kuusysi ja Reipas pelaavat rajut derbyt mölkyssä ja petankissa, niin ehdottomasti pitää pystyä järjestämään kävelyfutisottelu Reipas-Kuusysi. Nimeän Reippaan kokoajiksi Jommi Salosen ja valitsemansa apurin. Kyykän joukoista vastatkoon Heikki Rosberg ja Rommi Kallio. Tapahtumaisäntä olkoon Suomen Mister kävelyfutis Heikki Hopo Heinonen ja tulen itse tuomariksi, jotta homma pysyy hanskassa. Seuraavaksi alan puhua Kortteliigaa mukaan kävelyyn.

Mukavaa juhannusta. Silloinkin voi kävellä, jos uiminen pelottaa.

Raine Järvinen

Olen viime kuukausina kirjoittanut paljon siitä, miksi Suomen pitäisi tavoitella asemaa Euroopan johtavana tekoälymaana. Keskustelu on usein lähtenyt liikkeelle Oulusta ja siellä valmisteltavasta AI Giga Factory -kokonaisuudesta. Liian moni kuitenkin ajattelee edelleen, että kyse on vain uudesta datakeskuksesta. Kyse ei ole datakeskuksesta. Kyse on uuden talouden infrastruktuurista.

Samalla tavalla kuin sähköverkko mahdollisti teollisen yhteiskunnan ja internet digitaalisen yhteiskunnan, tekoälyn laskentakapasiteetti mahdollistaa seuraavan kasvuloikan. Tekoälyn aikakaudella ratkaisevaa ei ole pelkästään osaaminen, vaan pääsy laskentakapasiteettiin, dataan ja kykyyn hyödyntää niitä. Samalla pitää olla omissa käsissä myös hallinta ja omistus. Eli ei ulkomaalaisille jäteille oli ilman suunta mikä tahansa.

Siksi Oulun AI Giga Factory on paljon enemmän kuin teknologiahanke. Se on mahdollisuus rakentaa Suomeen kokonaan uusi kasvun, tuottavuuden ja kilpailukyvyn perusta. Mikä on Lahden rooli tässä kehityksessä?

Emme voi ajatella, että tekoäly on vain Oulun, Tampereen tai Espoon sekä teknologiayhtiöiden asia. Myös Lahden on oltava mukana. Kaikki lähtee koulutuksesta ja osaamisesta.
Mitä enemmän tekoäly muuttaa työelämää, sitä tärkeämmäksi nousee kyky kouluttaa uusia osaajia. Lahden yliopistokampus ja LAB-ammattikorkeakoulu ovat tässä avainroolissa. Tekoälyosaamisen on oltava osa lähes kaikkea koulutusta.

Tekoälyn suurimmat hyödyt eivät synny teknologiayrityksissä vaan siellä, missä teknologiaa sovelletaan käytännön ongelmiin. Päijät-Hämeessä on vahvaa valmistavaa teollisuutta, ympäristöosaamista, logistiikkaa, kauppaa ja palveluita. Jokainen näistä aloista voi hyötyä tekoälystä merkittävästi. Tuottavuuden kasvu ei synny tulevaisuudessa tekemällä enemmän töitä, vaan tekemällä asiat fiksummin.
Lahdella on mahdollisuus profiloitua uuden teknologian ja kestävän kasvun edelläkävijänä. Kaupunkien kilpailu ei tulevaisuudessa perustu pelkästään sijaintiin tai tonttitarjontaan. Se perustuu kykyyn houkutella osaajia, yrityksiä, investointeja ja uusia innovaatioita. Tekoäly tulee olemaan keskeinen osa tätä kilpailua.

Suomen suurin tuottavuushaaste on sosiaali- ja terveyspalveluissa. Väestö ikääntyy, kustannukset kasvavat ja henkilöstöstä on pulaa. Tekoäly ei korvaa ihmistä, mutta se voi vapauttaa ammattilaisten aikaa hallinnosta potilastyöhön, nopeuttaa diagnostiikkaa, ennakoida palvelutarpeita ja parantaa hoidon laatua. Päijät-Hämeen hyvinvointialue voisi olla yksi Suomen merkittävimmistä tekoälyn hyödyntäjistä.
Suomi tarvitsee yhteisen vision. Mutta yhtä lailla Lahti tarvitsee oman visionsa. Emme voi jäädä seuraamaan sivusta, kun uusi taloudellinen infrastruktuuri rakentuu.

Tulevaisuuden voittajia eivät ole ne alueet, jotka odottavat muutoksen tapahtuvan. Voittajia ovat ne, jotka ovat mukana rakentamassa sitä. Ilmastokaupunki tarvitsee myös tekoälystrategia, joka kertoo mikä on Päijät-Hämeen rooli ja mitä haluamme olla vuonna 2035.

Ville Skinnari

Milloin sinut on viimeksi kutsuttu juhliin? Minä sain ilokseni tänä keväänä kutsut muutamiin ylioppilasjuhliin. Oli mukava juhlia valmistuneita ja iloita uudesta elämänvaiheesta, johon näitä nuoret ovat astumassa. Yksi vaihe elämästä päättyy ja jotain uutta alkaa.

Raamatussa Jeesus kutsuu monia ihmisiä mukaansa, seuraamaan häntä ja elämään Jumalan lapsena. Jeesuksen kutsu on monelle vedenjakaja, on elämä ennen sitä ja elämä sen jälkeen. Kutsu muuttaa kaiken, jos on rohkeutta vastata siihen myöntävästi.

Yksi hienoimpia kuvauksia kutsumisesta on kertomus Sakkeuksen ja Jeesuksen kohtaamisesta. Sakkeus halusi nähdä Jeesuksen niin paljon, että kiipesi puuhun, saikin paljon enemmän kuin vain vilauksen ohi kulkevasta opettajasta. Jeesus huomasi Sakkeuksen ja kutsui itsensä hänen luokseen iltaa viettämään. Sakkeuksen elämä muuttui syvästi ja perusteellisesti. Jeesuksen kohtaamisen ja kutsun myötä hän päätti kääntää elämänsä suuntaa ja tulla rehelliseksi ja hyvää tekeväksi ihmiseksi.

Jeesus tuli maan päälle kutsumaan juuri meitä, jotka häntä tarvitsevat. Hän kutsuu meitä muutokseen, Jumalan tuntemiseen ja iankaikkisen elämän perillisiksi.

Maija-Reetta Katajisto

Pääsin Lahden kesäkuun markkinoille. Sää suosi, hymyilevää kansaa riitti. Rinkeli maistui. Musiikki soi. Tahdon toistekin.

Eräässä torin kulmassa kokoontui entisiä jalkapalloilijoita lähinnä Reippaasta ja LTP:stä. Osa ei ollut tavannut toisiaan 50 vuoteen. Siitä se juttu lähti, mihin aikanaan oli jäänyt. Minutkin tunnistivat, vaikka väittivät lihoneen. No, myönnän, mutta se on väliaikaista.

Oli Ossi Sunin synttärit. Hänestä ei kenelläkään ollut pahaa sanottavaa, päinvastoin. Ei edes vastustajilla, siis kanssakilpailijoilla. Oso osui palloon, joskus jopa jalkaan. Oson HIFK-paita herätti pahennusta.

Väkisin mukailin Mattia ja Teppoa. ”Kun viettävät vanhat ystävät päivää, nauru on herkässä meillä. Mukavat muistot nousevat pintaan, elämme ne uudestaan. Kaihoa rintaan se mulle tuo ja taas mä nauraa saan. Tuo Oso kahvia pöytään, pyöreät vuodet saavutetaan. Ei olla vanhoja mutta naamoista huomaa, ei olla ihan nuoriakaan.”

Vuodet kultaa muistot. Tappio kääntyi voitoksi eikä tarvittu valomerkkiä. Väsymys oli merkki iltapäivällä, että kotiin, kotiin. Niemisellä se merkki oli rouvansa puhelu eli käsky.

Torin lavalta kaikui soitto, joka sai tanssijalkaa vipattamaan. Varsinkin Ollin, Nakin ja Sulpin. Hienosti järjestelyt hoitaneen Igorin jalkahan väpätti aamusta asti…

Jutut olivat yhtä hyviä eli huonoja kuin ennenkin. Varmaan keskustelut olivat syvempiä kuin ennen, jolloin pukukoppitarinat olisivat saaneet kukkahattutädit punastumaan. Junnun sanoin, puhuivat he naisista. Ei enää, kukin on tyytynyt kohtaloonsa. Kalajutut ovat kiilanneet edelle.

Nyt puhuttiin yllättäen myös jalkapallosta. Paisuneissa kisoissa minä odotan makoisia yllätyksiä. Kap Verde, Haiti, Curacao, Panama, Ruotsi ja/tai Norja voittakoot pelin. Mestarihan löytyy triosta Ranska- Espanja- Brasilia. Saksa ei nyt pärjää?

Monella lahtelaisella tuntui olevan sidoksia Tampereelle. Heillekin edelleen painotin, että olen lahtelainen. Aina.

Hannu Kuokkanen toimi pomolääkärinä TAYS:ssa monta vuotta. Maalivahtilegenda Risto Parkkonen viihtyy Mansessa viikon ainakin kerran vuodessa. Vielä me Tammelan torilla tavataan!

Näyttelijälahjakkuus Kai Kokko kertoi, että hänen poikansa Tuomas johtaa kahta merkittävää yhtiötä Tampereella. Täytyypä poiketa.

Kai monella muullakin jokin side Tampereelle on. Kannattaa täällä piipahtaa, kannattaa mennä poiskin. Ei oo Lahden voittanutta.

Ai niin, vaalikaa muistojanne, pitäkää kavereihinne yhteyttä. Kesät talvet. Tulen taas, nopeammin kuin luulettekaan.

Raine Järvinen

Kun puhumme Suomen turvallisuudesta, keskustelu keskittyy usein puolustukseen, rajaturvallisuuteen, drooneihin tai kriittiseen infrastruktuuriin. Yksi merkittävä turvallisuuskysymys jää kuitenkin liian vähälle huomiolle: ympäristöonnettomuudet, jotka eivät toteutuessaan tunne valtioiden rajoja tai vesialueita.

Suomenlahti on yksi Euroopan vilkkaimmin liikennöidyistä merialueista. Myös suuria öljysatamia sijaitsee Venäjän puolella. Suomenlahden kautta kulkee vuosittain valtava määrä öljyä, kemikaaleja ja muuta rahtia. Kyse on poikkeuksellisen herkästä merialueesta, jonka ekosysteemi on jo valmiiksi kuormittunut rehevöitymisestä, ilmastonmuutoksesta ja ihmisen toiminnasta.

Yksi vakava öljyonnettomuus Suomenlahdella voi aiheuttaa valtavaa vahinkoa luonnolle, kalakannoille, saaristolle ja rannikkoalueiden elinkeinoille. Vaikutukset näkyisivät matkailussa, virkistyskäytössä, kalastuksessa ja luonnon monimuotoisuudessa vuosien ajan.

Tästä syystä öljyntorjuntavalmiutta ei pidä nähdä ainoastaan ympäristöviranomaisten tehtävänä. Se on osa Suomen kokonaisturvallisuutta. Sisäministeriöllä on keskeinen vastuu pelastustoimen, varautumisen ja viranomaisten yhteistoiminnan kehittämisessä. Rajavartiolaitos, pelastuslaitokset, Puolustusvoimat, ympäristöviranomaiset ja yritykset sekä vapaaehtoisjärjestöt muodostavat yhdessä sen turvallisuusverkon, jonka on kyettävä toimimaan myös kaikkein haastavimmissa tilanteissa.

Suomi on kansainvälisesti tunnettu vahvasta kokonaisturvallisuuden mallistaan. Sen perusajatus on yksinkertainen: yhteiskunnan kriittisiä toimintoja ei voida suojata yhden toimijan voimin. Tarvitaan yhteistyötä, harjoittelua ja ennakointia. Tämä koskee myös ympäristöriskejä.

Samalla Suomessa on poikkeuksellisen vahvaa ympäristö- ja öljyntorjuntaosaamista Se on myös kasvava vientimahdollisuus. Persianlahden alueella, Punaisellamerellä, Kaspianmerellä ja monilla muilla geopoliittisesti herkistä merialueista riippuvaisilla alueilla ympäristöturvallisuus nousee nopeasti osaksi kansallista turvallisuutta. Öljyvuodot, satamien turvallisuus, meriliikenteen riskienhallinta ja ympäristövahinkojen torjunta ovat kysymyksiä, joihin etsitään ratkaisuja ympäri maailmaa. Suomella on mahdollisuus tarjota kokonaisratkaisuja, joissa yhdistyvät viranomaisyhteistyö, kokonaisturvallisuus, ympäristöosaaminen ja teknologiset ratkaisut.

Öljyntorjunta on hyvä esimerkki siitä, miten ympäristö ja turvallisuus kohtaavat. Kun torjumme öljyonnettomuuksia, suojelemme samalla luontoa, elinkeinoja, huoltovarmuutta ja yhteiskunnan toimintakykyä. Edelleen ja liian usein turvallisuuspolitiikka ja ympäristöpolitiikka nähdään erillisinä asioina. Todellisuudessa ne liittyvät yhä tiiviimmin toisiinsa.

Ville Skinnari

FC Lahti murjoi Ilveksen hämmästyttävästi 5-0. Upeaa paitsi tamperelaisten kannalta. Lohtua toi jääkiekon MM-kulta Barkovin johdolla. Jotain vikaa minussa on, kun en noihin kisoihin täysillä syttynyt. Toki kaikki pelit katsoin. Siirrytään oikeisiin mestaruuskisoihin eli jalkapallon MM-kisoihin, jotka alkavat ensi torstaina ja kunniakas Mestari löytyy pyhänä 19.7. Pelejä riittää, ole valmis!

Aloitin kisojen seuraamisen natiaisena, no ehkä väärä sana, olen aina ollut pyöreähkö hyvälihainen. Elettiin vuotta 1966 ja pelattiin Englannissa. Finaali meni jatkoajalle ja minun oli kertakaikkiaan pakko lähteä linjurilla äidin kanssa Paimelaan.

Englannin ja Länsi-Saksan loppuottelu meni jatkoajalle saksalaisten tehtyä 2-2 minuutti ennen loppua. Hattutempun lopulta viimeistellyt Geoff Hurst pamautti pallon ylärimasta maaliin. Vai pamauttiko? Siitä kai väitellään vieläkin. Enkä minä nähnyt tapausta livenä! Annoin äidille anteeksi tapauksen ihan parissa vuodessa. Englanti oli mestari 4-2.

Tampereen Vapriikissa on huima kisanäyttely koko kesän. Suosittelen. Näet kisojen puhutuimmat maalit, juurikin Hurstin pommi. Menen taas katsomaan.

Puhumattakaan Maradonan osumista 1982. Ensin hän teki ”jumalan käden” ja sitten kuljetti 68 metriä, harhautti viisi peluria ja lopuksi vetäisi pallon pömpeliin.

Pele aloitti loistonsa 17-ikäisenä Ruotsin kisoissa 1958. Finaalissa Brasilia löi Ruotsin 5-2. Pele voitti kultaa kolme kertaa ja teki yhteensä 12 kisamaalia. Eniten on tehnyt Miroslav Klose, neljä enemmän kuin Pele, joten laske siitä.

Historiaan ovat itsensä edellisten lisäksi pelanneet mm. Musta Pantteri Eusebio, Roger Milla sekä saksalaiset, joista en tule koskaan unohtamaan Beckenbaueria, Breitneria ja Mulleria.

Kisoissa on ollut paljon draamaa. Englannin kisoissa pokaali varastettiin ja Pickles-koira löysi sen puistosta. Vuonna 1934 Italia voitti Tsekkoslovakian jatkoajalla 2-1. Mussolinin kerrotaan antaneen kullekin 20 000 Italian liiraa, asunnon ja uuden Fiatin.

Vuonna 1938 Italia kukisti Unkarin 4-2. Ennen peliä Mussolinilta tuli viesti. ”Voitto tai kuolema!”

Länsi-Saksa voitti 1954 Unkarin 3-2. Useat voittajat joutuivat kisojen jälkeen tehohoitoon maksaongelmien vuoksi. Epäiltiin dopingia. Ei kai vaan?

Qatarin kisoja seurasi maailmalla yli 5 miljardia katsojaa. Ja taas katsotaan. Aion olla yksi, kai Sinäkin?

Raine Järvinen

Lapsi kertoi viime viikolla innoissaan lastenkutsujen aarteen etsinnästä. Kartan merkkien mukaan piti yrittää löytää piilotettuja kultarahoja. Aarteiden etsiminen oli jännää. Kultarahoja riitti kaikille juhlijoille.

Arkielämässä aarteet eivät löydy aina yhtä helposti. Luulemme, että raha toisi onnea. Tavoittelemme monenlaista menestystä ajatellen, että sitten elämä on helppoa ja hymyilevää. Mutta moni näistä ahnaasti etsityistä aarteista osoittautuu katoaviksi. Raha ei teekään onnelliseksi, kodin kellarista löytyy hometta, terveys haurastuu yhdessä hetkessä.

Jeesus kehottaa etsimään todellisia, katoamattomia aarteita. Ne ovat sellaisia asioita, joita ei edes voi itse hankkia: turva Jumalassa, Jeesuksen lahjoittama täysi anteeksianto, Pyhän Hengen johdatus pienissä ja suurissa elämänkäänteissä. Nämä aarteet eivät ole riippuvaisia ihmisistä. Ne pysyvät, vaikka maailma järkkyy ja perusluottamus elämään horjuu.

Tosi rikas ja tosi onnellinen on se, joka elää lähellä Jumalaa. Se ihminen on löytänyt aarteensa.

Riitta Särkiö

Koulujen päätösjuhlissa näkyy jälleen jotain hyvin suomalaista ja kaunista. Ylioppilaat, ammattiin valmistuneet, ruusut, laulut ja bileet, jossa elämä tuntuu olevan vasta alussa. On aika juhlia, mutta samalla pohtia omaa tulevaisuutta.

Moni nuori päättää nyt peruskoulun. Osa valmistuu ammattiin, osa lukiosta. Joku tietää jo tarkasti mitä haluaa tehdä. Toinen ei tiedä vielä lainkaan ja hyvä niin. Muistan jotenkin vielä omat ylioppilasjuhlat 1993 ja sen Lahden mistä me halusimme ponnistaa edelleen. Silloinkin oli vaikeaa. Lama ja työttömyys oli läsnä. Mutta usko tulevaan oli kova. Silti en oikein tiennyt mitä isona tekisin, enkä ole varma tiedänkö vieläkään.

Ehkä tärkein asia, jonka nuori voisi myös juuri nyt kuulla, on se, että sinulla ei ole kiire olla valmis tai tietämään vielä mitä haluat tai teet. Tällä en tarkoita, etteikö pitäisi painaa täysillä opintoja tai suunnata työelämään, mutta annetaan nuorille tilaa ajatella myös itse.

Nykymaailma luo helposti valtavia paineita. Pitäisi tietää nopeasti kuka on, mitä haluaa tehdä ja mihin kuuluu. Sukulaiset kysyvät mitä seuraavaksi? Some näyttää muiden onnistumiset, täydelliset vartalot, hienot matkat ja jatkuvan menestyksen. Maailman ja Suomen todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta.

Kaikilla ihmisillä on omat vahvuutensa. Yksi on hyvä koulussa, toinen ihmisten kohtaamisessa, kolmas urheilussa, musiikissa, käsillään tekemisessä tai siinä, että jaksaa olla hyvä ystävä toiselle ihmiselle. Kaikkien ei tarvitse olla kympin oppilaita. Kaikkien ei tarvitse olla täydellisiä. Joku tykkää kirjoittamisesta, vaikka Omalähiö – lehteen!

Silti liian moni nuori kantaa tunnetta siitä, ettei riitä. Pitäisi olla enemmän, parempi, nopeampi tai menestyneempi. Siksi ehkä tärkein taito tulevaisuudessa on oppia antamaan myös itselleen tilaa ja armoakin. Elämä ei ole kilpailu siitä, kuka ehtii ensimmäisenä valmiiksi ja harvan elämä menee täysin suunnitelmien mukaan. Moni löytää oman paikkansa vasta myöhemmin – ja usein juuri mutkien kautta. Ja usein juuri ne ihmiset, jotka ovat joskus epäilleet itseään eniten, kasvavat kaikkein vahvimmiksi.

Itse tein opintojen ohessa kirjoittajankin työtä. Toimin Etelä-Suomen Sanomien ja ilta-Sanomien ulkomaanavustajana Hollannin, Englannin ja Japanin vuosina.
Maailma muuttuu nopeasti, mutta ihmiset tarvitsevat edelleen toisiaan. Tarvitaan empatiaa, luovuutta, yhteistyötä, rohkeutta ja kykyä kohdata muita ihmisiä. Siksi nuoren ei tarvitse olla täydellinen pärjätäkseen elämässä.

Riittää, että uskaltaa yrittää, oppia uutta ja jatkaa eteenpäin myös silloin, kun kaikki ei mene heti nappiin. Koulujen päätösjuhlissa pitäisi ehkä sanoa vähemmän siitä, kuinka nopeasti pitää menestyä – ja enemmän siitä, että elämä saa välillä olla keskeneräistä. Älkää verratko itseänne liikaa muihin. Rakentakaa elämästänne oman näköinen. Sellainen, jossa voitte olla onnellisia omana itsenänne. Se riittää pitkälle tai ainakin siihen mihin se riittää. Ja se on jokaisen ihmisen perusoikeus. Olla oma itsensä ja itsensä kympin oppilas.

Onnea kaikille valmistuneille ja hyvää ja ansaittua kesätaukoa sekä kesätyöaikaakin.

Ville Skinnari