Tammelassa tohinaa

Jalkapallokausi on avattu. FC Lahden pistetili on avattu. Onnella, mutta kuitenkin. Tampereen Tammelan ylväs upea 44 miljoonan stadion on korkattu.

Viimeksi jäätiin maalivahteihin. Jatketaan. Lahden maalissa 17-vuotias Osku Maukonen loisti. Jopa rouvani sen tajusi ja hän loihti sanomaan, että toi poikahan on aina pallon tiellä!

Lahden uusi nopea hyökkääjä Colin Odutayo karkasi vartijaltaan. Ilveksen puolustaja kaatoi hänet takaa. Odotin ulosajoa. Ei tullut. Viimeksi näin väärin 2002. Tuomari on aina oikeassa.

Kuten lisäajan kulmapotkussa. Ilves juhli voittomaalia, jonka tuomari hyväksyi ja hylkäsi. Maukosta taklattiin. Vaan oliko syynä oma pelaaja?

Maukosen lisäksi Lahden voima piili toppariparissa Viitikko-Fox. Toki muukin joukkue taisteli loistavasti. Jatkossa oma peli pitää käynnistyä. Djaloa kaivattiin.

Tunnelmaa riitti. Ja savuja, jotka ovat kiellettyjä. Paikallinen lehdistö syytti lahtelaisia, mutta vastaavat myrkyt tuli kotifaneiltakin, mutta ei niistä mainittu. No, tamperelaisillahan menee helposti fakta ja fiktio sekaisin, vrt. Matti Kuusela. Anteeksi.

Kannattajista puheenollen, he pärjäsivät ilman paitaa. Minulla toppahousujen alla kahden pitkät alushousut! Lämmin tuli, kiitos aurinko.

Stadion vetää 8000 katsojaa. Nyt paikalla liki 5000. Tauolla riitti jonoa. Hyvä, hyvä, en saanut makkaraa!

Torilla kehuttiin komeita VIP-tiloja. Joku toivoi ravintolan ikkunoihin peittävämpiä verhoja. Katsos kun peli saattoi vähän häiritä syömistä ja varsinkin juomista.

Tsemppiä kauteen FC Lahti! Jaksa kannustaa edelleen Miikka Mäkinen.

Raine Järvinen


FC Lahden kannattaja Miikka Mäkinen

Kenen ääntä kuuntelet

Elämme ajassa, jossa arkemme täyttävät hyvin monet, erilaiset kanavat, joita kautta meille myydään tuotteita, ohjeita, mielipiteitä ja tietoa. Toisinaan voi olla hyvinkin vaikea erottaa, mikä lähde on luotettava tai aito. On tärkeää tarkastella lähteitä kriittisten silmälasien kautta. Toisaalta toisinaan taas kriittisyys vedetään liiallisesta sinisilmäisyydestä sinne toiseen ääripäähän. Kovin helposti huudellaan valtamedian puolueellisuudesta tai agendasta tai rahoituksella ohjatuista tutkimuksista. Kriittisen tarkastelun tarve koskee myös meitä itseämme. Mistä epäluottamus jotain julkaisijaa kohtaan kumpuaa? Siitä, minkä toivoisimme olevan valhetta tai mikä tukee omia mielipiteitämme, vai liittyykö julkaisuun ihan oikeasti jotain kyseenalaista?

Ajatus ihmisten harhaanjohtamisesta ei ole mikään uusi asia kristinuskossa. Jo Uudessa Testamentissa Jeesus varoittaa meitä siitä, että aina löytyy niitä, jotka jopa Jeesuksen nimeen vedoten haluavat johtaa meitä kauemmaksi Jumalan tahdosta. Tälläkin hetkellä löytyy monia asioita, jotka jakavat kristittyjen mielipiteitä. Toisesta suunnasta meille myydään yhtä näkökulmaa totuutena, toisesta toista. Mistä ihmeestä voimme tietää, mikä on lopulta oikein, mikä on Jumalan tahdon mukaista?

Ensimmäinen varoitusmerkki on irrallisten raamatunkohtien käyttäminen asian perustelemiseen. Raamattu on kokonaisuus ja niin sitä pitää myös lukea. Yksittäisiä raamatunkohtia voi käyttää, mutta silloin pitää tarkastella, mihin tilanteeseen ne oikeasti liittyvät ja löytyykö Raamatusta muita samansuuntaisia ajatuksia. Toinen tapa tarkastella asiaa on pohtia sen vaikutuksia. Jos asia aiheuttaa pahaa toisille ihmisille, itselle tai luomakunnalle, se ei voi olla Jumalan tahdon mukaista. Kolmanneksi on hyvä tiedostaa, että raamatuntutkimus tai ei ole mikään mörkö, mitä pitäisi pelätä, päinvastoin. Se auttaa meitä ymmärtämään Raamattua laajemmin ja samalla tuntemaan Jumalaa paremmin. Vielä lopuksi haluan muistuttaa siitä, että toisinaan on myös ok olla asioista eri mieltä. Kunhan yhdistävänä tekijänä pysyy rakkaus ja ytimenä usko Jeesuksen sovitustyöhön.


Mari Ruuska
Launeen srk

Pääsiäisen sanoma

Ehkä sinäkin olet kuullut kannustavan viestin: unelmoi isosti, voit saavuttaa sen, mistä uskallat unelmoida. Haluamme voida hyvin, olla onnellisia, menestyä.

Elämässä ja meissä on paljon mahdollisuuksia. Saamme uskoa itseen, asettaa tavoitteita, ponnistella. Koemmekin elämän kuluessa iloa eri asioista, onnistumme, opimme uutta ja saavutamme asioita.

Tämä viikko traagisine uutisineen on kuitenkin taas muistuttanut, että kohtaamme myös suruja ja kärsimme, niin yksilöinä kuin yhteisöinä ja yhteiskuntana.

Saatamme myös ponnistelun jälkeen kokea, että menestys ja huippujen saavuttaminen karkaa meiltä, pysymme tavallisina.

Pääsiäisen sanoma on paljon suurempi kuin inhimillinen kukoistuspuhe. Pääsiäisenä Jeesus kärsi ja kuoli, mutta voitti kuoleman. Pääsiäisenä Jeesuksen sanomasta, evankeliumista, syntien anteeksiantamuksesta ja ihmiskunnan pelastuksesta, tuli täyttä totta.

Kun ylösnoussut Jeesus keskustelee ja aterioi sunnuntain evankeliumissa opetuslastensa kanssa, he yrittävät kuunnella ja katsella häntä, ymmärtää, että hän todella on siinä, kuoleman voittajana.

Jeesus ei ollut elämäntaidon opettaja, hän oli ja on pelastaja. Hänessä on turvamme silloinkin, kun kukoistuspuhe tuntuu vieraalta, kun petymme itseemme tai läheisiimme, kun maailman tai oman todellisuuden surut saartavat.

Kristuksen evankeliumi on suurempi kuin mitä itse voimme koskaan olla ja saavuttaa. Ylösnousseessa Vapahtajassa on turvamme, kun elämä runtelee. Hänen seurassaan tulemme lohdutetuiksi ja riitämme tällaisina kuin olemme.


Johanna Hurtig
vs. Kappalainen
Launeen seurakunta

Maalivahdeista

Oho, sain viestin, että kirjoita maalivahdeista. Nöyränä palvelijana kävin tuumasta toimeen.

Arvostan molareita. Ennen, nyt ja tulevaisuudessa. Maalivahdeista riittää tarinoita. ”Muista puristaa, kun käsissä jotain tuntuu”. Tai kuten ex-valmentaja sanoi pelipalaverissa: ”Tänään lauotaan kaukaa, niilläkin on huono veska!”

Tästä puuttuu monta kyvykästä veskaria, esim. Retu ja Moppe. Heistä saisi kirjan. Värityskirjan. Kuten huippumolke Pertti Wole Tammistosta, aatelistoa pallon vangitsijana ja ihmisenä.

LTP:stä muistan Timo Airaksen, Seppo Pekkarisen, Tuomo Mäkiahon ja erityisen lahjakkaan Jukka Jalon. Toki myös Kari Hyytiän, joka korvasi puuttuvan sentin armottomalla asenteella. Hyytiän oli helppo pelata, koska edessä oli krouveineen äärettömän kova puolustus.

Raimo Rinkisen erikoisuus oli, että vaihtoi lupaavan mäkihyppääjän uransa maalin suulle. Liimanäppi, SM-hopeaa.

Heikki Luostarisesta tuli professori ja torjunnat jäivät. Heikki Levaniemi oli loistava molari, mutta osasi kentälläkin. Kuten Velodromin kentällä.

Antero Haili on vanhemmiten kunnostautunut myös kenttäpelaajana puhumattakaan Kilpuri Kilpisestä, jolle ei mikään tehtävä ole vieras. On torjunut monta palloa, kerrotaan.


Janne Sillgrenin (yllä) peluriksi kasvamisessa auttoi, kun sai Reippaan junnuissa torjua itse Jari Litmasen vetoja.

Ristoja on monta. Parkkonen kuntoihme, Saloranta loistaa edelleen ikämiehissä ja E.Penttilä telkkarissa.

Markku Hoikkanen oli lähellä huippua. Korttelissa Kalle Loveson ja Kari Kajala olivat este monelle hyökkääjälle.

Lopuksi tarina. Armeijassa oli hiljaisuus. Uni ei meinannut tulla. Kuului kysymys. Ookko ikinä ollu naisen kanssa sillai? Hiljaisuus jatkui. Pian kuului maalivahdin vastaus: ”Oon mä kerran – Dubrovnikissa.”

Naurun remahdus pisti alikessun toimimaan. Hauskoja tyyppejä nämä veskarit! Nyt jännitän, kuka on FC Lahden maalissa sarja-avauksessa lauantaina. Siitä ensi viikolla.

Raine Järvinen

Game seven

Jääkiekkoliigassa Pelicans voitti HIFK:n puolivälierissä otteluvoitoin 4-3 ja jatkaa nyt välieriin. Viime kevään KalPa-sarjan tasolla ei olla pelillisesti, mutta vielä on aikaa parantaa. Parasta vauhtia ja kamppailuja tarjosi ehkä hieman yllättäen TPS-Tappara puolivälieräpari. Sanotaan, että kun joukkueet pelaavat vastakkain 7 kertaa paras joukkue aina voittaa. Tähän on vaikea väittää vastaan ja niin kävi nytkin. Molemmilla joukkueilla oli paljon pelissä. IFK:lla maine ja kunnia, Pelicansilla lisäksi ennätyksellisten panostusten takia myös taloudellinen tulevaisuus. Jos nyt pitää ennustaa, niin finaalista tulee viime kevään puolivälierien uusinta eli Pelicans-KalPa. Game seveneitä nähdään varmaan vielä lisää.

Kuten aina, kiekkokevääseen kuuluu myös jälkipyykin pesu. IFK:n menestymättömyys on kestoaihe, josta varmaan tehdään vielä väitöskirjoja. Tunnen valmentaja Ville Peltosen pitkältä ajalta ja vuosien 1993-1994 Lahden Urheilunkoulun kasvattina ja Launeen Mäkkärin vakioasiakkaana häneltä ei ainakaan kunnianhimoa puutu. Tehdään pitkää päivää ja tunteja tulee. Mutta tehdäänkö liikaa ja tapetaan se luovuus millä pelit voitetaan? Tulokset vain ratkaisevat tulosurheilussa ja IFK:n johdolla on varmasti pohdinnan paikka, miten tästä lähdetään rakentamaan tulevaisuutta.

Pelicansin lisäksi myös Lahden kaupungintalolla alkaa ensi viikolla Lahden tulevaisuuden Game seven. Lahti Energian tulevaisuuden ratkaisut ovat Lahden tulevaisuuden kannalta historiallisen merkittäviä ja koskettavat myös urheiluseuroja, koska ulkomaalaisen pääomasijoittajan omistama yhtiö tuskin näkee lahtelaisen urheilun ja kulttuurin tukemista enää välttämättömänä. Vuositasolla tämä on tarkoittanut satojatuhansia euroa lahtelaiseen jääkiekkoon, koripalloon ja jalkapalloon. Tämä on ollut se Lahden kaupungin tuki eli se on ”ulkoistettu” kaupungin omistamalle energiayhtiölle ja ratkaisu on toiminut ainakin ennen.

Uusi kaupunginjohtaja tuli torstaina julkisuuteen ja esittää 49 prosentin osuuden eli vähemmistöosuuden myyntiä Lahti Energiasta. Yritän ymmärtää häntä, koska kaupunginhallitus on hänen esimiehensä, ja kiire on kova, koska vaalit on tulossa ensi vuonna. Mikkelin kokemuksia ei haluta odottaa. Aikalisä tarvittaisiin, mutta sitä ei haluta. Samaan aikaan maailmantilanne energiamerkkinoilla alkaa hiljalleen selkiytyä, polttoaineiden hintamarkkina on tasaantumassa ja yhtiöt ymmärtävät tilanteen ja saavat helpotusta kustannuksiin. Yhtiöiden arvostukset on lisäksi hyvin alhaalla, mutta silläkään ei ole nyt merkitystä.

Kaupungintalolta viesti meille valtuutetuille on ollut yksinkertainen: jos Lahti Energiaa ei myydä, niin joudutaan leikkaamaan pahasti ja julmasti. Vastakkain on aseteltu etenkin opetus eli sivistystoimi ja näin on saatu vietyä ”konsulttihankinnat” näinkin pitkälle. Meillä myynnin vastustajille on ollut vain yksi viesti. Miksi te ette tuo vaihtoehtoja – teillä ei ole vaihtoehtoja. Tähän minulla on yksi vastakysymys ja yksi selkeä vastaus. Miksi te ette ole valmistelleet vaihtoehtoa? Tähän vastaan itse, että ette ole halunneet edes tutkia muita vaihtoehtoja, koska myynti on helppoa ja konsultteja löytyy, joilta saa korvausta vastaa valmiit esitykset ja perustelutkin.

Historiasta voin kertoa sen verran että virkamiesjohdosta taistelupari Myllyvirta-Mäkinen ajoi tätä jo vuosia sitten, mutta Lahti Energian hallituksessa etsimme silloin oman kestävän ratkaisun. Lahden konsernijohdossa ei sen sijaan omia ratkaisuja tai ideoita ole ollut, mutta syylliset on kyllä löydetty ja aina muualta. Milloin sairaanhoitopiiristä eli sosiaali- ja terveydenhuollosta, milloin mistäkin. Oma pelikirja on ollut hukassa eikä jääkiekkovertauksella olisi päästy tasakentillä edes yli punaviivan. Ylivoimasta puhumattakaan.
Mutta nyt siihen vaihtoehtoon. Olemme viimeiset viikot rakentaneet Lahdelle vaihtoehtoa ja tulemme sen kertomaan ensi viikon alkuun mennessä. Tämä vaihtoehto tarkoittaa, että energiayhtiöitä ei tarvitse myydä – edes vähemmistöä- mutta uusia ratkaisuja pitää tehdä. Viimeistään maanantaina saamme oman esityksemme julkisuuteen, kun tiedämme myös millaisella joukkueella lähdemme seiskaotteluun.

Nyt alkaa lahtelaisten oma Game seven ja tätä varten me on treenattu.

Ville Skinnari

Kiitos Kanerva

Aloitetaan huumorilla. Pidän itseäni jalkapalloasiantuntijana. Todistan sen sillä, etten osaa arvostaa Kamaraa, koska hän ei laula Maamme-laulua.

Suomi meni ja hävisi Walesissa. Selvästi ja ansaitusti. Päävalmentaja Markku Kanerva saa mielestäni mennä. Hän on tehnyt mainiota työtä. Kun olisi ymmärtänyt lähteä EM-kisojen jälkeen, olisi arvosana kymppi.

Kuka tilalle, kas siinä kyssäri? Tahdon suomalaisen. Valakari, Lehkosuo tai Honkavaara käyvät minulle. Tainio olisi ollut hyvä, mutta meni Tallinnaan apuvalkuksi, ei käy! Wiss sortui naiseen. Vaihtoehdot ovat vähissä, vai tyydytäänkö Korkeakunnakseen tai Nurmelaan? Jussi Nurmela on musta hevonen.

Valmentajista puheenollen, Antti Muurinen täytti hetki sitten 70. Omalähiö onnittelee entistä Liipolan miestä. Herrasmiestä.

Robert Taylor aiheutti hälyn, koska kieltäytyi joukkueesta. Miksi häly miehestä, joka istuu usein pelit penkillä tai pelaa vartin? Ainoa, josta voisi hälyn nostaa, olisi Hradecky, jos kieltäytyisi. Tai pikkuhälyn Pukista, jota minä käyttäisin toisella puoliajalla väsynyttä vastustajaa vastaan.

Ai että on ikävä Arajuurta ja Sparvia. Ja lahtelaisia, joista nykyään loistaa vain Antti Pohja kommentaattorina.

Viime viikonloppuna Lahdessa pelattiin AY-jalkapalloa. Paperiliitto voitti, kun osuivat pilkulta.

Näytöspelissä Lahden päättäjät nuijivat Eduskunnan Urheilukerhon 4-0 Jani Petteri Uhrmanin, Jouni Kaikkosen, Lasse Peltosen ja Jarkko Nissisen loistaessa.

Eduskunnan joukkueessa Antti Lindtman ja Markus Mäkynen esittivät yhteispeliä.
Ville Skinnari pelasi energisesti ja vauhtia riitti pitkään…Pitkään.

Toivotan mahdollisille lukijoilleni oikein rauhallista pääsiäistä.

Raine Järvinen

Aurinkomme ylösnousi!

Auringon valo tuntuu ihanalta pitkän ja pimeän talven jälkeen. Oma mielikin piristyy kummasti, kun auringon lämpimät säteet paistavat kasvoille. Ikkunalaudan kukkasetkin piristyvät saadessaan valoa. Aurinko saa lumen sulamaan ja luonnon heräämään eloon. Ilman aurinkoa ei olisi elämää.

Ilman Kristusta ei seurakunnassa olisi elämää. Kristus on meidän aurinkomme, joka saa meidät heräämään eloon synnin pauloista. Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Hiljainen viikko on pääsiäiseen valmistautumista. Kiirastorstaina muistamme, miten Jeesus asetti ehtoollisen anteeksiantamuksen ateriaksi. Pitkäperjantaina kärsimystie oli kuljettu loppuun ja Jeesus antoi ristillä henkensä. Ilman pitkäperjantain tapahtumia, ei olisi pääsiäistäkään. Siksi sitä englannin kielessä kutsutaan hyväksi perjantaiksi. Jumalan suuri rakkaus tuli ilmi siinä, että hän antoi Poikansa Jeesuksen kuolla meidän puolestamme.

Pääsiäisaamuna saamme olla naisten mukana kurkistamassa tyhjään hautaan. Jeesus Kristus on kärsimisen ja ristiinnaulitsemisen surun ja murheen jälkeen noussut ylös. Kuolema on voitettu. Virressä 105 lauletaan: ”Aurinkomme ylösnousi, paistaa voittovuorella. Lämmin valo sieltä loistaa, surut, murheet hajottaa.” Me Kristuksen seurakunnan jäsenet, saamme yhdessä iloita. Jumala on kutsunut meidät jokaisen Kristuksen valoon. Siinä valossa saamme lohdun suruun ja avun murheisiin.

Siunattua pääsiäisen aikaa!


Sanna Alanen
, pastori

Mitä virpoisin?

Pohjolassa on palmusunnuntaina tyydyttävä pajunoksiin. Meillä ei ole vehreitä palmuja, joiden lehviä voisimme heiluttaa ja niin toivottaa Jeesuksen tervetulleeksi. Mutta kekseliäät esi-ihmisemme päättivät koristella pajunkissoja ja ottaa ne palmusunnuntaina käyttöön. Kansa otti Jeesuksen iloisesti vastaan kerran Jerusalemissa. Nyt me käytämme virpomavitsoja ja toivotamme toisillemme tuoreutta, terveyttä, siunausta ja kaikkea hyvää.

Jeesuksen kohdalla nuo toivotukset eivät toteutuneet – ainakaan heti. Hän aloitti palmusunnuntaina Kunnian kuninkaan alennustien, joka vei hänet pilkattavaksi, kiusattavaksi ja lopulta ristiinnaulittavaksi. Hänestä ei tullut noina päivinä terveempi vaan heikompi, hauraampi, kun hän kärsi ihmisten käsissä.

Jeesus teki kaiken rakkaudesta meihin ja rakkaudesta Isään, jonka pelastussuunnitelmaa hän elämällään ja kuolemallaan toteutti. Hän halusi tehdä meistä sielua myöten terveitä ja armahdettuja, pelastettuja. Hän tahtoi siunata meitä, vaikka se vei hänet itsensä kirottavaksi ristinpuulle. Palmusunnuntai, hiljainen viikko ja pääsiäisen juhla on täynnä paradokseja, käsittämättömiä salaisuuksia. Jeesus alentuu orjaksi, jotta meistä tulisi vapaita.

Tänä palmusunnuntaina tahtoisin virpoa sinulle kaikinpuolista hyvää, Jumalan läsnäoloa, iloa ja rauhaa. Jeesuksen kärsimyksen ja oman elämän huolten keskellä aavistamme jo pääsiäisen valon. Jeesus voitti lopulta synnin ja kuoleman. Hänessä meilläkin on pelastuksen toivo.


Riitta Särkiö

PS. Tervetuloa hiljaisen viikon ja pääsiäisen moniin tilaisuuksiin, myös suureen Kärsimystie-katunäytelmään!

Aluepolitiikkaa pitää tehdä oikeudenmukaisesti

Eduskunta keskusteli keskiviikkona Suomen aluepolitiikan tilasta. Olen jo aiemmin kirjoittanut tässäkin lehdessä Orpon hallituksen tavasta pilkkoa Suomi osiin ja jättää Lahti, Jyväskylä ja Kuopio väliinputoajiksi. Tämä siitä huolimatta, että Lahdesta tuli MAL – sopimuksen myötä suuri kaupunki edellisen hallituksen toimesta. Tämä siis tarkoittaa suomeksi pääsyä mukaan suurempien rahoitusmahdollisuuksien joukkoon maakäytössä, asumisessa ja liikenteessä. Nyt Opron hallitus palaa kuntaministeri Ikosen johdolla vanhaan. Suuret kaupungit Helsinki, Tampere, Turku, Vantaa, Espoo ja Oulu ovat omassa sarjassaan eli perustettiin taas suljettu liiga Suomeen.

Eduskunnassa keskusteltiin siis Keskustan ja Liike Nytin tekemän välikysymyksen pohjalta. Perussuomalaiset syyttivät Keskustaa oikeastaan ihan kaikesta. Jos joku meni oikein, se oli liikennepolitiikka eli nk. hankeyhtiöt, jotka Keskusta halusi käynnistää pääministeri Sipilän kaudella silloisen liikenneministeri Anne Bernerin toimesta. Annika Saarikko totesi eduskunnassa aivan oikein, että valtiovarainministeriön (VM) selvityksen jälkeen myös Keskustan mieli muuttui. VM totesi suoraan, että mikään hankeyhtiöistä ei ole elinkelpoinen eli Itärata, Metsärata ja Turun tunnin juna joutavat roskakoriin. Orpon hallitus jostain syystä haluaa kuitenkin edistää Turun tunnin junaa, eikä Itärataakaan ole vielä lopullisesti kuopattu, vaikka rahaa siihen ei enää kenelläkään ole.

Omassa puheenvuorossani vastasin lähinnä Perussuomalaisten höyryämiseen. Kun koko Suomi syöksyy, mitä tekee hallitus? Missä ovat ne luvatut investoinnit esimerkiksi vihreään siirtymään? Sanoin, että tämä välikysymys on erittäin aiheellinen aluepolitiikan tilasta, ja arvostan suuresti sitä, että keskusta ja Liike Nyt ovat tehneet aiheesta välikysymyksen. Kysymys on siitä, että ei voi tehdä aluepolitiikkaa, jos ei ole näkemystä koko Suomen kasvusta.

Pyysin suoraan, että nimetkää nyt ne hankkeet, ne miljardihankkeet, mitkä Suomessa käynnistyvät. Nyt nimiä pöytään ja lukuja pöytään. Hallitus on puhunut, että hankkeita on tulossa. Mitä hankkeita? Jo puhutaan nyt ihan suomeksi ja käydään nyt läpi ihan maakunta maakunnalta, mitä hankkeita on tulossa. Ja miten liikennepolitiikka sitä tukee; miten pääsee Norjaan ja Ruotsiin, missä kasvua on; miten ylipäätään hallitus aikoo tehdä fiksua aluepolitiikkaa tässä ajassa. Ja huomiona tähän, että lakkoja tässä on turha syyttää.

Fakta on, että vain kuusi suurinta kaupunkia on sisällytetty hallituksen strategiseen kumppanuuteen, jättäen paitsioon mm. Lahden, Jyväskylä ja Kuopion. Merkittävät kehittämispanostukset kohdistuvat muutamille suurimmille kaupunkiseuduille, kun taas muu maa jää oman onnensa nojaan. Orpon ja Purran hallitus aikoo käyttää lähes puoli miljardia euroa kannattamattomaksi arvioituun Turun tunnin junahankkeeseen. Junan kokonaiskustannusten odotetaan tulevaisuudessa nousevan useisiin miljardeihin euroihin veronmaksajien kustannuksella.

Sosiaali- ja terveyspalveluiden leikkaukset ovat ennennäkemättömiä. Hallituksen määräämillä pakkosäästöillä heikennetään lääkäripalveluiden saavutettavuutta ja suljetaan vanhusten tarvitsemia hoivapalveluita entisestään. Lähipalvelut maakunnissa ovat usein ihmisten ensimmäinen kontakti terveydenhuoltojärjestelmään. Niiden säilyttäminen on erityisen tärkeää alueilla, joilla välimatkat ovat pitkiä ja josta pääsy suurempiin kaupunkeihin on haasteellista.

Ville Skinnari

Pelsun pojat ulos

Pelicansin A-, B-, ja C-nuoret, anteeksi U20, U18 ja U16 putosivat kaikki kolme täpärästi pudotuspelien aluksi. Vanhimpien kohtaloksi koitui JYP, C:n Tappara ja B:n HIFK, joka oli kolme kertaa parempi, kun jatkettiin yli 60 minuutin.

Olin Kaukajärvellä katsomassa, kun Pelsu tuli kuustoistaryhmällä horjuttamaan vahvaa Tapparaa. Katsomoon asti näki, että yritys oli tapissa. Juhlapäivää korosti poikien komea pukupukeutuminen.

Koska minulla on kotiintuloaika kello 21, eikä siitä tingitä, niin jouduin poistumaan kahden erän jälkeen. Tappara johti 4-2. Avauserässä Pelicansilla oli hulppeita paikkoja karata useammankin maalin johtoon, mutta kun ei mennyt, ei mennyt.

Päätöserän alussa Aleksi Rintala kavensi ja Vili Jämsen tasoitti. Sitten tulivat kotipojat. Samoin Lahdessa Tappara paineli lopussa ohi, vaikka Mici Kasurinen teki 3-3 ja Romea Mikkonen 4-3.

Pelicansin pojista moni pisti silmään. Pakeista Joona Ranta tööttäili niin että hirvitti. Reino Rouhiainen osasi nostaa peliä voimalla. Lupaava Michal Jordan kulkee isänsä jäljessä, matkaa on vielä.

Joel Kontiosta näki heti, että pelimies tulossa. Väkkärä Luca Kampman meni välillä niin kovaa, ettei vanhan silmä pysynyt perässä.

Harmistuin, kun nuoret käyttivät surutta mailaa muuhunkin kuin kiekon kanssa touhuamiseen. Maalin edessä sai poikkaria antaa kerran, kaksi ja kolme. Miksi?
En koskaan arvostele tuomareita, ja nyt taas, mutta kyllä Tampereen pelissä jäi lahtelaisilta useitakin ylivoimia saamatta. Ei turhaan toinen valmentaja Karri Rämö vähän hiiltynyt.

Lahdesta oli kannattajia paikalla 28. Eikä tarvi asua Lahdessa, että kannattaa Pelsuja. Esimerkkeinä Viljamaan Matti, minä ja Felix Virtanen, joka tulee vielä näkemään kannattamaltaan seuralta hurjia voittoja.

Ei nämä putoamiset ole katastrofi. Olkoon siemen parempaan huomiseen ja valtavaan harjoitusintoon. Yksilölliset ohjelmat on jo varmaan tehty, eikä monipuolisuutta unohdettu.

Raine Järvinen


Felix Virtanen

KOLUMNIT -arkisto

kesäkuu 2026

toukokuu 2026

huhtikuu 2026

maaliskuu 2026

helmikuu 2026

tammikuu 2026

joulukuu 2025

marraskuu 2025

lokakuu 2025

syyskuu 2025

elokuu 2025

kesäkuu 2025

toukokuu 2025

huhtikuu 2025

maaliskuu 2025

helmikuu 2025

tammikuu 2025

joulukuu 2024

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011