Vuosi: 2023

Lahden kaupunginvaltuusto palasi peruskorjattuun kaupungintaloon ja valitsi juhlakokouksessaan uudeksi kaupunginjohtajaksi Niko Kyynäräisen. Tunnen Nikon jo pitkältä ajalta ja Kyynäräisen isoisä on ollut rakentamassa Lahtea. Hienoa, että hänen työnsä jatkuu nyt uuden sukupolven johtamana. Lahdella on nyt katse eteenpäin. Uskon Kyynäräisen menestyvän, hänellä on kaupungille paljon uutta annettavaa. Hyvältä kaupunginjohtajalta tarvitaan positiivista asennetta ja ratkaisukykyä ja tätä Kyynäräisellä on meille tarjota. Samoin myös johtajuutta kertoa päättäjille miten asioissa päästään eteenpäin eikä mikromanageerata pikkuasioita.

Valtuusto päätti myös muista ajankohtaisista asioita. Pöydällä oli keskustan turvallisuussuunnitelma, talousarviomuutokset ja kaupunkiseutusuunnitelmat. Käsittelyssä oli myös TE-uudistus, sillä työllisyyspalvelut siirtyvät kuntien vastuulle 2025 alussa. Lahti haluaa perustaa oman työllisyysalueensa, mikä on järjetöntä, mutta kertoo missä jamassa Päijät-Hämeen kuntien yhteistyö on.

Tällä viikolla olen ollut Italiassa eduskunnan perustuslakivaliokunnan kanssa. Tapasin Roomassa myös Italian valtiovarainministeri Giancarlo Giorgettiä, joka toimi ennen Giorgia Melonin pääministeriyttä kauppaministerinä eli tunnemme toisemme hyvin. keskustelimme Euroopan tilanteesta – missä mennään nyt ja minne mennään tulevaisuudessa. Ajat ovat kovat, Eurooppa tarvitsee nyt vankkaa johtajuutta, kauniiden sanojen aika on ohi. Euroopan Unionilla on nyt näytön paikka. Aikaa ei ole paljon. Muuten jäämme pysyvästi jälkeen muista.

Italiassa ollaan huolissaan ja syystä. Euroopan oma kasvu on lähellä nollaa, korot valtion velasta on superkorkealla ja kansa on etenkin eteläosassa maata erittäin tyytymätöntä. Häviämme USA:lle ja Kiinalle jo melkein kaikilla strategisilla toimialoilla. Pohdimme missä asioissa Eurooppa nyt voisi ottaa globaalia johtajuutta. Ja meillä on myös yhteistä Italia on myös teollisuusmaa kuten Suomikin.

Firenzessä vierailimme Euroopan yliopiston instituutin oikeustieteen laitoksella. Täällä myös Alexander Stubb tekee päivätyötään, tosin eri laitoksella. Alex ei ollut paikalla, tapasin hänet tosin maanantaina Helsinki – Vantaa – Lahti lentoasemalla. Mies oli matkalla Ahvenanmaalle kampanjoimaan. Toivotin hänelle onnea presidentinvaaleihin ja arvostan hänen positiivisuutta ja energisyyttä. Silti omaa ääntäni hän ei tule saamaan, mutta palataan tähän kysymykseen vielä monta kertaa ennen tammikuun vaalipäivää.

Ville Skinnari

Ekumeenista lähetyspyhää vietetään 7. – 8.10. Lähetyspyhää on vietetty vuodesta 1999 alkaen. Tämän vuoden teema on Jumalan rakkaus lähettää rakastamaan. Lähetyspyhän aihe kehottaa kaikkia kristittyjä välittämään Jumalan rakkautta Kristuksessa kaikkialle maailmaan. Lähetyspyhä muistuttaa kaikkia kristittyjä rukoilemaan yhteisen lähetystehtävän puolesta.

Jeesus tiivisti 10 käskyä rakkauden kaksoiskäskyyn: meidän pitäisi toimia kaikin tavoin elämässämme niin, että rakastamme Jumalaa yli kaiken ja lähimmäisiämme niin kuin itseämme. Tämä on niin paljon vaadittu, että emme siinä onnistu. Se saa meidät huomaamaan, että tarvitsemme Jumalan rakkautta, sitä että Jeesus kuoli meidän puolestamme. Saamme pelastuksen lahjaksi.

Rakkauden kaksoiskäsky muistuttaa meitä kristityn tehtävästä pysyä rakkauden lähteellä ja ammentaa siitä iloa elämäämme. Kun Jumala on ensin rakastanut meitä, Hänen rakkautensa saa meidät rakastamaan toisiamme ja kertomaan hyvää sanomaa toisillekin.

Tri Nguyen kirjoittaa, että meidän elämämme veneessä on kaksi airoa, joita meidän tulee liikuttaa yhtä voimakkaasti. Toisen airon nimi on ”rakasta Jumalaasi” ja toisen airon ”rakasta lähimmäistäsi”. Kun osaamme kiittää Jumalaa kaikesta hyvästä, jonka hän on lahjoittanut meille emmekä unohda auttaa lähimmäistämme, käsittelemme yhtä aikaa molempia airoja. Silloin meidän elämämme vene kulkee suoraan eteenpäin, ja Jeesus soutaa mukana veneessämme auttaen meitä pääsemään oikeaan suuntaan, taivaalliseen satamaan.

Sanna Alanen
pastori, Launeen seurakunta

Lahden kaupunginvaltuusto kokoontuu maanantaina valitsemaan uuden kaupunginjohtajan. Moni on kysynyt minulta kuka kolmesta ehdokkaasta olisi paras johtamaan Lahtea.

Olen saanut tuntea aiemmat kaupunginjohtajat aina Seppo Välisalosta alkaen. Isoisäni äidin puolelta Aarre Santero toimi apulaiskaupunginjohtajana 1980 – alkuun saakka. Häntä seurasi Kari Salmi, joka toimi sitten kaupunginjohtajana, Tarmo Pipatti sen jälkeen ennen Jyrki Myllyvirtaa ja Pekka Timosta.

Ajat ovat muuttuneet ja nyt Suomi on tilanteessa, jossa edes nimekkäitä hakijoita on vaikea löytää edes suuriin kaupunkeihin. Oulu oli tästä ehkä paras esimerkki. Mistä se johtuu, on vakava asia ja kertoo kuntajohtamisen tilasta ja Suomesta aika paljon. Palkkaus on jopa pääministerin palkkaa suurempi suuremmissa kaupungeissa ministereistä tai kansanedustajista puhumattakaan. Onko vastuu sama kuin pääministerillä? No ei siellä päinkään. Onko paineensietokyky samalla tasolla? Onko Suomesta kadonneet karismaattiset johtajat vai luoko järjestelmä meille tietynlaisia virkamiesprofiileita, jotka ovat harmaita kuin tapetti ja ilman todellisia ajatuksia suurempien ongelmien ratkaisemiseksi? Ennen johtavat virkamiehet johtivat etulinjassa ja valmistelivat asiat virkavastuulla. Nyt tämä työ kipataan konsulteille ja tulokset voi nähdä esimerkiksi Lahdessa epäonnistuneita hankkeina, jotka eivät ole koskaan toteutuneet.

Lahti tarvitsee nyt johtajan, joka jatkaa rohkeaa kasvuhakuista linjaa ja ymmärtää mitä yliopisto ja uudet ja vanhat veturiyritykset voivat mahdollistaa Suomelle ja lahtelaisille. Hän myös uskaltaa haastaa nykyiset toimintatavat ja myös paikallisen poliittisen kulttuurin, jossa tuntikausien kokoustamisen sijaan luodaan visio, uskalletaan toteuttaa sitä ja luodaan olosuhteita ja mahdollisuuksia lahtelaisille. Hän osaa luoda Lahteen uusia tuloja, koska menoja kyllä riittää ja niin pitääkin, koska esimerkiksi koulutoimen leikkaukset vievät toteutuessaan jo pohjan toimivalta koulujärjestelmältä.

Kaikki kolme ehdokasta ovat sosiaalisesti lahjakkaita, mukavia ja helposti lähestyttäviä. Kuka tahansa heistä selviää kyllä tehtävässä, mutta sitä me emme ole hakemassa. Ja kuka luo sen Lahden tekemisen meiningin, osaa johtaa siiloutuneita toimintatapoja sekä keskustella yrityksien, yliopistojen ja ihmisten kanssa yli perinteisten rajojen? Uudistaa homehtuneet organisaatiot kuten Tilakeskus, Spatium ja kaupungin oma liikuntatoimi, joka saa ulkopuolisen kysymään miksi täällä on niin monta toimijaa. Uudistaa KOKO-Lahden siten että upea Sibelius-talo, teatteri ja orkesteri eivät kärsi muun tekemisen konttaamisesta? Luo työllisyyspalvelut sellaiseen kuntoon, ettei jatkuvasti joudu kysymään mitä Lahti nyt oikeasti edes yrittää ja miksi yhteistyö muun Päijät-Hämeen kanssa on niin mahdotonta. Hän laskee Lahden työttömyysprosentin alle 10 kansallisen keskiarvon viidessä vuodessa, tuo Lahteen satoja miljoonia uusia investointeja, rakentaa rohkeasti uuden monitoimiareenan ja Kisapuiston sekä luo olosuhteet harrastaa Lahdessa monipuolisesti. Hän tekee Lahdesta kansainvälisen opiskelijakaupungin, joka on rosoinen ja vähän rähjäinenkin verrattuna Euroopan kaunokaisiin, mutta jossa on paras meininki ja johon voi rakastua.

Siksi ääneni menee maanantaina kerrankin Turkuun. Se, että on SDP:n jäsenkirja ei ole minulle se juttu, jonka minut tuntevat tietävätkin. Nikosta Lahti saa hyvä johtajan ja hänen kanssaan olemme tehneet Turkuun monta hyvää asiaa, joten miksi ei Lahteenkin.

Ville Skinnari

Tänä vuonna syyskuun viimeinen perjantai on Mikon nimipäivä. Vasta sunnuntaina kirkossa vietetään mikkelinpäivää. Molemmista päivistä ajatus siirtyy Raamatun Mikaeliin, vahvaan enkeliin, joka kävi taisteluun pahaa vastaan. Niin, nämä kaksi asiaa siis kuuluvat oikeasti yhteen: valkoisena nähty, ylimaallinen enkeli ja synkkä paha, joka liiankin näkyvästi jyllää tässä maailmassa.

Pahan edessä ihminen tuntee usein toivottomuutta ja voimattomuutta. On monia sellaisia suuria vääryyksiä ja kamaluuksia, joille minä en pysty tekemään mitään. Tai niin, en pysty tekemään mitään, paitsi rukoilemaan suurta Jumalaa auttamaan ja armahtamaan. Rukous on paljon.

Mutta joskus pahojen asioiden kohtaaminen nostattaa meissä myös voimakkaan halun lähteä taisteluun, tehdä jotain, pistää vastaan. On hyvä muistaa Mikaelin esimerkki. Hän ryhtyi tekoihin. Hän ei paennut eikä lamaantunut paikoilleen. Joissain pienemmän mittaluokan pahoissa asioissa me ehkä pystymme tekemään jotain, vaikka pientäkin. Uskallamme avata suumme, vaikka se vaatiikin rohkeutta. Pystymme katsomaan silmiin, sanomaan jotain, menemään kohti. Kärsivälle ihmiselle tämä voi olla äärettömän paljon.

Pahan maailman keskellä käännyn Jumalan puoleen. Hän on mukana ihmisten kärsimyksessä. Hän pelastaa meidät lopulta synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Jumalalla on aina ulospääsy pahasta, vaikka meistä kaikki näyttää aivan pimeältä. Virsi 600 muistuttaa: ”Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä kuinka käyneekin.”

Riitta Särkiö

Petteri Orpon hallituksen esitys ensi vuoden budjetista on saatu valmiiksi. Budjettiehdotus on monelle suomalaiselle karua luettavaa – ”vahva ja välittävä Suomi” ei tästä esityksestä välity kuin niille, jotka ovat jo valmiiksi vahvoja.

Budjettiriihen tiedotteessa huomio kiinnittyi siihen, mitä siinä ei ole tai mitä siinä ei haluta kertoa. Nimittäin arviota massiivisten sosiaaliturvaleikkauksien kokonaisvaikutuksista. Se on edessä vasta, kun budjetti esitellään kokonaisuudessaan lokakuun alussa, jos silloinkaan.

Toinen hallituksen mainostama kokonaisuus, verojen ja veronluonteisten maksujen alennukset ovat lähes kokonaan edellisen hallituksen eli Sanna Marinin hallituksen perintöä. Työllisyysrahaston esityksen 1,4 miljardia euroa maksualennuksesta 1,2 miljardia euroa periytyy Marinin kaudelta ja johtuu edellisen hallituksen hyvästä työllisyyskehityksestä.

Suurimmat veroalennukset sekä euroissa että suhteellisesti tulevat jo nyt hyvin pärjääville suurituloisille. Siksi esitys on ristiriitainen, eikä sitä reiluksi voi luonnehtia.
Onko hallitus aikeissa huomioida suhdanteita budjetissaan? Taantuma näkyy jo rankasti valtiovarainministeriön verotuloennusteessa. Verotulot laskevat kesän arviosta 1,4 miljardia euroa, kun talouskasvu hiipuu. Leikkauksista huolimatta budjetin alijäämä ennusteiden mukaan kasvaa.

Rakennusalan tilanne on ollut eniten esillä ja syystä. Suomeen on tulossa 100.000 työtöntä lisää, jos rakennusalan omat pahimmat odotukset toteutuvat. Olemme oppositiosta tarjonneet hallitukselle yksinkertaisia ratkaisuja rakennusalan ongelmien ratkaisuihin. Hankkeita kaupungeissa liikkeelle, työmaat käyntiin ja suomalaisille töitä. Fiksut kaupungit tekevät nyt kaikkensa, että uusia kohteita syntyy ja rakentamista käynnistyy. Voisiko Lahti olla tässä edelläkävijä?

Opiskelijoiden asema on ankea. Orpo lupasi ennen vaaleja, että opiskelijat ja heidän toimeentulonsa on erityissuojelussa. Lupaus ei kestänyt kauaa, sillä mm. asumistukeen kohdistuvat leikkaukset heikentävät opiskelijan toimeentuloa lähes 100 euroa kuussa. Se ei laske pelkästään toimeentuloa, vaan myös opiskelumotivaatiota ja jaksamista. Opintolaina tulee olemaan yhä useammalle ainoa vaihtoehto selvitä taloudellisesti läpi opintojen. Taloudellisen tilanteen haasteet näkyvät myös opintojen viivästymisellä, koska monen on otettava opintojen ohelle työ. Huomioitavaa on myös hallituksen epäoikeudenmukainen maahanmuuttopolitiikka, mikä saattaa kansainväliset opiskelijat eriarvoiseen asemaan.

Keskiviikkona kysyin eduskunnan täysistunnossa työministeri Arto Satoselta (kok.) miten hallitus aikoo nyt reagoida, kun Suomen talouden ahdingon lisäksi koko Euroopan kysyntä sakkaa pahasti. Tehtävä ei ole helppo, se on pakko sanoa, mutta ainakin ministereiden tulisi olla nyt todella auttamassa yrityksiä uusille markkinoille, jotta myyntiä tulisi.

Liikennehankkeissa Häme jäi pahasti nollille. Liikenneministeri Lulu Ranne (ps.) kertoi, että hän ei halua tehdä siltarumpupolitiikkaa hämeenlinnalaisena omaan vaalipiiriin. Mene ja tiedä. Tampereen tunnin junan hän sai kuitenkin pysäytettyä, mutta kaikkein kannattamatonta suunnittelua eli Itärataa ei. Suunnitellahan aina voi, mutta koska hanke ei tule koskaan etenemään olisi ministerin kyllä kannattanut nyt kertoa se myös itäsuomalaisille, koska nyt muutenkin talousvaikeuksissa olevat Itä-Suomen kaupungit ja kunnat polttavat vieläkin rahaa aivan turhaan, vaikka kuntapäättäjien järki on jo pääosin voittanut Mikkelissä, Kuopiossa ja muuallakin.

Ville Skinnari

Alkuviikolla vierailin Oslossa ja tapasin Norjan kollegoita. Norjassa talous on vahva, mutta kuntavaaleissa oikeisto voitti selvästi. Korkea hintataso vaikutti paljon, koska eivät kaikki Norjassa rikkaita ole. Vierailin myös Utoyan saarella missä 12 vuotta sitten murhattiin 69 nuorta norjalaista. Hirveys ei unohdu koskaan, mutta juuri siksi meidän pitää uskaltaa puolustaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja vastustaa rasismia aina ja ikuisesti. Norjassa on paljon samaa kuin Suomessa ja Lahdessa. Upeaa luontoa, urheilua ja liikuntaa sekä puhdasta ruokaa.

Tiiviin neljän vuoden ministerikauden jälkeen on ollut aikaa miettiä ja pohtia montaa asiaa. Yksi asia on Lahden kehittyminen ja kehittäminen, erityisesti Etelä-Lahden, mistä olen kotoisin eli Korsitieltä Ali-Juhakkalasta.

Jos katsoo Lahtea ulkopuolelta niin matkailun ja houkuttelevuuden näkökulmasta Sibelius-talon rakentaminen ja koko sataman uusiutuminen oli suuri saavutus, jonka tuloksia saamme nyt nauttia. Mutta mitä muuta? Hotellihanke toivottavasti Lahdessa etenee, mutta hidasta on ollut verrattuna muihin kasvukeskuksiin, missä tarjonta on aivan eri tasolla. 10 sitten esitin Lahdelle design-hotellia japanilaisen yhteistyökumppanin kanssa (Muji) tyhjälle hiekkakentälle Sibelius-talon viereen tai jonnekin lähelle, mutta hanke kariutui perinteisiin suomalaiseen virheeseen. Lahti halusi sijoittajan ottavan vastuun koko hankkeesta mutta ei tarjoutunut olemaan kumppanina paikallisesti. Tällainen malli ei toimi, koska ulkomainen toimija ei koskaan lähde hankkeeseen, jos ei paikallista sitoutumista, julkisen tai yksityisen sektorin puolesta. Japanilainen Muji rakensi hotellin muualle Eurooppaan ja upean kaupan Helsingin Kampin kauppakeskukseen. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori hoiti tämän esimerkillisesti.

Uimahallia on sitäkin odotettu pitkään. Launeelle sellainen sovittiin jo vuosikymmeniä sitten, kuten asioita pitkään seuranneet muistavat. Jostain syystä Laune ei ole päättäjille maistunut, Kivimaan pitkää 50 metrin allasta sen sijaan ajettiin kuin käärmettä pyssyyn, mutta tulokset tiedämme. Hyvä kysymys on, että Lahdessa ei Demareistakaan löytynyt yhtenäistä tukea Launeen uimahallille. Mene ja tiedä mistä se johtui.
Saimme me kuitenkin altaan, kun Invalidiliiton Sopeutumiskeskus sen Launeelle rakensi.

Paljon on silti saatu aikaan, kuten Launeen Perhepuisto, uusia kouluja kasvavaan Etelä-Lahteen ja tietenkin kehätie, joka jakoi Lahtea pitkään linjauksen osalta ja lopputuloksen tiedämme. SOL-Areena ja Keilahalli ovat tärkeitä meille monelle. SOL:n uusi oheisharjoittelutila oli Lahden ainoa konkreettinen uusi hanke, kun istuin neljä vuotta Valtion Liikuntaneuvostossa kaudella 2015-2019. Muiden kaupunkien kansanedustajat ja virkamiehen opetus- ja kulttuuriministeriössä kysyivät usein, että eikä Lahdesta enää tule hankkeita? Vastauksen yritin muotoilla diplomaattisesti, mutta faktat ovat mitä ovat.

Terveyspalvelut lähtivät Launeelta, kun poliittinen tahto loppui Lahden suurimmissa puolueissa vuonna 2019, kun siirryin ministeriksi Hyvinvointiyhtymän puheenjohtajan paikalta. Virkamiehet saivat tahtonsa läpi, kuten niin usein aina käy. Kaupunginsairaalan keskittämisen tarina on sekin saanut uusia käänteitä. Lahti vastaan muu maakunta on asetelma, jota aina halusin ja osasin välttää jos toisessa polvessa, koska se tarkoittaa heikompaa Päijät-Hämettä ja heikompaa Lahtea, joka yksin ei kuitenkin aika pieni toimija Suomenkin mittakaavassa. Siksi halusin haastaa Lahden kaupunginhallitusta Lahden valtuustossa työvoimapolitiikastakin pariviikkoa sitten. Hajoita ja hallitse ei toimi tässäkään asiassa pidemmälle aikavälillä Lahdenkaan eduksi.

Ville Skinnari

Syksy herättää monesti ajattelemaan muutosta. Kesän jälkeen monet kuntoklubit ja valmentajat alkavat mainostamaan oikein urakalla erilaisia mahdollisuuksia muutokseen: on aika karistaa kesäkilot ja löytää välineet toimivaan arkeen. Yhtä ylemmän luokka-asteen aloittaminen konkretisoi lasten ja nuorten varttumista. Kesän kukkien värikkyys ja vihreän nurmen tuoksu häipyy hiljalleen sateisten ja koleiden kelien tieltä. ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta.” Näin sanailee Saarnaajakin kirjansa kolmannessa luvussa.

Toisinaan kaipaamme muutosta ja otamme sen vastaan iloiten. Melko usein se kuitenkin hiipii elämäämme lupaa kysymättä ja yllättäen. Monesti muutoksella on silti paikkansa. Ilman muutosta ei tapahdu kehitystä. Ja joskus vanhasta pitää ensin luopua, jotta jotain uutta voisi tulla tilalle. Oli muutos kaivattua tai ei, se usein aiheuttaa voimakkaita tunteita. Positiivinenkin muutos tuo mukanaan stressiä, mikä on tarpeellista, mutta myös kuluttavaa. Ikävä tai yllättävä muutos saattaa herättää ahdistusta, luopuminen puolestaan masennuksen ja surun tunteita.

Muutos on osa elämää. On kuitenkin yksi, joka pysyy. Tapahtui elämässämme millaisia myllerryksiä tahansa, Taivaan Isä lupaa pysyä aina rinnallamme. Hänen rakkautensa meitä kohtaan ei muutu tai häviä. Se on sellainen vahva perusta, joka ainakin itselleni tarjoaa aina vakaan turvan ja kiintopisteen, riippumatta siitä, mitä ympärillä tapahtuisikaan.

Mari Ruuska
vs. seurakuntapastori
Launeen srk

Kiitos on pieni, mutta tärkeä sana. Ajattele miten ankeaksi maailma muuttuisi, jos kukaan ei osaisi sanoa sanaa kiitos. Kun joku sanoo sinulle kiitos, siitä tulee hyvä mieli.
Kun kiitän, olen kiitollinen jostakin. Kiitollisuus voidaan määritellä positiiviseksi tunnetilaksi, joka syntyy ottaessamme vastaan jonkin vapaaehtoisen lahjoituksen tai teon.

Voisi jopa sanoa, että kiitollisuus on elämänasenne. Etenkin vaikeina aikoina kiitos meinaa unohtua. Tuntuu, että elämässä ei ole mitään hyvää. Vaikeina aikoina olen oppinut etsimään kiitoksen aiheita hyvin pienistä asioista, kauniista kukasta pöydällä, hienosta auringonlaskusta, siitä että jaksoi seuraavat pari tuntia eteenpäin. Kiitollisuus antaa voimia ja opettaa arvostamaan sitä, mitä meillä jo on. Hyvät asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä. Mistä sinä olet tänään kiitollinen?

Kiitollisuus on myös Jumalan hyvyyden näkemistä elämässämme. Jumalan lahjoja riittää kaikille. Hän johdattaa hyvien ja vaikeiden aikojen läpi ja lahjoittaa rakkauttaan. Näin ajateltuna kiitollisuus on myös uskoa Jumalaan, joka vaikuttaa kaikessa. Usko antaa toivon ja luottamuksen. Elämässä on paljon asioita, joista olla kiitollinen.

Sanna Alanen
pastori
Launeen seurakunta

Miksi Orpon hallitus käynnistää strategisen yhteistyöallianssin vain kuuden suurimman kaupungin kanssa ja ei näin halua tunnustaa Kuopion, Jyväskylän ja Lahden yliopistokaupunkien osaamista ja roolia kansallisen ja kansainvälisen kasvun tekijöinä?
Jätin aiheesta eduskunnassa tällä viikolla kirjallisen kysymyksen vastuuministerille ja saman asian nostin esille Lahden kaupunginvaltuustossa maanantaina.

Antti Rinteen ja Sanna Marinin hallitukset nostivat Lahden MAL-yhteistyökaupunkien eli suurien joukkoon yhdessä Kuopion ja Jyväskylän kanssa. Se tarkoittaa uusia investointeja maankäyttöön, asumiseen ja liikenteeseen eli myös valtion tukea. Nyt uuden hallituksen kaupunkipolitiikan linjaukset eriarvoistavat ja pirstaloivat Suomen tilanteessa, jossa Suomen kasvu on tyrehtynyt ja kaikki mahdollinen tulisi tehdä Suomen sisäisen yhteistyön, uusien investointien ja työllisyyden eteen.

Orpon hallitus aivan oikein tunnistaa ja tunnustaa kaupunkipolitiikan merkityksen ja on huomioinut sinänsä tärkeät ja kannatettavat alue- ja kaupunkipoliittiset tavoitteet. Samaan aikaan hallitus kuitenkin pirstaloi kehittämistoimet osin epätarkoituksenmukaisella tavalla.
Läntisen sekä eteläisen Suomen ja geopoliittisesta tilanteesta johtuvien haasteiden kanssa painivan Itä-Suomen väliin ei pidä synnyttää kaupunkipoliittista tyhjiötä.

Itseasiassa hallituksen toimilla Suomeen syntyisi entistä sekavampi, pirstalaisempi ja monimutkaisempi kehittämisohjelmien viidakko, jossa erityisesti Kuopion, Jyväskylän ja Lahden yliopistokaupunkien roolia ei tunnisteta ja investointeja ei vauhditeta yksityiselle tai julkiselle sektorille. Tiivistettynä voi sanoa, että vahva kansallinen ja kansainvälinen osaaminen ei tule kokonaisuutena käyttöön ja samalla iso osa Suomen kasvupotentiaalista uhkaa jäädä käyttämättä.

Hallitus on luomassa kuuden ”suuren” kaupungin allianssi-mallilla kahden kerroksen Suomen. Suomi jaetaan voittajiin ja häviäjiin. Ajatelkaa jos vaikka urheilussa meillä olisi vain kuusi joukkuetta mestaruussarjassa? Ei olisi koko Suomen sarja eikä koko Suomi kehittyisi.
Päähallituspuolueilla eli kokoomuksella ja perussuomalaisilla on nyt näytön paikka, että tämä asia ei koskaan etene suunnitelmia pidemmälle.

Ville Skinnari

Syksy on alkanut meillä kaikilla sateen ja myrskyn merkeissä. Tänään perjantaina matkustan Jyväskylään SDP:n puoluekokoukseen. Ilmoitin jo keväällä, etten tavoittele puolueen puheenjohtajuutta tai varapuheenjohtajuutta. Aloitin puolueen johtotehtävissä Seinäjoen puoluekokouksesta 2014 ja varapuheenjohtajana olen toiminut vuodesta 2017. Olen siis saanut tehdä tiivistä yhteistyötä Antti Rinteen ja Sanna Marinin kanssa, mutta nyt vaihtuu puheenjohtaja ja samalla meistä aiemmista 2014 valituista ei enää ole ehdokkaana puolueen johtotehtäviin kuin minä. Olen ehdolla puoluevaltuuston puheenjohtajaksi, mikä on sekin merkittävä tehtävä.
Moni on kysynyt kesän aikana miksi Sannan Marin ei enää jatka tai miksi hän ei ole ollut enää julkisuudessa. Minä ymmärrän Sannaa täysin. Kuluneet vuodet olivat äärimmäisen rankkoja meille kaikille ja hänellä on täysi oikeus kääntää sivua ja mennä kohti uusia haasteita.

Suurimpana oppositiopuolueena meillä on tehtävänä kertoa suomalaisille vaihtoehdoista hallituksen politiikasta, mutta samalla suuri vastuu myös yhteistyön ja yhtenäisyyden luomiseksi tässä vastakkainasettelun Suomessa ja maailmassa.
Tällä viikolla aloitin uuden tehtävän Veikkauksen hallintoneuvoston puheenjohtajana. Rahapelimarkkinan murroksen keskellä tehtävä on äärimmäisen haastava, mutta samalla mielenkiintoinen.

Viime viikonlopun Triathlonin MM-kisat olivat Lahden näkyvyydelle menestys. Vaikka kotimaassa tapahtuma ei televisiossa tai mediassa muutenkaan saanut suurta näkyvyyttä, maailmalle viesti oli hyvä ja positiivinen.
Keskustelin ulkomailta Suomeen tulleiden järjestäjinä toimineiden työntekijöiden kanssa heidän jo lähdettyä kotimatkalle lentokentälle, ja he olivat positiivisesti yllättyneitä Suomesta ja Lahdesta. Esimerkiksi Yhdysvaltojen Coloradosta kotoisin oleva työntekijä sanoi, että ilmasto, puhtaus ja ihmisten ystävällisyys olivat asioita mitä hänelle jäi mieleen. Kiertue jatkui heillä suoraan Ranskan Nizzaan, missä vahvuudet ovat toki olemassa, mutta erilaisia.

Mutta Suomessa on nyt mustia pilviä ilmassa. Konkurssiuutisia on tullut ja tulee lisää. Rakennusala kaiken kaikkiaan on kriisissä. Uusia hankkeita ei synny ja työttömiä tulee. Valitettavasti. Tämä tulee näkymään myös Lahdessa. Nyt olisi äärimmäisen tärkeää, että kaupungeissa ja kunnissa synnytetään uusia hankkeita, kuten kouluja, päiväkoteja ja palveluasumista. Se tuo samalla työtä tuhansille suomalaisille ja sadoille lahtelaisille. Orpon hallitus ei ole tähän tilanteeseen vielä herännyt. Nyt on viimeinen hetki luoda elvytystä eli rahoitusmahdollisuudet uusille hankkeille. Jukka-talojen konkurssi kertoo karua kieltään koko Suomen tilanteesta.

Pelicans aloitti tällä viikolla CHL – kauden. Odotukset ovat korkealla. Kuuluisa kuudes kenttäpelaaja on lahtelainen yleisö. Kannattaa muistaa, että muuallakin Euroopassa osataan jääkiekkoa eli nyt kaikki kannustamaan Pelicansia myös CHL-otteluissa.

Ville Skinnari