Vuosi: 2019

Olen juuri saanut viettää kolme päivää ulkosaaristossa Utön karulla saarella. Kuljin paljon kallioilla, ihmettelin kaunista luontoa ja aavaa merta. Jumalan läsnäolo konkertisoitui kaikessa, uskomattoman kauniissa meressä ja kevääseen varovasti heräävässä luonnossa. Saari on myös tunnettu vaarallisista karikoistaan ja sinne haaksirikkoutuneista laivoista. Kauneus ja kärsimys ovat siellä jotenkin yhtäaikaisesti läsnä. Siellä oli hyvä pysähtyä hetkeksi rauhoittumaan ja mietiskelemään.

Jostain käsiin sattui kirjoitus siitä, ollako pitkäperjantai-ihminen vai pääsiäisihminen. Kiinnostava ja vähän omalaatuinen kysymys näin hiljaisen viikon alkuun. Kirjoituksessa kysyttiin Piispa Kaarlo Kallialalta juuri tuota kysymystä, ja hän sanoi, ettei siihen vastaaminen tuntunut yhtään yksinkertaiselta. Miten sinä vastaisit omasta puolestasi?

Pitkäperjantai-ihmisyyteen voisi kuulua alakulon mielenlaatua. Ja ennen kaikkea sitä, että kykenisi pysähtymään ristin eteen pohtimaan Kristuksen kärsimystä. Ja tulisi jotenkin kosketetuksi faktasta, että Ihmisen Pojan piti kärsiä ja kuolla meidän ihmisten takia. Pitkäperjantai-ihmisyyteen kuuluisi senkin kyselyä, miksi pahuuden ja väkivallan, vihan ja kärsimyksen piti Golgatalla leikkaantua Jumalan hyvyyteen ja rakkauteen niin suoraan ja puuduttamatta. Siksikö, että me puutuneet ja tunnottomat ihmiset emme vähemmästä hätkähdä?

Pitkäperjantai käy meitä kohti. Sen piti toteutua meidän tähtemme. Siitä ei voi kiemurrella irti. Ja kun ei voi, tarvitaan jotakin, joka vapauttaa, antaa tilaa hengittää, palauttaa itsekunnioituksen. Tarvitaan pääsemistä eli siis pääsiäistä.

Pääsiäisihmisyys puolestaan sisältäisi kykyä ymmärtää se, että on tullut lunastetuksi ja vapautetuksi, pitkäperjantai-ihmisyyden pimeydestä valoon siirretyksi Kristuksen ansiosta. Ja oppinut luottamaan siihen, että antaessaan saa, kadottaessaan löytää ja kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.

Piispa Kalliala totesi siinä kirjoituksessa lopuksi, ettei vastaaminen alun kysymykseen ole tärkeää. Niin minäkin ajattelin Utön kalliolilla, ei sillä ole niin väliä, ettei osaa vastata. Mutta molempia elementtejä tarvitaan.

Siunausta hiljaiseen viikkoosi!

Pastori
Kati Saukkonen

Kävelen kirkon keskikäytävää kohti alttaria. Jonotan pyhän yhteisen seurakunnan kanssa ehtoolliselle. Jeesuksen ruumis ja veri, minun puolestani annettu ja vuodatettu. Keskikäytävä kuin elämän tie, joka kuljettaa kohti taivaan kotia ja Jumalaa. Saarnatuoli omalla paikallaan. Kertomassa, että Jeesus Kristus istuu Jumalan, Isän, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella. Ikkunaa koristaa kirkkolaiva. Messu täynnä symboleja ja vuosisatoja ympäristönsä elämäntarinaa.

Tarina seuraa minua kirkon ovien ulkopuolelle. Uskonto on maassamme monen mielestä jokaisen oma ja henkilökohtainen asia, mutta täällä ateistienkin on joskus väitetty olevan luterilaisia ateisteja. Oma kulttuurimme on meille niin tuttua ja tavanomaista, että sen perinteitä ja piirteitä ei jokapäiväisessä elämässä tule ajatelleeksi.

Elämäämme säätelevät lait ja eettiset periaatteet, jotka on rakennettu kristinuskon perustuksille. Nauramme Fingerpori-sarjakuvan vitsille, jossa seikkailevat usein myös Jeesus tai Isä Jumala. Elämme aikaa jälkeen Kristuksen, 2019 jKr. Viikkorytmimme on kristinuskon muokkaama ja vuosittaiset vapaapäivämme sijoittuvat kristillisiin juhlapyhiin. Joulu, loppiainen tai pääsiäinen. Helluntai, helatorstai tai pyhäinpäivä.
Sanonnat apostolin kyydistä epäilevään Tuomakseen. Kotipihan salossa liehuva ristilippu. Presidentti Niinistö toivottamassa uuden vuoden puheen päätteeksi Jumalan siunausta.

Ympäristömme ja kulttuurimme kehittyy ja muovautuu ajassa, tarinat elävät. Mutta tänään minä, kristitty, odotan pääsiäistä.

Mira Vorne
Launeen seurakunta

Viimeiset neljä vuotta olen eduskunnan perustuslakivaliokunnan jäsenenä saanut tilaisuuden kuunnella Suomen parhaita sosiaali- ja terveysalan asiantuntijoita. Kaikki ovat yhteisesti hakeneet vastausta tärkeimpään kysymykseen eli miten suomalaista sosiaali- ja terveydenhuoltoa tulisi kehittää, ja miten palveluiden järjestämistä tulisi kehittää. Asiantuntijat näkevät tärkeänä lähipalveluiden merkityksen. Sosiaali- ja terveyskeskus on parhaimmillaan noin 20.000 – 30.000 ihmisen asukaspohjalla. SDP on sitoutunut kirjaaman seuraavalla hallituskaudella lakiin viikon hoitotakuun terveyskeskukseen pääsemiseksi sekä sen lisäksi toteuttamaan 0,7 hoitajamitoituksen. Tämä tulee tarkoittamaan, että myös Lahden ja Päijät-Hämeen tulee tätä noudattaa esimerkiksi lähipalveluita järjestettäessä. Valtion tehtävä on olla mukana rahoituksessa.

Kaikki ovat yhtä meiltä siitä, että Suomessa on yksi maailman parhaista järjestelmissä erikoissairaanhoidossa. Ongelma on peruspalveluissa ja se liittyy usein paikallisesti palveluiden resursointiin eli rahoitukseen. Tietojärjestelmissä Suomi on luonut sekavan kokonaisuuden, jonka parantaminen vaatii isoja muutoksia. Lisäksi lasten ja nuorten mielenterveyspaleluissa, kotihoidossa ja omaishoidossa ennaltaehkäisevissä palveluissa meillä on puutteita ja liian suuria alueellisia eroja. Lahti erottuu negatiivisesti kotihoidon tiukoilla kriteereillä sekä omaishoidon resursseilla. Valtion tukea (koko maakunnalle 1,79 miljoonaa euroa) ei ole kaupungilta korvamerkitty omaishoitoon – se menee jonnekin muualle. Olen usein muistuttanut siitä, että Suomi käyttää Pohjoismaista vähiten rahaa sosiaali – ja terveyspalveluihin. Lahden suurin ongelma on tulojen puute verrattuna kasvukeskuksiin, joissa työllisyys on maan keskitasoa tai edes lähellä sitä. Siksi Lahden työllisyys- ja elinkeinopolitiikka on valtakunnallisestikin seuraavan hallituksen katsottava erityisellä tarkkuudella. Nykyiset toimenpiteet eivät ole riittäviä.

Kaikki uudistaminen tulee tehdä tosiasioiden pohjalta. SOTE- palveluissa Lahden kaupungin palveluverkon uudistaminen on ajankohtaista tämän vuoden lopulla, kun ostopalvelusopimukset yksityisiltä palveluntuottajilta päättyvät. Palveluverkon järjestämisessä tulee katsoa kokonaisuutta huomioiden erityisesti se, missä Lahden väestönkasvu todella maantieteellisesti on. Etelä-Lahdessa on noin 30.000 asukasta. Lahden kaupunginsairaalaan (LKS) on investoitu ja siellä aloittaa mm. Lahden kaupungin kanssa yhdessä suunniteltu palvelutori. Koko kaupungin kaikki palvelut eivät kuitenkaan mahdu kaupunginsairaalaan eikä se olisi edes tarkoituksenmukaista. LKS:n lähes 50 miljoonan euron investointi tarkoittaa Hyvinvointiyhtymälle noin 6 miljoonan euron vuokrakuluja vuodessa. Asiaa on hyvä vertailla kuukausitasolla: LKS:n vuokra on 18,65 euroa m2/kk. Vertailun vuoksi todettakoon, että Ahtilan terveysaseman vuokra on 8,30 euroa m2/kk ja Launeen 1-vaiheen osalta 9,57 m2/kk ja 2-vaiheen 12,63 m2/kk

Lähipalveluiden oikea järjestäminen tarkoittaa, että palvelut ovat myös tarpeeksi lähellä ihmistä. Kysymys ei ole vain tilavuokrasta tai kiinteistön kokonaiskustannuksista, koska julkisen liikenteen ja liikkumisen ratkaisut maksavat myös. Kyse on siis kokonaisarviosta. Siksi Lahdenkin palveluiden järjestämisessä tulee käyttää järkeä eli rakentaa kokonaisuus ihmisten näkökulmasta. Etelä-Lahti on Lahden kasvukeskus ja siksi Eteläisen terveysaseman olemassaolo ja palvelut tulee jatkossakin turvata. Sama sääntö koskee luonnollisesti koulu- ja päiväkotipalveluita.

Ville Skinnari

Rippikoulussa tutustumme eri kertomuksiin Jeesuksesta. Kun kyselen nuorilta, mitä kertomuksia he muistavat entuudestaan, liki kaikki rippikoululaiset kertovat viidestä leivästä ja kahdesta kalasta. Kertomus on yksinkertainen ja vaikuttava. Siinä Jeesus tekee ihmeen arkisen elämän keskellä. Pienen lapsen vähäiset eväät ruokkivat kokonaisen kansanjoukon.

Kertomuksessa itseeni tekee vaikutuksen tuon pienen lapsen usko. Opetettuaan pitkän päivän Jeesus halusi myös ruokkia väkijoukon. Opetuslapset näkivät tilanteessa kuitenkin mahdottomuuksia, ei ollut tarpeeksi ruokaa eikä rahaakaan kaikkien ruokkimiseksi. Pieni poika uskoi voivansa auttaa ja toi Jeesukselle omat pienet eväänsä. Jeesus otti ne vastaan, siunasi ja niistä riitti kaikille. Tapahtui ihme.

Jeesus otti pienet eväät ja hänen käsissään se, mikä ihmisten silmissä oli liian pientä, olikin riittävää, jopa ylenpalttista. Ehkä siinä on jotain opittavaa meillekin. Jumalan käsissä meidän pienet tekomme voivat saada aikaan ihmeitä. Hymy voi sulattaa vihan, anteeksipyyntö voi luoda rauhan ja kuunteleminen voi pelastaa elämän. Pienet eväät, pienet asiat ovat Jumalan tapa toimia meidän keskellämme.

Maija-Reetta Katajisto
Launeen srk

Keskustelu liikenneinfrasta ja toteuttamiskelpoisista kehittämisvaihtoehdoista on tärkeää, mutta sitä olisi hyvä käydä faktapohjalta.

Raideliikenteen tulevaisuuden investoinnit ovat Suomen elinvoiman kannalta välttämättömiä. Tulevan hallituksen ja eduskunnan yksi päätehtävistä on rakentaa toteuttamiskelpoinen suunnitelma seuraavaksi 12 vuodeksi. Tätä mieltä SDP On ollut koko ajan: SDP haluaa parantaa ja kehittää nykyistä raideinfraa suunnitelmallisesti ja vaiheittain kaksiraiteiseksi, siten että 2030 – luvulla kaikki Suomen pääväylät eli runkoverkot ovat vähintään kaksiraiteisia. Tämä suunnitelma tulee tehdä parlamentaarisesti ja työ käynnistetään mahdollisimman pian.

Tämä on syytä kerrata siksi, että erityisesti Pirkanmaan ja Hämeen kokoomuslaiset kansanedustajat ovat jatkuvasti tahallaan väärinymmärtävät SDP:n tavoitteita. Siis samat henkilöt, jotka eivät pystyneet varmistamaan parlamentaarisesti sovittua perusväylänpidon 300 miljoonan euron rahoitusta vuodelle 2019. Onko sekin SDP:n syytä?

Tämän vaalikauden aikana esimerkiksi pääradan suunnittelutyö on saanut vain murusia sille tarvittavista varoista. Onko tämäkin SDP:n vika?

SDP on kannattanut uusien hankeyhtiöiden perustamista, mutta vastustanut Bernerin esittämää yhtiömallia. Bernerin esittämän hankeyhtiömallin rahoitus ei ole kestävällä pohjalla.

Bernerin mallin laskelmat lähtevät siitä, että lainaa ei koskaan lyhennetä, vaan siitä maksetaan vain korkoja koko elinkaaren ajan. Yhtiöllä olisi siis jatkuvasti 3,2 miljardin laina, josta se maksaa vain korkoja. Velka olisi sijoittajille ainakin alussa hyvä sijoituskohde, mutta samalla se olisi kalliimpaa kuin valtion ottama velka. LVM:n laskelmissa ei ole huomioitu poistoja. Lisäksi laskelmaa on kritisoitu siitä, että yhtiön tulot on arvioitu epärealistisen suuriksi sekä EU:n TEN-T-tuen että käyttäjiltä perittävien maksujen osalta.

Poistojen huomioimattomuus tarkoittaa sitä, että 2070-luvulla yhtiöllä on rapistunut infra ja miljardien velkataakka. Tällainen yhtiö ei ole elinkelpoinen. Tavalla tai toisella se kaatuisi lopulta julkisen vallan syliin näillä laskelmilla.

Luontevin malli hankeyhtiömalliksi olisi todennäköisesti valtion ja kuntien omistama yhtiö, joka suunnittelisi, rahoittaisi ja toteuttaisi hankkeen. Kuntien mukanaolo on perusteltua, jotta ne sitoutuvat hankkeisiin ja pääsevät alusta lähtien mukaan suunnitteluun. Toteuttamiskelpoinen yhtiömalli on löydettävissä ja se on seuraavan hallituksen yksi tärkeimmistä tehtävistä.

Ville Skinnari

Ave Maria, gratia plena. Tämä enkelin tervehdys kaikuu Marianpäivän evankeliumissa: ”Ole tervehditty, Maria, sinä armon saanut!” Enkeli Gabriel ilmoittaa Marialle, että hänestä tulee Vapahtajan äiti. ”Sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinä annat hänelle nimeksi Jeesus.” Tämän tapahtuman muistoksi vietämme Marian ilmestyspäivää yhdeksän kuukautta ennen joulua.

Marian ilmestyspäivä nostaa eteemme kysymyksen Jumalan valinnasta. Keitä Jumala kutsuu tai valitsee tehtäviinsä? Maria oli vasta nuori tyttönen. Hän ei ollut sieltä, missä tuntui olevan elämän keskus, vaan pikemminkin syrjäseudulta. Hän oli vaatimattomista oloista. Kuitenkin hänet Jumala valitsi Jeesuksen äidiksi. Maria enkelin lähdettyä alkaakin kiittää Jumalaa. Hän kiittää, ”sillä hän on luonut katseensa vähäiseen palvelijaansa.”

Kyse on Jumalan armosta. Maria sai Jumalan armon. Siksi enkelikin sanoi: ”sinä armon saanut.” Jumala armossaan valitsi Marian tehtäväänsä. Ei siihen tarvittu muita syitä, ansioita tai perusteita. Jumalan armo yllättää. Jumala ei katso ketään sopimattomaksi, kelvottomaksi, liian vähäiseksi, syntiseksi, huonoksi. Jumala kutsuu jokaista ja ehdoitta seuraansa ja hänen työhönsä.

Mikä meidän tehtävämme on Jumalan edessä? Suostuminen. Maria olisi hyvin voinut estellä. Syitä olisi ollut vaikka kuinka. Hänhän oli vielä niin nuori. Hän tuli köyhistä oloista. Häntä pelotti. Siksi hän kysyikin enkeliltä, kuinka tämä voisi olla mahdollista. Enkeli rohkaisi Mariaa ja sanoi vielä: ”Jumalalle ei mikään ole mahdotonta.” Jumala pitäisi Mariasta huolen ja johdattaisi asiat tahtonsa mukaan. Niin Maria saattoi sanoa: ”Minä olen Herran palvelijatar. Tapahtukoon minulle niin kuin sanoit.”

Kun luotamme Jumalan hyvään johdatukseen, uskallamme suostua hänen käytettäväkseen. Hänellä oli varattuna Marialle tehtävä. Ja hänellä on tehtävä ja paikka meille jokaiselle. Minä olen olemassa ja elän, koska Jumala on niin tahtonut. Ja hänellä on minua ja elämääni varten suunnitelmansa. Siksi on hyvä ja turvallista rukoilla: ”Tapahtukoon sinun tahtosi!”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Eduskuntavaaleihin on alle kuukausi ja jokainen puolue saa nyt aidosti tilaisuutensa esitellä oman ohjelmansa Suomen tulevaisuuden tekemiseen. Politiikan kvartaali ei saa olla enää vain seuraavat neljä vuotta. Pitää uskaltaa katsota rohkeasti pidemmälle tulevaisuuteen. Siksi tarvitsemme uudistuksia sosiaaliturvaan, perhevapaisiin ja investointeja koulutukseen.

Lyhyellä aikavälillä työllisyyskehitys riippu pitkälle suhdannekehityksestä ja pikavoittoja tuovia toimenpiteitä on vaikea löytää. Työllisyyskysymys on ennen kaikkea osaamiskysymys. Peruskoulu ei enää riitä pohjakoulutukseksi. Siksi toisen asteen (lukio ja ammatillinen koulutus) tekeminen aidosti maksuttomaksi on oikea tavoite. Perusasteen varassa olevien työllisyysaste on vain 40 prosenttia, kun toisen asteen suorittaneilla se on selvästi parempi eli yli 70 prosenttia ja korkea-asteen suorittaneilla yli 85 prosenttia. Talouspolitiikan arviointineuvoston mukaan oppivelvollisuuden pidennys on paras keino. Se nostaa koulutustasoa ja se maksaa itsensä takaisin parantuneen työllisyyden kautta.

Tarvitsemme myös tiiviimpää veropohjaa. SDP keräisi verotuloja ennen muuta tiivistämällä veropohjaa, jolloin veroprosentit voidaan pitää matalina. Veropohjien tiivistäminen tarkoittaa, että puututaan aggressiiviseen verosuunnitteluun ja veronkiertoon. SDP kohdistaisi myös lähdeveron verovapaiden yhteisöjen osingoille, jotta myös ulkomaisten rahastojen Suomesta kertyvät tulot olisivat verotuksen piirissä.

Veropohjan tiivistäminen mahdollistaisi sen, että pieni- ja keskituloisten ansiotulo-verotusta voidaan alentaa. SDP ei nimenomaisesti haluaisi korottaa kulutuksen tasaveroja, sillä ne kohdistuvat suhteellisesti enemmän pienituloisiin.
Veropohjaa tiivistämällä voidaan rahoittaa tarvittavat investoinnit esimerkiksi koulutukseen, hoivaan ja lasten hyvinvointiin. Näillä uudistuksilla luodaan pohja tulevaisuuden kasvulle ja hyvinvoinnille.

Väite, että SDP:n korottaisi yrittäjien verotusta, mikä haittaisi taloutta ei pidä paikkaansa. Myös yritykset hyötyvät, kun SDP investoisi yhteiskunnan kestävään kasvuun. Ne saavat koulutettua työvoimaa, toimivan infrastruktuurin ja yhteiskunta tukee niitä riskien kantamisessa muun muassa sosiaaliturvan muodossa. Pohjoismaissa vahva talous ja korkea työllisyys ovat perustuneet luottamukselle ja sille, että kaikki pidetään työelämässä mukana.

SDP tukisi kestävää yritystoimintaa ja maataloutta muun muassa kannustamalla arvonlisäverotuksella ja kotitalousvähennyksellä kestäviin valintoihin. Kannatamme arvonlisäverotuksen alarajan nostamista 30.000 euroon, mikä vähentää pienimpien yritysten verovelvoitteita. SDP on ehdottanut niin kutsutun yrittäjävähennyksen poistamista sekä osinkoverotuksen uudistamista, sillä ne ovat suosineet harvoja suurituloisia yrittäjiä ja sijoittajia. Esimerkiksi yrittäjävähennyksen 130 miljoonan euron verotuesta kaksi kolmasosaa on kohdistunut kahdelle suurituloisimmalle kymmenykselle. Sen sijaan SDP:n tukisi nimenomaan pieni- ja keskituloisia yrittäjiä alentamalla heidän tuloverotustaan. Myös palkansaajiin kohdistuvat veronalennukset helpottaisivat myös yritysten työvoiman saantia.

Ville Skinnari

Luovan talouden merkitys tunnustetaan ja uskon luovan talouden olevan yksi merkittävin tekijä tulevaisuuden työllistäjänä. Siksi haluan, että Lahteen syntyy luova kaupunkikeskus, joka vastaa tulevaisuuden haasteisiin yhdistämällä taiteen, kulttuurin ja kiertotalouden. Viimeisen kahden vuoden aikana Lahdessa on luotu toiminta-alusta ja ainutlaatuinen osaajayhteisö ja verkosto, joka koostuu koko kaupungin toimijoista yhteiskunnan eri alueilta. Hankkeen keskiössä on Sammonkatu 8:n tilat Lahdessa, joissa vaikutti vuoteen 2016 saakka valtakunnallisesti arvostettu Lahden Taideinstituutti. Talon toimintojen merkittävyys syntyy sen toimijoista. Tällä hetkellä tiloissa toimii Painovoima ry:n ja Lahden Taidegraafikoiden ylläpitämä monipuolinen grafiikan paja, paperipaja, musta-valkopimiö. Vuokralaisina tiloissa noin 25 taiteilijaa ja luovan alan toimijaa.

Taiteilijoiden lisäksi keskuksessa toimii yrityksiä, jotka tuottavat ja kehittävät muotoiluun, palvelumuotoiluun, kestäviin elämäntapoihin, uusiutuviin energiamuotoihin sekä muihin innovaatioihin perustuvia tuotteita ja palveluja. Lisäksi keskus tuottaa kestäviä ratkaisuja myös itse taiteen harjoittamiseen – muutos kohti pienempää materiaalijalanjälkeä koskee myös taidetta. Lahteen sopii erinomaisesti taiteilijavetoinen luovan toiminnan keskus, joka yhdistää taidetta, muotoilua, kiertotaloutta, kokemuksellista oppimista sekä yrittämistä ja mahdollistaa niiden käytännönläheisen kehittämisen, tutkimisen ja toteuttamisen sekä tietenkin kaupallistamisen. Kiertotalouden näkökulmasta keskuksessa voidaan testata ja kokeilla erilaisia materiaaleja ja tuotteita, yhteistyössä alan yritysten kanssa. Toimivien pajojen kautta toisaalta säilytetään ja pidetään yllä perinteistä taide- ja käsityötaitoa sekä siirretään hiljaista tietoa, toisaalta kehitetään uutta ja testataan (kiertotalous) materiaalien toimivuutta. Sammonkatu 8:n tulevaisuudesta en ole saanut varmaa tietoa, mutta varmaa on se, että sopivat tilat luovalle kaupunkikeskukselle pitää löytyä.

Ville Skinnari

Elämme tällä hetkellä paaston aikaa. Paaston yksi ajatus on herätellä meitä huomaamaan, miten minulla itselläni menee ja miten suhtaudun muihin ihmisiin. Ensi pyhänä vietetään toista paastonajan sunnuntaita, jonka aiheena ovat rukous ja usko. Olemme siis aivan kristillisen elämän ytimessä.

Eri kirkkokunnat saattavat olla uskosta hyvinkin eri mieltä. Jonkun mielestä usko pitää lähes itse saavuttaa, kun taas toiset katsovat, että vankka yhteys Jumalaan syntyy jo kasteen kautta. Sen sijaan rukous on sellainen asia, joka yhdistää uskovia. Me suomalaiset olemme ahkeria rukoilijoita. Monet sellaisetkin, jotka eivät kuulu kirkkoon, saattavat silti rukoilla. Kirkon tutkimuskeskuksen tekemän selvityksen mukaan rukoileminen kuuluu luontevaksi osaksi omaa elämää. Saattaa yllättää, että peräti neljäsosa suomalaisista rukoilee kerran päivässä, ja jopa kolmannes rukoilee vähintään viikoittain tai useammin. Olisi mielenkiintoista kuulla, minkälaisia tuntemuksia tämä herättää. Itse yllätyin, että rukoileminen on niin suosittua.

Rukoileminen kertoo jotakin hyvin perustavaa meistä ihmisistä. Emme varmastikaan osaa täysin selkeästi nimetä tai kuvata kenelle osoitamme rukouksemme. Mutta me luotamme siihen, että joku on kuulolla. Jeesus neuvoi rukoilemaan, jotta asiamme tulisi Jumalan tietoon. Rukoileminen kannattelee yhteyttä Jumalaan. Samalla se hoitaa meitä. Saamme toteuttaa uskonelämäämme rukouksessa.

Milloin sinä olet viimeksi rukoillut? Kannustan sinua tuomaan ajatuksesi, tuntemuksesi, huolesi ja kiitoksesi taivaallisen Isän tietoon.

Siunattua paastonaikaa.

Ville Hakulinen

Kun muutama vuosi sitten kiertelimme etsimässä uutta kotia, huomasin että monissa uusissa taloissa on karsittu väliseinien ja erillisten huoneiden määrää. Ehkäpä tänä päivänä ihmiset haluavat ennen kaikkea tilan ja avaruuden tuntua. Avaraa tilaa ei samalla lailla saa täytettyä kuvilla, kirjahyllyillä ja koriste-esineillä kuin kotia, jossa on paljon seiniä ja erillisiä huoneita.

Ylimääräisestä tavarasta luopuminen on trendi, joka kertoo, että on paljon sellaista mistä voi luopua. Avaran tilan tarvitseminen ympärille kertoo ehkä myös siitä, että moni asia täyttää mielen ja tasapainon säilyttämiseksi on tärkeää luoda tilan tuntua ympärille.

Tällä viikolla on alkanut paaston aika. Paasto tarkoittaa jostain luopumista, tilan raivaamista pään sisälle, jossain määrin myös yksinkertaisuuteen pyrkimistä. Suostuminen paastoon voi olla hyvä ja tarpeellinen pysähtyminen kaiken ylimääräisen keskellä. Toisinaan paasto voi olla myös vaikea matka tyhjyyden ja erämaan keskellä, kokemus tai tila johon tulee työnnetyksi ilman omaa halua.

Olipa paaston tai luopumisen taustalla millaiset syyt hyvänsä niin usein, kun viettää aikaa avaruuden äärellä alkaa tyhjästä ja hiljaisuudesta kasvamaan jotain uutta. Mistä sinä olisit valmis luopumaan paaston ajaksi? Ja mitä mahdollisesti uutta pääsisi versomaan, jos sille antaisi tilaa?

Siunattua paaston aikaa!

Hanna Suominen
kappalainen
Launeen seurakunta