Kevät on toisiaan seuraavien juhlien aikaa. Valmistujaiset, rippijuhlat ja häät osuvat vain harvojen kohdalle, mutta vappu, äitienpäivä ja helluntai ovat yhteisiä juhliamme. Tänä vuonna toukokuun helle on jo sinällään tuntunut juhlalta. Kaikki vihertää, kukkii, soi ja livertää. Luomakunta juhlii!
Sunnuntaina 27.5. klo 10 vietämme Launeen kirkossa yhteistä kevätjuhlaa. Messun musiikkina ovat suomalaiset kansanlaulut, joihin Anna-Mari Kaskinen on tehnyt koskettavat sanat. Laulamme yhdessä kolmen kuoron voimin. Tahdomme koko työntekijäporukalla kiittää seurakuntalaisia ja vastuunkantajia kuluneesta toimintakaudesta. Muistamme myös eläkkeelle jäävää varhaiskasvatuksen ohjaajaa Lilja Stenholmia. Siunaamme kesän rippileirien isoset tehtäväänsä. Messun jälkeen jatkamme yhdessäoloa kuuman grillin, nuotion ja kahvipöydän ääressä. Onnenpyörästä jokainen saa tuliaisia kotiin. Tule siis mukaan, näihin juhliin kutsutaan kaikkia!
Isojen yhteisten juhlien lisäksi haastan meitä etsimään pieniä juhlanaiheita arjesta. Jumala on antanut meille lahjojaan. Hän pitää meitä elossa. Hän on kanssamme ilossa ja murheessa, kaikkina päivinä. Jumala ei vain ole vierellä, vaan hän myös hoitaa anteeksiannolla ja rakkaudella. Taize-laulussa lauletaan: ”Jeesus Kristus on juhlariemu, voima, virvoitus…” Uskossa on juhlan aihetta väsyneelle, epäonnistuneelle ihmiselle yhtä lailla kuin onnelliselle, elämästä iloitsevalle. Armo on joka aamu uusi.
Riitta Särkiö
Viime päivinä on keskusteltu laajalti julkisuudessa Lahden huumeongelmasta. Ensi tiistaina tapaamme sisäministeri Kai Mykkäsen kanssa Helsingissä Lahden kaupungin ja Hyvinvointiyhtymän edustajat, jossa ongelmien lisäksi haemme konkreettisia ratkaisuja. Lahti ei ole ongelmansa kanssa yksin, vaan tämä on koko Suomen asia.
Lahden ja koko Suomen huumeongelman taustalla on monta syytä. Nuorten syrjäytyminen ja näköalattomuus on lisääntynyt. Työttömyys tai opiskelupaikan puute – huoli ja epävarmuus omasta elämästä on monen kohdalla totta. Koko elämä ja arki on enemmän tai vähemmän palasina. Huumeiden käyttö lisääntyy todella huolestuttavaa vauhtia ja yksi ongelmakenttä on lasten ja nuorten päihdehuolto. Hoitoonohjauksessa on edelleen haasteita. Liian usein perheet ja myös ammattilaiset kertovat, että nuoren päihdeongelmaan ei suhtauduta riittävän vakavasti. Valvontaa tai sen puutetta voi ja pitää kehittää. Poliisi tarvitsee uusia tapoja ja resurseja. Valvonnan on mentävä sinne minne nuoretkin ovat eli nettiin ja sosiaaliseen mediaan. Siellä ovat myös rikolliset.
Uutisista saamme lukea, että perinteiset rattijuopot ovat vaihtuneet huumekuskeiksi. Amfetamiinia jäi viime vuonna Hämeen poliisin haaviin kuusi kiloa, vuotta aiemmin noin kolme kiloa. Poliisipäällikön mukaan määrät ovat melko suuria. Lahdessa on päihdetyötä tekevien arvioiden mukaan jopa tuhat huumeiden ongelmakäyttäjää. Ongelmakäyttäjistä läheskään kaikilla ei ole riippuvuutta, mutta silti luku on aivan liian suuri. Kustannuksia syntyy, kun sama ihminen on jatkuvassa hoitokierteessä. Ihmisen ongelmien ennaltaehkäisystä puhutaan paljon, mutta tosiasiassa kehitys on kulkenut juuri toiseen suuntaan. Matalan kynnyksen palveluista on leikattu. Uudistuksia on tehty organisaatiot edellä. Asiakas ei ole ollut keskiössä.
Pelkkä laastari ei riitä ongelmien korjaamiseen, vaan tarvitaan uusia työkaluja ja vanhojen hyvienkin toimintamallien tehostamista. Sisäministerille olennainen kysymys on miten poliisien uusia toimintamalleja voidaan luoda ja toteuttaa? Tällä tarkoitan esimerkiksi valeostojen lisäämistä nettimaailmassa ja asiallista ja riittävää valvontaa.
Lasten ja nuorten päihdehuollon parantaminen on Hyvinvointiyhtymän ja kaupunginkin asia. Ja miten kannustamme päihderiippuvuudesta selviytynyttä aktiiviseksi yhteiskunnan jäseneksi ja mukaan työelämään? Lahdessa tehdään kouluissa hyvää valistustyötä.
Ville Skinnari
Helteinen toukokuu tarkoittaa toivottavasti pitkää ja kuumaa kesää. Mahtavaa, kun uimavedet lämpenee ja kesä on täällä. Lapset odottavat jo kuumeisesti kesäloman alkua. Isänä odotan myös kevään todistuksia, koska paljon on yläasteikäiset pojat numeroitaan luvanneet parantaa.
Vaikka säät viilenisivät, niin eduskunnan kesästä on tulossa joka tapauksessa kuuma. Sitä se on jo nyt. Perustuslakiavaliokunnassa teemme pitkää päivää saadaksemme lausunnon valinnanvapauslainsäädännöstä eteenpäin mietintövaliokunnalle eli sosiaali – ja terveysvaliokunnalle. Aika näyttää, koska olemme valmiita viemään suurta maakunta – ja SOTE kokonaisuutta äänestykseen saakka istuntosaliin. Juhannuksena olemme viisaampia.
Omassa työssäni sosiaali – ja terveysasiat ovat keskiössä eduskunnan lisäksi myös Lahdessa. Hyvinvointiyhtymän haastellinen taloustilanne edellyttää nyt tiivistä yhteistyötä omistajakuntien kanssa todellisten ratkaisujen löytämiseksi erityisesti vuoden 2019 rahoitukselle. Kotihoitoon, lasten ja nuorten hyvinvointiin sekä perusterveydenhuoltoon pitää löytää parannusta – samaan aikaan tulee toimintoja tehostaa usealla miljoonalla. Yhtälö on erittäin vaikea, mutta edelleen mahdollinen.
Viime viikkoina on puhuttu paljon eläkeköyhyydestä. SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne esitti, että pieniä takuu- ja kansaneläkkeitä tulisi pitkällä aikavälillä nostaa sadalla eurolla. SDP:llä oli jo vuoden 2018 vaihtoehtobudjetissa esitys, että pieniä eläkkeitä nostetaan 30 eurolla. Se olisi ollut ensimmäinen askel oikeaan suuntaan. Valitettavasti hallitus ei ole ollut valmis edistämään asiaa. Suomessa on noin 180 000 eläkeläistä, joilla on todella pieni alle 1200 euron kuukausieläke. THL:n uuden tutkimuksen mukaan enemmän kuin joka kymmenes pienituloinen eläkeläinen jättää käymättä lääkärissä rahapulan takia. Pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa kenenkään ei pitäisi joutua valitsemaan ruuan ja lääkkeiden välillä – nyt näin kuitenkin on. Siksi tilanteeseen on puututtava mahdollisimman pian.
THL:n tutkimus osoittaa myös, että pienituloisten eläkeläisten tuloista jopa 40 prosenttia menee sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuihin, lääkemaksuihin ja matkojen omavastuuosuuksiin. Silloin ei jää paljoa rahaa asumiseen ja ruokaan, harrastuksista puhumattakaan. Korkeat asiakasmaksut ovat monelle syy olla menemättä lääkäriin.
Samaan aikaan tiedämme, että liikunnan tukeminen on kuin laittaisi rahaa pankkiin. Valtioneuvoston uuden selvityksen mukaan vanhustenhoidosta voitaisiin säästää jopa 150 miljoonaa euroa vuositasolla, jos ihmiset liikkuisivat enemmän. Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen merkitystä ei tule aliarvioida sote-uudistuksessa, sillä on nähtävissä, että ennaltaehkäisevä työ maksaa itsensä moninkertaisesti takaisin.
Pitkä ja kuuma kesä toivottavasti saa meidät kaikki toivottavasti liikkumaan – jokainen omalla tavalla ja omalla tasolla.
Ville Skinnari
Sunnuntaina vietämme helluntaita. Helluntai on Pyhän Hengen juhla ja seurakunnan syntymäpäivä. Ei ole seurakuntaa eikä hengellistä elämää ilman Jumalan antamaa Pyhää Henkeä. Helluntain raamatuntekstit puhuvatkin Pyhästä Hengestä lupauksena ja lahjana. Hän auttaa meitä uskomaan Jumalaan, hän synnyttää ja vahvistaa uskon. Hänet on lähetetty meille puolustajaksi, auttajaksi ja lohduttajaksi. Tässä Hengessä Kristus on kirkossaan jatkuvasti läsnä. Pyhä Henki liittää maailman kaikki kristityt Kristuksen kirkkoon, yhteen Herraan ja yhteen uskoon.
Sanonta ”väkeä on kuin helluntain epistolassa” liittyy ensimmäisen helluntain tapahtumiin. Uuden testamentin tekstissä Apostolien teoissa kerrotaan siitä kuinka opetuslapset saarnasivat. Kuulijoita on paljon. Heitä ole eri kansoista ja maista. He puhuivat eri kieliä. Kuitenkin Pyhän Hengen vaikutuksesta he ymmärsivät saarnatun sanan ja ottivat sen vastaan. Pyhä Henki synnytti uskon ja niin tuona helluntaina Jeesukseen uskoviksi tuli 3000 ihmistä. Tuon ihmeen vaikutuksesta syntyi seurakunta.
Kun vietämme helluntaita, saamme rukoilla Jumalan Pyhän Hengen uudistavaa työtä elämäämme ja seurakuntaamme. Hän antaa uskon. Hän rohkaisee ja lohduttaa. Hän vaikuttaa hyviä hedelmiä.
”Tule Pyhä Henki tänne, laskeudu taivaasta alas meidän sydämissämme Kristusta kirkastamaan. Tule köyhäin apu, tule lahjain antaja, tule sielun kirkkaus, sinä paras lohduttaja, sielun hyvä vieras ja suloinen lämpö.”
Heikki Pelkonen
Jokaisella meistä on äiti. Sydämessä on äidin paikka silläkin, jonka äiti on kuollut tai alun perin tuntematon. Sydämen täyttävät muistot, kiitos, kaipaus tai joskus haavekuva siitä, millainen äiti olisi voinut olla.
Ensi sunnuntai on lämpimien halausten, iloisten kahvihetkien ja kukkakimppujen päivä, joskus myös kaipauksen tai surujen sunnuntai. Äitiydessä ja vanhemmuudessa on haasteensa. Silti parhaimmillaan äitiys on ihana Jumalan lahja ja mahdollisuus kokea suurta hellyyttä, rakkautta, elämän tarkoituksellisuutta.
Usein äitienpäivä vie kohtaamaan lapsuusmuistoja ja kasvuvuosia. Ehkä päivä aiheuttaa kyselyä omassa mielessä siitä, mitä eväitä on kotoa saatu, mitä jääty vaille? Millaista vanhemmuutta haluaa välittää itse eteenpäin? Mutta myös pohdintaa siitä, mikä on ollut ihanaa ja eteenpäin kantavaa – kiitos äideille!
Vuonna 2018 äitienpäivää vietetään erilaisessa Suomessa kuin vuonna 1918. Sata vuotta sitten elettiin sisällissodan jälkiselvittelyjen aikaa Lahdessa, elettiin myös suurta elintarvikepulan aikaa. Vanhempana oleminen silloin oli varmasti haastavaa ja pelottavaa. Onneksi sadassa vuodessa Suomesta on tullut sellainen maa, jota luonnehditaan lapsille yhdeksi maailman turvallisimmaksi maaksi. Suomi on tänään äideillekin hyvä maa, vaikka vielä on parannettavaakin.
Me sanomme Jumalaa Isäksi. Yhtä hyvin voisimme sanoa, että Jumala on äiti. Profeetta Jesaja kertoo Jumalasta: ”Niin kuin äiti lohduttaa lastaan, niin minä teitä lohdutan.” Äidit ovat hoitaneet ja rakastaneet parhaan kykynsä mukaan. Monen äiti on siunannut lastensa elämää, muistanut rukouksin. Turvallista on ajatella, että niin kuin ihmisellä on ollut tai on äiti, jokaisella meillä on Isä taivaassa. Hän antaa Pyhän Hengen, auttajan ja lohduttajan elämän turvaksi ja voimaksi. Elämän jokaiseen päivään ja jokaiseen hetkeen.
Siunausta äitienpäivääsi!
pastori Kati Saukkonen
Hennalassa on puhuttu tällä viikolla tärkeistä asioista. Mitä Suomessa tapahtui vuonna 1918 ja miksi? Torstaina järjestetyssä pääjuhlassa pidin SDP:n puheenvuoron puolueen varapuheenjohtajana. Keskiviikkona toimin juhlaseminaarissa puheenjohtajana. Aiheena olivat Tampereen tapahtumat ja punaisten tie Hennalaan. Kansanedustaja Erkki Tuomiojan isännöimässä seminaarissa torstaina haettiin vastauksia tutkijoiden kanssa tärkeisiin kysymyksiin. Miksi tartuttiin aseisiin talvella 1918? Mikä oli sodan trauma ja miten syntyi sovinto?
1918 Suomi oli vielä luokkayhteiskunta, jossa varakkaiden ja köyhien välinen kuilu oli syvä. Venäjän tilanne lokakuun vallankumouksen jälkeen loi ilmapiirin, jossa Suomen väkivaltainen kumous tuntui käyttökelpoiselta ratkaisulta. Suomen tilanne oli erilainen kuin Venäjän. Suomeen oli 1906 saatu Euroopan ehkä edistyksellisin perustuslaki, johon kuului mm. myös naisten äänioikeus. Tämä oli yksi syy siihen, että punaisten rivit hajaantuivat vallankumouksellisiin ja niihin jotka eivät hyväksyneet kumouspyrkimystä.
SDP:n johtoon sisällissodan jälkeen noussut Väinö Tanner tuomitsi kapinan ja katsoi SDP:n harhautuneen länsimaisen työväenliikkeen tieltä. Sosiaalidemokratia oli tullut Suomeen Saksasta Ruotsin kautta. Tanner ryhtyi ohjaamaan SDP:tä parlamentaarisen vaikuttamisen tielle. Samalla SDP sanoutui selkeästi irti väkivallasta uudestisyntymiskokouksessaan syksyllä 1918.
Sisällissodan jälkeen SDP:ssä käytiin itsekriittistä keskustelua siitä, miten vallankumouksen tielle päädyttiin. Sisällissodasta on tehty runsaasti tutkimusta ja sitä on käsitelty myös kulttuurissa laajasti. Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla toi viimeistään sisällissodan teemat esiin koko kansalle. Vuosien kuluessa on nähty erilaisia sovinnon eleitä – esimerkiksi evankelisluterilaisen kirkon taholta.
Parlamentaarinen kehitys on jatkunut edelleen uudellakin vuosituhannella. Valtioneuvoston eli hallituksen tulee nauttia kansan valitsemien valtiopäiväedustajien eli eduskunnan luottamusta.
Tärkeintä nyt on, että 100-vuotismuisteloissa keskitytään tasapuoliseen arviointiin eri osapuolten ja tapahtumien todellisesta luonteesta. Sekä punaiset että valkoiset tekivät anteeksi antamattomia julmuuksia. Punaisten uhrien muiston kunnioittamisen ohella, meidän pitää kuitenkin muistaa myös valkoisia uhreja sekä täysin sivullisten kärsimyksiä. Sodassa kaikki kärsivät.
Sisällissodan muisteloiden paras lahja olisi viesti siitä, että Suomen nykyistä yhteiskuntaa rakennetaan oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti, erityisesti heikommassa asemassa olevia ja vähävaraisia tukien. Yhtenäinen ja eheä yhteiskunta on paras tae sille, että voimme jatkaa yhtenäisesti ja toisiamme kunnioittaen eteenpäin.
Miltä Suomi näyttää nyt 100 vuotta myöhemmin? Suomi on nyt pitkästä taantumasta huolimatta rikkaampi kuin koskaan. En ole yksin sen mielipiteen kanssa, että ihmisten eriarvoistuminen on nykyisen Suomen suurin turvallisuusuhka. Siksi perustuslain henkeä yhdenvertaisuudesta, riittävästä toimeentulosta ja sosiaali – ja terveyspalveluiden riittävästä saatavuudesta sekä tasa-arvosta pitää uskaltaa myös käytännössä toteuttaa. Meidän sukupolven pitää toimia rohkeasti näiden päämäärien ja periaatteiden puolesta.
Ville Skinnari
Ensi sunnuntaina vietetään rukoussunnuntaita. Pyhäpäivän tekstit kutsuvat kirkkoihin kiittämään rukouksen mahdollisuudesta sekä muistamaan kärsiviä, sairaita ja uupuneita rukouksin. Seurakunta tuo oikeastaan kaikkia seurakuntalaisia Jumalan eteen esirukouksessa jokaisena sunnuntaina.
Rukous on ennen kaikkea yhteyden ilmaisu. Luotamme siihen, että rukouksellamme on vastaanottaja. Rukous on kristitylle kuin hengittämistä. Joka hengittää, se elää. Jos lakkaamme hengittämästä, emme enää eläkään. Rukous kertoo uskonelämän toimivuudesta. On luonnollista, että luotu kaipaa yhteyttä luojaansa. Rukoussunnuntai kutsuu jokaista toivon näköalaan. Rukous avaa näkyvään maailmaan Jumalan todellisuuden, rukouksessa katsellaan korkeammalta. Rukouksen voimasta näemme toivoa sielläkin, minkä suhteen olemme toivottomia.
Rukoileminen on Kirkon tutkimuskeskuksen galluppien mukaan suosittua kansan keskuudessa. Suomalainen erityispiirre on, että pidämme rukoilemisen yksityisasiana. Siitä mitä kerromme Jumalalle, ei muiden ole tarvetta kuulla. Keski-Euroopassa rukoileminen saattaa olla julkisempaa. Se voi luoda yhteyttä toisiin. Ennen kaikkea on tärkeää rukoilla niin, mikä itsestä tuntuu hyvältä. Jeesuskin mainitsee, että on rukoiltava nöyrästi ilman, että tekee siitä ulkokultaista toimitusta.
Olisiko tänä sunnuntaina hyvä tulla kirkkoon ja rukoilla? Tai milloin olet itse viimeksi huokaissut Jumalan puoleen? Raamattu tahtoo meitä asiassa tukea: ”Vanhurskaan rukous on voimallinen ja saa paljon aikaan.”
Siunattua kevättä!
Ville Hakulinen
Vappuna oli hyvä tilaisuus puhua Suomesta ja tulevaisuudesta. Vähän yli 100-vuotias Suomi on ollut vaikeuksista huolimatta kansainvälinen menestystarina. Suomen taloudella menee nyt paremmin, mutta saavutettu kasvu ei kuulu kaikille. Liian moni pienituloinen ikäihminen joutuu rahapulassa valitsemaan ruoan ja lääkkeiden väliltä. Nuorten syrjäytyminen, päihde – ja mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet. Erityisesti huumeiden käyttö on lisääntynyt huomattavasti. Syyt ovat syvällä eikä tilanteen korjaamiseen riitä vain hallinnolliset uudistukset. Tarvitaan uudenlaista otetta johtamiseen, mutta samalla myös toisista välittämiseen. Sitä vastuuta ei voi ulkoistaa tai kilpailuttaa.
Suomi tarvitsee fiksuja uudistuksia ja tarvittavat uudistukset pitää viedä maaliin. Seuraava hallitus joutuukin vuonna 2019 kovan paikan eteen, koska sen pitää tehdä ne uudistukset, jotka tältä hallitukselta on jäänyt tekemättä. Suomeen tarvitaan nykyajan haasteisiin vastaava sosiaaliturvauudistus, naisten työllisyyttä ja palkkoja parantava perhevapaauudistus, koulutustasoa ja nuorten asemaa edistävä oppivelvollisuusuudistus, mahdollisuuksien tasa-arvon takaava varhaiskasvatusuudistus sekä työllisyyttä ja yrittäjyyttä tukeva verouudistus. SOTE – ja maakuntauudistus ei ole fiksu uudistus, jos se toteutetaan hallituksen nyt esittämältä pohjalta. Se mikä toimii ei kannata rikkoa. Jotkut sen tuomista virheistä tulevat olemaan peruuttamattomia. Onneksi paljon voidaan korvata seuraavien eduskuntavaalien jälkeen.
Talouden isossa kuvassa kysymys kuuluu, miten kestävällä pohjalla Suomen kasvu on ja mikä on Suomen kasvaneen viennin todellinen jalostusarvon aste? Tosiasiassa olemme palanneet noin 20 vuotta taaksepäin viennin jalostusarvossa. Samaan aikaan Suomen T&K panostukset ovat viime vuosina laskeneet merkittävästi niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Meidän pitää entistä tarkemmin pohtia onko maakunnan elinkeinopolitiikka päivitetty 2000–luvulle? Miksi muut maakunnat menestyvät ja me emme? Tässäkin avainsanat ovat osaaminen sekä yhteistyö – yhteistyö julkisen ja yksityisen sektorin kanssa sekä yhteistyö yliopiston ja koulutus-organisaatioiden kanssa. Osaako esimerkiksi Lahti hyödyntää uuden yliopiston, siten että se näkyy jatkossa työpaikkojen ja osaamisen kasvussa?
Pienen maan elinkeinopolitiikan ytimessä ei voi olla muuta muin osaamisen kehittäminen. Siksi koulutuksesta leikkaaminen oli sellainen harhalaukaus, josta joudumme hiihtämään vielä lukuisia sakkokierroksia ennen kuin voimme palata maailman huipulle.
Ville Skinnari
Raamatussa neuvotaan meitä rakastamaan teoin ja totuudessa, ei sanoin ja puheessa (1. Joh. 3:18). Ovatkohan suomalaiset ainakin ennen vanhaan ottaneet erityisen tarkasti vaarin tuosta neuvon loppuosasta? Näillä lakeuksilla ja mäennyppylöillä ei ole liiemmälti sanottu: rakastan sinua. Täällä ei ole perinteisesti puhuttu rakkaudesta. Onhan ”rakkaus” sanana meille tosi arvokas, vakava. Englantia puhuvilta onnistuu rakkaudentunnustuksen sanominen kuin ohi mennen: I love you.
Minusta sanat ovat tärkeitä. On hyvä opetella kertomaan rakkaille, että he ovat rakkaita. On kiva lisätä viestiin sydän ja kuiskata vielä illalla: hyvää yötä, rakas.
Mutta vielä tärkeämpää on olla sanojensa mittainen ja rakastaa teoin ja totuudessa. Totinen rakkaus on huolenpitoa, omasta luopumista toisen takia, jaksamista, venymistä. Samalla se on toivon mukaan myös iloista rakkautta: keskinäistä auttamista, ilon ja huumorin jakamista, vastavuoroisuutta.
Lähimmäisen rakastaminen on tärkeä käsky, mutta yhtä tärkeää on usko ja rakkaus Jumalaan. Kaikkein tärkeintä on luottaa Jumalan rakkauteen, joka on ollut olemassa ennen kaikkea muuta. ”Siinä on rakkaus – ei siinä, että me olemme rakastaneet Jumalaa, vaan siinä, että hän on rakastanut meitä ja lähettänyt Poikansa meidän syntiemme sovitukseksi. Rakkaat ystävät! Kun Jumala on meitä näin rakastanut, tulee meidänkin rakastaa toisiamme.” (1 Joh. 4:10–11)
Jeesuksen rakkaus ei jäänyt sanojen tasolle. Hänen koko elämänsä oli ihmisten rakastamista, ristille asti. Hänen rakkaudentyönsä antaa lujan pohjan elämäämme: armon rakkaudettomille ihmisille ja samalla voiman kilvoitella rakkauden totisessa, iloisessa tehtävässä.
Riitta Särkiö
Viime aikoina on keskusteltu paljon lasten hyvinvoinnista. Lapsiasiavaltuutettu julkaisi jokin aika sitten raportin, jossa todetaan, että lasten ja perheiden hyvinvointi on heikentynyt. Tämän hallituksen toimesta lasten subjektiivista päivähoito-oikeutta rajattiin 20 tuntiin viikossa ja lapsiryhmiä suurennettiin. Varhaiskasvatuksen arki on muuttunut päivittäiseksi selviytymistaisteluksi. Tuoreesta tutkimuksesta ilmenee, että ammattilaiset ovat uupuneita ja yhä useampi harkitsee alan vaihtoa.
Varhaiskasvatukseen panostaminen on yksi kustannustehokkaimmista keinoista parantaa lasten tulevaisuusnäkymiä. OECD:n mukaan jokainen varhaiskasvatukseen sijoitettu euro maksaa itsensä takaisin seitsenkertaisesti. Lasten hyvinvointiin panostaminen on sekä inhimillisesti että taloudellisesti kannattavaa. Meidän lainsäätäjien tulee aina varmistaa, että lasten etu toteutuu.
Nyt kuitenkin näyttää siltä, että hallituksen valmistelema uusi varhaiskasvatuslaki ei ole lasten edun mukainen. Lakiluonnoksessa korostetaan lapsen edun ensisijaisuutta, mutta subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista ei poisteta, eikä lapsiryhmiä pienennetä. Alan ammattilaisten mukaan suurimmat ongelmat varhaiskasvatuksessa koskevat juuri ryhmäkokoja, jotka ovat muuttuneet entistäkin suuremmiksi osa-aikaisten lasten määrän kasvaessa.
Osallistuin eilen kuuden ammattiliiton (Tehy, SLaL, JHL, Jyty, SuPer ja Talentia) mielenosoitukseen uutta varhaiskasvatuslakia vastaan. Kuulin tilaisuudessa alan ammattilaisten puheenvuoroja varhaiskasvatuksen arjesta. Erityisen tärkeänä pidettiin sitä, että varhaiskasvatuksessa työskentelee ihmisiä eri ammattikunnista (lastenhoitajia, sosionomeja ja lastentarhanopettajia). Moniammatillinen yhteistyö on yksi laadukkaan varhaiskasvatuksen peruskivistä. Liittojohtajat olivat huolissaan tämän moniammatillisen yhteistyön murentamisesta.
Jokaisella lapsella tulee perhetaustasta riippumatta olla subjektiivinen oikeus päivähoitoon. Ryhmäkoot tulee palauttaa takaisin vähintään nykyistä edeltävään tasoon. Lisäksi ehdotamme, että pienille koululaisille (1. ja 2. luokat) tulisi taata vuorohoitopaikka myös koulun aloituksen jälkeen, mikäli lapsen ilta- ja yöaikaista huolenpitoa ei voida taata muulla tavoin. Lapsen etu on laitettava etusijalle ja toivottavasti aurinko paistaa varhaiskasvatukseen vielä eduskuntakäsittelyn jälkeen.
Valmistaudumme 28.4. lauantaina vappuun isäni muistonäyttelyn yhteydessä Malskin kulttuuri – ja taidekeskuksessa järjestettävillä ”wappuetkoilla” klo 16 – 20. Tilaisuuteen on vapaa pääsy. Vappupäivänä 1.5. olen puhumassa Orimattilassa ja Pornaisissa, mutta kyllä iltapäivällä Lahdenkin torilla tavataan!
Ville Skinnari
