Vuosi: 2018

Tämän kutsun Jeesus esitti ihan tavallisille kalastajille Galileanjärven rannalla. Siellä olivat Simon ja Andreas, kaksi veljestä, jotka olivat jo tehneet pitkän päivän. Aurinko alkoi paahtaa kuumasti, saalista oli tullut ihan mukavasti. Kohta olisi aika selvittää verkot ja lähteä päivälevolle.

Jo kaukaa veljekset näkevät Jeesuksen tulevan rannalle. Hänen tuloaan ei voi olla huomaamatta, sillä Jeesuksen ympärillä on iso joukko ihmisiä: lapsia, naisia, miehiä, muutama vanhuskin. ”Mikä mies tuo Jeesus oikein on”, miettii Simon mielessään, ”kun niin moni on lähtenyt hänen matkaansa.” Andreaksen mielessä käyvät monet huhupuheet ihmeellisistä tapahtumista, joita hänen korviinsa on kantautunut: ”Tuo mies on tehnyt ihmeellisiä tekoja – ja puhuu Jumalan rakkaudesta tavalla, jota täällä ei ole ennen kuultu.”

Päästyään rantaviivalle Jeesus sanoo veljeksille: ”Rauha teille. Lähtekää minun mukaani! Minä teen teistä ihmisten kalastajia!”

Mitä miettii Simon? ”Tässä olisi oiva tilaisuus päästä pois tästä pienestä kylästä ja haisevien kalaverkkojen äärestä. Jotakin erityistä tuossa miehessä täytyy olla – taidanpa lähteä matkaan, seikkailu odottaa!” Andreaksen mielessä käyvät jo vanhoiksi tulleet isä ja äiti: ”Miten heille käy, jos lähden tuon miehen mukaan? Haluan kuulla lisää siitä, mistä itseään Jumalan Pojaksi kutsuva Jeesus puhuu. Ja onhan täällä kotikylässä vielä sisko, joka voi pitää huolta vanhemmistamme.”

Kutsu on vastustamaton – ja niin veljekset lähtevät Jeesuksen matkaan. Pian siihen liittyy joukko muitakin kutsuttuja, kahdentoista lähimmän ryhmä. Nuo kaksitoista apostolia, Jeesuksen kaveria, opetuslasta, lähettilästä, julistajaa ja jalankulkijaa, lähetettiin kulkemaan paitsi Jeesuksen myös toisten ihmisten rinnalla. Julistamaan Jumalan rakkautta paitsi sanoissa myös teoissa.

Tähän samaan tehtävään myös meidät kaikki on kutsuttu. Ja tähän tehtävään Jumala antaa voiman ja ilon, kuten profeetta Jesaja julistaa (Jes. 52: 7):

”Kuinka ihanat ovat vuorilla
ilosanoman tuojan askelet!
Hän ilmoittaa rauhan tulon,
tuo suuren ilosanoman.”

Pauliina Hatakka

Politiikassa kaikki on joskus mahdollista. Sipilän ja Orpon johtama hallitus on ajautunut eriskummalliseen ja omituiseen tilanteeseen, jossa nyt kovalla kädellä mitataan keskinäistä keskustan ja kokoomuksen keskinäistä luottamusta. Vuoden 2015 marraskuisesta hymysuin tehdystä lehmänkaupasta eli valinnanvapaus kokoomukselle ja maakuntamalli keskustalle on tullut taakka, joka uhkaa kaataa koko hallituksen.

Eduskunnassa on käynyt jo pitkään selväksi, että kokoomus on halunnut viivyttää maakuntavaalien ajankohtaa. Keskusta taas on halunnut kiirehtiä. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan työn paljous on tullut muka yllätyksenä. Se ei ollut yllätys meille, jotka olimme perustuslakivaliokunnassa kirjoittamassa lausuntoa, jossa edellytimme valinnanvapauteen perustuslain vaatimuksien edellyttämiä korjauksia. Ja niitä oli paljon. Suomen historian suurinta uudistusta ei voi tehdä hätäillen. Kokoomus ei halua myöntää, että heidän ehdoillaan toteuttava valinnanvapaus maksaa Suomelle tulevaisuudessa miljardeja, koska rahat ohjautuvat yksityisille terveyspalveluyrityksille eli kokoomuslaisten kavereille. Keskusta on panttivankina, vaikka näyttää siltä, että suurin osa eduskuntaryhmästä ei haluaisi kokoomuksen pro business – valinnanvapauden kanssa edetä enää senttiäkään. Hallitus on rikki, eikä sitä korjaa kuin uudet vaalit ja uusi hallitus.

Pääministerin uhkailu hallituksen luottamuksesta äänestämisestä pääministerin ilmoituksen yhteydessä oli viesti kokoomukselle – oletteko mukana vai ette? Nyt pääministeri kuitenkin tiistaina ilmoitti, että äänestystä ei tulekaan. Oliko riski sittenkin liian suuri ? Hän on myös ilmoittanut, että maakuntavaalit järjestetään toukokuussa, vaikka hän ei tosiasiallisesti tätä asiaa päätä. Parlamentaarisessa demokratiassa vaalien ajankohdasta sovitaan eduskuntapuolueiden kesken yhteisesti valmistellen. Toisin sanoen sivistyneessä oikeusvaltiossa pääministeri ei käskytä vaalien ajankohtaa.

Suomi tarvitsee fiksuja ratkaisuja ja kestävän sote-uudistuksen, joka voidaan hyväksyä parlamentaarisesti yli puoluerajojen. Hyvä lopputulos saadaan aikaiseksi parhaiten rakentavalla yhteistyöllä. Sitä meidän kaikkien on tavoiteltava ja se on tehtävissä jos ja kun laitetaan perusasiat kuntoon eikä yritetä väkisin rikkoa sellaista mikä ei ole rikki.

Ville Skinnari

Seurakunnissa varmana kesän merkkinä voi pitää sitä, kun rippikoulut pyörähtävät käyntiin. Myös Launeen seurakunnan rippikoulukesä on alkanut! Juhannuksen aikaan rippikouluaan viettävät kaksi rippikouluryhmää Siikaniemessä. Rippikoulussa nuoret saavat syventyä siihen uskoon, johon heidät on kastettu. Vanhastaan sitä on kutsuttu kastekouluksi. Juhannuksena kirkoissa muistetaan Johannes Kastajaa, mikäs siis sopivampaa rippikoululaisille.

Johannes Kastaja oli tienraivaaja. Hän oli Jeesuksen serkku, autiomaassa elänyt erakko ja profeetta. Johannes ohjasi ihmisten katseita ja sydämiä kohti Jeesusta. Hän saarnasi kansalle parannusta ja lupasi messiaan tulevan. Johanneksen tehtävä oli valmistaa ihmisiä ottamaan Jeesus vastaan. Ehkä juhannuksena voi hetkeksi pysähtyä vaaleassa kesäyössä ja kuunnella, mitä Johanneksella on sanottavanaan. Hän kysyy: oletko valmis kohtaamaan Jeesuksen?

Rippikoululaiset kohtaavat Jeesuksen monin tavoin. He tutkivat Jeesuksen opetuksia ja tekoja ja pohtivat mitä ne merkitsevät tänään ja yhden pienen ihmisen kohdalla.

Rippikoulussa yksi hyvä pohdittava kysymys voisi myös olla, miten voi valmistautua Jeesuksen kohtaamiseen? Vastaus on yksinkertainen. Hän ei kaipaa meidän tekojamme. Hän on jo tehnyt kaiken puolestamme. Jeesus kutsuu meitä kaikkia ja on kasteessa ottanut jo ensimmäisen askeleen meitä kohti.

Rukoillaan tänään yhdessä kesän rippikoululaisten puolesta. Rukoillaan heille rohkeutta ja avointa sydäntä Jeesuksen kohtaamiseen.

Maija-Reetta Katajisto

Juhannus on ovella ja moni odottaa lomaa tai edes pitkää viikonloppua arjen keskelle. Moni suomalainen pääsee näinä päivinä ansaitulle kesälomalle. Lomaa vietetään perinteisesti mökillä tai etukäteen suunnitellulla lomamatkalla. Ulkomaille on mukavaa reissata, mutta kotimaassakin on paljon nähtävää. Kotimaanmatkailun suosiminen on tärkeää, koska kotimaanmatkailu on myös valtion talouden kannalta positiivinen asia: matkailijat kuluttavat ulkomaiden sijaan Suomessa ja matkailu työllistää ihmisiä etenkin palvelualoilla. Monet perheet ovat olleet minuun yhteydessä kotimaanmatkailun kalleuden takia.

Edellisvuonna suomalaiset tekivät ulkomaille reilut 8 miljoonaa vapaa-ajan matkaa. Kotimaanmatkojen määrä oli 26 miljoonaa, mutta maksullista majoitusta sisältävien matkojen määrä oli vain noin 6 miljoonaa. Ihmiset matkustavat ulkomaille entistä lyhyemmille lomille lentäen, ja se syö kysyntää kotimaan lomista. Hinta on varmasti osatekijä tässä kehityksessä, sillä Eurooppaan voi päästä vain muutaman kympin lennoilla. Matkailuala on jatkuvasti kasvava ala, johon meidän tulee ehdottomasti panostaa.

Mikä on oikea koululaisten loman aika?

Kansalaisaloite lukuvuoden koulutyön päättymisajankohdan siirtämiseksi peruskoulussa ja lukiossa keräsi toukokuun loppuun mennessä reilu 11 000 allekirjoitusta. Aloitteessa haluttiin siirtää kesälomien alkamista kahdella viikolla, kesäkuun keskivaiheille. Perusteluissa todetaan, että Suomen alkukesä on usein kylmä ja sateinen, kun taas loppukesän sää on usein lämmin ja aurinkoinen. Näinhän se on useana vuonna ollut, vaikka tänä vuonna on ollut poikkeuksellisen lämmintä ja hienoa säätä jo toukokuun alusta saakka. Aloitteentekijät ilmoittavat, että kesälomien siirrolla olisi myönteisiä vaikutuksia oppilaiden ja heidän vanhempiensa mahdollisuuksiin palautua loman aikana. Minusta on tärkeää, että näistä aiheista puhutaan avoimesti ja pohditaan erilaisia vaihtoehtoja. Tärkeintä on, että perheet voivat viettää lomaa yhdessä. Erityisen tärkeää on kannustaa lapsia ja nuoria liikkumaan ulkona ja luonnossa. Luontosuhde ei synny itsestään kuten ennen vanhaan, vaan meidän aikuisten on autettava lapsia luomaan se.

Meille kansanedustajille kesä ei ja istuntotauko eduskunnasta ei automaattisesti tarkoita lomaa. Ohjelmassa on erilaisia kesätapahtumia, joihin osallistumme. Esimerkiksi Porin SuomiAreena on viikon kestävä tapahtuma, jonne suurin osa kansanedustajista osallistuu. Olen myös itse menossa paikalle. Lisäksi kierrän puolueen varapuheenjohtajana eri puolella Suomea. Lahdessa ja Päijät-Hämeessa tapahtuu paljon – Suur-Hollola viikonloppu ja muut kesätapahtumat tietenkin kohokohtina.

Haluan toivottaa kaikille hyvää ja rauhallista juhannusta pitäen metsäpalovaroitus ja kohtuus kaikessa mielessä !

Ville Skinnari

Lahden kaupunginvaltuusto valitsi lähes yksimielisesti Pekka Timosen uudeksi kaupunginjohtajaksi.
Timosen varaan lasketaan paljon. Lahti on vedenjakajalla mahdollisuutena päästä mukaan kasvukeskusten imuun ja nousuun tai sitten näivettyä edelleen. Lahti todella tarvitsee uusia näköaloja ja rohkeampaa ajattelua elinvoiman lisäämiseksi. Kysymys on samalla
myös henkisestä vahvistumisesta. Uuden yliopistokaupungin on onnistuttava paketoimaan strategiassa kirjattu rohkea kansainvälinen ympäristökaupunki todelliseksi tekemiseksi ja toimenpiteiksi. Meidän vahvojen PK-yritysten on onnistuttava kasvamaan ja kansainvälistymään
edelleen. Liikunta- ja kulttuurikaupunkina Lahden tulee pystyä erottumaan kotimaassa ja kansainvälisesti sekä tehtävä matkailusta todellista työllistävää teollisuutta. Se vaatii paljon myös meiltä päättäjiltä. Meidän tehtävä on näköalojen ja toivon lisäksi
tuoda myös ratkaisuja ja saada virkamiehet valmistelemaan sellaisia. Tätä peräänkuulutin maanantaina valtuustossa kouluratkaisujenkin yhteydessä. Miten tehtävät investoinnit todella palvelevat päämääräämme olla rohkea kansainvälinen ympäristökaupunki. Sen
pitää silloin näkyä kaikessa tekemisessämme. Nyt näin ei valitettavasti ole vaan ratkaisut ovat enemmän perinteisiä.

Torstaina osallistuin Naantali 24 -keskusteluun. Keskustelimme Suomen tulevaisuudesta
puoluejohtojen kesken avoimesti ja rehellisesti. SDP on noussut tänä vuonna gallup – kärkeen ja samalla olemme onnistuneet tuomaan keskusteluun uusia avauksia, joiden toteuttaminen on meille tärkeää jos olemme hallitusvastuussa ensi keväänä. Painotin tänään
osaamisen merkitystä Suomen tulevaisuudelle. Nykyhallituksen kilpailukyvyn määritelmä ei ole oikein jos ja kun sillä vain tarkoitetaan ihmisten palkkoja! siksi tarvitsemme uskottavan ja realistisen osaamisen, kaupunkipolitiikan ja liikenteen ohjelman aina
ensi vuosikymmenen loppuun saakka. Sitä juuri nyt SDP:ssä teemme ja tuomme sen julkisuuteen vielä syksyn aikana. Eduskuntavaaleihin on enää 10 kuukautta ja siksi eri puolueiden painotuksilla on väliä. Mukana olivat kaikkien eduskuntapuolueiden johtoa eli
Touko Aalto (vihr.), Li Andersson (vas.), Simon Elo (sin.), Sari Essayah (kd), Anna-Maja Henriksson (r.), Laura Huhtasaari (ps), Katri Kulmuni (kesk.) ja Sanni Grahn-Laasonen (kok.). Kansainvälinen tilanne ja EU:n tulevaisuus oli yksi teemoista. Nostin esille
SDP:n esitykset Suomen EU-puheenjohtajuuskauden teemoiksi. Haluamme aloittaa keskustelun hyvissä ajoin, sillä Suomi toimii EU-puheenjohtajamaana jo vuoden kuluttua. Suomella on puheenjohtajamaana loistava mahdollisuus olla vaikuttamassa siihen, millä tavalla
EU ottaa johtajuuden itselleen. Se vaatii sen, että Suomi on aktiivinen ja ottaa takaisin paikkansa EU:n eturivissä.

EU on nyt pahasti hukassa monessa mielessä. Tarvitsemme vahvaa ja yhtenäistä EU:ta vastaamaan
globaaleihin haasteisiin. Epävarmassa kansainvälisessä tilanteessa jolloin demokratia horjuu jopa unionin jäsenmaissa, on pidettävä esillä EU:n perusarvoja. Kyse ei ole vain taloudesta. Ihmisoikeudet, demokratia ja oikeusvaltioperiaate vaativat lujittamista.

SDP pitää eriarvoisuuden vähentämistä keskeisenä EU:n yhteistyössä ja sosiaalista ulottuvuutta
tärkeänä EU:n peruspilarina. Sosiaalisessa ulottuvuudessa on kyse ihmisten Euroopasta, vastaamisesta työelämän murrokseen, osaamisen ja koulutuksen kehittämisestä sekä osallisuuden vahvistamisesta että eurooppalaisesta kulttuurista. Erityisesti nuorisotyöttömyys
on ongelma, johon koko Euroopan pitää tarttua.

Arktinen yhteistyö ja muu rajat ylittävä yhteistyö tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia
alueen kehittämiselle. EU:n ulkorajat ylittävä yhteistyö sekä Itämeri-yhteistyö ovat Suomelle luontevia teemoja. Kattavilla liikenne- ja verkkoyhteyksillä tuetaan elinkeinoelämän kehittämistä sekä mahdollistetaan pohjoisten harvaan asuttujen alueiden elinvoimaisuus.

Suomi on kiertotalouden suurmaa ja EU:n on oltava edelläkävijä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa.
Kiertotalouden keinoin voimme vastata globaaleihin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen ja luonnonvarojen ylikulutukseen. Samalla luomme pohjaa kestävälle talouskasvulle ja työpaikoille Euroopassa.

Veronkierron ja haitallisen verokilpailun kitkemiseksi tarvitaan toimia EU-tasolla sekä
laajasti kansainvälistä yhteistyötä. Hyvinvointivaltion perusrakenteiden kannalta verovaroilla on tärkeä merkitys, sillä niillä rahoitetaan julkisia palveluita kuten koulutusta ja terveydenhuoltoa.

Suomen on tehtävä itse fiksuja ratkaisuja. Samalla voimme viedä niitä koko Eurooppaan.

Ville Skinnari,
kansanedustaja

Voisiko iltahetkestäsi tänään tulla tärkeä rauhoittumisen hetki? Sellainen oma hetki, jolloin voisit katsella päivääsi ja miettiä päivän tapahtumia. Mikä on tuntunut hyvältä, mikä raskaalta? Pysähtymisen ja mietiskelyn kautta Jumalan rakkauden ymmärtämiselle omassa elämässä avautuu mahdollisuus. Voit seurata vaikkapa näitä mietiskelyhetken ohjeita Rukousten kirjasta ja katsella mennyttä päivääsi paimenpsalmin 23 pohjalta:

”Hän vie minut vihreille niityille, hän johtaa minut vetten ääreen, siellä saan levätä.” Kun käyt läpi päivän tapahtumia, ehkä huomaat hyviä asioita. Esimerkiksi kuinka kesäaurinko on herättänyt kauniiseen aamuun, kesäinen luonto on muutoin puhutellut hienoudellaan tai päivässä on ollut mukavia kohtaamisia lähimmäisten kanssa. Päiväsi on kulkenut Hyvän Paimen ohjauksessa. Mieli tekee kiittää päivän hyvistä asioista hiljaisesti häntä.

”Vaikka minä kulkisin pimeässä laaksossa, en pelkäisi mitään pahaa, sillä sinä olet minun kanssani.” Mietiskelysi voi jatkua päivän tapahtumissa eteenpäin. Ehkä tänään on ollut kuljettava myös pimeässä laaksossa. Tapahtunut jotain sellaistakin, mikä ei ole tuntunut ollenkaan hyvältä. Niihin hetkiin on vaikea pysähtyä, ne mieluummin ohittaisi kokonaan. Jokin asia on synnyttänyt avuttomuutta, surua, vihaakin. Asioiden ja tunteiden ohittamista parempi on puhua niistä Hyvälle Paimenelle. Ja luottaa hänen apuunsa ja anteeksiantoonsa. Jeesus sanoo tämän sunnuntain evankeliumissa tahtovansa armahtavaisuutta. Sen voi ajatella omassa iltahetkessäkin anteeksiantamuksen armoksi itselle ja toisille.

”Sinun hyvyytesi ja rakkautesi ympäröi minut kaikkina elämäni päivinä.” Voit sitten mielessäsi kääntyä huomista kohti ja kertoa, mitkä asiat ja ihmiset ovat huomisessakin erityisesti mielessäsi. Ja pyytää, että tulevanakin päivänä saat olla Hyvän Paimenen ohjauksessa ja hoidossa. Lopuksi siunaa itsesi Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen. Aamen.

Siunattua kesää!

Kati Saukkonen,
pastori Launeen seurakunnasta

Sunnuntain raamatunkohdat puhuvat kutsusta Jumalan valtakuntaan. Aihe ei ole helppo, vaan saattaa jättää meidät epävarmoiksi. Mikä oikeastaan on Jumalan valtakunta ja miten meitä sinne kutsutaan? Jeesus kuvaa matkaa Jumalan valtakuntaan, kuin auraan tarttumisena. Kun lähtee auraamaan, ei kannata katsoa taakseen, sillä muuten voi käydä niin, että aura lipeääkin käsistä.

Kristityn elämässä jatkuva selän taakse vilkuilu nakertaa rohkeutta ja ehkä lisää myös epävarmuutta. Jo kasteemme on liittänyt meidät Kristuksen seuraajiin. Kukaan meistä ei ole niin määrätietoinen, etteikö elämäämme mahtuisi kömpelyyttä, epätoivoa tai näköalattomuutta, kun yritämme katsella taivasten valtakuntaan.

Silloinkin, kun me hapuilemme, Jumala on meille uskollinen. Hän ei tiputa meitä auran ajosta eikä hän korvaa meitä jollakin toisella. Jumala ei katso meitä kuin olisimme epäonnistuneita. Vaan hän antaa aina uuden alun ja uuden mahdollisuuden. Sitä on matka taivasten valtakuntaan. Me saamme vaeltaa armossa.

Siunattua kesää.

Ville Hakulinen

Kokoomuksen kansanedustaja ja perustuslakivaliokunnan varajäsen Ben Zyskowicz on perustuslakivaliokunnan viime perjantaina antaman yksimielisen sote-lausunnon jälkeen kritisoinut näkyvästi perustuslakivaliokuntaa ja sen tulkintalinjaa. Zyskowicz on ilmoittanut pitävänsä valiokunnan tulkintalinjaa liian tiukkana. Hän ei kuitenkaan ole tarkentanut, missä kohdin hänen mielestään valiokunnan lausunnossa on tulkittu perustuslakia liian tiukasti. Näyttää myös siltä, että muut kokoomuslaiset perustuslakivaliokunnan jäsenet ymmärtävät perustuslakivaliokunnan tulkintalinjan, mutta Zyskowicz jauhaa samaa levyä tavoitteenaan vain ja ainoastaan perusoikeuksien liudentaminen. Toivon, että Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo ottaa kantaa asiaan, jotta meille kaikille selviää, onko Kokoomus samoilla linjoilla kansanedustaja Zyskowiczin Z – linjan kanssa?

Valiokunnan kuulemat sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisen asiantuntijat katsoivat, että esitetty aikataulu ja rahoituspohja olisivat vaarantaneet perustuslaissa taattujen sote-palveluiden saatavuuden. Onko silloin erityisen tiukka perustuslain tulkinta, että esitystä pitää näiltä osin muuttaa? Pitäisikö eduskunnassa yksinkertaisen enemmistön turvin olla mahdollisuus tehdä päätöksiä, jotka voivat tosiasiallisesti vaarantaa sosiaali- ja terveyspalvelut osalta kansalaisista? Jos ajattelee näin, niin silloin olisi rehellisempää sanoa, ettei pidä nykyisen perustuslain sisällöstä kuin syyttää perustuslakivaliokuntaa väärästä tulkinnasta.

Hallituksen esitys joutui monessa kohti ongelmiin perustuslakivaliokunnassa, koska se oli edelleen huonosti valmisteltu. Samalla voi sanoa senkin, että hallituksen sote-esitys on perusratkaisultaan sisällöllisesti huono. Jälkimmäinen on kuitenkin asia, johon mielestäni lopullinen kanta kuuluu ottaa eduskunnan täysistunnossa. Jotta sinne asti joskus päästään, pitäisi hallituksen saada kasattua esitys, joka lakiteknisesti ja valtiosääntö-oikeudellisesti täyttäisi edes jonkinlaiset minimistandardit. Toivottavasti hallitus ei taas kerran hätiköi ja tuo jonkinlaisen puolivalmiin korjaussarjan esitykseensä ja sitten ollaan taas ongelmissa. Perustuslakivaliokunnalla kyllä kestää selkäranka laittaa hallitus tekemään sakkokierroksia, vaikka kuinka moneen kertaan.

Sote-paketti siirtyy todennäköisesti syksyyn. Eduskunnalla tulee olla aikaa käsitellä esitykset kunnolla, hallituspuolueiden hoputtamisesta huolimatta.
Olisi Suomen etu, että hallitus pyrkisi tekemään työn edes kolmannella kerralla kunnolla. Poliittisen järjestelmämme ja lainsäädäntökoneiston arvostus ja uskottavuus kansalaisten silmissä muuten kärsii taas kerran, eikä meillä ole siihen varaa.

Ville Skinnari

Istumme kahvilla ja käymme keskustelua siitä, minkälainen tulevaisuuden kirkon pitäisi olla. Alun rauhallinen keskustelu saa pian kaksi osapuolta: nuorempi sukupolvi ja vanhempi sukupolvi. Keskustelua käydään muun muassa siitä, kumpi aikakausi on todella se parempi aikakausi kirkon kannalta: jo eletty 1970-luku vai nykyajan 2010-luku. Vanhemman polven kommentit keskustelussa voi tiivistää siihen, miten nykyteknologia ja muut hömpötykset ovat vain tehneet ihmisistä moraalittomia robotteja, johon Jumala ei enää mahdu. Näkeehän sen jo kirkosta eroamisen määrässä. Nuoremman sukupolven edustajat esittävät menneisyyden ahdasmielisenä ja ankarana.

Sukupolvien välistä keskustelua on käyty Suomessa ja maailmalla ennen meidän aikaamme. ”Nuoriso on pilalla” -ajatusta on viljelty ainakin antiikin Kreikassa. Leimakirves on heilunut nuorison suunnalta kohti varttuneiden maailmaa, koska ”ne eivät enää ymmärrä mitään”. Sukupolvikeskustelujen ääripäissä kohtaavat usein nuoruuden vimma, voima ja naivistisuus, sekä vanhuuden viisaus, kokemus ja pessimistisyys. Kilpaillaan siitä, kuka saa olla tiennäyttäjä eli kenellä on valta sanoa viimeinen sana meneillään olevassa ajassa. Onko viimeisen sanan oikeus niillä, jotka ovat jo peltonsa kuokkineet vai niillä, jotka tänne vielä jäävät, kun vanhemmat miespolvet vaipuvat illan hämärtyessä unholaan.

Tulevan sunnuntain evankeliumissa voimme kuulla Jeesuksen äänen kirkolleen. Se on ääni, joka ei kutsu kiipeämään kalifiksi kalifin paikalle. Sen sijaan ääni kutsuu kirkkoaan: ”Jos joku tahtoo kulkea minun jäljessäni, hän kieltäköön itsensä, ottakoon ristinsä ja seuratkoon minua.”

”Seuratkoon minua” -ajatus sopii myös keskusteluihimme viimeisen sanan vallasta. Meidän ei tarvitse luopua halusta keskustella ja rakentaa kirkkoa. Olkoon keskustelu runsas ja rikas, jopa kiivaskin. Sehän vain kertoo meille jostain hyvin tärkeästä asiasta. Kuitenkin toistemme ajatuksia kohdatessamme emme sortuisi katsomaan toista alaviistoon. Onhan itse Luojamme luonut meidät ajatteleviksi. Etsiessämme viimeisen sanan valtaa muistaisimme, että etujoukossa näkyisivät kirkon Päämiehen sandaalit, ei minun kiillotetut juhlakenkäni.

Teemu Reinikainen

Elinkeinoelämän keskusliiton satahenkinen yrittäjävaltuuskunta jakoi keskiviikkona Helsingissä
tunnustukset kansanedustajille, jotka ovat edistäneet yrittäjyyttä erityisen ansiokkaasti. Hymypatsaan sijaan primus-oppilaat vastaanottivat megafonit, joilla pitää yrittäjien ääntä esillä jatkossakin. Sain opposition edustajan palkinnon. Valtuuskunta perusteli
valintaani seuraavasti:

”Yrittäjyys on ollut näkyvä osa Ville Skinnarin kansanedustajatyötä ja hän on tuonut esille
myös markkinatalouden näkökulmaa. Skinnari on puhutellut yli puoluerajojen, vastakkainasettelua välttäen.”

Tähän lyhyeen tekstiin sisältyy itse asiassa paljon asiaa. Olen muun muassa yrittänyt löytää
suurissa elinkeinopolitiikan kysymyksissä myös poliittista yhteistä näkemystä Suomen tulevaisuuden rakentamiseksi, koska mikään tai kukaan puolue ei tule tekemään sitä yksin. Kyse on viime kädessä Suomen tuloista eli hyvinvointivaltion olemassaolosta tulevilla
vuosikymmenillä.

Suomella on vuonna 2008 alkaneen talouskriisin jälkeen ollut itsetunto-ongelma. On luotu
mielikuva, että Suomi ei voi enää koskaan palata taloudellisessa menestyksessä vuoden 2008 tai sitä edeltäneen kasvun aikakaudelle. Vastuu on viime kädessä poliitikoilla, mutta samalla yritysjohtajilla ja elinkeinoelämän omilla ratkaisuilla. Ruotsin, Saksan
ja muiden verrokkimaiden menestykselle on aina löydetty rakenteellinen ongelma, vaikka peili olisi usein ollut se ensimmäinen työkalu. Mitenkään rakenteellisia ongelmia väheksymättä. Siksi seuraavan hallituksen yksi päätehtävä on luoda luottamusta Suomeen
itseensä kestävän kasvun mahdollistamiseksi.

Valtiollisen itseluottamuksen lisäksi pitää pysähtyä miettimään meidän lasten ja nuorten
sekä aikuistenkin kykyä kohdata vaikeuksia. Asia on noussut esiin muun muassa Lahden päihde – ja huumeongelmaa käsiteltäessä.

Joskus kannattaa katsoa miten muualla maailmassa on toimittu. Haluan esittää Lahden kaupungille
pilottiprojektia kouluihin ja päiväkoteihin, jossa tarjottaisiin lapsiystävällinen ratkaisu, joka tukee lasten ja nuorten hyvää arkea. Meidän pitää hakea ratkaisua suurempaan kysymykseen – miksi me olemme alttiita addiktioille? Tulen ehdottamaan vuoden kestävää
pilottikokeilua, jota voisi kutsua itsensä tuntemisen koulutukseksi. Siinä koulutetaan ja valmennetaan valittujen luokkien ja päiväkotiryhmien oppilaita ja opettajia. Samaa menetelmää käytetään hieman muunneltuna urheilussakin kansainvälisesti. Miten löydän
omat vahvuuteni ja uskallan luottaa niihin? Missä minä olen hyvä? Mitä minä osaan? Nämä ovat kysymyksiä, joihin kovin usein nuorilla ei ole vastauksia. Tavoitteena on uskon omaan itseensä ja toivon näkeminen omaan tulevaisuuteen.

Tulokset voidaan mitata vuoden kuluttua ja toistaa muissakin kouluissa Lahdessa. Tavoitteena
on parantaa oppilaiden itsetuntoa, jaksamista, oppimistuloksia, helpottaa opettajien arkea kun oppilaat jaksavat keskittyä paremmin ja vähentää yksinäisyyden tunnetta sekä potentiaalista huumeiden käyttöä kun oppilaat luottavat itseensä, ovat tietoisia omista
vahvuuksistaan ja uskaltavat sanoa ei. Iso-Britanniassa ja Yhdysvalloissa tästä on hyviä kokemuksia. Asiantuntijoita meiltä löytyy Suomessakin on mm. Lahteen.

Tämä olisi yksi ratkaisu Lahden tilanteen parantamiseksi edelläkävijänä ja lapsi- ja perheystävällisyyden
lisäämiseksi. Koulupilottiprojekti saattaisi vaikuttaa positiivisesti muun muassa uusia asukkaita, yritystoimintaa ja turisteja houkuteltaessa tekemällä konkreettisia toimenpiteitä kouluissa Lahden alueella.

Myös olosuhteista pitää keskustella. Matalan kynnyksen harrastamisesta on leikattu jo pitkään
ja sen asenteen muuttaminen tuntuu vievän aikaa. Nuorten liikuntapaikat eivät saa olla diilereiden kohtauspaikka. Kisapuisto on nykyisin todella levoton. Vanhempien ja nuorten huoli on aiheellinen, koska epämääräisten henkilöiden pyöriminen harrastamisen keskellä
on kestämätöntä. Siksi tarvitaan uusia ratkaisuja esimerkiksi aitaus, joka pitää ulkopuoliset poissa. Helsingin Käpylässä on löydetty oikea tapa toimia. Ongelma ei ole onneksi yhtä suuri Launeella tai Mukkulassa.

Tärkeintä näidenkin tavoitteiden saavuttamiseksi on yhteinen tahto ja yhteistyö. Se aika,
että mennään oman organisaation taakse piiloon ja heitetään asia aina jonkun muun vastuulle on auttamattomasti ohi. Jos siis haluamme tehdä asioille jotain.

Ville Skinnari