Vuosi: 2016

Koulut päättyivät ja kesäloma alkoi koululaisille. Niin myös meidän perheessä. Ylä- ja ala-asteikäiset pojat ovat innoissaan, mutta samalla loma tuo haasteita. Mitä tehdä päivisin kun vanhemmat ovat töissä? Kuka laittaa ruokaa ja niin edelleen. Onneksi on omatoimisuutta ja lapset oppivat itse miten arjen asiat tehdään ja miten toimia. Samalla se opettaa vastuuseen itsestä ja ymmärtämään millaista on äidin ja isän työ kotona arkea pyörittäessä.

Lapsiperheen loma saattaa muodostua usein myös stressiksi. Sanoin tämän kokemuksesta kolmen lapsen isänä. Satojen kilometrien automatka takapenkin kannustuksen keskellä aiheuttaa helposti ylimääräistä verenpainetta – usein jopa 70 kilometrin matka kesämökille. Pääosin meillä menee kuitenkin matkat hyvin. Lapset osaavat nauttia luonnosta, kesästä ja vapaudesta. Parhaat hetket ovat usein sellaista mitä tehdään itse ja omalla porukalle. Esimerkiksi mökillä lapset haluavat usein telttaan nukkumaan ja se on kuulema parasta – satoi, myrskysi tai paistoi.

Eduskunnassa kesäkuu on ehkä yksi kiireisimpiä kuukausia. Lakeja pitää saada valmiiksi ennen kesätaukoa. Eduskunta istuu tänä vuonna 1.7. saakka. Myös Pohjoismaiden Neuvosto kokoontuu kesällä – tällä kertaa matkustamme Fäärsaarille kasvu- ja kehitysvaliokunnan kokoukseen. Heinäkuussa Suomi on lomalla, mutta Euroopan Unioni on auki. Siksi myös eduskunnan suuri valiokunta on työssä usein myös heinäkuussa. Näin kävi viime kesänä, kun Kreikan asiat työllistivät. Myös talousvaliokunta oli hälytysvalmiudessa.

Toimin aiemmin pienyrittäjänä ja siinä työssä lomakin on usein työtä – ainakin pieniä asioita on pakko hoitaa lomallakin. Sama pätee kansanedustajankin työhön, velvollisuuksia on eripuolella Suomea – myös heinäkuussa. Myös erilaiset hallitusvelvollisuudet työllistävät kesällä. Jääkiekkojoukkueen menestys tehdään vanhan sanonnan mukaan kesällä. Näin se on Lahdessakin.

Kansanedustajan istuntotauko ei siis ole pelkkää lomaa, vaan siihen mahtuu paljon tekemistä. Elokuussa pyörähtää käyntiin paikalliset ja maakunnalliset kokoukset ja työryhmät sekä muut velvollisuudet. Heinäkuun yritän itse pitää lomaa. Sen olen perheelleni velkaa.

Ville Skinnari

On juhlien aika! Monessa kodissa valmistellaan tänä keväänä ja kesänä juhlia, ja suuret pidot on sunnuntain evankeliumissakin (Luuk. 14:16-24). Kaikkia juhlien järjestäjiä yhdistävät samat huolet: kunpa valmistelut onnistuisivat, kunpa ruoka riittäisi… ja kunpa kutsutut vieraat pääsisivät tulemaan. Yleensä me pyydämme ihmisiltä vastausta kutsuihimme, niin että tiedämme aika tarkkaan, moniko tulee häihin ja ristiäisiin, synttäreihin ja valmistujaisjuhliin. Mutta raamatunkertomuksessa on toisin. Mies oli lähettänyt ajoissa kutsun, mutta sitten h-hetkellä palvelija lähti vielä sanomaan kutsutuille, että nyt on kaikki valmista.

Raamatun pidoille meinasi käydä huonosti. Kutsutut kieltäytyivät yksi toisensa perään. He esittivät verukkeita. Joku oli ostanut pellon, ja juuri nyt piti lähteä sitä katsomaan. Sama tilanne oli härkien ostajalla. Kolmas oli mennyt juuri naimisiin eikä kaivannut päästä näihin pitoihin. Kutsua ei pidetty arvossa, siksi ihmiset keksivät tekosyitä. Muut asiat olivat tärkeämpiä. Silloin isäntä teki ihmeellisen ratkaisun: hän lähetti palvelijansa kaupungin kaduille ja kutsui juhliinsa köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat. Niissä pidoissa yllättävät ja yllättyneet ihmiset saivat nauttia pöydän antimista ja juhlatunnelmasta.

Jeesus halusi kuvat vertauksellaan Jumalan kutsua ja taivaan valtakuntaa. Jumala kutsuu aivan kaikkia yhteyteensä. Moni voi luulla, että kristittynä eläminen on tiukkaa, tylsää ja raskasta, mutta Jeesuksen mukaan Jumalan lähelle pääseminen on juhlaa. Jumalan lapsi elää tätä tavallista elämää, mutta kaiken takana ja kaiken alla on luottamus Jumalan armoon ja apuun.

Jumala on tehnyt valmiiksi kaiken, mitä pelastukseen tarvitaan. Jeesus on täyttänyt työn, siksi me saamme vain ottaa kutsun vastaan ja astua sisään. Ehtoollispöydässä me saamme kokea anteeksiannon ilon ja yhteyttä Vapahtajaan. On hyvä olla, kun kaikki on valmiina.

Riitta Särkiö

Kotimme vinttiin oli kertynyt valtavasti tavaraa kymmenen vuoden asumisen jälkeen. Sieltä löytyivät nukkekoti, jolla pikkutyttömme paljon leikki, monet lastenkirjat, joita yhdessä luettiin, pojan hurja kokoelma ”wordcraft-ukkoja”, joita hän tuntikausia maalaili… Nämä taisivat olla lapsiemme lapsuuteen kuuluvaa tavara-aarteistoa, joista nyt vinttisiivouksen jälkeen suuri osa päätettiin laittaa kiertoon. Nämä tavarat toivat mieleen muistoja mukavista hetkistä, mutta oli aika antaa niitä kiertoon jonkun muun iloksi ja kivoja hetkiä tuottamaan.

Olen sen sukupolven lapsia, joiden vanhemmilla oli vintissä paljon säästössä tavaraa ”varmuuden vuoksi”. Omat vanhempani olivat eläneet sota-ajan pulan, jolloin vinttivarannot olivat melkoisia aarreittoja. Äitien mekoista tehtiin uusioversioista tyttärille jne. Mutta tänäpäivänä ei ole mitään syytä pitää tavaroiden jättimäisiä varmuusvarastoja. Olen ihaillen seurannut nuoria perheitä, jotka ostavat miltei kaikki lapsilleen tarvitsemansa vaatteet ja lelut kirpputoreilta ja laittavat myös turhat tavarat nopeasti kiertoon.

Nykyihmisen suhde tavaraan ja rikkauteen on ongelmallinen. Niistä tulee helposti meidän elämämme tärkeimpiä asioita, elämämme aarteita. Mitä sinä etsit elämäsi aarteeksi? Hyvä ja tyydytetty elämä taitaa edellyttää jotain aivan muuta kuin suuria omaisuuksia. Edellyttäisikö se uskoa siihen, että kaikki ei pääty kuolemaan eikä minun elämäni mene hukkaan? Tälläistä uskoa saa kokea Jumalan yhteydessä. Ja Jumalan ja lähimmäisten palvelemisen kautta saa kokea, että elämä on hurjan arvokasta ilman tavarapaljouksia. Eikä omat taidot ja lahjat kangistu paikoilleen ja muutu ”käyttämättömien paljouksien vinttivarastoksi” turhana pölyttymään.

Kun sydän lepää Jumalassa, saa kaiken ottaa turvallisin mielin Häneltä vastaan. Silloin elämä nähdään kokonaisuudessaan Jumalan lahjana, ja silloin sinä omistat aarteista parhaimman, korkeimman ja kestävimmän: sinulla on itse elävä Jumala omana turvanasi.

Kati Saukkonen, pastori
Launeen seurakunta

P.S. Launeen kirkon sisäpihalla on autotallikirppis ja kesäkahvila lauantaisin 21.5.-18.6. klo 10-14 lähetystyön hyväksi, tervetuloa!

”Suomalaisista voimme ottaa oppia ainakin jääkiekossa”, aloitti keskustelun ruotsalainen kansanedustaja keskiviikkona vierailessamme eduskunnan puhemiehen Maria Lohelan johtaman valtuuskunnan kanssa Ruotsin Parlamentissa. Tällä hän luonnollisesti tarkoitti Suomen jääkiekkomenestystä kuluneen vuoden aikana verrattuna Ruotsiin. ”Mutta Ruotsilla menee itse asiassa aika hyvin – paremmin kuin Suomella”, hän jatkoi. Molemmissa asioissa hän oli oikeassa. Ruotsin talous kasvaa ja vienti vetää jopa ennätyksellisen hyvin. Täällä ei puhuta leikkauksista. Ruotsalaista tapaa toimia leimaa yhteistyö: esimerkiksi valtioneuvosto on yksi kokonaisuus. Erillisiä ministeriöitä ei ole. Vientiä tehdään kaikkien ministeriöiden voimin. Ruotsin parlamentin kansanedustajista 30 keskittyy vientiin eli verotulojen hankkimiseen Ruotsin valtiolle. Eli keskitytään hyvinvointivaltion tulojen turvaamiseen – ei leikkaamiseen, kuten Suomessa nyt tehdään.

Valtion yhtiöt halutaan omistaa 100%:sesti. Tärkeiden yhtiöiden pääkonttorit ovat Tukholmassa. Yksityistettyjä yrityksiä jopa ostetaan takaisin valtion omistukseen. Elinkeinoelämä on tiiviisti mukana kehittämässä yhteistä omaisuutta. Näin on ollut jo viimeiset 150 vuotta, Wallenbergien suku ja muut varakkaat perheet etunenässä. Samaan aikaan meillä Suomessa vastakkainasettelu tuntuu vain lisääntyvän. Suomen suunta on väärä, Ruotsin on oikea.

Yhteistyö tiivistyy

Ruotsin parlamentissa tapasimme puhemiehet sekä useiden eri valiokuntien edustajia. Keskustelimme muun muassa maahanmuutosta ja kotouttamisesta, mistä Ruotsissa on Suomea pidempi kokemus. Meitä kiinnosti erityisesti myös Ruotsissa tehdyt työmarkkinauudistukset ja niiden vaikutukset työllisyyteen ja talouskasvuun.

Puolustusvaliokunnan, ulkoasiainvaliokunnan ja EU-valiokunnan edustajien kanssa keskusteltiin muun muassa ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä EU-yhteistyöstä, mukaan lukien arktiset kysymykset. EU:n hiljattain julkistama arktinen tiedonanto sisältää esimerkiksi ympäristönsuojelua ja kestävää kehitystä koskevia tavoitteita, jotka koskevat sekä Suomea että Ruotsia. Tapaamme myös oikeus- ja maahanmuuttoministeri Morgan Johanssonin ja puolustusministeri Peter Hultqvistin sekä Tukholman kaupungin edustajia.

Suomen ja Ruotsin välinen yhteistyö tiivistyy ja sen pitääkin. Ruotsi on Suomen läheisin taloudellinen ja kaupallinen kumppani. Olemme ehkä monessa mielessä unohtaneet Ruotsin tärkeyden EU-jäsenyyden ja globalisaation huumassa. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa olemme tosiallisesti hyvin paljon samoilla linjoilla – median antamasta kuvasta huolimatta. Maahanmuutto on täälläkin yksi keskeisiä puheenaiheita ja tulee olemaan. Ruotsin hallitus teki merkittävän suunnanmuutoksen viime syksynä ja kiristi perinteisesti avointa maahanmuuttopolitiikkaan.

Vähemmistöhallituksessa ympäristöpuolue jäi yksin. Ruotsissa on tulossa vaalit vuonna 2018. Ehkä yllättävää on, että Nato-kysymys ei tule olemaan Ruotsin vaalien pääteema. Tämä johtuu siitä, että Nato – myönteisetkin puolueet haluavat tässäkin asiassa yhteisen näkemyksen kaikkien puolueiden kesken. Ruotsin Demareiden kanta ei ole muuttunut tai muuttumassa – kuten ei Suomessakaan – ja siksi Ruotsi ei ole etenemässä kohti Naton jäsenyyttä.

Ruotsi osaa omistaa

Talvisodan sytyttyä vuonna 1939 kaksi ruotsalaista toimittajaa kirjoittivat kirjasen, joka levisi koko Ruotsiin. Sen kampanjatunnuksesta ”Finlands sak är vår – Suomen asia on meidän” tuli lentävä lause, joka yhdistää meitä edelleen. Kampanjalla ei houkuteltu vain ruotsalaisia Suomeen sotimaan – kyse oli myös taloudellisesta tuesta. Rahoittajina toimivat suuret ruotsalaiset yritykset ja AY-liike.

Nyt 2010-luvulla voimme sanoa, että myös Ruotsin asia on meidän. Monet suomalaiset yritykset ja pankit ovat siirtyneet ruotsalaisten omistukseen. Siksi Tukholmasta päätetään monta Suomen kannalta todella suurta asiaa – ehkä jopa liiankin monta. Tästä esimerkkinä metsäteollisuuden rajut leikkaukset, jotka kohdistettiin pääasiassa Suomeen eikä Ruotsiin. Ruotsi on osannut pitää omistuksen ja päätöksenteon Ruotsissa. Meistä on samaan aikaan tullut Suomena tytäryhtiötalous, jonka tehtävänä on tuottaa tuotteita tai palveluita sen mukaan mitä pääkonttori päättää. Onneksi Lahdessa ymmärrettiin pitää energiayhtiö omassa omistuksessa.

Tunneli Suomesta Ruotsiin?

Maayhteys Ruotsin ja Suomen välillä yhdistäisi maitamme entisestään. Selvityksessä on nyt uusi teknologia, joka mahdollistaisi tunnelissa 15 minuutin junayhteyden Tukholmasta Helsinkiin. Pohjoismaiden Neuvoston liikenneraportoijana seuraan mielenkiinnolla miten maiden hallitukset suhtautuvat asiaan. Euroopaan Unioni päättää uudet TEN-T verkot eli Euroopan laajuiset udet käytävähankkeet vuonna 2023.

Samalla päätetään miljardien EU-rahoituksesta, joissa Suomi on ollut luvattoman huono rahoituksen saannissa. Samalla linjataan myös Suomen kannalta merkittävistä uusista väylistä, kuten jäämeren ratayhteydestä ja mahdollisesta Tallinna – Helsinki tunnelista. Ruotsi panostaa liikenneinfraan 60 miljardia euroa vuoteen 2024 mennessä. Me Suomessa teemme suunnittelua vain neljän vuoden päähän. Ruotsin malli on tässäkin parempi.

Ville Skinnari

Toukokuu on ihana! No juu, on hirmuinen kiire koko ajan, hommat pinoutuvat ja deadlinet paukkuvat kun pitäisi saada valmista joka puolella. Elämme silti keskellä melkoista juhlakeskittymää. Vähän väliä meitä muistutetaan siitä, että elämässä on paljon sellaista, mikä on juhlan arvoista.

Kaikki alkaa vapusta, kun saamme pistää rusinat kellumaan ja karnevaalitunnelman pykälään. Äidit saavat juhlapäivänsä, moni muukin tärkeä henkilö tai tapahtuma noteerataan toukokuussa liputuksen merkeissä. Kesälomat alkavat siintää niin lasten kuin lastenmielistenkin silmissä. Kelit lämpenevät. Ihanaa!

Kirkkovuosi kulkee myös juhlasta toiseen. Näillä main se kaartaa kuitenkin myös uuteen vaiheeseen, aina vähän vuodesta riippuen, mutta näillä touko-kesäkuun nurkilla. Pääsiäisen jälkeinen suuren ilojuhlan kausi vaihtuu vähitellen arkeen. Alkaa liturgiselta väriltään vihreä aika, jota ajoittaiset suuremmat juhla-ajat ilostuttavat. Helluntain juhlan kautta siihen arkeen kuljetaan.

Jeesus puhui opetuslapsilleen ennen kuolemaansa ja antoi tehtävän: rakastakaa toisianne, niin kuin minä olen rakastanut teitä. Ylösnousemuksensa jälkeen hän antoi toisen tehtävän: viekää kaikkeen maailmaan sanoma siitä, että synnit on annettu anteeksi. Minkä Jeesus aloitti, sitä on meidän tehtävämme jatkaa. Sen me teemme helluntaina keskellemme annetun Pyhän Hengen voimassa.

Pyhä Henki vaikuttaa meissä monin tavoin. Hengen kautta Kristus itse vaikuttaa meissä luoden uskoa, toivoa ja rakkautta. Meitä pusketaan ja rohkaistaan viemään sanoin ja teoin viestiä siitä, että me olemme Jumalalle rakkaita. Työvälineiksi me saamme rakkautta, iloa, rauhaa, kärsivällisyyttä, ystävällisyyttä, hyvyyttä, uskollisuutta, lempeyttä ja itsehillintää. Galatalaiskirje puhuu näistä Hengen hedelminä, Pyhän Hengen aikaansaannoksina. Melkoisia lahjoja. Tarpeen niin juhlan kuin arjenkin aikana, mutta taitavat tulla arvoonsa erityisesti siellä arjessa.

Kesän juhlia, arjen aherrusta ja loman lepoa kohti menemme siis Hengen antamin voimin. Helluntain leiskuva punainen vaihtuu vihreään, kirkon arjen väriin. Se on elämän ja kasvun väri. Elämä ja kasvu ovat Jumalan lahjoja. Niissä on juuri riittävä ripaus lupausta ja toivoa, että pieni juhla kulkee aina arkemme keskellä.

Anu Toivonen

Opetus- ja kulttuuriministeriö ilmoitti eilen perivänsä Olympiakomitealta myöntämiään valtion avustuksia takaisin yli 435.000 euroa. Takaisin perittävät avustukset kohdistuvat muun muassa Sotshin olympiakisoihin ja Huippu-urheiluyksikön toiminta-avustukseen. Savua tässä ei ole syntynyt ilman tulta.

Valtion liikuntaneuvoston jäsenenä Olympiakomitean selitykset tietämättömyydestä eivät vakuuta. Miksi hankintalaki tai muut avustussäännökset eivät koskisi myös Olympiakomiteaa? Olympiahenki on Suomen urheilueliitin käyttäytymisestä kaukana, kun julkinen ministeriön tukiraha liikkuu urheilun hyväveliverkostossa ilman kilpailutuksia kaverilta toiselle. Samalla pyyteetöntä seuratyötä tekevät – puhumattakaan talkoolaisista – tuskailevat jatkuvassa rahapulassa ja vähienkin tukieurojen leikkausten keskellä. Lahtelaisena pitää vielä muistuttaa Olympiakomiteaa itse pääasiasta eli urheilumenestyksestä. Vajaa vuosi ennen Lahden MM-kisoja olemme etenkin mäkihypyssä tilanteessa, jossa kärkijoukkoon sijoittuvia hyppääjiä ei Suomesta löydy. Seurojen toiminnalla on tässä oma osuutensa, mutta viime kädessä ongelmista kantaa vastuun Huippu-urheiluyksikkö, joka on keskittynyt viimeiset vuodet kaiken maailman uudistuksiin ja unohtanut lähes täysin nuorten olosuhteet ja nuorten systemaattisen leirityksen tukemisen. Kaikki lähtee nuorten valmennuksesta ja heidän olosohteiden sekä toimeentulon tukemisesta matkalla maailman huipulle.

Paperidemokratia ei luo työpaikkoja

Suomalainen yhteiskunta tunnetaan maailmalla ja meitä pidetään edelleenkin yhtenä maailman parhaista maista elää ja asua. Suomalainen lainsäädäntö ja viranomaistoiminta on kuitenkin sääntelyssä mennyt liian usein liian pitkälle. Norminpurkutalkoot on hallitusohjelmassa hyvä tavoite ja otsikko, mutta samaan aikaan olemme edelleen luomassa monella tavoin käsittämätöntä paperityötä ja byrokratiaa. EU:n syyksi kaikkea ei voi laittaa. Teemme itse Suomessa omilla päätöksillämme tarpeetonta sääntelyä. Tällä viikolla sain pienyrittäjiltä viimeksi palautetta mm. katutyökorttien kustannuksista. Kortit olivat maksaneet kuuden hengen yritykselle yli 5.000 euroa. Pakollisesta kurssista ei yrittäjän mielestä ollut mitään hyötyä. Yrittäjä kertoi maksaneensa erilaisista sääntelyyn liittyvistä korteista yhteensä noin 50.000 euroa viimeisen kahden vuoden aikana.

Hallitus lupasi vuosi sitten hallitusohjelmassaan purkaa normeja ja sääntelyä. Nyt mennään edelleen päinvastaiseen suuntaan. Oppositiosta vaikuttamisen mahdollisuuden lakien valmisteluun ovat rajalliset, koska hallitus eli Keskusta, Perussuomalaiset ja Kokoomus johtavat lainsäädäntötyötä. Teen normien purkamisesta kirjallisen kysymyksen vastaavalle ministerille.

Haluan uskoa, että hallitus yrittää parhaansa. Meillä oppositiopuolueilla on vähemmistö valiokunnissa, joissa esityksiä voi ja pitääkin vielä tarvittaessa muuttaa tai jopa tyrmätä. Silloin fiksu hallitus valmistelee esitykseen uudestaan tai vetää huonoksi havaisemansa esityksensä pois. Lakeja voi siis aina muuttaa ja korjata. Se on eduskunnan päätyötä.

Kaikkea ei pidä lailla kieltää

Lainsäätäjinä olemme perustuslakivaliokunnassa kiinnittäneet huomioita lakien todelliseen tarkoitukseen yhteiskunnassa. On tapauksia, että eduskuntaan tuodaan lakiesitys, jonka vaatimaa sääntelyä ei edes teoriassa pystytä valvomaan tai sitä ole edes tarkoitus sanktioida. Tästä huolimatta halutaan jokin asia kieltää. Tästä viimeisin esimerkki on hallituksen esitys tupakoinnin kieltämiseksi yksityisautossa alle 15 – vuotiaan seurassa. Perutuslakivaliokunta toteaakin lausunnossaan (PeVL 17/2016), että ”kyseinen hallituksen esitys sisältää ylisääntelyn piirteitä: Kaikkea, mitä yhteiskunnassa ei pidetä hyväksyttävänä tai suotavana, ei ole perusteltua lailla kieltää. Sellaisia symbolisia kieltoja, joiden valvontakin on lähinnä symbolista, tulisi välttää”.

Kaikkea ei voi eikä pidä säädellä lailla tai asetuksella. Erityisesti jos sitä ei edes teoriassakaan voi valvoa.

Ville Skinnari

Pääministeri Juha Sipilä esittelee uuden valtio-omistajastrategian perjantaina eduskunnalle. Pääministeri Sipilän ja ministeri Bernerin uudistamiskiima on kova: lopullista esitystä emme tarkallleen tiedä, mutta listalla on todennäköisesti jälleen kerran kolmen ässän hallituksen tyyliin yllätyksiä. Lahdessa omistaja eli Lahden kaupunki haluaa mahdollisesti selvittää Fortumin mahdollisen lisäarvon Lahti Energian uudessa lämpövoimalahankkeessa. Samalla avattaisiin Fortumille mahdolisuus omistaa Lahti Energiaa. Miljardibisneksessä toimivan pörssiyhtiö Fortuminen mieleenkinto Lahtea kohtaan osoitaa, että Lahti Energia on hyvä yhtiö ja viime vuosien haasteista huolimatta myös tulevaisuudessa rahantekokone omistajalleen.

SDP toi oman vaihtoehtonsa – sinivalkoisen omistamisen ohjelman – julkisuuteen aiemmin tänä keväänä. Me painotimme pitkäjänteistä omistajastrategiaa: valtion omistajuus on perusteltua silloin kun valtion yhtiöt toteuttavat jotain valtion yhteiskuntapoliittisiin tavoitteisiin liittyviä toimintoja tai omistaminen on osa laajempaa talous- ja yhteiskuntapoliittista strategiaa. Samalla esitimme hallitukselle, että yli hallituskausien kestävä parlamentaarinen omistajapolitiikka olisi oikea tie Suomelle. Siis pitkäjänteinen ja harkitseva omistaminen – ei pieniä pikavoittoja hakeva, kuten esimerkiksi Kemiran myynti norjalaisille pilkkahintaan surullisesti oli. SDP:n ”Kaikki ei ole kaupan”- omistajaohjelma sopii valtion tavoin myös Lahteen. Pitkällä aikavälillä omistajalle kannattavaa liiketoimintaa on järjetöntä myydä, ellei sitten haluta olla kasvattamassa kasvottomien pääomasijoittajien ja pörssipelureiden omaisuuksia.

Finnair on kaamoksen valopilkku 

Sipilä on väläyttänyt valtio-omisteisen Finnairin omistuksen pienentämistä nykyisestä 55,8 prosentista alle 50 prosenttiin. Finnair on onnistunut luomaan itselleen ja Suomelle ainutlaatuisen aseman porttina Euroopasta Aasiaan vaikeasta maailmantalouden tilasta huolimatta. Helsinki – Vantaan lentoasema on kehittynyt kansainvälisen tason lentoasemaksi ja stop-over matka Suomeen on yhä useamman aasialaisen matkaohjelmassa. Samalla kotimaan lentoliikenne on sekin Finnairin kautta meidän veronmaksajien omistuksessa ja omistajaohjaus vastaavalla ministerillä. Matkailu ja Aasian liikenteen kasvu on yksi harvoja valopilkkuja Suomen talouden kaamoksessa.

Venäjän maaperällä sijaitseva jättimäinen Siperia on Suomelle tärkeä alue. Mahdollisuus lentää yli Siperian on yksi Finnairin kilpailukyvyn kivijalka. Finnair lentää Siperian yli matkalla suosittuihin Kaukoidän kohteisiin Kiinaan, Japaniin ja Pohjois-Koreaan. Kaikki muut kuin Siperia – vaihtoehto lisäävät lentomatkaa ja sitä kautta kustannuksia. Katteiden lisäksi Siperian ylilentojen lopettaminen sulattaisi myös Suomen ja Finnairin maineen aasialaisten porttiyhtiönä Eurooppaan. Samalla se hyydyttäisi Helsinki-Vantaan lentoaseman kasvun ja vaikuttaisi koko pääkaupunkiseudun työllisyyteen puhumattakaan Lapin ja muun Suomen matkailutuloista.

Venäjä on tässä avainroolissa, koska hyviä vaihtoehtoja Siperialle ei ole tarjolla. Finnairin omistuksen siirtyminen muualle kuin Suomen valtion enemmistöomistajuuteen saattaa muuttaa Venäjän suhtautumista Finnairin oikeuksiin Venäjän maaperällä. Kyse on siis myös riskienhallinnasta. Siperian ylilentojen kieltäminen voi lopettaa paljon sinivalkoista omaisuutta. Epävarmassa maailmassa valtioenemmistöinen lentoyhtiö on oikea ratkaisu nyt ja tulevaisuudessa. Toivottavasti hallitus ei pääministerin johdolla ole uusilla omistajalinjauksillaan kasvattamassa sinivalkoisen Finnairin riskejä.

Lahti Energiaa ei pidä myydä

Riskienhallintaan viitataan myös Lahdessa. Fortum esittäytyy hyvänä kumppanina, joka haluaa auttaa Lahden osaamista ja jakaa uuden investoinnin riskiä. Kyse on kuitenkin samalla Lahti Energian pilkkomisesta ja omistuksien uudelleen järjestelystä, joka ei tulisi jäämään vain tähän. Pörssiyhtiö vain nyt haluaa enemmän ja enemmän tuottoa. Se voi myös myydä omistuksensa edelleen.

Fortum voi tuoda Lahteen rahaa, joka lämmittää kaupungin kuihtunutta kassaa. Syitä en halua tähän listata. Parempaa osaamista Fortumilla ei ole uuteen Kymijärvi III biolaitokseen. Teknologiat ja toimittajat ovat meidän kaikkien tiedossa. Fortum on monella tavalla itseasiassa laiminlyönyt todellisen tutkimuksen ja kehityksen 2000-luvulla ja se ei ole Suomen etu. Toimitusjohtaja Liliuksen aikana investointiin miljardeja mm. venäläisiin vanhoihin voimaloihin ja saatiin osakekurssi lentoon. Lilius palkittiin johtamistaidoistaan noin 50 miljoonan euron optiopotilla. Skinnari – niminen talousvaliokunnan puheenjohtaja vastusti Fortumin toimintaa eduskunnassa silloin voimakkaasti. Valtio eli vastaava ministeri ei omistajana tähän kuitenkaan puuttunut. Nyt Fortumilla on uusi strategia, jossa on paljon hyvää. Fortum voisi olla globaalisti veturina esimerkiksi sähköisen liikenteen kehityksessä ja miljoonakaupunkien älykkäissä energiaratkaisuissa. Puupohjainen lämpövoimalaliiketoiminta ei kuitenkaan ole sellainen kärkihanke. Sillä voi tehdä rahaa Suomessa ja siksi sen on hyvä olla kuntaomistajien käsissä – myös kaukolämmön hinta on silloin omissa käsissä.

Uusi Kymijärvi III investointi maksaa itsensä takaisin suhteellisen lyhyessä ajassa. Se on tekniikaltaan riskittömämpi ja yksinkertaisempi kuin aiemmin tehty Kymijärvi II voimala. Kaupunkilaisten kannalta oma energiayhtiö kannattaa olla meidän lahtelaisten omistama myös tulevaisuudessa. Osaajia, osaamista ja näkemystä meillä on Suomen ja laajemmin koko energiamarkkinoiden kehityksestä. Omistaja on avauksessaan siinä oikeassa, että tulevaisuuden ratkaisuja meidän on Lahti Energiassa rohkeasti kehitettävä myös kohti tulevaisuuden energiaratkaisuja niin lämmityksessä, sähköverkoissa kuin liikenteen globaalissa muutoksessakin kohti sähköisten autojen maailmaa. Sellaisen vaatiminen on fiksun ja kaukonäköisen omistajan oikeus ja velvollisuus.

Ville Skinnari
Eduskunnan talousvaliokunnan jäsen
Lahti Energia Oy:n hallituksen varapuheenjohtaja

Tässä viikonvaihteessa vietetään rukoussunnuntaita. Rukoussunnuntai on saanut nimensä rukouskulkueista. 300-luvulta lähtien Roomassa järjestettiin rukouskulkueita tästä sunnuntaista helatorstaihin. Nimi tulee siis siitä perinteestä. Tähän viikonvaihteeseen sijoittuu myös vappu, johon kuuluu kiinteästi ylioppilaiden ja sivistyneistön kevätvastaanotto. Myöhemmin on mukaan tullut ajatus vapusta suomalaisen työn juhlana.

Työtä voi juhlia joskus myös työtä tekemällä eikä miettimällä pyhien siirtoa, jotta saataisiin ihmiset halvemmalla antamaan työpanoksensa kilpailukyvyn nimissä jonkun ikiomaan kassavarantoon.

Enää ei juuri näy rukouskulkueita eikä juuri mielenosoituskulkueita. Silti jotakin mieltä saa olla ja rukoilla voi. Rukous on luonteeltaan puhetta ja keskustelua Jumalan kanssa. On hyvä olla kuulolla, mitä Jumala haluaa sanoa tai saada minut ymmärtämään. Jumala kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai ajatella. Siksi merkitystä on sillä, että annan aikaani keskustelulle ja kuuntelemiselle Jumalan kanssa.

Yksi päivän rukouksista toteaa: ”Taivaallinen Isämme. Sinä olet luvannut kuulla rukouksemme. Anna meille rukouksen Henki., niin ettemme vain puhuisi vaan myös kuuntelisimme, mitä Sinä tahdot meille sanoa. Tyhjennä meidät kaikesta omastamme, jotta voisimme ottaa vastaan anteeksiantamuksen ja uskaltaisimme elää rakkautesi varassa.”

Siinä tavoite ja hyvä pyrkimys.

Esa Kekki
Launeen srk

Kun tapaa vieraan ihmisen, päässä alkaa välittömästi pohdinta. Kuka ja millainen tämä ihminen on? Jos hän vaikuttaa ulkomaalaiselta, katsoja alkaa miettiä, mistä maasta vieras on. Kieli paljastaa jotain. Joskus suomea puhuvan ihmisen vähän vieraasta korostuksesta voi jo arvata, mikä on puhujan äidinkieli. Katsomme ulkomuotoa, käyttäytymistä, tapoja ja yritämme niistä arvailla tuntemattoman kotimaata.​

Tänä sunnuntaina puhutaan kirkoissa Taivaan kansalaisista, meistä kristityistä. Näkyykö meistä jotakin uskostamme? Pystyykö meidät tunnistamaan Jumalaan uskoviksi ihmisiksi, vaikka emme asiasta vielä puhuisikaan? Toivottavasti!

Millaisia ovat Taivaan kansalaisten tunnusmerkit? No, ne merkit ovat jokaisessa meissä tietenkin vähän erilaisia. Ei ole yhtä kristityn muottia, johon jokaisen pitää mahtua. Jumalan perheessä on kaikenlaisia lapsia. Mutta on jotakin tärkeitä asioita, jotka toivon mukaan häivähtävät näkyviin sanoissamme ja teoissamme. Ehkä ne voisi tiivistää sanoihin: usko, toivo ja rakkaus.

Taivaan kansalainen uskoo siihen, että Jumala on tässä elämässä mukana, hän on kaiken alku ja määränpää. Jumala on antanut jokaiselle elämänlahjan ja rakastaa meitä. Kristitty uskoo Kristukseen, joka on ansainnut meille täyden pelastuksen. Kristitty saa luottaa armoon, joka annetaan lahjaksi, ilman omaa ansiota. Siksi usko tuo levollisuutta elämään.

Toivo on taivaan kansalaisen elämänasenne. Vastatuulia ja myrskyjä tulee kaikille, mutta niissä saa turvautua Jumalaan. Parempaa on tulossa, taivasta kohti kuljetaan. Toivo tsemppaa meitä toimimaan jo nyt hyvin asioiden eteen.

Jeesus halusi, että taivaan kansalaiset tunnistettaisiin keskinäisestä rakkaudesta ja yhteydestä: lämpimästä katseesta, rohkeasta lähimmäisenrakkaudesta, lempeydestä. Joskus kun olen tavannut tällaisen ihmisen, olen mitään muuta tietämättä jo arvellut, tämä ihminen taitaa uskoa Jumalaan. Sisimmän valo on näkynyt ulospäin ja taivaan kansalaisuus paljastunut.

Riitta Särkiö

Hallituksen esittelemä sosiaali- ja terveyspalveluiden uudistaminen tavoittelee uutta tehokkuutta ja jopa kolmen miljardin euron säästöjä. Tulevassa mallissa maakunnalla olisi järjestäjän rooli. Palveluiden tilaaja ja tuottaja eriytetään, julkinen ja yksityinen palvelutuotanto tuodaan samalla viivalle kilpailuneutraliteettiin eli tasapuolisisiin toimintaedellytyksiin vedoten. Samalla edellytetään myös julkisen palvelutuotannon yhtiöittämistä. Kilpailuttamisesta poikkeuksena olisivat nk. julkisen palveluvelvoitteen piiriin kuuluvat palvelut, joita tuotettaisiin jatkossakin julkisen sektorin toimesta, kuten esimerkiksi päivystystoiminta ja ensihoito. Tarkkaa määritelmää julkiselle palveluvelvoitteelle emme ole vielä saaneet.

Hallituksen tavoittelema tulevaisuuden toimintamalli sekä siihen liittyvä yhtiöittäminen huolestuttaa monia. Euroopan Unionin lainsäädäntö ei edellytä Suomea muuttamaan sosiaali- terveydenhuollon järjestelmäänsä markkinaehtoiseksi ellei Suomi itse niin halua. Nyt Sipilän, Soinin ja Stubbin hallitus haluaa. Tasapuolisen kilpailun nimissä ollaan avaamassa veronmaksajien rahahanat yksityisille, monikansallisille terveysjäteille – myös erikoissairaanhoidossa. Jatkossa järjestäjä ostaisi vähintään 1/3 sosiaali – ja terveysalan – palveluista yksityiseltä sektorilta. Miten SOTE – hankkeen alkuperäinen tavoite eli sosiaali- terveyspalveluiden integraatio toteutuu on hämärän peitossa? Yksityinen sektori alkaa käyttämään entistä enemmän julkista valtaa, joka perustuslain 124§:n mukaan lähtökohtaisesti aina kuuluu viranomaiselle.

Jatkossa maakunta järjestäisi tietyin väliajoin ”uusia ratkaisuja hakevia kokonaiskilpailutuksia”. Eli tehtäisiin ”kokonaiskilpailutus”, jonka voittajaksi voisi tulla veroparatiisista omistettu terveydenhuoltoalan yhtiö? Julkisen sektorin on vaikea yksityistä voittaa, koska jo työehto- ja eläkesopimukset ovat arviolta noin kuusi prosenttia kalliimmat. Näin meillä voi olla käsissä uusi yksityinen monopoli. Sellaisen käyttäytymisestä meillä on hyvä esimerkki tuoreessa muistissa. Caruna Oy otti sähkön siirrossa asiakkailtaan niin sanotusti tyhjät pois ja hinnat karkasivat niin yrityksille kuin kuluttajillekin. Liikevaihtojen ja hintojen nousuun uskoo myös HUS:n toimitusjohtaja Aki Lindén. Panamaan saakka terveysjättien ei tarvitse voittoja lähettää. Veroparatiiseja löytyy paljon lähempää Euroopastakin. Ja voidaanhan Päijät-Hämeenkin kuntien omaisuus eli julkisomisteiset yhtiöt sitten myydä sijoittajille myöhemmin, jos ne eivät pärjää kilpailussa? Suomen SOTE-juna puksuttaa köhien, mutta tasaista vauhtia kohti amerikkalaista mallia, jossa köyhän tehtävä on vain kärsiä.

Vaarassa on myös keskussairaaloiden edellytys toimia jatkossa todellisina päivystyssairaaloina. PHKS:n vuosiliikevaihdosta 50-80% (n. 150-200 MEUR) tulee ei-päivystyksellisestä erikoissairaanhoidosta, joka samalla – toimiessaan saman katon alla – tukee laaja-alaisesti päivystystoimintaa. Nyt juuri tätä osiota avattaisiin ja pilkottaisiin markkinaehtoisesti kilpailulle. Mitä sitten käy keskussairaalalle? Osa työstä ja sen tekijöistä siirtyisi varmuudella yksityiselle ja vielä pois omasta maakunnasta – suuret firmat kun vain nyt yleensä keskittävät palvelut suuriimpiin kaupunkeihin. Se on samalla kaikki pois paljon kaivatuista oman maakunnan palveluista, osaajista ja verotuloista.

Päijät-Hämeen valinta noin 12 ehdokkaan joukkoon laaja-alaiseksi päivystyssairaalaksi varmistaisi monella tavalla Päijät-Hämeen keskussairaalan tulevaisuuden ja osaajien sitoutumisen omaan maakuntaan. Siksi hallituksen pian tekemä päätös laaja-alaisesti päivystävien sairaaloiden sijoittumisesta on meille ehkä suurempi kuin osaamme kuvitella.

Aikataulu SOTE-uudistuksessa on todella tiukka: Julkisen palvelutuotannon tulisi olla yhtiöitettynä jo vuoden 2018 loppuun mennessä. Hyvinvointikuntayhtymän perustaminen on Päijät-Hämeeseen hyvä ja kannatettava tavoite. Yhtymän omistajien eli kuntien arvioitavaksi jää onko prosessi realistinen, kun samalla pitäisi laittaa nykyiset palveluntuottajat uuden osakeyhtiön alaisuuteen sekä kiireesti yhtenäistää edelleen toisiaan ymmärtämättömät potilastietojärjestelmät. Ja kun liikevaihdot kasvavat, mistä ne kolmen miljardin säästöt sitten lopulta tulevat?

Ville Skinnari
Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveysyhtymän valtuuston puheenjohtaja
Kansanedustaja (sd.)