Vuosi: 2023

Tällä viikolla kävimme Presidentti Niinistön johtamat Kultarantakeskustelut jakautuvasta maailmasta. Ukrainan sota on paljastanut jakolinjoja maailmassa, mutta puolia valitaan paljon monimutkaisemmista syistä, kun Euroopassa usein ymmärretään.

YK-päätöslauselmaäänestyksissä pidättäytyneet maat – joista moni meille välttämättömiä kauppakumppaneita ja alueellisia voimatekijöitä – muodostavat hyvin erilaisen ryhmän eikä niitä tule niputtaa yhtenäiseksi joukoksi. Se, mikä näyttäytyy haluttomuutena tuomita Ukrainan sota, voi todellisuudessa olla taloudellista riippuvuutta Venäjästä. Puolen valinta voi siis perustua vaihtoehdottomuuteen, jolla ei ole suoraa yhteyttä Ukrainan sotaan.
Myöskään Suomen tukea emme voi mieltää tueksi maiden hallinnolle. Kehitysyhteistyövaroista tuemme pääsääntöisesti kaikkien haavoittuvimpia ryhmiä ja järjestöjä: niitä ihmisiä, jotka ovat usein myös maidensa sisäisissä valtakamppailuissa altavastaajia, uudistajia, visionäärejä. Heitä, jotka tuomitsevat sodan ja jakavat länsimaiset arvot.

Maailma ei ole mustavalkoinen, vaan hyvin raadollinen ja täynnä harmaan sävyjä. Sota on palannut Eurooppaan vasta tällä vuosikymmenellä, mutta on paljon maita, jotka ovat nähneet sotaa yli sukupolvien. Ymmärtääksemme maailmanjärjestystä paremmin, meillä tulee olla kyky tarkastella eri perspektiiveistä. Kuva näyttäytyy tuolloin hyvin erilaisena, miten se Euroopasta avautuu.
Pienen maan paras valtti on jatkaa yhteydenpitoa maiden kanssa. Jännitteiden maailmassa kauppasuhteet, poliittinen dialogi sekä kehitysyhteistyö muodostavat keinon rakentaa siltoja ja sitä kautta vakaampaa maailmanjärjestystä.

Tiistai oli tunteikas päivä monella tavalla. Reilu neljä vuotta työtäyteistä Valtioneuvoston jäsenenä päättyi. Paljon teimme, paljon jäi tekemättä. Näin demokratia toimii. Suomi sai nyt sellaisen hallituksen kuin halusi. Siksi hallituksen kritisoiminen on tehtävä fiksusti. Kokoomuksen kannattajia kylmä linja ei hetkauta. Perussuomalaisten tilanne on toinen. Suomi on saanut lähes kaiken negatiivisen opin Trumpin Yhdysvalloista. Jakautunut, polarisoitunut Suomi ei ole se Suomi mihin minä olen syntynyt. Eikä se ole se Suomi mihin haluan lasteni kasvavan. Luottamusyhteiskunta on kuollut. Sopimusyhteiskunta on kuollut. Tilalle on tullut riitainen Suomi, jonka maine on jo maailmallakin kovilla. Nyt on meistä kiinni miten tästä rakennamme eteenpäin.

Ville Skinnari

Monessa kielessä juhannuksen nimi viittaa keskikesään. Siitä sana mittumaari kertoo (midsommar). Meillä kuitenkin tämän juhlan ja juhlan nimen yllä leijuu Johannes Kastajan jännä hahmo. Hän syntyi kuin ihmeenä vanhoille vanhemmilleen Elisabetille ja Sakariaalle.

Tämä lapsi ei saanut sukunsa nimeä, vaan nimen, joka kertoo jostakin tärkeämmästä. Johannes-nimi on käännettynä: Jumala on armollinen. Iäkkäät vanhemmat kokivat konkreettisesti, että Jumala oli ollut heille armollinen, kun he pitkän odotuksen jälkeen kumminkin saivat oman lapsen.

Johannes Kastajasta tuli Jeesuksen tienraivaaja, joka painotti parannuksen teon tarpeellisuutta ja pehmensi sydämiä ottamaan vastaan evankeliumia. Koko ajan hän kuitenkin nimellään julisti ihmisille Jumalan armollisuutta. Tuohon aikaan ihmiset nimittäin ymmärsivät nimien merkitykset, ne nousivat suoraan aramean ja heprean kielistä. Kun tämä kamelinkarvavaatteeseen pukeutunut erämaan asukki esitteli itsensä, ihmiset saivat samalla muistutuksen Jumalan olemuksesta: Jumala on armollinen.

Keskikesän valossa ja elämän varjoissa – kaikkina päivinä Jumala rakastaa meitä ja osoittaa meitä kohtaan armoaan. Se, että elämme, on hänen lahjaansa. Se, että saamme synnit anteeksi, on hänen armoaan, sillä Jumala antoi oman Poikansa uhriksi meidän puolestamme. Tämä Jumalan armo kantaa meitä eteenpäin tänäkin kesänä.

Muistan lapsuudestani, kuinka kävin pyhäkoulua. Siellä lauloimme laulua Sakkeuksesta: ”Sakkeus oli pieni mies, oli pienen pieni mies. Hän viikunapuuhun kiipesi, jotta Jeesuksen näkisi, jotta Jeesuksen näkisi.” Jne.

Laulu opetti, ettei Jeesus karta ketään eikä valikoi ihmisiä. Hän meni tuon miehen kotiin vieraaksi. Raamattu kertoo, että kun Jeesus halusi vierailla tullimies Sakkeuksen kodissa, ihmiset sanoivat paheksuen: ”Syntisen miehen talon hän otti majapaikakseen.”

Sakkeus oli tullimies, joka keräsi tullimaksuja miehittäjävallalle, siis roomalaisille. Ja siksi Sakkeusta pidettiin syntisenä ja petturina. Meidän ihmisten mielestä Jeesuksen vierailulle olisi ollut sopivampia paikkoja, olisi varmaan löytynyt hurskaita miehiä, vilpittömiä uskovia, aitoja hyväntekijöitä. Mutta ehkäpä juuri Sakkeus tarvitsi Jeesusta enemmän kuin he. Sanoohan Jeesus itse: ”Juuri sitä, mikä on kadonnut, Ihmisen Poika on tullut etsimään ja pelastamaan.”

Tuo kohtaaminen Sakkeuksen kodissa oli merkityksellinen. Sakkeuksesta tuli uusi mies. Jeesuksen rakkaus muutti ja uudisti hänet. Siksi hän tahtoi korjata tekemänsä vääryydet. Jeesuksen rakkaus sai hänet tuntemaan itsensä arvokkaaksi. Siitä nousi kiitos ylös Jumalan puoleen. Siitä syntyi rakkaus hänen sydämeensä. Jumalan rakkaus oli Sakkeuksessa ja on meissä kaikissa uutta luova voima. ”Jumalan vaikutusta on se, mitä te Kristuksessa Jeesuksessa olette.”

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Miltä maailmantalous näyttää? Missä päin maailmaa on kasvua? Ketkä ovat tämän maailmantilanteen voittajia ja häviäjiä? Näiden kysymysten ääreen kokoonnuimme tällä viikolla taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD:n ministerikokoukseen Pariisissa.

OECD on toimija, joka pyrkii mittaamalla ja jäsenmaavertailulla vauhdittamaan kasvua sekä konkreettisten suositusten kautta rakentamaan luottamusta eri toimijoiden välillä. OECD:n työn merkitys on entistä suurempi nyt, kun maailmaa raamittaa geopoliittinen ja taloudellinen epävarmuus sekä maailmankaupan jännitteet.

OECD-maat jakoivat kokouksessa huolensa globaalia talouskasvua jarruttavista tekijöistä, joista yksi on epätasa-arvoiset työmarkkinat. OECD pyrkiikin edistämään naisten osallistumista työelämään. Jos naiset saataisiin työmarkkinoille miesten tavoin, maailman bruttokansantuote olisi 26% suurempi.

OECD:n ajama minimiyhteisövero sekä tavoite verottaa monikansallisia yrityksiä riippumatta siitä, missä ne toimivat, lisäisivät taas verotulojen oikeudenmukaisempaa jakautumista ja hillitsisivät verosuunnittelua. Kehitysmaat ovat muita riippuvaisempia yhteisöverotuloista ja globaalia verotusjärjestelmää uudistamalla tulot kohdentuisivat oikeudenmukaisemmin heikommassa asemassa oleville.

Intian kasvu on ensi vuonna 7 prosenttia, Kiinan viisi. Eurooppa kyntää 1,6 prosentin kasvua, samoin Yhdysvallat tulee alas, vaalivuoden luvut eivät lupaa hyvää istuvalle presidentille. Ovaalihuoneen pöytä on katettu populistille, aivan kuten Euroopan maissa.

Korkeiden korkojen ja hintojen Euroopassa ja Suomessa, kuluttajan ja yrittäjän arki on tuskainen. Toisin kuin Suomessa Säätytalon hallitusneuvotteluissa halutaan, Euroopan ytimessä ymmärretään, että nyt ei ole aika leikata niiltä, joilla on jo nyt todella vaikeaa selviytyä arjen laskuista. Se pitää tehdä, mutta vasta sitten, kun nousu alkaa. Kasvua pitää luoda nyt kaikin tavoin ja kaikin keinoin investoinneilla sekä uusilla hankkkeilla, jotta esimerkiksi rakentaminen ei hyydy aivan täysin, kuten nyt näyttää käyvän. Töiden vähyys näkyy jo Lahdessakin. Uuden hallituksen ajatuksia miten kasvua tehdään ei ole paljoa kuultu, koska kaikki energia on mennyt muualle.

Tuleva hallitus, Orpo I, aloittanee ensi viikon aikana ja tulevan pääministerin ensimmäinen EU-huippukokous suuntautuu juuri Pariisiin juhannuksen alla.

Ja ei Orpo yksin jää. Tuleva valtiovarainministeri Purrakin pääsee hänkin vielä esittelemään kasvun eväitään Suomen ulkopuolellekin.
Hyvinvointivaltio Suomen sosiaaliturvan, terveydenhuollon, koulutuksen tai sivistyksen tulevaisuus ei hyvältä näytä.

Ville Skinnari

Tällä kohtaa kirkkovuodessa puhutaan aarteista, katoavista ja katoamattomista. Mitä sinä pidät elämäsi aarteina?
Olen katsellut ikääntyneen naapurin pihatoimia. Hän tyhjentää autotalliaan, joka on osa hänen yli 40 vuotta sitten rakentamaansa omakotitalokiinteistöä. Hän liikkuu hitaasti kepin kanssa, mutta ahkerasti tuo tallista pihalle peräkärryyn erilaisia vuosien mittaan kertyneitä esineitä: aurinkolampun, autonrenkaita, vanhoja valaisimia jne. Eilen huomasin kasaan nojaavan 4-6 paria erilaisia vanhoja suksia puusuksista laskettelusuksiin. Kaikki nämä tavarat ovat todennäköisesti olleet aikanaan käytössä ja tärkeitä arjen esineitä. Ehkä joku niistä on ollut omistajalleen jopa niin tärkeä, että hän on kutsunut sitä aarteeksi. Esimerkiksi hyvät sukset voivat tuottaa iloa innokkaalle hiihtäjälle. Esineet kuitenkin kuluvat ja osin menettävät merkitystään.

Nykyihmisen suhde tavaraan ja rikkauteen on ongelmallinen. Materiasta tulee helposti meidän elämämme tärkeimpiä asioita, elämämme aarteita. Silti hyvä ja merkityksellinen elämä taitaa pitää sisällään muuta kuin suuria tavaramääriä ja omaisuuksia. Edellyttäisikö se vaikkapa uskoa siihen, että kaikki ei pääty kuolemaan ja elämä mene hukkaan? Tälläistä uskoa saa kokea Jumalan yhteydessä. Ja Jumalan ja lähimmäisen auttamisen kautta saa kokea, että elämä voi olla hurjan merkityksellistä ilman tavarapaljouksia. Eikä omat taidot ja lahjat jää autotalliin odottamaan lopullista poisdumppausta.

Usko Jumalaan on siis kallis aarre. Kun sydän lepää Jumalassa, saa kaiken ottaa turvallisin mielin Häneltä vastaan. Silloin elämä nähdään kokonaisuudessaan Jumalan lahjana, ja silloin me omistamme aarteista parhaimman: Meillä on elävä Jumala omana turvanamme.

Kati Saukkonen, pastori

Koulujen kesäloma alkaa ja saamme juhlia uusia ylioppilaita ja muita valmistuneita. On juhlan aika. Moni nuori saa kesätöitä, mikä on aina hieno asia. Lahti näyttää kesällä parastaan. Ensimmäinen työpaikka on ehkä se tärkein, koska sitten on aina helpompi päästä eteenpäin. Lauantaina meidänkin perheessä juhlitaan kesäloman alkua.

Torstaina kävelin aikaisin aamulla Hakaniemen rantaa kohti SDP:n puoluetoimistoa Helsingissä. Moni asia muuttuu Suomessa, jos ja todennäköisesti kun hallitus vaihtuu. Miten käy opiskelijoiden, työttömien ja jo nyt muutenkin ahdingossa olevien, jos hallitus toteuttaa lupaamansa leikkaukset?

Helsingin Sanomat kertoi tiistaina, että tuleva hallitus saattaa poistaa oikeuden vähentää ammattiliittojen jäsenmaksut verotuksessa. Veronkiristys kohdistuisi ammattiliittoihin kuuluviin palkansaajiin. Työnantajien verovähennysoikeuteen se ei puuttuisi. Valtiovarainministeriön vero-osaston arvion muukaan muutos kasvattaisi vuotuisia verotuottoja 220 miljoonaa euroa.

Veronmaksajain Keskusliiton pääekonomisti Mikael Kirkko-Jaakkola on laskenut tästä muutamia esimerkkejä. Jos lastenhoitaja tienaa 2400 euroa kuukaudessa, hän maksaa ay-jäsenmaksua noin 290 euroa vuodessa. Tähän asti summasta on saanut takaisin yli sata euroa, koska jäsenmaksun on saanut vähentää verotuksessa. Mikäli tuleva hallitus poistaa verovähennysoikeuden, hoitaja menettää tuon sata euroa. Paremmin tienaava koneasentaja menettäisi noin 150 euroa ja lääkäri noin 250 euroa. Summat vaihtelevat satasen tai pari vuodessa. Näitä summia ei tule pitää vähäisinä. Suomalaisten ostovoima ja toimeentulo on heikentynyt merkittävästi viime vuosina ja tämä vaikuttaisi siihen entisestään. Verovähennysoikeuden poisto vastaisi käytännössä veroprosentin kiristymistä 0,2-0,6 prosenttiyksikköä. Mikäli tämä uudistus tapahtuu, täytyy kysyä, kenen puolella hallitus on? Ei ainakaan suomalaisen palkansaajan.

Yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen palkkaneuvotteluissa ei saatu sopua ja Suomen lähi- ja perushoitajaliitto Super ilmoitti lakkojen alkavan keskiviikkona. Lakoilla pyritään vauhdittamaan kesken olevia yksityisen sosiaalipalvelualan työehtosopimuksen (SOSTES) palkkaneuvotteluita. (Työntekijäosapuoli vaatii alalle yli 13 prosentin palkankorotuksia kahden vuoden ajalle.) Lakko koskee useita Varhaiskasvatuksen ja lastensuojelun yksiköitä. Myös vanhusten ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköissä lakkoiltiin alkuviikosta.

Reilu työelämä ja palkka on työntekijän oikeus ja siitä on pidettävä kiinni. Varhaiskasvatus, lastensuojelutyö ja vanhustenhoito ovat työpaikkoina tärkeimpiä. Nämä ihmiset huolehtivat meidän lapsistamme, vanhemmistamme, minusta ja sinusta. Olemme jokainen jossain kohtaa elämää näiden alojen asiakas. On aika näyttää ja antaa heille kuuluva arvostus.

Ville Skinnari

Pyhä Henki on minusta yksi vaikeimpia asioita ymmärtää. Pyhää Henkeä ei voi nähdä, niin vaikeaa on selittää. Mutta sen voi nähdä, miten Pyhä Henki vaikuttaa ja mitä Pyhä Henki saa aikaan.

Pyhä Henki on kolmiyhteisen Jumalan kolmas persoona. Voisi sanoa, että Jumala toimii kolmella tavalla. Ensimmäiseksi Isänä ja Luojana, toiseksi Jeesuksessa Jumala tuli meidän luoksemme ja kolmantena Pyhän Hengen kautta Hän toimii yhä maan päällä. Pyhä Henki synnyttää uskon ja ylläpitää sen. Hän on Puolustaja, joka tekee kirkon olemassaolon mahdolliseksi ja joka johdattaa sen totuuteen.

Joku on verrannut Jumalaa veden kolmeen olomuotoon, virtaavaan veteen, jäähän ja vesihöyryyn. Kaikki ovat samaa vettä. Eräs rippikoululainen vertasi kolminaisuutta trio-jäätelöön, jossa on kolme makua, suklaa, vanilja ja mansikka. Ihmismielellä on kova halu selittää ja ymmärtää. Teologisia oppeja on muotoiltu ja kehitelty ahkerasti.

Entäs jos kaikkea ei tarvitse selittää ja yrittää ymmärtää. Usko on luottamista. Voi nostaa kädet pystyyn ja jättäytyä Jumalan rakkauden varaan. Markku Perttilän sanoin: ”Sinä suuri ja salattu Herra, emme tunne vielä kasvojasi. Olet johdattanut rakkaudella, tuonut sydämiimme valoasi. Silti paljoakaan ymmärrä emme, yhä etsimme ja epäilemme. Siksi hiljainen on rukouksemme: tule tueksi ja turvaksemme.”

Sanna Alanen, pastori
Launeen seurakunta

Viime viikonloppuna Suomen eduskunta menestyi hyvin Itävallassa Parlamenttien välisessä jalkapalloturnauksessa. Tuloksena mestaruus 14 vuoden tauon jälkeen! Meidän joukkueessa uudet kansanedustajat Timo Furuholm (vas) ja Mika Poutala (kd) toivat mukaan paljon uutta osaamista, mikä nosti koko joukkueen tasoa. Kapteenina olen ylpeä koko joukkueesta. Suomi voitti jalkapallossa, katsotaan miten käy jääkiekossa. Toivottavasti meidän hyvä joukkuehenki heijastuu koko Eduskunnan työhön.

Viikko alkoi maanantaina Versowoodilla Vierumäellä. Olemme rakentaneet Yhdysvaltoihin yhteistyön kuuden osavaltion kanssa ja nyt osavaltiot vierailevat tiiviisti Suomessa. Erinomainen pohja nyt rakentaa uutta kauppaa Suomesta. Nyt keskityimme metsäosaamiseen, mikä on maailmalla iso vahvuutemme.

Tiistaina matkustin Tukholmaan tapaamaan ruotsalaisia avainyrityksiä ja ex-pääministeri Magdalena Anderssonia (sd). Keskustelimme mm. Ruotsin NATO – jäsenyyden etenemisestä ja Suomen vaalien jälkeisestä tilanteesta. Ruotsissa Demareiden kannatus on oppositiossa noussut reippaasti vaalien jälkeen. Uusi porvarihallitus ei ole Ruotsissa pystynyt pitämään lupauksiaan. Suomessa voi olla edessä sama kehitys: populistisia lupauksia ei olekaan niin helppo toteuttaa. Katsotaan ensin mitä Säätytalolla saadaan aikaan – jos saadaan.

Tukholmassa alustin suomalais-ruotsalaisen Kauppakamarin vuosikokouksessa. Mukana oli noin 150 yritystä. Esimerkiksi Fazer, Paulig, Wärtsilä, Finnair, Viking Line, Stora Enso, jne. Kauppakamarin puheenjohtaja on Jacob Wallenberg. Suomessa ja Ruotsissa on vahva poliittinen tahtotila yhteistyölle, jolla voimme vahvistaa kokonaisturvallisuuttamme, luoda elinkeinoelämälle luottamusta investoida sekä kasvattaa vientimme arvoamme.

Kokonaisturvallisuus ei käsitä vain puolustuskykyä, vaan koko yhteiskuntaa ja erityisesti yhteenkuuluvuuden tunnetta, halua tehdä yhteistyötä yli hallintorajojen ja läpi kaikkien yhteiskuntasektoreiden. Onkin tärkeää, että otamme vahvemmin huomioon niin elinkeinoelämän kuin kansalais- ja vapaaehtoistoiminnan, kun kehitämme varautumistamme. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä globaalitalouden muutokset tarkoittavat yrityksille sitä, että kyky ymmärtää poliittisia riskejä myös maailmankaupassa tulee yhä tärkeämmäksi.

Maailman meri myrskyää ja me istumme samassa veneessä, Ruotsi, Suomi ja kaikki pohjoismaat: esimerkiksi pula kriittisistä luonnonvaroista, huoli logistiikkaketjujen varmuudesta sekä työvoiman saatavuudesta ovat jaettuja haasteita. Yhteistyötä tiivistämällä voimme vahvistaa yhteiskuntien varautumista rajan molemmin puolin sekä luoda talouskasvulle uusia mahdollisuuksia. Geopolitiikan ymmärtämisen lisäksi työvoiman saatavuus, osaaminen ja hintakilpailukyky ovat merkityksellisiä elementtejä kansainvälisessä kaupassa. Suomen ja Ruotsin digi- ja teknologiaosaaminen, kestävän kehityksen mukainen tuotanto sekä arvopohjaisuus ovat kilpailuetumme kovassa geopoliittisessa kilpailussa. Yhteiset ratkaisut tuovat viennillemme lisäarvoa ja lisäävät houkuttelevuuttamme kumppanina maailmanmarkkinoilla.

Keskiviikkona ehdin illaksi Brysseliin avamaan Metsäteollisuuden uuden toimiston yhdessä yritysten ja EU – edustustomme kanssa. Torstaina edustin Suomea Brysselissä EU:n kauppaministereiden kokouksessa. Pitkän päivän aikana keskustelimme USA ja Kiina suhteista. Peli on nyt kovaa ja epäreilua eri puolilla maailmaa. Omissa puheenvuoroissani korostin positiivisen yhteistyön tärkeyttä. EU on maailman suurin sisämarkkina ja meidän tulee yhdessä löytää ratkaisut kaikkiin ilmansuuntiin, itään ja länteen. Yksin ei kukaan selviä – eikä isoja kukaan voita yksin.

Ville Skinnari

Oletko miettinyt mitä tarkoittaa, että elää hyvän elämän? Kysymys tulee lähelle toista hyvin perustavaa laatua olevan kysymyksen kanssa; mikä on elämän tarkoitus. Tai jos elämän tarkoitus olisi elää mahdollisimman hyvä elämä, niin miten tulisi elää, jotta elämä olisi hyvä.

Riippuen hieman siitä kenen kanssa aiheesta keskustelee, saattaa saada aika erilaisiakin vastauksia. Huomaan itse usein turhautuvani, kun ihmisen elämää arvotetaan sen mukaan, miten paljon ihminen joko kuluttaa yhteiskunnan varoja ja palveluita tai vaihtoehtoisesti tuottaa veroeurojen muodossa tuloja valtion ja kunnan kassaan tai ostaessaan palveluita ja tuotteita pitää talouden pyörät liikkeellä.

Kysymystä hyvästä elämästä on kuitenkin mahdollista ja ehkä jopa toivottavaa lähestyä myös muutoin, kuin talouden näkökulmasta. Yksi hyvän elämän perusta voisi olla hyvien tekojen tekeminen. Kun tekee hyviä tekoja elää hyvää elämää. Hyvien tekojen tekeminen ei kuitenkaan välttämättä tuota onnellisuutta eikä ehkä siinä tapauksessa myöskään tunnetta, että elämä olisi hyvää.

Moni ihminen vastaa kysymykseen siitä, mikä on hyvää elämää jotenkin niin, että hyvä elämä on pitänyt sisällään merkityksellisiä asioita. Hyvä elämä ei välttämättä ole ollut vapaata kärsimyksestä tai vaikeuksista, mutta kärsimys on usein terävöittänyt sitä mikä on hyvää ja onnellista.

Sunnuntaina vietetään helluntaita, jonka aiheena on Pyhän Hengen vuodattaminen. Jumala Pyhänä Henkenä vaikuttaa meissä ja kutsuu elämään vahvasti merkityksiä täynnä olevaan elämään. Tämä on yksi vastaus siihen, mitä hyvä elämä voi olla.

Hanna Rikkanen