Vuosi: 2021

Ensi sunnuntaina vietetään Marian ilmestyspäivää. Viime vuonna Marianpäivä tuntui erityisen poikkeukselliselta, koska kyseisestä sunnuntaista lähtien siirryttiin jumalanpalveluksiin ilman läsnäolevaa seurakuntaa.

Tuolloin, vuosi sitten, en onneksi edes osannut ajatella tilanteen jatkuvan vielä vuodenkin kuluttua. Kulunut vuosi on opettanut monenlaisia asioita. Epävarmuuden sietämistä, suunnitelmien peruuntumista tai muuttamista lyhyellä varoitusajalla, elämänpiirin supistuminen ajoittain vain omaan kotiin.

Ajattelen, että Jeesuksen äiti Maria, sopii hyvin tähän aikaan esikuvaksi, koska Maria joutui suostumaan epävarmuuteen ja omien suunnitelmien romuttumiseen. Maria johdattaa meitä myös Jumalan luokse. Nimittäin häntä katsellessa pääsee elämään yhdessä iloa Jumalan huolenpidosta. Mutta Marian rinnalla pääsee kokemaan myös ahdistusta tulevaisuudesta ja rintaa repivää äidintuskaa, kun oma poika häpäistään, pahoinpidellään ja tapetaan.

Välillä voi olla niin, että ne kuormat jota itse kullekin annetaan kannettavaksi, ovat liian suuria. Ei jaksa niiden alla. Varmaa on, että suurimmankin taakan painaessa Jumala on jo aloittanut jotain uutta, mutta sen uuden löytyminen ei ole itsestäänselvyys.

Erityisesti silloin tarvitaan läheisiä, niitä jotka kulkevat rinnalla ja auttavat muistamaan, että vaikeinkin aika päättyy ja miten hienoa se onkaan, kun kaikki rajoitukset puretaan ja saamme jälleen tavata ihmisiä vapaasti.

Toivon että jokaiselta sellainen läheinen löytyy, mutta koska tiedän, että kaikilta ei löydy, haluan haastaa jokaisen meistä miettimään edes yhden sellaisen ihmisen omasta lähipiiristä, kenelle voisi soittaa, lähettää viestin tai vaikka tiputtaa kortin postilaatikosta ja kysyä mitä sinulle kuuluu? Ei jäädä yksin kaikkien huolien kanssa, vaan ollaan puhelimen ja viestien välityksellä yhteydessä toisiimme.

Hanna Rikkanen
kappalainen
Launeen srk

Olen ollut vuodenvaihteesta saakka SDP:n edustajana ohjaamassa Suomen kestävän kasvun ohjelman valmistelua tätä varten perustetussa ministerityöryhmässä. EU:n elpymisvälineen varoilla rahoitettavan ohjelman tavoitteena on kirittää sekä nopeaa että pitkän aikavälin kasvupotentiaalia ja luoda näin Suomeen työtä. Valmistelutyö on edennyt hyvin, ja pääsimme maanantaina esittelemään ohjelman runkona toimivan Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman.

Oleellista kestävän kasvun ohjelmassa on se, että saamme liikkeelle aidosti vaikuttavia investointeja. Tämä edellyttää, että rahoituksella saadaan parannettua tuottavuutta ja vauhditettua elinkeinoelämän rahankäyttöä moninkertaisesti hankkeisiin budjetoituun julkisen rahan määrään. Hallituksen elpymispolitiikka tähtää juuri tähän. Nykyisen arvion mukaan nyt valmistellun ohjelman vihreän siirtymän osiolla tulee olemaan keskimäärin noin 400 prosenttia ja investointitaso noussee useampaan miljardiin euroon. Rahaa tullaan jakamaan niin kehityksen veturina toimiville suurille yrityksille kuin pienille ja keskisuurille yrityksille.

Ohjelma on räätälöity maailmanmarkkinoiden kehitysnäkymiä ja Suomen vahvuuksia silmällä pitäen. Digitalisaatio ja kärkiteknologiat tulevat säilymään talouden aallonharjan huipulla myös tulevina vuosikymmeninä. Suomellakin on tässä näytön paikka, ja esimerkiksi 6G:n, kvanttilaskennan ja tekoälyn kehittämisessä vaadittava osaaminen on ehdottomia valttikorttejamme. Yritykset tarvitsevat kuitenkin tuekseen kilpailukykyistä toimintaympäristöä ja siksi esimerkiksi digitalisaatioon suunnataan ohjelmasta kaikkineen noin 540 miljoonaa euroa.

Toinen iso kokonaisuus on niin suomalaisten kuin maailmalta tulevien osaamiseen saaminen yritysten käyttöön sekä opiskelumahdollisuuksien avaaminen. Ohjelmarahoituksella lisätään esimerkiksi korkeakoulujen aloituspaikkoja, tuetaan paikkariippumatonta opiskelua ja helpotetaan työperäistä maahanmuuttoa digitaalisten palvelujen avulla. Työllisyyden ja osaamisen pilarin osuus on alustavasti noin 640 miljoonaa euroa. Sosiaali – ja terveyspalveluita ei ole unohdettu: koronan aiheuttamaa hoitovelkaa rahoitetaan 400 miljoonalla eurolla, tästä 100 miljoonaa euroa käytetään asiakkaille suunnattuihin digitaalisiin palveluihin. Mielenterveyden akuutti tilanne ja sen tukeminen nostetaan samalla keskiöön.

Tässä otetaan samalla merkittäviä askelia kohti Suomen kunnianhimoisia päästötavoitteita. Vihreän siirtymään kohdennetaan paketista leijonanosa, eli kokonaisuudessaan noin 1040 miljoonaa euroa. Tavoitteena on vauhdittaa investointeja, joilla vähennettäisiin Suomen hiilidioksidipäästöjä jopa kolme miljoonaa tonnia vuodessa eli noin kuusi prosenttia. Kyse ei ole kuitenkaan vain ympäristöpolitiikasta vaan laajemmasta talouden rakennemuutoksesta, jossa meidänkin pitää onnistua. Korkea teknologia, uusiutuva energia ja liikenne ovat osa sitä tulevaisuutta, joihin maailmalla laitetaan nyt kiinni isosti rahaa. Hiilineutraali hyvinvointiyhteiskunta on hyvästä syystä hallituksen kärkitavoite.

Kestävän kasvun ohjelmaa on valmisteltu hyvässä yhteistyössä elinkeinoelämän, alueiden sekä tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen kanssa. Tämä on tärkeää, sillä nykypäivänä talouskasvu syntyy nimenomaisesti yhteiskunnan eri toimijoiden toisiaan tukevista panostuksista. Avainongelmiimme monen on muun maan tapaan kuulunut riittämättömät rahavirrat tutkimukseen ja kehitykseen. Meidän onkin kyettävä jatkossa saamaan osaajia entistä paremmin yhteen ja skaalattava innovaatiot taloudellista potentiaalia sisältäviksi tuotteiksi, erityisesti vientimarkkinoille. Tämä edellyttää niin julkisen kuin yksityisen sektorin TKI-investointeja.

Tässä on mahdollisuuksia myös Lahdelle ja tiedän että hyvää valmistelua on tehty. Meillä on sekä tutkimus- ja koulutusosaamista että vihreän siirtymän rahoituksen kriteerit täyttävää yritystoimintaa. Hankepäätöksiä tullaan tekemään vielä tämän vuoden puolella, kun EU on hyväksynyt suunnitelmamme ja rahoitus siirtyy osaksi hallituksen talousarviota.

Ville Skinnari

Kuluvalla viikolla julkaistiin Lahden hyvinvointikertomus vuosille 2017–2020. Selvityksen mukaan iso osa ihmisistä voi hyvin ja moni mittari näyttää vihreää, esimerkiksi väestön kasvun ja kansainvälistymisen osalta. Kokonaiskuva on kuitenkin synkkä. Työttömyystilanteemme jatkuu vaikeana eikä koulutustasokaan ole noussut riittävästi. Toimeentulotuella ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevia on paljon. Listalle mahtuvat myös mielenterveysongelmat, vähäinen liikunta, runsas tupakointi ja syrjäytyminen. Lahti junnaakin tilastoissa pääosin kaupunkien keskitason alapuolella. Lahden kaupungin oma hyvinvoinnin edistämisen ja ennaltaehkäisyn työ vaatii uutta kunnianhimoa ja organisointiakin. Osaamista eri organisaatioista ja järjestöistä kyllä löytyy.

Erityisesti nuoret tarvitsevat nyt tukea. Työttömien ja kokonaan koulutuksen ulkopuolelle jäävien osuus on kasvanut ja erilaiset mielenterveysongelmat vaivaavat monia. Esimerkiksi lukiolaisten ahdistuneisuus on Lahdessa kolmanneksi korkeinta kaupunkien välisessä vertailussa. Lukion keskeyttäviä taas on viimeisimpien lukujen mukaan noin 4,1 %, mikä on kolmanneksen keskimääräistä enemmän. Yksi ongelmien juurisyistä on nuorten päihdekokeilut ja -käyttö, jotka vievät pohjaa elämänhallinnalta.

Merkittävä osa Lahden haasteista ylipäätään kytkeytyy päihteiden runsaaseen määrään. Alkoholi ja huumausaineet rokottavat paitsi ihmisten ja perheiden terveyttä, mikä näkyy esimerkiksi lastensuojelun kasvavina jonoina, myös aiheuttavat jännitteitä katukuvassa. Lahden kaupungin kyselyssä 30 % vastaajista koki rikokset ja järjestyshäiriöt melko tai hyvin suureksi ongelmaksi. 21 % vastaajista taas ilmoitti välttävänsä kilometrin säteellä asuinpaikastaan vähintään yhtä ja 17 % useampaa paikkaa väkivallan uhan vuoksi. Keskustan alueet, kuten Trion seutu, kirjaston puisto sekä Anttilan ja vanhan terveysaseman ympäristö, ja osa lähiöistä korostuivat vastauksissa.

Nämä ovat hälyttäviä lukuja. Yhdenkään lahtelaisen ei tulisi kokea turvattomuutta missään päin kaupunkia. Huumeet ja niihin liittyvät häiriöt on saatava pois Lahden katukuvasta ja riippuvuuteen ajautuneille on ohjattava enemmän tukea. Keinovalikoimassa on oltava mukana niin ehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö, jalkautuva nuorisotyö, ohjattu harrastustoiminta kuin poikkihallinnollinen viranomaistoiminta. Näihin on myös laitettava riittävästi resursseja. Yksilöllinen ja kokonaisvaltainen tuki on useimmiten se, jolla saadaan parhaimmat tulokset aikaan. Hämeen poliisin ja muiden viranomaisten kanssa haemme ratkaisuja jatkuvasti, uusiakin sellaisia.

Toinen ratkaiseva kysymys on, miten koronasta päästään yli. Lahdessakin moni raiteillaan ollut asia, kuten jo hieman parempaan kääntynyt työllisyystilanne ja kaupungin hyvä talous, ovat joutuneet nyt koetukselle. Viimeisen vuoden aikana kerääntynyt palveluvelka ja ikäihmisten yksinäisyys tulevat lisäämään painetta sote-palveluihin samalla, kun mielenterveysongelmat ja nuorten syrjäytyminen ovat saaneet lisää vettä myllyyn. Ratkaisevaa on, miten saadaan paitsi paikattua inhimillisiä ja taloudellisia vahinkoja myös rakennettua kestävää kasvua.

Mutta löytyy Lahdesta myös onnistumisia. Liikunta on perinteisesti ollut yksi näistä. Lasten ja nuorten terveyden edistämisessä olemmekin juuri liikuntasektorin osalta keskiarvon paremmalla puolella, ja esimerkiksi seuratoiminta pyörii hyvin. Myös kaupunkilaisten osallistumiseen palveluiden ideointiin ja suunnitteluun on panostettu, ja viime marraskuussa otettiin käyttöön uusi osallisuus- ja lähidemokratiamalli. Työllisyyden kuntakokeilun pitää tuoda henkilökohtaista palvelua sitä tarvitseville.

Lopputulema on, että Lahdelta löytyy kaikki mahdollisuudet ratkaista kipukohdat ja pärjätä kilpailussa muiden suurten kaupunkien kanssa. Olemme ympäristökaupunki, jonka asukkaiden hyvinvointi on sidoksissa paikalliseen elinvoimaan. Iso osa Lahden haasteista on rakenteellisia, ja siksi ratkaisujakin on uskallettava hakea ennakkoluulottomasti.

Hallitus on tukenut kaupunkeja taloudellisesti niin paljon, että liikkumavaraa on. Sen kertoo Lahden kaupungin ja Hyvinvointiyhtymän tulos viime vuodelta. Nyt se resurssi ja liikkumavara pitää käyttää lahtelaisten hyväksi konkreettisilla teoilla. Sitä varten se raha on myönnetty. Vai pitääkö valtion jatkossa todella tiukasti korvamerkitä raha siten, että se todella menee siihen tarkoitukseen mihin se on tarkoitettu?
Lahden poliittisten päättäjien ensisijainen tehtävä tässä on varmistaa, että resursseja käytetään oikeaan tekemiseen.

Ville Skinnari

Raamatussa sanotaan: ”Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen.” (1. Joh. 5:20)

Toiset pitävät Jumalaa vain taruna ja jumalauskoa huuhaana. Heidän todellisuudessaan on olemassa vain se, mikä voidaan nähdä tai mitata. Jeesus kuitenkin, kuten edellisessä Raamatun kohdassa todetaan, on tullut kirkastamaan ihmisille Todellisen. Jumalasta käytetään nimeä ”Todellinen”. Hän ei ole mielen tuotetta tai ihmisen kehitelmä. Hän on itse asiassa todellisempi kuin koko muu todellisuus, koska hänen kauttaan kaikki muu on saanut syntynsä ja hän on antanut elämän jokaiselle. Siksi hän on ”Todellinen”, jonka varassa kaikki on ja josta kaikki lähtee.

Anselm Canterburylainen, yksi keskiajan merkittäviä teologeja ja Canterburyn arkkipiispa, on kirjoittanut tunnetun lauseen ”Credo ut intelligam” eli ”Uskon jotta ymmärtäisin”. Usko ei ole jotakin ymmärryksen vastaista, vaan usko Jumalaan avaan tulkinnan avaimen tähän todellisuuteen ja elämään. Ja uskon kautta näemme sellaistakin, mitä emme voi nähdä tai mitata. Helsingin emeritus piispa Eero Huovinen puhui uskon silmälaseista. Niiden kautta maailma näkyy toisenlaisena ja silmään heijastuva kuva on terävämpi. Asiat saavat merkityksen.

”Jumalan Poika on tullut meille antamaan ymmärryksen.” Ei mitään salaista tai korkeampaa tietoa, vaan hän kutsui ihmisiä Isän Jumalan yhteyteen, turvautumaan ja uskomaan häneen. Hänen yhteydessään kirkastuu elämän tarkoitus ja arvo. Ja usko avaa ymmärryksen siihen, ettei elämäni ole merkityksetön tai irrallinen, vaan olen Jumalan suunnitelmissa. Ja sitä suunnitelmaa tarkoitettu toteuttamaan.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Korona on kiilannut Lahden jälleen työttömyyden kärkikaupungiksi. Tammikuun 2021 lopussa työttömyysasteemme oli 17,0 %, mikä on selvästi yli maan keskiarvon 12,7 %. Kasvua viime vuoteen on 3,6 prosenttiyksikköä. Suuri huolenaihe on nuorisotyöttömyys, joka on niin ikään suurten kaupunkien korkeinta. Myös pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt, minkä seurauksena työmarkkinatuen kuntaosuudet ovat käyneet kalliiksi. Näihin niin sanottuihin sakkomaksuihin upposi Lahdella viime vuonna yli 3 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä. Luvut ovat rajuja, ja alamäki on saatava katkaistua, tavalla tai toisella.

Parempaa on onneksi luvassa. Tällä viikolla käynnistettiin hallituksen jättihanke työllisyyden kuntakokeilut. Vuoteen 2023 saakka ulottuvassa kokeilussa siirretään työ- ja elinkeinopalveluita TE-toimistoilta kunnille ja kaupungeille. Valtio kattaa kulut, eli kunnat saavat alkaa jakaa palkkatukea ja starttirahoja. Kokeilun tavoitteena on yhdistää valtion ja kuntien resursseja ja osaamista sekä karsia päällekkäistä toimintaa. Palvelut siirtyvät samalla lähemmäksi kansalaista ja yksilöllisen palvelun saatavuus paranee. Näin saadaan edistettyä ihmisten työllisyyttä ja laskettua työttömyyden kokonaislaskua yhteiskunnalle. Kaupunki tuntee asukkaansa valtiota paremmin. Pitää myös osata tehdä paremmin ja olla ihmisen rinnalla ja apuna.

Myös Lahti on kuntakokeilussa mukana. Kaupunki on ollut alusta saakka asiassa aktiivinen ja hyvän pohjatyön ansiosta olemme nyt valmiimpia hyödyntämään uutta mallia. Kokeilun myötä kaikki muut kuin ansioturvaa nauttivat työttömät työnhakijat siirtyvät TE-toimistolta kaupungille. Meillä tämä tarkoittaa noin 11 500 ihmistä. Kaupungin omat työvoimapalvelut saavat samalla vahvistusta 50 työntekijän ja 15 erikseen palkatun omavalmentajan verran.

Yksi kuntakokeilun lähtökohdista on tuoda erilaiset palvelut työttömän työnhakijan käyttöön heti alusta saakka. Jo nykyisellään merkittävällä osalla TE-palveluiden asiakkaista on tarvetta esimerkiksi erilaisille sote-palveluille tai oman osaamisen päivittämiselle. Keskusteluyhteyden eri hallinnonalojen välillä on siksi aidosti pelattava, ettei työttömyyden hoidossa kävisi enää niin, että tilkitään yhdestä kohdasta ja samalla vuotaa toisaalta.

Myös Lahdessa on koottu kasaan kokonaisvaltaista palveluverkostoa, jossa työvoimapalveluiden rinnalla vahvistetaan mm. sote- ja hyvinvointipalveluita, nuoriso- ja maahanmuuttotyötä sekä koulutusmahdollisuuksia. Esimerkiksi koulutuskeskus Salpaus yhteistyössä LAB-ammattikorkean ja Lahden muiden koulutustoimijoiden kanssa tulee saamaan osana kokeilua OKM:lta rahoitusta yksilölliseen opinto- ja uraohjaukseen. Myös Triossa sijaitsevan Palvelutorin asiakastiloja laajennetaan ja palveluita parannetaan.

Lahden kaupunki on listannut yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan vuorovaikutukselliseen ja yksilölliseen palveluun panostamisen. Keskeisenä osana tätä tulee olemaan niin kutsuttu omavalmennus. Omavalmennuksessa jokainen työtön työnhakija saa henkilökohtaisen valmentajan, jonka kanssa katsotaan yhdessä askelmerkkejä kohti työllistymisestä tai jatkokoulutusta. Digitaalisten palveluiden toimivuus mahdollistaa myös paljon ja Lahden pitää uskaltaa tässäkin hakea toimiva ratkaisu, joka nostaa myös henkilöstön tuottavuutta.

Suhdannevaihtelut ovat tulleet ja menneet, mutta rakennetyöttömyys on Lahdessa edelleen ongelma eikä kuntakokeilullakaan ratkaista kaikkea. Koulutustason nosto on pitkä, mutta ainoa tie parempaan. Oppilaitosten ja yritysten yhteistyön on onnistuttava, jotta koulutus kohtaa yritysten aidon tarpeen. Kuntakokeilussa tulee luoda entistä tiiviimpi yhteistyö alueen yritysten kanssa ja tunnistaa myös opiskelijan tarpeet. Samalla vetoan lahtelaisiin yrityksiin ja työvoimapalveluihin, että useampi lahtelainen nuori saisi mahdollisuuden etenkin nyt tulevana kesänä harjoittelu- tai työpaikkaan. Yhteiskunta voi olla näissä talkoissa monella tavalla mukana, kuten kesätyöseteli on osoittanut.

Ville Skinnari

Millaisia kokemuksia sinulla on rukouksesta? Millainen on oma rukoushistoriasi? Omaan polkuuni hyvinä askelmina kuuluu lapsuudessa äidin opettama iltarukous ”Levolle lasken luojani”, myös rippikoulun rukoushetket, Emmi-tädin esirukoukset. Sitten aika pitkään elin hiljaisempaa kautta, kunnes hiukan alle nelikymppisenä palasin seurakuntaelämään, ryhdyin opiskelemaan teologiaa. Vasta silloin aikuisena elämän kriisit opettivat minua rukoilemaan.

Moni sanoo, että parasta rukouksessa on ollut se, kun on voinut laskea asioita ja ihmisiä Jumalan sydämelle. Ei ole tarvinnut ajatella, että pitäisi pärjätä oman voimansa varassa. Rukous on siis tuonut rauhaa mieleen. Rukous ei ole ollut niinkään hyvien asioiden pyytämistä vaan enemmän Jumalan varaan jättäytymistä. Sunnuntain virsi 477 puhuu rukouksesta näin: ”Saan tuskassa koskettaa Isän kättä. Hän kasvonsa voi salata, vaan armoonsa ja rauhaansa myös silloin minut peittää.” Rukouksessa on saanut heittäytyä Jumalan käsiin, on saanut päästää irti huolesta ja jäädä avoimin mielin odottamaan.

Joskus voi rukoukseen keskittymisessä auttaa rukousmeditaatio. Yksi kaunis meditaatio löytyy Wilfrid Stinissenin Kristillinen syvämietiskely – kirjasta. Siinä asetetaan kädet päällekkäin, kämmenet ylöspäin ja sormet vastakkaisiin suuntiin siten, että vasen käsi lepää oikean päällä. Peukalot kohtaavat ja koskettavat. Sylissä lepäävät kädet puhuvat omaa kieltään rukoilijan asennosta ja asenteesta: Jumala, olen edessäsi avoin kulho, vuodata rakkautesi ja rauhasi minuun.

Entäpä jos rukouksessaan kokee itsensä kuitenkin vajaaksi taikka osaamattomaksi? Onko toivoa? Ajattelen niin, että ratkaisevaa ei ole rukoukseni tavat tai laatu tai määrä. Ratkaisevaa on rukoukseni ja siten uskoni kohde. Heikollakin uskolla saa tarttua vahvaan Vapahtajaan, saa tarttua sanan lupauksiin. Vapahtaja voi ja tahtoo meitä heikkoja auttaa. Jo kääntyminen Jumalan puoleen on merkki uskosta. Ja rukous auttaa meitä juurtumaan ja pysymään siinä uskon todellisuudessa, jossa Jumalan ihmeet tulevat mahdollisiksi.

Hyvä Jumala,
tue meitä, kun avuttomina hapuilemme sinua kohti, ja olemme vähällä uupua koettelemuksiin. Auta meitä kestämään rukouksessa ja uskomaan sanasi lupauksiin. Kiitos, Jumala.

Pastori
Kati Saukkonen

Korona on iskenyt kovaa moniin eri ammattialoihin ja yrityskentän sektoreihin. Pien- ja yksinyrittäjillä on ollut kuitenkin erityisen tiukkaa. Siinä missä isommilla toimijoilla on mahdollisuus ottaa tappioita vastaan pienemmillä mustelmilla, yksityisyrittäjän taloudessa ei välttämättä ole liiaksi joustovaraa kriisin tullen. Esimerkiksi tuoreen pk-barometrin mukaan 40 prosentilla pk-yrityksistä suhdannetilanne on heikompi kuin vuosi sitten ja neljännes yrityksistä suunnittelee sopeuttamistoimia. Suuryrityksien pitkät maksuajat eivät nekään ainakaan auta vaikeuksissa olevaa pienyrittäjää. Lahdessa kaupungin kautta jaettu tuki tavoitti ilmeisen hyvin sen tarvitsijat viime vuonna. Yllätys oli se, että tuen hakijoita oli suhteellisen vähän.

Yksinyrittäjät ovat samaan aikaan jääneet valtion rahanjaossa puun ja kuoren väliin. Tukikierroksia on ollut monta, mutta jakokriteerit eivät ole aina kohdanneet yrittäjien arjen todellisuutta. Yksinyrittäjät ja pienyritykset ovat esimerkiksi voineet alusta saakka hakea kustannustukea, mutta pienimpien, alle 70 000 euron vuosiliikevaihdon yritysten kustannustukihakemuksista on lopulta hylätty yli 80 prosenttia. Tämä on johtunut pääosin siitä, että yksin omaa yritystä pyörittävällä laskennalliset menetykset ovat usein jääneet laskentakaavoissa haamurajojen alle. Esimerkiksi vaikka liikevaihto olisikin tippunut TEM:n edellyttämät 30 prosenttia, tukia ei ole maksettu, jos niiden määrä on jäänyt alle 2 000 euron. Yrittäjän omavastuu on tällöin noussut suhteettoman suureksi.

Lisätuentarve onkin ollut vain ajan kysymys. TEM:ssa on onneksi kiireellä valmisteltu jo uutta hakukierrosta, niin sanottua kustannustuki kolmosta. Uutta on nyt se, että tukea voidaan jatkossa myöntää entistä joustavammin erityisesti pienyrityksille ja yksinyrittäjille. 2000 euron rajan on ollut ongelma. Jatkossa aiempaa useammat yrittäjät saisivat tukea vähintään 2 000 euroa, vaikka tuen laskennallinen määrä jäisikin tämän alle. Jatkossakaan ei tulla asettamaan alarajoja tukiin oikeutettavalle liikevaihdolle. Jos aikataulu pitää, uusi haku avautuu huhtikuussa.

Vaikka yksinyrittäjätuki sulautetaan kustannustukeen, perusperiaatteet säilyvät samoina: tuella korvataan joustamattomia kustannuksia ja palkkamenoja eikä sitä tarvitse palauttaa. Ehkäpä näkyvin muutos on se, että rahaa jakaa jatkossa Valtiokonttori, eivät kunnat ja kaupungit. Syy tähän on yksinkertainen: Valtiokonttorilla hallintoprosessia saataneen höylättyä ja myös yrittäjien omaa paperinkäsittelyä vähemmälle. Tämä toivottavasti nopeuttaa käsittelyaikoja ja tukien tilittämisen aikataulua, missä on kertynyt joillain alueilla jopa viikkojen viiveitä.

Hallituksen työkalupakissa on alusta saakka ollut terve valikoima muitakin tukimuotoja. Korona-aikana on jaettu esimerkiksi Business Finlandin ja ELY-keskusten rahoja yritystoiminnan sopeuttamiseen ja erilaisia TKI-lainoja. Keskeinen työkalu on ollut oikeuttaa myös yrittäjät työmarkkinatukeen koronakriisissä ja hallitus esittää tälle jatkoa. Toimialakohtaiset tuet on käyneet täsmätoimista. Esimerkiksi ravitsemusala on saanut erityistukia ja tapahtuma-ala sai eilen julkistetussa lisätalousarviossa 15 miljoonaa euroa.

Yksi tärkeä kysymys on se, miten tukea eri sektoreita mahdollisimman yhdenvertaisesti. Yhtä ei voi suosia muiden kustannuksella. Yritysverkostot ovat monimutkaisia kokonaisuuksia. Jos yksikin yritys tipahtaa, se vaikuttaa myös muihin samassa ketjussa. On siksi niin valtion talouden, elinkeinoelämän kuin palkansaajien etu, että rahanjaossa pidetään huoli tasapainosta. Väärinkäytöksiäkin on nähty.

Moni yrittäjä on nyt tiukoilla ja toivottavasti nyt päätettävät lisätuet eivät tule liian myöhään. Aivan kuten aiempinakin kuukausina, tärkeintä on saada riittävä määrä rahaa mahdollisimman vähällä byrokratialla niille, jotka sitä aidosti tarvitsevat. Oikea-aikaisuus ja oikeasuhtaisuus, eli kohtuullisuus, ovat tässä avainsanoja. Kyse on talouden kokonaiskuvasta, jonka hallitsemisessa riittää korona-aikana haastetta.

Ville Skinnari

Laskiaisen jälkeen tuhkakeskiviikkona alkoi kristillinen paastonaika eli pidättäytymisen aika, mutta Lahdessa katkeaa silloin ”ehtoollispaasto”. Koronan takia on taas ollut pitkä aika, jolloin ei ole ollut lupa viettää jumalanpalvelusta seurakuntalaisten kanssa. Sen tähden ei ole vietetty messuja, vaan striimattuja sanajumalanpalveluksia. On ollut ikävä ehtoollista, kristityn matkaevästä.

Vaikka sanaa ja musiikkia on paljon tarjolla radiossa, televisiossa ja somessa, ehtoollinen tuo Jeesuksen eri tavalla aivan lähelle. Hän ei ole silloin vain sanoissa ja sävelissä, hän on leivässä ja viinissä. Tunnemme hänen läsnäolonsa ja hänen sovituksensa todellisuuden sisikunnassamme. Tällaista käsin kosketeltavaa, konkreettista uskon vahvistusta ihminen tarvitsee. Muuten alkaa helposti tuntua siltä, että eihän anteeksiantamus taidakaan ulottua minuun asti.

Koronan takia tiukat rajoitukset jatkuvat, niinpä kaikki halukkaat eivät valitettavasti mahdu meidän pieneen Launeen kirkkoomme. Mutta tämä on kuitenkin merkki siirtymisestä eteenpäin koronan karulla tiellä.

Paastonaikana ei tarvitse enää kokonaan paastota ehtoollisesta, mutta paljon muuta puuttuu vielä elämästämme pandemian takia. Paljosta olemme joutuneet luopumaan. Paastonaika kutsuu meitä kumminkin arvioimaan juuri tätä elämäämme. Onko tässä koronan riisumassakin elämässä jotain, joka vie meitä kauemmas Jumalasta ja lähimmäisestä? Voisimmeko löytää elämään jotain, joka vie lähemmäs elämän tärkeitä asioita? Haluatko seuraavien viikkojen aikana alleviivata valmistautumista pääsiäiseen jollain näkyvällä tavalla?

Pyhä Jumala, kulje kanssamme paaston tiellä. Näytä meille, mikä on elämässä arvokasta. Riisu meidät turhasta ja anna meille, mitä tarvitsemme. Aamen.

Riitta Särkiö

Laskiaisen viettäminen on todennäköisesti sinulle jo lapsuudesta tuttua. Siihen kuuluu monenlaisia perinteitä, ehkä sinä lukija suuntaat pulkkamäkeen tai ehkä syöt hyvin kuumaa hernekeittoa tai laskiaispullaa nauttien. Mikä tahansa tähän juhlapyhään liittyvä perinne sinua eniten puhutteleekin, on myös hyvä pysähtyä pohtimaan sitä taustasyytä, minkä vuoksi me ylipäätään vietämme tätä vuotuista juhlaa.

Laskiaissunnuntaina muistamme Jeesuksen matkaa Jerusalemiin, kohti kärsimystä, nöyryytystä ja ristikuolemaa. Laskiaistiistaita seuraavana tuhkakeskiviikkona alkaakin paasto, johon voi osallistua esimerkiksi jättämällä lihan pois ruokavaliosta tai paastoamalla jostakin muusta aikaa vievästä ja kuluttavasta tavasta, kuten vaikkapa liiallisesta television katsomisesta tai sosiaalisesta mediasta.

Paasto, jostakin pidättäytyminen, kutsuu itsetutkiskeluun ja Jumalan rakkauden etsimiseen. Kun luovumme jostakin ylimääräisestä, voimme kasvaa kohti lähimmäisiä ja luomakuntaa kunnioittavampaa elämäntapaa. Paasto siis kutsuu kasvamaan vastuullisina kristittyinä. Päädyitpä sitten olemaan paastoamatta tai mihin tahansa paaston muotoon, toivon, että hiljentymisen ja mietiskelyn kautta saat osaksesi rauhaa ja pääset jollakin tapaa lähemmäs Jumalaa.

Taija Tiilikka,
teologiharjoittelija