Vuosi: 2018

Sunnuntaina vietetään kirkkovuodessa Marianpäivää. Silloin ylistetään Mariaa, josta jo nuorena tyttösenä tuli Jeesuksen, Vapahtajamme äiti. Marian tarinan äärellä mieleeni nousivat monet Mariat Afrikassa, Angolan maaseudulla. Nuo vastuunkantajat, monien huolten ja työn alle uupuneet naiset. Nuorina raskaaksi tulleet, monia lapsia synnyttäneet ja kasvattaneet äidit. Moni on elänyt koko elämänsä omassa kylässään, lapsistaan ja kodistaan huolehtien. Valinnanvaraa tai –vapautta toisenlaiseen elämään ei juuri ole.

Shangalalan raamattukoulussa näiden tavallisten naisten, äitien ja vaimojen, oli mahdollisuus opiskella puolisoidensa rinnalla. Moni noista naisista osasi vain oman kylänsä kieltä, eikä lukeminen maan virallisella kielellä, portugalilla, onnistunut. Ujoina ja epävarmoina nuo pappien puolisot tulivat raamattukouluun opiskelemaan raamattua, pyhäkoulun pitämistä ja muita seurakunnassa tarvittavia taitoja.

Opiskelun aikana noissa naisissa tapahtui iso muutos. Uusien taitojen oppiminen ja yhteys muihin samassa elämätilanteessa oleviin naisiin sai monen naisen kukoistamaan. Miten suuri olikaan erään naisen ilo, kun hän hitaasti mutta varmasti oppi lukemaan kertomuksia omasta raamatustaan ja opettamaan niitä myös lapsille seurakunnan pyhäkoulussa. Oma osaaminen ja uudet taidot antoivat itseluottamusta ja tunteen siitä, että minäkin olen tärkeä.

Marian tavoin nuo naiset ottivat Jumalalta saamansa tehtävän vastaan. He lähtivät palvelemaan seurakuntiaan puolisoidensa rinnalla, epävarmuudesta kasvoi luottamus ja ilo. Jumalaansa luottaen he uskalsivat antaa omat lahjansa Jumalan käyttöön ja yhtyä Marian ylistykseen:

Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
niin kuin hän on isillemme luvannut.

Pauliina Hatakka
Seurakuntapastori

Tänä vuonna tulee kuluneeksi 100 vuotta vuoden 1918 sisällissodasta. Lyhyt mutta verinen sota tappoi suoraan ja välillisesti kymmeniä tuhansia ihmisiä ja repi haavoja, joista osa on pysynyt auki näihin päiviin asti.
Sisällissota on yhä jännitteinen ja ristiriitainen ilmiö. Se on tutkituimpia vaiheita Suomen historiassa.

Tapahtumahistoria tunnetaan, mutta monista henkilökohtaisista kokemuksista on vaiettu tai puhuttu peitellysti.
Sisällissodan muistamista on leimannut – ja vielä 100 vuoden jälkeen leimaa – syvä jako sodan osapuolten välillä. Kummallakin osapuolella on omat muistomerkkinsä, tärkeät päivämääränsä ja tarinansa.

Muistot sisällissodasta elävät merkityksellisinä, vaikka sodan itse kokeneista juuri kukaan ei ole enää hengissä. Kokemukset sodasta ovat siirtyneet tarinoina seuraaville polville. Vaikeneminen on aiheuttanut omanlaisensa tarpeen muistamiselle. Siksi Lahden seurakuntayhtymässä järjestetään sotamuistojen muisteluryhmiä. Niiden tavoitteena on se, että osallistujat voivat jakaa henkilökohtaisia sotamuistojaan, tulla kuulluksi ja myös osalliseksi erilaisista kertomuksista ja kokemuksista.

On hyvä etsiä viettää vuoden 1918 muistoa etsimällä näitä uusia, jakolinjoista vapaita tapoja. Niin voimme etsiä sovitusta ja yhteistä pohjaa, joka voi näyttää tietä eteenpäin ja antaa toivoa muidenkin sisällissotien ja konfliktien repimällä maailmalle. Yhteyden etsiminen ja rauhan rakentaminen ovat liittymistä Jumalan työhön.

Tervetuloa Launeen kirkkoon sunnuntaina 11.3.2018 viettämään Leipäsunnuntaita ja sisällissodan 1918 muistosunnuntaita. Messun jälkeen voi ilmoittautua muisteluryhmiin.

Pastori Kati Saukkonen

Kansainvälisesti tai ihan kotimaisestikin katsottuna uudet työpaikat ja investoinnit syntyvät pääväylien ja kehäteiden ympärille. Pääkaupunkiseudun kehäteiden näkymä on nyt aivan erilainen, kun se oli vielä kymmenen vuotta sitten. Helsinki – Vantaan lentoaseman lähistölle on syntynyt kymmenien tuhansien työpaikkojen keskittymä. Vantaan kaupungin työllisyysaste on parantunut kohisten ja on jo maan keskiarvon tasolla.

Lahden kaupungintalolla ei ilmeisesti uskota enää niihin työllisyysvaikutuksiin, joita kehätietä markkinoidessa mainostettiin. Ainakaan työpaikkojen positiivista vaikutusta verotuloihin ei ole kirjattu vuoteen 2022 ulottuvaan talousennusteeseen. Miksi tällä asialla on suuri merkitys? Se vaikuttaa suoraan pidennän aikavälin tulo – ja menoarvioon eli siihen miten paljon opettajiin tai muihin kaupungin perustehtäviin on rahaa tulevina vuosina käytössä.

Ajaessa Helsingistä Lahteen etelän suunnasta moni pysähtyy miettimään mitä kaikkea Launeen alueella voisi olla jo nyt rakennettuna tai edes suunnitelmissa. Rehellisesti sanottuna rautatieasemaa ja matkakeskusta lähestyttäessä näkymä voisi olla kauniimpikin. Vanhat ja ränsistyneet toimitilat eivät houkuttele kasvuyrityksiä. Rautatieaseman pysäköinti ja sen tulevaisuudenkin ongelmat eivät ainakaan houkuttele uusia asukkaita Lahteen. Aseman alueen lisäksi myös Laune on kehityksen ytimessä. Siksi tuntuu omituiselta, että Lahteen havitellaan edelleen vain peltomarketteja. Nyt pitää rakentaa kokonaisuuksia ja suunnitella koko Etelä-Lahdenkin rakentaminen pidemmälle aina vuoteen 2030 saakka. Tämä koskee myös Launeen perhepuiston aluetta, jonka suunnitelmia on tehty erilaisia ilman merkittäviä tuloksia jo vuosikymmeniä.

Lahden työttömyys on edelleen noin viisi prosenttia maan keskiarvon yläpuolella. Se on Lahden suurin ongelma ja asia, jonka eteen pitää tehdä töitä päivittäin. Lahti tarvitsee uusia asukkaita, osaajia ja työpaikkoja. Eritysesti korkean jalostusarvon työpaikat ovat kiertäneet Lahden kaukaa. Yliopiston (LUT) aloittaessa nyt on tilaisuus houkutella sellaisia yrityksiä Lahteen, jotka voivat tarjota työ- tai harjoittelupaikan. Osalla yrityksistä on myös vaikeuksia saada osaajia muuttamaan Lahteen. Asiaa ei ratkaista millään julistekampanjalla Helsingin kaduilla, vaan tarkoin räätälöidyllä täsmämarkkinoinnilla. Samalla pitää huolehtia niistä lahtelaisista, joilla ei ole esimerkiksi peruskoulun jälkeistä koulutusta. Heille pitää luoda mahdollisuus päästä työelämään.

Olen perjantaina ja lauantaina Vaasassa ja muualla Pohjanmaalla, jossa aktiivinen yliopisto, yrittämisen kulttuuri ja kansainvälistyminen ovat elinkeinopolitiikan ydintä. Vaasa menestyy kansainvälisesti viennissä erinomaisesti ja rahaa tulee palkka – ja verotuloina kaupunkiin eri tavalla kuin Lahdessa. Siellä ei ensiksi mietitä epäonnistumista, vaan lähdetään rohkeasti tekemään suuriakin kokonaisuuksia. Se ehkä selittää alhaisen työttömyyden ja yrittämisen vahvan kulttuurin. Kaksikielisyydestäkään ei ole haittaa – päinvastoin.

Ville Skinnari

PS. Lahden kehätien rahoitukseen oli muuten tarjolla 200 MEUR eurooppalaista TEN-T väylärahoitusta, mutta Helsingin Pisara–hankkeen kariuduttua se palautettiin Brysseliin. Erinomaista suomalaista liikennepolitiikkaa! Säästetään nyt sitten kouluista, sosiaali – ja terveyspalveluista, liikuntapaikoista, kotihoidosta – aivan kaikesta – kun olemme saaneet kovaa kuntarahaa Lahdesta ja Hollolasta lähes 100 miljoonaa euroa. Tämä ei siis ole Lahden tai Hollolan vika, jotka rahat lopulta maksavat, vaan valtion linjaus. Tähän pitää lisätä vielä se, että kunnat eivät tietenkään omista hankkeesta mitään – he vain rahoittavat. Hyvä diili, vai oliko?

Liikunnan ja urheilun merkitys Suomelle ja suomalaisille on noussut aiheellisesti esiin näin olympialaisten jälkeen. Iivo Niskanen ja Krista Pärmäkoski pelastivat Suomen maineen Korean talvikisoissa. Monet lapset ovat nyt ladulla ja hyvä niin. Liikunta on edelleen paras lääke moneen vaivaan.

Valtion liikuntaneuvostossa pohdimme tällä viikolla suomalaisten liikkumattomuutta ja sen aiheuttamia ongelmia. Erityisesti lasten liikkumattomuus näkyy nyt etenkin tulevaisuudessa, kun terveydelliset ongelmat syntyvät. Samalla annoimme lausuntoja mm. urheiluopistojen investointien rahoituksesta. Pajulahti ja Vierumäki olivat molemmat listalla mukana. Lisäksi annoimme lausunnon uuteen varhaiskasvatuslakiin. Liikuntaolosuhteita pitää parantaa ja päiväkotien henkilöstöä pitää myös olla tarpeeksi. Suomessa pitää alkaa nähdä liikunta osana laajempaa yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Perinteisesti näin ei ole ollut. Siksi siihen pitää uskaltaa ja osata investoida.

Mitä sairauksien hoito sitten maksaa? Yksi merkittävä tilastollinen tosiasia on, että Suomessa sairauksien hoitokustannukset ovat kohonneet 500 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä puoli miljardia euroa on muuten sama summa, mikä Suomessa käytetään vuodessa yhteensä liikuntaan ja hyvinvointiin. Mikä olisi vaikutus, jos tarjoaisimme uimahallien tai muiden käyttöä edullisemmin, jotta ihmisten liikunta ja hyvinvointi paranisi? Esimerkiksi Kajaanissa urheilupaikkojen käyttömaksut poistettiin kokonaan. Jyväskylässä tehdään satojen miljoonien Hippos 2020 kokonaisuutta, jossa yhdistyy yliopisto-osaaminen yhdessä liikunnan ja urheilun toimintojen kanssa. Lahden poliittisessa kulttuurissa pyöritään vielä yksittäisten rakennushankkeiden kanssa, jotka eivät ota valmistuakseen. Kisapuisto on tästä hyvä esimerkki. Lahdessa pitää pystyä luomaan suurempia kokonaisuuksia, jotka houkuttelevat aidosti myös yksityistä rahaa.

Ongelmana on, että hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä ei nähdä investointina – se on samanlainen kustannus kuin sairauksienkin hoito. Lahden kaupungin hyvinvoinnin ja terveydenedistäminen keskittyy lähinnä sosiaali – ja terveydenhoidon kulujen seurantaan. Uuden kaupunginjohtajan toivon olevan aktiivinen, jotta Lahti urheilu – ja liikuntakaupunkina alkaa toimimaan siten kuin puhuu, eikä vain puhu. Liikunnan megamaakunnaksi itsensä julistaminen ei riitä, jos muut menevät menojaan.

Ville Skinnari

Ohessa oleva lista on lähtöisin Paavi Franciscuksen kynästä. Sen valossa voimme myös me, Launeen seurakunnan jäsenet, pohtia omaa paaston aikaamme:

Paastoa satuttavista sanoista ja puhu ystävällisesti.
Paastoa synkkyydestä ja täyty kiitollisuudella.
Paastoa vihasta ja täyty kärsivällisyydellä.
Paastoa pessimistisyydestä ja täyty toivolla.
Paastoa huolista ja luota Jumalaan.
Paastoa valittamisesta ja pohdiskele yksinkertaisuutta.
Paastoa paineista ja rukoile.
Paastoa katkeruudesta ja täytä sydämesi ilolla.
Paastoa itsekkyydestä ja ole myötätuntoinen muille.
Paastoa kadehtimisesta ja etsi sovintoa.
Paastoa puhumisesta ja etsi hiljaisuutta, jotta voisit kuulla.

Siunattua paastonaikaa,

Ville Hakulinen

Olin pari viikkoa sairaana keuhkokuumeen kourissa. Kerran sydänlihastulehduksen sairastaneena olen yrittänyt palata rauhassa päivätyöhön. Viime viikonloppuna uskaltauduin jo Radiomäelle pelaamaan pojan kanssa höntsää kaukaloon pakkasta hengittämään.

Eduskunnassa on heti täysi tahti – eduskunta lähti nyt viimeisille valtiopäiville poikkeuksellisen suurten kysymysten äärellä. Maakunta – ja SOTE-uudistus tulee maaliskuussa uudelleen eduskuntaan. Hallitus haluaa syksylle maakuntavaalit, vaikka lainsäädäntöä ei ole vielä olemassa.  Keskusta haluaa maakuntavallanhimossaan vaalit hinnalla millä hyvänsä ja Kokoomus saa vastapalveluksena bisneistää Suomen 35 miljardin arvoisen Sote-sektorin.

Tiedustelulakien uudistaminen on eduskunnassa menossa. Se on tarpeellinen siviili– ja sotilastiedustelun lainsäädännön päivittämiseksi muuttuneessa turvallisuustilanteesta. Lainsäädäntötyö on tarkkaa arviointia luottamuksellisuuden suojan näkökulmasta. Ketä valvotaan ja miten valvotaan? Miten toteutetaan siviilitiedustelun eli käytännössä Suojelupoliisin valvonta? Lakiuudistus vaatii peruslain muutoksen. Hallitus esittää samalla lakiesityksen käsittelyä kiireellisesti vielä tämän eduskunnan aikana. Perustuslakivaliokunnan työ on parhaillaan käynnissä ja teemme sen huolellisesti, kuten aina.

Helmikuun alussa Lahti ja Hyvinvointiyhtymä joutuivat poikkeuksellisen tietohyökkäyksen kohteeksi. Tiedustelulakienkaan parantaminen ei auta, jos emme kuntatasolla pysty suojaamaan itseämme uuden ajan uhkilta. Kansainvälinen verkkorikollisuus tulee olemaan yksi suurin haasteemme. Kyber-osaaminen tulee nostaa julkisen sektorin strategiseen keskiöön. Kustannukset tulevat aina viimekädessä veronmaksajien maksettavaksi. Päijät-Hämeessä meillä on ollut jo valmiiksi ongelmia uuden potilastietojärjestelmän kanssa, joten tilanne on erittäin haastava.  Koko julkisen sektorin tulee jatkossa paremmin ymmärtää tietojärjestelmien ostamisesta ja toiminnallisuudesta. Nyt olemme liikaa palvelutuottajien vakiosopimusten varassa ja korvauksia toimimattomista järjestelmistä on vaikea saada. Rahaa palaa ja henkilöstön tuottavuus laskee.

Kyselytunnilla SDP nosti torstaina esille ulosoton ongelmakohtia. Meillä on Suomessa 500.000 henkilöä, jotka ovat ulosoton piirissä. Jäljet johtavat jopa 1990–luvun lamaan saakka. Erityishuomiota olemme kiinnittäneet esimerkiksi sairaalan palvelumaksuista syystä tai toisesta ulosottoon joutuneiden aseman. Asiakasmaksut ovat nousseet viime vuosina ja se näkyy. Lahdessa olen saanut yhteydenottoja myös alaikäisten joutumisesta ulosottoon sairaalamaksuista. Oppositiosta haluamme hallituksen kiinnittävän huomiota vielä viimeisen vuoden aikana tähänkin kysymykseen. Toivottavasti kevätaurinko paistaa fiksuille päätöksille eduskunnassa koko vuoden.

Ville Skinnari

Raamatussa kerrotaan syntisestä naisesta, joka tuli Jeesuksen luo. Jeesus oli illallisella arvostetun miehen kodissa, kun nainen, joka tiesi elävänsä muiden ja ehkä omastakin mielestään sopimatonta elämää, tuli itkemään hänen jalkojensa juureen. Jokin Jeesuksen sanoissa ja teoissa oli häntä koskettanut.

Kertomus syntisestä naisesta on tuttu. On helppoa nähdä tämän maailman syntiset naiset. Ihmiset, jotka elävät elämää, joka on muiden mielestä kyseenalaista, ja vallitsevien moraalisääntöjen vastaista. Kertomus tulee myös kohti ihmistä itseään. Kuten pop-laulaja Sanni laulaa: ”Ei kukaan täällä kai oo kokonainen.” Saattaa olla, että omassa elämässä on asioita, jotka ovat kipeitä. Asioita, jotka ovat tulleet elämään tarkoituksella tai tarkoittamatta. Niiden asioiden kanssa saa ihminen tulla Jeesuksen jalkojen juureen. Juuri sille, joka kamppailee elämässä olevien vaikeiden juttujen kanssa, ovat Jeesuksen vapauttavat sanat: Kaikki sinun syntisi on annettu anteeksi. Mene rauhassa.

Niissä hetkissä, joissa tuntuu, ettei olekaan tarpeeksi hyvä tai oikeanlainen, ettei kelpaa muille tai Jumalalle, niissä kohti tulee Jeesuksen teot syntistä naista kohtaan. Ei hän aja pois, vaan kutsuu luokseen. Jokaiselle kolkuttavalle hän avaa oven.

Maija-Reetta Katajisto

Yhteisvastuukeräys 2018 palaa ihmisen perustarpeen äärelle. Ihminen tarvitsee vettä ja ruokaa elääkseen maan päällä. Meille, jotka elämme maassa, jossa ravinnon yltäkylläisyys on suurimman osan aikaa läsnä, voi kaikua Jeesuksen sanat: ” ’Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka lähtee Jumalan suusta” (Matt. 4:4).

Vaikka on totta, että ihminen on muutakin kuin fyysisen ravinnon tarpeessa niin voimme myös todeta, että myös leipää tarvitsemme. Pyydämmehän jokapäiväistä leipää jo tutussa Isä Meidän -rukouksessa. Tarvitsemme siis leipää, joka tulee ylhäältä mutta myös leipää, joka on maan tomusta muovautunut, aivan kuten me itsekin.

Maailmalla nälänhätä puhkeaa usein luonnonkatastrofien, ilmastonmuutoksen tai sodan aiheuttamana. Sato ei kypsy tai ihmiset joutuvat pakenemaan. Suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa sairaus tai työttömyys vie köyhyyteen ja nälkään. Aivan kuten presidentti Niinistö sanoi: ”Niukka toimeentulo näkyy ruokapöydässä.”

Seurakuntien ruokailut ja leipäjonot mahdollistavat tuen hätään joutuneelle. Kuitenkin näidenkään olemassaolo ei ole varmaa. Saatoimme nähdä 25.1. MTV3:ssa, kuinka Heikki Hursti ei pystynyt pitämään kyyneleitään, koska Helsingin Kalliossa leipäjono vain kasvaa kasvamistaan, vaikka tukea on viime vuosina leikattu. Hätä ja apu eivät näytä kohtaavaan.
On väitetty, että noin kolmannes maailman ruokatuotannosta menee hukkaan. Ruokaa maailmassa olisi riittävästi, sitä ei vain jaeta tasaisesti.1,3 miljardia tonnia menee ruokaa hukkaan vuodessa. Se on kolmannes maailman ruoantuotannosta.

Voimme siis aloittaa jopa kliseisesti peilin edessä ruokahävikin vähentämisen. Inventaariolla omasta jääkaapista. Panostamalla vaikkapa määrän sijasta laatuun, jos vain mahdollista.
Mikkelin hiippakunnan piispa ja yhteisvastuukeräyksen esimies Seppo Häkkinen muistutti omassa Yv-avajaispuheessaan Suomen tilanteesta: ”Suomi kuuluu maailman vauraimpien maiden joukkoon. Maamme on kokenut omat nälkävuotensa ja sota-aikansa, jolloin nälkä oli kaikille tuttu.”  Monille meille tämä saattaa olla tuntua historian kirjoista, toisille meistä totisinta totta. Tätä kuilua emme usein näe ulospäin, koska nälkä ja köyhyys vievät niin henkisiä kuin fyysisiä voimavaroja. Ja toisten arvosteleva katse saattaa tuntua häpeälliseltä.

Yhteisvastuukeräyksen avajaispäivänä 4.2. kirkoissa luettiin evankeliumitekstiä (Luuk. 2:22-33), jossa Jeesus-lapsi tuotiin Simeonin siunattavaksi. Lisäksi Maria ja Joosef toivat ruokauhrin. Ikään kuin yhteisvastuuhengessä. Lieneekö sattumaa, että näiden tarpeiden ääressä Simeon tokaissut:
”Herra, nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä, niin kuin olet luvannut.”

Teemu Reinikainen

Perhevapaauudistus piti olla yksi hallituksen tärkeistä hankkeista tällä hallituskaudella. Alkuviikosta hallituspuolueiden puheenjohtajat ilmoittivat, ettei uudistusta toteuteta tällä hallituskaudella. Lopputulos oli pettymys, vaikkakin odotettavissa. Keskusta ei suostunut muutoksiin, jotka olisivat heikentäneet kotihoidontukea ja Kokoomus olisi ollut siihen valmis. Sinisillä ei näyttänyt olevan suurta mielenkiintoa uudistusta kohtaan.

Uudistuksen tavoitteena oli epätasaisesti jakautuvien perhevapaiden tasaisempi jako, mikä parantaisi sekä työelämän että vanhemmuuden tasa-arvoa. Suomessa naiset yhä pitävät valtaosan perhevapaista. Kelan tilastojen mukaan äidit pitivät vuonna 2016 vanhempainpäivärahoista 90,5 prosenttia ja isät 9,5 prosenttia. Viidennes isistä ei pidä lainkaan perhevapaata. Kotihoito on Suomessa selvästi suositumpaa kuin muissa Pohjoismaissa ja vastaavasti osallistuminen varhaiskasvatukseen vähäisempää.

Varhaiskasvatus on tutkitusti hyvä keino vähentää eriarvoisuutta ja köyhyyden periytyvyyttä. Lapset aloittavat koulunkäynnin mitä erilaisemmista taustoista – koulun alkaessa toisella voi olla käytössä tuhat sanaa, toisella vain sata. Pisa-tuloksista ilmenee, että suomalainen peruskoulu ei enää kykene tasaamaan perhetaustasta johtuvia eroja kuten ennen. Suomen etu on menetetty. Laadukas varhaiskasvatus pystyy tehokkaasti pysäyttämään huono-osaisuuden kierteen ja parantaa lapsen oppimismahdollisuuksia koulutiellä. Suomessa osallistutaan varhaiskasvatukseen silti heikoimmin Euroopassa. Yli nelivuotiaista vain 75 prosenttia osallistuu varhaiskasvatukseen, kun Ruotsissa osallistuminen on lähes 96 prosenttia, Ranskassa jopa sata prosenttia.

Perhevapaauudistus tarvitaan isien aseman parantamiseksi ja naisten työelämäosallisuuden kasvattamiseksi sekä eläkeköyhyyden vähentämiseksi. Lisäksi varhaiskasvatukseen panostaminen antaa lapsille paremmat eväät pärjätä koulupolulla.
Lainsäätäjän tärkein perusperiaate on ollut ja tulee olemaan lapsen etu. Hallituspuolueiden sekoilu perhevapaauudistuksessa ei ollut lasten eikä perheiden etu. Tämäkin uudistus jää nyt seuraavalle hallitukselle ja hoidettavaksi. SDP:llä on jo tähän valmis malli olemassa – se tosin voitaisiin toteuttaa vaikka heti.

Ville Skinnari

Ensi pyhänä vietetään laskiaissunnuntaita. Raamatun tekstit puhuvat Jumalan rakkauden uhritiestä, jonka voisi ymmärtää tarkoittavan sitä, miten Jeesus aloittaa matkansa kohti pääsiäisen tapahtumia osoittaakseen Jumalan rakkauden ihmiskuntaa kohtaan.

Laskiainen kutsuu meitä kaikkia ottamaan osaa matkalle. Ennen kaikkea tutkiskelemaan itseämme. Pohtimaan sitä, mikä minkälaisten asioiden varaan elämämme rakennamme. Kysymys on ennen kaikkea arvoista. Mitä ovat niitä perustavanlaatuisia asioita, joihin elämämme ankkuroimme?

Laskiainen on perinteisesti aloitettu riehakkaasti. On hyvä laskea mäkeä ja herkutella ennen yksinkertaista elämää. On monia tapoja paastota ja jotkut tavat ovat nykyään trendikkäämpiä, kuin toiset. Ehkä olet kuullut ekopaastosta. Sen aikana hiljennytään, pohditaan ympäristöasioita ja vähennetään vauhtia ympäristön hyväksi.

Tavallisesti paaston on ajateltu liittyvän yksinkertaisuuteen, ruokailutottumusten muutokseen ja ehkä myös kärsimiseen. Elämäntapojen muutoksia ei kuitenkaan ole tarkoitettu myöhästyneiksi uuden vuoden lupauksiksi, vaan paasto kutsuu raivaamaan tilaa tärkeämmille asioille. Ehkä kalenteriin tulee tilaa rukoilemiselle tai vaikkapa hiljentymiselle.

Siunattua paaston aikaa.

Ville Hakulinen​