Mikkelinpäivänä kirkossa muistetaan enkeleitä. Monelle ensimmäisenä enkeleistä tulee varmasti mieleen lapsuuden kiiltokuvien vaaleakiharaiset hymyilevät kasvot ja valkoiset siivet. Myös iltarukouksessa on ehkä rukoiltu enkelien varjelusta. Raamatussa enkeleistä puhutaan Jumalan lähettiläinä, esimerkiksi 2. Mooseksen kirjassa Herra sanoo lähettävänsä enkelin ”kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkallasi.” Taannoin iskelmässä kyseltiin, enkeleitä onko heitä? Riippumatta siitä, uskooko enkeleihin, voi ajatella, että niihin liittyy lohdullinen ajatus Jumalan huolenpidosta. Hän antaa enkeleilleen käskyn varjella sinua, niin kuin psalmissa sanotaan.

Enkelit ovat suojelijoita, varjelijoita ja vierellä kulkijoita. Ne on Luoja lähettänyt luoduilleen turvaksi ja lohdutukseksi, saattajiksi elämänpoluille. Enkelit ovat myös Jumalan sanansaattajia, viestintuojia.

Enkeliaiheisessa virressä lauletaan ”maan korvessa kulkevi lapsosen tie.” Varsinkin näin syksyisin joskus tuntuu, että vaellamme pimeässä korvessa. Ilmat alkavat viiletä ja illat pimentyä. Voi tuntua, että samalla kun päivänvalo katoaa, ulkoinen pimeys tunkeutuu ihmisen sisälle asti. Koko ajan väsyttää, arki painaa ja tuntuu etteivät voimat riitä mihinkään.

Pimeän keskelle Jumala lähettää enkelinsä meistä huolehtimaan. Enkelit kulkevat vierellämme ja kuiskivat korviimme lohdun ja toivon sanoja kertoen näin Jumalan rakkaudesta. Joskus kuitenkin tuntuu siltä, että siellä missä erityisesti kaivattaisiin enkelin kosketusta, jää suojelus puuttumaan. Kaikki ei aina mene niin kuin itse haluaisimme. Jumalan rakkaus on kuitenkin totta ja aivan erityisesti läsnä siellä, missä on murtunut mieli ja särkynyt sydän.

Ilon ja surun hetkinä voimme rukoilla virren 496 sanoin:
”Enkelit, Jeesus, lähetä kulkemaan aina vierellä.”

Maija-Reetta Katajisto
Launeen seurakunta

Lahden kaupunginvaltuusto kokoontui keskiviikkona info-tilaisuuteen kaupungintalolle. Tilaisuuksien tavoitteena on avata asioita yksityiskohtaisemmin valtuutetuille seuraavaan valtuuston kokoukseen (tuleva maanantaina) liittyen sekä samalla antaa valtuutetuille mahdollisuus kysyä tarkentavia kysymyksiä esitteleviltä virkamiehiltä. Tämä keskiviikko ei ollut tästä poikkeus. Kaupunginjohtaja esitteli meille valtuutetuille Lahden talouden tasapainottamisen ohjelmaa vuosille 2018 – 2022. Käytäntö on minusta hyvä ja sitä voisi verrata, vaikka eduskunnan kyselytuntiin. Tosin kuntatasolla ei ole vastaavaa hallitus – oppositio asemaa, kuten eduskunnassa.

Suomen talous kasvaa kolmen prosentin vauhtia ensi vuonna ja hyvä niin. Saako Lahti tästä kasvusta osansa vai olemmeko edelleen jatkuvalla näivetyksen tiellä? Tähän emme saaneet vastausta tai edes yritystä olla mukana. Kalvosarjoissa puhutaan kyllä houkuttelevuudesta ja elinvoimasta, mutta todellinen tekemisen suunnitelma ja polku puuttuvat. Kun kaupunginjohtajaa kuunteli, niin johtopäätös on, että Lahti ei usko edes itse kestävään kasvuun seuraavan viiden vuoden aikana. Eli yksinkertaistettuna Lahden tulopuoli sakkaa jatkossakin – leikataan, leikataan ja toivotaan parasta. Ero menestyvien kaupunkien tapaan toimia ja asenteeseen on suuri. Miksi muut kaupungit ovat onnistuneet houkuttelemaan yksityistä pääomaa mukaan investointeihin ja Lahti on suurten kaupunkien alisuorittaja, kuten Heikki Helin ESS:ssa hyvin kirjoitti? Peruspalveluiden toimivuus ratkaisee paljon. Junassa minulle yksi arvostettu lahdessa asuva ekonomisti totesi torstaina aamulla, että eihän Lahdella mitään hätää ole. Laitetaan sloganiksi, että ”muuta Lahteen, täältä on lyhyt matka Helsinkiin”.

Lahti-konsernin omistajaohjaus on paljon valvojana. Samoin HYKY. Yhteistyö pitää toimia ja uskon, että se toimiikin. Pidemmän aikavälin kehittäminen, rakentaminen, säästöjen hakeminen, myyminen ja ostaminen on taitolaji – vielä kun sitä pitäisi tehdä yhdessä eli yli perinteisten organisaatiorajojen. Osaammeko nostaa omistuksiemme arvoa vai tuhota sitä? Lahti samoin kuin Suomen valtio (VR, Posti jne.) tarvitsee tähän uutta osaamista ja syvyyttä.

Miksi yhtiöitetään, jos ei ole kasvua?

Kaupungin konsernin toimintoja on haluttu yhtiöittää ja viedä markkinoille. Yhtiöiden kasvuun ei kuitenkaan uskota, vaan vaaditaan sopeutuksia ennen kuin liiketoimintaa on edes saatu kunnolla liikkeelle. Näivettymisen kierre on ja pysyy, jollei asenne ja tekeminen muutu. Lahti on panostanut paljon mm. uusiin väyliin ja kaupunki-infraan. Muun muassa toriparkki, matkakeskus ja Kehätie ovat tästä julkisella rahalla tehtyjä työnäytteitä. Kehätien kerrottiin tuovan välittömästi ja välillisesti työtä ja toimeentuloa Lahteen. Missä tämä näkyy Lahden kaupungin strategiassa ja tulopuolella? Kehitetäänkö esimerkiksi Launeen aluetta, kuten pitäisi, koska palvelut pitää tehdä liikenneyhteyksien lähelle? Miten Launeen uimahalli tai vapaa-ajan keskuksen kehittäminen etenee? Puheita riittää, mutta konkreettisia suunnitelmia ei ole ainakaan minulle pystytty esittämään. Virkamiesten tehtävä on ja tulee olla valmistella eri vaihtoehtoja.

Arvosteleminen on helppoa ja siksi haluan tuoda mukaan konkreettisia ratkaisuja Lahden suunnan korjaamiseksi. Uskon, että olemme lähellä sitä tekemisen tasoa, että suunta saadaan muutettua. Lahdessa on paljon hyvää, se on erinomainen paikka asua, meillä on hyviä yrityksiä ja mahdollisuuksia, vaikka mihin. HYKY tulee tekemään omat avauksensa syksyn aikana. SOTE sektori on tärkeä työllistäjä ja elinvoiman tuoja koko maakunnalle ja sen roolia voidaan kehittää paljon.

Matkailun kasvun suurin pullonkaula on houkuttelevan hotellikapasiteetin puute. Siksi tarvitaan japanilaisen Muji-konsernin tapaisia toimijoita, jotta kansainväliset asiakkaat aidosti kiinnostuisivat Lahdesta. Malskin lisäksi vaihtoehtona on Sibelius-taon vieressä oleva tyhjä tontti.

Ville Skinnari

Onko kiitollisuus riippuvainen siitä, kuinka elämässä on saanut hyviä asioita, menestystä tai muuta sellaista? Olen huomannut, että niin ei ole. Olen tavannut minua ihmisiä, joiden elämä on vaikeaa ulkonaisen sairauden, köyhyyden tai muiden syiden johdosta ja silti he saattavat olla hyvinkin kiitollisia ja valoisia. Ja myös päinvastoin. Olen tavannut ihmisiä, joilla on ulkoisesti asiat hyvin ja kuitenkin he vaikuttavat kovin tyytymättömiltä.

Mutta miten on minun laitani? Olenko valittaja vai osaanko olla kiitollinen? Voiko kiitollisuutta edes oppia? Ajattelen, että kiitollisuudessa on kysymys paljolti siitä, miten näemme asiat. Jos pidämme asioita itselle kuuluvina, silloin emme ehkä näe moniakaan asioita minulle tulevana lahjana. Silloin emme myös ehkä tunne kiitollisuutta. Samoin jos näemme monet asiat sellaisina, jotka olemme itse hankkineet ja saaneet aikaan, myös silloin elämän lahjaluonne katoaa. Ja eikö elämä ole kuitenkin lahjaa kaikkineen: terveys, ystävät, toimeentulo, tämä päivä, ja niin edelleen?

Ei kiitollisuus sitä merkitse, että ummistaa silmät epäkohdilta. Mutta epäkohtien korjaamiseksi voi toimia muutoinkin ja ehkäpä vielä tehokkaammin kuin valittamalla. Kun oppii kiitollisuutta, myös oma elämälaatu paranee. Mutta ennen kiitollisuus ja kiitollinen mieli on sitä, että voi nähdä Jumalan antamia (hyviä) asioita ympärillään. Siksi voinkin kysyä itseltäni: Mistä tänään olen kiitollinen?

Heikki Pelkonen
kirkkoherra

Tiistaina eduskunnassa alkoi keskustelu valtion tulo- ja menoarviosta vuodelle 2018. Ensi vuoden budjetista alusti vastaava ministeri eli valtiovarainministeri Petteri Orpo. Ensi vuoden budjetti ei muuta talouspolitiikan kokonaiskuvaa. Menopuolelle tehdään koko hallituskaudella 4 miljardin leikkaukset. Sopeutus jää näin itse asiassa vähäisemmäksi kuin edellisellä hallituskaudella. Verotusta kevennetään noin 1,5 miljardia euroa. Hallituksen pienet lisäykset hyviin kohteisiin, kuten koulutukseen ja sosiaaliturvaan, ovat pieniä verrattuna pysyviin leikkauksiin. Hallitus laittaa laastaria avohaavaan, mutta ei sitä halua kansalaisille kertoa. Samalla tehdään samoihin kohteisiin uusia leikkauksia ensi vuonna esimerkiksi aiemmin päätettyjen indeksijäädytysten muodossa.  Työllisyyttä tukevat rakenneuudistukset jäävät tekemättä. Esimerkiksi päätös perhevapaiden uudistamisesta ja oppivelvollisuuden pidentämisestä jäävät tulevaisuuteen.

Positiivisia asioitakin budjetissa on. Yksi on sisäiseen turvallisuuteen eli mm. poliisien määrään panostaminen. Poliisien määrä ei kuitenkaan lisäänny vaan tavoite pysyä nykytasolla eli 7200 poliisimiehessä. Takuueläkkeeseen saatiin edes jotain eli 15 euron kuukausikorotus. Kolmas on nuorisotyöttömyyden ja nuorten aktivointiin tähtäävän ohjaamotoiminnan vakinaistaminen. Siitä meillä on Lahdessakin hyviä kokemuksia ja tuloksia. Sen sijaan Lahdessa kehitetty ”Matkalla Duuniin” toimintamalli ei vielä saa sellaista vakinaista asemaa Suomessa, kun sen saavutuksille kuuluisi.  Yrittäjävetoinen toimintamalli on pystynyt tarjoamaan ensimmäisen työmahdollisuuden monille nuorille Lahdessa ja muualla Suomessa. Olemme lahtelaisten kanssa käyneet esittelemässä hanketta työ – ja elinkeinoministeriössä ja sen toimivuuden tunnustavat kaikki. Hyvien toimintamallien kansallistaminen on edelleen liian hidasta Suomessa.   Uuden yritystoiminnan tukemiseen eli Tekesille lisätään valtuuksia 30 miljoonaa euroa. Se ei kuitenkaan paikkaa aiemmin tehtyjä Tekes – leikkauksia. Isossa kuvassa Suomen osaamisen taso putoaa verratuna muihin OECD -maihin.

Julkisen sektorin pienipalkkaiset maksavat

Kilpailukykysopimuksen seurauksena julkisen sektorin naisvaltaisten toimialojen työntekijät ovat maksajina menetettyjen lomarahojen muodossa. Moni joutui jättämään kesän lomamatkan perheen kanssa väliin, kun rahaa ei vain ole tarpeeksi.  Samaan aikaan yritysjohtajat sopivat toistensa kanssa ristiin mitä parempia palkkoja ja eläkkeitä. Se ei ole oikeudenmukaista, eikä kuulu suomalaiseen tasa-arvoiseen ja oikeudenmukaiseen hyvinvointivaltioon.

Ministeri Orpon mukaan Suomi pystyy nyt voittamaan markkinaosuuksia maailmalla. Vientivetoiselle taloudelle on myrkkyä edelleen viennin pohjan kapeus. Kasvu on hyvä asia, mutta kun sen pintaa raaputtaa, niin nähdään, että se on edelleen liian harvojen PK – yritysten herkkua.   Kysyin ministeri Orpolta keskiviikkona eduskunnassa, että ymmärtääkö hän, että todellisuudessa Suomen kasvun pohja on liian ohuella pohjalla? Pelkkä telakkateollisuus ei riitä, vaan tarvitaan uusia avauksia mm. kyberosaamisessa, kiertotaloudessa ja kuluttajabrändeissä.

Lapsivähennyksen poistuminen kiristää lapsiperheiden verotusta. Lahtelaisella 2000 euroa kuukaudessa tienaavan perheen äidin tai isän verotus kiristyy 2 lapsen ja vanhemman perheessä tai 2 lapsen yksinhuoltajalla yli 200 euroa vuodessa. Lapsiperheet hallitus valitsi ainoaksi ryhmäksi, joilla verotus selvästi kiristyy. Työtä tekevät perheet maksavat. Eli juuri he, jotka tekevät työtä, maksavat veroja ja kasvattavat lapsia. Kiireisen työelämän ja lasten harrastusten kulujen kattamisen keskellä tätä ei leikkausta ei olisi pitänyt tehdä.

Ville Skinnari

Tänä vuonna on kulunut 500 vuotta reformaation eli uskonpuhdistuksen varsinaisesta alusta. Meillä Launeella on jo istutettu omenapuu, syvennytty messun eri osiin ja puhuttu armosta (siitä haluamme puhua aina!). Teesien naulaamisen päivänä 31.10. pidetään Launeen kirkossa reformaation ilta. Lahdessa on myös monia yhteisiä merkkivuoden juttuja, niin kuin mm. Roomalaiskirjeen luentosarja nyt syksyllä.

Mutta merkkivuosi näkyy tietysti myös maailmalla, erityisesti Saksassa. Olin käymässä entisen Itä-Saksan Luther-kaupungeissa (Wittenberg, Erfurt, Torgau, Eisenach). Joka paikassa oli valtava Reformaatio-500-v-huuma. Oli syvää sisällöllistä ohjelmaa: näyttelyjä, tilaisuuksia, konsertteja. Mutta myös vapaamuotoista historian elämistä ja kekseliästä kaupallisuutta. Myynnissä oli mukien ja t-paitojen lisäksi Luther-keksejä, -kynttilöitä, -leluja ym.

Kaiken keskeltä löytyi Lutherin ja hänen kumppaniensa toiminnan ydin: he halusivat puhdistaa kirkon elämän siihen kertyneestä kuonasta ja vääristä lisukkeista. Luther teki Raamattua lukemalla elämänsä löydön: Jumala armahtaa ihmisen ihan pelkästä rakkaudesta, Kristuksen tähden. Hänen ei tarvitsekaan ahdistuneena piinata itseään, jotta Jumala hyväksyisi hänet. Hän on armon tähden vapaa.

Luther halusi näyttää tämän muutoksen myös sukunimessään. Hän oli nimittäin syntyjään Luder. Muiden humanistien tavoin hän tahtoi ottaa uuden, vanhoihin kieliin pohjautuvan nimen, joka kertoisi jotain tärkeää. Luderista tuli Luther, koska kreikan kielessä sana eleútheros merkitsee vapaata. Kristitty on vapaa omista pelastumisyrityksistä, Kristuksen vapauttama. Ja kun ei tarvitse epätoivoisena etsiä Jumalan vanhurskautta, voi suunnata voimansa lähimmäisen palvelemiseen. Kristitty on Jumalan edessä vapaa, jotta hän voisi olla toisen ihmisen auttaja.

Riitta Särkiö

Viime tiistaina luovutimme kansanedustaja Harry Harkimon (kok.) johtaman työryhmän raportin Eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terholle (sin.). Raportissa esitetään valtion roolin ja ohjauskeinojen selkeyttämistä suomalaisessa liikunta- ja urheilukulttuurissa. Korostimme sitä tosiasiaa, että suomalainen urheilu tarvitsee johtajuutta ja omistajuutta. Kysymys ei ole pelkästään opetus- ja kulttuuriministeriöstä, vaan on selvää, että valtioneuvoston tulee kokonaisuudessaan kasvattaa rooliaan.

Opetus- ja kulttuuriministeriöstä annetaan liikuntaan ja urheiluun tällä hetkellä vuodessa noin 150 miljoonaa. Summa rahoitetaan lähes kokonaan veikkauksen rahoista. Kuitenkin liikuntaan liittyvää rahoitusta voi hakea myös muista ministeriöistä. Liikunta koskettaa lähes kaikkia ministeriöitä ja siksi sen johtajuus pitää arvioida uudelleen: Liikenneasiat (esim. pyörätiet) vaikuttavat liikunnan määrään, terveys- ja sosiaaliongelmia voidaan hoitaa liikunnalla jne. Liikunta koskettaa siis kaikkea ja kaikkia. Siksi se pitää nostaa sille tasolle minne se kuuluu.

Vaatimamme poliittisen selonteon yhtenä keskeisenä tavoitteena on pohtia tätä. Nyt huippu-urheilun tavoitteet eivät ole selvät eikä tulostasoakaan voi kehua.
Raportissa esitetään myös, että sote-uudistuksessa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseen kohdennettava lisäosuus kasvatetaan yhdestä prosentista kolmeen prosenttiin. Perustelimme esitystä sillä, että liikunta ennaltaehkäisee tehokkaasti sairauksia, jolloin raha tulee takaisin valtiolle pitkällä aikavälillä.

Voidaan ajatella tätä nykyiseen Lahden ja Hyvinvointiyhtymän budjettiin. Yksi prosentti 700 miljoonasta eurosta on seitsemän miljoonaa euroa. Mitä tapahtuu, kun ohjaamme sen konkreettisesti esim. päihde- ja mielenterveysongelmien, diabetes II:n tai kaatumisvammojen ehkäisyyn? Se on investointi, joka maksaa itsensä monikertaisesti takaisin. Suomalaisilla on tällä hetkellä hälyttäviä tuloksia ihmisten liikunnasta ja kunnosta. On täysin selvää, että tämä näkyy myös Suomen sosiaali- ja terveyskustannuksissa.

Miljoona euroa vähävaraisille perheille

Yksi raportin konkreettisista esityksistä on tukea vähävaraisten perheiden liikuntaharrastuksia miljoonalla eurolla. Aiheesta on tehty aikaisemmin kolmen työryhmän lausunnot, mutta mitään ei ole tapahtunut. Eli työryhmiä riittää, mutta tulokset puuttuvat. Nyt pitää alkaa tapahtua. Raha voitaisiin jakaa esim. kuntien tai kirkon kautta siten, että rahaa saa todellisia kuluja eli tositteita vastaan. Sitä ei annettaisi seuroille suoraan, vaan niille ihmisille, jotka rahaa todella tarvitsevat.

Raportissa esitetään myös liikuntaan ja urheiluun myönnettävien valtionavustusten muuttamisesta tulosvastuulliseksi. Esityksen mukaan avustusten myöntämisessä, seurannassa ja valvonnassa tulee painottaa avustetun toiminnan tuloksellisuutta. Avustuksen saaja tulee palkita onnistuneesta ja tuloksekkaasta toiminnasta.

Ville Skinnari

Olin viime viikolla Renkomäen ekaluokkalaisten kanssa Upilassa. Vietimme siellä mukavan retkipäivän yhdessä touhuten ja toisiimme tutustuen. Kisailun ja leikin ohessa mietimme myös toiveita ja unelmia koulutielle.

Toiveita oli koululaisilla monia: enemmän välitunteja, vähemmän läksyjä, uusien asioiden oppimista, herkkuruokia ja pelipäiviä. Lähes jokaisessa ryhmässä yhtenä toiveena oli myös hyvä yhteishenki ja se, ettei ketään jätetä yksin.

Koulutie on pitkä ja siihen liittyy monia uusia asioita. Opitaan lukemaan ja laskemaan, luistelemaan ja piirtämään. Mutta opitaan myös monia muita tärkeitä asioita elämää varten: olemaan porukassa, kuuntelemaan toisia ja toimimaan yhdessä. Ja kaikkein tärkein asia on juuri se, ettei kenenkään tarvitsisi jäädä yksin. Että jokaiselle löytyisi oma paikka ja koulussa olisi turvallista ja hyvä olla.

Raamatusta löytyy yksi ohje, joka opitaan myös koulussa: ”Kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille.” (Matt. 7:12). Tämä kultainen sääntö koskee meitä kaikkia. Ja tähän Jeesus meitä kutsuu: olemaan toisiamme kohtaan lempeitä, ottamaan mukaan porukkaan ja huolehtimaan siitä, ettei ketään jätetä yksin. Tähän saamme pyytää viisautta virren 509 sanoin:

”Herra, elämääni,
valvo, etten harhaan,
vaeltaisi täällä,
ohi ihmisten.”

Pauliina Hatakka
Seurakuntapastori

Uusittu ja remontoitu eduskuntatalo avattiin virallisesti tällä viikolla, kun eduskunta aloitti syysistuntokauden tiistaina. Pari vuotta kestänyt remontti vaikuttaa onnistuneelta. Modernisointi on onnistunut ja historiallisen rakennuksen arvokkuus on säilynyt. Vuonna 1931 valmistunut talo on nähnyt ja kuullut paljon.

Sirenin luomus oli aikanaan moderni

Eduskuntataloa suunniteltiin alun perin Tähtitorninmäelle. Talo päätettiin kuitenkin rakentaa Arkadianmäelle, joka silloin sijaitsi keskustan laitamilla. Eduskuntatalon vihkiäisiä vietettiin maaliskuussa 1931. Silloin Johan Sigfrid Sirénin suunnittelema uusi parlamenttitalo oli moderni. Teknologia oli uutta. Merkinantolaite kertoi, onko kansanedustaja paikalla vai ei. Kovapuhujalaitos mahdollisti tiedonantojen kuuluttamisen talon eri osiin. Eduskunta sai talon käyttöönsä helmikuun alussa 1931. Maaliskuussa uusi talo toimi näyttämönä, kun tasavallan uusi presidentti P.E.Svinhufvud antoi juhlallisen vakuutuksen eduskunnan edessä. Nyt eduskunta on remontin aikana saanut 2010-luvun puitteet teknologisesti. Tämä tarkoittaa mm. tietoliikenneyhteyksiä ja ilmastointia. Meille edustajille päärakennuksen avautuminen merkitsee oman työn tehokkuuden kasvua. Enää ei kulu aikaa eri rakennuksien välillä kulkemiseen valiokuntien, istuntojen ja kokousten välillä. Kuluneen kahden vuoden aikana lounastauko tiistaista perjantaihin riippui siitä, miten aamuvaliokunta päättyi (minulla perustuslakivaliokunta) ja kuinka päivävaliokunta (talousvaliokunta) ehti loppua ennen istunnon alkua. Työhuoneeseen en yleensä ehtinyt sähköpostia lukemaan tai soittopyyntöihin vastaamaan kuin vasta myöhään iltapäivällä tai illalla. Nyt sekin toivottavasti onnistuu paremmin.

Arvokkuus pitää ansaita

Tiistaina pääsin itse ensimmäistä kertaa nousemaan eduskuntatalon portaita kansanedustajana. Minulle eduskuntatalo merkitsee paljon. Niin paljon, että sitä on vaikea selittää. Eduskuntatalo on kansanvallan ja demokratian symboli. Siksi sitä pitää arvostaa ja meidän edustajien myös arvokkaasti kohdella. Se tarkoittaa myös toistemme kunnioitusta, asiallista käyttäytymistä ja kanssakäymistä. Siinä on paljon parantamisen varaa. Arvokkuus pitää osata ansaita. Toivottavasti teknologisesti nyt uudelle vuosituhannelle modernisoitu eduskuntatalo osaa vastata myös tähän haasteeseen.

Älä sano koskaan ei koskaan

Pääsin ylioppilaaksi 1992. Silloin sanoin Iltalehden haastattelussa eduskuntatalon portailla, että en lähde koskaan politiikkaan. Takki kääntyi 20 vuotta sen jälkeen palattuani Lahteen. Jotain tapahtui 20 vuoden aikana vuonna 2012, kun päätin lähteä ehdolle kunnallisvaaleissa Lahdessa.

Tiistaina kävelin eduskunnan aulasta vaistomaisesti isäni vanhalle kaapille, jota jo 1980-luvulta saakka opin käyttämään, kun toin tai hain isälleni, mitä milloinkin oli tarpeen. Enää ei tuoksunut pikkusikari tai paperipinot pudonneet syliin. Oli minun vuoro tehdä kaapista minun näköiseni – kansan edustajana, Lahdesta.

Ville Skinnari

Vietin viime viikonlopun Haminassa, jossa järjestettiin kansainvälinen nuorten Taizé-tapahtuma. Osallistujia tapahtumassa oli n. 350 henkilöä. Osa nuorista ja nuorista aikuisista oli saapunut eri puolilta Eurooppaa. Kokoontuminen olikin hieno mahdollisuus harjaannuttaa englanninkielen taitoja. Tapahtuma oli osa Suomi 100-juhlavuotta.

Taizé-päivien teemana oli Rauha teille. Taizé-yhteisö pyrkii edistämään luottamusta, rauhaa ja solidaarisuutta ihmisten sekä yhteisöjen kesken. Joka vuosi Taizé-yhteisössä, joka sijaitsee pienessä kylässä Ranskan maaseudulla, vierailee kymmeniä tuhansia nuoria ympäri maailmaa. Nuoret voivat jakaa omasta elämästään ja ymmärtää, minkälaisista on asua toisessa kulttuurissa.

Haminan historia ja Taizé-yhteisön sanoma solidaarisuudesta yhdistyivät mielenkiintoisesti toisiinsa. Osa tapahtuman tilaisuuksista järjestettiin kaupungin historiallisten puolustusvallien sisällä. Sanomaa rauhasta ja sovinnosta kuultiin siis paikassa, jota miehet asein ja tykein olivat puolustaneet. Suojavallit toimivat tällä kertaa rukouksen tyyssijana. Hamina on tunnettu myös joka toinen vuosi järjestettävästä kansainvälisestä sotilasmusiikkifestivaalista Hamina Tattoosta. Tuossa tapahtumassa eri maiden armeijat kohtaavat rauhanomaisissa merkeissä, aseina toimivat ainoastaan soittimet.

Rauha on meille kristityille äärimmäisen tärkeä asia. Kristuksen lupaama rauha kutsuu meitä rakentamaan rauhaa yhteisessä maailmassa mutta myös kokemaan sydämen rauhaa, jonka vain usko ja luottamus Jumalaan voi antaa. Maailman melskeidenkin keskellä voi siis olla luottavaisin mielin. Jokainen voi yhdessä rukoilla rauhaa, mutta myös toimia ja edesauttaa sen syntymistä.

Asukoon sydämissänne enkelien viestimä rauha ”Jumalan on kunnia korkeuksissa, maan päällä rauha ihmisillä, joita Hän rakastaa”.

Ville Hakulinen
Seurakuntapastori ​

Suomalainen hyvinvointivaltio rahoitetaan verotuloilla. Meidän yritysveropohja ei kestä veronkiertoa ja siksi kaikki mahdollinen on tehtävä veronkierron estämiseksi. SDP on nostanut edelleen tällä hallituskaudella harmaan talouden torjunnan esille oppositiosta. Tästä huolimatta hallitus runnoi väkisin läpi hallintarekisteröinnin uudistamisen, joka jatkossa mahdollistaa omaisuuden piilottamisen Suomesta ulkomaille. Verokierto ja veroparatiisit ovat yksi suurin kansainvälinen eriarvoistumisen ja köyhyyden aiheuttaja.

Tilastot ovat jopa yllättäviä. Suurimaat rahavirrat kulkevat sellaisten maiden läpi kuin Hollanti, Luxemburg ja Yhdysvallat. Sijoittaminen ei tosiasiallisesti tapahdu kohdemaahan, vaan raha vain virtaa sen läpi. Kiina tulee tässä vasta neljäntenä. Suomi ei kuitenkaan päätä EU:n asioista yksin puhumattakaan kansainvälisestä veronkierrosta. EU on tehnyt hyvää työtä viime aikoina ja uusi direktiivi tulee suitsimaan ongelmia. Yhteisen näkemyksen löytäminen on jo EU:ssa vaikeaa. EU tasolla Demarit ovat Suomen kaltaisessa tilanteessa eli SDP on vähemmistössä. Siksi kansainvälinen yhteistyö yli puoluerajojen Pohjoismaissa, EU:ssa ja kansainvälisesti on tärkeää.

Harmaa talous kukkii

Harmaa talous kukkii Suomessa edelleen ja juurisyihin puuttuminen ei ratkea yhdellä tai kahdella toimenpiteellä. Erilaiset laittomat verokikkailut ovat Suomessakin arkipäivää. Myös yksilötasolla talousahdingon ja työttömyyden keskellä moni tekee pimeää keikkaa rahoittaakseen jokapäiväisiä menoja. Se on laitonta ja tuomittavaa, mutta sitä tapahtuu. Siksi olen kesän aikana puhunut paljon vakituisten työsuhteisen tärkeydestä ja pienyrityksien merkityksestä tässä kehityksessä. Suomessa on lähes 300.000 1-4 hengen pientä mikroyritystä, jotka eivät vain uskalla palkata vakituista työntekijää. Suomeen ei synny tarvittavaa 100.000 uutta työpaikkaa, jos mikroyritysten uskallus palkata ihmisiä ei kasva.

Ilman vakituista työpaikkaa on vaikea saada asuntolainaa tai perustaa edes perhettä. Tulevaisuus on liian monelle nuorelle epävarma ja sumuinen. Eikä ongelma koske vain nuoria. Moni yli 30 – vuotias tulee minulle sanomaan Lahden kaduilla, että mistä saisin vakituisen työn, kun en ole sellaista koskaan saanut. Palkkatukityö ja erilaiset työpajat ovat hyvä asia, mutta itse yhteiskunnallista ongelmaa me emme näin ratkaise.

Budjettiriihi ei tuo yllätyksiä

Kesän aikana Sipilän, Orpon ja Soinin hallitus on valmistellut talousarvioesitystä ensi vuodelle. Yllätyksiä ei ole luvassa. Keskusta, Kokoomus ja Siniset pitävät huolta siitä, että jokainen heidän eturyhmänsä saa jotakin. Solidaarisuusveron eli yli 72.000 euroa ansaitsevien lisäverottaminen jatkaminen kelpaa kompromissina myös Kokoomukselle. Kokoomus pitää edelleen kiinni omien eturyhmiensä eli suurituloisten ja hyvin tienaavien asemasta. Pieni – ja keskituloisten asemaan ei ole luvassa oleellista parannusta. Opintotukea on edelleen tänä vuonna leikattu. Eläkeläisten verotus on edelleen työelämässä olevaa korkeampaa. Pienituloisten eläkeläisten asemaan hallitus ei ole lupaamassa konkreettista parannusta, vaikka Keskusta kesällä asian nostikin esille.

Myös Lahdessa tehdään syksyllä ensi vuoden talousarviota. Suurten investointien tuottama tuska on nyt käsin kosketeltava. Satoja miljoonia on investoitu ja ne ovat olleet valtuuston enemmistön tahto (esimerkiksi Ohitie, Toriparkki, uudet voimalaitokset). Perusteena investoinnille pitää aina olla ja on ollut, että ne maksavat itsensä takaisin. Jokaisen investoinnin kohdalla meidän pitääkin seurata todellisia vaikutuksia pidemmällä aikavälillä mm. aluetalouteen, työllisyyteen ja verotuloihin. Investointien kustannuksella ei saa leikata yhteiskunnan peruspilareista, kuten terveyspalveluista, lasten opetuksesta tai päivähoidosta. Päättäjien on kannetta tosiasiasiallista vastuuta omista päätöksistään eikä vain puhua näin tekevänsä.

Ville Skinnari