Anttilanmäen ja Kittelän pientaloalueen välissä Heikinkadun eteläpuolella oli mustaa multaa ja perunamaa runsas 30 vuotta sitten. Rakentamattoman pellon omisti Lahden kaupunki, joka myi sen 28.4.1981 päivätyllä kauppakirjalla Rakennusliike Salpa Oy:lle Helsingistä. Alue oli ehkä kuulunut Iso – Saksalan tiloihin ja siirtyi Martti Saksalan, ” Saksalan maisterin” kuoltua kaupungille. Vuoden 1977 asemakaavassa vanhat Anttilanmäen kuin Kittelä alueet oli merkitty rivi- ja kerrostaloalueeksi.

Asunto Oy Heikin rivitalojen asukkaat Ruopankadulla viettivät elokuun viimeisenä perjantaina 30 vuotisjuhlaa syöden hyvin ja tanssien elävän musiikin orkesterin tahdittamana. Ensimmäiset tanssiaiset taloyhtiön väki tanssi yläautokatoksen kivimurskalla, nyt oli asfaltti alla. Illan aikana kuultiin emiritus rehtori Antti Keskivälin laatima historiikki taloyhtiön tapahtumista ja ympäristön historiasta. Juhlaväki laski, että 39 huoneiston haltijoista ”alkuperäisväestöä” on ainakin seitsemässä osakkeessa. Muutamat perheet ovat muuttaneet lähistölle omakotitaloihin, toiset muille paikkakunnille ja vanhemmista perustajajäsenistä muutamat uusiin avaruuksiin.

Taloyhtiön hallitus ja asukkaat pitävät yhtiön tilat kunnossa pääasiallisesti talkoovoimin. Lapsille on keskipihalla leikkitilaa ja Eskionpuiston vempeleet ovat kulman takana. Kävelytien takana on myös pallokenttä, mihin yhtiön ihmisetkin ovat ostaneet lentopalloverkkoja. Välillä on kesäiltoina lentopallon lätke kuulunut asukkaitten välisissä otteluissa. Pihatieltä on muutaman askeleen matka talvisin hiihtoladulle sekä pakkastalvina luistinradalle. Uutta vuotta on otettu yhteisvoimin vastaan kuumaa glögiö maistellen ja lapsille raketteja sytytellen. Harmittavaista on taloissa nykyisin asuvien ala-asteen oppilaitten tulevat koulumatkat, kun Anttilanmäen kouluun sivistyslautakunnan päätöksellä jätettiin vain 1-2 luokat ja esikoulu.

Heikin rivien rakentaminen alkoi, kun Lahden kaupunginvaltuusto tarkisti asemakaavoja 1981 – 83. Vanhat Anttilamäen- ja Kittelän pientaloalueet saivat jäädä, kun voimaan astui nykyinen asemakaava 1983. Rivitaloja ryhdyttiin 1980 – luvulla rakentamaan myös Nikkarinkadun varrelle. Asunto Oy Heikin rivitalot valmistuivat siinä vaiheessa, kun asemakaava astui virallisesti voimaan 1983. Yhtiö merkittiin kaupparekisteriin 4.6.1981.

Jo saman vuoden lokakuussa yhtiössä alusta lähtien asuneet Antti ja Pirkko Keskiväli ostivat A talosta 81,5 neliön kahden kerroksen asunto-osakkeet, heitä seurasivat Birgitta ja Aulis Suomalainen sekä Lea ja Mauri Anttinniemi. Aulis Suomalainen ryhtyi rakennusaikaisen hallituksen ja huoneistojen ostajien yhdysmieheksi. 81,5 neliön huoneiston hinta oli 235, 521 markkaa ja yhtiöllä oli lainaa 40,469 mk sekä oma tontti ja yhteensä vuoden 1983 lopulla 39 asuntoa. Niistä kuusi on neljä huonetta ja keittiö, 94,5 neliötä ja sisäpihalla yksikerroksiset talot 56 neliön suuruiset kaksi huonetta ja keittiö. Kaikissa asunnoissa on oma sauna ja kaukolämpö. Viereen valmistui Oppilastalo Oy:n talot puskuriksi Uudenmaankadun liikennemelulle.

Kun maa-alueen kauppa vahvistettiin Lahden kaupunginvaltuustossa, olivat etelälahtelaiset valtuutetut huolissaan rakentajaksi ilmoitetun Rakennusliike B & K Oy:n varallisuudesta. Lahdessa oli rakentajia mennyt konkurssiin, ja Heikin rivitalot olivat niin sanotun kovan rahan asunto – osakeyhtiö. Valtuustossa vaadittiin, että rakennusmiesten tulisi olla lahtelaisia, oltiinhan vasta toipumassa öljykriisin aiheuttamasta talouslamasta.

Taloyhtiö on 30 vuotta voinut hyvin, ainoastaan C-talossa syttynyt tulipalo syksyllä 1998 pakotti talon asukkaat muutamaksi kuukaudeksi evakkoon. Sen jännitysiltayön jälkeen on pientä kihelmöinti tuonut eräästä asunnosta karannut kookas käärme, mikä saatiin pelastuslaitoksen avulla omaan terraarioonsa. Asemantaustasta on pienteollisuus hävinnyt, mutta marketit ja erikoisliikkeet ovat Ruopankadun asukkaita lähellä. Piisamia ei enää ojissa näy, mutta pihajänikset vastaanottavat illan kulkijat.

Terveisin työryhmä Antti Keskiväli, Kari Mäkelä ja Marja-Liisa Niuranen

Puolueiden armonaika kuntavaaliehdokkaiden löytämiseksi päättyi viime maanantaina. Lahdessa 59 valtuustopaikkaa tavoittelee kaikkiaan 354 ehdokasta, jotka edustavat 11 eri puoluetta. Lisäksi mukana on yksi valitsijayhdistys.

Täydet ehdokaslistat eli 88 ehdokasta saivat täyteen Lahden kaksi suurinta puoluetta eli SDP ja Kokoomus. Seuraavaksi suurimmat ehdokaslistat löytyvät Vasemmistoliitolta (38 ), Kristillisdemokraateilta (37), Perussuomalaisilta ( 32), Vihreiltä ( 31) ja Keskustalta (27).

Pienistä puolueista Suomen kommunistinen puolue sai kasaan viisi ehdokasta, Piraattipuolue kolme ja Itsenäisyyspuolue sekä Muutos 2011 kumpikin kaksi ehdokasta. Lisäksi listoilta löytyy Jarmo Lahtisen valitsijayhdistys.

Eniten ehdokasmääräänsä on lisännyt Perussuomalaiset, jolla on nyt ehdokkaita kaksinkertaisesti verrattuna edellisiin vaaleihin. Lukuisat kuntaliitokset ja kuntaliitossuunnitelmat ovat luultavasti olleet vaikuttamassa kansalaisten halukkuuteen lähteä ehdokkaaksi.

Lahdessa kaksitoista luopujaa – 5600 ääntä uusjakoon

Kuinka tahansa kuntavaaleissa lopulta käy, varmaa on se, että Lahdessa noin viidennes valtuustopaikoista vaihtuu.
Kokoomuksen ryhmässä luopujia on viisi, kun Tuija Nurmi, Leena Luhtanen, Ilkka Simolin, Pentti E. Rantanen ja Reijo Salminen luopuvat paikastaan.
Sosiaalidemokraateilla kato käy myös kokeneesta päästä, sillä Jouko Skinnari, Eila Jokinen ja Ulla Vaaraeivät asetu ehdolle.
Keskustan valtuustoryhmästä jättäytyvät pois Maija-Liisa Lindqvist ja Maarit Luukka.
Vihreillä neljästä valtuutetusta kaksi, Saara Vauramo ja Helena Louhelainen eivät asetu ehdolle.
Vasemmistoliitosta puolestaan kaikki muut nykyvaltuutetut ovat ehdolla paitsi Eino Vuori.
Perussuomalaisista ja kristillisdemokraateista kaikki nykyiset valtuuston jäsenet tavoittelevat uutta pestiä.
Kaikkiaan siis valtuustopaikastaan luopuu kaksitoista valtuutettua, jotka jättävät uusjakoon peräti 5600 ääntä.

Millä teemoilla puolueet ja ehdokkat sitten Lahdessa vaaleihin lähtevät?
Varmaa on, että erot ehdokkaiden välillä syntyvät meille lahtelaisille tärkeistä asioista, joita viime aikoina ovat olleet kunnan eri palvelut, kuntaliitokset, toriparkki, Teivaan hotellihanke, eteläinen ohitie, koulujen ja päiväkotien homeongelmat, vanhustenhoito, matkakeskus, Aleksin kävelykatu ja Hennalan tulevaisuus, joista varmasti kaikista tullaan kuulemaan monenlaisia mielipiteitä.

Onkin mielenkiintoista nähdä, mikä näistä edellä mainituista asioista saa suurimman mielenkiinnon ehdokkaiden puheissa vai nouseeko joku uusi kiistakapula vielä esiin ihan vaalien kynnyksellä. Lahden naapurikunnissa suurin asiakysymys lienee tulevat kuntaliitokset. Sen sijaan Lahdessa liitoskysymys ei herättäne niin suuria tunteita, vallitseehan Lahdessa jonkinlainen konsensus yli puoluerajojen liitoksien puolesta.

Lahden kunnallisvaltuuston nykyinen paikkajako:

Kokoomus            20
SDP                    19
Vasemmistoliitto     5
Vihreät                 4
Kristillisdemokraatit 4
Perussuomalaiset    4
Keskusta               3

Kuntavaalit sunnuntaina 28.10. –  Ennakkoäänestys 17.–23.10.

-Petri Salomaa-

Nerokas, säihkyvä ja viihteellinen kermakakku oli ladattu nuorella energialla ja melodisella rockilla, jossa tunnelmoitiin 1960 luvun rauhanaatteen ja Vietnamin sodan melskeissä rakkauden yleismaailmallisella tunnusmerkistöllä upeiden valolavasteiden ja näyttelijöiden mukana tuttujakin tutumpia laulujen kanssa auringon paistaessa jokaisen katsojan sisään lämpimästi kuin vanha konjakki.

Ennen esitystä epäilin Pyökärin näkemystä ja kykyä saada hippisukupolven sanoma nykynuorisolle ymmärrettäväksi, mutta onneksi epäilyni oli aiheeton. Esitys sykki useilla tasoilla ja tanssijat olivat todellisia ammattilaisia, jotka suorastaan heittäytyivät rooleihinsa ja antoivat PALAA! Hairin kasasivat kokoon kolme muskettisoturia Jerome Ragin, James Rado ja musiikin säveltänyt Galt Macdermot. Ensi esitys oli Public teatterissa 1967 ja musikaalia esitettiin Broadwaylla 1750 kertaa, josta se levisi kaikkialle maailmaan kuin tulipalo.

Suomen ensi-ilta oli Tampereella 1968, mutta minä kuulin se vasta vanhalla konserttisalilla Lahdessa 1971 Pop-teatterin vierailulla. Lahden esitys on ehdottomasti paras tulkinta, minkä olen Hairista nähnyt, edes 1979 tehty elokuva ei vedä vertoja Lahden ilmeikkäälle ja räiskyvälle tuotokselle. Lahden esitys oli täynnä nyansseja ja herkkupaloja niin paljon, että nauru ja oivallus tulivat usein myöhässä; onneksi olemme Hämeessä.

Jussi palkinnon saavat nyt itseoikeutetusti lavastaja Kari Junnikkala ja puvustaja Anu Pirilä. Molemmat ylsivät sellaisiin sfääreihin, joita näkee maailmallakin harvoin; jos sielläkään. Luurangot tanssivat psykedeelisessä unessa sellaisella mielikuvituksen voimalla Amerikan historian läpi, että moista osaamista kannattaisi tulla tänne Lahteen vakoilemaan. Katsokaa nyt tekin, kuinka hurmoksellista tuotetta voi jatkojalostaa draaman keinoin täysin lavastukseen ja pukeutumiseen nojaten!

Mutta on syytä kysyä, vyöryikö ja välittyikö 60-luvun sanoma täysin kaikille nuorille katsojille oikein. Tukan sanoma tavoitti silloin käytännössä koko pallon: vapaus, rauha, rakkaus, huumeet ja sodan vastustaminen Vietnamissa. Nyt eletään kasvokirjojen, twitterin ja iPadin aikaa. Juttu silti säkenöi. Pyökärin tapa napata musikaaleihinsa joku aikalaisnäkemys on fiksu. Hector pistää parastaan kaikissa rooleissa, joita hän esittää. Erityisen ansiokas hän oli antropologi Margaret Meedinä, toisaalta myös veteraani oli uskottava. Kuvitelkaa, Bush nuorempi pilkkasi ja livahti sodasta isukkinsa avulla.

Musiikki on sitä taattua ”kamaa”, joka kolahtaa vuosikymmenien takaakin hienosti. Tästä pitävät huolen osaava kahdeksanmiehinen orkesteri Antti Vauramon johdolla. Luulisi, että 38 kappaletta putkeen vedettynä saisi otteen kirpoamaan, mutta kappas kummaa! Meno jatkui yhtä riehakkaana koko ajan. Erityisen kiitoksen laulutulkinnoistaan ansaitsevat Timo Välisaari Claude Bukowskina. Näin hienovireitteistä tulkintaa kuulee harvoin. Myös Maija Rissanen ja Elsa Sainio pistivät kaikkensa peliin ja nousivat sfääreihin tulkinnoissaan.

Vaikka korvatulppia jaettiin katsojille, ei musiikin volyymi juurikaan häirinnyt minua. Ylimääräisen kiitoksen ansaitsevat Lahden musiikkiteatterin opiskelijat. Heitä ilman esitys olisi saattanut jäädä pliisuksi.

Koko Juhani-näyttämön tekniikka oli valjastettu palvelemaan yleisöä. Nyt ei kustannuksissa kurailtu, vaan koko teatterin resurssit hyödynnettiin tavalla, joka on varsin poikkeuksellista missä tahansa ammattiteatterissa. Tässä ei raha mennyt hukkaan, kuten toriparkissa. Vai mitä, ensimmäisen kerran neljään vuoteen teatterissa käynyt kaupungin hallituksen jäsen Jari Hartman?

Juhani Melanen

Viime sunnuntaina Nikkilän omakotiyhdistys järjesti 60-vuotisen taipaleensa kunniaksi kahvi- ja kakkutarjoilun kahvila Vienossa Aukeankadulla. Erikseen kutsuvieraille järjestetyssä kahvittelutilaisuudessa onnittelemassa kävivät mm. naapuriomakotiyhdistykset Patoseudulta ja Launeelta. Hieman myöhemmin ovet avattiin myös muille ja paikalla kävikin mukavasti väkeä. Loppuiltapäivä sujuikin leppoisan jutustelun ja muisteluiden merkeissä.

Nikkilän virstanpylväitä

Nikkilän asutusalueen rakentaminen alkoi jo vuonna 1947, jolloin alueelle perustettiin 75 asuntoviljelystilaa. Varsinaisesti teiden ja katujen rakentaminen aloitettiin vuonna 1948. Taloja rakennettiin pääasiassa pyhäisin illalla ja yöllä, sillä päivisin oltiin ansiotyössä.Tontit olivat aluksi isoja, sillä koko vaihteli 0,5:n ja 2,5 hehtaarin välillä.
Silloisten määräysten mukaisesti perustukset kaivettiin (käsin tietenkin) 2,5 metrin syvyyteen, joka teki kellareista kaivoja, joita tyhjennettiin yötä päivää. Viemäreitä ei silloin vielä ollut.

Linja-auto liikenne alueelle alkoi vuonna 1952. Keväisin ja syksyisin auto kulki kuin laiva saviliejussa, eikä sitä voinut pysäyttää joka paikkaan, sillä se olisi vajonnut liejuun.

Nikkilän omakotiyhdistyksen perustava kokous pidettiin Onni Tossavaisella 6.4.1952. Tossavainen oli myös yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja.
Ensimmäinen yhdistyksen toimintakohde oli alueen tiestön rakentaminen ja parantaminen. Soraa teiden rakentamiseen hommattiin 187 kuorma-autollista ja työ tehtiin talkoilla, sillä vasta 60-luvulla kaupunki otti teiden teon ja ylläpidon haltuunsa.
Kauan odotettu kauppa alueelle saatiin vasta vuonna 1963 ( nykyinen seurakuntakoti)

Tänä päivänä omakotiyhdistyksen rooli Nikkilässä on pienentynyt alkuajoista, mikä on tietysti ymmärrettävää, kun alue on ns. valmis. Omakotiyhdistys toivottaakin kaikki aktiiviset oman asuinalueensa asioista kiinnostuneet ihmiset mukaan omakotiyhdistystoimintaan. Tällä hetkellä Nikkilän omakotiyhdistykseen kuuluu noin 200 jäsenperhettä.
– Hiihtokilpailut järjestetään varmasti joka vuosi, vaikka muuten olisi hieman hiljaisempaa lupaa nykyinen puheenjohtaja Eino Haapala hymyillen.

Petri Salomaa

Tämän viikon maanantaina avasi ovensa kauppakeskus Valossa (Saksalankatu 4) uusi posti , jossa Lahden pääpostin (15100 Lahti) ja Launeen postin (15500 Lahti) palvelut on yhdistetty. Uusi posti palvelee asiakkaitaan maanantaista perjantaihin klo 8-19.

– Koska tässä on yhdistetty kaksi hyvin vilkasta postikonttoria, odottelemme tänne noin 400-500 asiakasta per päivä kertoo myyntiesimies Helena Tuominen.
Yhtenä uuden postin valteista Tuominen mainitsee kaupungin myöhäisimmän lähetysten jättöajan, sillä klo 18 mennessä jätetyt lähetykset ehtivät vielä saman päivän kuljetuksiin.

Myös useamman eri postinumeron postilokerot löytyvät nyt saman katon alta. ( LH 10, LH 11, LH 14, LH 15, LH 50 ja LH 80)
Samassa rysäyksessä saman katon alle muuttivat myös postinjakajat. Kaiken kaikkiaan jakelun puolella on 30 reittiä, joten Luhdan vanha outlet-myymälä on jatkossakin täydessä käytössä tiloiltaan.

Uusi posti on ollut auki vasta muutaman päivän, mutta myyntiesimies Tuomisen mukaan asiakkaiden palaute on ollut pääosin positiivista, onhan uudessa paikassa mm. huomattavasti paremmat pysäköintimahdollisuudet kuin Mannerheimintiellä.

Posti tuo varmasti mukanaan uudenlaista vipinää ja uutta asiakaskuntaa koko kauppakeskus Valolle, joka on tähän asti jäänyt ehkä hieman muiden uusien kauppakeskuksien varjoon.

Petri Salomaa

Saksalan syystapahtuma sunnuntaina 2.9.12 onnistui, vaikka aamulla sade vähän pelottelikin järjestäjiä. Kuuden eri yhdistyksen välinen mölkkyturnaus pääsi hyvään alkuun. Turnaussarja jatkuu Loviisan pässin leikkikentällä torstaina 6.9. klo 17, Lahden satamassa maanantaina 10.9. klo 17, Kerintie 2:n pihalla torstaina 13.9. klo 17 ja Apilakatu 6:n pihalla torstaina 20.9. klo 17.

Saksalan tarjoilut saivat kiitosta. Tarjosimmehan kaikille tapahtumaan osallistuville maksuttomat kahvit, teet tai mehut lisukkeineen. Saksalan Siwa lahjoitti meille kahvipaketin. Käytämmehän omaa lähikauppaamme ostospaikkanamme.

Toinen, jo perinteeksi muodostunut mölkkyturnaus Liipolan Lähiöseuran ja Saksala-Seuran välillä järjestettiin samassa tapahtumassa. Molemmat saivat kokoon kolme joukkuetta. Kiertopalkintoa kaksi vuotta hallinnut Saksala-Seura joutui tunnustamaan tappionsa hyvin harjoitelleille liipolalaisille. Kiertopalkinto saanee arvoisensa paikan Liipolan asukastuvassa.

Tänä vuonna kukaan ei uskaltautunut kirpputorimyyjäksi. Aamullahan vielä satoi. Maija-Liisan ja Sannan myymät arvat kävivät kuitenkin hyvin kaupaksi. Samoin kaikki grillimakkarat myytiin.

Tapahtuma elää ihmisten mukana muuttuen. Kuitenkin tämä syystapahtuma on yksi perinteisimpiä toimintamuotoja, joita pian nelikymppinen asukasyhdistyksemme on järjestänyt. Kun sää alkusyksyllä voi olla miltei mitä tahansa, on meillä useimmiten ollut uskomaton tuuri myös sään suhteen. Näin kävi myös tänä vuonna. Iloisin mielin jäimme odottamaan seuraavia, mukavia asukkaiden kokoontumisia!

Vuokko Kautto

Sunnuntaina 2.9. vietettiin Patoseudun Toimintakeskuksessa riemukas perhetapahtuma. Ohjelma oli tosiaan rakennettu perhekeskeiseksi. Muksujen ja murkkujen suosikiksi nousivat Sylvia-kodin hepat, Nella ja Vili. Turvallisen ja asiantuntevan ajelun takasivat reippaat hevosharrastajat Mila ja Erika.

Ei kyläjuhlia ilman VPK:ta. Paikalle oli saapunut Renkomäen vapaapalokunnan miehistöä ja hulppea ns. palo-auto. VPK:n omahankintana suoraan tehtaalta ostettu ”punakone” oli suuren mielenkiinnon kohde. Renkomäen ”pelastuslaitos” on varustanut kulkupelin ensiluokkaisella välineistöllä. Hatun noston arvoinen suoritus talkoovoimin!

Keskusteluissa tuli esiin nuorisoa aktivoiva harrastemahdollisuus. Patoseudun Toimintakeskus pyrkii yhteistyössä Renkomäen VPK:n kanssa järjestämään kursseja nuorille asiasta kiinnostuneille. Asiasta tiedotetaan sitten syksymmällä.

Tapahtumaan liittyi myös Tarja Kallion eläkkeelle läksiäiset. Kolme vuosikymmentä palvellut lasten rakas hoitotäti kukitettiin ja viirien kera nuorekas Riitta vapautettiin vapaaherrattareksi 1.10.-12 alkaen.
Pastori Riitta Särkiön toimekas ja läheinen olemus puheineen ja kitaraesityksineen loi lämminhenkiseen tilaisuuteen oman iloisen tunnelman.

Ei päivää ilman kauppaa, on tarkeä periaate yhdistystoiminnassa. Makkaran paiston, kirpparin ja tuotto oli tervetullut lisä vaikkapa tulostuspaperien hankkimiseen Toimarille. Kirpputorilla on vieläkin myynnissä tuotteitta astioista Aku Ankan vuosikertakansioihin.

Suurelta osin talkoilla toimiva Toimari on Launeen Seurakunnan ja Patoseudun kannatusyhdistyksen ylläpitämä kohtaamispaikka. Perhetapahtuman mahdollistivat pääosin Toimintakeskuksen puuharyhmä: Ulla Järvinen, Anja Niemitalo, Päivi Laaksonen,
Tuomo Torkkel, Arto Hamina ja lauluesityksistä vastasi trubaduuri Heikki Eskelinen ja Anja Niemitalo.

Joku nimi merkittävä nimi saattoi aputoimittajalta mainitsematta, mutta lukijahan nämä aputoimittajat tuntee.
Osoite on kuitenkin olennainen tieto, kun haluat mutkatonta toimintaa arkeen:
Puotikatu 7 15700 Lahti P 044 251 4796
sähköposti: patoseudun.toimintakeskus@hotmail.com
Kotisivut: www.toimari.suntuubi.com

Matti Hirvonen

Viime viikolla oli Liipola taas esillä lehdistössä, kiitos Marjaana Seppäsen toisen Liipola -tutkimuksen. Kovin ystävällinen ei esillepano lehdissä ollut. Korostettiin lähiön liian suurta vuokra-asuntokantaa suhteessa omistusasuntoihin. Muistettiin alueen korkea työttömyys, sotketut seinät, rikollisuus, runsas maahanmuuttajien määrä – nämä seikat lienevät nousseet kovasti esille em. työssä.

Kun en ole vielä lukenut professori Seppäsen tutkimusta, en uskalla sanoa, onko hän keskittynyt erityisesti alueen negatiiviseen puoleen, vai nousiko tutkimuksessa esiin jotain myönteistäkin. Toivon sitä. Tekijän tuntien minun on sangen vaikea uskoa, että hän olisi lähtenyt todistelemaan vain lähiön kielteisyyttä. Kyselytutkimuksien ongelma on se, millaiselta joukolta kysellään ja millaisella mielellä itse kukin vastauksiaan paperille raapustaa. Myös se, mitä vastausten antamaa linjaa erityisesti lähdetään seuraamaan.

Työskentelin Liipolassa vv1975-1999. Väitän, että näin niiden vuosien aikana lähiön kehittymisen sangen läheltä. Muistan erittäin hyvin nuoren lähiön alkuvuosien ongelmat samoin kuin sen harmauden, mitä lamavuodet mukanaan toivat.

Liipolan vuokratalot nousivat paljolti siitä tarpeesta, joka suuren muuton ja kasvun vuosina Lahdessa vallitsi. Isot tehtaat tarvitsivat työvoimaa ja työvoima tarvitsi asuntoja. Asuntolainan saanti ei ollut helppoa. Siispä rakennettiin vuokrataloja. Asunnot täyttyivät, perheillä oli työtä ja toimeentuloa. Asko, Isku, Upo, Luhta jne olivat kovia sanoja ihmisten mielestä. Ne antoivat turvaa. Kun 90-luvun lama iski, se iski erityisen pahasti juuri Liipolan kaltaiseen lähiöön, jossa pääosa työssä käyvistä oli saanut elantonsa tehtaista.

Kun nyt naureskellaan Lahden Monacosta, jossa kukaan ei käy töissä eikä maksa verojaan, kertoo se mielestäni enemmän naureskelijoitten huonosta itsetunnosta kuin hyvästä huumorintajusta. Kertoisipa joku joskus, keiden syy on Liipolan(kin) asukkaitten työttömyys. Tehtaalaisen ei helpolla saanut työtä nykyään niin muodikkailla ja kasvavilla aloilla kuin esimerkiksi tietotekniikka tai ympäristöteknologia, ei ainakaan keski-iän ylittänyt henkilö.
Työttömyys lyö leimansa katukuvaan niin täällä kuin muuallakin tässä kaupungissa. Se on surullista. Tulee kuitenkin muistaa, että Lahden kaupungin kokonaistyöttömyys on maan keskitasoa reilusti korkeampi.

Jos Lahdessa vielä olisi kaupunkisuunnitteluvirasto, kuten vuosia sitten oli, sille olisi täällä kyllä suunniteltavaa. Rakentaa voisi lisää, kuten tutkimuksessakin ilmeisesti todettiin. Se jäntevöittäisi kokonaiskuvaa. Ostoskeskuskin kaipaisi todella kasvojenpesua. Muistan kaivaten aikaa ennen lamaa, jolloin ostarin liikkeet tarjosivat todellisia palveluita, ei kirpputoria tai kaljaterassia. Pankkikin oli ja posti, ajatelkaa!

Liipola on köyhien kaupunginosa, sanoi minulle vieras nainen. Pyysin häntä täsmentämään, minkä asteista köyhyyttä hän tarkoitti ja millä hän sen mittaa. Ei osannut vastata enkä minä puolestani kovin isosti jaksanut arvostaa mokomaa lonkalta heitettyä väitettä. Sillä minun mielestäni Liipola kaikkine vikoineenkin on hyvä paikka. Yli kahdenkymmenen vuoden työ lähiökirjastossa ja nyt kymmenettä vuotta täällä asuneena uskallan niin väittää.

Missä muualla Lahdessa on niin runsaat kauppapalvelut kuin meillä? Reippaasti voimme valita lähikaupaksi suurmarketeista joko Prisman tai CityMarketin, jos lähikauppa ei tyydytä valikoimallaan. Missä muualla joukkoliikenteen palvelut ovat yhtä hyvät? Entä missä muualla tässä kaupungissa pääsette yhtä nopeasti rautatieasemalle tai moottoritien varteen bussia odottamaan, kun tulee halu lähteä maailmalle? Monimuotoinen luonto lenkkipolkuineen on lähellä… Täällä on varmasti paljon enemmän plussaa kuin miinusta.

Tästä tuli hyvin tietoisesti oman lähiöni, Liipolan ylistys. Minun oli ihan pakko se kirjoittaa, sillä uskokaa tai älkää: ei kaikki ole niin pahoin kuin väitetään, ei likikään kaikki. Taidan olla vähän kotipaikkaylpeä, mutta on siihen syytäkin.

Eila Jokinen

Olipa komea näky, kun 1400 koululaista marssi tiistaina kaupungin halki Lahden stadionille todistamaan valtakunnallisen koulurauhavuoden 2012 – 2013 julistamista. Mannerheimin lastensuojeluliiton aloitteesta on järjestetty vuosittain koulurauhatapahtuma koulujen ja järjestöjen kanssa. Stadionille viritetyllä esiintymislavalla oli vauhdikas meno koulutunnin kestäneen tilaisuuden ajan, jonka juonsi lahtelaistunut Wilson Kirwa ja Lotilan- ja Tiirismaan koulujen kuorot esiintyivät.

Tämän vuoden koulurauhan teemat ovat yhteistyössä kirjoittaneet Harjun, Kasakkamäen, Lotilan, Salinkallion, Tiirismaan koulujen sekä Lahden ruotsinkielisen koulun oppilaat Mannerheimin lastensuojeluliiton Lahden osasto kanssa. Yhdyshenkilönä on toiminut projektipäällikkö Tiia Niuranen Mll:sta. Oppilaat julistivat koulurauhan teemoineen Lahden stadionilla kokonaan suomeksi ja ruotsiksi sekä osittain englanniksi, ranskaksi, saksaksi ja venäjäksi.

Oppilaitten ideoimassa vuoden ohjelmassa esitettiin heidän näkemyksiään oppilaitten, opettajien ja kodin yhteistyön kehittämiseksi.
Mainio ajatus on koulun teemapäivä, minkä aikana puhutaan, juoruillaan kavereista ja opettajista vain hyvää eli Puhu seläntakana hyvää – päivä. Eräänä ideana oli oppilaitten edustuksen mukana olo muutaman kerran lukuvuodessa oman koulun opettajien kokouksissa ja vanhempien illoissa. Oppilailla on hyviä ideoita opetusohjelmaan, mutta heitä ei osata opettajien taholta aina kuulla.

Kiva koulu – ilmapiiri syntyy, kun kaikki noudattavat yhteisiä sääntöjä, ja jos koulukiusaamista on, siihen puututaan heti.
Vanhemmiltaan oppilaat odottavat heidän todellista kiinnostusta perheen koululaisten työpäivää ja harrastuksia kohtaan. Ei riitä, että isä tai äiti kysyy, miten meni koulussa tänään? ja jatkaa sitten omia touhujaan kuulematta todellista vastausta. Oppilaat ovat tehneet vanhemmille kyselykaavakkeita koulumuistojen verestämiseksi. Myös heiltä pitää kysyä hauskojen asioitten lisäksi koulukiusaamisesta, kiusattiinko heitä koulussa ja kiusasivatko he koulussa toisia oppilaita?? Teemapäiväksi ideoitiin myös tavallinen koulupäivä, missä vanhemmat ovat mukana.

Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja pilottikoulujen ohella koulurauha-teemavuosia ovat olleet rakentamassa Suomen Vanhempain liitto, Poliisi, Folkhälsan, Opetushallitus sekä Lahdessa nuorisokeskus. Monilla paikkakunnilla järjestetään koulurauhatapahtuma. Ensi vuonna valtakunnallisen koulurauha julistetaan Porissa. Opetushallitus on tänä vuonna julkaissut Koulutuksen seurantaraportti 2012:8, mikä käsittelee koulukokemusten kansainvälistä vertailua 2010 Suomessa ja Pohjoismaissa.

Marja-Liisa Niuranen

Viime lauantaina Nikkilän omakotiyhdistys järjesti 60-vuotisjuhlavuotensa kunniaksi jäsenilleen Vesijärvi-risteilyn Aino-laivalla. Liekö kylmä kesä säikyttänyt suurta osaa omakotiyhdistyksen jäseniä, sillä laivaan nousi vain 16 henkeä.

Kylmä sää kuitenkin loisti poissaolollaan, sillä risteilyllä nautittiin hyvän seuran lisäksi todella upeasta ja lämpimästä elokuisesta kesäsäästä.
Tervetuliassanat laivaan astuneille lausui omakotiyhdistyksen puheenjohtaja Eino Haapala, jonka jälkeen koko porukka tutustui maittavaan Kanava-ateriaan. Aterian jälkeen seurue siirtyi yläkannelle lämpimään auringonpaisteeseen odottelemaan jälkiruokakahveja tanssiorkesterin soittaessa ja toisten ottaessa jo tanssiaskelia.

Ossi Liukkonen, joka on varsinainen omakotiyhdistysveteraani, muisteli yläkannella omakotiyhdistyksen alkutaipaletta 50-luvun alussa. Loppumatka Vääksyn kanavalta Lahteen sujui iloisen keskustelun, laulun ja tanssin merkeissä.

– Tunnelma risteilyllä oli varsin mukava ja lämminhenkinen. Omakotiyhdistystoiminta on viime vuosina ollut lievissä vaikeuksissa, koska ihmisten aktiivisuus on hiipunut huippuvuosista ja jotkut yhdistykset ovat jopa joutuneet lopettamaan toimintansa tai yhdistämään voimansa naapuriyhdistyksen kanssa. On tietysti ymmärrettävää, että silloin kun aluetta rakennetaan, on helpompi aktivoida ihmisiä yhteiseen toimintaan. Nikkilän omakotiyhdistykseen kuuluu 190 jäsenperhettä, joten volyymiä kyllä löytyy, mutta miten saisi ihmiset taas enemmän kiinnostumaan yhteisestä toiminnasta miettii puheenjohtaja Haapala.

Nikkilän omakotiyhdistyksen viralliset 60-vuotisjuhlat pidetään jäsenille syyskuun 9. päivä kahvila Vienossa Aukeankadulla.