FC Lahti on aloittanut kautensa positiivisemmin kuin monet etukäteen odottivat. Kuudennella sijalla sarjassa keikkuva lahtelaisryhmä on kymmenessä ottelussa keränyt 14 pistettä, mikä on ihan hyvä lähtö kauteen. Pelissä on paljon positiivista ja ajoittain peli onkin näyttänyt varsin mukavalta. Varsinkin Maarianhaminassa Lahti dominoi viime vuoden mestaria vastaan läpi koko ottelun varsin mallikkaasti.
Maaliero sen sijaan kertoo mistä Lahden ongelmakohta löytyy. Joukkue on tehnyt onnettomat yhdeksän maalia, vastineeksi tosin päästänyt vain seitsemän. Erittäin positiivista on puolustuksen onnistuminen, sillä ainoastaan HJK on päästänyt vähemmän maaleja. Suurin yksittäinen syy tähän on mielestäni loistava maalivahti Vasjutin, joka johtaa puolustusta tontiltaan vahvaeleisesti sekä hoitaa torjuntatyöt luotettavasti. Väittäisin, että kyseessä saattaa olla jopa koko liigan paras maalivahti.
Sitten siihen murheenkryyniin eli hyökkäykseen. Yhdeksän tehtyä maalia on surkea määrä. Samaan aikaan HJK on mättänyt 24 maalia, joten hyökkäyspäässä on valtava ero sarjakärkeen. Siinä missä puolustuspelaaminen on pääosin varmaotteista ja tylyäkin, näyttää Lahden hyökkäyspeli ponnettomalta, hitaalta pallon ja vastuun siirtelyltä. Tietty kaava tuntuu toistuvan pelistä toiseen. Pallo laitaan, jossa Hostikka tai Nazimov ajavat itsensä kulmalipulle ja tilanne kuivuu kasaan kärkipelaajien odotellessa turhaan boxissa sitä nopeaa, ratkaisevaa syöttöä, joka repisi vastustajan puolustuksen hajalle. Enemmän hyökkäyssuuntaan odottaisinkin juuri Hostikalta, Hertsiltä, Steniolta, Nazimovilta ja Simonovskilta. Varsinkin Hostikka tuntuu olevan kuin varjo entisestään. Stenio on pommittanut kolme maalia, mutta vaikuttaa jotenkin liian heiveröiseltä boxissa. Samat sanat pätevät Simonovskiin. Enemmän kohellusta kuin tehoja. Lisäksi Helmke on ollut keskikentällä hieman vaisumpi kuin etukäteen odotin. Mieheltä onkin lupa odottaa jatkossa paljon enemmän, potentiaalia kyllä riittää.
Hendrik Helmke on Lahden johtava pelaaja, jolta odotetaan paljon illasta toiseen.
Jospa se peli ja maalihanat siitä aukeavat sitä mukaa kun kenttien kunto kohenee? Varsinkin kotikentän kunnosta on ollut puhetta pelistä toiseen, eikä syyttä. Kotona on pelattu perunapellolla pääosin pitkää palloa ja vieraissa ollaankin oltu sitten vaikeuksissa, kun on päästy pelaamaan ”liian hyvälle” alustalle. Lyhyesti voisi FC Lahden alkukauden summata sanoilla tasaisen varma, mutta tehoton. Ja silloin kun verkko ei heilu, puuttuu pelistä myös ne katsojia kiinnostavat elementit eli iloisuus ja räiskyvyys. Jostain pitäisi nyt ne tehot kaivaa, sillä pelkillä 0-0 tasapeleillä ei pitkässä sarjassa pärjää. Tällä hetkellä tasapelejä on jo viisi kappaletta eli peräti puolet otteluista on päättynyt pistejakoon.
Ei heitetä kuitenkaan kirvestä kaivoon, sillä kakkos- ja kolmossijaan on tällä hetkellä vain kolme pistettä. Tasapelit vieraissa voidaan luokitella eräänlaisiksi torjuntavoitoiksi, mutta kotona pitäisi hyökkäykseen satsata se kuuluisa yksi napsu enemmän. Uskon, että rohkeampi ja nopeampi hyökkäyspeli toisi myös enemmän yleisöä lehtereille. Nyhjäämistä keskialueella kun ei kukaan jaksa montaa kertaa katsella. Toisaalta paljon hyviä merkkejä on Lahden pelistä aistittavissa jo nyt. mm. joukkue karvaa monesti korkealta, asia mitä ei olla aikaisemmin Korkeakunnaksen aikana nähty. Erittäin järkevää, sillä miksi päästää vastustaja ilmaiseksi omalle kenttäpuoliskolle peliä pyörittämään. Potentiaalia joukkueessa on hakea tällä kaudella se mitali Lahteen, sen alkukausi on jo osoittanut. Nyt vain maalijyvä kohdilleen, niin hyvä tästä tulee.
Seuraavan kerran FC Lahti on aistittavissa lauantaina 3.6. Hiihtostadionilla, jolloin vastaan tulee sarjakolmonen VPS. Voitolla ollaan mukana tiukasti kärkikamppailuissa.
-Pete Salomaa-