Lahti Energian mahdollinen myynti on aiheuttanut vilkkaan keskustelun ja jopa vastakkainasettelun kaupungissamme. Myydäkö vai eikö myydä? Peistä taitetaan nyt moneen suuntaan. Viime viikolla haastattelimme kaupunginvaltuutettu Jorma Ratiaa asian tiimoilta ja tällä viikolla Ratian haastattelussa esille tulleisiin väitteisiin vastaa Lahti Energian entinen toimitusjohtaja Eero Seesvaara, joka vastustaa Lahti Energian myyntiä
Kerro hivenen itsestäsi ja työhistoriastasi?
– Olen koulutukseltani diplomi-insinööri ja ollut jo pitkään mukana energia-alalla. Työskentelin ensin lahtelaisella Oilon Oy:llä ja vuodesta 1984 alkaen Lahden Energialaitoksella; sittemmin Lahti Energialla, LE-sähköverkko Oy:n palveluksessa 5 vuotta. Nimet vain ovat vaihtuneet aina välillä. Viimeiset toimin 7 vuotta Lahti Energian toimitusjohtajana. Työni ohella olen ollut useiden energiayhtiöiden ja yhteisöjen hallituksissa, merkittävimpinä EPV Energia ja Suomen Hyötytuuli sekä useissa kiinteistöyhtiöden hallituksissa.
Pitävätkö Jorma Ratian esittämät väitteet energiamarkkinoiden muuttumisesta täysin paikkansa?
– Kyllä energiamarkkinat ovat jatkaneet muutostaan. Eivät kuitenkaan siten, että LE:n tulevaisuus ja tuloksenkantokyky olisi mitenkään uhattuina lähitulevaisuudessakaan. Sähkön tukkuhintojen volatiliteetin vaihtelevuus on jatkanut kasvuaan, kun tuulivoimaa on tullut lisää ja yhä edelleen tulee. Fiksut ammattimaiset toimijat , kuten LE osaavat hyödyntää näitä vaihteluita. Valitettavasti Ukrainan sota aiheutti markkinahäiriön ja lopetti halvan energian ajan, kun Venäjän tuonti (15 %) loppui. Myös LE on joutunut tässä tilanteessa nostamaan kaukolämmön hintaa. Sillähän on hinnoitteluvoimaa; omat kustannukset voi siirtää suoraan hintoihin. Otaksun että ensi vuonna ostosopimuksia tehdään nykyistä alemmalla hintatasolla. Luulen myös, että useimmilla kaukolämmön käyttäjillä on ymmärrystä tajuta tilanteen poikkeavuus. Hinta varmasti myös palautuvat heti, kun sotatilanne muuttuu rauhan ajaksi.
Onko sähkönjakelu menettänyt monopoliluonteensa?
– Ei ole! Kun vuonna 1995 lailla erotettiin sähkön myynti ja jakelu toisistaan, todettiin, että jakelu on ns. luonnollinen monopoli. Sille tehtiin lainsäädäntö nimenomaan sitä silmällä pitäen. Samassa yhteydessä säädettiin valvonnasta. Tätä valvontaa on siis tehty vuodesta 1995 lähtien, kun silloinen sähkömarkkinalaki tuli voimaan, josta huolehtii Energiavirasto. Tämän vuoden vaihteessa valvontaa justeerattiin tiukempaan suuntaan, varmaankin ennen Ukrainan sotaa kalliisiin siirtohintoihin kohdistuneen kritiikin vuoksi. Nyt arvioisin tämän vaikutuksen tarkoittavan 10 miljoonan euron vuosittaista lisätuloja sähköverkosta. Sähkönjakelu on siis edelleen valvottua monopolitoimintaa, josta toiminnanharjoittaja saa ainakin kohtuullisen tuoton!
Pitävätkö Ratian väitteet riskikeskittymistä paikkansa?
– Lahden kaupungin kannalta keskeinen omaisuus on toisiaan keskittynyt yhteen yhtiöön. Yhtä hyvin Lahti Energia voitaisiin jakaa kaukolämpöyhtiöön ja sähköntuotannon, jollain voitaisiin todeta, että onkin kolme toisistaan hyvin vähän riippuvaisia yhtiöitä: LE-kaukolämpöyhtiö, LE- sähköntuotantoyhtiö ja jo nyt yhtiönä toimiva sähkönsiirtoliiketoimintaa harjoittava Lahti Energia Sähköverkko Oy. Lisäksi on n. 20 % osakkuus sähkökauppaa harjoittavan Oomi Oy:stä. Jossain kaupungeissa nuo edellä mainitut ovatkin erikseen yhtiöitetty ja Lahdessakin oli aikanaan. Lahden lämpövoima Oy, jonka LE osti vaiheittain ja fuusio itseensä synergiahyötyjen vuoksi. Näin ollen riskit todellisuudessa hajaantuvat neljälle käytännössään toisistaan riippumattomalle liiketoiminalle. LE:n liikevaihto on käytännössä monopoliliiketoimintaa , jossa riskit ovat verrattain pieniä verrattuna arvopaperisijoituksiin!
Miten muuten kommentoisit Ratian Lahti Energiasta sanomisia?
– Ratian vastuksista saa sen käsityksen, että olisin ehdottanut LE:n saneeraamista. En ehdottanut, vaan Lahden kaupungin saneeraamista siten, että vajeesta hoidetaan sillä puolet. Ratia väittää puheet lypsylehmästä populistiseksi heitoksi. Näin ei suinkaan ole! Markkinat eivät ole niin muuttuneet, että LE:n tuloksenkyky olisi mitenkään vaikeuksissa. Kohta nähdään, mikä on LE:n tulos viime vuodelta. Kuluneen parinkymmenen vuoden aikana LE:n reaalituotto on ollut 3,3 %. Nyt kaupunginhallitus hakee sijoituksilleen entisen 6 % sijaan minimissään 2 % tuottoa. Mitä järkeä? Väitän, että LE tulee tuottamaan keskimäärin tuota minimiä enemmän! Lisäksi, jos myydään vähemmistöosakkuus, osakassopimuksessa tullaan kaukolämmön hinta sitomaan johonkin, todennäköisesti muiden kaupunkien keskihintaan. Entäpä, jos se sidotaan ylempään kvartaaliin?
Juhani Melanen
Taistelkaa, taistelkaa koko 121000 lahtelaisen ja 26000 hollolalaisen edestä!