Tuskin monikaan alaa tuntematon tietää, että meillä Lahden Anttilanmäellä asuu uskomattoman valovoimainen Kansallisteatterin näyttelijä Petri ”Paavon poika” Liski, joka ensimmäisellä yrityksellä selvisi teatterikorkeakouluun. Hän on se sama lahjakas näyttelijä, joka taas ensi vuonna ohjaa pääsiäisenä meille Kärsimysnäytelmän.
Hän on ollut uskollinen Kansallisteatterille, jonka lauteille hän pomppasi jo vuonna 1990. Onhan hän toisin piipahtanut vierailijana Lahdessakin vuonna 1999. Geenit kulkevat suvussa, sillä kukapa ei muistaisi hänen isänsä Paavon Rokkaa siinä toisessa Tuntemattomassa.
Teatteri on Petrille ollut vaimo, mutta musiikki rakastajatar. Ammattilainen tekee teatterissa aina sen rooli, joka hänelle annetaan ja se on aina silloin se tärkein. Silti uralle on mahtunut kymmeniä huippurooleja eri ohjaajien kanssa. Erityisesti hänen mieleensä ovat jääneet kuitenkin Pohjanmaa, Puukko Mack , Laulavat sadepisarat, Petos ja Luulosairas. Ohjaajista erityisesti työskentely Arto af Hällströmin kanssa on ollut lahjakkaalle moniosaajalle antoisaa ja opettavaista. Juhlaansa hän viettää Saiturin joulu näytelmässä Kansallisessa.
– Olen sellainen ”joka paikan höylä”, että kun torvi soi ja kutsu käy, niin ravilta muutetaan välittömästi laukalle. Miellyttävää on ollut Tuuloksen VPK:n Ruutunäyttämölle ohjaaminen jo kahdeksana kesänä. Se antaa tiettyä näkökulmaa myös muuhun tekemiseen.
– Ilman musiikkia en voisi elää! Soitan Adam&Eve orkesterissa rumpuja. Nyt painamme pitkäsoittoa pop-rock orkesterin kanssa täysillä. Sävellän sille ja toimin myös osatuottajana. Salkkareissa pyörin puoli vuotta, mutta kyllä leivän päälle voita on tullut kaikesta siitä muusta oheisräpeltämisestä. mm.Hessu Hopoa olen ”dumpannut” jo ikuisuuden ja ollut mukana tuhansissa mainosspiikeissä.
– Olen sellainen hyötyliikkuja, jolle kaikenlainen puuhastelu omakotitalossa ja puutarhassa antaa kipinää. Kahden pojan isänä myös yhteinen tekeminen on arvokasta ja laatuaikaa. Elämä on elämistä varten ja kaikki on katoavaista. Erityisen kiitollinen olen kuitenkin ollut yleisölleni ja työtoveilleni, jotka ovat jaksaneet kannustaa minua nämä vuodet kertaa Liski työtään.
Eläkkeellehän näyttelijä ei pääse koskaan, mutta näinhän se on muissakin ammateissa nykyään. Näitä mietteitä oli mukava kuunnella kauniina syyspäivänä lokakuussa Anttilanmäellä Lahden paratiisissa.
Juhani Melanen