Lahden kouluverkko on kokemassa lähivuosina isoja muutoksia. Koulujen ja päiväkotien korjaus- ja uudisrakentaminen vaatii lähivuosien aikana huimat 150 miljoonaa euroa, joten säästöjä on mietittävä. Tulevaisuus pitää sisällään siis suurempia yksiköitä, kun joistakin koulurakennuksista luovutaan ja kouluja yhdistellään. Se onko esim. 1300 oppilaan peruskoulu liian iso, jää nähtäväksi. Se on varma, että keskustelu asian tiimoilta tulee olemaan vilkasta.

Lahden sivistystoimialan palveluverkkotarkastelun päivitettyä tilannekatsausta esiteltiin Lahden ja Nastolan sivistyslautakuntien yhteisseminaarissa tiistaina. Päähuomio keskittyy keskustan ja eteläisen alueen palveluverkkoon. Ratkaisuja on suunniteltu käyttäjälähtöisesti koulujen henkilöstön kanssa työpajoissa, johtoryhmissä, vanhempainilloissa sekä koulujen yhteisissä suunnittelukokouksissa. Esityksessä kuvataan muutostarpeita sekä tarjotaan vaihtoehtoja ja suuntaviivoja keskusteluun. Esitys lähtee lausuntokierrokselle elo-syyskuun vaihteessa.

Salinkalliosta luovutaan

Eteläisellä alueella toimii kolme korjaustarpeessa olevaa koulurakennusta: Laune, Salinkallio ja Renkomäki. Launeen koulu toimii väistötiloissa. Syksyllä 2014 sivistyslautakunta linjasi, että yläluokat siirtyisivät Launeelta Salinkallioon. Maaliskuussa valmistuneet kuntotutkimukset kuitenkin osoittivat, että Salinkallion koulun rakenteissa on ongelmia. Tämän vuoksi tilannetta joudutaan arvioimaan uudelleen.

Esityksen mukaan Launeella olisi 1-9 luokkien yhtenäinen peruskoulu ja esikoulu. Kaikki alueen 7.-9. luokkien oppilaat sijoittuisivat yhteen kouluun, jolloin taloudelliset ja toiminnalliset tekijät vahvistuvat. Launeen koulun osalta vaihtoehtoina on uuden koulun rakentaminen tai vanhan korjaus. Liikuntahalli Laune-halli korjataan kuluvana vuonna 2015.

Renkomäen koulu olisi 1-6 luokkien alakoulu sekä esikoulu. Koulun 1970-luvulla valmistunut osa voidaan myös korjata tai korvata uudisrakennuksella. Vanhin osa koulurakennuksesta on kulttuurihistoriallisesti arvokas. Väestöennusteen perusteella alueen eteläisin osa on kasvualuetta.

Salinkallion koulua käytetään väistötiloina näiden hankkeiden ajan, minkä jälkeen rakennuksesta luovutaan. Aiempi linjaus Salinkallion yläkouluvaihtoehdosta edellyttäisi koulun täydellistä perusparannusta ja laajennusta. Väistötilakäyttö suunnilleen nykyisellä oppilasmäärällä turvataan kesällä 2015 tehtävillä korjauksilla.

Mustikkamäen päiväkoti toimii tällä hetkellä väistötiloissa. Sitä korvaavaa päivähoitotilaa on sijoitettavissa mahdollisen uudisrakennuksen yhteyteen Launeelle tai Renkomäkeen, jälkimmäiseen myös laajennuksen ja peruskorjauksen yhteydessä. Tilojen keskittäminen lisää tilankäytön tehokkuutta. Myös Alijuhakkalan erityiskoulun siirtäminen toisiin tiloihin, näillä näkymin Mukkulaan, on esillä.

Keskustan alueelle yksi yhtenäinen peruskoulu

Esityksen mukaan keskustassa toimivat Lotilan, Tiirismaan ja Harjun koulut yhdistetään yhdeksi yhtenäiseksi peruskouluksi. Tällöin myös Lotilan koulun Anttilanmäen toimipisteen esi- ja alkuopetus siirtyisi Lotila-Tiirismaan koulun yhteyteen. Selvitysten mukaan Lotilan koulussa on tilaväljyyttä ja Anttilanmäen koulurakennus on huonossa kunnossa.

Lukiokampus tehostaa toimintaa

Keskustan ala- ja yläkoulujen kokonaisratkaisu edellyttäisi uusien tilojen löytymistä Tiirismaan lukiolle. Tiirismaan lukion uusina tilavaihtoehtoina on tutkittu Lahden ammattikorkeakoulun Muotoilu- ja taideinstituutilta mahdollisesti vapautuvia tiloja Kannaksenkadulla sekä nykyisellään Wellamo-opiston käytössä olevia Aikuiskoulutuskeskuksen tiloja. Kannaksenkadun ratkaisu mahdollistaisi Tiirismaan ja Kannaksen lukioiden uudenlaisen 1100 opiskelijan lukiokampuksen.
Palveluverkkoa koskevat linjaukset tekee Lahden ja Nastolan yhdistymishallitus, joka käsittelee asiaa elokuussa. Päätös saadaan syksyllä talousarvion yhteydessä.

Varma merkki kesän tulosta on LC Lahti Launeen järjestämä Iloinen Päivä Perhepuistossa-tapahtuma, jota tänä vuonna vietettiin poutasäässä sunnuntaina 24.toukokuuta. Tapahtumalla on jo vankat perinteet, kyseessä oli jo yhdeksästoista Iloinen Päivä.

Aurinkoinen sää houkutteli paikalle satamäärin lapsiperheitä nauttimaan monenlaisesta ohjelmasta. Paikalla oli mm. virkavallan edustajat poliisiautolla, joka erityisesti kiinnosti nuorta väkeä. Tarjolla oli satujumppaan, kasvomaalausta, ongintaa, ralliautoa, poniratsastusta, koiria ja olipa paikalle saatu myös elävä alpakka.

Pelicansin pelaajat olivat pystyttäneet pienen kaukalon, jossa pikkuväki sai kokeilla kiekkotaitojaan. Lisäksi puolen päivän jälkeen pistäytyivät paikalliset motoristi tuomassa niin lapsille kuin aikuisille tärkeän viestin: Vahvat eivät kiusaa.

Välillä oli mukava hieman hengähtää. Tarjolla oli perinteistä grillimakkaraa, pyttipannua ja vohveleita hillon ja kermavaahdon kera, joita LC Lahti Launeen leijonaveljet ja heidän ladynsä hikihatussa valmistivat. Myytävien tuotteiden hinnat saivat edullisuudestaan kiitosta. Saatujen tukien ansiosta poniratsastus ja kasvomaalaus pystyttiin tarjoamaan halukkaille ilmaiseksi. Tilaisuuden tuotto ohjataan lyhentämättömänä lahtelaisen nuorisotyön hyväksi.

Ilkka Kauppila

Lahden kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljanen luopuu politiikasta. Viljanen muuttaa Asikkalaan ja eroaa Lahden kaupunginvaltuustosta. Kuudetta valtuustokautta istuva kokoomuslainen Ilkka Viljanen on toiminut kaupunginhallituksen päätoimisena puheenjohtajana kaksi vuotta.

– Olen saanut kahden vuosikymmenen aikana kokea politiikan ilot ja surut. Kun Lahden kaupunginhallituksen tehtävät siirtyvät kiihtyvää vauhtia Lahti-Nastola yhdistymishallitukselle, niin tämä on hyvä aika vetäytyä ja antaa tilaa uusille päättäjille, toteaa Viljanen. Hän sanoo, että eduskuntavaalitulos ei jättänyt hänelle mitään jossiteltavaa mutta päätös vetäytyä politiikasta perustuu myös henkilökohtaiseen elämäntilanteeseen.

Viljanen tyytymätön kaupunkikonsernin omistajaohjaukseen

Kaupunginhallituksen puheenjohtajan tehtävän jättävä Ilkka Viljanen on tyytyväinen perustaan, joka luotiin kaupungin talouden tasapainottamiseksi. Viljasen mukaan tulosten saaminen edellyttäisi nykyistä jämäkämpää päätöksentekoa.

– Taloustoimikunta teki alusta alkaen, tammikuusta 2013, erinomaista työtä. Lautakunnat, kaupunginhallitus, valtuusto ja ennen kaikkea henkilökunta osoitti, että suunta on käännettävissä ja tulosta syntyy kun yhdessä kääritään hihat, sanoo Viljanen. Hän korostaa, että konkreettiset toimenpiteet ovat edelleen tekemättä, sillä päätöksenteko ei ole ollut tarpeeksi rohkeaa.

Ilkka Viljanen olisi toivonut kaupunginhallituksen profiloituvan hänen johdollaan konsernihallitukseksi. Hän halusi kehittää omistajaohjausta Lahden kaupunkikonsernissa ja on huolissaan kuntien omistajapolitiikasta. Kansanedustajana 2007-2011 toiminut Viljanen uskoo kuntien joutuvan taloudellisesti entistä vaikeampaan tilanteeseen.

– Selvitäkseen kuntien on karsittava palveluverkkoa merkittävästi, ja saatava subjektiivisten oikeuksien purkamiseen sekä normiohjauksen vähentämiseen merkittävää apua eduskunnalta. Viljanen ei itse usko kuntien velvollisuuksien vähenemiseen vaan päinvastoin.

Pitkä poliittinen ura

Ilkka Viljanen on ollut Lahden kaupunginvaltuuston jäsen vuodesta 1993 alkaen. Viimeiset kaksi vuotta hän on toiminut Lahden kaupunginhallituksen ensimmäisenä päätoimisena puheenjohtaja. Viljasen poliittiseen toimintaan kuuluu kaksi kautta valtuuston puheenjohtajana sekä useita lautakuntien, konserniyhtiöiden ja eri järjestöjen puheenjohtajuuksia.

Henkilökohtaisesti Ilkka Viljaselle on ollut tärkeä Lahden kaupungin talous- ja toimintaorganisaatiotoimikunnan puheenjohtajuus. Viljasen johdolla Lahti pystyi oikaisemaan vuoden 2013 tappiollisen tuloksen. Viljanen mainitsee myös pitkän kautensa jääkiekkoseuran johdossa, hän toimi Pelicans Oy:n hallituksen puheenjohtajana 2005-2013.

Lahtea on kutsuttu jo pitkään Suomen Chicagoksi. Niinpä olikin korkea aika käydä katsastamassa, miltä se oikea Amerikan alkuperäinen Chicago näytää. Lentomatka on pitkä, mutta se kyllä kannattaa, sillä Chicago on todellinen metropoli, josta löytyy monenlaista tekemistä kaikille.
O´Haren lentokenttä on yksi maan vilkkaimmista ja sieltä pääsee helposti keskustaan maanalaisella noin 45 minuutissa.

Ihan ensimmäiseksi kaupungista huomaa huimat pilvenpiirtäjät ja kaupungin silhuetti onkin varsin vaikuttava, kun sitä katsoo Michigan-järven rannalta. Keskusta on hyvin samanoloinen kuin New Yorkin Manhattan, jossa kadut jäävät kuiluina huimien pilvenpiirtäjien väliin.
Tälläinen ensikertalainen kuitenkin yllättyy 2,8 miljoonan (metropolialueella jopa 9 miljoonan) asukkaan metropolin vihreydestä. Laajat puistot kuten Lincoln Park ilmaisine eläintarhoineen ja uudempi Millenium Park tarjoavat ulkoilumahdollisuuksia vain kivenheiton päässä kiireisestä keskustasta.

Michigan-järven pitkillä hiekkarannoilla tunnelma muistuttaa jopa rantalomakohdetta. Itse asiassa upean turkoosin värinen Michigan vaikuttaa enemmän mereltä kuin järveltä. Eikä ihme, onhan järvellä kokoa 58 kertaa enemmän kuin vaikkapa kotoisella Päijänteellä. Ja järveltä tuulee. Kaupungin lempinimi Windy City, tuulinen kaupunki, ei ole tyhjästä temmattu. Kesällä tuulet ovat kuulemma lämpimän lempeitä, mutta ainakin näin keväällä koettuna tuuli teki ilmasta välillä jopa hyytävän kylmän.

Chicagon monipuolisesta tarjonnasta voi valita monenlaista aktiviteettia. Kaupunkiin tutustuminen onnistuu helpoimmin maanalaisella. Metrolla kukeminen on helppoa, tosin välimatkat ovat pitkät ja aikaa onkin aina varattava vähintään puoli tuntia siirtymiin.

Ihan ensimmäiseksi tutustuimme tietenkin niihin pilvenpiirtäjiin. John Hancock Centerissä istuimme upean näköalan omaavassa ravintolassa 96. kerroksessa katselemassa auringonlaskua ja Willis towerissa kävimme kokeilemassa, miltä tuntuu seistä lasikopissa 103. kerroksessa. Voin vakuuttaa, että kyllä pelotti seistä lasilattian päällä niin korkealla.

Kun sää hieman lämpeni, vuokrasimme pyörät ja ajelimme pitkin Michigan-järven rantaa. Matkaa tuli noin 10 kilometriä ja maisemat ja sää olivat todella hienot. Jopa niin hieno, että siinä pyöräillessämme poltin otsanahkani auringonpaisteessa…No joka tapauksessa kaupungin kiireinen elämänmeno tuntui yllättävän kaukaiselta.

Myös kaupunkilaisten suosimat hienot puistot kuten Lincoln Park ja Milleniun Park tuli samalla katsastettua. Miten suurkaupungissa voikin olla näin rauhallista ja viihtyisää vain kivenheiton päässä hektisestä keskustan humusta? Täytyy sanoa, että Lahdella olisi paljon opittavaa siitä, miten kaupunkilaisten viihtyvyyttä voitaisiin lisätä. Olisikohan opintomatka vaikkapa Chicagoon paikallaan?

Chicago on tunnettu musiikkikaupunki, varsinkin jazz ja blues ovat sitä ominaisinta Chicago-soundia. Niinpä mekin suunnistimme uptowniin Green Mill-nimiseen kapakkaan viettämään iltaa, kuunnellen loistavaa swing-musiikkia paikallisen big bandin esittämänä. Oman mausteensa iltaan toi se, että kyseessä on gangsterilegenda Al Caponen kantakapakka. Näin ainakin meille kerrottiin.

Se mikä on ainakin yhteistä Lahden kanssa on se, että molemmat kaupungit ovat urheilukaupunkeja. Itse olin innoissani kuin pikkupoika, kun sain ostettua meille liput Chicago Blackhawks-Minnesota Wild NHL-peliin. Seisomaliput tähän playoff-otteluun maksoivat vaatimattomasti yli 100 taalaa per naama. Kallista oli, myönnetään, mutta kokemus oli ehdottomasti jokaisen sentin arvoinen. 22 000 mylvivää Blackhawks-fania, upea alkushow ja jännä matsi, jossa vielä suomalaispelaajat olivat pääosissa. Kerta kaikkiaan mahtavaa ja ehdoton must-do jokaiselle vähänkin jääkiekosta kiinnostuneelle.

Jos ostoshommat kiinnostaa, niin silloin kannattaa suunnistaa Magnificent mailille joka sijaitsee Michigan avenuella. Sieltä löytyvät kaikki mahdolliset kaupat. Ja tietenkin myös kaikki ihmiset. Jos selviät tuosta mailista ostamatta mitään, niin olet melkoinen guru. Me emme selvinneet…

Hinnat ravintoloissa ovat Suomeen verrattuna maltilliset, tosin on syytä muistaa Yhdysvaltojen ominaispiirteisiin kuuluva tippikulttuuri, joka tarkoittaa kaikista palveluista maksettavaa palvelumaksua. Tippi ei ole mikään vapaaehtoinen bonus hyvästä palvelusta, vaan osa tarjoilijoiden palkkaa. Yleensä tippi on jotain 10-20% välillä. Tämän lisäksi hintoihin lisätään myös noin 10% suuruinen vero, joten lopullinen hinta ei ole koskaan se, mikä listassa lukee.

Kaiken kaikkiaan Chicago on ehdottomasti tutustumisen arvoinen kaupunki. Paljon tuli viidessä päivässä nähtyä, mutta varmasti paljon jäi myös näkemättä. Tuon verran nähtynä jäi kyllä hieman epäselväksi se, että miksi Lahtea oikeastaan kutsutaan Suomen Chicagoksi? Minä en kovinkaan montaa yhtäläisyyttä löytänyt.

-Pete Salomaa-

Lahtelainen kuvanveistäjä, professori Olavi Lanu kuoli maanantai-aamuna 89-vuotiaana pitkällisen sairauden jälkeen. Olavi Lanu on yksi aikamme kansainvälisesti merkittävimmistä suomalaisista kuvanveistäjistä.

Lanu syntyi Viipurissa vuonna 1925, josta hän myöhemmin muutti Helsinkiin opintojensa perässä. Lanu opiskeli maalausta ensin vuoden Vapaassa taidekoulussa ja sitten Suomen Taideakatemian koulussa, Ateneumissa (1947-1950). Vuosina 1952-1953 Lanu opiskeli Pariisissa kahdessa eri opinahjossa. Vuonna 1956 Lanut muuttivat Lahteen.

Etelälahtelaisille Lanu tuli tutuksi hänen muutettuaan vuonna 1970 Kuhankeittäjänkadulle Patoniittyyn, josta hän löysi itselleen tilavan ateljee-tilan. Talon varastot pursuavat edelleen teosten osia ja muotteja ja pihalla on nähtävillä useita veistoksia. Samoihin aikoihin Lanu toimi myös Launeen yhteislyseon (nyk. Salinkallio) innostavana kuvaamataidon opettajana. Tehtävässä, josta moni etelälahtelainen silloinen oppilas Lanun erittäin hyvin muistaa.

Kuvanveistäjänä Lanun kansainvälisen läpimurto tapahtui Venetsian biennaalissa vuonna 1978, jonne Lanu rakensi luontomiljöön, ”Elämää suomalaismetsissä”. Tätä pidetään alkusysäyksenä taiteilijan koko myöhemmälle tuotannolle.

Olavi Lanu muistetaan parhaiten suurikokoisista veistoksistaan. Kuvanveistomateriaalina Lanu vältti tavanomaisimpia kipsiä ja pronssia ja käytti mm. puuta, kuparia, alumiinia, punasavea, lasikuitua ja betonia. Läheiseksi tyylilajiksi tuli luonnon pintojen jäljittely.

Lanun veistoksia on nähtävillä mm. Lanu-puistossa Lahden Kariniemessä. Lanupuisto syntyi vuosina 1988-92. Luonnonpuiston teokset on sijoitettu metsään, jossa ne ovat ikään kuin osa luontoa. Ne on tarkoitettu löydettäväksi sattumalta. Osa teoksista on saanut sammalpeitettä pinnalleen, mikä on ollut taiteilijan ajatuksenakin; luonnon ja taiteen välisen eron on oltava mahdollisimman korostumaton.

Olavi Lanun merkitystä Lahdelle kuvaa hyvin se, että Lahden keskeinen kävelykatu on nimetty Lanunaukioksi. Aukiolta löytyy myös hänen Lehmus-teoksensa.
Professori Lanusta tuli vuonna 1986 ja vuonna 1998 hänet palkittiin Pro Finlandia -mitalilla.

Taiteilija on lähtenyt, mutta hänen taiteensa elää.

-Petri Salomaa-