Tänä vuonna Lahden kuuluisa jazztori järjestetään poikkeuksellisesti 22-.-27 toukokuuta välisenä aikana. Kyselin muutamalta tutulta yritysjohtajalta sitä, onko muuttunut ajankohta vaikuttanut osallistumiseen. Useimmat pitivät jo tuttua elokuuta parempana, koska syyskausi on usein kiva
aloittaa yhteisellä sessiolla hyvän jazzin parissa luomassa yhteishenkeä. Toki muuan sanoi, että toukokuu on parempi, koska Lahdessa on elokuussa liikaakin tapahtumia. Niin tai näin? Palautetta voitte lähettää itse Jazztorin internet sivujen kautta.

Musiikki on rakennettu hienosti kaupunkifestivaalien muotoon ja esille on tuotu vahvasti Lahden muotoilu, sillä Lahti on tänä vuonna World Design pääkaupunki. Ja mikä upeaa! Näyttelyihin, Puu soi!, Äänenavaukseen, muotinäytöksiin ja Lasten OMA-päivään ensi sunnuntaina on vapaa pääsy.
Tutustuin itse Lahden ammattikorkeakoulun Muotoilu- ja Taideinstituutin tuottamaan Soul of Design-muotoilutapahtumaan ja hämmästyin sen tasoa ja monipuolisuutta. Lauantaina kannatta piipahtaa designtuotteiden myyntinäyttelyssä sekä vaatetussuunnittelijoiden muotinäytöksissä klo
13 ja 15.

Taiteellinen taso säilynyt – jopa jazzia kuultavissa

Tämän vuoden nimiä ovat mm. Toton alkuperäinen laulusolisti Bobby Kimbal yhtyeineen, Jo Stance, Afrocola feat. Sakari Kukko; Balkan Feaver Helsinki hosted bydj:s Borzin & Levy, Jukka Perko Streamline Jazzet, Lahti Big Band sekä Sinfonia Lahti.

Tiistain avauskonsertissa oli todella tilaa, mikä oli vahinko, sillä Suomen leveysasteilla ennennäkemättömän taitavasti svengaava Jukka Perko Streamline Jazzet pisti heti kunnon kyydin todellisen jazzin ystäville. Yhtye on koostunut maamme eturivin muusikoista ( Teemu Viinikainen, kitara, Ville Herrala, kontrabasso sekä Teppo Mäkynen, rummut). Tempauduin heti heidän swinginsä ilakoivaan rytmiin. Ohjelmisto tarjoili meille upean setin periaatteella: antaa kaikkien kukkien kukkia rehevästi.

Kuulimme sävellyskirjon koko Perkon uran varrelta. Siinä soivat suomalaiskansalliset gurumme, kuten Uuno Mononen, ikivihreät bebop- klassikot ja Perkon uusimmat sävellykset. Harvalukuinen yleisö osoitti suosiotaan seisten. Ohjelmiston ehjä kokonaisuus ei jättänyt ketään kylmäksi, silla yhtyeen jäsenet olivat uskomattoman taitavia yksilöitä ja soittimensa hallitsijoita. Räväkkää jazzia eikä humppaa.

Siim Aimia Band feat. Marlin Kongo aloitti tämän jazzjuhlan. Tämä virolaisbändi esiintyy useana päivänä eri tilaisuuksissa. Siim Aimia on aito perinteisen cool jazzin taitaja, joka esiintyy lukuisissa eri kokoonpanoissa. Suomessa hän toimii Sibelius Akatemian saksofonin soiton opettajana. Avajaisillan yllättäjä oli solistina laulanut Marlin Kongo, joka viivyttelevät tulkinnat saivat aidon jazzdiggarin sydämen sykkimään.

Keskiviikkona Sinfonia Lahti esiintyi pitkästä aikaa ja toi kuultavaksemme Mancinin, Gershwinin sekä Iiro Rantalan teoksia. Illan kohokohta oli Carmichaelin Satardust eli tähtipölyä. Upea ilta kaikkineen!

Tätä kirjoitettaessa ovat suurimmat marjat vielä poimimatta. Lahden jazztorilla kuullaankin tänä vuonna harvinaisen puhdasta jazzia. Kiitos tästä! Mutta muuttakaa esiintymisaika ensi vuonna samaan paikkaan, jotta myös yleisöä saadaan paikalle. Kerrankin lippujen hinnat ovat paikallaan.
Ei muuta kuin jazzailemaan työporukan kanssa kuuntelemaan Oceans 4 , Jo Stancea ja Lahden Gospelkuoroa.

Juhani Melanen

Toista sataa lasta ja aikuista kokoontui taas lauantaina Launeen kirjastolle viettämään iloista kevätpäivää yhdessä. Launeen omakotiyhdistyksen perinteinen kevättempaus oli säänjumalien suosiossa ja kirpputorimyyjät saivat tehdä kauppoja auringonpaisteessa. Myytävänä oli tavaraa moottoripyörästä potkuhousuihin ja lastenkirjoista maataloustuotteisiin.

Tilaisuuden ehdoton vetonaula oli Heppa Ihaan kevätkonsertti lapsille. Satu Långin hauskat laulut houkuttelivat paikalle sekä vauvoja että isompia ihmistaimia. Haitarin säestyksellä laulettiin Laukkaa hepo hiljaa sekä muita laululeikkejä.

Monia ilahdutti myös Pelle-Eevertti, joka oli saapunut tutustumaan launeelaisiin. Eevertin punaisessa korissa oli makeisia jokaiselle vastaantulijalle. Ei siis ollutkaan ihme, että Pelle-Eevertillä riitti ystäviä ja juttuseuraa.

Vanhaan tapaan kirjaston pihalla selvitettiin Launeen mölkkymestarit vuodelle 2012. Aikuisten sarjan voitti toissavuoden mestari Reijo Linna. Toiseksi tuli Launeen omakotiyhdistyksen hallituksen oma Rina Mannerkivi . Kolmannen sijan vei Marja Kiijärvi-Pihkala, joka sijoituksestaan huolimatta valitteli loistavan alun päätyneen surkeaan loppuun.

Lasten mölkkymestareiksi valittiin kolme täsmälleen samaan pistemäärään yltänyttä nuorta taitajaa. Palkintomakeispussit kättelivät Vilppu Marttila sekä Eveliina ja Anni Johanssen. Kilpailun tuoksinassa tosin pantiin merkille, että kolmivuotiaiden ryhmässä oli monta varteenotettavaa haastajaa seuraavaan kilpailuun.

Rankka peli vaatii kunnon eväät. Tänä vuonna päivän herkullisimmat antimet tarjoilivat Launeen Martat, jotka myivät siimana muurinpohjalettuja ja kahvia nälkäisille. Kauppansa tekivät myös Launeen omakotiyhdistyksen mehut ja käristemakkarat.

Lasten piirustuskilpailun aiheena oli ”kesä”, koska jääkiekkomestaruutta ei tänä vuonna Suomeen saatu. Nuoret taiteilijat olivat lähestyneet aihetta kiitettävän monesta näkökulmasta: vettä, kukkia, puita, eläimiä ja iloisia lapsia säästämättä. Hienojen piirustusten joukosta palkitaan kolme parasta kesäkuussa, kunhan kirjaston raati ehtii perehtyä kaikkiin teoksiin.

Teksti ja kuvat: Marjo Liukkonen

Luomuaktiivi Helena Juutilainen kukitettiin vuoden launeelaiseksi Launeen omakotiyhdistyksen kevätriehassa Launeen kirjastolla viikonloppuna. Valinnan perusteluna oli monipuolinen työ Launeen puolesta.

Helena Juutilainen tunnetaan Hyvinvoiva Laune -tapahtuman innokkaana järjestäjänä, Launeen kirjastohalauksen äitinä ja Launeen ohitustietä vastustavan adressin moottorina. Lisäksi hän on jakanut monipuolista tietouttaan luomuviljelystä kaikille kiinnostuneille. Helena Juutilainen on tunnettu myös LuomuLahti -tapahtuman perustajana.

Kulttuurilautakunta sai positiivisen viestin jo vuosia vaurioituneena olleen Kukkatervehdys-veistoksen kunnostuksesta Lahden Rakentajien yhdistykseltä. Yhdistys on päättänyt korjata juhlavuotensa hyvänä yhteiskunnallisena tekona 60-vuotispäivänsä merkeissä kuvanveistäjä Liisa Ruusuvaaran suunnitteleman, ferrobetonista valmistetun veistoksen. Se pystytettiin marraskuussa 1973 Lahden kaupunginsairaalan pääsisäänkäynnin eteen.

Lahden Rakentajien yhdistys ja Lohja Rudus Oy kunnostavat Ruusuvaaran veistoksen talkootyönä. Kukkatervehdys puretaan osiin ja korjataan muualla, kertoi tuotantopäällikkö Marko Laurila Ruduksen Lahden tehtailta. Lahden kaupungin kulttuurilautakunta ja kaavoituksesta vastaavat tulevat päättämään, sijoitetaanko se mahdollisesti muualle kuin nykyiseen paikkaansa uudelleen. Lahden Rakentajien yhdistyksestä projektista vastaavat sen puheenjohtaja Pertti Sainia ja juhlavuoden organisaation puheenjohtaja Erkki Raita.

Lahden kaupunki julisti kaupunginsairaalan uuden siiven valmistumista avaamalla 1971 yleisen kuvanveistokilpailun. Kolme vuotta aikaisemmin 8.4.1968 oli Lahden museo- ja taidelautakunta pöytäkirjamerkinnän mukaan todennut, että tavoitteena on ” kaupunginsairaalan sisäänkäynnin taiteellinen koristaminen”, joka sai maksaa alle 100 000 markkaa. Sairaalan laajennusosan rakentamista olivat ajaneet tiukasti sosiaalilautakunnan puheenjohtaja Alma Kock sekä kansanedustajat Sirkka Lankinen ja Salme Myyryläinen.

Uuden sairaalasiiven valmistumista haluttiin juhlistaa myös veistoksella. Veistoskilpailun voitti Lahdesta kotoisin ollut ja Lahden muotoilu- ja taideinstituutin opettajana toiminut kuvanveistäjä Liisa Ruusuvaara (1937 – 1975) teoksellaan Kukkatervehdys työryhmineen. Ensimmäinen palkinto oli arvoltaan 5000 markkaa. Idean hän sai teokseensa ollessaan potilaana Meilahden sairaalassa Helsingissä. Veistos oli yhteinen potilaille, henkilökunnalle ja omaisille. Sen ferrobetonirakenne oli moderni, samoin taivasta kohti kurkottavat kukat, joitten pohjukkaan sijoitettiin terälehtiä valaisevat lamput. Teoksen hän suunnitteli kolmiulotteiseksi. Suuria tulppaanimaisia kukintoja voi katsella myös sairaalan ylimpien kerrosten ikkunoista.

Veistos herätti paljastuksen jälkeen kaupunkilaisissa ristiriitaisia tunteita. Betonista tehtyä, harmaata, massiivista teosta eivät kaikki hyväksyneet. Ruusuvaaran mukaan betoni patinoituisi vuosien saatossa lumen, vesisateen ja ilmaston vaikutuksesta. Itsekin hän pääsi katselemaan työtään ollessaan potilaana Lahden kaupunginsairaalassa.
– Kulttuurilautakunta merkitsi kiitollisena tiedokseen Lahden Rakentajien yhdistyksen juhlavuoden päätöksen veistoksen kunnostamisesta.Tulevaisuudessa tullaan päättämään, mihin veistos sijoitetaan. Jääkö se nykyiselle paikalleen korjattuna vai löytyykö sille kaupungista ympäristöltään tilavampi paikka, kertoi kulttuurilautakunnan puheenjohtaja Ulla Koskinen – Laine, Sdp.

Marja-Liisa Niuranen
Kirjoittaja on tutkinut 2005 Ruusuvaaran Kukkatervehdys-veistoksen syntyä Helsingin yliopiston avoimessa korkeakoulussa suoritettua Taidehistorian opinnäytetyötä varten.

Liipola-Kaikuharjun koulu on saanut kunniamaininnan Opetusalan Ammattijärjestö OAJ:n Vuoden koulu, oppilaitos tai päiväkoti-kilpailussa. Kaurialan lukio Hämeenlinnasta voitti kilpailun, ja sen lisäksi jaettiin yksi kunniamaininta, joka tuli Lahteen.

Kunniamaininta luovutetaan Liipola-Kaikuharjun koulun henkilökunnalle maanantaina 21.5. klo 11 Liipola-Kaikuharjun koulun väliaikaisissa parakkitiloissa.

Palkintoraadin perustelut:

”Liipola-Kaikuharjun koulu on noin 300 oppilaan koulu Lahdessa. Koulussa toimii 1.-6. vuosiluokilla yleisopetuksen luokkia ja alueellisia pienluokkia, lisäksi koulussa toimii dysfasialuokkia vuosiluokilla 0-9. Liipola-Kaikuharjun koulu toteuttaa myös kuulovammaisten opetusta. Noin neljännes koulun oppilaista tarvitsee erityistä tukea opiskelussaan ja joka viides oppilas on maahanmuuttajataustainen. Liipola-Kaikuharjun koulussa yhdistyvät pitkäjänteisellä tavalla dysfasiaoppilaiden ja maahanmuuttajataustaisten oppilaiden opetus. Yhteistyö päiväkodin kanssa tukee vahvasti erityistä tukea tarvitsevia oppilaita.

Koulun perusarvona on ajatus siitä, että erilaisuus on rikkautta yhteisessä koulussa. Lähtökohta toteutuu Liipola-Kaikuharjun koulussa erinomaisella tavalla. Kaikilla luokka-asteilla toteutetaan oppimistaitojen opetusta. Alkuluokilla toteutetaan äidinkielessä edellytysten mukaisen oppimisen (EMO) periaatteita, eri kieli- ja kulttuuriryhmien opetukseen on resursoitu huomattavasti ja koulussa tarjotaan monipuolista erityisopetusta kolmiportaisen tuen mallin mukaisesti. Lisäksi koulussa harjoitellaan aktiivisesti itsesäätelytaitoja ja tarkkaavuuden ylläpitoa.

Kouluyhteisö kantaa Liipola-Kaikuharjun koulussa yhteistä vastuuta oppilaista ja yhteistyö koulun henkilökunnan, oppilaiden ja vanhempien välillä on tiivistä ja luottamuksellista. Liipola-Kaikuharjun toiminta on monella tavalla esimerkillistä.”

Liipola-Kaikuharjun koulun vanhempainyhdistys ilmoitti koulun mukaan OAJ:n Vuoden koulu, oppilaitos tai päiväkoti -kilpailuun.

Kisa on järjestetty vuodesta 1991 lähtien. Tunnustuksen saa yhteisö,jonka toiminta on esimerkillistä ja jossa viihtyvät sekä opettajat että oppilaat. Tunnustus on todistus suomalaisen koulu- jakasvatusjärjestelmän korkeasta tasosta ja mallikelpoisesta
työyhteisöstä.

Kirjailija Kaari Utrio Somerolta on ilahduttanut ja ehkä joitakin kirjallisuuden harrastajia myös vihastuttanut vuodesta 1968 alkaen historiallisilla romaaneillaan. Hän on nostanut kirjoissaan esiin naisten ja lasten aseman niin aatelisperheitten kuin köyhälistön piireissä. Tunnetuin tätä aihepiiriä käsittelevä tietokirjallisuuteen kuuluva Utrion teos on 1984 ilmestynyt Eevan tyttäret. Viime vuonna hän sai aihepiirin käsittelystä teoksissaan WSOY:n kirjallisuussäätiön tunnustuspalkinnon.

Tulevan heinäkuun lopulla 70 vuotta täyttävän Kaari Utrion viimeisin romaani on viime vuonna ilmestynyt Oppinut neiti, joka on ensimmäinen Linnilä -Utrio perheen oman Amanita-tuotantoyhtiön julkaisu. Kirjailijan aikaisemman runsaan tuotannon on julkaissut Kustannusosakeyhtiö Tammi. Oppinut neiti-romaanin alku on räväkkä. Neiti Sofia Malm kierähtää suomalaisen aatelisherran vahingossa töytäisemänä pietarilaisen talon portaita alas olkihattu keikahtaen. Ylväs kreivi Hackfelt ei juuri anteeksipyyntöjä latele, mutta romaanin juoni yhyttää heidät ankarissa oloissa Porojärven pappilassa seuraavana talvena 1800-luvun ensi vuosikymmenillä aina kirjan viime sivuille saakka.

Kirjailija on kertonut viime talven kirjaa käsittelevissä haastatteluissa, että hän ei ole Lapissa itse elänyt. Utrio toteaakin käyttäneensä Lapin tapahtumien taustoittajana lähdekirjallisuutta, mitä on saatavilla sekä eurooppalaisten että suomalaisten 1700-1800- luvulta matkailijoiden kirjoittamina kansankulttuurin kuvauksina.

Oppinut neiti käsittelee nuoren, varattoman naisen asemaa Pietarissa, Lapin tunturien katveessa Porojärven ja Vantaanjoen varrella Uudellamaalla, Palmcronan köyhtyneessä kartanossa. Romaanin päähenkilö, orpo säätyläis- ja aatelisneiti Sofia Malm on saanut opettajan koulutuksen Smolnan naisopistossa. Hänet on hyväksytty tsaarittaren hovissa. Sofia – neidin vuoden palkka on kuusisataa paperiruplaa vanhan ruhtinatar Natalia Feodorovna Dobrikosuskaja-Orlovan kamarineitinä ja tämän sukulaistyttöjen opettajana. Palkkaan kuuluu lisäksi oma huone ja polttopuut. Se on kuin ranskalaisen miehen palkka hovissa! Kirjan sivulta löytyvät muutkin mitat nykyaikaisiin mittoihin muutettuina.

Työn kuvaan kuuluu lisäksi vanhan ruhtinattaren omaisuuden varjeleminen huijaripapilta. Näitä huijareita liikkui muuallakin kuin keisarillisessa perheessä myöhemmin. Suomessa, kirjan Kortejoella, toisen päähenkilön kreivi Kristian Hackfeltin kotikartanossa Silvassa kävi puolestaan Sofia-neidin täti ruustinna Anna Piehlman taistelua leskiarmo Catharinan varoista miehensä seurakunnan hyväksi. Kylän kuvauksessa vilahtaa myös luterilaisuuden kiistat kirkko ja pietismi.

Utrion kuvaus on jälleen kulttuurihistoriallisesti tarkkaa. Aatelissukujen kilpailu toisiinsa nähden, säädyn vaatimien kulissien ylläpito, itkettää ja naurattaa nykyajan ihmistä. Aatelisherrat sortuvat tekemään huonoja sijoituksia alkavilla kaupan ja teollisuuden osakemarkkinoilla tai pelaavat perheensä rahat ja kiinteistöt. Tämän saavat yllätyksekseen kokea myös venäläisen ruhtinassuvun kasvatit testamenttisaataviaan hartaasti odottavina perillisinä.

Takana välkkyvästä Palmcronan kartanon konkurssista huolimatta nuorten naisten naittaminen korkeampaan hierarkiaan saa nykyajan saa lukijan mielestä surkuhupaisia piirteitä. Eräässä lausahduksessa todetaankin, että venäläiseen ja jo aiemmin ruotsalaisen aateliston hyväksyttyihin tapoihin kuului velkaantuminen. 1800-luvulla virka-aateliston piireissä eräs nuori nainen arveli olevan järkevämpää naida varakas porvari kuin köyhä aatelisperheen poika. Mutta myös aatelittoman virkamiehen kannatti hankkiutua aatelisperheen vävyksi, sillä vaimon sukutausta takasi toiveissa olevan korkean virkamiesaseman.

Kaari Utrio käyttää kokeneena kirjailijana nasevia vuorosanoja, mutta enemmän arvoa annan lukijana kirjailijan ihmisille asetettujen käyttäytymisen ja hierarkian kuvaukselle. Samoin hänen kuvauksensa ihmisten pukeutumisesta, luo lukijan eteen henkilöiden vaatetuksen aina kenkien asentoa ja kävelytyyliä myöden puhumattakaan pönäkkyyttä edustavista henkilöhahmoista. Olen odottanut, että teattereitten dramaturgeista joku tarttuisi Utrion teksteihin ja tekisi kunnon näytelmän. Tapahtumat esimerkiksi Oppineessa neidissä löytävät vastakaikua meidänkin ajassamme.

Marja-Liisa Niuranen

Liipolan laavulle pääsee taas vaikka pyörätuolilla. Talkoomiehet urakoivat lankkusillan kuntoon ja itse laavukin on taas vaaterissa. Laavu tosin kaipaa maalausta, vaikka kovasti sitä on yritetty spray-maalilla tuhrata.

Nyt viikonloppuna on onnistuttu hajoittamaan nuotiopaikan rengaskin ja tietenkin nämä tekijät ovat sprayuksesta päätellen Chicagosta. Tämä mopojengi rikkoo liikennelakia tämän tästä, sillä he tuskin ovat huoltoajossa. On myös säälittävää, että aikuiset raahaavat muovikasseissa polttopuita omiin tarpeisiin, se on taas varkaus.

Jos satut näkemään edellä mainittuja aktiviteetteja, soita poliisit paikalle, niin saadaan tekijät edesvastuuseen.
Kiitos kuitenkin valtaosalle laavun käyttäjistä, jotka on siistinyt jälkensä lähtiessään ja tarvikkeiden lahjoittajille.

Puutavaraa lahjoitti Hakalan puutukku Oy, Versowood Group Oy ja Lahden kaupunki, sekä maalit Pintaväri Oy.

Jouni Ikonen

Liipolan laavulla jo kymmenen vuotta vanhaa lankkusiltaa kunnostetaan talkoovoimin.

Liipolan lähiöseuran talkooporukassa on mm. Viktor, kuvassa toinen vasemmalta, joka oli tekemässä edellistäkin siltaa. Viktorin vieressä Andrey ja toisella puolella Tuomo ja Tane.

Tarkoitus on myös tehdä laavun eteen kiinteät rappuset ja uusia kaiteet. Paksut lankut uhkaa loppua kesken ja niiden haalimiseen voi mennä jonkun aikaa, joten liikuntarajoitteisille tilanne on siihen asti hankala.

Muistutan vielä, että laavulla täytyy käyttäytyä kuin se olisi sinun omasi, joten omasta täytyy pitää huolta. Jos näet törkeää ilkivaltaa, voit huomauttaa tai soita poliisille. Mukavaa kesän odotusta kaikille.

Jouni Ikonen

10 talkoolaista osallistui yhteiseen ympäristön siivoukseen Saksalassa maanantaina 7.5. Ainakin yhden ison taloyhtiön talkoot osuivat samalle illalle, se velotti vähän talkooporukkaamme. Aurinkoinen talkoosää houkutti olemaan ulkona ja alueen siistiminen toi roskien kerääjille tyytyväisen mielen.

Pekka toi totuttuun tapaan Hakapolun varrelta useita isoja säkillisiä mitä merkillisintä roskaa. Koirankakkapussejakin löytyi jälleen kerran pusseineen luontoon heitettynä.

Destian toimittamat makkarat ja juomat riittivät tälle talkooporukalle. Itse grillasimme makkarat lopulta päiväkodin viereisen kentän reunassa. Poliisikin meinasi puuttua grillin sytyttämiseemme, kun virittelimme sitä aluksi päiväkodin piha-alueella, emmekä olleet hoksanneet kysellä lupaa päiväkodilta! Nopeasti kuitenkin selvisi, ettemme nyt rikollisin aikein niitä tulia sytytelleet..

Viime vuonna käytimme samaa piha-aluetta, mutta silloin kukaan ei epäillyt hyvää tarkoitustamme. Kuntatekniikan huolehtiessa alueemme kunnossapidosta makkaranpaisto toimi joustavasti, kun Kuntatekniikasta saapunut mieshenkilö hoiteli itse tuomallaan puugrillillä grillauksen. Tarjoilutkin olivat vielä pari vuotta sitten hieman runsaammat.

Hyvillä mielin palasimme näistäkin talkoista lopulta koteihimme. Olimmehan kantaneet jälleen kerran ”kortemme kekoon” yhteisen viihtyvyytemme hyväksi.

Talkooterveisin
Vuokko Kautto

Mistä on täydellinen Kevätpyöräilypäivä tehty?
Temppupyöräilystä Muotohuoltamolla, Hartwallin uusista mauista, fillarin ajotaitokilpailusta, liikenneturvallisuudesta ja Sotilaskotiauton eväistä!
Näitä ja paljon muuta on tarjolla Lahden Kevätpyöräilyssä 12.5.2012 klo 10-12.

Lahden kaupungin liikenneturvallisuustyöryhmä yhteistyökumppaneineen järjestää Kevätpyöräilytapahtuman, joka sopii koko perheelle.
Kevätpyöräilyn lyhyempi reitti (katkoviivalla kartassa) on esteetön. Lähden reitille mistä tahansa rastipisteestä ja kerää leimat rasteilla jaettavaan korttiin.

Kolmen eri rastipisteen leimalla osallistut arvontaan, jossa on palkintona hienoja pyöräilyaiheisia tuotteita!
Ajo tapahtuu liikennesääntöjen mukaan ja omalla vastuulla. Pyöräilykypärää käyttävät vanhemmat palkitaan!

Järjestäjät: Lahden kaupunki, Liikenneturva, Sotilaskotiyhdistys, Royal Cycling Team ry, iam design Oy, Salpausselän samoojat ry, Ramboll Oy, Hartwall Oy, Lahden kivikerho ry, Urbaani ratas WDC-hanke, Retkikunta ry, Lahden 4H -yhdistys, Autoliitto.