Karu Islanti viettelee luontoshow’llaan

Kuva: Blue Lagoonin turkoosi paratiisi.


FC Lahti pelasi europelinsä heinäkuussa Reykjavikin kupeessa, Islannissa. Teimme retken tuohon eksoottisen myyttiseen maahan, jossa itse ottelu jäi laihaksi välinäytökseksi. Onko Islannin ainutlaatuiseksi kehuttu luonto sitten niin uskomaton, että täältä pimeästä, kylmästä ja kalliista maailmankolkasta kannattaa matkustaa sopukkaan, joka moninkertaistaa tuon kaiken kurjuuden?

Jos et pidä Islannin säästä, odota viisi minuuttia

Vaikka sää ei vaihdellutkaan ihan niin radikaalilla tempolla kuin mitä islantilainen sanonta antaa ymmärtää, kannattaa Islannissa varautua kaikkeen. Suomalaisen subtrooppisen ilmaston jälkeen Islannin ”tuntuu kuin +5” viilensi mukavasti tukalaa oloa niin kauan, kunnes se äityi auton ovet irti repiväksi tuuleksi ja sieluun saakka imeytyväksi tihkusateeksi. Toisessa hetkessä meitä hemmoteltiin auringolla ja parinkymmenen asteen seksihelteellä. Heinäkuinen Islanti puettaa matkaajansa siis koko vuoden vaatekerrastoon jo muutaman päivän aikana.

Jos et pidä (Islannin) ihmisistä, odota luontoa

Jos lähdet hakemaan Islannista nujakointia, tulet pettymään. Siellä FC Lahden kannattajat söivät onnellisina vihollisen grillaamia maailman parhaita hampurilaisia, järjestyksenvalvojat tarjosivat pippurisumutteen sijaan nuuskaa ja yökerhossa toisilleen tuntemattomat herrasmiehet vain hymyilivät ystävällisesti tullessaan toistensa töytäisemiksi. Neljän päivän otannan perusteella leppoisampaa sakkia kuin savolaiset. Ihmiset jäävät kuitenkin lopulta tässä maassa sivuseikaksi.

Vaikka pääkaupunki Reykjavikin eripariset värikkäät rakennukset vääntävätkin väkisin suupielet hymyyn, on Islantiin matkaavan ehdottomasti suunnattava maan ihmeellisen luonnon äärelle. Pelkästään matka lentokentältä Reykjavikiin tekee vaikutuksen. On kuin köröttelisi kuun pinnalla. Ei kuusia tai koivuja, pelkkää kivikkoa. Horisontissa vuoria siluettina ja vasemmalla hyytävä Atlantti. Missään ei yksinkertaisesti voi olla samanlaista maisemaa kuin tässä eriskummallisessa kuplassa.

Suoraan lentokentältä pääsee näppärästi vain lyhyellä ajomatkalla pulahtamaan Islannin tunnetuimpaan kuumaan lähteeseen. Laavapellon päälle rakennetussa kylpylässä lillutaan tuntikausia höyryävässä mineraalivedessä. Blue Lagoon haiskahtaa paitsi rikiltä myös hävyttömän ylihinnoitellulta turistikusetukselta. Samean turkoosin veden ja pikimustien laavakivien esteettistä kontrastia ei kuitenkaan voi olla ihastelematta. Täydellisen lämmin vesi hyväilee ihoa ja allasbaari viimeistelee paratiisikokemuksen.

Yksi Islannin näyttävimmistä vesiputouksista on etelärannikon Skógafoss.

Islannin sumuiseen etelärannikkoon kannattaa varata ainakin yksi matkapäivä. Reykjavikistä Víkin 300 asukkaan minikylään on parin tunnin ajomatka, jonka varrelle mahtuu niin monta ihastunutta huokausta, ettei laskuissa pysy. Korkeat vuoret kohoavat pilvien läpi pystysuorina, ja niiden rinteitä asuttavat lampaat ja hevoset sulassa sovussa. Pienet vesiputoukset kiemurtelevat alas jyrkänteitä, isot putoukset paiskaavat itsensä maahan jättimäisellä voimalla.

Lunnien pesittämän Dyrhólaeyn niemen kukkulalta on jylhät näkymät merelle. Aallot iskeytyvät mustaa jyrkännettä vasten, mikä yhä yltyvässä tuulessa tuntuu vähintään pelottavalta. Etelä-Islannin ajomatkan päätepisteessä dramaattinen musta ranta ja sen rosoiset kiviluolat ovat täydellinen vastakohta kultaisille auringon hellimille hiekkarannoille. Karuus, kylmyys ja synkkyys tekevät maisemasta kaikessa erikoisuudessaan kenties kauniimman kuin yksikään aurinkoranta.

Jos et pidä Islannin hintatasosta, odota happy houria

Vaikka Islannin törkeät hinnat ovatkin useimpien matkaajien tiedossa, iskee paikallisen halpahallin 16 euron pekonipaketti täysiä päin pläsiä. Pahan mielen välttämiseksi on syytä olla turhia vilkuilematta tilitietoja reissun aikana, mutta jotakin on toki tehtävissä pahimpien taloudellisten takaiskujen välttämiseksi.

Hotelliyön hinta Islannissa huitelee jopa parissa sadassa eurossa, mutta vaihtoehtoisilla yöpymisjärjestelyillä voi säästää ainakin puolipitkän pennin. Suurimmat luontohifistelijät majoittuvat teltoissa, vähän mukavuudenhaluisemmille saarta kiertäville turisteille asuntoauto toiminee hyvin. Mikäli Islannissa malttaa pysytellä edes pari päivää yhdessä paikassa, kannattaa suosia Airbnb-majoitusta, jolloin ainakin osan matkan aterioista voi valmistaa itse. Oman elämänsä gordonramsayt säästävät väkisinkin, kunhan malttavat jättää pekonin Bónuksen hyllylle.

Vaikkei auton vuokraaminen – tankkaamisesta puhumattakaan – ole tässä maassa mitään halpaa lystiä, kannattaa porukalla matkustavien vuokrata auto kulujen karsimiseksi. Porukan selväpäisin kaveri on syytä istuttaa vuokra-auton rattiin jo lentokentällä, jotta säästää kalliit bussimatkat lentokentän ja Reykjavikin välillä.

Reykjavikin pääkadun pienten baarien kotoisaa tunnelmaa haluaa mennä maistelemaan. Janoisten turistien onneksi suurimmassa osassa pääkaupungin kuppiloita vietetään alkuillasta usean tunnin happy houria, jonka aikana tuopin tai viinilasillisen voi saada jopa puoleen hintaan. Viikonloppuiltaisin pikkuiset baarit muuttuvat trendikkäiksi yökerhoiksi, joissa sitkeimmät tanssijat bailaavat aamuun asti.
Eli kannattiko? Ehdottomasti. Islanti on cool – kaikilla tavoilla.

Elina Salomaa

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Ajankohtaista

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Mika Kari

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Omalähiö jää tauolle – seuraava lehti ilmestyy 15.5.
Ylikonstaapeli Ari Pinomäki: Maakuntarajan sulku on suomalaisten viranomaisten yhteistyökyvyn testi
Luokanopettaja Tytti Heikkinen: Positiivinen palaute on tärkeää sekä työkaverille että oppilaalle
Koronavirus siirsi Sylvia-kodin juhlia tuonnemmaksi
Hennalan upseerikerholla juhlittiin talvisodan 80-vuotismuistojuhlaa
Järjestyksenvalvoja Osmo Ruhanen: Kalenteriin merkittiin ensimmäiseksi pelipäivät ja sen jälkeen suunniteltiin muuta elämää
Käsikirjoittaja Timo Taulo: Jokaisella Hennalassa asuvalla ihmisellä oli suuri huoli tulevaisuudestaan syksyllä 1944
Työllisyysasian päällikkö Sami Kuikka: Ohjaamon kautta moni lahtelainen nuori löytää työtä
Käyttöpäällikkö Pasi Heinonen: Yhden suurjännitepylvään romahtaminen ei vaikuta sähkönjakeluun
Avantouimari Siviä Kähkönen: Avantouinti virkistää kehoa ja mieltä
Kuuba – Menneen ajan rappioromantiikkaa
Ohjaaja Väinö Weckström: Loistavaa, että elokuva herätti kiinnostusta näin paljon jo koekuvausten yhteydessä
Projektipäällikkö Janne Wikström: Liipolan tunnelin tekniset järjestelmät on rakennettu kesään mennessä
Kitaristi Mika Jokinen: Lättähatun paluu on monipuolinen ja viihdyttävä levy
Isännöitsijä Eero Vesanen: Luhtikadun palaneen kerrostalon saneeraus valmistunee toukokuun lopulla
Johanna Ruuhijärvi: Keskustelutilaisuus Kerinkallion päiväkodin kohtalosta olisi pitänyt järjestää jo 1½ vuotta sitten
Piispa Seppo Häkkinen: Launeen seurakunnalla on mahdollisuus kasvaa myös tulevaisuudessa
Miestenpiiriaktiivi Reijo Salonen: Tarinat moottoripyöristä lumosivat kaikki kuulijat
Etelä-Lahdessa riittää kaavoituskohteita
Ikääntyneiden asiakasohjaus Siiri muutti Lahden palvelutorille
ARKISTO