Yllättävän usein kuulee puhuttavan, ettei nykynuoria työnteko kiinnosta. On kuulemma helpompaa pyytää rahaa äidiltä tai isältä tekemättä mitään. Varmasti tälläisiäkin nuoria löytyy, mutta Omalähiön jakeluorganisaatiosta löytyy aivan päinvastaisia esimerkkejä nykynuorista, sillä Aleksi Mattila (17) ja Veikka Lyttinen (15) ovat molemmat ahkeria ja reippaita nuoria miehiä, jotka eivät karsasta joidenkin halveksimaa jakelualaa ja jopa pitävät työstään.
– Lehdenjakaminen on mukavaa työtä ja on kiva saada omaa rahaa, jonka voi sitten käyttää mihin haluaa eli ei tarvi olla porukoista riippuvainen kertoo Aleksi, joka mm. maksaa itse omat puhelinlaskunsa työllä saamillaan rahoilla.
– Sekin hyöty tästä työstä on, että kun jossain vaiheessa hakee vakituista työtä, on aina eduksi että on jo nuoresta pitäen oppinut tekemään töitä. Se tekee yleensä vaikutuksen työnantajiin ja antaa etua muihin hakijoihin verratessa tuumii Aleksi.

Aleksi jakaa tällä hetkellä kolmea eri piiriä. Usein hän jakaa ensimmäisen piirin jo ennen koulun alkamista, kun muut vetelevät vielä unia kotisängyssään. Aleksi on muutenkin erittäin aktiivinen ihminen, sillä viikko kuluu uintiharjoitusten parissa, joita viikkoon mahtuu peräti kymmenen.

– Joka päivä on uintitreenit, paitsi perjantaisin, jolloin on Omalähiön jakopäivä. Siitä saa tarvittavan päivittäisen liikunta-annoksen perjantaipäivälle selventää Aleksi.

Usein ilmaisjakelulehtien jakamisen yhteydessä nousee esiin palkka tai lähinnä sen pienuus. Myös Omalähiön jakeluorganisaatiossa on törmätty vanhempiin, jotka ilmoittavat, ettei heidän lapsensa lähde noin pienellä palkalla jakohommiin. Sekä Aleksi, että Veikka ovat kuitenkin tyytyväisiä palkkaansa.
– Olen laskenut, että tuntipalkka pyörii siinä kympin tienoilla ja se on mielestäni ihan hyvä palkka työuransa alussa olevalle nuorelle kertoo Veikka, joka on jakanut Omalähiötä jo kuusi vuotta eli 9-vuotiaasta lähtien aluksi tietenkin äitinsä apupoikana toimien. Eihän kyse ole kuitenkaan kuin yhdestä päivästä viikossa, jolloin töitä on ja minun jakoreittinikin kestää vain kolmisen tuntia jatkaa Veikka.

Myös Veikka on törmännyt joidenkin nuorten nurjiin ennakkoasenteisiin jakelutyötä kohtaan.
– Jotkut jaksavat vähän väliä ihmetellä, miksi en yksinkertaisesti vain pyydä rahaa äidiltä, kun jakopalkka on niin pieni, ettei sen eteen kuulemma kannattaisi työtä tehdä. No jokainen tyylillään, naureskelee Veikka, joka liikkuu aktiivisesti pyörällään jopa 150 kilometriä viikossa. Mopo ei kuulemma ole Veikan tulevaisuuden suunnitelmissa, sillä nuori mies nauttii liikunnasta, jota myös jakelutyö tarjoaa.

Tässä on tullut esiin paljon jakelutyön hyviä puolia, niin löytyykö siitä mitään ikävää?
– Silloin on hieman ikävämpi lähteä jakamaan, kun on oikein surkea sää esim. rankkasade tai sitten kova pakkanen, mutta sekin on vain pukeutumiskysymys sanoo Aleksi, joka jakaa lehdet vaikka -30 asteen pakkasessa pyörällään.
– Huonolla säällä tosiaan työ on hieman ikävämpää kuin kauniissa auringonpaisteessa. Kerrostaloissa on ikävä häiritä asukkaita painamalla ovisummereita, mutta pakkohan sitä on sisään päästä, jotta saa työn tehtyä. Toivottavasti ihmiset ymmärtävät, eivätkä suutu toivoo Veikka

Petri Salomaa