Kuukausi: syyskuu 2026

Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja Teuvo V. Riikonen vieraili Launeen seurakunnan miestenpiirissä. Hän muistuttaa, että yli 120 vuotta jatkuneen työn perustehtävä on edelleen sama. Lapsen suojeleminen sekä turvallisen ja lämpimän arjen tarjoaminen.

Launeen seurakunnan miestenpiirin vieraana oli Parikanniemisäätiön toiminnanjohtaja Teuvo V. Riikonen. Hän kertoi miestenpiirille säätiön pitkästä historiasta, nykyisestä lastensuojelutyöstä sekä siitä, miksi lasten ja nuorten tukemista tarvitaan edelleen.

Parikanniemen historia ulottuu vuoteen 1905. Suomessa elettiin silloin Venäjän vallan aikaa, eikä yhteiskunnan turvaverkko ollut nykyisen kaltainen. Orpolapsia oli paljon, ja vanhempia menetettiin esimerkiksi sairauksien vuoksi ja tulipaloissa.

– Auttamistoiminta ja hengellinen toiminta ovat kulkeneet meillä alusta lähtien käsi kädessä, Riikonen kertoo.

Orpokoti jäi sodan jälkeen rajan taakse

Parikanniemen toiminta alkoi Karjalassa. Toisen maailmansodan jälkeen alkuperäinen orpokoti jäi luovutetulle alueelle uuden rajan taakse. Työ kuitenkin jatkui Suomessa. Parikanniemisäätiö perustettiin vuonna 1967. Sitä ennen toimintaa ylläpiti Parikanniemen kannatusyhdistys. Nykyisin yhdistys toimii nimellä Parikanniemen ystävät.

Vuosikymmenten aikana myös toiminnan rahoitus on muuttunut. Aikaisemmin esimerkiksi maataloudella oli suuri merkitys. Ristiinassa oli vielä 1970-luvulla lehmiä. Tärkeää on ollut myös ystävien ja lahjoittajien tuki.

Nykyisin hyvinvointialueet ostavat säätiöltä lastensuojelupalveluja.

– Toiminta syntyi aatteelliselta pohjalta. Myöhemmin yhteiskunta otti saman työn osaksi virallista lastensuojelua, Riikonen sanoo.

Ristiinassa Saimaan rannalla sijaitsevassa lastenkodissa on 21 paikkaa kolmessa seitsemänpaikkaisessa kotiryhmässä. Lisäksi nuorille on kolme itsenäistymisasuntoa.

Rakennuksia on uudistettu vuosina 2006, 2014 ja 2026.

– Olosuhteet ovat hyvät sekä lapsille että työntekijöille. Meillä ei ole korjausvelkaa.

Kristillinen arvopohja näkyy arjen kohtaamisissa

Parikanniemessä asuvat lapset ovat huostaanotettuja. Huostaanoton taustalla voi olla esimerkiksi vanhempien päihteiden käyttöä, väkivaltaa tai muita vaikeita elämäntilanteita. Lastenkodin tavoitteena on tarjota lapselle mahdollisimman turvallista ja kodinomaista arkea.

Riikosen mukaan lastensuojelu on ammatillista työtä, jota tekevät koulutetut työntekijät. Toiminnan pitää täyttää viranomaisten vaatimukset ja olla läpinäkyvää. Kristillinen arvopohja näkyy puolestaan kodin ilmapiirissä. Vanhemmilta kysytään lupa kristilliseen kasvatukseen, johon voi kuulua esimerkiksi ruoka- ja iltarukouksia, pyhäkoulua ja rippikoulua. Ketään ei kuitenkaan pakoteta osallistumaan.

– Arvomaailmamme tarkoittaa ennen kaikkea rakkautta, rohkaisua, lohdutusta, läheisyyttä ja lämpöä.

Parikanniemen pitkään perinteeseen kuuluvat myös vuosittaiset Orpokotijuhlat Parikkalassa. Juhlat on järjestetty jo 81 kertaa, eikä perinne katkennut edes koronavuosina. Kolmipäiväisillä juhlilla käy vuosittain noin 2 000 ihmistä.

”Lastensuojelu ei ole bisnestä”

Riikonen näkee suomalaisessa lastensuojelussa myös suuria haasteita. Hyvinvointialueiden vaikea taloustilanne voi hänen mukaansa johtaa siihen, että lastensuojelusta yritetään säästää.

– Se voi olla hyvin lyhytaikainen säästö.

Riikosen mukaan päihteet, huumeet, perheiden ongelmat ja yhteiskunnan nopea muutos näkyvät lasten elämässä. Lastenkoteihin tulee myös lapsia, joiden elämästä on puuttunut pysyvyys ja turvallisuus.

Hänen mielestään lastensuojelutyö vaatii vahvaa sitoutumista.

– Meidän perustehtävämme on suojella lapsia. Lastensuojelu ei ole bisnestä. Tavoitteena ei ole tehdä voittoa vaan saada lapsi takaisin elämään.

Parikanniemisäätiöllä on pitkät yhteydet myös Lahteen. Launeen seurakunnan miestenpiiri on tukenut säätiön työtä sekä taloudellisesti että henkisesti.

Riikonen pitää tärkeänä sitä, että lastenkodin lapset ja työntekijät tietävät työn takana olevan myös muita ihmisiä.

– Ei tarvitse tavata joka viikko. Kun nähdään kaksi tai kolme kertaa vuodessa, niin yhteys säilyy. Sille osaan antaa suuren arvon.

Petri Görman

Launeen seurakunnan miestenpiiri muisti 80 vuotta täyttänyttä Veijo Vierumäkeä viime maanantaina kakkukahveilla. Vierumäki on tehnyt seurakunnassa vapaaehtoistyötä jo yli 20 vuoden ajan.

Veijo Vierumäki ei ole niitä ihmisiä, jotka pitävät tekemisistään suurta ääntä. Launeen seurakunnassa hänen kädenjälkensä näkyy silti monessa paikassa ja toiminnassa. Kesäkuussa 80 vuotta täyttänyt Vierumäki on tehnyt seurakunnassa vapaaehtoistyötä jo yli 20 vuoden ajan. Merkkipäiväänsä hän ei halunnut erityisesti juhlia, mutta Launeen seurakunnan miestenpiiri muisti aktiivista vapaaehtoista kakkukahveilla maanantaina 31. elokuuta.

Vierumäki lähti seurakunnan vapaaehtoistoimintaan vuonna 2004. Hänen vaimonsa oli jo tuolloin mukana seurakunnan luottamustoimissa ja houkutteli miestään mukaan yhdessä Heikki Laineen kanssa.
– Olin silloin sairastellut ja ollut lomautettuna. Vapaaehtoistyö sopi hyvin siihen elämänvaiheeseen, Vierumäki kertoo.

Viime vuonna hänet palkittiin pitkästä työstään seurakuntatyön kultaisella ansiomerkillä. Tunnustus luovutettiin Saaren kirkolla.
– Olen tässä elämänvaiheessa kiitollinen siitä, että ympärilläni on aina ollut hyviä ihmisiä. Iloitsen myös siitä, että olen saanut olla näin pitkään mukana seurakunnan vapaaehtoistyössä.

Auttamisesta on tullut sydämen asia

Vierumäelle vapaaehtoistyössä tärkeintä on mahdollisuus auttaa muita. Samalla toiminta on tuonut hänen omaan elämäänsä yhteisön, ystäviä ja merkityksellisiä kohtaamisia.
– Hyvät kaverit ovat pitäneet mielen virkeänä. Launeen seurakunnassa on todella aktiivinen yhteisö, ja miestenpiirin kohtaamiset ovat olleet minulle tärkeitä.

Viime vuosina erityisesti ukrainalaisten auttamisesta on tullut Vierumäelle sydämen asia. Sota koskettaa häntä myös oman suvun kokemusten kautta. Hänen isänsä oli sodassa, ja Vierumäki kuuli jo lapsuudessaan paljon kertomuksia sota-ajasta.
– Sota rasitti lapsuuden perhettä paljon. Kun nyt on mahdollisuus auttaa ihmisiä, jotka elävät sodan keskellä, on ilo olla järjestämässä apua.

Vierumäki muistuttaa, ettei auttamisen tarvitse aina olla suurta.
– Tavallinen ihminen voi auttaa omalla toiminnallaan. Pienetkin lahjoitukset ovat merkittäviä.

Myös kansainvälinen seurakuntayhteistyö on tullut vuosien varrella tutuksi. Launeen seurakunnan yhteistyökohteisiin kuuluneen Hatsinan seurakunnan kirkko Venäjällä sai aikanaan uuden maalipinnan Vierumäen johtaman etelälahtelaisen miesjoukon voimin.

Veksin verstas ja Lastenkirkko jäivät pysyviksi jäljiksi

Vierumäen vapaaehtoistyö näkyy konkreettisesti myös Launeen seurakunnan pihapiirissä. Veksin verstas kantaa hänen lempinimeään.
– Joku miehistä keksi, että siihen laitetaan minun nimeni, Vierumäki kertoo.

Myös pihalla oleva Lastenkirkko sai alkunsa vapaaehtoisten matkasta Vivamoon. Vierumäki oli muiden miesten kanssa auttamassa siellä rakennustöissä, kun syntyi ajatus samanlaisesta pienestä kirkosta Launeelle.
– Siitä saimme idean, että tehdään tällainen tännekin.

Vierumäelle on luontevaa tehdä enemmän kuin puhua omista tekemisistään. Hän sanoo saaneensa elämäntavan jo lapsuudenkodistaan.
– Tämän elämänasenteen olen saanut kasvatuksen myötä. Hyvässä elämässä tärkeää on se, että osaa toimia yhteisön jäsenenä. Ihminen voi paremmin, kun hänen ympärillään on erilaisia ihmisiä.

Eläkepäiville vapaaehtoistyöstä on tullut Vierumäelle oma yhteisö ja tapa jatkaa aktiivista elämää työvuosien jälkeen.
– Minä olen valinnut omaksi yhteisökseni seurakunnan vapaaehtoistyön. Se on ollut minulle hyvä tie työelämän jälkeisinä vuosina. Muita auttamalla on saanut myös itselleen paljon.

Petri Görman