Lahden eteläinen ohitie on ollut kiistelyn aiheena jo 60-luvulta asti jolloin ensimmäisen kerran joku piirsi tussillaan karttaan ohitielinjauksen kulkemaan Launeen läpi. Lahti oli silloin hyvin erinäköinen kaupunki kuin nyt, liki 50 vuotta myöhemmin. Silloin Launeen linjaus sijoittui oikeasti kaupungin etelälaitamille, sillä mm. Patomäkeä tai Liipolaa ei vielä ollut olemassakaan, ainakaan sellaisina asutusalueina kuin me ne tänä päivänä tunnemme.
Kun kaupunki ajan myötä kasvoi etelään päin, syntyi tarve siirtää ohitie kauemmas asuinalueilta. Miksi ohitie kulkisi keskellä kaupunkia? Keksittiin ohitielle uusi, hieman etelämpänä kulkeva vaihtoehtoinen linjaus Renkomäen kautta. Tämä Renkomäen linjaus valittiinkin valtuustossa Lahden eteläisen ohitien uudeksi linjaukseksi 90-luvun lopussa. Joitain tahoja tämä ei miellyttänyt ja niinpä useamman hieman kyseenalaisenkin äänestyksen jälkeen Launeen linjaus naulattiin Lahden ainoaksi ohitievaihtoehdoksi.
Sen jälkeen juupas eipäs- keskustelu on värittänyt lahtelaista poliittista kenttää ja kahvipöytäkeskusteluja. Launeen linjauksen vastustajat eivät ole luovuttaneet, vaikka tällä hetkellä Launeen linjaus näyttääkin ainoalta vaihtoehdolta. Omalähiön kolmeosaisen jutun viimeisessä osassa keskitymme poliittisiin kuvioihin hankkeen ympärillä. Ensimmäisessä osassa tutkittiin tieliikenteen määriä ja toisessa osassa keskiössä olivat pohjavesikysymykset.
VT 12-Launeen linjaus, joka on voimassaolevan maakuntakaavan mukaan myös ainoa mahdollisuus, herättää ymmärrettävästi voimakkaitakin tunteita. Tämä hillittömän kallis, asutusalueen läpi kulkeva, ökytieksikin kutsuttu valtatiesuunnitelma ei kuitenkaan ole aina ollut itsestään selvä vaihtoehto ja asian ympärillä on ollut monenlaista poliittista kuhinaa, kaupankäyntiä ja lobbausta suuntaan jos toiseenkin.
Vuosituhanteen vaihteen tienoilla näytti selvältä, että Renkomäen vaihtoehto valitaan uudeksi linjaukseksi Launeen sijaan.
Mitä ihmettä oikein tapahtui, ettei tie kuitenkaan rakentunut Renkomäkeen?
– Valtuustossa äänestimme kolme kertaa Renkomäen linjauksen puolesta, mutta silti tietyt tahot (mm.silloinen valtuuston puheenjohtaja Tapio Luttinen) äänestystuloksesta huolimatta jatkoivat Launeen linjauksen lobbaamista ympäristöministeriöön päin. Neljännellä äänestyskerralla Launeen linjaus sitten voitti yhdellä äänellä, kun äänestyksestä oli poissa kaksi Renkomäen kannattajaa ja varavaltuutetut manipuloitiin äänestämään Launeen puolesta. Sen jälkeen ei enää ole asiasta äänestetty muisteli pitkäaikainen valtuutettu Onerva Vartiainen pari vuotta sitten käydyssä keskustelutilaisuudessa.
(Omalähiö, 30.3.2012)
– Koskaan ei kuitenkaan pyynnöistä huolimatta tehty edes alkeellisintakaan pienoismallia Renkomäen vaihtoehdosta. Ennen viimeistä äänestystä, jossa Launeen linjaus sai niukan voiton, olin jättänyt valtuustokysymyksen, jossa pyysin tietoja, miten paljon omakotitalo- ja rivitalotontteja voitaisiin kaavoittaa ja myydä Launeen linjausalueelta, jos ohikulkutietä ei siihen tule. ( Onerva Vartiainen, Omalähiö, 5.1.2012)
Myös ex-kansanedustaja Maija-Liisa Lindqvist muistaa tuon ajan ja kiistanalaisen viimeisen äänestyksen:
– Luttinen ei arvostanut valtuuston päätöstä ja sen takia Renkomäen linjaukselle ei koskaan tehty yhtään pienoismallia tai havainnekuvia. Mielestäni ministerien tulisi ohjata tiepiirejä, ettei näin järjettömän kalliita tiesuunnitelmia edes tehtäisi muistutti Lindqvist. (Omalähiö, 30.3.2012)
Myös Jouko Skinnari on aikanaan ihmetellyt Renkomäen linjauksen kohtaloa:
– Renkomäki-vaihtoehto tuli nykyiseen seutukaavaan Lahden kaupungin ja Päijät-Hämeen maakuntavaltuuston päätöksellä, minkä ympäristöministeriö vahvisti. Vähemmistöön jäänyt tielaitos ja sen vähemmistöön jääneet tukijat Päijät-Hämeessä ovat estäneet 7 vuotta Renkomäki-vaihtoehdon selvittämisen. Ei ole ihme, että Laune-linjaus on saanut lisänimen Juudaksen tie. Kenen asialla ovat Laune-linjauksen kannattajat?”
( Jouko Skinnari, Omalähiö/kuuma linja 11.11.2003)
Luttisen ränni
80-luvulla Launeen linjaus tunnettiin kansan suussa nimellä ”Luttisen ränni”, sillä yksi tien suurimmista puolustajista oli liikenneministerinä vuosina 1984-87 toiminut Matti Luttinen. Aikalaiset kertovat miehen todenneen useasti, että tie tulee Launeelle tai sitten sitä ei tule ollenkaan. Nähtävästi tämä into Launeen vaihtoehtoon kulkee suvussa, sillä myös Matin poika Tapio Luttinen tunnetaan suurena Launeen linjauksen ystävänä.
Siitä mikä miehet ajoi niin voimakkaasti tukemaan nimenomaan Launeen linjausta, ei ole tarkaa tietoa. Pahat kielet puhuvat kauppayhtymien ja rakennusfirmojen vaalirahoituksista tietyille tahoille ja ns. saunasopimuksista. Näitä väitteitä on vaikea todentaa, sillä kukapa moista suhmurointia julkisesti myöntäisi? Niinpä nämä kysymykset ja arvailut jäänevät ikuisiksi arvoituksiksi ilman lopullista vastausta ja huhut jatkavat elämäänsä toreilla ja turuilla.
Nykyinen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Ilkka Viljanen muisteli tien uskomattomia vaiheita blogissaan tänä vuonna näin:
– Ensimmäinen suunnitelma Launeen linjauksesta tehtiin Päijät-Hämeen liitossa jo vuonna 1969 Päijät-Hämeen runkokaavan yhteydessä. Tämän jälkeen kolmella vuosikymmenellä tehtiin yhteensä seitsemän päätöstä eri toimielimissä Launeen linjauksen osalta.
1990-luvun lopussa nostettiin Päijät-Hämeen seutukaavan yhteydessä Renkomäen linjaus ensimmäistä kertaa vaihtoehdoksi. Silloin uuden yleiskaavan valmistelutyön yhteydessä kaupunginvaltuusto edellytti, että yleiskaava valmistellaan Renkomäen vaihtoehdon pohjalta, sama esitys tehtiin myös Päijät-Hämeen liitolle seutukaavan tarkastamiseksi.
Tämän jälkeen tapahtui ensimmäistä kertaa koko prosessin kannalta jotain olennaista. Päijät-Hämeen liitto päätti linjata valtatie 12 nk. Renkomäen vaihtoehdon mukaisesti. Ympäristöministeriö jätti kuitenkin 8.2.1999 vahvistamatta seutukaavan siltä osin, kuin sillä oli tarkoitus kumota valtatie 12:een kuuluva Launeen linjaus, joka siis jäi voimaan 8.11.1984 vahvistetun seutukaavan mukaisesti. Vuonna 2003 Lahden kaupunginvaltuusto hylkäsi kehätien osayleiskaava ehdotuksen joka oli Launeen linjauksen mukainen ja kehotti päätöksessään tutkimaan muuta vaihtoehtoa, erityisesti Renkomäen vaihtoehtoa.
Launeen OYK:n hylkäämispäätöksen jälkeen Päijät-Hämeen liitossa valmisteltiin maakuntakaavaa kuitenkin siten, että suunnitteluvaiheessa tarkasteltiin kaikkia vaihtoehtoja ja maakuntakaavaan päätettiin esittää Launeen vaihtoehto 20.2.2006. YM vahvisti tämän maakuntakaavan 11.3.2008. Launeen vaihtoehto on tullut siis Ympäristöministeriön kahdessa päätöksessä (8.2.1999 ja 11.3.2008) valittua Renkomäen vaihtoehdon sijasta, vaikka osa Lahden päättäjistä on vastustanut Launeen linjausta. (Ilkka Viljanen, Blogi 30.8.2014)
Näin siis Viljanen sysää käytännössä vastuun ympäristöministeriölle siitä, että Launetta pidetään ainoana hyväksyttävänä vaihtoehtona. Viljanen itse on profiloitunut vahvasti Launeen linjauksen kannattajaksi, jopa siinä määrin, että tietä on alettu kutsumaan lempinimellä ”Viljasen valtatie”
Yksimielinen viesti?
Lahden poliittinen eliitti on peräänkuuluttanut jatkuvasti sitä, että Lahdesta pitää lähteä yksimielinen viesti ministeriöön. Vastaväitteitä nykyiselle linjaukselle ei hyvällä katsota ja niinpä Hämeen kansanedustajat onkin ”käännytetty” tukemaan Launeen vaihtoehtoa, jotta rahat hankkeeseen löytyisivät. Viime aikoina Launeen suunnitelmaa on alettu riisumaan kustannuksista, koska on ymmärretty se tosiasia, ettei rahaa valtiolta löydy näin kalliiseen suunnitelmaan. Silti pyöritään hinta-arvioissa lähellä 300 miljoonaa euroa. Tosin ns.virallisissa arvioissa, joita lahtelaiset päättäjät ovat tuoneet esiin, hinnaksi mainitaan edelleen vain 180 miljoonaa euroa. Viimeistään lopulliset rakennuslaskelmat kertonevat karun totuuden.
Olisiko järkevämpää tutkia myös ne halvemmat ja helpommin toteutettavat vaihtoehdot (Renkomäki ja Asemacity), jotta asia etenisi?
Vai tarvitseeko sen edes edetä? Kuinka tarpeellinen uusi tie loppujen lopuksi on?
– Puheet siitä, että Launeen linjaus on jo maakuntakaavassa ja ettei sitä enää voi muuttaa ovat pötyä. Maakuntakaavaa voi muuttaa, jos vain poliittista tahtoa löytyy muistuttaa Markku Meriluoto.
Mies tietää mistä puhuu. Pitkälti Meriluodon aloitteesta yleissuunnitelmaa VT 12:n osalta muutettiin taloudellisesti järkevämmäksi ( = säästö noin 60 miljoonaa euroa) välillä Uusikylä – Kausala.
– Esimerkiksi pohjavesiperustelut tien siirtämiseksi ovat käytännössä turhia, koska rata-alue tien vieressä on täysin suojaamaton. Vaikka tie siirrettäisiinkin pois, jäisivät junat edelleen keskustaan ja junat kuljettavat moninkertaisen määrän vaarallisia aineita päivittäin. Lisäksi VT12 liikennemäärät sisältävät yli 90% kaupungin sisäistä liikennettä. Tietä ei siis tehtäisi läpikulkuliikenteen käyttöön vaan kaupungin sisäiseen liikenteeseen. Sitä varten ei tarvita uutta ökytietä keskelle Launetta summaa Meriluto.
Ex-liikenneministeri Merja Kyllönen kiteytti vuonna 2012 miten asiassa edetään:
– Tässä taloudellisessa tilanteessa kaikkia tulevia hankkeita on tarkasteltava aivan uudesta näkövinkkelistä. Kaikki varteenotettavat vaihtoehdot olisi syytä käydä läpi. Siinä vaiheessa vasta kun rahoitus- ja toteutuspäätökset on tehty, voidaan sanoa varmuudella mistä kohtaa tie Lahdessa kulkee ja nythän niitä päätöksiä ei vielä ole tehty. (Omalähiö, 27.1.2012)
Näyttää siltä, että keskustelu VT 12 ympärillä jatkuu vilkkaana myös tulevaisuudessa. Yksi kulminaatiopiste on ensi vuonna pidettävät eduskuntavaalit. Kuka on vaalien jälkeinen liikenneministeri ja mikä on hänen kantansa tulevaan tiehankkeeseen, ratkaisee paljon miten asia jatkossa etenee.
Tällä hetkellä Lahden eteläinen kehätie on liikenneviraston hankekorissa vuosille 2016-2022 monen muun tiehankkeen kanssa. Näiden keskeisten pääväylien parantamisten ja rakentamisen kustannusennuste on kokonaisuudessaan noin 900 milj.€ vuosina 2016-2022. Edellämainitun ajanjakson kärkihankkeet, joihin myös valtio on jo sitoutunut löytyvät rautateiden puolelta ( Pisara-rata, Helsinki-Riihimäki-välin parannustyöt ja Luumäki-Imatra-osuus)
Petri Salomaa
HUOM! Lue myös osat 1 ja 2: