Epäsovinnainen Rosvolan-perhe ryöstää kymmenvuotiaan Vilja-perhetytön kesäloman alussa joukkoonsa lastensa seuraksi. Me Rosvolat-perhe ei ole paha, varasteleepa vain sitä mikä heidän Fordinsa takaboxi kaipaa ja tietysti karkkia ja vähän ruokaa päivien tarpeisiin. Rosvolat entiset Vainistot ovat eläneet vuosia sitten ihan tavallista kerrostalo-elämää, mutta sitten isältä Hurja Kaarlo Rosvolalta taisivat loppua työt.
Me Rosvolat on Lahden kaupunginteatterissa kantaesitys kouluikäisille 1-4 luokkalaisille. Sen ensi-ilta oli syyskuun ensimmäisenä torstaina. Näytelmä on Finlandia-juniori palkitun Siri Kolun nuorisoromaanin pohjalta sovittanut Selja Ahava ja ohjannut Olka Horila. Kirjailija Kolu on kirjoittanut useita nuorten kirjoja, joista muutamissa rosvoloitten perhe on mukana.
Näyttämölle ajettava vanha paketti-Ford on kaiken keskipiste. Se on tulevan kesän koti niin ryöstetylle Vilja-tytölle, Liisa Loposelle kuin muillekin perheen jäsenille. Äkkipikaista Isää Hurja Kaarlo Rosvolaa, Aki Raiskio, hillitsee äiti Hilda Rosvola, Ritva Sorvali, pienillä kädenliikkeillä ja halauksilla. Lapset Hele, Saara Hyvärinen ja Kalle, Jari-Pekka Rautiainen ovat toistensa vastakohtia. Hele on hurjake kuin isänsä, mutta Kalle kaipaa entistä kotia ja kouluelämää. Perheen edesottamuksissa ja neuvonantajina ovat Kulta-Pete, Jori Halttunen ja Kimi Kiilto-Kuula Pärnänen, Are Reijula.
Kotipihan parkkialueelta ryöstetty tyttö Vilma on ensinnä silmät ymmyrkäisenä joutuessaan tämän ihmeperheen joukkoon. Perhe opettaa tyttöä syömään hänen kauhistelemiaan ruokia kuten lihapiirakoita, sinappia ja käristettyä pekonia! Kun Hurja Kaarlon opetus on ”päivä ei ala ilman sinappileipää”, huomaa tyttökin, että on loppujen lopuksi hauskaa elää ilman kodin kaavoittunutta ilmapiiriä. Siihen kuuluu ihmettely omasta perheestä ja isästä, Aa-Koo Mikkosesta, Rautiaisen kaksoisrooli, joka ei ole laittanut poliisietsintöjä pystyyn, kun tytär on kadonnut eikä tämän kännykällä saa yhteyttä kotiin. Tämä ujonoloinen, vaalea, silmälasipäinen perhetyttö osoittautuu Rosvoloille aarteeksi, kun hän pystyy kehittämään juttuihin kaikenlaisia järkeviä kuvioita, kunnes isä lopulta tyttärensä löytää. Mutta miten, jääköön nuorille katsojille yllätykseksi.
Hauskin hetki katsojista taisi olla rosvojoukkueitten vuotuinen piirakansyöntikilpailu. Ehdoton nauru katsojista kimposi, kun pyöreä kuin sininen pallo Bertta Hurmala, Anna Pitkämäki, toi piirakkatarjoilunsa kilpailuun mukaan. Kilpailun viimeinen erä käytiin varjonyrkkeilynä köysien varassa.
Näytelmän lähes nykyaikaisen, rennon puvustuksen sekä lavastuksen on suunnitellut Annukka Pykäläinen. Hänen ideansa oli kahteen osaan jaettu Fordi, mistä nuoret ystäväni olivat aivan ihastuneita. Valosuunnittelusta vastasi Harri Peltonen ja äänistä Jukka Peltomaa. Hurjahkot tanssit ja liikunnan suunnittelu on Marko Keränen. Katsojina olleita poikia kiinnosti valo- ja äänipöytä katsomon takarivillä. Nuorille katsojille voisi ehkä kertoa esityksen alussa tai lopussa, mitä tehdään, jotta kaikki toimii suunnitelmien mukaan esityksessä.
Marja-Liisa Niuranen