Nämä todella loppuun ajatellut sanat on lausunut eräs tuntematon roomalainen sotapäällikkö katsellessaan sivistyneen kreikkalaisen kotiopettajan (orjan) yrityksiä opettaa hänen omia lapsiaan.
Ruotsissa on tällä hetkellä tuhansia epäpäteviä opettajia eikä tämä ammatti todella nuoria siellä kiinnostakaan, koska arvostus on nolla, palkka mitätön ja lisätöitä rankasti. Suomessa on tilanne tähän asti ollut toinen, opettajan valmistuslaitoksiin on hakeutunut usein naisten parhaimmisto ja ammatti on ollut meillä arvostettu, mutta nyt upeaa peruskoulumme ajetaan alas samalla tavalla kuin naapurimaassamme. Olemme ainoita valtioita, joissa jopa ala-asteen opettajat ovat maistereita. Pojille tämä on kuin tilaustyönä tehty! Paikkaa voi vaihtaa mihin tahansa toiminnanjohtajan ja yritysjohtajan välillä.
Mutta eihän näitä raskaita juttuja kukaan jaksa aina lukea, joten kerron lyhyesti muutamalla sanalla, miten toisellakin tavalla voi ajatella.
Jyväskylän yliopiston erityisopetuksissa opin suunnattoman joukon uusia sanoja hienoista vieraskielisistä kirjoista, kuten dysfasia (kielellinen vaikeus), dysleksia (lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus), dyspraksia (motorinen häiriö), dysortografia (oikeinkirjoittamisen vaikeus), dyskalkulia (laskemisen vaikeus) ja satoja muita.
Todellisuudessa suurin ongelma oli pitää luokkahuoneessa kuria ja järjestystä, opettaa kertotaulu ja aakkoset. Oppilaillani oli kaksi pelastusrengasta:välituntikello ja Wikipedia, josta he kopioivat vastauksensa ja luulivat, että minä uskon. Usein en uskaltanut kysyä enää mitään moneltakaan, sillä he olivat suoriutuneet jo yli-inhimillisestä tehtävästä sinä päivänä, sillä heillä oli mukanaan kirjat ja kynät.
Onneksi kuitenkin, jos tyhmyyteen voisi kuolla, moni erityisopettaja, jäisi työttömäksi. Jo vuonna 1969 Neil Amstrong käveli kuussa, moni oppilaani ei ole vieläkään laskeutunut Maan pinnalle. Valtamerien pinta on noussut ja oppilaiden taso on laskenut; kai siinä on jonkinlainen tasapaino!
Hanskin isä ei osoittanut enää kiinnostusta poikansa opiskeluun sen jälkeen, kun oli tunnustanut isyytensä maistraatissa ja sai kuulla, että vasta DNA antaa todelliset tulokset. Monet oppilaitteni vanhemmat olivat ammatikseen työttömiä, siksi minusta tuntui oudolta, että he vakavissaan olivat luvanneet panna lapsensa töihin? Monet rikkaat yksinhuoltajaäidit olivat niin valmiita ja sitoutuneita pelastamaan maailmaa, että oman lapsen pelastaminen ei tullut heille mieleenkään. James Bondia olisi mukavampi opettaa, jos hänen koepisteisiinsä ja statukseensa uskoisi: nolla, nolla seitsemän.
Jäin kerran miettimään erään oppilaani dilemmaa. Hänen isänsä voisi ikänsä puolesta olla hänen isoisänsä, hänen äitipuolensa taas voisi olla hänen isosiskonsa, hänen isosiskonsa on niin vanha, että voisi olla hänen äitinsä ja hän itse on melkein kyllin vanha ollakseen velipuolensa isä. Korjatkaa ajatteluketju!
Tosiasiassa opettajaksi halusin neljästä syystä: kesäkusta, heinäkuusta, elokuusta ja Hennessystä.
Juhani Melanen