Kadonnut katu – kadonnut nuoruus

Neljänkaivonkatu jatkui vuosia sitten Jalkamiehenkatuna, mikä puolestaan yhtyi R – kioskin takana Vähätalon katuun. Läntinen koulu eli Länsiharjun koulu oli Jalkamiehenkadun talojen eteläpuolella. Kadusta ovat vain muistot jäljellä ja ehkä asemakaava kaupungin arkistossa. Ainoa pysyvä muistomerkki vanhasta Jalkamiehenkadun lasten kotikulmasta on kahdeksankymmenvuotiaan koulun päätyosa. Helsingintietä eikä kaupungin keskustaan johtavaa rautatiesiltaa ei silloin ollut. Asukkaita palvelevia kauppoja oli Vähätalonkadun ja Tornatorin välisellä alueella runsaasti viime sodan jälkeisillä kahdella vuosikymmenellä Kadun varrella 1940 -luvulla asuneista lapsista kokoontui pieni joukko Länsiharjunkadun laitaan pari viikkoa kotejaan muistelemaan.

Parhaiten Marja Salomaa, Heikki Laine, Hannu Antinniemi, Sirpa Salmela ja Irma Ahonen muistavat elintarvikekortit ja kaupat. Hannulla on kirvelevä muisto viimeisestä käynnistä Luukkaisen kaupassa. Äiti meni kauppaan ja pieni mies jäi odottelemaan ulkopuolelle. Oli talvipakkanen ja Hannu poika otti ja nuolaisi jäätyneitä maitojääpuikkoja portaikon vieressä olevasta tonkasta. Kieli tarttui rautatonkkaan kiinni. Tietysti kielestä lähti pieni pala pois, kun sitä irrotettiin ja kipeää teki.
-Lähempänä Jalkamiehenkadun läntistä kulmaa olivat Linoksen kivijalkakauppa ja Lehtosen kangaskauppa, mistä ostettiin mekkokankaat, muisteli Sirpa, jonka äiti hyvä ompelija. Tilkuista tytöt saivat nukeilleen monenlaisia vaatteita. Sirpa kävi äidin kanssa rautatieaseman takana Lahden meijeristä hakemassa kurria, nykyaikaista rasvatonta maitoa. Siellä oli jonossa samalla asialla monen muunkin perheen äiti. Kurrimaito oli kaiketi edullista juotavaa.

Komeat nuorukaiset vas. Risto Saarnikoski, takana Heikki Laine, Edessä Hannu Antinniemi, tämän takana Veikko Saarnikoski ja Antti Kivistö.

Perheissä ei tuhlattu. Erään perheen äiti oli säästänyt makaronipakettia jouluruokaa varten. Kun makaronilaatikon teko alkoi, olikin pussi täynnä toukkia! Sen sisään oli tihkunut kosteutta. Kasvi- ja perunamaat kuuluivat perheviljelyksiin tärkeinä ruoan lähteinä.

Heikki ja velipoika Hannu juoksivat Kullankukkulan välistä polkua alas ja hakivat maitoa Marolan iltalypsyltä. Muorinkujan ja Rahikankadun risteyksessä oli Ala – Osuuskauppa. Kodin lähistöllä muisteltiin olleen myös toisen osuuskaupan myymälä sekä Vähätalon kauppa sekä rakennus, mihin vietiin tyhjät pullot.

Laineen ja Saarnikosken poikien kotitalot olivat vastakkain. Poikien harrastukset vain poikkesivat toisistaan. Kun tulevat viulistit Veikko ja Risto Saarnikoski alkoivat harjoitella, lähtivät Lainen pojat pesäpallomailat kainalossaan Länsiharjun koulun kentälle. Laineet ovat olleet SM- sarjatason pesäpalloilijoita nykyisin jo toisessa polvessa.
Lentopalloseura Kimmokin sai alkunsa koulun kentältä, kun Kansakoulukadun ”miljoonakylän eli milkkien” pojat Aallosen, Kostensalon, Huotarisen ja Lahden veljekset aloittivat siellä tulevan huippuseuran harjoitukset. Hannu muistaa hiihtoharrastukset ja vertailut suksimerkeistä; ”Hilpisen hikilankut ja Järvisen lamellit”, viimeksi mainitut rapsahtivat poikki, kun tyhjän ojan päällä poika suksilla keinui.

Tässä oli Aholan talon pihamaata tuumivat vas. Irma Ahonen, Sirpa Salmela, Marja Salomaa sekä naapurustossa asuneet Heikki Laine ja Hannu Antinniemi.

Muistelijat ovat syntyneet ennen talvisotaa. Sodasta he muistavat koulun pommisuojaan juoksut, ilmahälytykset ja pommien ujellukset. Laineen talosta lensi ja särkyi peltikatto lähistölle. Koulun nykyisen Kasvihuonerakennuksen kohdalla oli suppa, mihin hukutettiin kissanpennut.
Traumaattisimmat muistot Jalkamiehenkadulla asumisesta oli Mäenpään kaksoissisarilla Marjalla ja jo edesmenneellä Ritvalla. Tytöt oli lähetetty viisivuotiaina sotaa pakoon Ruotsiin. He saapuivat sieltä äitinsä ja isänsä luokse kymmenvuotiaina ummikkoina suomen sanaa osaamattomina. Vanhemmat osasivat ainoastaan suomea. Asuntona vanhemmilla oli Aholan talon kivijalassa kamari ja keittiö. Ruotsissa he olivat asuneet suurissa maalaistaloissa. Pelottavinta oli lisäksi pitkä rivi ulkohuuseja ja naapuristossa kuulemma kummitteli. Risuisen kummun alla makasi kansalaissodan uhreja haudassaan.
Marja olisi halunnut lähteä takaisin Ruotsiin heti, mutta pienellä tytöllä siihen ei ollut mahdollisuutta. Ritva oli perheessä, joka halusi kurilla kasvattaa sotalasta, joten tämä ei takasin tohtinut lähteä. Kotiutumista hankaloitti lisäksi Länsiharjun koulun terveydenhoitaja, joka teki jostain syystä heidän kotiinsa erittäin usein tarkastuskäyntejä. Näillä käynneillä hän takavarikoi tytöille lähetetyt ruotsinkieliset kirjat ja lehdet, joten hän pakotti sisarukset ”suomettumaan”, niin hyvin, että myöhemmin tarpeellinen ruotsinkieli unohtui molemmilta.

Ystävyys on Jalkamiehenkadun lapsilla säilynyt. Sirpa kertoi olleensa aina iloinen, kun Irma palasi äitinsä luota Tammelasta Lahteen kauppakouluun. Irman mummo asui naapurissa, missä tämä vietti kaikki kesät ja koululomat.

Nykyisin ei Jalkamiehenkadusta ole muistona kuin muutamat valokuvat. Myöhemmin rakennettu Starckjohannin pääkonttori varastohalleineen on vielä olemassa, mutta uudella omistajalla.

– Marja-Liisa Niuranen-

 

AJANKOHTAISTA -arkisto

marraskuu 2024

lokakuu 2024

syyskuu 2024

elokuu 2024

kesäkuu 2024

toukokuu 2024

huhtikuu 2024

maaliskuu 2024

helmikuu 2024

tammikuu 2024

joulukuu 2023

marraskuu 2023

lokakuu 2023

syyskuu 2023

elokuu 2023

kesäkuu 2023

toukokuu 2023

huhtikuu 2023

maaliskuu 2023

helmikuu 2023

tammikuu 2023

joulukuu 2022

marraskuu 2022

lokakuu 2022

syyskuu 2022

elokuu 2022

heinäkuu 2022

kesäkuu 2022

toukokuu 2022

huhtikuu 2022

maaliskuu 2022

helmikuu 2022

tammikuu 2022

joulukuu 2021

marraskuu 2021

lokakuu 2021

syyskuu 2021

elokuu 2021

heinäkuu 2021

kesäkuu 2021

toukokuu 2021

huhtikuu 2021

maaliskuu 2021

helmikuu 2021

tammikuu 2021

joulukuu 2020

marraskuu 2020

lokakuu 2020

syyskuu 2020

elokuu 2020

heinäkuu 2020

kesäkuu 2020

toukokuu 2020

huhtikuu 2020

maaliskuu 2020

helmikuu 2020

tammikuu 2020

joulukuu 2019

marraskuu 2019

lokakuu 2019

syyskuu 2019

elokuu 2019

kesäkuu 2019

toukokuu 2019

huhtikuu 2019

maaliskuu 2019

helmikuu 2019

tammikuu 2019

joulukuu 2018

marraskuu 2018

lokakuu 2018

syyskuu 2018

elokuu 2018

kesäkuu 2018

toukokuu 2018

huhtikuu 2018

maaliskuu 2018

helmikuu 2018

tammikuu 2018

joulukuu 2017

marraskuu 2017

lokakuu 2017

syyskuu 2017

elokuu 2017

kesäkuu 2017

toukokuu 2017

huhtikuu 2017

maaliskuu 2017

helmikuu 2017

tammikuu 2017

joulukuu 2016

marraskuu 2016

lokakuu 2016

syyskuu 2016

elokuu 2016

heinäkuu 2016

kesäkuu 2016

toukokuu 2016

huhtikuu 2016

maaliskuu 2016

helmikuu 2016

tammikuu 2016

joulukuu 2015

marraskuu 2015

lokakuu 2015

syyskuu 2015

elokuu 2015

heinäkuu 2015

kesäkuu 2015

toukokuu 2015

huhtikuu 2015

maaliskuu 2015

helmikuu 2015

tammikuu 2015

joulukuu 2014

marraskuu 2014

lokakuu 2014

syyskuu 2014

elokuu 2014

kesäkuu 2014

toukokuu 2014

huhtikuu 2014

maaliskuu 2014

helmikuu 2014

tammikuu 2014

joulukuu 2013

marraskuu 2013

lokakuu 2013

syyskuu 2013

elokuu 2013

kesäkuu 2013

toukokuu 2013

huhtikuu 2013

maaliskuu 2013

helmikuu 2013

tammikuu 2013

joulukuu 2012

marraskuu 2012

lokakuu 2012

syyskuu 2012

elokuu 2012

kesäkuu 2012

toukokuu 2012

huhtikuu 2012

maaliskuu 2012

helmikuu 2012

tammikuu 2012

joulukuu 2011

marraskuu 2011

lokakuu 2011

syyskuu 2011

elokuu 2011

heinäkuu 2011

kesäkuu 2011

toukokuu 2011

huhtikuu 2011

maaliskuu 2011

helmikuu 2011

tammikuu 2011