Maahanmuuttovirasto ja SPR perustavat turvapaikanhakijoiden hätämajoituksen Lahteen Hennalan vanhaan varuskuntaan.

Hennalassa on 450 majoituspaikkaa, jotka pyritään ottamaan heti käyttöön. Turvapaikanhakijoita siirretään mahdollisesti jo tänään hätämajoitukseen Tornion järjestelykeskuksesta. SPR:n Hämeen piirin järjestelyt pakolaisten vastaanottamiseksi Hennalassa ovat parhaillaan käynnissä.

Tornioon perustettiin tiistaina 22.9. järjestelykeskus helpottamaan turvapaikanhakijoiden rekisteröintiä Pohjois-Suomessa. Järjestelykeskus on vain hakijoiden rekisteröintiä ja tilapäistä majoittamista varten. Rekisteröinnin jälkeen hakijat siirretään mahdollisimman pian vastaanottokeskukseen tai hätämajoitukseen.

SPR Hämeen piiri ylläpitää hätämajoitusta

Lahdessa Hennalan hätämajoitusta ylläpitää SPR:n Hämeen piiri. Hämeen alueella on tällä hetkellä kahdeksan yksikköä, joista hätämajoitusta on Lahden lisäksi Forssassa, Lammilla ja Kangasalla. Hätämajoitus on väliaikaista toimintaa.
Hennalaan perustettava hätämajoitus tarjoaa turvapaikanhakijoille majoituksen ja välttämättömät sosiaali- ja terveyspalvelut. Valtio maksaa kaikki kustannukset.

Päijät-Hämeen sosiaali- ja terveyskuntayhtymä on varautunut siihen, että turvapaikanhakijoita voi hakeutua palveluiden piiriin. Jos turvapaikanhakija sairastuu akuutisti, hänet hoidetaan joko perusterveydenhuollossa tai erikoissairaanhoidossa normaalien käytäntöjen mukaan.

Lahden kaupunginhallitus linjasi 14.9., että Lahdessa mahdollisesti käytettävissä olevia vapaita tiloja hyödynnetään turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksena tai hätämajoitusyksikkönä. Kaupunginhallituksen näkemyksen mukaan Suomen tulee kantaa vastuunsa turvapaikanhakijoiden vastaanottamisessa. Valtion omistuksessa olevat Hennalan kiinteistöt sopivat hyvin hätämajoitukseen, sanoo kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirta. Lahden kaupunki osallistuu tarvittaessa järjestelyihin.

Turvapaikanhakijoiden määrä kasvanut merkittävästi

Turvapaikanhakijoiden määrä on kasvanut kesän aikana merkittävästi koko Euroopassa. Suomesta turvapaikkaa oli hakenut 23.9. mennessä 14 297 henkilöä.Majoituspaikoille on edelleen suuri tarve eri puolella Suomea. Arvio on, että nykyisen hakijamäärän vuoksi tarvitaan noin 500 paikkaa päivässä.

Aurinko pilkisteli viime lauantain illansuussa Korsipuiston juhlijoille. Lapset kirmailivat pitkin nurmikkoa ja leikkipuiston välineet olivat arvoisensa käytössä. Vähän vanhempiväki tervehti vanhoja tuttujaan, ja paellapannusta tullut ruokaisa tuoksu ohjasi juhlaväkeä kohti katettua telttaa. Oli tervetuliaistoivotuksen vuoro!

Alijuhakkalan asukasyhdistys vietti Korsipuistossa 65-vuotisjuhlapäivää. Puheenjohtaja Lasse Latvatalo iloitsi tervetuliaispuheessaan noin kolmensadan talouden omakoti- ja rivitaloalueen olevan edelleen hyvinvoiva. Vuonna 1950 perustettu yhdistys on edelleen elinvoimainen. Alueen vanhat, rintamiesten väljille tonteilleen rakentamat omakotitalot ovat saaneet viime vuosikymmeniä uusia lapsiperheitä kattojensa alle.

Asukasyhdistys on ajanut olemassaolonsa aikana jatkuvasti alueen asioita. Ensimmäisten asukkaitten määrätietoisen toiminnan voimin saatiin aikoinaan kunnallistekniika katuvaloineen alueelle. Tämän hetken tärkeimpiin asioihin kuuluu toiminnan aktivointi liittyen asukkaitten hyvinvointiin. Alueen asukkaitten toivotaan liittyvän yhdistyksen jäseniksi, jäsenmaksu on ainoastaan 10 euroa talous.

Tämän päivän käytännön asia on esimerkiksi jätekuljetusten sopiminen sitä hoitavan yhtiön kanssa. Pientä luonnon kanssa taisteluakin alueella käydään, etteivät kotilot ja Espanjansiruetanat valtaa puutarhoja. Vireä johtokunta julkisti Ali-Juhakkala -kangaskassin myyntiin. Sen on suunnitellut Satu Tarkkanen.

Juhlaväki siirtyi Markku Heijan valmistaman paellan syötyään ja pullakahvit juotuaan seuraamaan iltapäivän toista tärkeää tapahtumaa, saappaan heittoa. Iso Nokian saapas oli nuorempia heittäjiä lähes napaan saakka, mutta lentoon sen sai jokainen heittäjä.

Väellä oli kilpailua seuratessa aikaa katsastaa näytteille ajetut keski-ikäiset moottoriajoneuvot. Katseet keräsi tummanruskea urheilullinen Renault Alpine a 310 alkuperäisine vaaleine nahkaverhoiluineen. Moottoripyöriä edustivat tummanpunainen venäläinen sivuvaunullinen Nieper vuodelta 59, Jawa v-56 ja mopo Zyndapp vuodelta 1952. Ne kaikki olivat huolella hoidetut ja ajokuntoiset.
Hyvin hoidettu ovat myös koko omakotiyhdistyksen alue, vinkkejä taloremontteihin ja puutarhanhoitoon asukkaat antoivat toisilleen illan aikana.

Omalähiö-lehden toimitus toivottaa juhlavuottaan viettävälle Alijuhakkalan asukasyhdistykselle tuleville vuosille vireää, aktiivista jäsenistöä!

Marja-Liisa Niuranen

Launeen kirjastossa on syys- ja lokakuun ajan mahdollisuus tutustua kuvien kautta ensimmäisen maailmansodan arkeen. Näyttelyn järjestää Metsä-Hennalan sotilaskappelin suojeluyhdistys ja valokuvakokoelman on laatinut FT Aleksei Shkvarov Helsingin yliopistosta.

Miksi valokuvanäyttely ensimmäisestä maailmansodasta Antti Holopainen Metsä-Hennalan sotilaskappelin suojeluyhdistyksestä?
– Ensimmäinen maailmansota kosketti Lahtea ja Hennalaa merkittävästi ja tätä ei riittävästi tiedosteta Lahdessa. Hennala ja sen tapahtumat viime vuosisadan alussa ovat tärkeä osa suurta kokonaisuutta, jossa pääosia näyttelivät I maailmansota, Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen verisine sisällissotineen. Valokuvat ovat pääasiallisesti Hennalan varuskunnassa kouluttautuneista venäläissotilaista ja heidän sotatapaleestaan vuosina 1912 -17. Tähän aikaan Hennala oli Suomen suurin sisämaan varuskunta ja siellä oli enemmän sotilaita kun silloisessa Lahdessa asukkaita. Viimeiset venäläiset sotilaat lähtivät Lahdesta vuoden 1918 alkuun mennessä kertoo Holopainen

Kuvat olivat näytillä ensimmäisen kerran vuosi sitten Hennalan sotilasmusiikkimuseossa, kun ensimmäisen maailmansodan syttymisestä oli kulunut tasan 100 vuotta.
– Metsä-Hennalan sotilaskappelin suojeluyhdistys pyrkii siihen, että Hennala niin venäläisenä varuskuntana kuin Suomen sisällissodan loppunäyttämönäkin vuosina 1917-19 tulisivat tietoiseksi osaksi Lahden historiaa ilman sen suurempaa kiihkoilua tai myyttisiä tarinoita toivoo Holopainen

Kuvien joukosta löytyy myös kuva Mannerheimista, joka silloin vielä oli Venäjän armeijan kenraalimajuri. Palveliko Mannerheim Hennalassa?
– Mannerheim ei palvellut Hennalassa, vaan hän operoi sodanjohdon ylimmällä tasolla Nikolai II:n pääesikunnassa Pietarissa tietää Holopainen.
Myös Metsä-Hennalassa sijaitseva Ulaaninkatu saa näyttelyssä uuden merkityksen, kun valokuvanäyttelystä löytyy kuva venäläisestä ulaanirykmentistä. Siitä siis katu on saanut nimensä.

Tänä päivänä, kun keskustelu pakolaisista käy kuumana, on hyvä muistaa, että sisällissodan päätyttyä Lahteen ja Hennalaan päätyi peräti 30 000 punaista vankia Lahden oman asukasluvun ollessa silloin vaivaiset 5000 asukasta.
– Alunperin Hennalan sotilaskappelin hautuumaa tehtiin venäläissotilaita varten, mutta sisällissodan jälkeen sinne on haudattu merkittävä määrä myös punavankeja. Alunperin sinne haudattiin noin 1200 henkeä, joista 300 on siirretty punaisten muistomerkin yhteyteen lähelle Milkin aluetta kertoo Holopainen

Sotilaskappelin hautuumaalla makaavien vainajien nimet olisi todennäköisesti löydettävissä eri arkistoista, mutta tätä työtä ei ainakaan vielä toistaiseksi ole kukaan tehnyt.
– Tämä olisi merkittävä työ, jotta saisimme paikalle muistomerkin nimiluetteloineen, kuten kansainvälinen tapa on toivoo Holopainen.

Petri Salomaa

Lahden kaupungin suunnitelmat eteläisen kehätien rakentamiseksi Launeen läpi saavat huutia Etelä-Lahden omakotiyhdistyksiltä. Seitsemän alueen omakotiyhdistystä sekä Lahden omakotiliitto ovat koonneet voimansa yhteen ja tehneet muistutuksen VT 12 Eteläisen kehätien suunnitelmasta, joka oli yleisesti nähtävissä ja arvioitavissa teknisen viraston asiakaspalvelussa kuukauden ajan. Muistutus on toimitettu kaupungille viime maanantaina.

Muistutuksessa omakotiyhdistykset nostavat esiin seitsemän epäkohtaa tiesuunnitelmassa. Lähtökohtaisesti omakotiyhdistykset pyrkivät siihen, ettei tietä rakennettaisi lainkaan tai että se tehtäisiin huomattavasti halvemman linjauksen mukaisesti toisaalle siten, että tiestä koituisi alueen asukkaille mahdollisimman vähän haittaa melusta ja päästöistä ja ettei pohjavesille aiheutettaisi vahinkoa. Alle olemme keräneet pääkohdat muistutuksesta.

Allekirjoittaneet Etelä-Lahden asukasyhdistykset vaativat huomioimaan tiesuunnitelmassa seuraavaa:

1. Laki sanoo: ”Maantie on rakennettavaa siten, että tien tarkoitus saavutetaan mahdollisimman edullisesti ja tuottamatta kenellekään enempää vahinkoa tai haittaa kuin tarve vaatii.” Yleissuunnitelman tien hinnaksi oli arvioitu 155,8 miljoonaa euroa (2008), joten nyt tiesuunnitelmassa oleva arvio 275 miljoonaa euroa on lähes kaksinkertaistanut tien rakentamisesta aiheutuneet kustannukset. Tiesuunnitelma ei enää vastaa yleissuunnitelmaa koska suunnitelmaa on kustannussyistä muutettu. Tiehallinnon tekemät kustannukset, joilla Lahden kaupunginvaltuusto linjasi tien Launeelle (2006), olivat 89 miljoonaa euroa. Viimeisimmän laskelman mukaan Lahden kaupunki on lupautunut maksamaan kustannuksista lähes saman verran kuin kokonaiskustannukset olivat valtuuston päättäessä asiasta.

2. Yleissuunnitelman mukaisesti kehätien varteen ei jää asuinalueita yli 55 dB:n liikennemelulle. Nyt tiesuunnitelmassa tämä määräys ei toteudu. Vaadimme määräyksen toteuttamista sekä meluesteiden rakentamista yhtä korkeiksi tien molemmille puolille heijastusmelun välttämiseksi.

3. ”Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (vuodelta 1996) on kulunut jo paljon aikaa, joten selvitykset eivät ole kaikilta osin ajan tasalla eivätkä täysin nykykäytännön mukaisesti tehtyjä.” Esimerkiksi Euroopan Unioni on antanut vuonna 2004 uusia raja-arvoja päästöille. Etelä-Lahdessa asuvat noin 23 000 henkilöä altistetaan terveydelle vaarallisille pienhiukkasille, joita ei tiesuunnitelmassa ole tutkittu muutoin kuin tunneleiden suulla.

4. Tien läheisyyteen ollaan suunnittelemassa Etelä-Lahden suurkoulua. Kehätien toteutuessa sadat lapset ja nuoret altistetaan tietoisesti pienhiukkasille, puhumattakaan vanhuksista ja astmaatikoista. Etelä-Lahden ilmanlaatu on jo nyt koko maahan verrattuna Suomen huonoimpia. Vaadimme että tiesuunnitelmaan lisätään selvitys koko tien alueelta päästöjen ja pienhiukkasten osalta.

5. Tie kulkee tärkeällä pohjavesialueella noin kilometrin. Pohjavesien muodostusalueen kohdalla tien pinta on yli kaksi metriä pohjavesipinnan alapuolella lyhyessä betonikaukalossa. Tielinja kulkee myös vieressä virtaavan Paskuriojan alapuolella. Pohjavesien likaantumisvaara on suuri ja virtaussuunta on kohti läheistä Launeen lähdettä. Suunnitellun betonikaukalon mitoitus ja materiaali ovat riittämättömät suojaamaan pohjavettä, varsinkin kun sääolot tulevat olemaan yhä vaihtelevaisemmat tulevaisuudessa. Juuri kun Launeen lähteen vesi on puhdistumassa aiemmasta likaantumisesta, uhkaa kehätie pilata sen uudelleen. Pohjavesien suojelun kannalta kriittisissä kohdissa lisääntyvät myös pintavesien tulvaongelmat sekä pinta- ja pohjavesien sekoittumismahdollisuudet. Selkeimmin tämä vaara on ns. Patomäen tunnelin suulla, jossa tielinja risteää samalla tasolla olevaan Paskurinojaan.

6. Tiesuunnitelmassa ei ole huomioitu tarpeeksi koko tielinjauksen alla olevia virallisia ja epävirallisia luonnonmonimuotoisuus (LUMO) -alueita. Lahden yleiskaavan suunnitteluohjeissa sanotaan, että muutokset tulee suunnitella vaalien luonnon monimuotoisuutta.

7. Tiesuunnitelmahankkeen alkaessa oli ELY-keskuksen nettisivuilla selvästi eri alueita koskevat kuvat nimetty alueiden mukaan. Kuulutusvaiheessa olevat kuvat löytyivät ainoastaan numeroituina. Tämä hankaloitti asukkaiden tutustumista kuviin. Vaadimme, että tiesuunnitelmassa olevat kuvat tulee nimetä paikkojen, ei numeroiden mukaan.

Jokimaan omakotiyhdistys ja Metsä-Hennalan asukasyhdistys ovat lisänneet omat erilliset muistutuksensa edellisten lisäksi koskien mm. melunsuojausta ja kevyen liikenteen väylää Okeroisissa.

Muistutuksen ovat allekirjoittaneet Jokimaan omakotiyhdistys, Nikkilän asutusalueen Omakotiyhdistys, Metsä-Hennalan omakotiyhdistys, Liipolan lähiöseura, Patoseudun omakotiyhdistys, Ali-Juhakkalan omakotiyhdistys, Launeen omakotiyhdistys ja Lahden omakotiliitto ry . Omakotiyhdistykset pyytävät muistutukseen kirjallista vastausta.

Petri Salomaa

Liipolassa ei nukuta ympäristöviikollakaan, vaan torstaina Liipolassa oli tärkeistä viikon tavoitteista meille kertomassa Kestävän kehityksen ohjaaja Sari Knuuti. Tämän vuoden teema on paikallisuus. Knuuti kertoi palava hehku silmissään Liipolan lähiympäristön ainutlaatuisuudesta sekä sen tarjoamista mahdollisuuksista liipolalaisille.

Erityisesti hän toivoi, että Liipolan laavu löytäisi lisää käyttäjä, koska sillä on uusittu paljon rakenteita ja sinne on erittäin helppo reitti kulkea ja mennä. Hän ihmetteli myös, etteivät lapsiperheet ole sitä löytäneet kovinkaan hyvin.Knuuti painotti esityksessään koko Lahden ympäristön luontomoninaisuutta ja tyrkkäsi toimittajalle käteen oivallisen vihkosen ”Lahden luontokohteet ja keskustan puistopolku”. Syntyperäisenä lahtelaisena löysin sieltä itsellenikin uusia kohteita, kuten Sydänkangas ja Ritamäen.

Laajasta tapahtumakalenterista on jokaisen helppo poimia itselleen hauskoja kohteita. Knuuti toi erinomaisesti esiin luonnon sosiaalisen ulottuvuuden ja yhdessä tekemisen ja kokemisen tärkeyttä lahtelaisessa luonnossa.
Liipolan lähiöseuran Toimelaan kaikki ovat tervetulleita tutustumaan paitsi ympäristöviikon antiin myös seuran muihin toimintatapoihin. Puheenjohtaja Jouni Ikonen toivotteli kaikille hyvää ja toimeliasta syksyä.

Jussi Melanen

Syyskesäisen auringon soittaessa omaa lämmintä säveltään ja Yli-Mäkelän tilan kuivurin humistessa omaansa, aloitti Renkomäen koulun oppilaista koostuva kuoro laulunsa: ”Yhdessä on hyvä olla, yhdessä voi levähtää, yhdessä on turvallista opetella elämää”.

Lauantaina 29.8. vietettiin Renkomäkipäivää monipuolisella ohjelmalla Renkomäen seurakuntakodilla, kirjastossa ja koulun piha-alueella. Seurakuntakodilla oli mahdollisuus osallistua askarteluun ja teatterin alkeisiin. Seurakunnan Missiokaupan pöydästä sai ostaa monenlaisia käsitöitä. Nälkäisiä ravittiin Renkomäen Marttojen keitto-ruokailulla ja Renkomäen omakotiyhdistyksen kahvituksella.

Kirjastossa oli tietokilpailuja, arpajaisia ja parkkipaikalla peräkonttikirppis. Ihan oikeaa kirjailijaakin oli mahdollisuus tavata. Partiolaiset paistoivat koulun pihalla lettuja ja poni- ja hevosratsastustakin oli mahdollisuus kokeilla. Ruduksen ja Keraplastin tuella saatiin myös Puksu-juna ilahduttamaan kyläläisiä.

– On hieno asia olla porukassa -yhdessä saamme paljon aikaan, saamme palvella omilla lahjoillamme täällä tänään. Joku tulee laulamaan, soittamaan kitaraa, keittämään soppaa, joku askartelee ja kuka mitäkin -yhdessä saadaan aikaan monenlaista, totesi Launeen seurakunnan pastori Pauliina Hatakka avajaispuheessaan.

Koulun kuoroa ohjannut opettaja Jaana Vanamo kertoo aloittaneensa 28. työvuotensa Renkomäen koulussa. Hän iloitsee siitä että koululaisista saa vuodesta toiseen innokkaita laulajia erilaisiin tilaisuuksiin, kuten nyt tällä kertaa Renkomäkipäivään. Vanamo on aina pitänyt Renkomäkipäivästä tapahtumana, koska siellä tapaa aina entisiä oppilaita vuosienkin takaa. Tälläkin kertaa erityistä iloa tuotti kohtaaminen Pauliina Nurmisen ja hänen tyttärensä Ainon kanssa, he molemmat kun ovat olleet Jaanan oppilaita.

Missiokaupan myyntipöydällä monien tuotteiden joukossa oli värikkäitä villasukkia ja lennokkaalla tyylillä taiteiltuja kartta-aiheisia paitoja. Missiokaupan Vapaaehtoistyöntekijänä toimiva Marjatta Ruohonen kertoi villasukkien olevan Marianne Valolan suunnittelemaan ”Lahen raita”-kuosiin tehtyjä. Paitojen grafiikan on taiteillut Valolan poika Lauri, jota ei suotta ”karttataiteilijaksi” kutsuta.

Lastenohjaaja Marita Määttä kertoi seurakunnan päiväkerhotoiminnan monipuolisesta tarjonnasta. Normaalisti päiväaikaan toimivien päiväkerhon, avoimen päiväkerhon ja perhekerhon lisäksi suurta suosiota nauttii 1-2 luokkalaisten iltapäiväkerho, jossa käy on päivittäin lähes 40 lasta.

Seurakuntakodin salissa kuului puheensorinan, Renkomäen Marttojen keittolounaan sekä omakotiyhdistyksen kahvituksen tahdittama ruokailuvälineiden kilke. Oman annoksensa ääressä työskennellyt Petri Räty kertoi tulleensa paikalle sattumalta. Petri kertoi muuttaneensa Renkomäestä kymmenkunta vuotta sitten pois, mutta kirjasto on edelleen säännöllisten vierailujen kohteena, kuten myös tälläkin kertaa. Vaikka Renkomäkipäivä ei muualla asuvalle olekaan niin tuttu tapahtuma, oli mukavaa kun sai tilaisuuden vierailla seurakuntakodissa alakouluvuosien jälkeen.

Matkalla kirjastolle on tilaisuus rupatella hetki Veli Kaksosen kanssa, jonka tytär Linne seuraa Atte ja Pauliina Nurmisen lemmikkikanan ja neliviikkoisten pikku tipujen touhuja. Veli ja Linne ovat Renkomäkipäivässä jo kuudetta kertaa peräkkäin.

Erkki Martikainen muutti perheensä kanssa Joensuusta Renkomäkeen 50-luvulla. Renkomäen kansakoulun, ammattiin kouluttautumisen, perheen perustamisen ja työelämän vuosien jälkeen oli mahdollisuus keskittyä nuoruuden haaveeseen, kirjoittamiseen. Martikainen kirjoitti esikoisteoksensa ”Voihan pojat” jo 90-luvulla.

Kirjaston johtava virkailija Maiju Haapaniemi iloitsi mahdollisuudesta saada kirjastoon vierailulle ihan oikea kirjailija. Kirjastossa riittää vilskettä ja vilinää kun koulut ovat alkaneet. Renkomäen koulun kanssa on tiivis yhteistyö, jonka yhtenä muotona ovat luokkien päivittäiset vierailut. Oppilaat hakevat luokkiin ”pulpettikirjoja”, käyvät kirjaston lukupiirissä ja tiedonhaun opastuksessa.

– Tietokoneet ja kännykät eivät ole latistaneet lasten lukuintoa, päin vastoin, kirjastosta haetaan relevanttia tietoa. Kirjasto on osa koulun oppimisympäristöä. Puhummekin sellaisesta Renkomäen oppimiskeskuksesta, joka koostuu koulusta, kirjastosta ja päiväkodista, jossa meillä on toimiva saumaton yhteistyö, kertoo Haapaniemi.

Kirjasto vetää edelleen myös aikuisia puoleensa. Maiju Haapaniemi pitää myös aikuisille kerran kuukaudessa kokoontuvaa lukupiiriä, johon esimerkiksi Erkki Martikainen on luvannut tulla vierailevaksi kirjailijaksi.

Aurinko paistaa ja luo peräkonttikirppiksen toimintaan kaupankäyntiä edistävät puitteet. Pikaisen tarkastelun perusteella näyttää siltä että keskeisimpänä myyntiartikkelina ovat vaatteet ja lelut, mutta näyttää joukossa olevan jopa polkupyöriä. Ehkä rajoittavana tekijänä onkin vain autojen takakonttien koko. Oman myyntipöytänsä ääressä oleva Juho kertoo olleensa jo kaksi kertaa aiemmin mukana ja kauppa on käynyt aina hyvin.
– Semmoiset 20-100 euroa on aina tullut, joten kannattaa kyllä tulla tänne, kertoo Juho.

Vielä ehtii käydä koulun pihalla partiolaisten järjestämillä lettukesteillä. Lähteen vartijat- ja Lähteen siskot -lippukuntia edustavat Partion johtajat Petri Isoluoma ja Nina Uosukainen, sekä Lippukunnan johtaja Mikko Lauhiainen kertovat lettujen paiston yhteydessä tämän päivän partiotoiminnan haasteista Lahdessa.
– Vetäjiä on vähän mutta lapsia on paljon. Toivoisimme saavamme apujoukkoja, jotta toimintaa voisi järjestää esimerkiksi Renkomäessä, jossa olisi varmasti paljon kiinnostusta partiotoimintaan, Petri Isoluoma kertoo.

Aika käy ja on aika rientää päivän viimeiselle Puksu-juna -ajelulle. Arto Sipilän omistaman ”junan” ohjaksissa usein aiemminkin tavattu Jorma Rantanen kertoo että näin pitkä ajoneuvo vaatii ajoneuvoyhdistelmän ja linja-auton ajon mahdollistavan ajokortin.
– Minulla onkin kaikki kirjaimet kortissa, kertoo Rantanen

Puksu-junan palatessa kierrokseltaan, oli aika heiluttaa Renkomäkipäivästä koteihinsa palaaville kyläläisille tervehdyksenä: tullaanhan ensi vuonna uudestaan!

Launeen srk Renkomäen aluetyöryhmän puolesta: Olli Leivo jr
Kuvat: Bogdan Malyagin