Tänä vuonna on kulunut 500 vuotta reformaation eli uskonpuhdistuksen varsinaisesta alusta. Meillä Launeella on jo istutettu omenapuu, syvennytty messun eri osiin ja puhuttu armosta (siitä haluamme puhua aina!). Teesien naulaamisen päivänä 31.10. pidetään Launeen kirkossa reformaation ilta. Lahdessa on myös monia yhteisiä merkkivuoden juttuja, niin kuin mm. Roomalaiskirjeen luentosarja nyt syksyllä.
Mutta merkkivuosi näkyy tietysti myös maailmalla, erityisesti Saksassa. Olin käymässä entisen Itä-Saksan Luther-kaupungeissa (Wittenberg, Erfurt, Torgau, Eisenach). Joka paikassa oli valtava Reformaatio-500-v-huuma. Oli syvää sisällöllistä ohjelmaa: näyttelyjä, tilaisuuksia, konsertteja. Mutta myös vapaamuotoista historian elämistä ja kekseliästä kaupallisuutta. Myynnissä oli mukien ja t-paitojen lisäksi Luther-keksejä, -kynttilöitä, -leluja ym.
Kaiken keskeltä löytyi Lutherin ja hänen kumppaniensa toiminnan ydin: he halusivat puhdistaa kirkon elämän siihen kertyneestä kuonasta ja vääristä lisukkeista. Luther teki Raamattua lukemalla elämänsä löydön: Jumala armahtaa ihmisen ihan pelkästä rakkaudesta, Kristuksen tähden. Hänen ei tarvitsekaan ahdistuneena piinata itseään, jotta Jumala hyväksyisi hänet. Hän on armon tähden vapaa.
Luther halusi näyttää tämän muutoksen myös sukunimessään. Hän oli nimittäin syntyjään Luder. Muiden humanistien tavoin hän tahtoi ottaa uuden, vanhoihin kieliin pohjautuvan nimen, joka kertoisi jotain tärkeää. Luderista tuli Luther, koska kreikan kielessä sana eleútheros merkitsee vapaata. Kristitty on vapaa omista pelastumisyrityksistä, Kristuksen vapauttama. Ja kun ei tarvitse epätoivoisena etsiä Jumalan vanhurskautta, voi suunnata voimansa lähimmäisen palvelemiseen. Kristitty on Jumalan edessä vapaa, jotta hän voisi olla toisen ihmisen auttaja.
Riitta Särkiö