Ajolähtö Kisapuistosta osoittautui loppupelissä hyväksi ratkaisuksi koko maailman mölkkyväelle. MM-kilpailujen uusi pelipaikka Lahden torilla toi mukanaan näkyvyyttä ja uusia ystäviä hienolle lajille. Torilla ja sen ympäristössä pelasivat entistä paremmin myös oheispalvelut tuhatpäiselle pelaajajoukolle sekä yleisölle. Mahdollisimman julkinen paikka oli omiaan edelleen karsimaan nuorehkon lajikulttuurin epäkelpoja ilmentymiä.
Kenttien ympärillä vapaasti liikkunut yleisö toi mukanaan oivan lisämausteen itse peliin. Aivan jokaisen kinkeripiirin kisoissa ei pelaaja pääse heittämään satojen silmäparien tarkassa seurannassa. Adrenaliinia erittyi ja jännityksen hiki kihosi moneen käteen. Parhaan itseluottamuksen omaavat pelaajat ilmiselvästi nauttivat tilanteesta ja uskalsivat ottaa ”evilämäisesti” yleisön mukaan taputuksin suoritukseensa. Mölkkyhistorian ehkä syvimmän ”ooooh” -huokauksen esitti pronssikamppailun katsomo, erään kovakäden rempaistua voimalla yli avauspakan.
Ja niinhän siinä leikissä sitten lopulta kahden päivän heittomyllyn jälkeen kävi, että mestaruus jäi kotikaupunkiin. Loistavasti roolitettu Nassu esitti tasaisen varmoja suorituksia sekä hyvää pelin lukemista avausottelusta aina jännittävään finaaliin saakka ja kirjasi ansaitusti jo toisen MM-kullan saavutustensa kirjaan. Vahvan strategin Ismo Ristolaisen johdolla pelanneesta mestarijoukkueesta ei heikkoa lenkkiä löytynyt. Kultamitalin arvoista varmaa osaamista esittäneiden Jarkko Kallion, Risto Tuiskulan ja Raimo Kaulio ohella todellista lisäarvoa suorituksiin toi maailman kärkipelaajiin lukeutuva Tero ”Kone” Nikki. Oman lukunsa menestystarinaan kirjasi jäätäviä osumia esittänyt Ville Sappinen, joka huhujen mukaan pelasi kauden ensimmäiset mölkkypelinsä vasta MM-kisoissa. Aika velikulta.
Kärkijoukkueiden ohella torilla nähtiin paljon iloisesti pukeutuneita kaveriporukoita nauttimassa aurinkoisesta tapahtumasta. Lajin moni-ilmeistä ja sallivaa luonnetta korostaen voitaneen lopuksi todeta, että MM-finaalin suurin anti tavalliselle mölkkykansalle oli varsin lohdullinen – myös huipulla saa ja voi heittää ohi.
Jake Ropponen