Politiikassa, kuten kaikessa muussakin hyvät johtajat erottuvat toisistaan. Hyvä johtaja erotuu aina edukseen. Menestyvän johtajan taustalla on usein hyvä joukkue, jossa roolit ja osaamisalueet täydentävät toinen toisiaan. Lahdesta uskallan nostaa esille Pelicansin uuden johtoryhmän, jota itse olin viime kesänä valitsemassa. Pelicans pystyy tällä kaudella parhaimmillaan suhteellisen pienellä budjetilla taistelemaan jopa mitaleista. Muualla rahaa on huomattavasti enemmän. Johto on onnistunut pelaajahankinnoissa. Tiimi joukkueen taustalla on ammattimainen ja vaativa.

Urheilujohtaminen on vielä helppoa verrattuna koko maan johtamiseen. Silti pääministeri Juha Sipilän ja koko hallituksen kompastelua ei välillä voi kuin ihmetellä. Hallitus on käyttänyt rajallisen energiansa ja resurssinsa lukuisiin hankkeisiin, jotka se on lopulta perunut. Kokonaisuus ei toimi. Ministereiden ja valtiosihteereiden määrää leikattiin populistisesti. Säästettiin aivan väärästä paikasta. Satojen tuhansien säästö tuo lopulta miljoonien kulut, kun lakihankkeet menevät kiville toisensa jälkeen. Samalla lakien valmistelu kriisiityi. Tähän on kiinnittänyt huomiota jo oikeuskansleri.

Tuovatko säästöt todella säästöjä?

Eduskunnassa säädetään lakeja ja niitä tulee noudattaa. Ihmisten peruspalveluista leikkaaminen on tullut jo äärirajoille. Lahdessakin seinä on tulossa vastaan jo muuallakin kuin hammashoidossa. Asiakkaiden lisäksi henkilökunta kärsii, kun laatu huononee ja muutokset ovat liian nopeita. Ensi maanantaina päätetään Päijät-Hämeen vuodeosastopaikoista Hyvinvointiyhtymän valtuustossa. Minne potilaat jatkossa viedään, kun paikkoja leikataan? Kaikki ikäihmiset eivät selviä kotona eikä jokaisella ole sukulaisia huolehtimassa. Potilaspaikat eivät meinaa riittää nytkään maakunnassa. Ikäihmisiä kuljetetaan maakunnan laidalta Lahteen Keskussairaalaan ja Jalmariin – ja edes takaisin. Iitti ja Padasjoki tästä hyvinä esimerkkeinä. Ensihoidon työntekijät ovat lopen uupuneita. Kuljettaminenkin maksaa paljon. Akuutissa tehdään uusia ennätyksiä potilasmäärässä. Lasku tästä tulee lopulta omistajille eli kunnille. Paljonko nyt tehtävät leikkaukset tuovat lopulta kunnille lisälaskua ? Siihen kukaan ei ole pystynyt vastaamaan.

Saadaanko leikkaamalla kasvua?

Suomesta löytyy hyviä esimerkkejä, joissa lisäinvestoinneilla on saatu säästöjä. Imatra päätti lisätä panostuksia lastensuojeluun ja ennaltaehkäisyyn. Uusi investointi toi säästöjä. Ongelma meillä on se, että maan hallituksen lisäksi myös kuntatasolla ajatellaan, että lisää leikkaamalla saadaan kasvua. Sitä kutsutaan taloustieteessä austerity – opiksi. Suomi ei ole tässä yksin. Mukana on paljon muitakin maita koko Euroopasta. Samaan aikaan muualla investoidaan ja luodaan kasvua mm. nostamalla palkkoja. Näin tehdään Japanissa, jossa pääministeri Abe luottaa nk. viiden nuolen ohjelmaansa.

Säästöjen keskellä johtaminen on kova laji. Sama haaste on edessä seuraavalla hallituksella koko maassa ja paikallisesti meillä Lahdessa. Hyivnvointiyhtymän onnistuminen tulee ratkaisemaan paljon. Siksi meidän pitää oppia selvittämään paremmin miten aiotut päätökset todella vaikuttavat kustannuksiin. Halvin vaihtoehto ei aina ole se paras.

Ville Skinnari

Kun Liigaa on Pelicansin kohdalla pelaamatta enää 16 ottelua, näyttää lahtelaisten taival kokonaisuudessaan positiiviselta. Sijoitus on tällä hetkellä kuudes, mutta kisa viimeisistä suorista playoff-paikoista käy kiivaana. Tappara, Kalpa ja TPS miehittänevät kolme ensimmäistä sijaa loppuun asti, mutta sarjan sijat 4-6 ovat vielä useamman joukkueen ulottuvissa. HPK, JYP, HIFK ja Ässät ovat mukana tiukassa taistossa Pelicansin kanssa. Lähinnä taistelu jaottuu vielä niin, että HPK ja JYP kisaavat pääosin sijoista 4-5 ja Pelicans, HIFK ja Ässät sijasta kuusi. Suora playoff-paikka olisi kullanarvoinen asia, sillä säälipleijareissa voi tapahtua mitä tahansa, kun jatkoon pääsee vain kahdella voitolla ja liiga on ollut tänä vuonna todella tasainen.

Pelicansin otteet ovat tällä kaudella ailahdelleet välillä rajustikin, mutta yli kahden ottelun tappioputkia ei joukkue ole silti kärsinyt, mikä pitkässä juoksussa tarkoittaa hyvää ja tasaista suorittamista. Viime kotiottelut ovat näyttäneet sitä joukkueen parasta osaamista. Murskavoitot Lukosta ja HIFK:sta olivat erittäin vakuuttavia ja näyttivät, että kaiken natsatessa kohdalleen, voi Pelicans yltää keväällä jopa päätyyn asti. Siitä saatiin viimeistään näyttö keskiviikona, kun Pelikaanit nitistivät tiukassa kamppailuottelussa Ässät kovan taistelun jälkeen. Joukkue alkaa vahvasti näyttämään hyvin samanlaiselta ajokoiralaumalta kuin Matikaisen Blues niinä vuosina, kun se saavutti muutaman finaalipaikan vuosina 2007-2010. Kukapa ei muistaisi Espoon Bluesin taivalta vuonna 2010 säälipleijareista aina finaaliin asti?

Nyt kun suurimmat loukkaantumissumat on selätetty kuivin jaloin, on myös kentällä alkanut tapahtumaan positiivisia asioita. Vili Sopanen, Antti Erkinjuntti ja Iikka ”taikuri” Kangasniemi liitävät piste/ottelu-tahdissa ja ottavat tarvittaessa joukkueen reppuselkäänsä hyvillä henkilökohtaisilla ratkaisuillaan. Joukkueen duunarit painavat sata lasissa vaihdosta toiseen. Näistä duunareista haluan nostaa esiin taistelun ruumiillistuman eli Hannes Björnisen, joka sen lisäksi että vaihdosta toiseen riistää, raastaa, haastaa, blokkaa laukauksia, tekee vielä maalejakin.                                                    

Puolustuspäässä merkittävää on ollut Juha Leimun paluu sairastuvalta sekä Mikko Kousan paluu harharetkiltään turkoosipaitaan. Se että siniviivalla on nyt kaksi peloitetta on merkinnyt myös huomattavaa parannusta murheenkryyninä olleeseen ylivoimapeliin. Lisäksi Janne Juvonen maalissa antaa mahdollisuuden voittaa joka ilta. Janneen ei Pelicans ole kaatunut yhtenäkään iltanan. Vielä kun Pelicans saa sairastuvalta Justin Hodgmanin ja Miska Siikosen kentälle asti, voidaan kevättä Lahdessa odottaa vesi kielellä.

Seuraavat kuusi peliä ovat avainasemassa Pelicansin playoff-taistossa. Vastaan tulevat Jukurit, KooKoo, Ilves, Sport ja SaiPa kahdesti. Näistä otteluista Pelicansin on raavittava maksimaalinen pistesaalis, sillä sen jälkeen vastaan tulevatkin jo sarjan kärkijoukkueet.

Lopuksi on vielä annettava hieman noottia ja tällä kertaa nimenomaan liigan tuomari- ja kurinpito-osastolle. On aivan käsittämätöntä, että Lukon Ilmari Pitkänen selvisi kyynärpäällä suoraan Kimi Koiviston päähän kohdistuneesta taklauksestaan vain kolmen pelin pelikiellolla. Oikea tuomio olisi ollut 5-8 peliä. Ja tämä siis samaan aikaan kun Iikka Kangasniemi lentää suihkuun ”puskemisestaan” kypärällä Ässät-pelissä. Kovempaa pelaajat puskevat omaa maalivahtiaan pelin jälkeen kiittäessään hyvästä pelistä kuin Kangasniemi ”puski” Jyri Marttista. Ja tästä palkitaan vielä ulosajolla!

Kyseessä oli mielestäni normaali maalinedusuhittelu, joka olisi voitu ohittaa olankohautuksella, mutta mitä vielä. Tuomari päätti ottaa roolia ja sen myös sai. Tämän jälkeen sitten muutama ”tasoittava” jäähy Ässille, kun huomattiin, ettei mennytkään ihan putkeen tuo ulosajo…Ei näin, ei todellakaan.

Pete Salomaa

Nämä todella loppuun ajatellut sanat on lausunut eräs tuntematon roomalainen sotapäällikkö katsellessaan sivistyneen kreikkalaisen kotiopettajan (orjan) yrityksiä opettaa hänen omia lapsiaan.

Ruotsissa on tällä hetkellä tuhansia epäpäteviä opettajia eikä tämä ammatti todella nuoria siellä kiinnostakaan, koska arvostus on nolla, palkka mitätön ja lisätöitä rankasti. Suomessa on tilanne tähän asti ollut toinen, opettajan valmistuslaitoksiin on hakeutunut usein naisten parhaimmisto ja ammatti on ollut meillä arvostettu, mutta nyt upeaa peruskoulumme ajetaan alas samalla tavalla kuin naapurimaassamme. Olemme ainoita valtioita, joissa jopa ala-asteen opettajat ovat maistereita. Pojille tämä on kuin tilaustyönä tehty! Paikkaa voi vaihtaa mihin tahansa toiminnanjohtajan ja yritysjohtajan välillä.

Mutta eihän näitä raskaita juttuja kukaan jaksa aina lukea, joten kerron lyhyesti muutamalla sanalla, miten toisellakin tavalla voi ajatella.

Jyväskylän yliopiston erityisopetuksissa opin suunnattoman joukon uusia sanoja hienoista vieraskielisistä kirjoista, kuten dysfasia (kielellinen vaikeus), dysleksia (lukemisen ja kirjoittamisen vaikeus), dyspraksia (motorinen häiriö), dysortografia (oikeinkirjoittamisen vaikeus), dyskalkulia (laskemisen vaikeus) ja satoja muita.

Todellisuudessa suurin ongelma oli pitää luokkahuoneessa kuria ja järjestystä, opettaa kertotaulu ja aakkoset. Oppilaillani oli kaksi pelastusrengasta:välituntikello ja Wikipedia, josta he kopioivat vastauksensa ja luulivat, että minä uskon. Usein en uskaltanut kysyä enää mitään moneltakaan, sillä he olivat suoriutuneet jo yli-inhimillisestä tehtävästä sinä päivänä, sillä heillä oli mukanaan kirjat ja kynät.

Onneksi kuitenkin, jos tyhmyyteen voisi kuolla, moni erityisopettaja, jäisi työttömäksi. Jo vuonna 1969 Neil Amstrong käveli kuussa, moni oppilaani ei ole vieläkään laskeutunut Maan pinnalle. Valtamerien pinta on noussut ja oppilaiden taso on laskenut; kai siinä on jonkinlainen tasapaino!

Hanskin isä ei osoittanut enää kiinnostusta poikansa opiskeluun sen jälkeen, kun oli tunnustanut isyytensä maistraatissa ja sai kuulla, että vasta DNA antaa todelliset tulokset. Monet oppilaitteni vanhemmat olivat ammatikseen työttömiä, siksi minusta tuntui oudolta, että he vakavissaan olivat luvanneet panna lapsensa töihin? Monet rikkaat yksinhuoltajaäidit olivat niin valmiita ja sitoutuneita pelastamaan maailmaa, että  oman lapsen pelastaminen ei tullut heille mieleenkään. James Bondia olisi mukavampi opettaa, jos hänen koepisteisiinsä ja statukseensa uskoisi: nolla, nolla seitsemän.

Jäin kerran miettimään erään oppilaani dilemmaa. Hänen isänsä voisi ikänsä puolesta olla hänen isoisänsä, hänen äitipuolensa taas voisi olla hänen isosiskonsa, hänen isosiskonsa on niin vanha, että voisi olla hänen äitinsä ja hän itse on melkein kyllin vanha ollakseen velipuolensa isä. Korjatkaa ajatteluketju!

Tosiasiassa opettajaksi halusin neljästä syystä: kesäkusta, heinäkuusta, elokuusta ja Hennessystä.

Juhani Melanen

Nostin viimeksi esimerkiksi Eeva-lehden haastattelun tasavaltamme entisestä ykkösnaisesta, Tellervo Koivistosta, millainen laadukas aikakauslehden henkilökuva voi tasokkaimmillaan olla. Naistenlehtien sarjassa kilpailevan Annan suhteellisen tuore Martina Aitolehden haastattelu edustaa sen sijaan juttukirjon toista, täydellistä ääripäätä. Aitolehden ajatuksia syväluotaavassa artikkelissa paljastuu muun muassa, että Martina antaa helpommin anteeksi varakkaalle seurustelukumppanille kuin miehelle, joka on tyhjätasku. ”Mieheni lepyttelee minua antamalla rahaa shoppailuun”, nykyään kiinteistövälittäjä Stefan Thermanin kanssa avoliitossa asuva nainen hehkuttaa. Lukijalle tulee heti selväksi, että Martinasta on kivaa, kun voi elää varakkaasti.

Tässä vaiheessa, ennen kuin esittelen lisää näitä henkeviä mietteitä, osa lukijoista luultavasti kysyy, kuka helvetti on Martina Aitolehti. Parturi-kampaajan ja maskeeraajan koulutuksen saanut nainen ylitti julkisuuskynnyksen jalkapalloilija Alexei Eremenko nuoremman salarakkaana ja esiintymällä nakuna Suomen Hustler-lehdessä. Olin itsekin tuolloin 2000-luvulla edesauttamassa Martinan urakehitystä kovaa vauhtia niin sanottuna turhana julkkiksena Oho- ja Seiska-lehdessä.

Mutta takaisin asiaan. Kun Martinan ex-mies, Hunks-tanssijanakin tunnettu Esko Eerikäinen oli kommentoinut Annan juttua, somessa alkoi myrsky B-julkkisten vesilasissa. ”Nonni, sehän se oli…”, Esko letkautti ja oli lisännyt lauseen perään hymynaaman. ”V***u, sanon minä”, keskustelua jatkoi itse Therman hymynaamapallukoiden rivistöllä höystettynä. Samalla sivulla Martina ilmoitti voivansa huonosti ja antoi ymmärtää, ettei Esko ollut lukenut edes alkuperäistä Annan tekstiä, vaan Iltalehden referaatin siitä: ”Ehkä kannattaa lukea juttu ennen kun mun arvomaailmaa arvostelee!!!”

Tarkastellaanpa siis Annan henkilökuvaa hieman tarkemmin. Esimerkiksi, mikä lepyttelykeino toimii Martinaan parhaiten. ”Riidan päätteeksi saan sen, mitä pyydän. Stefan saattaa ostaa minulle kalliin laukun… Olen tullut melko pihiksi omien rahojeni suhteen. Timantit ovat ihan kivoja. Rakkaimmat lahjani ovat kuitenkin niitä, joita olen saanut käytännön tarpeeseen, esimerkiksi polkupyörä”, hän selittää.

Aivan kaikkea ei Martina kuitenkaan jätä puolisonsa maksettavaksi. ”Kun minun piti maksaa ulosottovelkani, en kysynyt laina-apua mieheltäni Stefanilta, sillä en halua olla hänestä taloudellisesti riippuvainen ja kokea, että olisin alistetussa asemassa suhteessa mieheeni. Ei ole miehen tehtävä maksaa naisen velkoja.” Niinpä itsellinen nainen turvautui muihin keinoihin: ”Pyysin ja sain äidiltä rahaa lainaksi. Hän on tukeni ja turvani myös vaikeina hetkinä. Sellainen äiti minäkin haluan olla tyttärilleni.”

Täytyy vain mitä hartaimmin toivoa, että Martina saa kasvatettua tulojaan vanhuuden varoiksi ja jälkipolven velkojen maksuun, sillä hän ei Anna-lehden mukaan edes vielä tiedä, onko Stefan hänelle se oikea. ”Emme ole eroamassa, mutta eihän sitä koskaan tiedä… En tiedä, onko täysin lojaali parisuhde edes mahdollinen. Tuntuu surulliselta sanoa tämä ääneen”, hän herkistelee. Pohdintansa Martina päättää lauseeseen, että olisi typerää antaa lausuntoja omasta loppuelämästään.

On hienoa havaita, että Suomesta löytyy vielä pyyteettömiä ja herkkiä, tunteella eläviä, aikuisia naisia. Itse asiassa Martina on toteuttanut isävainajani vanhaa viisautta, jonka sain kuulla aikanaan lähtiessäni Lahdesta maailmalle: ”Jos ja kun olet pariutumisaikeissa, nai rikas muija! Haukkuu se köyhempikin.”

Ilkka Isosaari

– Etelä-Lahden aluekeittiöstä valmistetaan maanantaina ensimmäinen erä ruokaa Jalkarannan monitoimitalo Jaloon, Liipolan monitoimitalo Onniin, Riihelän sekä Metsäkankaan päiväkoteihin ja Launeen koululle. Kokit aloittivat laitteiden käyttöönottokoulutuksen ja testaamisen jo tammikuun alussa, tuotantopäällikkö Raija Korkeala kertoo.

Tuotantopäällikkö tunnustaa rehellisesti, että hän jännittää maanantaipäivää, sillä kymmenkunta ihmistä valmistaa suurkeittiössä peräti 10 000 ihmisen päivittäisen aterian.
– Täällä valmistetaan ainoastaan pääruoka ja välipalat. Perunat keitetään koulujen niin sanotuissa palvelukeittiöissä ja siellä valmistetaan myös kaikki salaatit.

Kaikki keitot ja laatikot valmistetaan Launeella kylmistä ja kypsistä raaka-aineista. Niitä säilytetään alle kolmessa asteessa vuorokausi, jonka jälkeen ne kuljetetaan kouluille ja päiväkoteihin. Silloin ruoka säilyy valmistuspäivän jälkeen kahden päivän ajan.
– Jo ennen muuttoa aluekeittiön henkilökunta on suunnitellut reseptiikan uusiksi. Kylmäreseptien testauksessa huomattiin muun muassa se, että mausteet toimivat kylmäkoonnissa eri tavalla. Testeissä huomattiin myös ongelmia tärkkelyksen kanssa ja siksi perunajauhon sijaan käytetään paljon maissijauhoa, koska se sopii paremmin kylmäkeittiöön.

Ekologisuus on huomioitu

– Herneitä, leipää, kasviksia, perunaa ja ohrasuurimoita ostetaan lähialueen tuottajilta, Korkeala toteaa.

Ruoan kylmäkokoaminen on myös ekologinen tapa valmistaa ruokaa, koska se säästää energiaa.
– Tämän yksikön henkilökuntaa on koulutettu jo vuoden ajan. Me olemme kiitollisia siitä, että olemme saaneet tällaisen mahdollisuuden päästä työskentelemään aivan modernissa laitoskeittiössä.

Tuotantopäällikkö kertoo, että heillä on myös sellainen Metoksen koje, jolla on mahdollista friteerata ja paistaa lettuja koululaisille ja päiväkodin lapsille.
– Tuntuu siltä, että me olemme aivan valmiina. Olemme odottaneet tämän rakennuksen valmistumista niin pitkään.

Aurinkopaneelit tuottavat energiaa

Etelä-Lahden aluekeittiön katolla on 100 neliön verran aurinkopaneeleja, jotka tuottavat kiinteistöön sähköä. Järjestelmän lapesuunta on etelä. Järjestelmä on liitetty myös sähköverkkoon mahdollisen ylijäämäsähkön myynnin varmistamiseksi. Aurinkopaneelit ja hybridilämpöpumppu vähentävät yhdessä kaukolämmön tarvetta 35 prosenttia perusratkaisuun verrattuna.

Aluekeittiön valoratkaisu on toteutettu led-tekniikalla, joka vähentää huomattavasti energian kulutusta. Tietyissä tiloissa valaistusjärjestelmät on ohjattu toimimaan liiketunnistimilla. Kiinteistön jäähdytys ja lämmitys toteutetaan hybridilämpöpumpun avulla. Sen avulla tuotetaan neljä viidesosaa rakennuksen vuotuisesta lämpöenergiasta.

Petri Görman

Osaan uida, juu. Kelluminen ei ole yhtä helppoa, jalat alkavat helposti vajota. Vesihiihtoa olen päässyt pari kertaa koittamaan. Se on ollut hienoa, kunhan vaan on päässyt alkuun eli pinnalle. Mutta tätä en ole edes kokeillut: veden päällä kävelyä.

Tämän viikon evankeliumissa Pietari yrittää sitäkin. Hän on opetuslasten nokkamies, vähän kuin Seitsemän veljeksen Juhani: rohkeasti lähtemässä mukaan, varmana vakuuttamassa monenlaista, sellaistakin, jota ei pysty pitämään.

Matteuksen evankeliumin jakeissa 14:22-33 kerrotaan, miten Jeesus lähettää oppilaat ylittämään Genesaretin järveä veneellä itsekseen, sillä hän haluaa vielä hyvästellä ihmiset ja rukoilla kaikessa rauhassa yksin. Aamuyöllä Jeesus tulee veden päällä kävellen ystäviensä luo. Alkukauhun hälvennyttyä Pietari innostuu: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” Jeesus kutsuu Pietarin, ja alussa kaikki sujuu hyvin. Sitten Pietari pelästyy rajua tuulta ja korkeita aaltoja. Hän alkaa vajota. Oli pakko pyytää Jeesusta: ”Herra, pelasta minut!” Jeesus tarttuu heti Pietariin ja he menevät yhdessä veneeseen.

Tämä ihmeellinen kertomus ei anna ideoita ensi kesän extreemilajiin. Sen sijaan se antaa mahtavan turvan juuri tähän hetkeen. Jeesus auttaa hädässä! Hän on valmiina ojentamaan kätensä jokaiselle. Myrsky tyyntyy, kun aika on, mutta jo rajuissa tuulissa ja pelossa Jeesus on meidän kanssamme. Samalla Pietarin esimerkki opettaa ehkä malttia. Kaikkeen eivät omat voimat riitä. Pietari yritti tehdä ennenkuulumatonta, hän halusi ehkä päteä muiden silmissä, mutta hänelle kävi huonosti. Tyrskyt herättivät niin isot epäilykset, että mies alkoi vajota kohti pohjaa. Silloin oli Jeesus lähellä. Hänen kanssaan Pietarikin pysyi pinnalla.

Jeesus pitää meidät turvassa joka säällä. Hän tietää, että meissä herää helposti pelko ja kauhukin. Häneen saamme turvautua aina, myös silloin kun vesi jo alkaa nousta. Turvallista tammikuuta!

Riitta Särkiö

Johtokuntien ja muiden hallintoneuvostojen jäsenten on kuultu hyvin usein perustelevan ammattijohtajien ylisuuria palkkoja sillä väitteellä, että heillähän on niin paljon vastuuta. No, voihan sen niinkin perustella ja tuntuuhan se osin uskottavalta, että miljardien johtajan tekemät investoinnit kohdistuisivat ja osuisivat oikeaan.

Samaa toivovat kädet ristissä myös johtajan tuhannet alaisensa varmistaakseen jokapäiväiseen leipänsä. Mutta, muta se vastuu onkin sitten jo paljon vaikeammin arvioitavissa oleva asia. Mutta moraalifilosofian kannalta tuo päätös on valtaa, ei vastuuta. Maailman finanssitavarataloissa on satoja oivia esimerkkejä siitä, kuinka pieleen nuo ennusteet voivat mennä. Viimeisenä Amerikan asuntokupla, Suomen ilmaa ostamat Saksan verkkokaupat ja lukuisat muut töppäilyt, joista johtajille on tullut kymmenen miljoonaa euroa kipurahoja ja loistavat eläke-edut, mutta sadat tuhannet alaiset ovat menettäneet kotinsa ja ratkaisseet asiansa itsemurhilla, huumeilla ja alkoholilla.

Sadoissa, Amerikassa käydyissä rahamanipulaatio ja virheellisiä tietoja ostajille antaneet rikolliset neuvonantajat selvisivät tuomioitta. Ilmeisesti vain yksi tuomittiin! Mikseivät nämä johtajat ja vääriä päätöksiä tehneet yritysjohtajat eivät joutuneet maksamaan lainkaan vahingonkorvauksia? Takaisin he eivät maksaneet palkoistaan dollariakaan; tulospalkkioista puhumattakaan.

Vallan suuri määrä ei tuo itsestään selvästi vastuuta. Vaikeaa kirurgista toimenpidettävä suorittava lääkäri on todella sananmukaisesti vastuussa teoistaan ja väärä johtopäätös voi viedä hoitovirheen tehneen suuriin korvauksiin tai siis pikemminkin lääkärin vakuutusyhtiön, joka varmasti taistelee joka oikeusasteessa ettei vaan vahingossakaan joutuisi maksumieheksi.

Lahden surkeat linja-autoreitit suunnitellut ”virkamies” ei joudu vastuuseen, jos kuljettaja liian kireän aikataulun vuoksi joutuu ylinopeutta ajaessaan kolaroimaan tai ajamaan pahimmassa tapauksessa ihmisen kuoliaaksi. Samaa vastuullista työtä tekevät rautateillämme ja maanteillämme lukuisat muut alansa ammattilaiset, ilman huomattavia rahallisia korvauksia ja minimipalkalla. Useimmat ovatkin jo virolaisia ja somaleita.

Tuomari saa langettaa vääriä tuomioita rankaisematta ja poliitikko voi luvata, että taivaasta sataa mannaa joutumatta tilille tekosistaan. Suomen historia ei tunne kuin yhden käden sormella lasketut poliittiset päättäjät, jotka ovat ottaneet vastuun päätöksistään. Tosi on, että silloin jää vaaleissa valitsematta ja eläke-edut saman tien.

Suomalaisten olisi jo ymmärrettävä, että tieto, osaaminen ja älykkyys eivät ensisijaisesti sijaitse johtoportaassa, vaan armeijan termillä ilmaistuna suoritusportaalla. He kantavat vastuun, kestävät esimiestensä ilkeilyt ja organisaation joustamattomuuden tuomat haitat ja ongelmat usein yksin ilman edes tukea. Meille ovat tärkeitä subjektiivinen hyvinvointi, riittävä elämän laatu ja se tärkein terveys. Jo näillä pärjäisimme ilman suunnatonta tai perittyä varallisuutta ja olisimme ainakin useimmat onnellisia.

Tämä vaatimaton ajatusketju lienee päättää erään mielifilosofini Schopenhauerin sitaattiin: ”Rikkaus on kuin merivesi, mitä enemmän sitä juo sitä enemmän on jano.” Samalla se on myös nokkela keino peittää oma tyhmyytensä.

Juhani Melanen

Median erilaisissa vuodenvaihteen koostejutuissa korostettiin tällä kertaa erityisesti, miten viikate oli niittänyt lukuisan määrän musiikki- ja kulttuurialan vaikuttajia. Meni siinä sivussa toki jokunen ihmisoikeusaktivistikin, mutta ilman sen suurempia otsikoita. Megaluokan laulajatähti Madonna olikin toivonut lähes julkaisukelvottomin sanakääntein jo vuoden 2016 pikaista päättymistä. Mikäli historia toistaa itseään ja luoononlait pitävät paikkansa, tänä vuonna ihmisiä kuolee ikävä kyllä yhtä lailla.

Heti tammikuun alussa sain kuulta elämäni rakkaimpiin kuuluvalta ihmiseltä, että hänen isänsä oli menehtynyt yllättäen. Menin totta kai hämilleni, kun hän kertoi asiasta tuoreeltaan puhelimessa. Miten lohduttaisin ystävääni? Miten vastaisin hänen surunsa keskellä esittämiin lukuisiin kysymyksiin? Ateisti oli menettänyt parhaan ateistikaverinsa, enkä agnostikkona – jollaiseksi minut kai luokiteltaisiin ja jollaisia osa kirkkoonkin kuuluvista luultavasti on – tiennyt, miten toimia.

Sitten tajusin, että ei minun tarvitse miettiä etukäteen sanottaviani, eikä välttämättä edes sanoa mitään. Riittää, että on läsnä. Niinhän meitä ovat surutyön asiantuntijat opastaneet aikaisemminkin. Ei syvän surun keskellä oleva ihminen jaksa enää kiinnittää huomiota sellaisiin pikkujuttuihin kuin, oletko muistanut lohduttaa toista oikeilla sanavalinnoilla, asianmukaisilla fraaseilla tai muihinkaan suruaikaan liittyviin etiketteihin. Tapa kokea surua on jokaiselle henkilökohtainen asia, siihen ei ole olemassa opeteltua kaavaa.

Näitä pohtiessani teki pahaa lukea Ilta-Sanomien lööppi presidentti Mauno Koiviston puolison, Tellervon Koiviston nykyisestä elämästä miehensä omaishoitajana. En viitsi tässä yhteydessä toistaa räikeää myyntitekstiä, sillä syyllistyisin sitten samaan tyylirikkoon kuin Ilta-Sanomat. Viikonvaihteen tuplanumeron artikkelin taustalla oli sinänsä Eeva-lehden ansiokas Tellervo Koiviston haastattelu hänen muistelmiensa ilmestymisen alla. Se oli tyylillä tehty ja aiheena kaappaus, josta moni vanhan koulukunnan aikakaus- ja iltapäivälehden journalisti olisi ollut ylpeä.

Haastattelun jälkeen juttu lähti Ilta-Sanomilta sananmukaisesti lapasesta. Rita Tainolan haastattelussa todetaan, että Tellervo Koivisto on puhunut miehensä sairastumisesta aikaisemmin lähinnä kiertoilmaisuin. Tammikuun Eevan numerossa mainitaan kylläkin sana Alzheimer, mutta muuten artikkelissa ei revitellä. ”Olen arvostanut mediaa siinä, että vaikka asia on ollut yleisesti tiedossa, sitä ei ole tuotu julkisuuteen”, Tellervo Koivisto kiittää Ilta-Sanomissa lehdistöä. Samalla lehti räjäyttää pääjutussaan toimittajien hienotunteisesti vaikenemat faktat härskinä sosiaalipornona suoraan lukijoiden silmille. Karkea lööppiteksti vielä korostaa toimituksellisesti mautonta ratkaisua.

En minä halua lukea yksityiskohtia, mitä kaikkea Tellervo Koivisto joutuu nykyään raskaassa arjessa omaishoitajana kohtaamaan. En halua myöskään kuvitella, miltä entisestä tasavaltamme presidentistä tuntuu, jos hän sattuisi joskus näkemään kyseisen lööppitekstin itsestään.

Uutisoinnin Koiviston edeltäjän, Urho Kekkosen viime vaiheista presidenttinä vielä ymmärrän täysin. Oma hovi piti Kekkosta vallassa väkisin, kaikkia fysiologian
lakeja uhmaten, vaikka vanhuuden höperyyden piirteet olivat vahvasti tulossa ja osa jo näkyvissä. Koivisto ei virassaan tehnyt virheitä fyysisen tai henkisen kuntonsa vuoksi, eikä hänen tekemisiään jouduttu salailemaan tai selittelemään. Mauno Koiviston valinta tasavallan presidentiksi ja kunnia päästä äänestämään häntä merkitsi kaltaiselleni nuorelle aikanaan uuden, vapaan ja demokraattisemman ajan alkamista Suomessa. Siksi hän on mielestäni mediarauhan vähintäänkin ansainnut.

Ilkka Isosaari

Kehätien Launeen eritasoliittymän suunnitelmaratkaisua parannetaan alkuperäisestä. Eritasoliittymän toteutuksesta tulee muutoksen myötä parempi ympäristölle, sillä sekä työnaikaiset että lopputilanteen mukaiset pohjaveden hallinnan riskit pienenevät.
Muutos tarkoittaa käytännössä koko eritasoliittymän eli Uudenmaankadun (maantie 167) sekä kehätien (valtatie 12) tasauksen nostamista noin 2,3 metriä ylöspäin. Tavoitteena on varmistaa pohjaveteen liittyvien riskien minimoiminen. Tie ei missään vaiheessa tule olemaan kosketuksissa pohjaveteen, mikä varmistetaan muuan muassa tiiviin pohjavesikaukalon avulla. Ajoneuvo- ja kevyenliikenteen sujumisen kannalta uusi ratkaisu on geometrialtaan vähintään alkuperäisen veroinen.

Myös teknisesti riskittömämpi ratkaisu

Parannetussakin ratkaisussa pohjaveden tasoa joudutaan työnaikaisesti alentamaan, mutta riskit pohjavedelle ovat merkittävästi pienemmät. Betonikaukalon lisäksi pohjavettä suojaava savikerros pystytään jättämään noin 1,5 metriä aiempaa paksummaksi. Myös teknisesti tämä ratkaisu on huomattavasti riskittömämpi rakentamisen kannalta, koska tarve rakentaa työnaikaisia tukiseiniä vähenee. Parannetun suunnitteluratkaisun myötä työnaikainen pohjaveden alennustarve vastaa aiemmin alueella 1970-luvulla tehtyjä pumppausmääriä ja tasoja. Tärkeimmät syyt jatkokehittää suunnitteluratkaisua liittyivät aiempaan rakentamisaikaiseen pohjaveden suureen alennustarpeeseen, jonka toteutus olisi ollut hyvin haasteellinen. Päätöstä tukivat alueella kesällä 2016 tehdyt täydentävät pohjatutkimukset sekä pohjavesiasiantuntijoiden kanssa käydyt neuvottelut. Muutoksella ei ennakoida olevan vaikutuksia hankkeen toteutuskustannuksiin.

Muutoksilla päästään vähintään yhtä hyvään lopputulokseen kuin alkuperäisellä suunnitelmalla

Launeen eritasoliittymän korkeusaseman nostaminen tarkoittaa vähäisiä muutoksia tiesuunnitelmaratkaisuun. Muutoksilla hankkeen haitalliset vaikutukset kuitenkin estetään vastaavasti tai jopa paremmin kuin alkuperäisessä tiesuunnitelmassa. Melusuojauksia tehdään alkuperäistä suunnitelmaa enemmän. Nykyinen Uudenmaankadun ylittävä Sokeritopanpolun silta puretaan ja tilalle rakennetaan alikulkukäytävä. Kävelijöiden ja pyöräilijöiden liikkuminen siis sujuvoituu alkuperäiseen suunnitelmaan nähden. Sokeritopanmäen kolmen asuinkiinteistön osalta muutoksesta neuvotellaan erikseen kiinteistönomistajien kanssa. Sokeritopanmäen asuinkiinteistöjen melusuojaus on ollut haasteellinen jo alkuperäisessä tiesuunnitelmaratkaisussa.

Oletko törmännyt ihmiseen, joka julistamistaan julistaa omaa uskoaan? Joka kertaa ja kertaa samaa tapahtumaa ja samaa näkökulmaa. Mutta aika, paikka tai päällekäyvä tyyli ovat väärät, jos kuulija kokee lähinnä ärtymyksensä nousevan, tai sitten nukahtamisen olevan hilkulla. Vaikka sanoma koskisikin itse Jumalaa. ”Onko tuolla jäänyt sama levy päälle? Koska se lopettaa? Milloin täältä pääsee pois?” Muistan olleeni tällaisessa tilanteessa, jossa matkatoverit alkoivat olla jo hätää kärsimässä. Ymmärsin, että julistajan tyyli oli osa hänen uskonsuuntansa perinnettä, vaikka en tilanteen pitkittymisestä nauttinutkaan. Viesti oli tullut hyvin selväksi jo ensimmäisellä kertomalla. Toisteleminen ei syventänyt sanomaa.

Tässä vuosien takaisessa tapauksessa sekalainen matkaseurueemme oli yllätetty melko äkkiarvaamatta. Jäin miettimään, mikä vaikutus tilanteesta mahtoi jäädä. Jatkamaan päästyämme, ainakin kristinuskoon kriittisesti suhtautuva matkalainen purnasi äänekkäästi hermoja koetellutta tilannetta. Hänen huono käsityksensä Jumalaan uskovista ihmisistä oli vahvistunut. Entä mahtoiko osalle jäädä saarnan sinänsä kiintoisa ydinsisältö elämään, herättikö tai vahvistiko se ehkä uskon liekin? Kukaties, kaikesta huolimatta.

Uudessa testamentissa ihmiset alkoivat uskoa Jeesukseen, kun kuulivat toisten kertomuksia hänen tekemistään tunnusteoista. Niillä Jeesus ilmaisi jumalallisen kirkkautensa. Aikalaiset uskoivat, että hän todella oli auttaja ja luvattu Vapahtaja myös silloin, kun he kohtasivat hänet henkilökohtaisesti, ja kun olivat itse kuulemassa hänen puhettaan. (Kaikki eivät tosin silloinkaan uskoneet.) Mutta Jeesus osasi kohdistaa sanansa kulloisillekin kuulijoilleen.

Edelleen saamme viedä eteen päin sanomaa pelastavasta rakkaudesta. Tai olla mukana etsimässä sitä. Tai pitää esillä Jumalan sanaa. Uskon syntyminen ei silti ole meidän vallassamme. Vain Jeesus itse on se, joka herättää uskon, kuten tulevan pyhäpäivän otsikko kertoo.

Johanna Piirola