Kouvolasta kotoisin oleva, suomalainen raskaansarjan rokkijyrä, Viikate julkaisi äskettäin kymmenennen levynsä Kymijoen lautturit, joka meni heti ilmestyttyään Suomen virallisen albumilistan ykköseksi. Viikate on yhtye, jonka musiikillisissa arvoissa lyö kättä Topi& Agents-tyyppinen kaihoisa rautalankaiskelmä kuin raskaalla kädellä jyräävä Motörhead. Yhtye on perustettu v.1996 ja on lyönyt läpi jo vuosia sitten suomalaisten rokkidiggareiden sydämiin. Mikseipä olisi, sillä Viikateen omanlainen meininki on piristysruiske vailla vertaa.

Yhtyeen tekstit kuvaavat varmastikin kymenlaaksolaista ajatusmaailmaa, mutta samalla sieltä syvemmältä se perisuomalainen ajatusmaailmakin ilmenee, tyyliin ei se tästä tai kohta lakkaa helpottamasta. Viikatteen muodostaa: Arvo ”Ari” Viikate (soolokitara), Simeoni ”Simo” Viikate (rummut), Ervo ”Erkka” Viikate (basso) sekä Kaarle ”Kalle” Viikate (laulu ja kitara).

Not so lonely riders… Viikatteen uutuusalbumi ”Kymijoen lautturit” oli ilmestymisviikollaan Suomen albumilistan ykkönen

Koska tuota Kymijoen lautturit-levyä alettiin tekemään ja kauanko meni, orkesterin keulahahmo Kaarle Viikate?
– Ensimmäinen ralli, Uusi syksy, valmistui samana päivänä, kun edellinen albumi Petäjäveräjät saatiin miksattua. Siitä sitten tasaisesti alkoi kappaleita ilmaantua. Taltiointi suoritettiin kahdessa osassa maalis- ja toukokuussa. Äänityspaikkoja oli myös kaksi eli Petrax Hollololassa ja vanha tuttu Astia Lappeenrannassa. Alkaen kappaleiden teosta äänitysten päätökseen kaikki sujui jollain lailla vaarallisen vaivattomasti. Hyvä niin!

Onko Viikatteella levynteko vaivaton prosessi? Poikkesiko tämän levyn tekeminen millään lailla vanhasta metodista?
-Juuri vaivattomuus leimasi tätä sessiota alusta loppuun, joka mielestäni kuuluu levyllä ilmavuutena ja rentoutena. Asioita, joita harvemmin yhdistetään meidän yhtyeeseen.Prosessi eteni vanhoja tuttuja latuja eli tankkauspisteitä oli riittävästi, sauvat eivät uponneet hankeen ja voitelu oli muutenkin kunnossa. Havuja ei tarvittu kesken matkan.

Kirjoitatko tekstiin paljon omasta elämästä, vai oletko tavallaan ympäristön havannoitsija, tarkkailija ja muistiinmerkitsijä?
– Vanha kausalalainen sanonta on, että kaikkea saa, kuhan ei kävele käkiät taskussa. Elämän havainnointi on ykkössijalla. Omasta elämästä saa teksteihin korkeintaan mausteita. Johtuen ihan siitä, ettei vauhtia ja vaarallista tilannekomediaa ole ihan joka päivä tarjolla.

Kun bändi menee studioon, onko kaikki biisit valmiina? Vai viilataanko sävellyksiä tai tekstejä vielä?
– Biisit ovat treenattu niin ,että perussuoritusta ei tarvitse hakea.Yksi äänitysten päämauste on kuitenkin lennosta sovittaminen eli mietitään eri vinkkeleitä rallien toteuttamiseen, jolloin vältetään valmiiksi pureskellun tuotteen sitko.Tekstien osalta joka levyllä on oltava ainakin yksi biisi, jonka teksti valmistuu vasta studiossa. Tuoreus ennen kaikkea.

Jääkö koskaan ylijäämämatskua? Vai meneekö niin, että etukäteen on päätetty mitä tehdään ja minkä verran?
-Maksimissaan yksi tai kaksi biisiä. Tämäkin johtuu siitä, että levyn draaman kaari muotoutuu yleensä kappaleiden valmistuttua ja kaikki rallit eivät ilmoilla olevaan kokonaisuuteen vain istu, vaikkei sisällössä vikaa olisikaan.

Minkäläinen prosessi on muuten levybiisien valinta bändin sisällä? Tuleeko isojakin mielipide-eroja, vai ollaanko levytettävästä materiaalista samaa mieltä?
– No, mie sen levyn draaman kaaren kyllä päätän itsekseni. Se on helpompaa niin. Ja tuskin se edes muita niin paljon kinnostaisi. Kappaleet ovatten kuitenkin pääsääntöisesti meikän tekemiä.

Levy käynnistyy kappaleella Minä kuorsaan verta. Millainen ihminen kuorsaa verta?
-Pohjois-kymenlaaksolainen noin 35-vuotias mies nautittuaan puolitoista perusannosta liikaa. Kolmen päivän ajan.

Elääkö Viikatteen jäsenet Suomessa musiikinteolla?
– Muilla orkesterin miehillä on oikeat työt. Mie olen ainut hanttapuli. Tapio Rautavaara oli oikeassa laulaessaan maailmasta ja pienistä leivän paloista.

Onko Viikate koskaan joutunut perumaan yhtään keikkaa?
– Koputetaan samoin tein puuta! Mutta yhden ainoan kerran, jolloin rumpali Simo sairastui sellaiseen keuhkokuumeeseen, ettei jaksanut edes sanoa ”vispipuuro on hyvä ruoka.” Korvaavaa keikkaa ei valitettavasti keretty tekemään, kun Ylivieskan ravintola Vieska kerkesi sulkemaan sillä välin ovensa. Toivotaan, että kyseessä oli ainutkertainen tapaus meidän historiassa.

Minkä ihmeen takia te teette niin vähän keikkoja? Keikkaperiodit on lyhyitä, vaikka kysyntää olisi varmasti enemmänkin? Miksi moinen niukkuus keikkojen tekemiseen? Syksyn levyjulkkarirundi on 18 keikan mittainen ja keväällä huhtikuussa tehdään kolme viikon rypistys..
-Pitäisi vaihtaa tyylilajia tuonne luumusukkapuolelle, niin voisi triplata keikkamäärän.

Olet suomalaisen hyvän elokuvataiteen ystävä. Montako kertaa on tullut nähtyä Raid-elokuva? Entä tv-sarja? Entä Simpauttaja?
– 8,5 kertaa. Yhdeksännellä kerralla dvd-soitin hajosi. Onneksi loppuelokuvan vuorosanat olivat hallussa, niin pystyi puhumaan dialogin itsekseen loppuun. Tv-sarjan olen katsonut useammin. Simpauttajan vain muutaman kerran. Kuten myös Siunatun hulluuden. On siinä miehellä virka!

Jos Viikate-yhtyeestä tehtäisi leffa, ketä siinä elokuvassa pitäisi näytellä bändin jäsenien roolia?
– Pasanen, Salminen, Loiri sekä Juha Muje rumpaliksi.

Oletko vieläkään miettinyt, kannattaisko Viikatteesta tehdä kirja joka ilmestyisi vaikkapa v.2016 20 v juhlan kunniaksi?
– Kyllä kirja varmaan kannattaisi tehdä, mutta siihen pitäisi ehdottomasti löytyä jokin parempi kulma kuin orkesterin vaiheiden kronologinen kirjaaminen. Siinä sitä onkin miettimistä, siinä kulmassa.

Teksti: Vesa Kontiainen

Lahden ruokaosuuskunta vastaanotti viime perjantaina kunniakirjan osoituksena vuoden ympäristöteosta Lahdessa. Viime helmikuussa perustettu osuuskunta toimii Aaltosen puutarhalta vuokraamallaan pellolla ja kasvihuoneessa Porvoonjoentien varressa.

Tällä hetkellä osuuskunnassa on 65 jäsentä ja toiminta on koko ajan kasvamaan päin ja lisäpeltotiloja ja toista kasvihuonetta kartoitetaan jo.
Kunniakirjan perusteluissa mainittiin osuuskunnan viljelevän yhteisöllisesti ja menestyksekkäästi puhdasta lähiruokaa ja toiminnassa yhdistyvät monet ympäristömyönteisyyden ulottuvuudet. Lisäksi osuuskunta on lisännyt lahtelaisten mahdollisuuksia nauttia puhdasta lähiruokaa ja samalla työllistänyt puutarhurin sekä nuoria kesätyöntekijöitä.

Ensimmäistä satoa ollaan nyt juuri korjaamassa ja osuuskuntalaisten mukaan sato on hyvä. Sato sisältää kurpitsaa, kurkkua, tomaattia, salaattia, perunaa, porkkanaa, naurista, selleriä, punajuurta ja sipulia.

Petri Salomaa

Patomäen toimintakeskuksella viikonlopun aikana järjestetty syksyinen kylämarkkinatapahtuma oli saanut alueen asukkaita liikenteeseen reilusti. Sekä lauantaina että sunnuntaina järjestetetty tapahtuma piti sisällään kirpputorimyyntiä, kahvittelua ja pikkusuolaista sekä mölkkykisailua, unohtamatta myöskään viihteellistä osuutta, josta vastasi mies ja kitara-tyyliin mainio Pasi Goodman.

Patoseudun toimintakeskuksen kannatusyhdistyksen hallituksen puheenjohtaja ja tiedottaja ja myös suosituimman patomäkeläisen tittelin sunnuntaina pokannut Matti Hirvonen oli noin parinsadan hujakoilla pyörineestä osanottajamäärästä erittäin positiivisesti yllättynyt.
– Kun ideoimme tapahtumaa, niin halusimme järjestää sadonkorjuujuhlamaisen kokoontumisen, mutta se osoittautui vähän turhan suureksi suunnitelmaksi. Näin ollen pistimme pystyyn kirpputori- ja mölkkytapahtuman, johon itse odottelin muutamaakymmentä kävijää. On hienoa huomata, että varsinkin lapsiperheet ovat lähteneet näin reippaasti mukaan tapahtumaamme.

Tapahtuman myynnillä rahoitetaan pienimuotoisesti yhdistyksen toimintaa.
– Yhdistyksemme elää kaupungin, seurakunnan ja EHYT:in rahoituksella, ja saamme myyjäisillä jossei muuta niin ainakin vähän kahvikassaa.

Toista kertaa vastaavaa tapahtumaa Toimarille järjestämässä ollut Hirvonen halusi omalta puolestaan painottaa yhteisöllisyyden tärkeyttä nykymaailmassa.
– Itsekeskeisessä maailmassa uskon yhteisöllisyyden pikkuhiljaa nousevan arvoonsa.

Hirvonen kertoi yhteisöllisen tekemisen antavan hänelle itselleenkin paljon.
– Tämä antaa minulle valtavasti, en olisi ikinä voinut uskoa miten paljon olen saanut tällaisesta toiminnasta. Kun muutin tänne Patomäkeen ja löysin tällaisen yhteisön, sain huomata, että tämähän on juuri sitä filosofiaa jota olen nuoresta asti ajatellut: ollaan pienen ihmisen puolella, vanhusten, lasten ja kaiken siltä väliltä.

Hirvonen, kuten muutkin yhdistyksen jäsenet järjestivät tapahtuman vapaaehtoistyönä, Hirvosen mukaan mielenkiinnosta ja rakkaudesta ihmisten kanssa olemiseen ja tekemiseen.
– Nyt jos koskaan tarvitaan vapaaehtoistyötä, jonka avulla varsinkin lapsille ja nuorille saadaan hyvät alut heidän elämilleen.

Mikko Blomberg

Kaunis kesä innoitti kirjastojen käyttäjiä ainakin Launeella. Kirjaston puolivuotiskatsauksen perusteella voi todeta, että eri lainojen luku nousi noin 4500 lainalla lähes 60 000 viime vuoden tietoja vertailemalla. Oma osuutensa lainaajien määrään on kaiketi Liipolan kirjaston kesäaikaisella sulkemisella ja sen avaaminen väliaikaisissa tiloissa seurakuntakeskuksessa vasta syyskuun alussa. Launeen kirjaston vastaava kirjastonhoitaja Jenni Laine on iloinen kävijöitten runsaudesta.

Launeen kirjastoon FM Jenni Laine siirtyi Harjavallasta. Hän asuu Metsäkankaalla, mistä huristelee iloisen oranssisella pyörällään alamäkeä Launeelle, paluu kotiin vaatiikin sitten vähän enemmän polkuvoimaa. Päijät-Häme on Jennille kotiseutua, lapsuudenkoti on Heinolassa. Pääaineenaan Launeen kirjaston vastaava luki Tampereen yliopistossa englantilaista filologiaa tähtäimessä opettajan ura, mutta lisäaineet informaatiotutkimus ja suomenkielinen kirjallisuus muuttivat suunnitelmat kirjastouraa kohti.

Runsas puolitoista vuotta Launeella on tuonut Jennille tutuksi vakituiset kirjaston asiakkaat. Vieraita eivät ole asiakkaille myöskään kirjastovirkailijat Erja Mäkinen ja Sonja Launonen. Kirjastossa ovat apuna ajoittain Koulutuskeskus Salpauksen toisen asteen opiskelijat harjoittelijoina, joilla on tähtäimessä työpaikka kirjastovirkailijana. Opiskelijoita on alalle tulossa ilahduttavan runsaasti.

Naiset ovat uudistaneet kirjaston lukusalin ja kalustaneet sen upean punaisilla, aivan uusilla nojatuoleilla. Kirjastonhoitaja hymyilee tyytyväisenä lopputulokseen, vaikka myöntääkin, että kalustehankinnoissa oli pientä vääntöä kirjastojen yhteisestä määrärahapotista. Asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä istuessaan uuden ilmeen saaneessa kirjasto-olohuoneessa pyöreitten pöytien äärellä. Istumaan houkutteleva punainen kulmasohva löytyy myös ikkunan alta kirjahyllyjen edustalta.

Asiakkailleen kirjastot tarjoavat nykypäivänä paljon muutakin kuin kirjoja. Sähköiset palvelut tietokoneineen ovat jo tutuksi tulleita palvelumuotoja. Tietokoneet ovat Launeellakin ahkerassa käytössä niin lapsilla, nuorilla kuin varttuneillakin ihmisillä. Koneille voi asiakas tilata käyttöajan etukäteenkin. Kesän aikana kirjasto sai yhden uuden tietokoneen lisää sekä väritulostimen. Nyt asiakkailla on korvausta vastaan mahdollisuus ottaa kirjaston tulostimilla sekä mustavalkoisia että värikopioita. Käytössä on edelleen kopiokone lukusalin nurkkauksessa kirjastotalon historiasta kertovien valokuvien alla. Arkkitehti Irma Kolsin suunnittelema talo valmistui Lähteen alakouluksi 1947.

Jo viime talven aikana asiakkaat totuttelivat palautus – ja lainausautomaatteihin. Nyt henkilökunnalla on enemmän aikaa vastata asiakkaitten kysymyksiin ja neuvoa laitteiden käytössä. Lisänä ovat esimerkiksi liikuntavälineet, joita kirjastosta voi lainata. Lasten satutunnit jatkuvat entiseen tapaan, ja DVD-esitysiltoja pidetään lapsille ja nuorille kuukauden ensimmäisenä maanantai-iltana.

Nukketeatteri saapuu lokakuun 23. päivä lukusaliin ja aikuisten kirjallisuuspiiri kokoontuu jälleen kuukauden toinen keskiviikko eli 9.10. klo 17. Eilen, keskiviikkona kirjaston uutuuksien hylly oli houkuttelevasti täynnä uusia kirjoja. Perhepäivähoitajat järjestävät kirjastoon ensi kuussa mielenkiintoisen taidenäyttelyn ja tämän kuukauden aikana on voitu ihailla taiteilija Marina Mannin töitä.

Marja-Liisa Niuranen

Saksala Seura juhli 40-vuotisjuhliaan viime sunnuntaina Kerinkallion päiväkodin tiloissa. Tilaisuuden avaussanat lausui Saksala Seuran puheenjohtaja Vuokko Kautto. Ohjelmassa oli mm. runonlausuntaa, musiikkia, palkitsemisia ja tietenkin myös Saksala Seuran historian läpikäymistä. Tilaisuuden lopuksi juotiin tietenkin kakkukahvit. Alla puheenjohtaja Vuokko Kauton muistelmia Saksala Seuran 40 vuotisesta taipaleesta.

Ensimmäinen Saksala seuran puheenjohtaja oli Pentti Heikkurinen, joka oli toimessaan pari ensimmäistä vuotta. Poppelikadun ”kerhohuoneistossa” saattoi olla 26 asukasta kerralla kokoustamassa ja edelleen tuon saman Poppelikadun asukkaita on mukana toiminnassa.

Parin ensimmäisen vuoden jälkeen uudeksi puheenjohtajaksi valittiin Taimi Haapanen vuonna 1975 eli Taimi oli todella pitkäaikainen puheenjohtaja aina 2000-luvun alulle asti. Monet vuodet meillä oli paljon liikuntatapahtumia, esimerkiksi lasten juoksu- ja hiihtokilpailuissa oli taattu aina hyvä osanottajamäärä. Saksala Seuralla oli erilliset urheilu-, huvi- ja naistoimikunnat vielä 1970-luvulla. Myöhemmin toimikunnat jäivät pois ja johtokunnan toiminta korvasi ne jollain tavalla.

Alkuvuosina kokouksiakin saattoi olla 2-3 viikon välein,ei ollut sähköposteja eikä edes kännyköitä tekstiviestien lähettämiseen. Kiinnostavaa on, että vuoden 1974 syystapahtumaan oli tilattu muun muassa 150 litraa sahtia. Makkaraa ostettiin yleensä tuohon aikaan grillattavaksi 35- 40kg.

Silloin alkuvuosinahan tapahtumissa todella ihmiset kävivät. Poppelikadun kentällä soitettiin haitaria ja tanssittiin. Kerran möin koko illan makkaroita aivan viimeisilläni raskaana (se oli 26.8.1976). Kerran pari myös Teuvo Valon orkesteri oli soittamassa asukasyhdistyksemme tilaisuuksissa.
Sahdin juomisen vastapainoksi seura järjesti myös hartaustilaisuuksia alueellamme eli jokaiselle jotakin oli tarjolla
Alkuvuosinakin yritettiin järjestää teatterimatkoja, mutta niihin ei aluksi ollut paljon lähtijöitä ja varauksia jouduttiin perumaan.

Taimin aikana meillä oli myös tärkeä kausi, jolloin otimme kantaa erilaisiin, tärkeisiin asioihin, kuten rakennushankkeisiin alueellamme.
Tarvittaessa kiersimme addressien kanssa keräämässä nimiä ovelta ovelle ja lähetimme kannaottojamme kaupunginhallitukselle. Kiirehdimme esim.uimahallin rakentamista ja myöhemmin halusimme 1976 valmistuneen uimahallimme olevan auki myös sunnuntaisin.
Koulun saaminen alueen pienimmille koululaisille oli meille myös tärkeää ja niinhän se sitten saatiin vuonna 1988. 20 vuotta tämä koulu ehti toimia, ennen kuin sen toiminta lakkautettiin alueellamme.

Pienimpien omasta koulusta emme olisi halunneet luopua, seura teki yhteistyötä aktiivivanhempien kanssa, jotta emme olisi sitä menettäneet, mutta se taistelu hävittiin. Koulun ja nuokun tiloissa pidettiin aikoinaan monenlaisia tilaisuuksia. Nuokulla pidimme kerhoja ja valvoimme diskoja ja jumpparyhmiä pidettiin vuosien ajan, pisimpään näitä ryhmiä veti puheenjohtajamme Taimi Haapanen.
2000-luvulla järjestimme koululla myös asukasiltoja.

Nyt koulun tilalla on onneksi päiväkoti eli kuitenkin tämä rakennus palvelee lapsia, kun pelkäsimme silloin, mitä tälle talolle tapahtuu
Myös muiden eteläisten ok- ja asukasyhdistysten kanssa olemme tehneet vuosien varrella erilaista yhteistyötä, kuten kannanottoja tielinjauksiin ja laavuretkiä. Myös seurakunta on ollut yhteistyökumppaninamme takavuosina, kun halusimme seudulla toimivia erilaisia toimijoita mukaan.
Viime vuosina olemme käyneet mölkkyturnauksia Liipolan lähiöseuran kanssa, viime vuonna myös muiden järjestöjen kanssa (Saksala ei pärjännyt, mutta nyt on mölkkyilijöiden kunto ollut kohdillaan)

Tarpeen vaatiessa yritämme edelleen vaikuttaa meitä koskeviin tärkeisiin asioihin kuten, kun menetimme vajaa 10 vuotta sitten kaupan, yhteistyö kiinteistön omistajan kanssa lienee edistänyt nykyisen lähikaupan saamista alueelle?

Yhtenä pitkään täällä järjestetyistä tapahtumista Saksalassa on ympäristön siivoustalkoot keväisin. Osallistujia on vaihtelevasti, mutta kuitenkin on tullut tunne, että saksalalaiset haluavat pitää huolta ympäristöstään ja tänä yksilöllisyyttä ihannoivana aikana tehdä joskus jotain yhdessä oman ”kotikylänsä” eteen.

Kyselimme pariinkin otteeseen alueella asuvilta, mikä Saksalassa saa viihtymään. Monet pitivät hyviä ulkoilureittejä ja uimahallia tärkeimpinä viihtyvyyttä lisäävinä asioina ja eiköhän ne vahvuuksia ole edelleen.

Haluamme edelleen olla asukkaita palveleva yhdistys, joka järjestää tapahtumia saksalalaisille. Kesäaikaan toiminta on painottunut mölkkyyn ja kesäteatteriin, mutta monenlainen toiminta eri-ikäisille saksalalaisille on edelleenkin mahdollista. Kunpa edes hitunen alkuaikojen innosta olisi käytössä!

Vuokko Kautto

Liipolan Lähiöseuran asukastupa sai arvovaltaisia aamukahvivieraita viime maanantaina. Asunto – ja viestintäministeri Pia Viitanen halusi tutustua Lahden Liipolaan, joka kuuluu Turun Varissuon ja Vantaan Koivukylän ohella kaupunkilähiöitten kehitysohjelmaan. Viitanen toimii valtion asuntoasian neuvottelukunnan puheenjohtajana. 

Hän asuu itse Hervannan suuressa lähiössä Tampereella ja esikaupunkialueitten kehittäminen toimivaksi kaupunginosaksi on hänelle tärkeä hanke. Asukastuvalla, Pihtikatu 3 E portaassa vieraita oli vastassa 15 vuotiaan lähiöseuran puheenjohtaja Jouni Ikonen sekä suuri joukko jäsenistöä. Tarjolla oli pullan tuoksua, kahvia ja kakkuineen ja mielipiteitä asuinalueesta.

Ministeri Viitanen jalkautui auringonpaisteisella Liipolanmäellä asukastupa-vierailun jälkeen seurueensa kanssa, johon kuului Liipolassa lapsuutensa asunut ministerin erityisavustaja Jouni Parkkonen. Kun Viitasen äiti on syntyisin Lahdesta, hän totesi hilpeästi asukastuvalla omaavansa geeniperäistä lahtelaisuuttakin. Seuraava etappi oli Pihtikatu 4:n upouusi kerhohuone. Sen ulko-oven edustalla seurueella oli mahdollisuus ihailla viihtyisää piha-aluetta.

Lahden Talot Oy:n hallintojohtaja Pertti Merenluoto ja ARAn rahoitusjohtaja Kari Salmi kertoivat, että koko Liipolan alueen vuokratalojen peruskorjaukset saatiin tehtyä kaupungin omistamien talojen osalta tämän vuosituhannen alkuun mennessä. Pia Viitanen lisäsi hymyillen, että lisää remontteja voidaan lähitulevaisuudessa tehdä Lahdessakin, kun taloyhtiöillä on mahdollisuus hakea hissien rakentamiseen avustusta vanhoihin kolmikerroksisiin taloihin. Seurueessa mukana ollut kansanedustaja ja valtionvarain valiokunnan jäsen Jouko Skinnari toivoi asuinalueitten kehitysrahoihin voitavan liittää varoja myös yhteisöille kerhotiloihin ohjaajien palkkauksen, millä toimintaa saataisiin monipuoliseksi.

Liipolan ostoskeskukseen oli kerääntynyt suuri joukko ihmisiä odottamaan uuden asukas- ja harrastetilan, olohuoneen, avajaisia entisen Pelastusarmeijan Kirpputorin tilaan. Tilan käyttöä nuorten ja varttuneemman väen toimintoihin ei ole vielä ohjelmoitu, vaan sen kehittämiseen toivotaan asukkaitten tuovan omat toiveensa mukanaan päivittäisillä käynneillään.

Avajaisista seurue siirtyi Liipolan ala-asteen väistötiloihin ja tutustui kaupunginjohtaja Jyrki Myllyvirran ja rehtori Maritta Turusen johdolla kahden vuoden kuluttua valmistuvaan Liipolan monitoimikeskuksen suunnitelmiin. Peruskorjattuun Fellmanian oppilaitokseen Kirkkokadulla ministerin seurue tutustui iltapäivällä.

Isoksi ja pieneksi loheksi ministeri Pia Viitanen nimitti rakentamiseen ja asuinalueitten kehitysohjelmiin tarkoitettuja syksyn lisäbudjettiin tulevia määrärahoja. Ohjelma lähiöistä kaupunginosaksi kestää kaksi vuotta eli tämän ja ensi vuoden. Eräs sen tavoite on saada asukkaat mukaan suunnittelemaan asuinalueittensa ihmisten viihtyvyyttä lisääviä kohteita.

Alueitten kaavoitukseen ohjelmalla halutaan monipuolisuutta ja kuntalaisten mielipiteiden huomioon ottamista. Valtiolta on tulossa tukea neljä miljoonaa euroa kehittämisohjelmaan. jolla voidaan tehdä uusia tai korjata asukkaitten harrastuksille sopivia puistoalueita tai lähimetsien luontopolkuja. Toinen samansuuruinen euromäärä on varattu homekoulujen ja muiden sosiaalisessa käytössä olevien rakennusten korjauksiin. Ministeri totesi isäntäväelle, että ihmisten pitäisi löytää ylpeyden aiheet asuinalueistaan.

Marja-Liisa Niuranen